Sivumäärä 267
Lyhyesti:
Evangeline Green odottaa esikoistaan ja palaa muistoissaan omaan lapsuuteensa. Eve mentti äitinsä ollessaan vain 8-vuotias ja muutti Walesiin isovanhempiensa luokse. Kyläläisten huomio kiinnittyy pieneen punatukkaiseen, tuittupäiseen tyttöön. Eve kuulee ja kuuntelee tarinoita vanhemmistaan ja suvustaan ja ymmärtää, että menneisyydessä on synkkä tahra.
Even elämässä on paljon hyvää, rakastavat isovanhemmat, ihana Daniel, ystävät Gerry ja Billy..
"Huolellista käsialaa. Äiti on käyttänyt aitoa mustekynää. Voin oikein tuntea miten hän on syventynyt, keskittynyt piirtämään jokaisen kirjaimen nätiksi ja viehättäväksi. Viimeisessä virkkeessä koukerot palaavat ja sanat alkavat kallistua, kuin niihin puhaltaisi salattu tuuli. Sellainen minunkin käsialani on, Danielin mukaan."
Mielipide:
Minä en nyt ole aivan vakuuttunut... Pidän paljon Fletcherin tavasta kirjoittaa, mutta tässä kirjassa sisältö ei vastannut odotuksiani. Meriharakat ja Noidan rippi ovat olleet minulle todella mieleisiä ja niihin nähden Irlantilainen tyttö on todella vaisu. Minä itse pidän enemmän voimakkaammista ja enemmän tunteita herättävistä kirjoista.
Ei tämä silti huonokaan ollut, kaunista kieltä ja loistavaa kuvailua, mielenkiintoisia hahmoja.. Mutta minulle se jokin jäi puuttumaan. Tähti kolme:
***
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti