Alkuperäisteos 2011 Forever.
Sivumäärä 442
Lyhyesti:
Viimeinen osa Stiefvaterin Väristys- trilogiasta. Ensimmäisessä kirjassa (Väristys) Grace seurailee lähimetsässä majailevia susia ja etenkin eräs keltasilmäinen yksilö on hänelle erityisen läheinen; ihan kuin heidän välillään olisi yhteys. Sam puolestaan elää kaksoiselämää; kesät ihmisenä, talvet sutena. Tästä lähtökohdasta alkaa nuorten rakkaustarina.
Toisessa osassa (Häivähdys) nuorilla vaikuttaa olevan kaikki hyvin, he ovat saaneet toisensa jne. Kunnes Gracen vointi alkaa heikentyä.. Lisäksi tarinaan kertojina astuvat Isabel sekä lauman uusi susi Cole.
Itse Ikuisuudessa sitten susilauma päätetään tappaa, ja Grace juoksee eläimenä lauman mukana. Sam, joka on miltei parantunut, tekisi mitä tahansa pelastaakseen tyttöystävänsä - mutta millä keinolla?
Isabel ja Cole käyvät omia taistelujaan, jotka vaikuttavat myös muihin. Voiko tarina päättyä onnellisesti?
" Ympärilläni oli pilkkopimeää. Ei muodoltaan vaihtelevaa pimeää niin kuin öisessä huoneessani vaan täydellistä, yksiuloitteista pimeää niin kuin paikassa, jossa ei ole lainkaan valoa. Iholleni pisaroi vettä, saderoiskeita, ja sitten jostakin ylhäältä hulahtava isompi aalto. Minua ympäröi sateen ääni metsässä. Olin ihminen."
Mielipide:
Siitä on jo jonkin aikaa, kun olen lukenut kirjan aiemmat osat, mutta kun aloitin Ikuisuuden lukemisen, aiemmat tapahtumat alkoivat pikkuhiljaa palautua mieleeni. Hyvä päätös trilogialle. Pidin kyllä tästä sarjasta kovasti, se ei ollut liian lälläri tai imelä. Pidin siitäkin, että Isabel ja Cole olivat välillä kertojina. Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja persoonallisia.
Olin kuvitellut Gracelle ja Samille hieman erilaisten lopun, mutta tämäkin oli ok. Isabelin ja Colen juttu oli juuri osuva, ihan heille sopiva.
Tykkäsin ja suosittelen!
Tähtiä neljä:
****
P.S Lukufiilis alkaa ehkä pikkuhiljaa palautua! :) Pimenevät syysillat ja kynttilät houkuttelevat iltaisin jäämään sisälle lämpimään kirjojen pariin ;)
perjantai 28. syyskuuta 2012
lauantai 22. syyskuuta 2012
Sinisilmä - Joanne Harris
Alkuperäisteos 2010 Blueeyedboy
Sivumäärä 463
Lyhyesti:
B.B on nelikymppinen sairaala-apulainen, joka asuu yhä saman katon alla äitinsä kanssa. Hän kirjoittaa blogia badguysrock sivustolla ja hänen sosiaaliset kontaktinsa sijoittuvatkin lähinnä internettiin.
Tarinaa kerrotaan B.B:n blogin muodossa, välillä kertojana on Albertine, jonka kanssa B.B:llä on yhteinen menneisyys. B.B hautoo synkkiä suunnitelmia ja jakaa ne blogissaan. Toteutuvatko hänen suunnitelmansa, vai meneekö jokin pahasti pieleen?
Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Minä taisin saada alkuni niin, kolme poikaa, viiden vuoden sisällä syntyneitä. Nigel, sen jälkeen Brendan ja sitten Benjamin. Siinä vaiheessa hän tosin lakkasi käyttämästä oikeita nimiämme, ja minä olin aina B.B."
Mielipide:
Mielenkiintoinen, täysin erilainen teos Harrisilta. Ja minä pidin tästä!
Vaikka jouduinkin lukemaan lopun hieman kiireellä (tänään on palautuspäivä ja luin viimeiset 30 sivuä tänään, hups :), oli lukeminen silti nautinto. Jotain minulla jäi hieman epäselväksi, mutta pääpiirteittäin pysyin mukana.
Kirja olisi kannattanut lukea rauhassa, silloin tämä olisi ollut taatusti vielä parempi. Henkilöihin ja tapahtumiin olisi päässyt paremmin mukaan, sillä kirja ei ollut yhtä yksinkertainen kuin monet muut Harrisin teokset.
Suosittelen tutustumaan.
Tähtiä annan kolme:
***
Sivumäärä 463
Lyhyesti:
B.B on nelikymppinen sairaala-apulainen, joka asuu yhä saman katon alla äitinsä kanssa. Hän kirjoittaa blogia badguysrock sivustolla ja hänen sosiaaliset kontaktinsa sijoittuvatkin lähinnä internettiin.
Tarinaa kerrotaan B.B:n blogin muodossa, välillä kertojana on Albertine, jonka kanssa B.B:llä on yhteinen menneisyys. B.B hautoo synkkiä suunnitelmia ja jakaa ne blogissaan. Toteutuvatko hänen suunnitelmansa, vai meneekö jokin pahasti pieleen?
Suurin osa onnettomuuksista tapahtuu kotona. Minä taisin saada alkuni niin, kolme poikaa, viiden vuoden sisällä syntyneitä. Nigel, sen jälkeen Brendan ja sitten Benjamin. Siinä vaiheessa hän tosin lakkasi käyttämästä oikeita nimiämme, ja minä olin aina B.B."
Mielipide:
Mielenkiintoinen, täysin erilainen teos Harrisilta. Ja minä pidin tästä!
Vaikka jouduinkin lukemaan lopun hieman kiireellä (tänään on palautuspäivä ja luin viimeiset 30 sivuä tänään, hups :), oli lukeminen silti nautinto. Jotain minulla jäi hieman epäselväksi, mutta pääpiirteittäin pysyin mukana.
Kirja olisi kannattanut lukea rauhassa, silloin tämä olisi ollut taatusti vielä parempi. Henkilöihin ja tapahtumiin olisi päässyt paremmin mukaan, sillä kirja ei ollut yhtä yksinkertainen kuin monet muut Harrisin teokset.
Suosittelen tutustumaan.
Tähtiä annan kolme:
***
lauantai 8. syyskuuta 2012
Delirium- rakkaus on harhaa - Lauren Oliver
Alkuperäisteos 2011 Delirium
Sivumäärä 351
Lyhyesti:
Kirjan päähenkilö on 17- vuotias Lena, joka elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa valinnat tehdään puolestasi ja rakkaus on sairaus. Ennen 18-vuotissyntymäpäiviä nuoret käyvät arvioinnissa, jossa heitä tarkkaillaan ja jonka perusteella heille valitaan pari, koulutus, ammatti, kaikki. Ja heille tehdään kirurginen operaatio, jolla ääritunteet tasataan - rakastuminen ei ole enää mahdollista.
Lenan äiti sairastui amor deliria nervosaan (rakkauteen) ja sen seurauksena tappoi itsensä. Lena on siis nähnyt, mitä sairaus voi saada aikaan. Hän on varovainen ja onnekseen pian on hänen vuoronsa päästä arviointiin ja leikkaukseen.
Mutta kun hän tapaa Alexin, kaikki hänen kuvitelmansa tulevaisuudesta muuttuvat, kaikki mihin hän on uskonut, murentuu. Hänen tulisi vältellä poikaa, mutta hän ei voi. Hän on saanut tartunnan.
"Jalkojani jomottaa yhä aiemman juoksuni jäljiltä. Jos ennätän Back Coveen ajoissa ja Alex on siellä, olen ihan puhki, hikinen ja karsean näköinen. Jatkan matkaa silti. Nyt kun olen ulkona, karkotan kaikki epäilykset ja kysymykset mielestäni ja keskityn viilettämään niin lujaa kuin kramppaavat jalkani sallivat, kiidän pitkin autioita katuja kohti poukamaa, kurvaan jokaiselle oikotielle, jonka suinkin keksin ja katselen, miten aurinko laskee vakaasti kohti horisontissa leiskuvaa kultaista viivaa, aivan kuin taivas - tässä vaiheessa kirkkaan sähkönsininen- olisi vettä, jonka läpi valo vain vajoaa."
Mielipide:
Tämä kirja auttoi palauttamaan lukuintoani; vaikka tämänkin kirjan lukemiseen kului tavallista pidempi aika, lukeminen oli silti nautinto ja odotin aina, milloin pääsen palaamaan kirjan pariin.
Kirjan ympäristö oli mielenkiintoinen, aihe hyvä. Perusjuoni oikeastaan ihan tavallinen, mutta kun ympäristö ja tapahtumat on saatu kuvattua oikein, jännittävästi ja kiinnostavasti, ei yksinkertainen rakkaustarina ole häiritsevä. Ja ylipäätänsä se, että rakkautta pidetään pahana ja sairaana asiana, oli hyvinkin ajatuksia herättävä juttu.
Kirjan henkilöt eivät mielestäni olleet mitenkään hirvittävän erikoisia (mikä ei toisaalta ollut yllätys; mitä tavallisempia hahmot ovat, sitä helpompia heihin on samaistua), mutta eivät kuitenkaan häiritsevän tavallisia tai tylsiäkään.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****
Sivumäärä 351
Lyhyesti:
Kirjan päähenkilö on 17- vuotias Lena, joka elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa valinnat tehdään puolestasi ja rakkaus on sairaus. Ennen 18-vuotissyntymäpäiviä nuoret käyvät arvioinnissa, jossa heitä tarkkaillaan ja jonka perusteella heille valitaan pari, koulutus, ammatti, kaikki. Ja heille tehdään kirurginen operaatio, jolla ääritunteet tasataan - rakastuminen ei ole enää mahdollista.
Lenan äiti sairastui amor deliria nervosaan (rakkauteen) ja sen seurauksena tappoi itsensä. Lena on siis nähnyt, mitä sairaus voi saada aikaan. Hän on varovainen ja onnekseen pian on hänen vuoronsa päästä arviointiin ja leikkaukseen.
Mutta kun hän tapaa Alexin, kaikki hänen kuvitelmansa tulevaisuudesta muuttuvat, kaikki mihin hän on uskonut, murentuu. Hänen tulisi vältellä poikaa, mutta hän ei voi. Hän on saanut tartunnan.
"Jalkojani jomottaa yhä aiemman juoksuni jäljiltä. Jos ennätän Back Coveen ajoissa ja Alex on siellä, olen ihan puhki, hikinen ja karsean näköinen. Jatkan matkaa silti. Nyt kun olen ulkona, karkotan kaikki epäilykset ja kysymykset mielestäni ja keskityn viilettämään niin lujaa kuin kramppaavat jalkani sallivat, kiidän pitkin autioita katuja kohti poukamaa, kurvaan jokaiselle oikotielle, jonka suinkin keksin ja katselen, miten aurinko laskee vakaasti kohti horisontissa leiskuvaa kultaista viivaa, aivan kuin taivas - tässä vaiheessa kirkkaan sähkönsininen- olisi vettä, jonka läpi valo vain vajoaa."
Mielipide:
Tämä kirja auttoi palauttamaan lukuintoani; vaikka tämänkin kirjan lukemiseen kului tavallista pidempi aika, lukeminen oli silti nautinto ja odotin aina, milloin pääsen palaamaan kirjan pariin.
Kirjan ympäristö oli mielenkiintoinen, aihe hyvä. Perusjuoni oikeastaan ihan tavallinen, mutta kun ympäristö ja tapahtumat on saatu kuvattua oikein, jännittävästi ja kiinnostavasti, ei yksinkertainen rakkaustarina ole häiritsevä. Ja ylipäätänsä se, että rakkautta pidetään pahana ja sairaana asiana, oli hyvinkin ajatuksia herättävä juttu.
Kirjan henkilöt eivät mielestäni olleet mitenkään hirvittävän erikoisia (mikä ei toisaalta ollut yllätys; mitä tavallisempia hahmot ovat, sitä helpompia heihin on samaistua), mutta eivät kuitenkaan häiritsevän tavallisia tai tylsiäkään.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****
lauantai 1. syyskuuta 2012
Elokuussa luetut!
Moi vaan kaikille
ja pahoittelut taas hiljaisesta kuukaudesta!
Samaa tahtia etenin tämänkin kuukauden, eli kaksi kirjaa sain kahlattua läpi. Kirjoista 0/2 oli kotimaisia ja 1/2 naiskirjailijoiden kirjoittamia.
Hautausmaan poika - Neil Gaiman
Leijuva linna - Diana Wynne Jones
Toivon, että syyskuu olisi parempi. Käväisin viikko sitten kirjastossa ja löysin kyllä hyviä kirjoja, joilta odotan paljon. Joten, jos ne yhtään vastaavat odotuksiani, luettuja kirjoja tulee tässä kuussa enemmän.
Ja tosiaan, noita kirjaklassikko-elokuvia olen myös yrittänyt katsella. Ostin jokin aika sitten boksin, jossa oli 8 elokuvaa, jotka on tehty kirjojen pohjalta.
Kolme niistä olen nyt katsonut, yhtä en ole vielä blogannut, enkä ole varma bloggaankokaan, koska kyseistä teosta ei ole suomennettu. Elokuvana ihan ok, mutta itse en juurikaan lue muulla kuin kotimaisella kielellä.
Kiinnostaisiko teitä tietää, mikä kyseinen elokuva oli? :)
ja pahoittelut taas hiljaisesta kuukaudesta!
Samaa tahtia etenin tämänkin kuukauden, eli kaksi kirjaa sain kahlattua läpi. Kirjoista 0/2 oli kotimaisia ja 1/2 naiskirjailijoiden kirjoittamia.
Hautausmaan poika - Neil Gaiman
Leijuva linna - Diana Wynne Jones
Toivon, että syyskuu olisi parempi. Käväisin viikko sitten kirjastossa ja löysin kyllä hyviä kirjoja, joilta odotan paljon. Joten, jos ne yhtään vastaavat odotuksiani, luettuja kirjoja tulee tässä kuussa enemmän.
Ja tosiaan, noita kirjaklassikko-elokuvia olen myös yrittänyt katsella. Ostin jokin aika sitten boksin, jossa oli 8 elokuvaa, jotka on tehty kirjojen pohjalta.
Kolme niistä olen nyt katsonut, yhtä en ole vielä blogannut, enkä ole varma bloggaankokaan, koska kyseistä teosta ei ole suomennettu. Elokuvana ihan ok, mutta itse en juurikaan lue muulla kuin kotimaisella kielellä.
Kiinnostaisiko teitä tietää, mikä kyseinen elokuva oli? :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kolmen kuukauden katsaus
Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta. Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...
-
Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017 Gummerus 2021 Suomentanut Sarianna Silvonen Sivuja 825 Kirjasto "Sotarumpuje...
-
Eroottisia novelleja Kosmos 2019 Sivuja 208 Storytel e-kirja "-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riis...
-
Hyvää Uutta Vuotta 2019 kaikille! Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika... Anteeksi siitä. Vuoden 2013 jälkee...