tiistai 31. heinäkuuta 2012

Heinäkuussa luetut

Taas saan hävetä silmät päästäni lukemieni kirjojen vähyyden vuoksi.. Ja olen vieläpä ollut kesälomalla! Odotin heinäkuuta innolla; ihania aurinkoisia ilmoja ja hyvää lukemista. Toisinhan siinä kävi, nimittäin aurinkoisina päivinä useimmiten oli muuta tekemistä, eikä näitäkään päiviä kovin montaa täällä Pohjois-Pohjanmaalla edes ole ollut.
Niin, ja muina päivinä ei vain ole ollut sellaista hurjaa lukuintoa tai -fiilistä. Johtuneeko sitten loistavan kirjan puutteesta vaiko mistä? Mutta sehän on selvää, että kun kirja on todella hyvä, sen lukee hetkessä, eikä sitä malttaisi käsistään laskea. Mutta minunkin lukulistallani on ollut paljon sellaisia kirjoja, jotka olen kyllä halunnut lukea, mutta ne eivät ole olleet sellaista takuuvarmaa huippukamaa.

Henäkuussa luin siis hurjat kaksi kirjaa, joista 0/2 oli kotimaisia ja 1/2 naiskirjailijoiden teoksia.

Yksityispotilas - P.D James
Varjojen maa - Alyson Noel

En uskalla luvata elokuuksi huimaa parannusta, henkilökohtaisessa elämässäni on nyt semmoisia juttuja meneillään, että sekin syö lukuaikaani. Samaa tahtia, tai hieman paremmin? :)

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Varjojen maa - Alyson Noel

Alkuperäisteos 2009 Shadowland
Sivumäärä 332



Lyhyesti:

Damenin ja Everin rakkautta koetellaan, kun heidän yllensä langetetaan kirous; jos he koskettavat toisiaan, Damen joutuu Varjojen maahan. Ever tekee tietysti kaikkensa pelastaakseen rakkaansa ja heidän suhteensa, mutta matkaan tulee mutkia. Ever saa työpaikan, jossa hänellä on pomonaan hyvännäköinen Jude - joka ei myöskään ole täysin tavallinen, eikä vieras. He ovat tavanneet aiemmissa elämissään.
Onko Jude hyvä vai paha, ystävävai vihollinen? Entäs Varjojen kirja, jonka Ever löytää. Löytyykö kirjan kyseenalaisesta magiasta apua kiroukseen, tai mihinkään muuhunkaan?

Mielipide:


Luulin, ettei tämä kirja lopu koskaan. Rehellisesti sanottuna, hypin muutamian sivujen ja rivien yli. Olen jo kritisoinut sarjan aiempia osia, mutta tämä oli vielä surkeampi - kirja täynnä Everin ja Damenin teiniangstia. En oikein osaa sanoa tästä mitään järkevää; lukukokemuksena täysin onneton, tarina ei herättänyt muuta kuin ärtymystä henkilöitä ja tapahtumia kohtaan. Minusta Everin ja Damenin väliltä puuttuu kemia ja tunne. Lisäksi hahmot ovat hyvinkin pinnallisia; ulkonäkökeskeisiä. Kun Damen yritti hyvitellä karmalle aiempia tekojaan luopumalla hienoista vaatteista ja autoista, Ever kaipasi juurikin niitä.
Ehkä jätän nuorten kirjat hetkeksi jäähylle ja luen seuraavaksi jotain ihan muuta.
Kunhan vain saisin lukufiiliksen takaisin. Onko vinkkejä? :)
Kirjalle annan yhden tähden:
*

maanantai 23. heinäkuuta 2012

Jos olisin...

Nappasin haasteen Suketukselta, Eniten minua kiinnostaa tie blogista. Lauseiden alkuja en ole itse keksinyt :)
Pahoittelen postausten vähyyttä, mutta lukufiilis on toistaiseksi kadonnut jonnekin.. Sitä etsiessä, pieni haaste :)


Jos olisin...


...kesä, olisin Yösirkus
...näkymä, olisin Kaukaisin ranta
...elokuva, olisin Houkutus
...matka, olisin Meren huoneissa
...kasvi, olisin Punaiset tulppaanit
...hetki, olisin Puhdistus
...tunne, olisin Ylpeys ja ennakkoluulo
Jos minulla olisi enemmän aikaa, olisin Hullu vapaana



Jos olisin...


...harrastus, olisin Pyöreän pöydän ritarit
...vastakohta, olisin Viattomat
...piilossa, olisin Vieras kartanossa
...hetki, olisin Lankakaupan talvi
...pala historiaa, olisin Krypta
...pahuus, olisin Kuoleman anatomia.





tiistai 17. heinäkuuta 2012

Yksityispotilas - P.D James

Alkuperäisteos 2008 The private patient
Sivumäärä: 489



Lyhyesti:

Tutkiva journalisti Rhoda Gradwyn murhataan hänen ollessaan poistattamassa kasvoissaan olevaa arpea ylellisellä yksityisklinikalla. Muhrhaa saapuu tutkimaan Adam Dalgliesh, apunaan Kate ja Benton.
Dalgliesh joutuu penkomaan klinikan henkilökunnan salaisuuksia ja yllättävän monilta löytyy kytköksiä kuolleeseen journalistiin.
Asiat tuntuvat junnaavan paikallaan, kunnes löytyy toinenkin uhri, sekä kolmas hyökkäys.Vasta sitten asiat alkavat pikkuhiljaa selkeytyä.

Mielipide:


Aihe oli todella kiinnostava ja kirjan kansi sai mielikuvitukseni heti liikkeelle. Valitettavasti tämä kirja ei kuulu dekkareiden parhaimmistoon. Monissa muissa lukemissani dekkareissa on mukana ollut paljon ammattikieltä,mikä tästä puuttui lähes kokonaan. Murhaa ei selvitetty ruumiita tai rikospaikkaa tutkimalla, vaan ihmisiä kuulustelemalla ja tutkimalla.
Välillä tuntui, ettei tarina etene lainkaan ja kun viimein alkoi tapahtua, ei sekään ei oikein vauhdittanut tarinaa. Oikea sana kerronnalle on ehkä tasapaksu.
Kirjan henkilöiden menneisyys ja kytkökset murhattuihin olivat mielestäni mielenkiintoisia, mutta muutoin hahmot jäivät ainakin minulle jotenkin etäisiksi.
Tähtiä annan kolme:
***

keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Turinoita

Moikka vaan ja pahoittelut tauosta!
Olin heinäkuun alussa viikon ratsastusleirillä etelä-Suomessa eikä siellä tullut luettua sivun sivua kirjasta! Ratsastusta ja muuta ohjelmaa/puuhaa oli ihan riittämiin. Esimerkiksi kävimme kahtena iltana uittamassa hevosia järvessä :)
En muista, olenko kertonut missään, että lukemisen ohella ratsastusja hevoset ovat minulle hyvin tärkeä harrastus. En aio pitkästyttää teitä pidemmillä heppajutuilla, mutta halusin vain selitellä, miksei uusia postauksia ole vielä tullut :)

Sen verram voin paljastaa, että kesken on P.D Jamesin Yksityispotilas, joka vaikuttaa ihan lupaavalta. Tämä on siis minulla itselläni pokkarina. Sen lisäksi kävin tänään kirjastossa lainaamassa pinon kirjoja, joten uusia arvosteluja on kyllä tulossa :)