maanantai 28. lokakuuta 2013

Vanhan lapsen tarina - Jenny Erpenbeck

Alkuperäisteos 1999 Geschichte vom alten kind
sivumäärä 115



Lyhyesti:

Kadulta löytyy tyttö tyhjä ämpäri kädessään. Hän ei osaa kertoa muuta, kuin että hän on 14-vuotias. Hän ei tiedä nimeään, ei osoitettaan, ei mitään. Tyttö sijoitetaan lastenkotiin, jossa kukaan ei oikein saa hänestä otetta. Todellisuudessa tyttö on fiksu, mutta käyttäytyy siten, ettei häntä edes huomattaisi. Lopulta hän kuitenkin löytää paikkansa muiden joukosta.

"Näin on osoittautunut - tyttö on käytettävissä. Tästä alkaen tyttö kokee rintamien liikkuvan, jonkinlaisen kollektiivisen tuulen kääntymisen, jonka syy pysyy häneltä piilossa. Tunne on miellyttävä. Hän yrittää vaistomaisesti tehdä kaiken kuten tuona päivänä, jona joku hänen luokkatovereistaan kuiskasi hänelle ensimmäisen kerran jotain. "

Mielipide:

Minulla ei ollut mitään odotuksia kirjan suhteen, enkä lukenut sitä ajalla, ajatuksella ja tunteella - mikä oli virhe. Kirjan teksti/kieli antoi vaikutelman helppolukuisuudesta, mitä tämä ei loppupeleissä ehkä ollutkaan. Paljon olisi luultavasti pitänyt pystyä lukemaan rivien välistä, mitä minä en pikaisella lukemisella ehtinyt tehdä.
Minulle jäi jotenkin olo, että kirjasta puuttui se lopullinen pointti - tai sitten en itse vain sitä sieltä löytänyt. Kiusaaminen, hyväksyntä, hylkääminen, joo. Mutta eikö muuta? Minulle jäi jotenkin keskeneräinen olo.
Ehkä joku, joka on lukenut tämän ajatuksella, voisi valottaa juonta minullekkin? :)
Tähtiä kaksi:
**

tiistai 22. lokakuuta 2013

Requiem - Rakkaus palaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2013 Requiem
Sivumäärä 335



Lyhyesti:

Lena ja Julian ovat löytäneet takaisin vastarintalaisten luo - sekä Alexin luo. Lena ja Alex ovat molemmat muuttuneet matkan aikana, samoin näyttävät muuttuneen Alexin tunteetkin. Lena siis tasapainoilee Alexin ja Julianin välillä.
Sota hallitusta vastaan jatkuu ja valvojat iskevät yhä syvemmälle Korpeen, jossa kapinalliset majailevat. Kapinalliset matkaavat eteenpäin mielessään vain yksi päämäärä - elä vapaana tai kuole.
Portlandissa Hana, Lenan entinen paras ystävä, on parannettu Deliriasta ja hän valmistautuu rakkaudettomaan liittoon nuoren pormestarin, Fredin, kanssa. Fred, joka vastustaa vahvasti kapinallisia ja jolla on synkkiä salaisuuksia.

"Alex ei ole palannut kun Korppi, Nasta, Julian ja minä palaamme turvataloon. Julian on vironnut ja väittänyt pystyvänsä kävelemään, mutta Nasta pitää siitä huolimatta kättään hänen olallaan. Julian hoippuu, ja hänestä valuu edelleen verta. Heti kun tulemme turvataloon, Karhu ja Metsästäjä pölisevät kiivaasti tapahtuneesta, kunnes mulkaisen heitä niin häijysti kuin osaan."

Mielipide:

Jatkoa kirjoille Delirium ja Pandemonium.
Viimeiseksi osaksi ei kovin tajuntaa räjäyttävä tai loistokas. Mitään uutta en hahmoista oppinut, he ehkä jopa vähän ärsyttivät minua (eritoten Lena ja hänen sokeutensa Alexin tunteille ja jahkailu kahden välillä). Kirja oli tappelua ja kulkemista. Ainoa mielenkiintoinen osa oli Hanan osuus.
Tähtiä kaksi:
**

keskiviikko 16. lokakuuta 2013

Tummempaa tuolla puolen - Kaj Korkea-Aho

Alkuperäisteos 2012 Gräset är mörkare på andra sidan
sivumäärä 437



Lyhyesti:

Neljän lapsuuden ystävän tiet kohtaavat, kun Benjaminin kihlattu Sofie kuolee auto-onnettomuudessa joka vuotisen järvijuoksun aikaan. Benjamin on surun murtama, eikä asiaa helpota se, että hän saa valvontakameralla otetun kuvan juuri ennen onnettomuutta - eikä Sofie ole yksin.
Simonia, kylän uskonsa menettänyttä pappia, syytetään vilpistä järvijuoksussa.
Loke, Sofien veli, sekä tunnettu tv ja radiopersoona änkyttää, kun puhe kääntyy lapsuuteen.
Christoffer tekee lopputyötään myyttisestä olennosta, Raamtista.
Nämä neljä joutuvat pohtimaan mennyttä ja tulevaa sekä paljastamaan salaisuuksia...

"Christofferia vaivasi ikävä tunne, että häneltä jäi huomaamatta jotain ilmiselvää, mutta hetken kuluttua hänen silmänsä alkoivat seurata ääriviivoja ja erottaa kontrasteja. Ja yhtäkkiä hän näki. Että yksi varjoista, se mustin, oli aivan selvästi erilainenkuin muut. Sillä oli rajat, se oli suuri, epäluonnollisen tumma. Christoffer kompuroi taaksepäin väräjävän kauhun saadessa hänen kaikki jäsenensä vapisemaan. Raamt!"

Mielipide:

Tämä oli kyllä positiivinen yllättäjä!
Väliin hyvinkin pelottava, välillä hyvin hauska. Paljon henkilöitä ja paljon tapahtumia, jotka kietoutuivat jollain tapaa aina jotenkin (ennalta-arvaamattomasti) yhteen. Aluksi oli ehkä hieman hankala pysyä henkilöissä kärryillä, mutta tarinan edetessä kaikki selkeytyi.
Todella fiksu kirja, loistava juoni! Ja mielenkiintoiset, erikoiset ja erilaiset päähenkilöt lisäsivät mielenkiintoa.
Suosittelen! Tähtiä viisi:
*****

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Kirjoista tehtyjä leffoja

Lukeminen on ollut taas katkolla, vaikka olenkin ollut muutaman päivän sairaslomalla. Sen sijaan olen kuluttanut aikaani katselemalla erinäisiä leffoja tai sarjoja Netflixistä.

Kaksi elokuvista oli sellaisia, jotka olen joskus lukenut kirjoina, ja siksi halusin niistä kirjoittaa tänne.

Eli ensimmäisenä katsoin filmatisoinnin Cormac McCarthyn Tiestä. Linkki vie sinut kirjan arvosteluun.
  Elokuva mukaili hyvin kirjan tapahtumia ja herätti minussa samoja tunteita kuin kirjakin. Muistaakseni joskus luin jostakin jonkun (hyvin epämääräinen lause ja lähde, tiedän :D) sanoneen elokuvaa tylsäksi, mutta minut se ainakin vangitsi aikalailla alkumetreiltä loppuun saakka. Viimeisimpiä eloonjääneitä, heidän eloonjäämiskamppailuaan ja inhimillisyyden säilyttämistään oli hienoa seurata. Isän ja pojan näyttelijät hoitivat roolinsa oikein loistavasti ja -ehkä olin vain herkällä tuulella-, olin jopa tirauttaa pari kyyneltä leffan loppupuolella. Minusta tämä oli oikein hyvä, tähtiä neljä:
****

Toinen minkä katsoin, oli ensimmäinen osa kaksiosaisesta jutusta Mary Shelleyn Frankensteinistä.
Toisen osan aion myös katsoa, sillä tämäkin oli kyllä katsomisen arvoinen. Ensimmäinen osa päättyi siihen, kun hirvio aloitti kostonsa Victor Frankensteinille ja toteutti ensimmäisen murhansa. Eli ekassa osassa nähtiin Victorin opiskelut ja hirviön luominen ja sen seuraukset, sekä hirvion oleskelu erään talon heinäladossa "oppimassa". Ainoa kritiikinaihe ehkä on, että olisin kuvitellut hirviön paljon pelottavamman näköiseksi.
Tähtiä neljä:
****