perjantai 30. marraskuuta 2012

Marraskuussa luetut:

Jep, eli on taas aika listata kuukauden aikana lukemani kirjat. Kuten ehkä huomaatte, lukuintoni on palautunut aika hyvin, mikä onkin loistavien kirjalöytöjen ansiota.
Eli luin hurjat viisi kirjaa, joista 2/5 oli naiskirjailijoiden teoksia ja 1/5 kotimaisia. 

Poikani Kevin - Lionel Shriver
Laitos - Simon Lelic
Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen
Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille - Ransom Riggs
Paholaisen luut - Kathy Reichs

Mitähän joulukuu tuo tullessaan?
Ainakin olen laatinut itselleni tehtäväjoulukalenterin: kirjoitin 24 pieneen lappuun itselleni jonkin tehtävän, sekoitin laput, laitoin ne pieniin kirjekuoriin ja numeroin kuoret. Joka päivälle on siis tehtävä, enkä tiedä mikä tulee milloinkin.
Osa tehtävistä liittyy kirjoihin ja lukemiseen, sen voin paljastaa.

Lisäksi toivon, että lukufiilis säilyy. Parin viikon mittaisella joululomalla ainakin olisi aikaa lukea, sikäli mikäli vain luettavaa löytyy ;)

Paholaisen luut - Kathy Reichs

Alkuperäisteos 2012(?) Devil Bones
Sivumäärä 334



Lyhyesti:

Temperance Brennan pääsee jälleen vauhtiin putkimiehen löydettyä vanhan talon hylätystä kellarista jälkiä oudoista rituaaleista. Kellarista löytyy eläinten raatoja, luita.. sekä nuoren tytön irtileikattu pää. Pian lähistöltä löytyy toinenkin päätön ruumis. Ovatko asialla satanistit, wiccat vai kenties itse paholainen?
Kaiken tämän lisäksi Tempe tasapainoilee tunteidensa aallokossa, sillä Ryanista ei kuulu mitään... Ja tytär Katy yrittää saada äitiään sokkotreffeille Charlien, vanhan koulutoverin, kanssa.. 

"Osoitin valon  sanottuun suuntaan. Se poimi näkyviin ruostunutta metallia, punaisia ja keltaisia läikkiä. Jotain kalmankalpeaa, kuin kuolleen ruumiin ihoa. Sitten näin sen. Kallo lepäsi jonkinlaisella matalalla, pyöreällä jalustalla, alaleuka puuttui, otsa näytti merkillisen kirjavalta pienessä valosoikiossa. Keskellä päälakea oli jokin esine. Tuijotin. Tyhjät silmäaukot tuijottivat takaisin"

Mielipide:

Jälleen yksi hyvä teos Reichiltä - ehdottomasti yksi suosikeistani dekkarikirjailijoiden joukossa. Eikä Paholaisen luut ollut pettymys! Tutut hahmot antavat mahdollisuuden tempautua täysin mukaan tarinaan ja tapahtumiin - aikaa ja ajatuksia ei tarvitse käyttää hahmoihin tutustumiseen, tai muistelemiseen, että kukas olikaan kuka.
Ainoastaan siitä voin kritisoida, että välillä kerronta oli hyvin informoivaa - teoriatietoa wiccalaisuudesta tai perustietoja antropologiasta.. Sinällään ihan ok, on hyvä tietää mistä on kyse, mutta välillä olisi tehnyt mieli hypätä muutaman rivin yli ja palata varsinaisiin tapahtumiin.
Pidin silti kirjasta ja tähtiä annan neljä:
****

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille - Ransom Riggs

Alkuperäisteos 2011 Miss Peregrine's home for peculiar children
Sivumäärä 350



Lyhyesti:

Jacob on tavallinen nuori poika, joka on koko lapsuutensa uskonut isoisänsä kertomiin satuihin. Välillä tulee aika, jolloin hän luulee, että kaikki on valetta - kunnes totuus selviää hänelle kamalalla tavalla. Hänen isoisänsä kuolee ja tämän viimeiset sanat saavat Jacobin tutkimaan tarkemmin isoisänsä menneisyyttä.
Jacob matkaa saarelle, jossa isoisä vietti lapsuutensa;  hän on päättänyt etsiä eriskummallisten lasten orpokodin ja selvittää, mitä tapahtui vuonna 1940, syyskuun kolmantena päivänä.

"Kuuta ei ollut, eikä kasvillisuudessa liikkunut meidän lisäksemme mikään, ja silti tiesin sekunnilleen, milloin kohottaa taskulamppua ja minne suunnata se, ja hetken ajan kapeassa valokeilassa näkyivät kasvot kuin suoraan lapsuuden painajaisista."

Mielipide:

Tässä vaihteeksi yksi kirja, jonka ahmin vuorokaudessa.
Kiehtova kansikuva huusi minua tarttumaan kirjaan, tarina oli mukaansatempaava ja aihe hyvinkin mielenkiintoinen. Kirjan loppuun en ollut täysin tyytyväinen, mutta hyväksyn sen kuitenkin. Se oli ok, että loppu jäi hieman avoimeksi, mutta no.. ehkä se oli liian lapsellinen ja liian "epäuskottava". Ok, tiedän kyllä, että kyseessä on fantasiakirja, mutta yritän vain sanoa, että tässä olisi ollut ainesta johonkin enempäänkin.
Pidin tarinasta kuitenkin ja etenkin Juoppiksen jälkeen, mikä tahansa kirja ansaitsisi viisi tähteä! Mutta annan tälle silti "vain" neljä:
****

torstai 22. marraskuuta 2012

Juoppohullun päiväkirja - Juha Vuorinen

Sivuja 346



Lyhyesti ja mielipide:

Kirja kertoo lyhykäisyydessään Juha Berg nimisestä miehestä, hänen ystävistään, sekä heidän elämästään, johon sisältyy hyvinkin paljon viinaa ja naisia.
Mielipiteenikin voin ilmaista hyvinkin lyhykäisesti; mitä p*skaa minä oikein juuri luin?
Olen kesästä asti odotellut, että saisin tämän ystävieni keskuudessa paljon kehutun, nauruhermoja kutkuttavan pakkauksen käsiini... Mutta voi tätä pettymyksen määrää! Monet ystävistäni ovat sanoneet lukeneensa kirjan yhdessä hetkessä kannesta kanteen, nauraen katketakseen. Mutta anteeksi nyt vain, missä kohtaa tässä pitäisi nauraa?
Onko minulla oikeasti vain jotenkin onneton huumorintaju, vai miksi tämä ei yhtään uponnut? Vaikka olin asennoitunut kirjaan siten, että se on yhtä vitsiä kaikki tyynni... ei. Ei naurata. Tuijotan vain ihmeissäni lukemiani rivejä, olen ihan äimänä. Tiesin kyllä ennakkoon, minkä tyypppisestä kirjasta on kyse, en paheksu sitä mitenkään, mutta.. Kun ei naurata, kun ei vaan uppoa. Valitan, minusta ei tämä sarja saa kannattajaa.
Tähtiä yksi:
*

maanantai 19. marraskuuta 2012

Laitos- Simon Lelic

Alkuperäisteos 2011 The Facility
Sivumäärä 357



Lyhyesti:

Arthur Priestley pidätetään täysin aiheetta työmatkallaan. Arthurin vaimo Julia pyytää avukseen toimittaja Tomin ja yhdessä he yrittävät selvittää, missä Arthuria pidetään. Mutta asia ei olekaan täysin yksioikoinen, sillä heille selviää, että uuden terrorilain nojalla on pidätetty myös monia muita ihmisiä. Alkaa levitä huhu valtion salaisesta laitoksesta, jossa kaikki ei ole ihan kunnossa.

"Minä vain kerron heille"Arthur sihahtaa. "Eikö niin?Jos vain kerron heille, heidän täytyy päästää minut." Hän puhuu liian kovaa. Vartija pysähtyy. Hän vaatii taas hiljaisuutta ja nojautuu seinään mulkoillen jokaista ohi kulkevaa vankia. Roach ja Arthur lähestyvät häntä, mutta Roachilla on aikaa vastata. Hän katsoo Arthuria ja Arthur odottaa, mutta Roach kääntyy pois"

Mielipide:

Hmm.. Täytyy sanoa, että odotin kirjalta enemmän. Idea oli mielestäni oikein hyvä, mutta lopullinen tarina ja toteutus ei ollutkaan sitten niin hyvää.. Kirjan hahmot eivät olleet kovinkaan kiinnostavia tai mielenkiintoisia.
Kirjan kansikuva oli houkuttelevan jännittävä, mikä saikin minut osittain tarttumaan kirjaan. Pahaenteinen nimikin jo antoi odottaa enemmän.
Mutta ei niin ei,ihan luettava kyllä, mutta ei loistava. Keskinkertainen.
Tähtiä kolme:
***

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Poikani Kevin - Lionel Shriver

Alkuperäisteos 2006 We need to talk about Kevin
Sivumäärä 544



Lyhyesti:

Kirja kertoo Evasta, jolla on loistava ura ja onnellinen avioliitto - kunnes hän saa esikoispoikansa Kevinin. Raskaus, synnytys, koko Kevinin lapsuus on hyvin vaikeaa. Avioliitto rakoilee, eikä Eva ole varma, rakastaako lastaan.
Ennen kuudettatoista syntymäpäiväänsä Kevin toteuttaa hirmuteon. Kirjassa Eva käy asioita läpi kirjeiden muodossa. 

"Kirjoitan tästä aiheesta, koska luulen, että sinä erehdyit tosiaan pitämään Keviniä vastauksena suureen kysymykseesi ja hän ymmärsi sen jo varhain. Miten? Pienistä asioista. Puhuit hänelle aina korostetun sydämellisesti, mutta äänestäsi soinnahti silti hätä. Sinulla oli tapana rutistaa häntä tiukasti, mutta se saattoi tuntua hänestä tukahduttavalta. "

Mielipide:

Katsoin tämän Poikani Kevinin elokuvana huhtikussa ja siitä asti olen halunnut lukea tämän kirjana - ja nyt vihdoin sen löysin kirjastosta. Voin sanoa, että sain tarinasta paljon enemmän irti, pääsin pintaa syvemmälle, sain uusia näkökulmia, enemmän tietoa, tunteita ja ajatuksia.
Kirjaa oli rankkaa lukea, siksi ahminkin sitä pienin annoksin; uppouduin täysin lukemaani, mutta en pystynyt lukemaan kovin montaa "kirjettä" kerrallaan.

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...