tiistai 27. maaliskuuta 2012

Nälkäpeli

Kävin sunnuntaina katsomassa Suzanne Collinsin romaanin perusteella tehdyn elokuvan, Nälkäpelin. Kirjan olen lukenut aiemmin ja pidin siitä hirmuisasti. Elokuvalla oli siis hyvin suuret odotukset!
En voi sanoa, että petyin elokuvaan. Kirja oli parempi, se on melkein itsestään selvää, mutta elokuvaversiokin oli todella hyvä. Jotkut asiat ja hahmot olin kuvitellut erilaisiksi, mutta se ei kuitenkaan häirinnyt mitenkään.

Esimerkiksi Katnissin näyttelijä Jennifer Lawrence; näyttelijänä todella hyvä, mutta omissa mielikuvissani Katniss ei näyttänyt ollenkaan tuolta. Jennifer näytti liian aikuiselta Katnissin rooliin, ainakin minun mielestäni :)
Ja Gale ja hänen suhteensa Katnissiin jäivät todella vähäiseen rooliin. Kolmiodraama-asetelmaa ei korostettu tarpeeksi. Kirjojen perusteella itse pidin enemmän Galesta, mutta elokuvassa Peeta oli enemmän minun mieleeni. Mistä pääsemmekin siis Peetaan, joka oli jotakuinkin samanlainen mielessäni, kuin elokuvassakin.

Mitäs muuta.. Itse Nälkäpeli tuntui kirjassa paljon pelottavammalta ja kamalammalta kuin elokuvassa. Kun Katniss ja muut tribuutit olivat areenalla, siitä ei välittynyt sitä samaa kauhua, kuin kirjasta. Katniss tuntui hyväksyneen suht helposti sen, että saattaisi kuolla pelissä. Kirjassa oli enemmän tunnetta, epätoivoa. Ja kirjaa lukiessa pystyi kuvittelemaan areenaa ja sen tapahtumia paremmin, siihen pystyy eläytymään enemmän.
Runsaudensarven kuvittelin varsin toisenlaiseksi, samoin ne pedot, jotka lopussa usutettiin kolmen finalistin kimppuun. Elokuvassa ei oltu ollenkaan huomioitu sitä, mikä todella teki ne pedot pelottaviksi; kuolleet tribuutit (yritän kirjoittaa hieman epäselvästi, jotta en paljastaisi kaikkea, jos joku joka ei ole vielä nähnyt/lukenut kyseistä teosta, ei saisi juonipaljastuksia ;).

Nälkäpeli-trilogian kirjoille annan täydet viisi tähteä:
*****
Ja elokuvalle neljä
****

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Vitsaus - Guillermo del Toro ja Chuck Hogan

Englanninkielinen alkuperäisteos 2009 The Strain
Sivumäärä 486



Lyhyesti:

JFK:n lentokentälle on laskeutunut lentokone. Mutta kone on aivan pimeänä, eikä ketään tule ulos. Paikalle kutsutaan biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather. He tutkivat konetta ja kohtaavat karmivan näyn; kaikki koneessa olijat istuvat liikkumattomina paikoillaan, ilman mitään näkyvää vammaa. Ja vain neljä heistä on elossa.
Tilanne muuttuu vielä oudommaksi, kun ruumiit katoavat ruumishuoneilta.
Samaan aikaan toisaalla Abraham Setriakin alkaa oivaltaa, että se mitä hän on kauan odottanut ja pelännyt, alkaa toteutua. Hän alkaa yhdessä Ephin kanssa taistella herkästi leviävää, tappavaa vitsausta vastaan.

"Kapteeni Navarro näki tikasmiehensä Benny Chuferin osoittavan kohti lentokoneen keskiosaa. Hänen silmiensä eteen ilmaantui kapea musta varjo. Mustaakin mustempi pystysuora viilto, joka rikkoi rungon täydellisen sileän kaaren. Se oli siivelle avautuvan hätätien ovi. Sama jota kapteeni Navarro ei ollut saanut hievahtamaankaan. Nyt se oli auki. 
Ehkä vika oli lukkomekanismissa, toimintahäiriö kahvassa.. ehkä hän ei vain ollut koettanut tarpeeksi lujaa... tai ehkä, ihan vain ehkä, joku oli avannut oven sisäpuolelta" 

Mielipide:

Alku oli aivan todella pelottava, en uskaltanut lukea kirjaa iltaisin. Kirja alkoi tarinalla, jonka Abraham Setriakin isoäiti kertoi nuorelle Abrahamille. Tarina oli karmiva. Sitten tulee lentokone, joka laskeutuu ihan normaalisti, mutta pysyy pimeänä, eikä kukaan tule ulos.. Huh.
Minä en aluksi edes tiennyt, että kyseessä on vampyyrikirja. En ollut lukenut juonipaljastuksia, tai arvioita muista blogeista kovin tarkkaan. Luulin, että kyseessä on todellakin jokin tappava virus tai vastaava.
Siinä vaiheessa kun minulle paljastui, että vitsaus olivatkin vampyyrit, kirjan pelottavuus hieman laski. Jokin biologinen uhka olisi ollut karmivampi, koska teoriassa se olisi oikeassakin elämässä mahdollista. Mutta koska vampyyrejä ei ole, se ei enää ollutkaan niin todellista, tai pelottavaa.
Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin oikein hyvä, tosi hyvä kauhukirjallisuudeksi.
Tähtiä annan neljä ja suosittelen kirjaa kaikille kauhun ystäville :)
****

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Lohturuokaa - Kate Jacobs

Alkuperäisteos 2008 Comfort food
Sivumäärä 522



Lyhyesti omin sanoin:

Suositun tv-kokki Gus Simpsonin ura on vaarassa; hänen tilalleen kaavaillaan uutta, nuorta, ex-missiä ja hänen ruokaohjelmaansa. Gusin pitäisi keksiä jotain repäisevää, uutta ja jännittävää saadakseen jatkaa rakastamaansa työtä.
Pian hänen kanssaan onkin kokkailemassa hänen kaksi, hyvin erilaista tytärtään, paras ystävä Hannah sekä tietysti myös Carmen Vega, joka uhkaa viedä hänen ohjelmansa. Millainen soppa tästä saadaan aikaiseksi?

Mielipide:

Pakko myöntää, että en saanut tätä kirjaa luettua loppuun. Minulla jää hyvin, hyvin harvoin jokin kirja kesken.. Selitykseksi sanon sen, että kirjan laina-aika loppui. Minulla periaatteessa oli kyllä hyvin aikaa lukea, mutta en vain saanut aikaiseksi. Alku oli kuitenkin lupaava ja olisin ehkä voinutkin lukea tämän loppuun. Jacobsin Lankakauppa kirjat alkoivat jo tylsistyttää, ja tämän lainaaminen heti niiden perään ei ehkä ollut hyvä idea.
Lohturuokaa oli kuitenkin hieman erilaisempi kuin Lankakauppa kirjat. Pidin päähenkilöstä, Gusista, paljon. Lisäksi muut hahmot vaikuttivat mielenkiintoisilta ja Hannahin salaisuus jäi minulta selvittämättä; se saa minut ehkä jossain vaiheessa palaamaan tämän kirjan pariin.