Englanninkielinen alkuperäisteos 2006 The Night Watch
Sivumäärä 509
Yövartio sopii Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan numero 18: kirja jossa on yli 500 sivua.
Lyhyesti:
Yövartio on kertomus neljästä nuoresta, elivät Lontoossa sota-aikaan vuosina 1941-1947. Tarina alkaa vuodesta 1947, jolloin sota on jo ohi.
Viv työskenteli aiemmin konekirjoittajana, nyt hän pitää treffitoimistoa Helenin kanssa. Hän seurustelee naimisissa olevan miehen kanssa, jonka tapasi sota-aikana.
Helen yrittää salata suhteensa Juliaan (johon rakastui sota-aikana)
ja on samalla aina vain enemmän ja enemmän tästä mustasukkainen.
Kay toimi sota-aikaan ambulanssikuskina ja huolehti tyttöystävästään, mutta nyt hän on levoton ja yksin.
Duncan muutti vankilasta päästyään herra Mundyn luo asumaan ja yrittää pitää omat sisäiset demoninsa kurissa.
Kaikkien hahmojen polut risteävät jossain vaiheessa ja heistä selviää synkkiä salaisuuksia.
"Hän nousi ja lähti kahvilasta, juoksi kadun yli ja tavoitti Kayn juuri, kun hän oli menossa elokuvateatterin heiluriovista. Viv otti kankaaseen käärityn sormuksen taskustaan ja kosketti Kayn käsivartta... Siihen meni vain minuutti tai pari. Se oli helpointa mitä Viv oli ikinä tehnyt. Mutta hän oli riemuissaan mennessään takaisin kahvilaan. Hän istuutui eikä voinut lakata hymyilemästä. "
Mielipide:
Sarah Watersin kirjat ovat taattua loistolukemista :) Olen lukenut myös Watersin Parempaa väkeä, siitä ei vain ole arvostelua blogitaukoni vuoksi. Mutta suosittelen sitä ehdottomasti kaikille!
Mutta Yövartioon:
Vaikka kirjassa oli yli 500 sivua, sen luki hetkessä. Teksti soljui eteenpäin kuin itsestään ja henkilöiden salaisuudet halusi saada selville mahdollisimman pian. Kirja oikein imaisi mukaansa ja sota-ajan kuvaukset saivat eläytymään tarinaan täysin.
5/5! :)
Ja tosiaan Pohjoisen lukuhaasteen kohta 18. kirja jossa on yli 500 sivua - tehty!
keskiviikko 30. tammikuuta 2019
perjantai 25. tammikuuta 2019
Hevosen taju - Ville Virtanen
Teos 2013
Sivuja 364
Lyhyesti: Flo ja Elias ovat löytäneet toisensa teineinä. Molemmilla on lahjoja ja taitoja, jotka yhdistämällä he ovat erottamattomat. He vetävät Euroopan parasta hevoskauppatallia.
Tärkeät kaupat lähestyvät, kun yhtäkkiä pihaan ilmestyy hevoskuljetusauto. Autossa on arvoton akhaltektamma, joka kauneudellaanja valovoimallaan mullistaa hevoskauppiaiden arjen.
"Muu vilinä lakkasi olemasta, oli ainoastaan tamma, Elias ja heidän välisensä kontakti. Hevosen suunnalta humisi, se oli jotain taikaa, vähän pelotti että taika särkyisi. Hän oli ensimmäistä kertaa kohdannut elämänsä hevosen. Hän oli päässyt perille siihen kohtaan, missä hänen tiensä oli alkava. Hän oli saanut aavistuksen lahjastaan: kun Elias kuiskaa, hevonen kuuntelee. Kun hevonen kuiskaa, Elias kuulee. Hevosen taju."
Mielipide:
Mahtavaa, hevoskirja aikuisille!
Alku oli todella lupaava. Hevosia ja tapahtumia kuvailtiin tarkkaan ja asiantuntevasti. Eliaksen kasvutarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Minun lukukokemustani hieman häiritsi tekstissä ajoittain käytetty murre - lukeminen ei ollut nautinnollisen sujuvaa, vaan joutui takertumaan sanoihin.
Mutta sitten... Elias vaipui koomaan kaaduttuaan valkoisen hevosen kanssa. Kun hän heräsi, hän luuli olevansa hevonen ja kirja muuttui todella omituiseksi. Täytyy sanoa, että olin pettynyt ja olisin halunnut jättää kirjan kesken. Mitä en juuri koskaan haluaisi tehdä..
Enkä luonnehtisi kirjaa rakkaustarinaksi.. Joo, Elias ja Flo sopivat yhteen ja lopulta taas löysivät toisensa, mutta jotenkin... ei. Ei ei ei.
Jos kirja olisi jatkunut loppuun alun tavalla, tämä olisi ollut hyvä. Mutta ei näin. Alun vuoksi annan pisteitä 2/5.
(Niin ja kirja ei sopinut mihinkään Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan, mutta tämä on ollut lukulistallani pitkään ja hyppäsi silmilleni kirjastossa :) Seuraava kirja onkin sitten haastekirja :)
Sivuja 364
Lyhyesti: Flo ja Elias ovat löytäneet toisensa teineinä. Molemmilla on lahjoja ja taitoja, jotka yhdistämällä he ovat erottamattomat. He vetävät Euroopan parasta hevoskauppatallia.
Tärkeät kaupat lähestyvät, kun yhtäkkiä pihaan ilmestyy hevoskuljetusauto. Autossa on arvoton akhaltektamma, joka kauneudellaanja valovoimallaan mullistaa hevoskauppiaiden arjen.
"Muu vilinä lakkasi olemasta, oli ainoastaan tamma, Elias ja heidän välisensä kontakti. Hevosen suunnalta humisi, se oli jotain taikaa, vähän pelotti että taika särkyisi. Hän oli ensimmäistä kertaa kohdannut elämänsä hevosen. Hän oli päässyt perille siihen kohtaan, missä hänen tiensä oli alkava. Hän oli saanut aavistuksen lahjastaan: kun Elias kuiskaa, hevonen kuuntelee. Kun hevonen kuiskaa, Elias kuulee. Hevosen taju."
Mielipide:
Mahtavaa, hevoskirja aikuisille!
Alku oli todella lupaava. Hevosia ja tapahtumia kuvailtiin tarkkaan ja asiantuntevasti. Eliaksen kasvutarina oli mielenkiintoinen ja koskettava. Minun lukukokemustani hieman häiritsi tekstissä ajoittain käytetty murre - lukeminen ei ollut nautinnollisen sujuvaa, vaan joutui takertumaan sanoihin.
Mutta sitten... Elias vaipui koomaan kaaduttuaan valkoisen hevosen kanssa. Kun hän heräsi, hän luuli olevansa hevonen ja kirja muuttui todella omituiseksi. Täytyy sanoa, että olin pettynyt ja olisin halunnut jättää kirjan kesken. Mitä en juuri koskaan haluaisi tehdä..
Enkä luonnehtisi kirjaa rakkaustarinaksi.. Joo, Elias ja Flo sopivat yhteen ja lopulta taas löysivät toisensa, mutta jotenkin... ei. Ei ei ei.
Jos kirja olisi jatkunut loppuun alun tavalla, tämä olisi ollut hyvä. Mutta ei näin. Alun vuoksi annan pisteitä 2/5.
(Niin ja kirja ei sopinut mihinkään Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan, mutta tämä on ollut lukulistallani pitkään ja hyppäsi silmilleni kirjastossa :) Seuraava kirja onkin sitten haastekirja :)
tiistai 22. tammikuuta 2019
Pohjoinen lukuhaaste
Outi-kirjastot järjestävät mielenkiintoisen haasteen:
"Pohjoinen lukuhaaste haastaa lukemaan kirjoja joita ei ehkä tavallisesti lukisi. Haaste on 25-kohtainen. Pitkin vuotta julkaistaan myös lisähaasteita innokkaimmille lukijoille. Voit suorittaa lukuhaasteen asuinpaikastasi riippumatta.
Jaa lukukokemuksesi somessa:
#pohjoinenlukuhaaste #vinkkaamo
Myös facebookissa nimellä Pohjoinen lukuhaaste"
Haasteen tehtävät ovat:
(Tehty 20/25)
1. Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani (minulla se on siis vuosi 1992)
(Tehty! Yön kentät - Pirjo Hassinen)
2. Aikanaan sensuroitu kirja
(Mietiskelin tähän kohtaan Juhannustansseja tai Eläinten vallankumousta, mutta en kokenut kumpaakaan niin mielenkiintoiseksi että olisin saanut aikaiseksi tarttua niihin)
3. Finlandia-palkittu teos
(Tehty! Jää - Ulla-Lena Lundberg)
4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause
(Tämäkin olisi loppuunsa ollut aika helppo, en tiedä miten se vain unohtui välistä)
5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa
(Tehty! Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti)
6. Kirja, jonka valitsin kannen perusteella
(Tehty! Majakanvartija - Camilla Läckberg)
7. Kirja unelma-ammatistani
(Tehty! Uinuvien kirjojen kaupunki - Walter Moers)
8. Kirja, josta on tehty elokuva
(Tehty! Vieras - Stephenie Meyer)
9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen
(Tehty! Pia Ronkaisen Keinu sijoittui Tyrnävälle/Temmekselle).
10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla
(Tehty! Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen)
11. Alkuperäiskansan (esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit) jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja (Tähänkään ei mielenkiinto riittänyt)
12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis
(Tehty! Sano että olet minun - Elisabeth Norebäck)
13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
(Tehty! Ruususen uni - Stephen King ja Owen King)
14. Sarjakuvaromaani
(Helppo, mutta en innostunut)
15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Tehty! Miehiä ilman naisia- Haruki Murakami)
16. Kirja, jonka nimessä on väri
(Tehty! Sininen linna - L.M. Montgomery)
17. Läheisen suosittelema kirja
(Tehty! Positiivinen yllätys - Aino Leppänen)
18. Kirja, jossa on yli 500 sivua
(Tehty! Sarah Waters- Yövartio (509sivua)
19. Novellikokoelma
(Tehty! Nousukkaita - L.Onerva)
20. Näytelmä tai runokirja
(Tehty! Kauheimmat runot - Antti Holma)
21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi
(Tehty! Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen
22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha
(Tämä vähän harmittaa myös, olisi varmasti löytynyt joku hyvä. Uutuuskirjat/uudemmat kirjat veivät nyt kuitenkin huomioni...)
23. Muistelmateos tai elämäkerta
(tehty! Ukko ja Hyrrä - Henry Aho)
24. Umpimähkään valittu kirja (Ajattelin päästää 4- vuotiaan tyttäreni kirjastoon ja pyytää häntä valitsemaan äidille jonkin kirjan <3 :)
(Tehty! Viesti mereltä - Nicholas Sparks)
25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana
(Tehty! Pihka - Ane Riel)
(Päivitän listaa sitä mukaa kun luen kirjoja!)
Itse ajattelin lukea haasteen tehtävät satunnaisessa järjestyksessä, miten niitä nyt sattuu löytymään.
Kohta 9. on jo tehty ja kohtaan 18. (yli 500 sivua) on kirja odottamassa. Myös pari kirjaa, mitkä eivät sovi haasteeseen ovat jonossa, niitäkin tulee siis välillä :)
Niin ja Outi-kirjastojen sivuilta (linkki sivun alussa) ja facebookista löytyy myös vinkkejä joihinkin tehtäviin, esimerkiksi sensurituihin kirjoihin, palkitun kääntäjän teoksiin ja sarjakuvaromaaneihin.
Kommentoikaa, mikäli olette mukana haastessa! Yritän seurata aktiivisesti myös muita mukana olevia blogeja (vinkkien toivossa ;)!
"Pohjoinen lukuhaaste haastaa lukemaan kirjoja joita ei ehkä tavallisesti lukisi. Haaste on 25-kohtainen. Pitkin vuotta julkaistaan myös lisähaasteita innokkaimmille lukijoille. Voit suorittaa lukuhaasteen asuinpaikastasi riippumatta.
Jaa lukukokemuksesi somessa:
#pohjoinenlukuhaaste #vinkkaamo
Myös facebookissa nimellä Pohjoinen lukuhaaste"
Haasteen tehtävät ovat:
(Tehty 20/25)
1. Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani (minulla se on siis vuosi 1992)
(Tehty! Yön kentät - Pirjo Hassinen)
2. Aikanaan sensuroitu kirja
(Mietiskelin tähän kohtaan Juhannustansseja tai Eläinten vallankumousta, mutta en kokenut kumpaakaan niin mielenkiintoiseksi että olisin saanut aikaiseksi tarttua niihin)
3. Finlandia-palkittu teos
(Tehty! Jää - Ulla-Lena Lundberg)
4. Kirja, jonka nimessä on kieltolause
(Tämäkin olisi loppuunsa ollut aika helppo, en tiedä miten se vain unohtui välistä)
5. Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa
(Tehty! Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti)
6. Kirja, jonka valitsin kannen perusteella
(Tehty! Majakanvartija - Camilla Läckberg)
7. Kirja unelma-ammatistani
(Tehty! Uinuvien kirjojen kaupunki - Walter Moers)
8. Kirja, josta on tehty elokuva
(Tehty! Vieras - Stephenie Meyer)
9. Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen
(Tehty! Pia Ronkaisen Keinu sijoittui Tyrnävälle/Temmekselle).
10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla
(Tehty! Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen)
11. Alkuperäiskansan (esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit) jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja (Tähänkään ei mielenkiinto riittänyt)
12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis
(Tehty! Sano että olet minun - Elisabeth Norebäck)
13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
(Tehty! Ruususen uni - Stephen King ja Owen King)
14. Sarjakuvaromaani
(Helppo, mutta en innostunut)
15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Tehty! Miehiä ilman naisia- Haruki Murakami)
16. Kirja, jonka nimessä on väri
(Tehty! Sininen linna - L.M. Montgomery)
17. Läheisen suosittelema kirja
(Tehty! Positiivinen yllätys - Aino Leppänen)
18. Kirja, jossa on yli 500 sivua
(Tehty! Sarah Waters- Yövartio (509sivua)
19. Novellikokoelma
(Tehty! Nousukkaita - L.Onerva)
20. Näytelmä tai runokirja
(Tehty! Kauheimmat runot - Antti Holma)
21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi
(Tehty! Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen
22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha
(Tämä vähän harmittaa myös, olisi varmasti löytynyt joku hyvä. Uutuuskirjat/uudemmat kirjat veivät nyt kuitenkin huomioni...)
23. Muistelmateos tai elämäkerta
(tehty! Ukko ja Hyrrä - Henry Aho)
24. Umpimähkään valittu kirja (Ajattelin päästää 4- vuotiaan tyttäreni kirjastoon ja pyytää häntä valitsemaan äidille jonkin kirjan <3 :)
(Tehty! Viesti mereltä - Nicholas Sparks)
25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana
(Tehty! Pihka - Ane Riel)
(Päivitän listaa sitä mukaa kun luen kirjoja!)
Itse ajattelin lukea haasteen tehtävät satunnaisessa järjestyksessä, miten niitä nyt sattuu löytymään.
Kohta 9. on jo tehty ja kohtaan 18. (yli 500 sivua) on kirja odottamassa. Myös pari kirjaa, mitkä eivät sovi haasteeseen ovat jonossa, niitäkin tulee siis välillä :)
Niin ja Outi-kirjastojen sivuilta (linkki sivun alussa) ja facebookista löytyy myös vinkkejä joihinkin tehtäviin, esimerkiksi sensurituihin kirjoihin, palkitun kääntäjän teoksiin ja sarjakuvaromaaneihin.
Kommentoikaa, mikäli olette mukana haastessa! Yritän seurata aktiivisesti myös muita mukana olevia blogeja (vinkkien toivossa ;)!
maanantai 21. tammikuuta 2019
Keinu - Pia Ronkainen
Nisperon kahvilakirjat 2015
Sivumäärä 284
Lyhyesti:
"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa. Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta-arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämäätön. Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa ja inhottaa, mutta myös lohduttaa".
Maria elää pelkojensa kanssa, yrittää vastustaa paniikkikohtauksia ja saada novellikokoelmansa kirjoitettua. Hän huomaa ilmoituksen edullisesta vuokramökistä Kuurankylässä ja muuttaa kaupungista maalle kirjoittamaan. Mökissä ei kuitenkaan ole kaikki aivan kohdallaan.
Vuokraisäntä Paulus on tyytyväinen saadessaan vanhaan kotitaloonsa vuokralaisen - taiteilijana ja tatuointipiirtäjänä tulot eivät ole suuria ja säännöllisiä. Viisainta olisi toki muuttaa mökkiin itse, mutta siellä on liikaa muistoja, jotka eivät jätä häntä rauhaan.. Huoli uudesta vuokralaisesta jää kuitenkin vaivaamaan hänen mieltään.
"Jostain kuului hentoa laulua. Aivan kuin lapsen ääni. Maria pysäytti keinun. Laulu lakkasi. Maria otti uudestaan vauhtia. Taas hän kuuli sen. Ääni oli niin pieni, että hän ei saanut laulun sanoista selvää. Maria pysäytti taas keinun. Ääni vaikeni. Maria otti vauhtia. Ja taas hän kuuli sen. Maria potkaisi lisää vauhtia. Hän katseli jalkojaan taivasta vasten. Hänen jalkojensa tilalla olivat paljaat likaiset varpaat."
Mielipide:
Halusin lukea Keinun, koska olen tavannut kirjan kirjoittajan ja kirjan paikat ovat minulle tuttuja. Yleensä kun luen, paikannimet ovat minulle yhdentekeviä - en kuitenkaan tiedä oikeasti missä liikutaan. Tässä oli hauskaa juuri se, että olen käynyt samoissa paikoissa ja rakennuksissa kuin kirjan henkilöt - olen kulkenut niissä lapsena, nuorena ja vielä nykyäänkin.
Keinu oli hieman erilainen kuin odotin. Ahmin sen silti kahdessa illassa (olisin ahminut yhdessä, jos en olisi perheellinen :D). Yllättävä, jännittävä. Sujuvaa tekstiä, helppo lukea. Mielenkiintoiset hahmot. Yliluonnollisuutta en odottanut (ainakaan niin paljon mitä sitä oli), mutta se ei haitannut.
Tykkäsin, paljon.
Tähtiä 4/5.
Sivumäärä 284
Lyhyesti:
"Menneisyys seuraa meitä kuin askeleet lumessa. Keinu kuvaa kahden ihmisen ennalta-arvaamatonta saapumista risteykseen. Törmäys on väistämäätön. Keinu liikkuu saumattomasti alisen ja reaalimaailman häilyvällä rajalla. Se on täynnä psykologista jännitystä, se pelottaa ja inhottaa, mutta myös lohduttaa".
Maria elää pelkojensa kanssa, yrittää vastustaa paniikkikohtauksia ja saada novellikokoelmansa kirjoitettua. Hän huomaa ilmoituksen edullisesta vuokramökistä Kuurankylässä ja muuttaa kaupungista maalle kirjoittamaan. Mökissä ei kuitenkaan ole kaikki aivan kohdallaan.
Vuokraisäntä Paulus on tyytyväinen saadessaan vanhaan kotitaloonsa vuokralaisen - taiteilijana ja tatuointipiirtäjänä tulot eivät ole suuria ja säännöllisiä. Viisainta olisi toki muuttaa mökkiin itse, mutta siellä on liikaa muistoja, jotka eivät jätä häntä rauhaan.. Huoli uudesta vuokralaisesta jää kuitenkin vaivaamaan hänen mieltään.
"Jostain kuului hentoa laulua. Aivan kuin lapsen ääni. Maria pysäytti keinun. Laulu lakkasi. Maria otti uudestaan vauhtia. Taas hän kuuli sen. Ääni oli niin pieni, että hän ei saanut laulun sanoista selvää. Maria pysäytti taas keinun. Ääni vaikeni. Maria otti vauhtia. Ja taas hän kuuli sen. Maria potkaisi lisää vauhtia. Hän katseli jalkojaan taivasta vasten. Hänen jalkojensa tilalla olivat paljaat likaiset varpaat."
Mielipide:
Halusin lukea Keinun, koska olen tavannut kirjan kirjoittajan ja kirjan paikat ovat minulle tuttuja. Yleensä kun luen, paikannimet ovat minulle yhdentekeviä - en kuitenkaan tiedä oikeasti missä liikutaan. Tässä oli hauskaa juuri se, että olen käynyt samoissa paikoissa ja rakennuksissa kuin kirjan henkilöt - olen kulkenut niissä lapsena, nuorena ja vielä nykyäänkin.
Keinu oli hieman erilainen kuin odotin. Ahmin sen silti kahdessa illassa (olisin ahminut yhdessä, jos en olisi perheellinen :D). Yllättävä, jännittävä. Sujuvaa tekstiä, helppo lukea. Mielenkiintoiset hahmot. Yliluonnollisuutta en odottanut (ainakaan niin paljon mitä sitä oli), mutta se ei haitannut.
Tykkäsin, paljon.
Tähtiä 4/5.
lauantai 19. tammikuuta 2019
Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano
Luin Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyden ensimmäisen kerran vuonna 2013 24h lukumaratonin yhteydessä. Jäin silloin harmittelemaan lukukokemuksen kiireellisyyttä ja toivoin palaavani tämän kirjan pariin uudelleen myöhemmin, paremmalla ajalla. Ja nyt sen tein!
Italiankielinen alkuteos La Solitudine dei numeri primi ilmestyi vuonna 2008.
Sivuja on 298.
Lyhyesti:
Alkuluku voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Muulloin tulos on repaleinen, siinä on häiritseviä pilkkuja ja ylimääräisiä elementtejä.
Alice loukkaantuu hiihtotapaturmassa ja kantaa seuraamuksien taakkaa mukanaan. Mattia aihettaa vammaisen kaksoissiskonsa katoamisen, eikä pysty antamaan itselleen anteeksi.
Kahdesta rikkoutuneesta tulee erottamattomat, mutta yhtä heistä ei saa. Toinen imee ilmaa ulkopuolelta, toinen yhteisestä umpiosta. Aikuisuus vie Mattian ulkomaille ja Alicen naimisiin. Mitä he jäävät vaille, kun he jäävät vaille toisiaan?
"Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä. Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattian mielestä ihmeellisiä. Joskus hän ajatteli että ne olivat joutuneet tuohon lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangeiksi kuin helmet kaulanauhaan. Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään olleet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta että jostain syystä ne eivät pystyneet siihen"
Mielipide:
Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja oli minulle jo ennestään tuttu. Aiemman arvioini löydätte täältä.
Olen edelleen samaa mieltä siitä, että kirja on kaunis, koskettava ja surullinen. Ehkä se ei tehnyt nyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta osasin aavistaa sen (olihan tarina jo tuttu).
Hahmoista Mattia oli minulle läheisempi, jotenkin hänen sulkeutuneisuutensa ja itsensä satuttamisen tarve saivat minut todella surulliseksi. Alice puolestaan oli uhmakas ja hakeutui elämässä sellaiseen, minkä hän oletti siihen kuuluvan. Hän hakeutui ihmisten lähelle, mutta ei kuitenkaan päästänyt heitä tarpeeksi lähelleen.
Teksi oli sujuvaa, helppoa ja nopeaa lukea. Miellyttävä lukukokemus.
Tähtiä täydet 5/5 , edelleen!:)
Italiankielinen alkuteos La Solitudine dei numeri primi ilmestyi vuonna 2008.
Sivuja on 298.
Lyhyesti:
Alkuluku voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Muulloin tulos on repaleinen, siinä on häiritseviä pilkkuja ja ylimääräisiä elementtejä.
Alice loukkaantuu hiihtotapaturmassa ja kantaa seuraamuksien taakkaa mukanaan. Mattia aihettaa vammaisen kaksoissiskonsa katoamisen, eikä pysty antamaan itselleen anteeksi.
Kahdesta rikkoutuneesta tulee erottamattomat, mutta yhtä heistä ei saa. Toinen imee ilmaa ulkopuolelta, toinen yhteisestä umpiosta. Aikuisuus vie Mattian ulkomaille ja Alicen naimisiin. Mitä he jäävät vaille, kun he jäävät vaille toisiaan?
"Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä. Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattian mielestä ihmeellisiä. Joskus hän ajatteli että ne olivat joutuneet tuohon lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangeiksi kuin helmet kaulanauhaan. Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään olleet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta että jostain syystä ne eivät pystyneet siihen"
Mielipide:
Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja oli minulle jo ennestään tuttu. Aiemman arvioini löydätte täältä.
Olen edelleen samaa mieltä siitä, että kirja on kaunis, koskettava ja surullinen. Ehkä se ei tehnyt nyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta osasin aavistaa sen (olihan tarina jo tuttu).
Hahmoista Mattia oli minulle läheisempi, jotenkin hänen sulkeutuneisuutensa ja itsensä satuttamisen tarve saivat minut todella surulliseksi. Alice puolestaan oli uhmakas ja hakeutui elämässä sellaiseen, minkä hän oletti siihen kuuluvan. Hän hakeutui ihmisten lähelle, mutta ei kuitenkaan päästänyt heitä tarpeeksi lähelleen.
Teksi oli sujuvaa, helppoa ja nopeaa lukea. Miellyttävä lukukokemus.
Tähtiä täydet 5/5 , edelleen!:)
perjantai 18. tammikuuta 2019
Tess Gerritseniä kertaukseksi
Joulun aikaan tuli luettua omasta kirjahyllystä Tess Gerritsenin dekkareita.
Olemme mieheni kanssa katsoneet kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa nimeltään Rizzoli& Isles - ja voin totisesti suositella sitä :) Kirjat ovat toki ehdottomasti aina parempia, mutta sarjakin viihdyttää :)
Mutta takaisin kirjoihin:
Tess Gerritsenin Kirurgi on ensimmäinen osa, joka aloittaa etsivä Jane Rizzolista kertovan sarjan. Myöhemmissä kirjoissa mukaan tulee myös kuolinsyystutkija Maura Isles, joka on hyvin keskeinen osa sarjaa.
Kirurgissa rikosetsivä Thomas Moore ja Jane Rizzoli saavat selvitettäväkseen tapauksen, jossa uhrin kurkku ja vatsa on viilletty auki. Murha ei ole ainoa laatuaan, Mooren muistissa on vuosi sitten selvittämättä jäänyt samanlainen tapaus..
Kaksi vuotta sitten tohtori Catherine Cordell pelastui viime hetkellä samalta kohtalolta ammuttuaan kollegansa Andrew Capran. Nyt lehdistön Kirurgiksi ristimä sarjamurhaaja jäljittelee yksityiskohtaisesti Capran tapaa toimia ja on jostain syystä ottanut kohteekseen ainoan eloonjääneen - Catherine Cordellin.
Ehtivätko etsivät saada Kirurgin kiinni ajoissa?
Taidonnäytteessä jatketaan siitä, mihin Kirurgissa jäätiin. Etsivä Jane Rizzoli hälytetään tutkimaan murhaa, jossa on yhtäläisyyksiä Kirurgin tekemien murhien kanssa - mutta itse Kirurgi on visusti lukkojen takana.
Janen kollegat eivät suostu uskomaan, että tapauksella olisi yhteyttä Kirurgiin. Kunnes tämä yhtäkkiä mystisesti karkaa vankilasta ja veriteot jatkuvat- oppipoika on löytänyt mestarinsa.
Jostain syystä myös FBI on kiinnostunut tapauksesta, eikä Jane voi sietää agentti Deania...
Synnintekijässä luostarista löytyy kaksi murhattua nunnaa. Maura ja Jane saavat selville, että nuorempi nunna on juuri synnyttänyt - lapsen olinpaikasta ei tosin ole tietoakaan.
Jutusta tulee mutkikkaampi kun Isles saa tutkittavakseen silvotun naisen, joka jollain tapaa liittyy luostarin murhiin. Tässä teoksessa Maura Isles tulee lukijoille tutummaksi.
Mielipide:
Jos haluaa lukea koukuttavaa, jännittävää ja takuuvarmasti hyvää rikoskirjallisuutta niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan näihin. Tess Gerritsenin dekkarit eivät petä koskaan. Loistavat hahmot, tarpeeksi toimintaa eikä liikaa alan sanastoa (olen lukenut joitain dekkareita, joissa on liikaa teknistä tietoa ja tekstiä, joka rennolla lukemisella menee ihan yli hilseen). Tutkimukset ym ymmärtää ilman googlailua :)
Oli hauska lukea pitkästä aikaa nämä alkupään kirjat ja muistella miten kaikki alkoi ja verrata kirjoja tv-sarjaan. Kirjoissa on sopivassa suhteessa rikollisuutta ja hahmojen henkilökohtaista elämää (= romantiikkaa ;).
Olemme mieheni kanssa katsoneet kirjoihin perustuvaa tv-sarjaa nimeltään Rizzoli& Isles - ja voin totisesti suositella sitä :) Kirjat ovat toki ehdottomasti aina parempia, mutta sarjakin viihdyttää :)
Mutta takaisin kirjoihin:
Tess Gerritsenin Kirurgi on ensimmäinen osa, joka aloittaa etsivä Jane Rizzolista kertovan sarjan. Myöhemmissä kirjoissa mukaan tulee myös kuolinsyystutkija Maura Isles, joka on hyvin keskeinen osa sarjaa.
Kirurgissa rikosetsivä Thomas Moore ja Jane Rizzoli saavat selvitettäväkseen tapauksen, jossa uhrin kurkku ja vatsa on viilletty auki. Murha ei ole ainoa laatuaan, Mooren muistissa on vuosi sitten selvittämättä jäänyt samanlainen tapaus..
Kaksi vuotta sitten tohtori Catherine Cordell pelastui viime hetkellä samalta kohtalolta ammuttuaan kollegansa Andrew Capran. Nyt lehdistön Kirurgiksi ristimä sarjamurhaaja jäljittelee yksityiskohtaisesti Capran tapaa toimia ja on jostain syystä ottanut kohteekseen ainoan eloonjääneen - Catherine Cordellin.
Ehtivätko etsivät saada Kirurgin kiinni ajoissa?
Taidonnäytteessä jatketaan siitä, mihin Kirurgissa jäätiin. Etsivä Jane Rizzoli hälytetään tutkimaan murhaa, jossa on yhtäläisyyksiä Kirurgin tekemien murhien kanssa - mutta itse Kirurgi on visusti lukkojen takana.
Janen kollegat eivät suostu uskomaan, että tapauksella olisi yhteyttä Kirurgiin. Kunnes tämä yhtäkkiä mystisesti karkaa vankilasta ja veriteot jatkuvat- oppipoika on löytänyt mestarinsa.
Jostain syystä myös FBI on kiinnostunut tapauksesta, eikä Jane voi sietää agentti Deania...
Synnintekijässä luostarista löytyy kaksi murhattua nunnaa. Maura ja Jane saavat selville, että nuorempi nunna on juuri synnyttänyt - lapsen olinpaikasta ei tosin ole tietoakaan.
Jutusta tulee mutkikkaampi kun Isles saa tutkittavakseen silvotun naisen, joka jollain tapaa liittyy luostarin murhiin. Tässä teoksessa Maura Isles tulee lukijoille tutummaksi.
Mielipide:
Jos haluaa lukea koukuttavaa, jännittävää ja takuuvarmasti hyvää rikoskirjallisuutta niin suosittelen ehdottomasti tarttumaan näihin. Tess Gerritsenin dekkarit eivät petä koskaan. Loistavat hahmot, tarpeeksi toimintaa eikä liikaa alan sanastoa (olen lukenut joitain dekkareita, joissa on liikaa teknistä tietoa ja tekstiä, joka rennolla lukemisella menee ihan yli hilseen). Tutkimukset ym ymmärtää ilman googlailua :)
Oli hauska lukea pitkästä aikaa nämä alkupään kirjat ja muistella miten kaikki alkoi ja verrata kirjoja tv-sarjaan. Kirjoissa on sopivassa suhteessa rikollisuutta ja hahmojen henkilökohtaista elämää (= romantiikkaa ;).
keskiviikko 16. tammikuuta 2019
Sielut kulkevat sateessa - Pasi Ilmari Jääskeläinen
Atena- kustannus
Julkaisuvuosi 2013
Sivumäärä 550
Lyhyesti:
"Sairaanhoitaja Judit Huusko havahtuu elämän rajallisuuteen,jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään "hiukan tavanomaista enemmän", ja palkka on sen mukainen.
Judit päätyy hoitamaan kansainvälistä julkkista, ateistien kuninkaaksi ristittyä Leo Moreauta. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle".
"Kummajainen tarkasteli Juditia pää kallellaan ja alkoi sitten haalistua hänen silmiensä edessä merkillisesti niin ettei lampun valo lopulta enää tavoittanut sitä. Se perääntyi syvemmälle sateeseen ja pimeään, tai ehkä lipui kuin uvikuva. Katulampun valo osui hetkeksi terveeseen silmään ja heidän katseensa kohtasivat. Jälkeenpäin Judit ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt surullisempaa ja yksinäisempää katsetta.
Kuka sinä olet? Judit huusi.
Se oli poissa. Sade oli nielaisuut sen. Puhelin piippasi vielä kerran.
-Olen sen varjo, joka kerran oli hoitaja Anneli"
Mielipide:
Ensimmäinen mieleeni tuleva sana tästä kirjasta oli erikoinen. Judit oli mukavan tavallinen hahmo, helposti seurattava ja samaistuttava. Alussa kirja oli todella jännittävä, ehkä paikoin jopa hieman pelottava. Kiehtova arpi, tummat hahmot sateessa, epäilyttävä työpaikka ja ateistin mielenkiintoiset ajatukset. Hieman jopa romantiikkaa, jota varjosti kummipoika Maurin sairaus.
Loppua kohden juttu kuitenkin lässähti.
Ymmärrän kyllä yliluonnollisen ja pidänkin paljon tarinoista, joissa mennään ihan toisenlaisiin maailmoihin. Mutta jotenkin Juditin uniseikkailut ja porukan matka taivaanporteille oli ehkä hieman tönkkö. Ja etenkin paluu sieltä.. Ja kummipoika Maurin loppu se vasta tönkkö olikin..
(Juonipaljastus:
Mahtava ajatus, että maailma on vain Jumalan keskeneräinen luomus, jonka hän jätti kesken ja häipyi - ja että taivaan on vallannut jokin muu, joka väittää olevansa jotain jumalallista. Mutta että kaikki tapahtumat pohjautuivat vain jumalaisen otuksen mielenkiintoon tavallisesta Juditista... Odotin jotain hieman erilaista. )
Arvosanaksi antaisin kuitenkin 3/5 tähteä, sillä niin paljon mielikuvitusta ja taitavaa juonenpunontaa tähän oli käytetty ja lukukokemus oli viihdyttävä :)
Julkaisuvuosi 2013
Sivumäärä 550
Lyhyesti:
"Sairaanhoitaja Judit Huusko havahtuu elämän rajallisuuteen,jättää miehensä ja etsii vihdoin työpaikan, jossa sisäilma ei ole täynnä hometta. Uusi työnantaja on monikansallinen kotisairaanhoitofirma, joka vaatii työntekijöiltään "hiukan tavanomaista enemmän", ja palkka on sen mukainen.
Judit päätyy hoitamaan kansainvälistä julkkista, ateistien kuninkaaksi ristittyä Leo Moreauta. Työnsä takia Judit myös harhailee pitkin öistä, sateista Helsinkiä oudon varjon perässä. Kaikesta kummallisesta huolimatta Judit päättää jäädä, sillä hän haluaa viettää aikaa sairaan kummipoikansa kanssa. Kun loputon sade peittää hiljalleen koko Euroopan, Juditin on aika kurkistaa totuuksien kääntöpuolelle".
"Kummajainen tarkasteli Juditia pää kallellaan ja alkoi sitten haalistua hänen silmiensä edessä merkillisesti niin ettei lampun valo lopulta enää tavoittanut sitä. Se perääntyi syvemmälle sateeseen ja pimeään, tai ehkä lipui kuin uvikuva. Katulampun valo osui hetkeksi terveeseen silmään ja heidän katseensa kohtasivat. Jälkeenpäin Judit ajatteli, ettei ollut koskaan nähnyt surullisempaa ja yksinäisempää katsetta.
Kuka sinä olet? Judit huusi.
Se oli poissa. Sade oli nielaisuut sen. Puhelin piippasi vielä kerran.
-Olen sen varjo, joka kerran oli hoitaja Anneli"
Mielipide:
Ensimmäinen mieleeni tuleva sana tästä kirjasta oli erikoinen. Judit oli mukavan tavallinen hahmo, helposti seurattava ja samaistuttava. Alussa kirja oli todella jännittävä, ehkä paikoin jopa hieman pelottava. Kiehtova arpi, tummat hahmot sateessa, epäilyttävä työpaikka ja ateistin mielenkiintoiset ajatukset. Hieman jopa romantiikkaa, jota varjosti kummipoika Maurin sairaus.
Loppua kohden juttu kuitenkin lässähti.
Ymmärrän kyllä yliluonnollisen ja pidänkin paljon tarinoista, joissa mennään ihan toisenlaisiin maailmoihin. Mutta jotenkin Juditin uniseikkailut ja porukan matka taivaanporteille oli ehkä hieman tönkkö. Ja etenkin paluu sieltä.. Ja kummipoika Maurin loppu se vasta tönkkö olikin..
(Juonipaljastus:
Mahtava ajatus, että maailma on vain Jumalan keskeneräinen luomus, jonka hän jätti kesken ja häipyi - ja että taivaan on vallannut jokin muu, joka väittää olevansa jotain jumalallista. Mutta että kaikki tapahtumat pohjautuivat vain jumalaisen otuksen mielenkiintoon tavallisesta Juditista... Odotin jotain hieman erilaista. )
Arvosanaksi antaisin kuitenkin 3/5 tähteä, sillä niin paljon mielikuvitusta ja taitavaa juonenpunontaa tähän oli käytetty ja lukukokemus oli viihdyttävä :)
perjantai 11. tammikuuta 2019
Pitkästä aikaa!
Hyvää Uutta Vuotta 2019 kaikille!
Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika... Anteeksi siitä. Vuoden 2013 jälkeen on tapahtunut hurjan paljon kaikkea, minkä vuoksi lukeminen ja kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Tässäpä siitä lyhyesti:
Muutimme siis vuonna 2013 yhteen poikaystäväni kanssa - joka muuten on nykyään aviomieheni, menimme naimisiin 2016 keväällä.
Meillä on kaksi ihanaa lasta, 2014 syntynyt tyttö ja 2016 syntynyt poika. Näiden mussukoiden hoitaminen onkin ollut se suurin syy, etten ole palannut blogiini aiemmin.
Olen ollut välillä kotona, välillä töissä. Vuoden 2018 syksy olikin työn puolesta hurjan raskas, jonka seurauksena jäin vielä hoitovapaalle kesäkuuhun saakka.
Vuoden 2019 tavoitteeni onkin yrittää selvittää mitä tulevaisuudelta haluan. Palaanko syksyllä lastenhoitajan töihin vai löydänkö itseni koulunpenkiltä oppimassa jotain uutta? Haaveilen kirjojen/kirjallisuuden liittyvän jollain tavalla tulevaisuuteeni, mutta suunta on vielä totaalisen hukassa.
Pääasia tällähetkellä on se, että olen löytänyt tieni takaisin kirjallisuuden pariin. Jos ei muuten, niin harrastelun pohjalta jatkan lukemista, arvioimista ja bloggaamista.
Jätä toki kommenttisi blogiini, käydään vuoroin vieraissa ja jaetaan mielipiteitä :)
- Anna
Viimeisimmästä kirjoituksesta on vierähtänyt aivan liian pitkä aika... Anteeksi siitä. Vuoden 2013 jälkeen on tapahtunut hurjan paljon kaikkea, minkä vuoksi lukeminen ja kirjoittaminen on jäänyt taka-alalle. Tässäpä siitä lyhyesti:
Muutimme siis vuonna 2013 yhteen poikaystäväni kanssa - joka muuten on nykyään aviomieheni, menimme naimisiin 2016 keväällä.
Meillä on kaksi ihanaa lasta, 2014 syntynyt tyttö ja 2016 syntynyt poika. Näiden mussukoiden hoitaminen onkin ollut se suurin syy, etten ole palannut blogiini aiemmin.
Olen ollut välillä kotona, välillä töissä. Vuoden 2018 syksy olikin työn puolesta hurjan raskas, jonka seurauksena jäin vielä hoitovapaalle kesäkuuhun saakka.
Vuoden 2019 tavoitteeni onkin yrittää selvittää mitä tulevaisuudelta haluan. Palaanko syksyllä lastenhoitajan töihin vai löydänkö itseni koulunpenkiltä oppimassa jotain uutta? Haaveilen kirjojen/kirjallisuuden liittyvän jollain tavalla tulevaisuuteeni, mutta suunta on vielä totaalisen hukassa.
Pääasia tällähetkellä on se, että olen löytänyt tieni takaisin kirjallisuuden pariin. Jos ei muuten, niin harrastelun pohjalta jatkan lukemista, arvioimista ja bloggaamista.
Jätä toki kommenttisi blogiini, käydään vuoroin vieraissa ja jaetaan mielipiteitä :)
- Anna
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Kolmen kuukauden katsaus
Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta. Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...
-
Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017 Gummerus 2021 Suomentanut Sarianna Silvonen Sivuja 825 Kirjasto "Sotarumpuje...
-
Eroottisia novelleja Kosmos 2019 Sivuja 208 Storytel e-kirja "-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riis...
-
Englanninkielinen alkuperäisteos 2010 Corrag Sivumäärä 400 Lyhyesti: Corrag ja hänen äitinsä ovat eläneet pelossa koko ikänsä. He ova...