Vuoden 2019 kirjat yhdessä postauksessa:

Vuosi 2019 on lopussa ja on aika koota lukemani kirjat yhteen kasaan sekä nostaa esille vuoden suosikkini. Tänä vuonna minulla ei ollutkaan tavoitteenani mitään tiettyä määrää kirjoja. Tammikuun postauksessa olin kirjoittanut tavoitteekseni selvittää, mitä tulevalta haluan ja samalla herätellä henkiin rakasta lukuharrastusta, sekä bloggausta.
Blogi ja lukuharrastus kukoistaa. Olen palannut vanhaan työhöni lastenhoitajana ja löytänyt siihen uutta iloa ja intoa - pitkään mietitty alanvaihdos ei ainakaan vielä ole tarpeen, vaikka haaveilenkin edelleen työskentelystä kirjallisuuden parissa.

Vuonna 2019 luin huimat 70 kirjaa, mikä on enemmän kuin uskalsin tavoitella.

Vuonna 2008 luin 80 kirjaa.
Vuonna 2009 luin 59 kirjaa.
Vuonna 2010 luin 42 kirjaa.
Vuonna 2011 luin 69 kirjaa.
Vuonna 2012 luin 52 kirjaa.
Vuonna 2013 luin 47 kirjaa.
Vuodet 2014-2018 blogi oli tauolla, en lukenut juuri lainkaan, enkä ole kirjannut lukemiani kirjoja minnekään.

Merkitsin tähdellä kuukauden suosikkikirjani ★

Listan lopussa on Pohjoisen lukuhaasteen sekä Helmet lukuhaasteen tilanteet sekä linkit niihin. Valmiiksi en kumpaakaan saanut, hieman harmittaa, mutta toisaalta olen tyytyväinen kaikkiin niihin kirjoihin mitä olen lukenut.

Tammikuu:

Sielut kulkevat sateessa - Pasi Ilmari Jääskeläinen 3/5
Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano 5/5 ★
Keinu - Pia Ronkainen 4/5
Hevosen taju - Ville Virtanen 2/5
Yövartio - Sarah Waters 5/5

Helmikuu:

Itsevalaisevat - Marko Hautala 2/5
Ruususen uni - Stephen King & Owen King 4/5
Yön kentät - Pirjo Hassinen 2/5
Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen 4/5
Sano että olet minun - Elisabeth Norebäck 5/5
Majakanvartija - Camilla Läckberg 5/5 ★
Herra Hakkaraisen tarinat - Mauri Kunnas 4/5
Jää - Ulla-Lena Lundberg 4/5

Maaliskuu:

Uinuvien kirjojen kaupunki - Walter Moers 5/5
Pihka - Ane Riel 5/5 ★
Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen 3/5
Kudottujen kujien kaupunki - Emmi Itäranta 4/5
Vieras - Stephenie Meyer 5/5
Ukko ja Hyrrä - Henry Aho 4/5
Varjojen kaupungit - Cassandra Clare 4/5

Huhtikuu:

Taivaalliset tulen kaupunki - Cassandra Clare 3/5
Positiivinen yllätys - Aino Leppänen 5/5 ★
Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta  4/5
Syvyys - Henning Mankell 4/5
Kuinka painovoimaa uhmataan - Jojo Moyes 4/5

Toukokuu:

Miekanloisto - Candoran sauva - J.P. Toivonen 3/5
Sininen linna - L. M. Montgomery 3/5
Lumikukka ja salainen viuhka - Lisa See  5/5 ★
Kauheimmat runot - Antti Holma 3/5
Tyttö ja Jalopeura - Taina Parikka 3/5
Ensimmäinen vuosi - Nora Roberts 4/5
Varkaus Vaskitehtaassa - Taina Parikka 4/5
Kalkki kadoksissa - Taina Parikka 4/5
Kiurun tytär - Marja Leena Virtanen 4/5
Yösyöttö - Eve Hietamies 3/5

Kesäkuu:

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami 3/5
Arvet - Henry Aho 4/5
Ruohometsän kansa Richard Adams 5/5
Kolkko kaupunki - Ransom Riggs 3/5
Näkijä - Belinda Bauer 5/5 ★
Lintuhäkki - Josh Malerman 3/5
Tutkimattomilla vesillä - Henry Aho 3/5
Paluu Uppelukseen - Henry Aho 4/5

Heinäkuu:

Ikuisesti siskoni - Katri Alatalo 5/5 ★
Kerrostalo - Hanna- Riikka Kuisma 3/5
Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers 5/5
Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer 4/5
Nousukkaita - L. Onerva 2/5

Elokuu:

Nukkekaappi - Jessie Burton 3/5
Seitsemän sisarta - Lucinda Riley 3/5

Syyskuu:

Enkelintekijä - Camilla Läckberg 4/5
Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen 4/5 ★
Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg 4/5

Lokakuu:

Viesti mereltä - Nicholas Sparks 3/5
Korpinlaulu - Katinka Sarjanoja 3/5
Kirjavaras - Markus Zusak 3/5
Teemestarin kirja - Emmi Itäranta 4/5
Kohta voi vähän kirpaista - Adam Kay 4/5 ★

Marraskuu:

Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti 3/5
Tiergartenin teurastaja - Virpi Hämeen-Anttila 5/5 ★
Auschwitzin tatuoija - Heather Morris 4/5
Yön sydän on jäätä - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Rouva Westway on kuollut - Ruth Ware 4/5

Joulukuu:

Äärille - Lauri Tähkä 4/5
Henkien saari - Ina Westman 4/5
Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo 5/5 ★
Kaikki sade alkaa ylhäältä - Mari Siliämaa 4/5
Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski
Orjattaresi - Margaret Atwood 3/5
Fifty Shades 1: Sidottu - E. L. James 3/5

Pohjoinen lukuhaaste  20/25. 
5 kohtaa jäi uupumaan, vähästä jäi kiinni. Tosin puuttuvat kohdat olivat sellaisia, mitkä eivät hirveästi houkutelleet...

Helmet 2019 41/50
9 puuttuvaa kohtaa. Osa harmittaa, kun olisivat olleet niin helposti luettavissa.

Entäs vuosi 2020?

Luulen, etten pysty ihan samaan 70 kirjan vuosivauhtiin sillä työ haittaa harrastusta. Mutta 4-5 kirjaa kuukaudessa olisi silti ihana saada luettua. Äänikirjat työmatkoilla lisäävät kirjamäärää, mutta pyrin silti pitämään fyysiset kirjat ykkösinä, sillä en saa äänikirjoista yhtä paljon irti kuin luetuista kirjoista.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2019 ja ihanaa lukuvuotta 2020! 🎔

Joulukuussa 2019 luetut:

Joulukuu oli oikein mainio kuukausi, 7 kirjaa. Nyt on ollut aika tasainen luku/kuuntelutahti päällä. Joulukuun kirjoista 4/7 kotimaisia ja 5/7 naiskirjailijoiden kirjoja. 3/7 äänikirjoja.
Joulukuun suosikki oli Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki ja suurin pettymys Margaret Atwoodin Orjattaresi (vika oli lähinnä siinä, että kuuntelin sen lukemisen sijaan ja minulla oli niin suuret odotukset).


Teen vielä oman postauksen koko vuoden lukemisistani sekä päivitetyt tilanteet lukuhaasteista. Ja suunnitelmat vuodelle 2020.


Äärille - Lauri Tähkä 4/5
Henkien saari - Ina Westman 4/5
Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo 5/5
Kaikki sade alkaa ylhäältä - Mari Siliämaa 4/5
Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski
Orjattaresi - Margaret Atwood 3/5
Fifty Shades 1: Sidottu - E.L James 3/5

Tammikuun suunnitelmia en vielä julkaise, mutta vinkkinä ehkä sen verran, että Joulupukki toi minulle ihania kirjoja ;)

Fifty Shades 1: Sidottu - E. L. James

Englanninkielinen alkuteos 2011 Fifty Shades of Grey
Otava 2012
Suomentanut Riie Heikkilä
Sivuja 585
(e- kirja Storytel)

"Mulkoilen ärtyneenä itseäni peilistä. Perhanan hiukset - ne eivät yksinkertaisesti suostu tottelemaan, ja perhanan Katherine Kavanagh, joka parahiksi sairastui ja pakotti minut tähän koettelemukseen. Minun pitäisi nytkin olla lukemassa viimeisiin tentteihini, jotka ovat jo ensi viikolla, mutta sen sijaan yritän epätoivoisesti sukia kuritonta kuontaloani. "


Lyhyesti:

Nuori opiskelija Ana Steele tuuraa sairastunutta ystäväänsä ja lähtee haastattelemaan erään yhtiön salaperäistä toimitusjohtajaa, herra Greytä. Herra Grey osoittautuu nuoreksi ja häikäisevän komeaksi mieheksi, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa.
Heidän välilleen syttyy polttavan kuuma suhde. Kaikin puolin ihmissuhteissa kokematon Ana antautuu tunteidensa vietäväksi ja hullaantuu täysin kiihkeään ja omistushaluiseen mieheen, jonka salaisena haaveena on alistaa ja satuttaa, muodostaa virallinen sopimus Herran ja Palvelijan rooleista S/M leikeissä. Herra Grey tuntee myös omituista vetovoimaa tuohon kokemattomaan, vaatimattomaan tyttöön, joka kuitenkin jatkuvasti uhmaa hänen tahtoaan ja toiveitaan.

"Säpsähdän katsoessani peiliin. Minun on pakko käydä koko tilanne läpi. Jos olen aivan rehellinen, olen rakastumassa mieheen, joka on pyörryttävän komea ja hirvittävän rikas ja jonka Punainen kidutuskammio odottaa minua. Olen niin ällistynyt ja ymmälläni, että alan täristä. "

Mielipide:

Katsoin jokin aika sitten elokuvasarjan kolmannen osan (en ole nähnyt muita osia) ja uteliaisuus voitti. Muistan kirjasta (ja elokuvasta) aikanaan nousseen kohun ja yhteydet Twilight- sarjaan. Olin nuorempana suuri Twilight- fani, joten se voi olla syy siihen miksi en ole tarttunut tähän aiemmin, mutta joka on kuitenkin kutkutellut kiinnostustani jossain taustalla.
Kirja oli omalla tavallaan ihan viihdyttävä. Kirjallisesti ei mitenkään ihmeellinen, mutta nopealukuinen ja simppeli. Juoni perustui yksinomaan Anan ja Christianin väliseen poltteeseen ja seksiin.
Yhteyksiä Twilightiin oli hauska bongailla ja ne jopa naurattivat välillä. Sen sijaan minua ärsytti suuresti Anan punastelut sekä sisäinen jumalatar, jonka olisi saanut minun puolestani jättää pois. Lisäksi loppua kohden seksikohtauksen alkoivat jo käydä hieman tylsiksi, niitä oli paljon ja Anan räjähtelyt kyllästyttivät.
Mikähän tässä kirjassa sitten vetoaa ihmisiin?
Minua jäi ainakin kaihertamaan Christianin menneisyys sekä syyt sille, miksei häntä saa koskea. Ilmeisesti kirjasta on tullut myös Christianin näkökulmasta kerrottu versio (onkohan suomennettu, en ole tutkinut asiaa), mikä voisi olla jopa mielenkiintoisempi kuin Anan kannalta kerrottu.
Noh, suursuosiota en ymmärrä, mutta ihan ok.
3/5

Orjattaresi - Margaret Atwood

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuteos The Handmaid's tale 1985
Tammi 2017
Suomentanut  Matti Kannosto
Lukija Susa Saukko
Äänikirjan kesto 12h 34min

"Me nukuimme huoneessa joka oli kerran ollut voimistelusali. Lattia oli lakattua puuta ja siihen oli maalattu raitoja ja ympyröitä niitä pelejä varten, joita salissa oli ennen pelattu; korien renkaat olivat yhä paikallaan vaikka verkot olivatkin jo kadonneet. "

Lyhyesti:

Tarinaa kertoo nainen, Orjatar, joka on alistettu käveleväksi kohduksi, lasten kantajaksi ja antajaksi. Hänellä ei ole enää omaa nimeä, vaan häntä kutsutaan sen hetkisen isäntänsä mukaan. Tarinaa kerrottaessa hän on Frediläinen, komentajansa mukaan. Hänen tyttärensä on viety ja miesystävä Luke on myös jossain - elossa tai kuolleena.
Maailmassa säteilyt ja saasteet ovat saaneet syntyvyyden laskemaan. Avioliittoja on mitätöity ja hedelmälliset naiset vangittu keskuksiin, joissa heistä koulitaan tottelevaisia synnytyskoneita. Orjattarilla on tiukat säännöt mm pukeutumisen, ruokailun ja käytöksen suhteen. He eivät saa ystävystyä, eivät lukea tai kirjoittaa. Luvan kanssa jossain käydessään, he kulkevat pareittain. Kerran kuukaudessa he osallistuvat rituaaliin, jonka tavoitteena on saada lapsi alulle.
Uutta järjestelmää eivät tietenkään hyväksy kaikki. Julkinen kapinointi on turhaa, mutta on olemassa salaisia järjestöjä jotka yrittävät auttaa.

"Komentajan sanat pitävät paikkansa. Yksi ynnä yksi ynnä yksi ynnä yksi ei ole neljä. Jokainen ykkönen pysyy ainutlaatuisena itsenään, niitä ei voi millään keinolla liittää yhteen. Niitä ei voi vaihtaa toisiinsa. Ne eivät korvaa toisiaan. Nick Lukea eikä Luke Nickiä. Pitäisi ei päde. Tunteilleen ei voi mitään, sanoi Moira kerran, mutta teoilleen voi. Oikein hienoa. "

Mielipide:

Kuulin ensin tästä kirjaan perustuvasta tv- sarjasta ja kiinnostuin. Sarjaa en ole katsonut, mutta kirjan sain nyt kuunneltua loppuun. Se ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin olin kuvitellut ja toivonut.
Tämän kirjan kohdalla uskon, että olisin päässyt sisään paremmin luettuna kuin kuunneltuna. Tähän mennessä kaikki lukijat ovat olleet ok, mutta nyt ei oikein napannut. En ala sen kummemmin arvostelemaan kirjojen lukijoita, mutta toki se kuuntelukokemukseen vaikuttaa.
En jotenkin päässyt käsiksi tarinaan. En pystynyt kuvittelemaan tapahtumia, en myötäelänyt mukana. Nyt kun kirjoitin juonikuvasta, ajattelin kuinka kauhealta kirja kuulostaa. Mutta oliko päähenkilö niin alistunut kohtaloonsa, ettei se kuunnellessa edes tuntunut kauhealta? Nyt vain kävi näin, voisi olla huonomminkin, ei ole vaihtoehtoja?
Tarina kuitenkin kiinnostaa minua edelleen, ei tämä huono ollut. Odotukseni vain olivat korkeammalla, eikä kirja saanut tunteita kuohumaan. Kunhan ehdin, haluan kuitenkin tutustua myös kirjasta tehtyyn tv- sarjaan.
3/5

Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski

Like kustannus 2005
Suomentanut Martti Puukko
Puolankielinen proosateos julkaistu vuonna 1946, joista 12 novellia on suomennettu tähän teokseen.
Sivuja 194
(Kirjasto)

"Kaikki leiriläiset kulkevat alasti. Itse asiassa olemme saaneet vaatteemme takaisin altaista, joissa ne ovat olleet cyklonilla terästetyssä vedessä, cyklonilla, joka niin erinomaisesti tappaa syöpäläiset kankaissa ja ihmiset kaasukammioissa."



Lyhyesti:

Kirjailija on yksi Auschwitzin keskitysleirin eloonjääneistä.
Hän ei ollut juutalainen, mutta joutui vankilan kautta keskitysleirille epäiltynä maanalaisesta toiminnassa. Novelleista käy hyvin selväksi keskitysleirien kauhut sekä keinot siellä selviytymiseen.
Tadeusz Borowski poistui oman käden kautta 28- vuotiaana. Tämä kirja kuuluu kategoriaan "lue itse, niin tiedät". Ei tällaisen teoksen juonta voi kuvailla lyhyesti.

"Palasin pallo mukanani maalille ja potkaisin sen kulmaan. Selkäni takana oli kaasutettu hengiltä kolmetuhatta ihmistä kahden kulmapotkun välisenä aikana. 
Ihmiset kulkivat kahta eri kautta metsikköön, toiset suoraan lastauslaiturilta ja toiset sairaalamme ohi. Molemmat tiet veivät krematorioon, mutta joillakin oli sen verran enemmän onnea, että he pääsivät zaunaan asti, mikä merkitsi heille vain kylpyä, syöpäläistorjuntaa, parturointia ja uusia öljyväreillä värjättyjä raidallisia vaatteita, mutta se merkitsi heille myös elämää. Tosin se merkitsi heille elämää leirissä, mutta elämää joka tapauksessa."

Mielipide:

Luettuani Auschwitzin tatuoijan halusin tutustua lisää keskitysleireistä kertovaan kirjallisuuteen. Siinä missä yllä mainittu teos vaikutti (ja oli osaksi) fiktiiviseltä teokselta, tämä oli jotenkin karumpi ja todemman tuntuinen. Tässä ei ole onnellista loppua, vaikka Borowski vapautettiin.
Borowskin kirjassa leirin vangit saivat paketteja, kirjeitä kotoa, ruokalähetyksiä, musiikkia, konsertteja... Kaikessa karmivuudessaan joillakin olivat asiat leireissä vielä huonommin, mikä tuntuu jo lähes mahdottomalta kuvitella.
Nämä tarinat ovat kaameita, siitä ei pääse yli. On todella vaikea arvioida kirjaa, joka on totta. Surullista luettavaa, hienosti kirjoitettuna.

Kaikki sade alkaa ylhäältä - Mari Siliämaa

Toiset tarinat 2019
Sivumäärä 164
Arvostelukappale, kiitos!

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 37: Pienkustantamon julkaisu

"Minä en tiedä, mitä mieltä te muut olette. Mutta minun ympärilleni tämä sateeton yö kääriytyy pehmeästi kuin rakkaan kädet. Istun valoa tulvivassa yössä kuin huoneessa, joka on tuotu täyteen erivärisiä tyhjiä maljakoita, jotka tuoksuvat jo avautuville kukille enteenä tulevasta päivästä, tulevista iloista."

Lyhyesti:

Kaikki sade alkaa ylhäältä kertoo Ulriikka Joensuusta, naispapista, joka on rakastunut.
Häät on päivämäärää lukuunottamatta suunniteltu ja Ulriikka odottaa lääke-esittelijänä toimivaa sulhastaan työreissulta kotiin. Hän valmistaa pitsaa, laittaa kaljat kylmenemään ja ostaa alusvaateliikkeestä pitsiunelmia. Miehen kotiinpaluusta tulee unohtumaton - todellakin, tosin ei Ulriikan odottamalla tavalla.
Samaan aikaan töissä Ulriikkaa vaivaa rikas, pöyhkeä rouva, joka tahtoo parin viikon varoitusajalla varata kirkon juhannukseksi tyttärensä häihin eikä suostu ymmärtämään, miksei se käy. Tytär itse on miellyttävä ja asiat saadaan sovittua, vaikka äiti ei niihin tyytyväinen olekaan.
Aina niin rauhallinen ja asiallinen Ulriikka joutuu painimaan vihan, katkeruuden, kostonhimon ja ennen kaikkea surun kanssa. Miten päästä taas ylös, kun korvaasi kuiskitaan pahoja eikä ole olkapäätä jota vasten itkeä?

"Niin tapahtuu jotain, jota on vaikea nähdä, vaikea kuulla, tuntea, ymmärtää ja selittää. Se on kuin leikki tai sittenkin liekki. Jokin hyppää pois paikoiltaan, etsiytyy toiselle kohdalle, ja kaikesta tästä seuraa, että kesystä tulee villi, muurahaisesta karhu, tulee nainen, tulee sellainen kuin on aina ollut mutta ei silti aivan sama."

Mielipide:

Oikein viihdyttävä kirja. Nopealukuinen, kevyt ja sopivan humoristinen.
Kirjan henkilöt olivat persoonallisia, mutta eivät liiaksi. Heihin oli helppo samaistua. Pidin kovasti Ulriikasta, asiallisesta naisesta, joka pienessä kotikaupungissaan joutui jatkuvasti miettimään mitä naispapin on sopiva tehdä ja mitä ei. Pienet irrottelut alusvaatekaupassa hymyilyttivät ja työsuhde-etuna nautittu ehtoollisviini huvitti. Samaten naapurin vanhapiikasiskokset olivat minulle mieleen.
Vaikka kirjan rakkaustarina ei ollut kovin erikoinen tai yllättävä, siinä oli omat mukavat pikku lisämausteensa. Pieni ennalta-arvattavuus ei haitannut lukukokemusta.
Kirjan miehet sen sijaan jäivät minulle hieman etäisiksi. Romanttisessa kirjallisuudessa itse pidän tärkeänä sitä, että se herättäisi tunteita. Ulriikan rakkaus Johannesta kohtaan oli syvää, mutta ei herättänyt sen suurempia tunteita, saati sitten heidän eronsa. Siinä mielessä tämä kirjallisuuden laji on ainakin minusta äärimmäisen vaikea - miten saada lukijan tunteet heräämään olematta ällöromanttinen?
Kuitenkin, kaikinpuolin miellyttävä lukukokemus. Kieli oli mukavan letkeää ja kirjaa oli mukava lukea. Jos siis tykkäät leppoisista, romanttisista ja hauskoista kirjoista, nappaa Kaikki sade alkaa ylhäältä luettavakseksi.
4/5

Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo

Gummerus 2017
Sivuja 686

"Keidas kohosi punaisen erämaan yllä kuin palanen toista maailmaa: palmut, oliivilehdot, laitumet ja lähteet, joiden vesi oli arvokkaampaa kuin kulta ja timantit. Vesi oli lahja jumalilta, jotkut sanoivat, se oli sulatettu yötaivaan tähdistä. Toiset taas kutsuivat sitä maan vereksi, joka pulppusi kuivan maan läpi syvältä maan ytimestä. Lähteiden ympärille oli ihminen tehnyt kaupunkinsa."


Lyhyesti:

Ninette on Kharras- Dimin hallitsijan tytär. Ei perintöjärjestyksessä ensimmäinen, joten hänellä on lapsuudessaan aikaa kulkea ystäviensa Sulwaenin ja Arryn kanssa. Ninetellä on kummallinen yhteys käärmeisiin, hän pystyy hallitsemaan ja ymmärtämään niitä. Sulwaen on velhon oppipoika ja Arry kummallisen valkoisine ihoineen pystyy muuttamaan muotoaan.
Tämä erikoinen kolmikko löytää aavikon kätköistä kolme jättimäistä munaa, jotka äkkipikainen Arry rikkoo. Kolmikon tiet erkanevat.
Vuosia myöhemmin Kharras- Dimiin hyökätään, sen asukkaat kävelytetään toiseen kaupunkiin ja alistetaan orjiksi kaivoksiin. Ninette ei paljasta olevansa ylhäistä sukua, mutta päätyy palatsiin palvelijattareksi.
Arry onnistuu keplottelemaan tiensä pois kaivoksista Samitsân hallitsijan Azimakin sisaren vuoteeseen. Azimak ei tietenkään ole tästä riemuissaan...
Sulwaen on hyökkäyksen tapahtuessa aavikolla suorittamassa velhon vaellustaan ja palaa lopulta tyhjään kotikaupunkiinsa. Hän päättää yrittää selvittää, mitä muille on tapahtunut ja auttaa, mikäli vain voi.
Kolmikon tiet yhdistyvät jälleen heidän yrittäessään pelastaa Kharras- Dimin asukkaat, mutta voivatko he luottaa enää toisiinsa?

"Nini nosti kahlekätensä kasvojensa eteen ja katsoi rautaan upotettua taikakiveä. Se oli kuin silmä, joka tuijotti ja tarkkaili häntä herkeämättä. Aina avoin ja luometon, kuin käärmeen silmä. Nini tunsi, että se oli vahvempi kuin hän. Hänellä ei ollut voimaa vastata sen katseeseen."

Mielipide:

Kyllä Katri Alatalo osaa!
Luin aiemmin kesällä hänen teoksensa Ikuisesti, siskoni ja hullaannuin siihen täysin. Myös Käärmeiden kaupunki vei minut ihan tyystin mukanaan.
Kaikki oli hyvin suunniteltu, mikään ei häirinnyt, kaikki sopi yhteen. Kieli on kaunista ja rikasta. On uskomatonta, miten joku voi luoda kokonaisen maailman tyhjästä ja saada sen toimimaan. Henkilöitä oli suht paljon, mutta kaikille oli paikkansa ja heistä pysyi hyvin kärryillä. Henkilöt olivat ihanan persoonallisia ja juonittelua ja tapahtumia riitti.
Ainoa mikä minua suretti, oli Arryn kohtalo.  Tavallaan juuri niin piti käydäkin, mutta toisaalta olisin toivonut jotain muuta.
Mutta Käärmeiden kaupunki on ehdottomasti minun asteikollani
5/5! 

Henkien saari - Ina Westman

Äänikirja Storytel  

Kosmos 2018

Sivumäärä 234

Äänikirjan kesto 5h 4min

Lukija Meni Nenonen

"Vene tulee sumusta. Se lipuu perässämme yhtäkkiä tummana hahmona kaiken harmaan sisällä. Juuri tätä varten Joel on komentanut minut ulos tähystämään muita veneitä, sillä meidänkään ei pitäisi olla täällä. "

Lyhyesti:

Emma, hänen miehensä Joel ja heidän tyttärensä Fanni ovat viettämässä kesää Joelin isän saarella, alkeellisella mökillä. Mukavuuksia ei ole, mutta oma rauha ja hiljaisuus on sitä, mitä Emma juuri nyt kaipaa. 

Hänellä on nimittäin päässään arpi, jota hän yrittää hiuksiaan harjaamalla piilottaa. Hän ei muista, mistä se on tullut, mitä on tapahtunut. Hän ei myöskään muista, kuka hän oli ennen. Työ, jota hän teki, tuntuu vieraalta. Eikä siihen voi palata. 

Muistot palailevat pikkuhiljaa, päätä särkee päivittäin. Hyvinä päivinä hän jaksaa olla vaimo ja äiti, huonoina päivinä hän makaa pimeässä. Lisäksi hänen mieltään vaivaavat harhanäyt. Mikä on totta, mikä ei? Mitä tummasilmäiset henget hänestä haluavat? Pystyykö hän pelastamaan muita, jos ei voi auttaa edes itseään?

"Istun hiljaa veneessä, kalaa ei tule, enkä saa ajatuksiani pois Emmasta. Merikin on kääntynyt minua vastaan, se on äänetön ja puuroutunut. Sinilevälauttojen keskellä on vaikea rentoutuaja unohtaa, että olen loukussa. 

Minun on mahdotonta ymmärtää Emmaa enää. Hän on muuttunut ihmiseksi, jota en tunne."

Mielipide:

Minulla ei ollut kirjaa kohtaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia, joten se pääsi yllättämään ja kovaa.
Tavallaan todella arkinen kirja pariskunnasta/ perheestä, joka yrittää selviytyä arjesta kauhean onnettomuuden jälkeen. Ihanaa lisämakua kirjaan toivat salaperäiset henget sekä saaren utuinen ja eristäytynyt tunnelma.
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja eläydyin niin mukaan, että Emman ja Joelin riidat saivat minut ahdistumaan ja myötäelämään mukana. (Lukija Meri Nenonen oli siis hyvin onnistunut valinta tähän kirjaan ).
Kirjan arkisuudesta huolimatta se käsitteli myös tärkeitä aiheita; adoptio, ilmastonmuutos, ekologia, kehitysmaiden ongelmat...
Tähän hienoon teokseen mahtui siis todella monenlaista.
4/5

Äärille - Lauri Tähkä

Äänikirja Sorytel
WSOY 2019
Sivuja 144
Äänikirjan kesto 54 min
Lukija Lauri Tähkä

Äärille on Lauri Tähkän itse kirjoittama (ja lukema) valokuvakirja.
Äänikirjana kuvat eivät tietenkään olleet nähtävissä, mutta toimi ilman kuviakin.
Kirjassa Tähkä ei kerro hirveästi henkilökohtaisesta elämästään. Mainitsee eron ja sen jälkimainingit, puhuu välillä tytöistä mutta haluaa antaa heille yksityisyyttä.
Paljon puhutaan keikkailusta, sen ihanuudesta. Rakkaudesta faneihin. Yksinolosta. Luonnosta.

Pidin kirjasta, kyllä. Kuvat olisivat varmasti tuoneet oman säväyksensä kerrontaan, mutta jo Tähkän tumma ja pehmeä ääni veivät mukanaan. Kirjaa oli mukava kuunnella, teksti oli kaunista.
Kirjasta kävi hyvin ilmi Tähkän rakkaus lauluihin, lauluntekemiseen, keikkailuun ja faneihinsa. Myös kuvaukset luonnosta, sen rauhasta ja tärkeydestä olivat upeita.
En ole itse mikään suuri Lauri Tähkä- fani. (En kyllä ylipäätänsä fanita muusikkoja muutenkaan) Olen kuunnellut pari kertaa häntä livenä ja siinä hän on kyllä loistava. Rakkaus tätä hommaa kohtaan näkyy ja energia lavalla on uskomaton. Kiinnostus kirjaan heräsi keikkojen ja Vain Elämää- tv sarjan myötä. Lisäksi äänikirja ei ollut pitkä, joten sen kuunteli nopaan mukavana välipalakirjana.
Jos siis kaunis, persoonallinen teksti julkkiksen kynästä kiinnostaa, tartu tähän.
4/5

Marraskuussa 2019 luetut:

Marraskuun saldo 5 kirjaa, joista 3 oli äänikirjoja. Kotimaisia 3/5 ja naiskirjailijoiden 4/5.

Pohjoinen lukuhaaste 20/25
Helmet 2019 lukuhaaste 38/50

Marraskuun kirjat:

Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti 3/5
Tiergartenin teurastaja - Virpi Hämeen-Anttila 5/5
Auschwitzin tatuoija - Heather Morris 4/5
Yön sydän on jäätä - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Rouva Westaway on kuollut - Ruth Ware 4/5

Keskiarvo kirjoille  4/5. Hyvä :)

Vuosi lähenee loppuaan, enää joulukuu jäljellä. Kaikin puolin olen tyytyväinen lukuvuoteen, tarkempaa koontia sitten joulukuun lopulla/Tammikuun alussa.
Joulukuussa mennään varmaan samaa tahtia, ehkä jopa paremmin - koska loma <3
Joulukuun luettaviin/kuunneltaviin kuuluu mm. Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki sekä Lauri Tähkän Äärille.
Lukuhaasteita en luultavasti saa loppuun saakka, mutta niitä on ollut kiva suorittaa. Uusia kivoja lukukokemuksia on löytynyt haastekohtien avulla.

Rouva Westaway on kuollut - Ruth Ware

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuteos 2018 The Death of Mrs. Westaway
Otava 2019
Suomentanut Antti Saarilahti
Sivuja 399
Äänikirjan kesto 14h 13min
Lukija Karoliina Kudjoi

" Haraka ovat palanneet. Tuntuu omituiselta, että vihasin niitä niin kovasti, kun ensimmäistä kertaa saavuin taloon. Muistan, kuinka ne seisoivat juuri tuolla lailla rivissä puutarhan muurin päällä sulkiaan sukien, kun olin taksissa, joka ajoi pihatietä. "

Lyhyesti:

Hal Westaway on menettänyt äitinsä pari vuotta sitten ja yrittää selviytyä parhaansa mukaan. Tarot- tulkitsijan tulot eivät tahdo riittää laskuihin, saati sitten velkojen maksuun.
Kun Hal sitten eräänä päivänä saa kirjeen, jossa kerrotaan hänen isoäitinsä kuolleen, hän näkee tilaisuutensa tulleen - häntä odottaa muhkea perintö. Ainoa ongelma on, että kuollut isoäiti ei voi olla hänen isoäitinsä, on tapahtunut sekaannus.
Hal kuitenkin matkustaa Trepassen houseen tapaamaan "sukulaisiaan" ja ottamaan selvää, selviäisikö hän tästä pienestä huijauksesta voittajana.
Hal ei kuitenkaan aavista, että hänen saapumisensa käynnistää jotain suurempaa, vanhat salaisuudet alkavat paljastua ja ilmassa on vaaran tuntua.

"Kun hän oli palannut yläkertaan, tukahduttava tunne oli kuitenkin vain pahentunut. Hal makasi kapealla metallivuoteella eikä voinut lakata ajattelemasta oven salpoja, ikkunan vankilamaisia kaltereita ja siihen pikkuruisin kirjaimin raapustettua avunhuutoa. Mitä täällä oli tapahtunut? Miksei äiti ollut koskaan maininnut tätä vaihetta elämästään?"

Mielipide:

Jännittävä, mielenkiintoinen salaisuuksien vyyhti.
Tarot- kortit, harakat ja vanha kartano loivat hyytävän tunnelman. Mukava lukea (kuunnella) välillä jännittävää kirjaa ilman isompia väkivaltaisuuksia. Miljöö oli aivan loistava, näin Trepasson housen silmieni edessä, sen kylmät kolkot huoneet sekä pihapiirin lintuineen ja lampineen. Painostava tunnelma välittyi hienosti ja sai koko ajan arvailemaan, mitä kamalaa talossa oli tapahtunut, kuka salasi mitäkin.
Ehkä ainoa miinus oli, että jossain vaiheessa tapahtumat etenivät turhan hitaasti. Pieni tiivistys ei olisi ollut pahitteeksi. Kirja alkoi hieman hitaasti, mutta Halin saapuessa kartanolle se muuttui mielenkiintoisemmaksi. Sitten jauhettiin aika pitkään samaa, pohdittiin, mietittiin... Kunnes lopussa palaset loksahtivat lopulta kohdilleen ja salaisuudet paljastuivat ja kirja oli pakko kuunnella kerralla loppuun.
Kirjan henkilöt olivat myös mielenkiintoisia, omanlaisiaan, realistisia. Hal oli loppuunsa aika tavallinen, hiirulainen, josta löytyikin rohkeutta ja sinnikkyyttä. Helposti samaistuttava.
Kelpo kirja, jos et odota koko ajan tapahtumien tykitystä, vaan jaksat odottaa salaisuuksien paljastumista pikkuhiljaa.
4/5

Yön sydän on jäätä - Virpi Hämeen-Anttila

Otava 2014 
Sivuja 349
(kirjasto)

"Kaksi miehistä ponnahti ylös ja kumarsi, kun viimeinen kokoukseen kutsuttu saapui. Kolmas jäi paikalleen, nyökkäsi ja tervehti. - Istukaa vain. Anteeksi että myöhästyin. Oletteko jo päättäneet mitä tehdään...- Ei nimiä. Täällä on liikaa korvia. Tilattiin sinullekin snapsi. - Olen pahoillani, sanoi vanhempi pystyyn nousseista. Oli vaikea järjestää kiireesti ja niin että sana ei mene...Istumaan jäänyt vaiensi kädenheilautuksella puhujan."

Lyhyesti:

Eletään vuotta 1921. Helsingin Vesilinnasta, juomavesisäiliöstä, löytyy murhattu mies. Todisteiden puolesta juttu näyttää selvältä, mutta harrastelijasalapoliisi Karl Axel Björk on eri mieltä. 

Sisäasianministeriössä työskentelevä Björk tekee yhteistyötä poliisin ja hyvän ystävänsä Martin kanssa ja saa epävirallisen luvan nuuskia tapausta. Juttu ei olekaan niin helppo, kuin olisi voinut alkuun kuvitella ja päästyään jäljille, hän joutuu itsekin vaaraan. 

Tämän lisäksi Björk tutkii Atamaaniksi kutsuttua salakuljettajaa, koska uskoo tällä olevan tietoja kadonneesta isästään. Tämäkään tutkimus ei ole aivan vaaraton. 

Ja jottei Björkin elämä kävisi liian tylsäksi, pyörii ympärillä kauniita naisia, jotka vaativat hänen huomiotaan. Eniten Björkiä kiinnostaa muotisalongin omistaja, joka liittyy käynnissä oleviin tutkimuksiin, mutta onkin ehkä paljon muutakin kuin mitä väittää olevansa...

"Vahanaaman rosoinen ääni puhui hänen vasempaan korvaansa:
- On se muutakin. Kun minä sen näin, vuosi sitten talvella, niin sen silmät räpytteli ja sen kädet tärisi. Se oli ostamassa ainetta. Itselleen."

Mielipide:

Yön sydän on jäätä on Björk- sarjan aloitusosa. Kirjaan ja sen maailmaan pääsi helposti sisään ja Björk tuntui heti tutulta ja miellyttävältä päähenkilöltä. 

Kirja ei kuitenkaan samalla tavalla imaissut minua mukaansa kuin Tiergartenin teurastaja, vaikka ihan ok olikin. Ehkä poliittiset juonittelut ja huumekaupat eivät ole minulle mieluisinta luettavaa. 

Aikakauden kuvaus on kuitenkin todella hienoa ja pystyin eläytymään siihen täysillä. 

Mitään ihmeempiä en oikeastaan osaa tästä sanoa, perushyvä ja kelpo kirja. Helppo ja nopealukuinen. 

4/5

Auschwitzin tatuoija - Heather Morris

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuperäisteos The tattooist of Auschwitz 2018
Aula & Co 2019
Suomentanut Pekka Tuomisto
Sivuja 292
Äänikirjan kesto 6h 54min
Lukija Markus Niemi

Helmet lukuhaaste kohta 32: kirjan nimessä on ammatti

Lale Sokolov on 24- vuotias slovakialainen, joka juutalaisuutensa vuoksi joutuu Auschwiz- Birkenaun keskitysleirille. Hän lähtee sinne kuvitellen siten pelastavansa muun perheensä.
Hän joutuu ensin tekemään raskasta pakkotyötä, kunnes sairaus on viedä hänet. Toiset vangit kuitenkin pelastavat hänet ja hän päätyy tatuoimaan toisia vankeja.
Tätowiererinä hän on paremmassa turvassa kuin moni muu, vaikkei hänkään täysin turvassa ole. Lale käyttää suht turvallista asemaansa auttaakseen muita vankeja. Hän tekee vaihtokauppoja ja jakaa ylimääräisiä ruoka-annoksia muille. Hän joutuu tatuoimaan tuhansien ja taas tuhansien ihmisten käteen numeron, joka vie heiltä identiteetin. Tästä eteenpäin he ovat vain numeroita.
Eräänä päivänä hän tatuoi nuoren naisen. Gitan. He rakastuvat ja kaiken pelon, kivun, nälän ja kurjuuden keskellä on pilkahdus valoa. "Kun me pääsemme täältä pois, menetkö kanssani naimisiin?"
Kirja perustuu tositapahtumiin.

"Lale kumartuu ja poimii hellästi lyhyen kukkasen. Hän keksii vielä, miten antaa sen Gitalle seuraavana päivänä. Huoneeseensa palattuaan Lale laskee arvokkaan kukan huolellisesti sänkynsä viereen ennen kuin vajoaa unettomaan uneen, mutta kun hän seuraavana aamuna herää, sen terälehdet ovat irronneet ja makaavat käpertyneinä mustan keskustan vieressä. Vain kuolema kestää tässä paikassa."

Mielipide:

Pidin kirjasta, kyllä.
Se oli kaunis ja romanttinen, mutta myös pelottava ja surullinen.
En ole lukenut paljoa Auschwitzistä kertovaa kirjallisuutta, mutta tämä herätti mielenkiintoni. Vaikka tämä oli tositapahtumiin perustuva, minusta siitä ei välittynyt se kauhu ja kauheus, joka tuolla on varmasti vallannut. Kirjassa haluttiin keskittyä Laleen ja Gitaan, mutta se epätoivoinen rakkaus ja ainainen pelko olisi korostunut paremmin, mikäli keskitysleirin kauheuksia olisi kuvattu enemmän. Minulle jäi lopulta kuitenkin olo, että tapaamiset järjestyivät helposti, sotilaat olivat helposti lahjottavissa jne. Että he todella olivat hyvässä asemassa.
Luulen myös, että tarina olisi kolahtanut minuun tällä kertaa paremmin luetussa muodossa. Vaikka pidin äänikirjan lukijasta, itse luettuna siihen olisi saanut enemmän tunnetta mukaan.
Kirjaa on kritisoitu paljon siitä, että vaikka se perustuu tositapahtumiin, on siinä paljon virheitä ja jotkut tapahtumat ova keksittyjä. Itse en ole näihin seikkoihin sen kummemmin perehtynyt, eikä minua jälkeenpäinkään häiritse se, että kaikki ei olekaan todellista. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen, kaunis ja kauhistuttava luku(kuuntelu)kokemus, jota voin kyllä suositella jos aihe kiinnostaa.
(Tarinaa suunniteltiin ensin elokuvakäsikirjoitukseksi ja minua kyllä kiinnostaisi nähdä tästä tehty elokuvakin, jos sellainen sitten joskus tulisi)
4/5

Tiergartenin teurastaja - Virpi Hämeen-Anttila

Kirjoittanut Virpi Hämeen-Anttila
Otava 2018
Äänikirja lainattu Ellibs verkkokirjastosta
Lukija Aku Laitinen
Kesto 9h 4 min
Kirjassa 303 sivua

Helmet lukuhaaste 2019 44: kirja kertoo Berliinistä

Tiergartenin teurastaja on viides Björk- sarjan kirja. En ole lukenut/kuunnellut aiempia osia, mutta se ei haitannut ja kirja toimi hyvin itsenäisenäkin teoksena.

Karl Axel Björk on töissä Suomen sisäministeriössä. Kun Ritavuori- niminen miniseri murhataan, eikä Björk harrastelijasalapoliisina saa sekaantua tutkimuksiin hän päättää pestautua setänsä yritykseen ja lähtee matkalle Berliiniin.
Berliinissä hänen on määrä tutkia setänsä yrityksen tilejä ja ihmisiä, sillä setä epäilee että joku kavaltaa yritykseltä rahaa.
Sen lisäksi Björkin huomio kiinnittyy Tiergartenin teurastajaksi kutsuttuun murhaajaan, joka kaappaa lapsia, silpoo heidät ja ripottelee ruumiita ympäriinsä. Erityisen henkilökohtaiseksi juttu muuttuu, kun teurastaja kaappaa Judit Becker- nimisen tytön jonka perheen kanssa Björk on ystävystynyt matkallaan.
Björk tekee yhteistyötä paikallisen poliisin kanssa ja alkaa hurja jahti kohti raakaa teurastajaa ja tämän piilopaikkaa.

Mielipide:

Pidin kirjasta hyvin paljon, niin paljon, että yöpöydälläni odottaa Björk- sarjan ensimmäinen osa fyysisenä kirjana.
Kuuntelin kirjaa työmatkoillani ja välillä toivoin sen kestävän tavallista 20 minuuttia pidempään - niin hyvin kirja kaappasi mukaansa eikä sitä olisi millään malttanut keskeyttää. Pidin myös paljon äänikirjan lukijan äänestä - pehmeä, hämyinen ja sopivasti eläytyvä kerronta sopi tähän täydellisesti. Itse olen todennut, että äänikirjoissa lukijan ääni ratkaisee paljon, jaksaako tarinaa kuunnella (tarina itsessään siis voisi olla hyvä, mutta huonosti luettuna se ei toimi).
Björk oli päähenkilönä hyvin sympaattinen ja miellyttävä, aika tavallinen. Berliini tapahtumapaikkana mielenkiintoinen, 1920- lukua kuvattu hienosti.
Kirjassa oli riittävästi jännitystä, vauhdikkaita käänteitä ja ihmissuhteita. Vaikka murhat olivat raakoja, niillä ei mässäilty.
Rehellisesti, pidin kirjassa kaikesta! Mitään, mikä olisi ärsyttänyt tai häirinnyt, ei noussut esiin. Loistava lukukokemus!
5/5

Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti

Pohjoinen lukuhaaste kohta 5: kirjan nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa

Gummerus 2015
Sivuja 272

"Elokuussa päiväkodin johtaja soitti. Luulin ensin että kuka ikinä linjalla olikin, oli humalassa, niin pahasti että takelteli ja sekoili sanoissaan. Sai lopulta itsensä esitellyksi, missä vaiheessa pelästyin, päiväkodin henkilökunta oli aina niin reipasta virallisissakin asioissaan. Antoivat kuvan, että me kyllä pärjätään. 
- Kun sattui Siljan kanssa sellainen, mies aloitti."

Lyhyesti:

Kirja alkaa nykyhetkestä, vuodesta 2019 (kirjan julkaisuvuonna 2015 tämähän oli siis tulevaisuutta). On päiväkoti-ikäinen Silja, joka saa nuket leijumaan ja piirtämänsä pianon soimaan. Eronneet vanhemmat ovat hämillään, päiväkodin väki kauhuissaan ja lopulta Roni- isä päättää muuttaa tytön kanssa pois- pakoon niitä, jotka heitä seuraavat.
Hypätään vuoteen 2001. Roni on vielä lapsi ja hänen äitinsä yrittää löytää kadonnutta poikaystäväänsä Jacoa.
Siitä päästään vuoteen 1985 sekä jopa vuoteen 1957, jolloin kaikki alkoi - ehkä.
Monen sukupolven tarina kiertyy pikkuhiljaa auki jättäen kuitenkin avoimia kysymyksiä.

"Piha oli hiljainen, vain etäinen liekkien humina ympäröivässä metsikössä  ja puiden räikeä vihreys, vieläkin, vaikka syksy oli jo lähellä. Pihassa oli auto. Katsoin lapsuudenkotiani, miten laholta se näytti. Vintin ikkunassa oli hahmoja, ne näkyivät hetken ja liukenivat pois. Vasta sillä hetkellä aloin pelätä."

Mielipide:

Hmm..
Tässäpä kirja, josta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Tavallaan pidin, tavallaan en oikein tajunnut.
Kieli oli kiehtovaa ja kaunista ja mielestäni se muuttui loppua kohden. Alku oli selkeä, helppo, yksinkertainen, tosin sekin jäi avoimeksi. Mitä kauemmas historiaan mentiin, sitä enemmän putosin kärryiltä, en ollut varma kuka on kuka ja kuka missäkin oikeastaan on - vai onko missään. Mystisyyttä ja salaperäisyyttä riitti. Minulle jäi olo, että tämä pitäisi lukea heti uudelleen jotta saisi puuttuvat palaset loksahtamaan kohdalleen. Lueskelin muistakin blogeista arvioita kirjasta ja aika mystisiin tunnelmiin olivat muutkin jääneet. Ehkä siis tyydyn toteamaan, että lukekaa itse - mikäli kaunis kieli, maaginen realismi ja avoimet kysymykset kiinnostavat - ja selventäkää minullekin hieman :)
Kirjan nimi ainakin on kaunis, sen perusteella sen oikeastaan valitsinkin. Nimi hyppäsi silmille kirjaston hyllyltä. Ehkä luen tämän myöhemmin uudelleen, keskeytyksettä, muistilapun kanssa (lähinnä henkilöitä/ sukupuuta ylös kirjaten).
3/5

Lokakuussa 2019 luetut:

Lokakuu oli hyvä lukukuukausi, vihdoin ja viimein!
Luin siis 5 kirjaa, joista yksi oli kylläkin äänikirja. Kirjoista 2/5 oli naiskirjailijoiden kirjoja ja 2/5 kotimaisia.

Lokakuussa loppui myös Nannan kirjakimaran merikirjahaaste, johon sain luettua 4 kirjaa.
Pohjoinen lukuhaaste 19/25
Helmet 2019 lukuhaaste  35/50

Tässä lokakuun kirjat:

Kohta voi vähän kirpaista - Adam Kay 4/5  (äänikirja)
Teemestarin kirja - Emmi Itäranta 4/5
Kirjavaras - Markus Zusak 3/5
Korpinlaulu - Katinka Sarjanoja 3/5
Viesti mereltä - Nicholas Sparks 3/5

Keskiarvo kirjoille 3,4/5


Marraskuu?
Äänikirjat työmatkoilla sekä lenkillä lisäävät (toivottavasti) luettujen kirjojen määrää jatkossakin. Kuuntelussa tällä hetkellä Virpi Hämeen-Anttilan Tiergartenin teurastaja ja luettavana kirjana Tuomo Jäntin Talven hallava hevonen. Molemmilla saan kuitattua haastekohtia  :)
Aloitin myös äänikirjana Ville Viholaisen (instagramissa tunnettu koti_iska88official) Pätkäöiden sankarit, mutta ainakaan toistaiseksi se ei ole napannut. Äänikirjan lukijan ääni on tylsä ja kirjan alussa kerrotaan infopainotteisesti mm. vauvalle tarvittavista tavaroista, raskaudesta jne. Pidän tilistä kovasti, joten annan äänikirjalle vielä mahdollisuuden vaikkei se alusta asti olekaan vakuuttanut.

Merikirjahaaste Kirjoja Ulapalta

Osallistuin Nannan kirjakimaran merikirjahaasteeseen, Kirjoja ulapalta.
Haasteaika on 1.4.- 31.10.2019. Haasteessa luetaan kirjoja, joissa keskeisenä aiheena on meri. Haasteessa voi lukea romaanea, novelleja, runoja, tietokirjoja, sarjakuvia, mitä vain.

Luvassa on myös arpajaiset, joten kannattaa käydä Nannan blogissa ilmoittautumassa mukaan!

Somessa voi käyttää tunnistetta #kirjojaulapalta . 

Tarkemmat ohjeet löydät Nannan kirjakimaran sivuilta, linkki ylempänä :)

Tässä minun merikirjani:

Viesti mereltä - Nicholas Sparks 3/5

Tutkimattomilla vesillä - Henry Aho 3/5

Paluu Uppelukseen - Henry Aho 4/5

Syvyys - Henning Mankell 4/5

Kovin montaa merikirjaa ei siis tullut luettua, mutta muutama edes. Ihan mukava haaste, joka tosin vähän jäi minun osaltani isompien haasteiden varjoon.

Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat - Adam Kay

Annoin vihdoin periksi ja latasin puhelimeeni Storytel- sovelluksen. Nyt voin kuukausimaksun hinnalla kuunnella (ja lukea) puhelimestani niin paljon e- kirjoja kuin haluan (tai tarkemmin ehdin).
Hyvää tässä on se, että lenkkeily on jälleen alkanut innostaa ja työmatkat sujuvat rattoisasti. Huonoa? No, minä lukisin kirjani kaikkein mieluiten edelleen fyysisinä kirjoina. Mutta kun aina ei ehdi, eikä voi. Onhan tämä todella kätevä tapa kuulla kaikki mielenkiintoiset tarinat, mitä ei ehdi lukemaan.

Mutta ensimmäiseen kuuntelemaani kirjaan: 

Kirjoittanut Adam Kay
Englanninkielinen alkuteos 2017 This is Going to Hurt - Secret diaries of a junior doctor
Suomentanut Ari Jaatinen 2019
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 8h 4min
Kirjassa sivuja 260

"Kun luin uudelleen merkintöjäni - jotka kertoivat hauskoista ja jokapäiväisistä sattumuksista, esineistä jotka olivat päätyneet lukemattomiin eri ruumiinaukkoihin sekä pikkumaisista byrokratian kiemuroista, mieleeni palasivat murskaavan pitkät työpäivät sekä erikoistuvan lääkärin työn massiivinen vaikutus koko elämääni. "

Lyhyesti:

Adam Kay kirjoitti päiväkirjaa 6 vuoden ajalta, kun hän työskenteli eri sairaaloissa synnytys- ja naistentautien lääkärinä. Tämä kirja vie lukijansa syvälle sairaalamaailmaan paljastaen sen epäkohtia, mutta myös humoristisia ja hienoja hetkiä. Tarina on tosi.
Kirjan takakannessa kerrotaan kaikki oleellinen kirjasta: "Elämän ja kuoleman kysymykset. Jatkuva ihmisruumiin eritteiden tsunami. Surkeammat tienestit kuin sairaalan pysäköintimittarilla. 97 tunnin työviikko ja hei hei ystävät ja vapaa-aika. Sellaista on nuoren lääkärin elämä."

"Todellisdessa ainoa valinta on siinä, tekeekö hallaa itselleen vai potilailleen. Edellinen on ärsyttävää, jälkimmäiseen kuolee ihmisiä - ei siis valinta ensinkään. Järjestelmä toimii vähimmäishenkilökunnan varassa ja nojaa kaikkein hiljaisimpia vuoroja lukuun ottamatta siihen, että lääkärit heltyvät jäämään yliajalle hoitamaan asiat. "

Mielipide:

Kirja oli epäkohdista ja rankasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja sai aikaan nauruntyrskähdyksiä. Jopa mieheni kiinnostui kuuntelemaan kirjaa, vaikkei kirjojen ystävä yleisesti olekaan. Moneen kertaan hän kyllä epäili "voiko tämä muka olla totta?"
Päällisin mielipide siis kuitenkin on, että kirja oli todella hauska ja viihdyttävä. Koomisia kommelluksia riitti ja niistä oli todella osattu kirjoittaa hauskasti. Lukekaa itse, niin tiedätte. Blogini täyttyisi, jos alkaisin kirjoittamaan lempikohtiani tänne.
Kirjaan täytyy myös osata suhtautua tietynlaisella huumorilla. Välillä se on hyvinkin mustaa ja sarkastista, välillä on olo "eihän tämmöiselle asialle saisi nauraa". Mutta ei oteta liian vakavasti, eikä naureta ilkeästi niin kaikki toimii.
Kirja sai kyllä ajattelemaan myös lääkärien työn ikäviä puolia, sillä kirjassa oli myös kuolemaa ja läheltä piti- tilanteita. Ne aina pysäyttivät liian naureskelun ja muistuttivat siitä, mitä liian vähäinen henkilökunta sekä henkilökunnan väsymys voivat saada aikaan.
4/5

Teemestarin kirja - Emmi Itäranta

Teos 2012
Sivuja 266

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 22: ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin isä kertoi minulle päivänä, jolloin hän vei minut paikkaa jota ei ole. Vaikka hän oli väärässä monessa asiassa, siinä hän oli oikeassa, niin uskon yhä. Vesi kulkee kuun mukana ja syleilee maata, eikä se pelkää kuolla tulessa tai elää ilmassa. Kun siihen astuu, se on yhtä lähellä kuin oma iho, mutta jos siihen iskeytyy liialla voimalla, särkyy kappaleiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Noria, joka seuraa isänsä jalanjälkiä teemestariksi, elää maailmassa jossa vesi on vähissä. Suuri luonnonkatastrofi - tai jokin muu - on tuhonnut ja kuivattanut maita, eikä lumesta ja talvesta ole enää tietoakaan. Diktatuuriset sotilaat vahtivat ja säännöstelevät vettä sekä merkitsevät taloja joissa on tehty vesirikoksia. Epäilevät katseet kääntyvät Norian kodin puoleen, jossa saadaan tarjoiltua herkullista, raikasta teetä kun muut sairastuvat juomastaan vedestä.
Noria yrittää suojella sukunsa salaisuutta, sekä selvittää ystävänsä Sanjan kanssa entismaailmojen laitteiden avulla Hämärän vuosisadan tapahtumia.

"Vaikka hopeanväriselle kiekolle äänitetty entismaailman tarina olisikin olemassa kokonaan muovihaudassa, mahdollisuuteni sen löytämiseen oliva näyttäneet olemattomilta. Nyt uskalsin ajatella ensimmäistä kertaa, että saattoi olla olemassa todellinen mahdollisuus, vaikka kuinka vähäinenkin, että voisin löytää jatkoa kiekon tarinalle. Ajatus kasvoi mielessäni kuin hento, vihreä oksa, joka pinnisti kohti auringonvaloa."

Mielipide:

Pidin kovasti Itärannan Kudottujien kujien kaupungista - ja niin pidin Teemestarin kirjastakin.
Mielenkiintoinen dystopia, arkista elämää ilman vettä.
Kirja jätti tosin paljon kysymyksiä ilman vastauksia ja minuahan sellainen aina häiritsee kovasti. Mitä ihmettä salaperäisissä viesteissä lopulta sanottiin? Mitä todella oli tapahtunut? Mitä ihmisiltä salattiin Menetetyillä mailla? Oliko Sanja Norian puolella vai ei? Onko kirjalle tulossa joskus jatko-osaa? ;)
Esittämiini kysymyksiin löytyy tulkinnanvaraisia vastauksia, mutta kaipaan selkeyttä. Tämä jää varmasti kummittelemaan mieleeni vielä pitkään. Hyvällä tavalla! Jännittävä, koukuttava ja mielenkiintoinen. Jes!
Noria oli mukavan lempeä, pehmeä hahmo. Sanja puolestaan ristiriitainen, mutta mielenkiintoinen. Todella hyvä esikoisteokseksi. Kirjan kieli oli myös mukavan soljuvaa ja helppoa/nopeaa lukea.
4/5

Kirjavaras - Markus Zusak

Englanninkielinen alkuteos 2005 The Book Thief
Otava 2008
Suomentanut Pirkko Biström
Sivuja 558

"Ensin näkyy valkoista. Sitä lajia joka häikäisee silmät. Hyvin luultavasti jotkut teikäläisistä väittävät mielessään, ettei valkoinen oikeastaan ole edes väri, ynnä muuta väljähtänyttä hölynpölyä. Mutta minäpä kerron nyt, että kyllä se on. Valkoinen on kiistattomasti väri, enkä omasta puolestani usko, että haluat väitellä siitä kanssani. "

Lyhyesti:

Liesel ja hänen veljensä ovat matkalla kasvattiperheeseen. Veli ei kuitenkaan koskaan pääse perille ja Liesel näkee hänet unissaan joka yö. Häntä auttaa vain halu oppia lukemaan, lukemaan kirjaa jonka hän varasti lumesta matkan aikana.
Eletään toisen maailmansodan aikaa Saksassa. Kirjassa seurataan Lieselin elämää köyhässä kasvattiperheessä. Hänen päivänsä täyttyvät uuden isän harmonikan soitosta, jalkapallopeleistä naapurin Rudyn kanssa, pyykkien kuljettamisesta, kirjojen varastamisesta sekä juutalaismiehen piilottelusta. Yöt kuluvat kirjainten, sanojen ja kirjojen parissa.

"Himmelstrasse 33:ea kohti oli todella tulossa jotain hyvin suurta, vaikka Liesel ei vielä sitä tiennytkään. Vääristääkseni ihmisten liiaksi käyämää sanontaa tytöllä oli kiireellisempiä rautoja tulessa:
Hän oli varastanut kirjan. 
Hänet oli nähty. 
Kirjavaras reagoi. Asiaankuuluvasti. "

Mielipide:

Kirjavaras oli instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiirikirja.
Tarina alkoi hieman hitaasti. Kirjan toisena kertojana toimi Kuolema ja väliin oli laitettu tummennetulla tekstillä huomautuksia ja selityksiä, jotka ainakin alussa hieman keskeyttivät lukemista. Loppua kohden nämä vähenivät ja ne sulautuivat paremmin tarinaan. Kuolema oli mielenkiintoinen kertoja ja hänet kuvattiin melko inhimillisenä; hän teki vain työtä, joka oli hänelle annettu.
Toinen kertoja oli 9- vuotias Liesel (joka ehti kirjassa varttua 14- vuoden ikään), kirjavaras.
Lieselin näkökulmastakaan kerrottuna tarina ei ollut liian naiivi tai lapsellinen, vaan hyvin maanläheinen. Vaikka elettiin pahinta natsi- Saksan aikaa, toista maailmansotaa, oli tarina kerrottu arjen kautta.
Alku tosiaan oli hieman tylsähkö, odotin kovasti milloin alkaisi tapahtua. Lopussa tarina oli hyvin koskettava, surullinen, mutta toisaalta onnellinen.
Kirjasta on tehty myös elokuva, haluaisin nähdä sen jossain vaiheessa.
3/5

Korpinlaulu - Katinka Sarjanoja

Karisto 2019
Arvostelukappale, kiitos!
Sivuja 532

"Savu oli paksua huopaa hänen ympärillään, kuumuus kuin iholle painautuvat hiilet. Siiveniskut saivat kipinät villiintymään, hajottivat silmiä sumentavan pimeyden, päästivät linnansalin soihtujen valon lävitseen. 
Étain puristi rystyset valkoisina pöydänreunaa ja toivoi, ettei kukaan ollut huomannut sitä, hänen jähmettymistään, tyhjään tuijottavaa katsettaan, otsalta valuvaa hikeä."

Lyhyesti:

Korpinlaulu aloittaa uuden fantasiatrilogian ja on Katinka Sarjanojan esikoisteos.
Kirja kertoo Étainista, Vanhan Korpin tyttärestä, joka on Savuvälvän vanhojen kuninkaiden sukua. Étain on kihlautunut tuliselle kapinanjohtajalle Rowanille ja he solmivat ikivanhan veritaian vahvistamaan suhdettaan. Ètainin kaksoisveli Wyn on myös mukana kapinallisissa, heidän vanhan ja viisaan isänsä vastustuksesta huolimatta.
Vasalliprinssi Kultaterä saa kuitenkin vihiä kapinasta ja saadakseen kapinalliset paljastamaan itsensä hän teloituttaa Étainin isän ja naittaa Étainin omalle kaartinpäällikölleen, pelottavalle Rautakatseelle.
Rautakatse osoittautuu kuitenkin hyväksi mieheksi ja Ètainin on vaikea päättää, kenelle olla uskollinen, kenen puolelle kuulua. Rakkaista löytyy uusia, pimeitä puolia ja uudet tuttavuudet eivät olekaan niin pahoja kuin väitetään.

"Jäinen väristys, Rowanin murhaavaa katsetta hyytävämpi kulki Ètainin lävitse ja asettui vatsan tienoille. Hänkö oli häväissyt Rowanin? Hänen ikävänsä ja sammumaton rakkautensako olivat saaneet Rowanin katsomaan häntä niin... inhoten. Ètain ei ymmärtänyt. Hänestä tuntui kuin hänelle olisi lausuttu kuolemantuomio kertomatta mistä häntä syytettiin. "

Mielipide:

Innostuin kirjasta ihan hurjan paljon. Aihe oli mielenkiintoinen, alku lupaava.
Toteutus jäi kuitenkin toivottua vaisummaksi...
Tarinassa ehti tapahtua todella paljon ja juonenkäänteet olivat kyllä dramaattisia, mutta eivät herättäneet sen isompia tunnereaktioita. Huomasi kyllä, että tähän oli haettu voimakkaita tunteita ja vaikeita valintoja, mutta valitettavasti ne eivät välittyneet lukijalle asti.
Kirjaa olisi voinut tiivistää - tapahtumia oli ehkä jo liikaa yhteen kirjaan eikä tilaa jäänyt asioiden kuvailulle ja tunteiden herättämiselle. Kirjaa oli kiirehditty liikaa ja teksti hyvin toteavaa.
Henkilöitä oli kirjassa aika paljon ja osalle oli monta nimeä. Minulle ei jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa muista henkilöistä kuin Rautakatseesta. Muut jäivät hieman persoonattomiksi. Ètain oli puolestaan hieman ristiriitainen hahmo. Minusta tuntuu, että häntä oli yritetty kuvata vahvaksi, arvokkaaksi neidoksi, joka tekee vaikeita päätöksiä ja kärsii niiden seuraukset - mutta toisaalta, hän säntäsi itkemään heti vastoinkäymisten sattuessa ja säälitteli itseään.
Olisin kovasti halunnut pitää tästä enemmän. Kuten sanoin, aihe oli mielenkiintoinen ja tapahtumat jännittäviä - toteutus vain tökki. Odotan kuitenkin sarjan tulevia osia, toivoen kuitenkin kirjailijalta enemmän panostusta henkilöihin ja tunteisiin.
3/5

Viesti mereltä - Nicholas Sparks

Englanninkielinen alkuteos 1998 Message in a bottle
Suomentanut Arja Kantele
WSOY 1999
Sivumäärä 327

Kirja sopii Merikirjahaasteeseen. 
Pohjoinen lukuhaaste kohta 24: umpimähkään valittu kirja (kirpparilöytö nimen perusteella)

"Pullo heitettiin veneestä leppeänä kesäiltana muutama tunti ennen sateen alkua. Se oli helposti särkyvä, niin kuin pullot yleensäkin ja olisi pirstoutunut pudotessaan maahan jo alle metrin korkeudelta. Mutta tiiviisti suljettuna ja vesille laskettuna tästäkin pullosta tuli yksi merikelpoisimmista ihmisen tuntemista esineistä. "

Lyhyesti:

Theresa on yli kolmikymppinen yksinhuoltaja, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin. Hän lähtee hyvän ystävänsä Deannan kanssa lomalle Cape Codiin, kun hänen poikansa Kevin viettää useamman viikon kesästä isänsä kanssa. Theresa on eronnut miehestään Davidista pari vuotta sitten ja vaikka miehen petos kirpaiseekin yhä, ovat he nykyään ihan ok väleissä.
Theresa on aamulenkillä rannalla, kun hän löytää rantaan ajautuneen pullon. Pullossa on kirje, jonka sisältö saa Theresan kyyneliin.
Mutkien kautta Theresa löytää muitakin koskettavia kirjeitä ja Deannan yllyttämänä hän lähtee etsimään kirjeiden salaperäistä kirjoittajaa, Garrettia.
Theresa ei aavistakaan, kuinka kirjeet mullistavat hänen elämänsä...

"Mies hikoili aamupäivän kuumuudessa, ja kosteus oli paikoin imeytynyt hänen paitansa läpi. Sen hihat oli revitty pois, joten käsivarren tiukat lihakset näkyivät paljaina. Miehen kourat olivat tuhriintuneet johonkin mustaan, kaiketi öljyyn, ja sukeltajankello hänen ranteessaan oli naarmuinen ja kulunut. Hän näytti mieheltä, joka vietti melkein kaiken aikansa veden äärellä. "

Mielipide:

Tällainen "pelkkä romantiikka" ei ehkä ole ihan minun kirjallisuudenlajini.
Pidän romantiikasta, mutta mukana täytyy olla jotain muutakin.
Viesti Mereltä oli kauniisti kirjoitettu, kohtalokas tarina, jota oli helppo ja nopea lukea. Odotin kuitenkin koko ajan, että tapahtuisi jotain enemmän. Vaikka kirja omalla tavallaan pitikin otteessaan, ei se vanginnut minua kokonaan tai saanut omia tunteitani vietyä mukanaan.
Olen ehkä lukenut liikaa jännäreitä, kun odotin koko ajan miehen olevan joku mustasukkainen takertuva sekopää 😂 Minua nimittäin välillä todella ärsytti Garrettin takertuvuus ja "en voi elää ilman sinua" meininki. Se kaikki oli tarkoitettu romanttiseksi, mutta...
Theresa oli ihan ok hahmo, pääosin järkevä ja tavallinen tyyppi, jonka sydän on kertaalleen särjetty. Pieni epäluottamus ja epävarmuus oli kuvattu aidosti.
Millaisen arvosanan antaisin kirjalle, joka on ihan ok luettavaa, mutta ei kuitenkaan herätä sen suurempia tunteita? Kirja ei ole huono, mutta ei mielestäni loistavakaan.
3/5

Syyskuussa luetut:

Syyskuussa luin kolme kirjaa.
Pieni parannus edelliseen kuukauteen :D
Kirjoista 2/3 oli ulkomaisia ja kaikki 3 naiskirjailijoiden kirjoittamia.

Enkelintekijä - Camilla Läckberg 4/5
Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen 4/5
Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg 4/5

Keskiarvo kirjoille 4/5.
Haasteet junnaavat edelleen paikoillaan ja luultavasti saavatkin junnata. Koska lukuaikaa on nykyään niin vähän, keskityn kirjoihin jotka oikeasti haluan lukea. En kuitenkaan ihan vielä heitä kirvestä kokonaan kaivoon haasteiden suhteen. Katsotaan.

Lokakuu?
Osallistuin instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiiriin, jossa kirjaksi valikoitui Markus Zusakin Kirjavaras. Se on siis ainakin lokakuun luettavien listalla. Läckbergistä pidän taukoa, vaikka seuraava osa odottaakin lukemista omassa hyllyssä. Pieni kirjastovierailu voisi tehdä taas hyvää :)

Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Lejontämjaren 2014
Suomentanut Outi Menna
Gummerus 2015
Sivuja 442

"Hevonen haistoi pelon jo ennen kuin tyttö tuli esiin metsästä. Ratsastaja kannusti hevosta, kantapäät painuivat kiinni sen kylkiin vaikka ei olisi tarvinnut. Yhteistyö oli niin saumatonta, että hevonen vaistosi ratsastajan halun kiristää vauhtia. Kavioiden vaimea, rytmikäs töminä rikkoi hiljaisuuden. Kaviot jättivät jälkiä yön aikana sataneeseen lumeen, ja kevyt lumi pöllysi korkealle hevosen kylkiin asti."

Lyhyesti:

Camilla Läckbergin yhdeksäs Fjällbacka- sarjan kirja.
On kylmä talvi, kun puolipukeinen teinityttö jää auton alle. Hänet kiidätetään sairaalaan, mutta hänen vammansa ovat niin pahoja, ettei hän selviä. Kauhistuttavinta on, että osa hirvittävistä vammoista on tullut jo paljon ennen auto-onnettomuutta.
Tyttö tunnistetaan nopeasti - hän on neljä kuukautta sitten kadonnut tyttö. Kadonneita teinityttöjä on muitakin ja Patrik ja muu poliisiväki kiertävät kehää katoamistapausten suhteen.
Patrikin kirjailijavaimo Erica työstää kirjaa vanhasta perhetragediasta, jossa vaimo surmasi sirkustaiteilijamiehensä ja perheen tytär löydettiin aliravittuna ja kahlittuna kellarista. Vankilassa oleva Laila suostuu tapaamaan Erican, muttei kuitenkaan halua kertoa mitä Kauhujen talossa todella tapahtui.

"Laila ei ollut koskaan uskonut pahuuteen, mutta nyt hän uskoi. Hän katsoi sitä silmiin joka päivä, ja se tuijotti häntä takaisin. Hän oli peloissaan ja lopen uupunut. Miten hän olisi voinut nukkua talossa, jossa pahuus piti valtaa? Miten hän olisi voinut levähtää hetkeksikään? Pahuus oli pinttynyt seiniin, se vaani jokaisessa nurkassa. Hän oli itse päästänyt sen sisään, hän oli jopa luonut sen itse. Hän oli ravinnut sitä, vaalinut sitä, antanut sen kasvaa, kunnes kukaan ei enää pystynyt hallitsemaan sitä."

Mielipide:

Ensimmäinen ajatukseni kirjan alussa oli se, että miksi Läckbergin kirjoissa sattuu aina lapsille pahaa? Toki se on kauhistuttavaa ja tunteita herättävää, mutta eikö hän osaa kirjoittaa enää muusta?
Tämän kirjan suunta tosin kääntyi erilaiseksi kuin ensin kuvittelin, mistä plussaa.
Pidin myös kovasti siitä, mihin suuntaan kirjan henkilöt kehittyvät. Laiskasta Göstasta alkaa kehittyä sympaattinen henkilö, samoin Mellbergin ärsyttävyys alkaa vähentyä vaikka hän edelleenkin toilailee rikospaikoilla. Patrik ja Erica sen sijaan eivät tunnu muuttuvan suuntaan tai toiseen.
Annan vastoinkäymiset alkavat myös hieman puuduttaa.
Juonipaljastus!
(Kirjan lopussa selviää, että Anna on raskaana. He tietty olettavat sen olevan Danin, mutta oma veikkaukseni on että se on Mårtenin. Annahan petti Dania edellisessä kirjassa. Juuri kun Annan elämä alkaa taas sujua, se meneekin pieleen. Ennalta-arvattavaa?)
Ja juonipaljastukset loppuvat.
Kauhujen talon tarina oli jännittävä, tosin se paljastui aika myöhään ja aika lyhyesti. Siitä olisin voinut lukea enemmän. Läckbergin kirjoissa minua kiehtoo myös se, että usein kuvittelen tietäväni loppuratkaisun/syyllisen (ja osunkin ainakin vähän lähelle), mutta kuitenkin siinä on aina jotain mitä ei voinut aavistaakaan.

4/5

Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen

Tuuma 2019 
Sivuja 138

"Vielä yksi sähköposti, yksi vatsalihasliike, vielä yksi tsemppaus tähän päivään. Jaksan vielä yhden.
Elämä keskittyy monesti siihen, miten saisi lisää, mistä löytäisi seuraavan, miten haalisi vielä jotain edellisten päälle. Aivan kuin se, mitä jo on, ei riittäisi. "

Maaretta Tukiaisen uutukainen on faktakirja minimalismista ja siitä, kuinka vähemmällä saa enemmän. Kun karsii liiat pois, jäljelle jää vain tärkein. Se, millä on oikeasti merkitystä.

Faktakirjan oheen on tehty Tänään- tehtäväkirja. Sen avulla on tarkoitus pystyä keskittymään niihin kaikkein tärkeimpiin asioihin. Kirjoissa elämää tarkastellaan kolmesta eri näkökulmasta; koko elämä, viikko ja päivä.

Mielipide:

Tärkeintä tänään on ihan mielenkiintoinen kirja, joka sisältää hyviä käytännön vinkkejä. Siitä löydät mm 10 tapaa yksinkertaistaa, asiaa minimalismista sekä tietoa kirjan kannessakin esiintyvästä kolmesta pisteestä.
Mitään "Ahaa!"- elämystä en itse tästä saanut, ihan hyviä pointteja ja vinkkejä kuitenkin. Tajusin, että oma elämäni on jo aika karsittua, mutta voin myöntää olevani myös ihminen, joka haaveilee ja haluaisi haalia kaikkea enemmän.
Tänään- työkalun koen hyödylliseksi, sillä sen avulla olen saanut poimittua esiin päivän tärkeimmät asiat ja kiinnitän niihin enemmän huomiota -> ennen ne vain tuli tehtyä, nyt niistä nauttii eri tavalla   -> saan uutta merkitystä elämään. Olen äiti, vaimo ja työntekijä. Näillä asioilla on merkitystä.
"Viime kädessä avain merkitykselliseen elämään on oikeastaan hyvin yksinkertainen. Merkitys syntyy, kun täyttää elämänsä sillä, millä on eniten merkitystä."

Jos olet kiinnostunut tietämään, miten voit saada vähemmällä enemmän; tartu näihin!

4/5

Enkelintekijä - Camilla Läckberg

Ruotsinkielinen alkuteos Änglamakerskan 2011
Gummerus 2015
Suomentanut Outi Menna
Sivuja 487

"He olivat päättäneet käsitellä surunsa keskittymällä remontointiin. Kumpikaan heistä ei ollut vakuuttunut suunnitelman erinomaisuudesta, mutta muutakaan heillä ei ollut. Vaihtoehtona oli lakata yrittämästä ja hiipua hiljaa pois."

Lyhyesti:

Ebba ja hänen miehensä Mårten ovat menettäneet poikansa. He päättävät kunnostaa vanhan lastensiirtolan Valön saaressa majataloksi ja käyttää voimansa siihen. Kaikki ei kuitenkaan suju ongelmitta, sillä joku yrittää sytyttää paikan tuleen. Lisäksi he löytävät vanhojen lattialautojen alta runsaasti kuivunutta verta sekä joku yrittää ampua Ebbaa.
Onko näillä asioilla yhteyttä vuoden 1974 katoamistapauksen kanssa? Kokonainen perhe katosi kesken pääsiäisaterian, 1- vuotiasta pikkutyttöä lukuunottamatta.
Tuttuun tapaan rikoksia ratkoo Fjällbackan poliisi Patrick Hedström työtovereineen - eikä Erica- vaimo pysty myöskään pitämään näppejään erossa tapauksesta.

"Kukaan muu ei ollut suostunut ottamaan häntä, eivät sukulaiset eivätkä ystävät. Kukaan ei halunnut olla missään tekemisissä heidän perheensä kanssa. Enkelintekijä Fjällbackasta - sillä nimellä äitiä oli kutsuttu siitä päivästä saakka, jolloin pienten lasten luurangot oli löydetty. "

Mielipide:

Camilla Läckberg jatkaa loistavaa sarjaa pettämättömällä tyylillään.
Historia ja nykyisyys kietoutuivat jälleen hyvin yhteen, vaikka itselläni olikin välillä tunne että miten ihmeessä tämän kaiken saa kurottua kasaan.
Tässä kirjassa oli taas aika paljon henkilöitä ja koska kirjaa tuli luettua aina hieman kerrallaan, eivät kaikki hahmot tahtoneet pysyä mielessäni - samaten minulla meni hieman ohi Sveriges Vännerin ja projekti Gimlen liittyminen kaikkeen muuhun. Vai oliko se vain sivuhahmon sivujuoni?
Pokkarini kannessa mainostetaan "Läckbergistä tulee aina vain parempi", mutta itse pidin edellisestä kirjasta (Majakanvartija) enemmän. Se oli yllättävämpi ja koskettavampi.
En tosin keksi tästäkään pahaa sanottavaa, syytän ennemmin omaa lukutyyliäni/hitauttani, etten päässyt uppoutumaan tarinaan toivomallani tavalla.
4/5


"

Elokuussa luetut:

Elokuu oli suorastaan nolon surkea lukukuukausi...
Vain kaksi!! kirjaa.
Ihan jopa hävettää kirjoittaa tätä postausta ja kuulostaa hirveältä selittelyltä lähteä kertomaan syitä lukemisen vähyydelle - mutta tässä tulee...:
Aloitin tosiaan työt oltuani reilun puoli vuotta hoitovapaalla lasteni kanssa. 8 tuntia töissä ja illat (väsyneiden) lasten kanssa verottavat lukuaikaa. Lasten mentyä nukkumaan tulee laitettua kaikki kuntoon seuraavaksi päiväksi ja sen jälkeen tulee usein jämähdettyä tv:n ääreen miehen kainaloon. Välillä on mennyt useampikin päivä, etten ole lukenut sivuakaan!
Taisin lupailla heinäkuun postauksessa 3-5 kirjaa kuukautta kohden ja alle jäätiin. Tätä täytyy puolustella myös sillä, etteivät lukemani kirjat olleet niin hyviä kuin olin odottanut.

Elokuussa luin siis kaksi kirjaa, joista molemmat olivat ulkomaisten naiskirjailijoiden kirjoittamia. Ja molemmat saivat arvosanakseen 3/5.

Haasteet eivät ole edenneet..

Nukkekaappi - Jessie Burton 3/5
Seitsemän sisarta - Lucinda Riley 3/5

No niin.
No entäs Syyskuu? Uskallanko lupailla enempää?
Pyritään edes siihen kolmeen kirjaan eikös juu? Mitä enemmän, sitä parempi tietty.
Kirjoja tulee varmaan luettua enimmäkseen omasta hyllystä, seuraavaksi tartun Camilla Läckbergin Enkelintekijään. Se on melko takuuvarmasti hyvää ja nopeaa luettavaa.

Seitsemän sisarta- Lucinda Riley

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Seven Sisters
Bazar 2017, suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja 678

"Muistan aina, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen. Istuin vanhan koulutoverini Jennyn kaupunkitalon kauniissa puutarhassa Lontoossa Margaret Atwoodin Penelopeia avattuna mutta lukemattomana sylissämi ja nautin kesäkuisesta auringonpaisteesta sillä aikaa, kun Jenny oli hakemassa poikaansa lastentarhasta. "

Lyhyesti:

Maia D'Aliése on vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän on vierailulla Lontoossa ystävänsä luona, kun hän saa kuulla adoptioisänsä menehtyneen. Hän palaa kotiinsa Atlantikseen, jonne saapuvat myös hänen siskonsakin. Miljonääri Papa Saltin kuolema surettaa ja järkyttää tyttöjä, etenkin kun hänet on jo haudattu kaikessa hiljaisuudessa kenellekään kertomatta. Maia ja muut adoptoidut tyttäret saavat kirjekuoret, jotka sisältävät vihjeen heidän alkuperästään.
Kirje ja muutama muu sattuma vievät Maian Rio de Janeiroon. Hän tapaa vanhuksen, joka todennäiköisesti on hänelle sukua mutta ei suostu kertomaan Maialle mitään. Avukseen Maia saa kirjailijan, jonka teoksen Maia on kääntänyt. Yhdessä he alkavat selvittää Maian tarinaa - ja tarina viekin heidät 1920- luvun Rioon sekä Pariisiin. Tarinan keskiössä on kuvankaunis Izabela, joka on isänsä tahdosta kihlautunut miehen kanssa jota ei rakasta.

"Jätin omani viimeiseksi, sillä minua melkein pelotti saada tietää, mitä siinä luki. Kun sain käännöstyön valmiiksi, vedin syvään henkeä ja luin koko lauseen kerralla. 
- Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi. 
Nämä kuusi Papa Saltin sanaa osuivat naulan kantaan kuvauksessaan minusta ja luonteestani."

Mielipide:

Minäkin tartuin kirjaan, joka on jakanut hurjasti mielipiteitä. Toiset ovat rakastuneet sarjaan suuresti, toisen ovat ihmetelleet sen suosiota - minä kuulun jälkimmäisiin.
Toki kirjan idea on upea, kaunis ja salaperäinen. Hieman epämääräinen kuolema, mahdollisuus selvittää oma sukunsa, kaunis historiallinen tarina... Mutta totetus? Ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.
Kieli oli ihan kaunista, kevyttä ja helppoa. Eniten pidin Izabelan elämästä kertovista osuuksista, vaikkakin sieltä se ennalta-arvattavuus ponnahti esiin (jos kaunis nuori nainen, joka on kihlautunut vasten tahtoaan, lähtee matkalle Pariisiin, mitä luulette tapahtuvan? No rakastuvan tietysti... Ja mitä siitä seuraa? No arvaatte varmasti). Maia oli henkilönä ihan ok.. Elämän kolhima, varautunut nainen, joka on tottunut pitämään siskoistaan huolta.. Ei mitenkään hurjan mielenkiintoinen tyyppi, vaikka pieni paljastus hänestäkin lopussa tuli.
Sarjan aloitusosa jätti kuitenkin vielä paljon auki (Papa Saltin todellinen kohtalo, seitsemäs sisar sekä minua kiinnostaa Cecen ja Tähden välinen yhteys), joten voi olla että sopivan hetken tullen tartun seuraavaankin osaan. Nyt välissä täytyy kuitenkin lukea jotain muuta.
3/5