Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

Kuvun alla - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2009 Under The Dome
Tammi 2011
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 1116
Storytel äänikirja
Kesto 42h 53min
Lukija Toni Kamula 

Dale "Barbie" Barbara on lähdössä Chester's Millin pikkukaupungista, kun hän näkee lentokoneen törmäävän läpinäkyvään esteeseen. Kaupungin ylle on yllättäen langennut liki läpäisemätön voimakenttä, kupu. Ihmiset ovat ymmällään ja hädissään, perheitä joutuu erilleen ja onnettomuuksia sattuu. 
Barbie joutuu tapahtumien keskipisteeseen sota- taustansa vuoksi - presidentti ja Barbielle entuudestaan tuttu eversti nimittävät hänet poikkeustilan johtajaksi ja antavat tehtäväksi etsiä jonkinlaista generaattoria, joka olisi voinut aiheuttaa koko sotkun. 
Barbie, joka on Chester's Millissä toiminut pikaruokakokkina, ei ole useimmille asukkaille mieluisa johtaja. Kaupunginvaltuutettuna sekä vaihtoautokauppiaana toimivalla Big Jim Renniellä on aivan toisenlaiset suunnitelmat. Hän haluaa itse johtaa kaupunkia ja on valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja. 
Kupu ei ehdi olla paikoillaan kuin muutaman päivän ja pieni kaupunki alkaa liukua sekasorron valtaan. Kansa jakautuu kahtia eivätkä normaalit lait enää päde. 
Ehtiikö Barbie ystävineen tehdä jotain vai onko kaupunki tuhoon tuomittu?

Voi vitsit mä tykkäsin tästä!
Katsoin aikanaan tästä tehtyä tv- sarjaa (jostain syystä en katsonut loppuun asti..), mutta kirjaan tarttumista olen vältellyt sen paksuuden vuoksi. Bongasin tämän äänikirjana ja vaikka silläkin oli kestoa nopeutettuna yli 20 tuntia oli se sen arvoista. Luulen, että kirjana tämä olisi voinut olla uuvuttavampi, mutta äänikirjana tähän uppoutui täysin ja viihdyin kirjan parissa koko ajan. 
Jo lähtökohta on hullun kiehtova - salaperäinen kupu sulkee ihmiset eristyksiin ulkomaailmasta. Silti tässä oli parasta juuri henkilöt. En tiedä, osaanko kirjoittaa tätä oikein, mutta vaikka kupu onkin tärkeässä roolissa kirjassa, silti ihmiset ja kaupunki ovat se juttu. Vaikka koko ajan halusi tietää, mikä ihme kupu on, ei silti halunnut missata hetkeäkään kaupungin tapahtumista. Välillä tuntui, että koko kupu oli vain pikku juttu kaiken muun tapahtuman rinnalla. 
Kirja oli todella tapahtumarikas, enkä ehtinyt tylsistyä lainkaan. Suosittelen, etenkin äänikirjana. 

5/5

Enkelten verta - Johanna Sinisalo

 Teos 2011
Sivuja 275
Kirjasto

"Kuningatar on kuollut. Se makaa lentoaukolla, hentona ja hauraana, raajat vartaloa vasten käpristyneinä. Tunnistaisin sen kuningattareksi jo pitkulaisesta alaruumiista ja selvästi työmehiläistä suuremmasta koosta, mutta lisäksi selässä on pieni väritäplä: tämän emon olen merkinnyt viime vuonna keltaisella, sen pesäänsijoitusvuoden mukaan. "

Lyhyesti: (Takakannesta)

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että mikäli mehiläiset häviäisivät maailmasta, ihmislajilla olisi nelisen vuotta elinaikaa jäljellä.On 2010-luvun jälkipuolisko. Ennennäkemättömän laaja ja tuhoisa mehiläisten joukkokatoaminen ravistelee Yhdysvaltoja.
Suomessa mehiläishoitaja Orvo löytää tarhastaan tyhjän pesän. Onko Euroopan ja ehkä koko ihmiskunnan lähtölaskenta alkanut?
Orvon elämällä on tähän asti ollut kaksi keskipistettä: mehiläispesät ja hänen poikansa Eero. Kun Orvon elämän perustukset romahtavat, hän joutuu huomaamaan, miten vähän hän on itse asiassa tiennyt pojastaan, tämän salaisesta elämästä internetissä ja sen ulkopuolella. Ja Eeron ja mehiläisten kohtalot linkittyvät odottamattomilla tavoilla yhteen...

"Pitäisin hyvää huolta mehiläiskuningattaresta. Voisin se kaulapussissani milloin vain nousta taas tikkaita, hakea jotain loppunutta tai unohtunutta tavaraa. Palata jopa kylmimmäksi ajaksi talvehtimaan Toivonojan tupaan kuin mehiläinen pesäänsä, katsomaan miten maailma jakselee, jos enää on ylipäätään pystyssä. Minulla olisi käytössä kaksi maailmaa. Ajatus oli sanoinkuvaamattoman lohdullinen ja kirkas. "

Mielipide:

Joskus kirja ei vain iske. Ei sitten yhtään. Nyt kävi niin. 
Luin kirjasta puolet, jonka jälkeen selailin kirjan loppuun lukien pätkän sieltä, toisen täältä. Tarina oli aivan uskomattoman tylsä ja eläinaktivisti- pojan blogitekstit tekivät siitä vieläkin tylsemmän. 
En käytä tämän enempää aikaa tämän kirjan pohtimiseen. Halusin kuitenkin kirjoittaa, ettei blogini tunnu hylätyltä. 

1/5

Tulossa on parempaa tekstiä Stephen Kingin uutuudesta Mitä enemmän verta- kirjasta. 

Valkoinen kaupunki - Anni Nupponen

Osuuskumma 2019
Sivuja 277
Kirjasto

"Me emme enää näe, milloin aurinko nousee. Valkoisen kaupungin peittävä pilviharso kuitenkin vaalenee aamuisin. Siitä päivä alkaa, uusi viikko. Aina maanantaiaamuisin kirjoitan kirjeen Asuzalle, sillä saman päivän iltana Polis Express lähtee yhteysasemalta Reunalle ja vie mukanaan kirjepostin. Perjantaina juna tulee takaisin."

Lyhyesti:

Anni Nupposen Valkoinen kaupunki on scifiteos maailmasta, jota peittää lumi ja jää. Aurinko ei pääse paistamaan pilviverhon takaa ja maan pinnalla pakkanen on jäänyt -30 celsiusasteen paikkeille. Suurin osa ihmisistä on muuttanut asumaan maan alle, luolastoon, Maasydämeen. Pieni osa, Sonja Markova Maru mukaan lukien, sinnittelee maan päällä Valkoisessa kaupungissa. Muutto luoliin kauhistuttaa häntä, sillä hän toivoo vielä joskus näkevänsä auringon. 
Sonjan isä oli kuuluisa taiteilija ja hän saa selville, missä tämän kuuluisaa viimeinen teos on. Hän hieroo sillä kauppoja rikkaan Thean sekä Ishin kanssa, jonka apua hän tarvitsee päästäkseen taideteoksen luo. 
Pakkanen kuitenkin jäädyttää Sonjan asuinkeskuksen Hampaan ja samalla hänelle sattuu onnettomuus, joka uhkaa pilata kaiken. Lopulta Sonjan ympärille kerääntyy ryhmä ja he päättävät ryhtyä uhkarohkeaan ja hengenvaaralliseen tehtävään... 

"Yritin joskus selittää Piille, mikä Maasydämessä minua niin pelottaa ja ahdistaa. Ettei hankalinta suinkaan ole se, mikä täällä on vierasta - maan haju, kirkasvalolamput, jotka taitavasti mutta kuitenkin täysin riittämättömästi jäljittelevät auringonvaloa, tunne siitä, että taivas on kadonnut maailmasta. Ei. Vaikeinta ovat asiat, jotka ovat samanlaisia, mutta eivät sitten kuitenkaan. "

Mielipide:

Nupponen on onnistunut luomaan todella kiehtovan ja pelottavan kuvan tulevaisuudesta. Jäätynyt maailma, jota kontrolloi maanalainen kaupunki erikoisine sääntöineen. Synnyttämättömien naisten täytyy yrittää löytää kumppani ja lisääntyä, pinnalla asuvat yritetään pakottaa luoliin asumaan, terveystarkastukset... Jäätävää... 
Tarina lähti hieman hitaasti käyntiin ja minulla kesti pitkään päästä jyvälle ympäristöstä (mikä osa oli maan alla ja mikä pinnalla, enkä ole ihan varma vieläkään, millainen paikka Reuna oli). Kirjan henkilöt olivat kuitenkin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Minua jäi kuitenkin häiritsemään, kuinka helposti Sonja lopulta tottui maanalaiseen elämään, vaikka vastusti ja pelkäsi sitä aluksi niin kamalasti. 
Ihmissuhteita (parisuhteet, ystävyyssuhteet, intiimit suhteet) oli kuvattu hienosti ja mielenkiintoisesti. Vaikka kauppaa käytiin paljon ja kaikesta, ja toisista yritettiin hyötyä, pidin paljon tarinan ystävyyssuhteista. Pyyteetöntä auttamista ja tukemista voi siis löytyä, vaikka maailma olisi tuhon partaalla. 
Tarina alkoi käydä todella mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi, kun se yhtäkkiä loppui. Toivon todella, että tämä olisi jonkin sarjan avausosa (vaikken siitä mitään tietoa löytänytkään?), sillä haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos jatkoa ei ole tulossa, olen hyvin pettynyt. Ei yksittäistä kirjaa voi jättää noin mielenkiintoiseen kohtaan! 

4/5

Kuunpäivän kirjeet - Emmi Itäranta

 Teos 2020
Sivuja 382
Kirjasto

"Sol, tämä saattaa olla viimeinen sivu, se, jonka kirjoitan, kun kaikki on jo tapahtunut. Se, jonka revin irti muistikirjan lopusta ja asetan kannen ja kansilehden väliin. Sen ensimmäinen sana on sinun nimesi: siitä tiedät heti, että lauseet tulevilla sivuilla ovat yhtä lailla sinua varten kuin itseäni. On aamu kaiken jälkeen. Täältä, missä istun, näen tomunharmaan tasangon ja sen varjoja myötäävät kukkulat, kraatterien paljaat rinteet. Kuun maisema on eloton kuin kiveksi muuttunut meri, jollei lasketa kupolikylän kaukaista hehkua, melkein näkymätöntä. "

Lyhyesti:

Maapallo vetelee viimeisiään ja aurinkokuntaa asutetaan ahkerasti. Pois päässeet eivät halua takaisin, mutta ikävä vaivaa silti monia. 
Mars, Kuu, sylinterikaupungit... Tehtaat, viljelmät, kaivokset kuluttavat uutta, rikkovat koskematonta maisemaa. 
Lumi Salo on maapallon Talvimaailmasta kotoisin oleva parantaja. Hän matkustelee työssään paljon ja auttaa sairaita tekemällä henkimatkoja, sekä käyttämällä erilaisia rohtoja. Kun Lumin puoliso Sol ei eräänä päivänä saavukaan sovittuun tapaamiseen vaan katoaa jäljettömiin, Lumi aloittaa kuumeisen etsinnän. Mitä Solille on tapahtunut, missä hän on mukana? Vai onko hän mukana edes omasta tahdostaan? Onko Lumi alun perinkään tuntenut puolisoaan... 
Kuinka pitkälle kukakin on valmis menemään ja minkä vuoksi?

"Uskon, että jos sydämesi lakkaisi lyömästä, tuntisin sen. Jokin sisälläni irtoaisi ja särkyisi, ja sen tilalle jäisi pimeä, tyhjä kohta, jota peittämään kasvaisi lopulta arpikudos. Sen ympärillä kehoni ja mieleni jatkaisivat elämäänsä, ja jotenkin minut voisi päällepäin yhä tunnistaa, mutta sisältä olisin ikuisesti toinen. "

Mielipide:

Emmi Itäranta tuli minulle tutuksi vasta reilu vuosi sitten, jolloin luin Kudottujen kujien kaupungin. Pian sen jälkeen ahmin myös Teemestarin kirjan. Olin aivan täpinöissäni, kun sain näinkin nopeasti käsiini uuden Kuunpäivän kirjeet. Eikä tämä tuottanut pettymystä. 
Kirja etenee Lumin kirjoittamien kirjeiden/muistikirja merkintöjen kautta. Jo se oli mukavan erilainen/erikoinen lähtöasetelma moniin muihin kirjoihin verrattuna. Välissä oli mukana tietokirjamaisia otteita sekä sähköpostiviestejä. 
Itse en pitänyt kirjan tapahtumia kovin tajunnanräjäyttävinä tai vauhdikkaina. Miljöö sen sijaan oli uskomaton ja kuitenkin todella realistisesti kuvattu. Tarinaan pystyi uskomaan. Kirjan kieli oli upeaa, se eteni sulavan sujuvasti ja todella kauniisti. Koko kirjan ajan vallitsi rauhallinen tunnelma. 
 Henkilöt olivat miellyttäviä, arkisia, rauhallisia. Lumin parantajan kyvyt toivat pienen maagisen lisäsilauksen tarinaan. 
Tämä(kin) kirja jätti joitain kysymyksiä auki ja oman tulkinnan varaan. Ei kuitenkaan niin häiritsevän paljon, kuin esimerkiksi Teemestarin kirjassa. 
Tämä kirja jää varmasti mieleeni pyörimään pidemmäksikin aikaa. 
Todella hieno teos, kaikin puolin. 

4/5

Vieras - Stephenie Meyer

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 33: olen nähnyt kirjasta tehdyn elokuvan.
Pohjoinen lukuhaaste kohta 8: kirja josta on tehty elokuva

Englanninkielinen alkuteos 2008 The Host
WSOY
Sivmäärä 702

"Parantajan nimi oli Yli Syvien Vesien. Koska hän oli sielu, hän oli luonnostaan kaikin tavoin hyvä: myötätuntoinen, kärsivällinen, rehellinen, oikeamielinen ja täynnä rakkautta. Levottomuus oli hänelle epätavallinen tunne. Ärtymys oli vielä harvinaisempaa. Yli Syvien Vesien eli kuitenkin ihmisruumiissa, ja siksi hän väistämättä joskus ärtyi. "

Lyhyesti:

Melanie Stryder on yksi viimeisistä ihmisistä joka on onnistunut piilottelemaan ihmisruumiita valtaavilta, avaruudesta saapuneilta Sieluilta. Kun hänet lopulta napataan, hän yrittää tappaa itsensä syöksymällä hissikuiluun - hän haluaa estää tunkeutujia valtaamasta ruumistaan ja muistojaan, jotka veisivät viholliset hänen rakkaidensa luo.
Melanien keho saadaan parannettua ja hänet valtaa Sielu nimeltä Vaeltaja. Vaeltaja on asunut kahdeksalla eri planeetalla, mutta hän ei ole koskaan kokenut mitään tällaista. Melanien tietoisuus ei suostu katoamaan ja isäntäruumis tekee vastarintaa. Muistot ja tunteet ovat vahvempia kuin missään muualla.
Vaeltaja ei pääse käsiksi kaikkiin Melanien muistoihin- muistoihin, joita Etsijä tarvitsee napatakseen viimeisetkin elossa olevat ihmiset. Melanie saa muistoillaan Vaeltajankin rakastamaan veljeään ja Jaredia, eikä Vaeltaja enää erota omia tunteitaan ruumiinsa tunteista. Vaeltaja lähtee aavikolle etsimään ihmisiä, jotka todennäköisesti haluavat hänelle vain pahaa. Mutta hänen on löydetävä ihmiset, joista on hänelle todella rakkaita.

"Meille molemmille oli liikaa nähdä hänet täällä nyt, kun olimme jo hyväksyneet ettemme näkisi häntä koskaan enää, uskoneet menettäneemme hänet ikuisiksi ajoiksi. Minä kivetyin, enkä kyennyt reagoimaan. Olisin halunnut katsoa Jeb-setään ymmärtääkseni sydäntäsärkevän vastauksen, jonka hän oli aavikolla antanut, mutta silmät eivät suostuneet liikkumaan. Tuijotin Jaredin kasvoja käsittämättä mitään. Melanie reagoi toisin..."

Mielipide:

Vieras on todella upea teos. Minä harvemmin luen scifiä, en yleensä pidä avaruusolennoista. Tässä kirjassa kuitenkin pääasiassa on rakkaus, mikä tekeekin siitä niin loistavan. Mielikuvituksellinen, jännittävä, kaunis. Pidän kirjassa oikeastaan kaikesta.
Elokuva sitten.. Oli suuri pettymys. Näyttelijät (etenkin Melanie/Vaeltajan) olivat tönkköjä, eivät lainkaan luontevia. Suuria tunteita ei oltu saatu mukaan. Toki kirja on aika pitkä ja siinä tapahtuu paljon, joten on varmasti ollut vaikea yrittää mahduttaa kaikki olennainen mukaan. Etsijä ei ollut lainkaan samanlainen kuin kirjassa, ihmisten suhtautuminen Vaeltajaan ei ollut yhtä vihamielistä kuin kirjassa.
Olen kyllä lähes aina sitä mieltä, että kirja on parempi kuin elokuva. Lähes aina,kuten tässäkin tapauksessa.
Ihana, ihana, ihana kirja. Suosittelen, lukekaa!
Pisteitä 5/5!

Kadotettujen sielujen kaupunki - Cassandra Clare

Alkuperäisteos 2012 City of lost Souls
Sivumäärä 488



Lyhyesti:

Viime osa päättyi siihen, että Jace katosi mystisesti pahan Sebastianin kanssa. Tässä osassa Clary vihdoin löytää Jacen, mutta saa huomata tämän olevan sidoksissa Sebastianiin - kaikin tavoin. Jace ei ole enää Jace, vaan tottelee Sebastiania ja palvelee pahuutta. Kaikki, mitä tapahtuu Sebastianille, tapahtuu myös Jacelle - joten kumpaakaan ei voi tappaa tapamatta myös toista.
Tämän ison ongelman lisäksi kirjassa on paljon ihmissuhdeongelmia - Simonin äiti pitää Simonia hirviönä, Magnuksella ja Alecilla on ongelmia, Maia ja Jordan yrittävät korjailla suhdettaan..

"Tässä ei ole kyse siitä. Simon veti syvään henkeä, mistä ei ollut apua, koska hnen verensä ei enää kuljettanut happea. Häntä heikotti hieman. "Et voi mennä herättämään Clarya, koska... koska hän ei ole täällä.."

Mielipide:

Hyvä jatko sarjalle, selkeä juoni ja eteneminen. Ongelmia riitti, mutta myös huumori oli kivasti mukana. Hahmot säilyivät omana itsenään ja sain niistä jotain uuttakin irti (edellisen osan kohdalla en saanut). Nyt sitten vain jännätään sarjan päätösosaa, millaisen huiman lopetuksen sarja saa :)
Tähtiä neljä:
****

Kiduttajan varjo - Gene Wolfe

Alkuperäisteos 1980 the shadow of the torturer
Sivumäärä 389



Lyhyesti:

Kiduttajan varjo aloittaa neliosaisen Uuden auringon kirja- sarjan, joista kaksi ensimmäistä on suomennettu (Kiduttajan varjo, Sovinnontekijän kynsi, the sword of the lictor ja the citaled of the autarch.)
Kiduttajien oppipoika Severian tekee virheen, rakastuu uhriinsa ja auttaa tätä. Kuolemanrangaistuksen sijaan hänet lähetetään syrjäseudulle pyöveliksi. Matka ei ole helppo.. Hän mm. tapaa juonittelevat kaksoset, pienen näytelmäseurueen ja joutuu kaksintaisteluun.

"Hän oli suuri ja mahtava chatelaine, ja minä taas jotain orjaakin alhaisempaa (ainakin tavallisten ihmisten silmissä, niiden jotka eivät ymmärrä kiltamme toimintaa). Ja kuitenkin, kun aika oli kulunut loppuun ja kun Drotte kolkutti kumajavaa ovea, minä olin se, joka nousi ja lähti sellistä ja oli kohta kavunnut raikkaaseen ilmaan, ja Thecla oli se, joka jäi kuuntelemaan toisten vaikerrusta ja kirkuntaa"

Mielipide:

Positiivinen yllätys! Nappasin tämän kirjan kirjastosta ilman suurempia pohdintoja (luin takakannen pikapikaa ja kaappasin kirjan kainalooni) ja ajattelin lukevani tämän jos ehdin. Aloitin kirjan hieman väsyneenä, joten alku ei vaikuttanut luoaavalta (enkä meinannut pysyä kärryillä), mutta viimeiset 200 sivua luin melkein yhteenputkeen ja tykkäsin kovasti.
Severian jäi minulle jollain tapaa aikaa etäiseksi, en saanut oikein minkäänlaista mielikuvaa hänestä. Loppua kohden ehkä jonkin verran, mutta alussa ei mitään.
Ympäristö mielenkiintoinen, hyvin erilainen.
Kyllä, tähtiä neljä:
****

Pandemonium - rakkaus on kapinaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2012 Pandemonium
Sivumäärä 295



Lyhyesti:

Edellinen kirja, Delirium- rakkaus on harhaa- päättyi siihen, kun Lena kiipesi aidan yli Korpeen Alexin jäädessä jälkeen vartioiden laukauksien saattelemana.
Lenan matka jatkuu yksin ja hän päätyy erääseen Kotipesään ja yrittää elää päivän kerrallaan unohtaen kaiken menneen ja painajaisensa. Hän hukuttaa haaveensa ikuisesta rakkaudesta rankkaan työntekoon vastarintaliikkeen puolesta. Hän jopa soluttautuu bihollistensa joukkoon ja joutuu itse hengenvaaraan.

"Ei ollut helppoa alkaa tuntemaan oloaan luontevaksi hänen seurassaan. Oli rankkaa karistaa kaikki läksyt, joita opin toisella puolella, Portlandissa, varoitukset joita minuun iskostivat kaikki, joita ihailin ja joihin luotin. Sairaus, he opettivat minulle, kasvaa miesten ja naisten, poikien ja tyttöjen välisessä tilassa; se tarttuu toisesta toiseen katseista, hymyistä ja kosketuksista ja juurtuu kuin home, joka mädättää puun sisältä päin. Mutta nyt Metsästäjä on ystävä, eikä mitään muuta "

Mielipide:

Pakko myöntää, että pidin tästä teoksesta, jopa enemmän kuin Deliriumista. Hyvin jännittävä, tapahtumarikas, ehkä jopa äärimmäisen julma kirja! Odotin jotain erilaista, mutta tämä oli ehkä parempi kuin odotukseni. Pidin tästä näin.
 Viimeisen sivun paljastusta odotin koko kirjan ajan (ja toisaalta odotin, että tämä tapahtuisi vasta seuraavassa osassa), eikä se loppujen lopuksi tullut yllätyksenä. Paljastus sai kuitenkin kiinnostukseni nousemaan entisestään ja minun on kai pakko lukea kolmaskin kirja, kunhan se ilmestyy!
Henkilöistä tuli paljon mielenkiintoisempia ja heistä oppi paljon uutta tässä.
Tähtiä neljä:
****

Aikamatkustajan vaimo - Audrey Niffenegger

Alkuperäisteos 2003 The timetraveler´s wife
Sivumäärä 652



Lyhyesti:

Kirja kertoo Henrystä ja Claresta, jotka ovat rakastaneet toisiaan koko elämänsä ajan. Suhde ei kuitenkaan ole sieltä tavallisimmasta päästä, koska Henry kärsii aikasiirtymähäiriöstä; hän tempautuu välillä omasta ajastaan menneisyyteen tai tulevaisuuteen. Mukanaan hän ei voi kuljettaa mitään, joten syntyy hauskoja ja vaarallisia tilanteita, kun Henry löytää itsensä milloin mistäkin ilkosen alasti.
Clare odottaa Henryä aina kotiin näiltä aikamatkoilta, jotka saattavat kestää 10 minuuttia tai jopa muutamia päiviä. Joskus Henry on tullut kotiin pahasti hakattuna.
Miten ihmeessä sujuvat häät, jos Henry katoaa kesken kaiken? Voivatko he saada koskaan lasta?


Mielipide:

Tartuin tähän kirjaan hieman vaihtelevin tuntein; moni on tästä kirjasta pitänyt,mutta toisaalta aihe ei ehkä ollut minua kiinnostava.. Mutta olen tyytyväinen, että nappasin tämän mukaani kirjastosta ja luin tarinan! Henryn ja Claren tarina oli hauska ja kaunis.
Pelkäsin välillä tylsistyväni, sillä onhan kirja melkoisen paksu. Mutta missään vaiheessa ei tullut tylsistymisen tunnetta, vaan tarinaa jaksoi lukea keskeytyksettä pitkiäkin aikoja.
Henkilöt tulivat hyvinkin tutuiksi ja heihin pystyi hyvin samaistumaan.
Vaikkakin tarina ehkä paikoitellen olikin melkoisen ennalta-arvattava, se ei häirinnyt yhtään, koska tärkeämpää oli se, kuinka kaikki tapahtuu (ei se, mitä tapahtuu).
Oikein mainio kirja!
Tähtiä neljä:
****

Delirium- rakkaus on harhaa - Lauren Oliver

Alkuperäisteos 2011 Delirium
Sivumäärä 351



Lyhyesti:

Kirjan päähenkilö on 17- vuotias Lena, joka elää tulevaisuuden yhteiskunnassa, jossa valinnat tehdään puolestasi ja rakkaus on sairaus. Ennen 18-vuotissyntymäpäiviä nuoret käyvät arvioinnissa, jossa heitä tarkkaillaan ja jonka perusteella heille valitaan pari, koulutus, ammatti, kaikki. Ja heille tehdään kirurginen operaatio, jolla ääritunteet tasataan - rakastuminen ei ole enää mahdollista.
Lenan äiti sairastui amor deliria nervosaan (rakkauteen) ja sen seurauksena tappoi itsensä. Lena on siis nähnyt, mitä sairaus voi saada aikaan. Hän on varovainen ja onnekseen pian on hänen vuoronsa päästä arviointiin ja leikkaukseen.
Mutta kun hän tapaa Alexin, kaikki hänen kuvitelmansa tulevaisuudesta muuttuvat, kaikki mihin hän on uskonut, murentuu. Hänen tulisi vältellä poikaa, mutta hän ei voi. Hän on saanut tartunnan.

"Jalkojani jomottaa yhä aiemman juoksuni jäljiltä. Jos ennätän Back Coveen ajoissa ja Alex on siellä, olen ihan puhki, hikinen ja karsean näköinen. Jatkan matkaa silti. Nyt kun olen ulkona, karkotan kaikki epäilykset ja kysymykset mielestäni ja keskityn viilettämään niin lujaa kuin kramppaavat jalkani sallivat, kiidän pitkin autioita katuja kohti poukamaa, kurvaan jokaiselle oikotielle, jonka suinkin keksin ja katselen, miten aurinko laskee vakaasti kohti horisontissa leiskuvaa kultaista viivaa, aivan kuin taivas - tässä vaiheessa kirkkaan sähkönsininen- olisi vettä, jonka läpi valo vain vajoaa."

Mielipide:

Tämä kirja auttoi palauttamaan lukuintoani; vaikka tämänkin kirjan lukemiseen kului tavallista pidempi aika, lukeminen oli silti nautinto ja odotin aina, milloin pääsen palaamaan kirjan pariin.
Kirjan ympäristö oli mielenkiintoinen, aihe hyvä. Perusjuoni oikeastaan ihan tavallinen, mutta kun ympäristö ja tapahtumat on saatu kuvattua oikein, jännittävästi ja kiinnostavasti, ei yksinkertainen rakkaustarina ole häiritsevä. Ja ylipäätänsä se, että rakkautta pidetään pahana ja sairaana asiana, oli hyvinkin  ajatuksia herättävä juttu.
Kirjan henkilöt eivät mielestäni olleet mitenkään hirvittävän erikoisia (mikä ei toisaalta ollut yllätys; mitä tavallisempia hahmot ovat, sitä helpompia heihin on samaistua), mutta eivät kuitenkaan häiritsevän tavallisia tai tylsiäkään.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****