Marraskuussa 2021 luetut:

 Marraskuussa luin ja kuuntelin yhteensä 5 kirjaa. 
Kirjoista 2/5 oli äänikirjoja, 1/5 kotimaisia ja 5/5 naiskirjailijoiden kirjoja. Kirjan olivat ihan ok luettavaa, osa aiheutti pienen pettymyksen (mm. Exit).  Olen kuitenkin muutoin tyytyväinen lukemisiini, ehdin lukea ne kirjat mitkä olin suunnitellutkin. Suosikkini oli Myrkynkeittäjä. 

Keskiarvo: 3,4

Myrkynkeittäjä - Sarah Penner 4/5
Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama 3/5
Exit - Lähdön hetki - Belinda Bauer 3/5
Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry 3/5
Muinainen taika - Marianne Curley 4/5

Joulukuu:

Nyt minulla on kesken Leïla Slimanin Kehtolaulu ja äänikirjana menossa Virpi Hämeen-Anttilan Kuka kuolleista palaa. 
Aion kuunnella myös Jenny Colganin uusimman Jouluvaloja ja takkatulen rätinää. Muita lukusuunnitelmia ei ole, katsotaan mitä seuraavalla kirjastoreissulla tarttuu käteen. 

Muinainen taika - Marianne Curley

Englanninkielinen alkuteos 2000 Old Magic
Gummerus 2002
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 308
Kirjasto

"Hänen nimensä on Jarrod Thornton. Hänellä on olkapäille ulottuva kullanpunertava tukka. heleä iho ja vihreät silmät kuin kytevät smaragdit, mutta en minä sen vuoksi tuijota häntä näin lumoutuneena. Hänessä on jotakin muuta. Melkein... pelottavaa. Hänessä on jotakin ylimaallista, ja se jokin on saanut minut pauloihinsa."

Katen luokalle tulee uusi poika, Jarrod. Tämä kömpelö mutta hyvännäköinen nuorukainen herättää kiinnostusta kaikissa luokkalaisissa, hyvässä ja pahassa. Kate kuitenkin huomaa, ettei Jarrod ole aivan tavallinen. Jarrodilla on hyvin voimakkaita kykyjä, vaikkei tämä itse niitä huomaa, eikä suostu huomaamaan. Kaiken tämän lisäksi vaikuttaa siltä, että Jarrodin perhettä vaivaa ikivanha kirous. 
Kate yrittää auttaa,  mutta poika vastustaa. Kunnes tapahtuu jotain kamalaa, eikä Jarrodilla ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa Katen apuun. 
Nuoret lähtevät aikamatkalle keskiajan englantiin löytääkseen kirouksen langettaneen velhon. Onnistuvatko he estämään kirouksen? Matka ei tietenkään ole vaaraton, Kate joutuu kaapatuksi ja Jarrodin on vihdoin hyväksyttävä uudet kykynsä. Onko hän silti riittävän vahva vastustaakseen voimakasta velhoa?

"-Mutta että taikuutta? Et kai sinä ole tosissasi? Hän kieltää jääräpäisesti totuuden ja lisää vielä: - Eivät perheiden onnettomuudet liity mitenkään siihen, miten paljon niihin syntyi lapsia, eivätkä ainakaan mihinkään kiroukseen.
Hän yrittää järkeistää minun teoriani. Itse asiassa hän yrittää järkeistää aina kaiken. Ärsyttävä tapa."

Tämä kirja on ollut yksi nuoruuden suosikeistani. Luin tämän ennen joka kesä ollessani isovanhempieni kesämökillä - juuri siellä, koska oman kotikuntani kirjastokappaleesta oli revennyt pari sivua, enkä kestänyt lukea kirjaa josta puuttui tekstiä. Minulla oli kirjastokortti myös kesämökin paikkakunnalle ja pyöräilin aina lainaamaan tämän kirjan sieltä. 
No, kirja ei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta kuin nuorempana. Muistelin kirjan olleen dramaattisempi ja romanttisempi. Ymmärrän kuitenkin silti, miksi olen pitänyt tästä niin kovasti. 
Tarina on yksinkertainen, selkeä ja nopeasti etenevä. Kirjan päähenkilö Kate on erilainen ja ulkopuolinen, johon on nuorien helppo samaistua. Hän tapaa pojan, joka on samanlainen kuin hän, mutta joka ei suostu hyväksymään sitä. Kirjassa halutaan kuulua joukkoon, kirjassa on kiusaamista, ystävyyttä ja hitusen romantiikkaa. 
Vaikka tämä itselle tuntui jo hieman lapselliselta, suosittelen tätä silti ehdottomasti nuorille lukijoille. 

4/5

Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry

 Englanninkielinen alkuteos The Book You Wish Your Parent Had Read 2020
Atena 2020 
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 9h 56min
Lukija Leena Nuora

"Tämä ei ole suoraviivainen lastenkasvatusopas. En aio käsitellä yksityiskohtaisesti pottaharjoittelua tai rinnasta vieroitusta. Tämä kirja käsittelee suhdettamme lapsiimme ja seikkoja, jotka voivat estää hyvän yhteyden tai parantaa sitä. "

Psykoterapeutti Philippa Perry on kirjoittanut kirjan, jossa pohditaan mm. vanhemmilta perittyjä käyttäytymismalleja ja pyritään pohtimaan tunteita ja syitä niiden taustalla. Jos lapsen käytös aiheuttaa sinussa voimakkaan tunnereaktion, pysähdy pohtimaan, mistä se johtuu? Oletko itse kokenut vastaavaa omassa lapsuudessasi, toimitko samoin kuin omat vanhempasi? 
Kirja sisältää paljon tapausesimerkkejä sekä harjoituksia, jotka auttavat pohtimaan asioita. 
Kirjassa puhutaan aiheutuneista repeytymistä, sekä siitä, että niitä voi aina korjata - koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa yhteyttä lapsiimme. 
Kirja avaa myös tunnekasvatusta, lapsen ympäristöä, perustan luomista, hyvän mielenterveyden edellytyksiä ja kommunikointia.

"Tunteet eivät häviä sillä, että niitä ei sallita. Ne vain painuvat piiloon, missä ne jäytävät ja aiheuttavat ongelmia myöhemmin. Mieti, milloin sinun pitää huutaa kovimmin. Silloin, kun sinua ei kuulla. Tunteet pitää kuulla. "

Hmm... Paljon tärkeää asiaa, josta osasta olen samaa mieltä, osasta en. 
Kirjan alku oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - pysähdyin itsekin pohtimaan omia käyttäytymismallejani ja sitä, mistä olen ne oppinut ja perinyt ja miksi juuri tietyt asiat omassa perhe-elämässä tuntuvat haastavilta. 
Sain myös työhöni varhaiskasvatuksessa joitain vinkkejä lasten tunnekasvatukseen. 
Mutta jotkin asiat särähtivät korvaani ja pahasti. Kirjassa oli tapausesimerkki, jossa pieni lapsi suostui syömään vain maton keskellä istuen ja äidin laulaessa. Ja tämä oli kirjoittajan mielestä ihan ok. Olkoonkin, että se olisi vain hetken kestävä vaihe, mutta jossain pitää olla raja. Minä ennemmin kannattaisin selkeää sääntöä; ruokapöydän ääressä syödään, ei matolla. Ei ole vaarallista, jos lapsi syö muutamana päivänä hieman huonommin - sekin on vain vaihe. En itse lähtisi sen vuoksi moiseen hullutukseen mukaan. Myös joitain nukkumiseen liittyviä asioita kavahdin (mm. lapsen pitäisi saada itse päättää, kauanko nukkuu vanhemman vieressä. Tässä ei huomioitu sitä, kuinka itse vanhempi kykenee nukkumaan). 
Mikäli tämä kirja herätti mielenkiintosi, kehotan lukemaan sen maalaisjärkeä käyttäen ja kriittisin silmin. Ota tästä itsellesi sopivimmat jutut mukaasi, mutta älä sokeasti luota kaikkeen, mikäli se ei tunnu omalta. 

3/5

Exit- Lähdön hetki - Belinda Bauer

 Englanninkielinen alkuteos 2021 Exit
Karisto 2021
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 364
Kirjasto

"Avain oli maton alla. Kuten tavallista. Felix Pinkistä ennustettavuus tuntui lohdulliselta - vaikka ennusteena olikin kuolema."

Felix Pink on päälle 70- vuotias, eläkepäiviään viettävä herrasmies. Hän tekee vapaaehtoistyötä Lähdettäjänä ja istuu parantumattomasti sairaiden tai vanhojen ihmisten vierellä heidän viimeisinä hetkinään. 
On hänen 28. keikkansa - eli hän on jo konkari- kun kaikki ei menekään kuten piti. Hänellä on uusi, nuori työpari, joka ei kykene vain istumaan ja seuraamaan tapahtumia. Se ei vielä itsessään ole paha. Paha on se, että kuoleva mies on väärä mies. 
Mutta kenen vika se loppujen lopuksi oli?

"Amanda oli jo ehtinyt hänen olkansa taakse. -Mitä nyt? hän kysyi, mutta Felix ei pystynyt vastaamaan, koska kaikki hänen osaamansa sanat tuntuivat kieppuvan ympäri kalloa kuin bingopallot. Viimein oikeat sanat putoilivat hitaasti hänen tunnottomilta huuliltaan. - Tapoimme väärän miehen."

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa - Belinda Bauer kuuluu suosikkikirjailijoideni joukkoon ja olen poikkeuksetta pitänyt kaikista hänen aiemmista teoksistaan. 
Harmillista kyllä, tämä ei yltänyt muiden tasolle ja aiheutti pienen pettymyksen. 
En sano, että kirja olisi huono. Aihe oli mielenkiintoinen (epäonnistunut avustettu itsemurha) ja Bauerin luomat henkilöhahmot olivat persoonallisia ja paikoin jopa hauskoja. Jonkin verran huumoriakin löytyi. 
Kirja ei silti ollut millään muotoa jännittävä tai koukuttava, eivätkä juonenkäänteet yllättäneet tai aiheuttaneet sen suurempia reaktioita. Kirja oli aika tasainen ja sujuva. Mutta se ei tällä kertaa riittänyt. 
Ihan luettava, mutta ei mieleenpainuva tai sykähdyttävä. 

3/5

Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

Myrkynkeittäjä - Sarah Penner

 Englanninkielinen alkuteos The Lost Apothecary 2021
HarperCollins 2021
Suomentanut Päivi Paju
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Hän tulisi aamunkoitteessa - nainen jonka kirjettä pitelin käsissäni, nainen jonka nimeä en vielä tiennyt. En tiennyt hänen ikäänsä enkä sitä, missä hän asui. En tiennyt hänen asemaansa yhteiskunnassa, enkä tiennyt, millaisista synkistä asioista hän näki unta yön saapuessa. "

1970- luvun Lontoossa palvelee salainen apteekki. Alussa sen tarkoitus oli palvella naisia, jotka eivät saaneet apua tavallisilta lääkäreiltä. Vuosien saatossa jokin muuttui, ja apteekista tuli myrkkypuoti. Puoti myy taitavasti naamioituja myrkkyjä naisille, jotka haluavat kostaa heitä väärin kohdelleille miehille. 
Kaikki on sujunut hienosti, kunnes eräänä päivänä myrkky on tarkoitettu toiselle naiselle...
Nykyajassa Caroline on lähtenyt yksin häämatkaksi tarkoitetulle lomalle Lontooseen. Hän on juuri saanut tietää miehensä olleen hänelle uskoton ja tarvitsee tilaa ja aikaa asioiden selvittelyyn. Sattumalta hän löytää pienen pullon, johon on kaiverrettu karhun kuva. Hän alkaa selvittää pullon alkuperää ja törmää ratkaisemattomaan arvoitukseen apteekkarimurhista. 
Arvoitusta ratkoessaan hän joutuu ratkomaan myös oman elämänsä kiemuroita. 

"- Minulla ei vain ole koskaan aiemmin ollut tällaista tunnetta. 
Aloin vapista, aivan kuin huone olisi juuri viilentynyt. 
-Millaista tunnetta?
-Sellaista, että jokin on menossa hirvittävällä tavalla pieleen."

Ihanan erilainen kirja. 
Pidin tarinasta paljon, molemmista aikatasoista. Tarina eteni kevyesti, sujuvasti ja sopivalla tahdilla. Helppo ja viihdyttävä. Juonenkäänteitä riittävästi. Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä ja heidän elämäänsä seurasi mielellään. 
Aihe oli kiehtova, salainen apteekki ja erilaiset myrkyt. Henkilöiden historia. 
Todella hienosti punottu kokonaisuus. 
Kirjan loppu oli hyvä ja minulle jäi tästä hyvä mieli. Tällaisia kirjoja on mukava lukea, nämä eivät vaadi suurta keskittymistä vaan tarinaan pystyy uppoutumaan ja siitä nauttii tietyllä tavalla. 
Pidin kovasti. 

4/5