Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti

Pohjoinen lukuhaaste kohta 5: kirjan nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa

Gummerus 2015
Sivuja 272

"Elokuussa päiväkodin johtaja soitti. Luulin ensin että kuka ikinä linjalla olikin, oli humalassa, niin pahasti että takelteli ja sekoili sanoissaan. Sai lopulta itsensä esitellyksi, missä vaiheessa pelästyin, päiväkodin henkilökunta oli aina niin reipasta virallisissakin asioissaan. Antoivat kuvan, että me kyllä pärjätään. 
- Kun sattui Siljan kanssa sellainen, mies aloitti."

Lyhyesti:

Kirja alkaa nykyhetkestä, vuodesta 2019 (kirjan julkaisuvuonna 2015 tämähän oli siis tulevaisuutta). On päiväkoti-ikäinen Silja, joka saa nuket leijumaan ja piirtämänsä pianon soimaan. Eronneet vanhemmat ovat hämillään, päiväkodin väki kauhuissaan ja lopulta Roni- isä päättää muuttaa tytön kanssa pois- pakoon niitä, jotka heitä seuraavat.
Hypätään vuoteen 2001. Roni on vielä lapsi ja hänen äitinsä yrittää löytää kadonnutta poikaystäväänsä Jacoa.
Siitä päästään vuoteen 1985 sekä jopa vuoteen 1957, jolloin kaikki alkoi - ehkä.
Monen sukupolven tarina kiertyy pikkuhiljaa auki jättäen kuitenkin avoimia kysymyksiä.

"Piha oli hiljainen, vain etäinen liekkien humina ympäröivässä metsikössä  ja puiden räikeä vihreys, vieläkin, vaikka syksy oli jo lähellä. Pihassa oli auto. Katsoin lapsuudenkotiani, miten laholta se näytti. Vintin ikkunassa oli hahmoja, ne näkyivät hetken ja liukenivat pois. Vasta sillä hetkellä aloin pelätä."

Mielipide:

Hmm..
Tässäpä kirja, josta en oikein osaa sanoa juuta enkä jaata. Tavallaan pidin, tavallaan en oikein tajunnut.
Kieli oli kiehtovaa ja kaunista ja mielestäni se muuttui loppua kohden. Alku oli selkeä, helppo, yksinkertainen, tosin sekin jäi avoimeksi. Mitä kauemmas historiaan mentiin, sitä enemmän putosin kärryiltä, en ollut varma kuka on kuka ja kuka missäkin oikeastaan on - vai onko missään. Mystisyyttä ja salaperäisyyttä riitti. Minulle jäi olo, että tämä pitäisi lukea heti uudelleen jotta saisi puuttuvat palaset loksahtamaan kohdalleen. Lueskelin muistakin blogeista arvioita kirjasta ja aika mystisiin tunnelmiin olivat muutkin jääneet. Ehkä siis tyydyn toteamaan, että lukekaa itse - mikäli kaunis kieli, maaginen realismi ja avoimet kysymykset kiinnostavat - ja selventäkää minullekin hieman :)
Kirjan nimi ainakin on kaunis, sen perusteella sen oikeastaan valitsinkin. Nimi hyppäsi silmille kirjaston hyllyltä. Ehkä luen tämän myöhemmin uudelleen, keskeytyksettä, muistilapun kanssa (lähinnä henkilöitä/ sukupuuta ylös kirjaten).
3/5

Heinäkuussa 2019 luetut:

Heinäkuussa luin 5 kirjaa. Niistä 3/5 oli kotimaisia ja 4/5 naiskirjailijoiden teoksia.
Heinäkuu oli tavallista hitaampi lukukuukausi. Tuli oltua paljon perheen kanssa, tehtyä pieniä reissuja, oltua vain. Ihan kivaa vaihtelua.
Suosikkini heinäkuussa oli Katri Alatalon Ikuisesti, siskoni.

Keskiarvo kirjoille oli 3,8

Haasteiden tilanteet:

Pohjoinen lukuhaaste: 18/25
Helmet 2019 lukuhaaste: 34/50
Merikirjahaaste: 3 luettua kirjaa

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo 5/5
Kerrostalo - Hanna-Riikka Kuisma 3/5
Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers 5/5
Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer 4/5
Nousukkaat - L. Onerva 2/5

Elokuussa palaan hoitovapaan jälkeen töihin, joten lukutahti varmasti hidastuu keväästä. Toivon kuitenkin, ja kovasti yritän, lukea 3-5 kirjaa kuukaudessa. Olisi niin paljon kaikkea ihanaa luettavaa!
Tällä hetkellä kesken on Lucinda Rileyn Seitsemän sisarta sekä Jessie Burtonin Nukkekaappi. Niistä ainakin arvostelua elokuun aikana :)

Nousukkaita - L. Onerva

Pohjoinen lukuhaaste kohta 19: novellikokoelma
Helmet 2019 lukuhaaste 24: sokkona hyllystä valittu kirja (tytär nappasi tämän minulle)

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2012 (ensimmäinen painos vuonna 1911).
10 novellia
Sivuja 144 (sis. esipuheen ja arviointeja)

"Ovikello soi kiivaasti monta kertaa. Pentti Korjus kuunteli sitä kiusaantuneesti. Hän katsahti kelloon ja painautui takaisin vuoteelleen. Oli jo puolipäivän aika ja Pentti oli maannut valveilla aikaisesta aamusta alkaen. Ei tehnyt mieli nousta, ei voinut nukkua. Hän ajatteli, ajatteli päänsä ympäri lukemattomaan kertaan, mutta ei keksinyt mitään pelastuksen mahdollisuutta."

Lyhyesti:

Nousukkaita sisältää 10 novellia, joissa kaikissa yhteistä on eksyneet sielut valheellisissa ympäristöissä. Ympäristössä, johon he eivät lopulta sovi ja tulevat onnettomiksi.
Novellit ovat:
Pentti Korjus
Raina
Marja Havu
Neljä ihmistä
Väsymystä
Naamiaiset
Satu
Kaija
Arvostelija
Veren ääni

"Tai he uskovat, että on olemassa jotakin ehdottomasti pahaa, joka on hyvän vastakohta. Ikäänkuin ei sama asia voisi olla sekä paha että hyvä, aivan olosuhteista riippuen. Ei koskaan pitäisi kysyä: mitä, vaan: miten? Mutta he näkevät maailman itsensä näköisenä ja silloin se on varmaan kovin ahdas. "

Mielipide:

Ei uponnut.
Ei kertakaikkiaan.
Niin puuduttavaa, jaarittelevaa, pohdiskelevaa.
Tekikö kirjan ikä sen? Vai se, että kyseessä oli monta novellia, jotka loppuivat ennen kuin ehtivät kunnolla alkaakaan? Vai olenko lukenut niin paljon tapahtumarikkaita ja jännittäviä teoksia, etten osaa arvostaa tällaista?
Toki L. Onerva osaa kuvata ihmisiä tarkasti ja nostaa hyviä pointteja esille. Vaikka ihmisten olo tarinoissa on kovin levoton ja masentunutkin, eivät tarinat itsessään ole masentavia.
Ehkä tyydyn toteamaan, että genre oli väärä. Yksinkertaisesti pidän vain enemmän kirjoista, joissa tapahtuu paljon.
2/5

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami

Pohjoinen lukuhaaste kohta 15: afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helmet 2019 lukuhaaste 10: rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja (tämä oli hieman vaikea kohta, enkä ole varma kelpuuttaisivatko muut tätä tähän.. Mutta Murakamiin voi kai liittää "aasialaisen kirjailijan" liitteen, joten??)

Japaninkielinen alkuteos Onna no inai otokotachi, englanniksi Men Without Women 2014.
Tammi 2016
Sivumäärä 276

"Kafuku oli ollut lukemattomia kertoja naisen kyydissä, ja hänen kokemuksensa mukaan useimmat naisautoilijat saattoi jakaa kahteen ryhmään. Jotkut olivat hieman liian aggressiivisia ja jotkut taas hieman liian varovaisia. Jälkimmäisiä oli - onneksi- selvästi enemmän. Yleensäkin saattoi sanoa, että naiset ajoivat miehiä huolellisemmin ja varovaisemmin."

Lyhyesti:

Miehiä ilman naisia on 7 novellin mittainen kokoelma tarinoita, joissa pääosassa ovat tavalla tai toisella naisen menettäneet miehet.
Takakannesta lainattuna:
"... tarinakokoelma, jossa yhdistyvät nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia. ... Murakami kertoo kaipuusta ja himosta, unohtumattomista naisista ja tunteellisista miehistä."

"Vain miehet ilman naisia tietävät, miten surullista, miten satuttavaa on tulla yhdeksi heistä. Vain he tietävät, miltä tuntuu menettää länsituulensa."
"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois. Useimmissa tapauksissa (kuten tiedät) kavalat merimiehet vievät hänet pois. ... Siten sinusta tulee siis yksi miehistä ilman naisia. Se tapahtuu silmänräpäyksessä. "

Novellien nimet:

Drive My Car
Yesterday
Itsenäinen elin
Seherazade
Kino
Rakastunut Samsa
Miehiä ilman naisia

Mielipide:

Olen lukenut paljon kehuja Murakamista. Itse olin hieman epäileväinen.
Päätin kuitenkin rohkeasti, mutta ennakkoluuloisesti tarttua ohuimpaan Murakamin teokseen jonka kirjastosta löysin - saisinhan sillä täytettyä pari haastekohtaa.
Noh, oloni on hieman ristiriitainen.
Tyyli on kyllä kaunis, omalaatuinen ja jätti haikean mielen. Novellit eivät muistuttaneet liikaa toisiaan, vaikka jokaiseen liittyi sama pohja-ajatus. Ensimmäisten novellien kohdalla mietin, missä puhuttu fantasia? Loppua kohden sekin löytyi.
Ehkä Murakamin tarinat olivat minulle liian hienoja. Ehkä en löytänyt niistä kätkettyjä asioita. Ehkä en arkiaskareiltani ehtinyt uppoutua tähän kunnolla.
Itse kuitenkin pidin eniten Seherazadesta sekä Kinosta. Ne olivat omasta mielestäni selkeimmät ja Kinossa varsinkin kaksoismerkitykset ja oman mielen syöverit kuvattiin hienosti.
Minun täytyy varmaan palata Murakamiin myöhemmin uudelleen, toiseen teokseen, paremmalla ajalla ja enemmän ajatuksella. Jollain tapaa kaikki kiehtoi minua (vaikka ehkä välillä seksistisyys/naisten kommentointi hieman hyppi silmille) ja jätti mystisen olon. Omituista...
3/5

Toukokuussa 2019 luetut:

Toukokuu oli määrällisesti loistava kuukausi. Luin yhteensä 10 kirjaa, joista 7/10 oli kotimaisia ja 8/10 naiskirjailijoiden kirjoittamia.
Suurimman vaikutuksen teki Lisa Seen Lumikukka ja salainen viuhka.
Pohjoista lukuhaastetta sekä Helmet 2019 lukuhaastetta on täydennetty hyvää vauhtia. Tässä tilannekatsaus:

Helmet 2019: 29/50
Pohjoinen lukuhaaste 16/25

Miekanloisto - Candoran sauva - J.P. Toivonen 3/5
Sininen linna - L.M. Montgomery 3/5
Lumikukka ja salainen viuhka - Lisa See 5/5
Kauheimmat runot - Antti Holma 3/5
Tyttö ja Jalopeura - Taina Parikka 3/5
Ensimmäinen vuosi - Nora Roberts 4/5
Varkaus vaskitehtaassa - Taina Parikka 4/5
Kalkki kadoksissa - Taina Parikka 4/5
Kiurun tytär - Marja Leena Virtanen 4/5
Yösyöttö - Eve Hietamies 3/5

Keskiarvo kirjoille: 3,6/5

Kesäkuu?
Siinä missä toukokuu meni lueskellessa arvostelukappaleita (kiitos niistä!), kesäkuussa yritän lukea haasteisiin sopivia kirjoja. (Arvostelukappaleita saa silti tarjota, luen niitä mielelläni!)
Ainoana "pakollisena" (tosin mieluisana sellaisena) on aloitettu verkkolukupiirikirja Ruohometsän kansa.

Kauheimmat runot - Antti Holma

Pohjoinen lukuhaaste kohta 20: näytelmä- tai runokirja
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 19: en pidä kirjan nimestä

Antti Holma ja Otava 2015
Sivumäärä 192

Yölaulu
Muistan: / mustassa yössä kun / kuoleman kielet / nuolivat sieluni suuta. / Tiedän: / nyt olen lintu, on siipeni rautaa / ja sulkani kultaista puuta./ Ja Suomeni maa/ minun lauluni saa,/ on talveni talvehdittu. / Eikä yö ole yö, / enää mieltäni syö / vain sääsket, / voi saatanan vittu.

Lyhyesti:

Minulle vain tv:stä tuttu Antti Holma on koonnut neljän fiktiivisen (mutta todellisiin runoilijoihin) runoilijan teoksia samoihin kansiin. Hän esittelee Reino Leinon, Sirsi Sunnaksen, Karin Toiseks-Parasken ja Edith Södermalmin.
Nämä runot eivät ikinä päässeet Kauneimpiin runoihin, ja ihan syystä :)

"Rakkaus
rakkaus o/ se ko pan nenä toise / solisluu/ ja miätti siin / et kui mää ole / enne/ osan eres / hengittä."

Mielipide:

Lukuhaasteet ovat kyllä mahtava keksintö, sillä ne ovat saaneet minut tarttumaan teoksiin joihin en muuten olisi tarttunut. Tämäkin teos oli hieman vanhinkolainaus - tyttäreni toi minulle kirjastossa kirjan sanoen "Katso kuinka kaunis kirja". Pikavilkaisullahan kansi on kivan kirjava ja kukallinen, onneksi tyttösenikään ei tainnut kannen kuvia tutkia liian tarkasti ;)
Kirja oli runoja ja vieläpä ne oli koonnut minulle tuttu nimi - miksipä ei, otetaan mukaan. Kotona tutkin kirjaa tarkemmin ja epäröin; kauheimmat runot. Ei ehkä paras valinta elämäni ensimmäiseksi runokirjaksi (jos lasten loru/runokirjoja ei lasketa).
En voi siis sanoa tuntevani runoutta millään lailla, en voi sanoa erottavani hyvää runoa huonosta.
Kyllä tästä huumoria irti sai (ainakin jos tykkää kaksimielisestä mustasta huumorista) ja väliin siellä oli hyviä oivalluksia tosielämästä.
Kirjan runoilijat pohjautuivat oikeisiin runoilijoihin, mutta siitä en osaa sanoa mitään kun en ole runoutta aiemmin lukenut. Jos Eino Leinon, Kirsi Kunnaksen, Heli Laaksosen ja Edith Södergranin runot ovat tuttuja, voi tästä saada varmaan vielä enemmän irti.

3/5

Sininen linna - L.M. Montgomery

Pohjoinen lukuhaaste kohta 16: kirjan nimessä on väri
Helmet 2019 kohta 6: rakkausromaani

Englanninkielinen alkuteos The Blue Castle 1926
Kariston kirjapaino 2010
Sivumäärä 280

"Jollei eräänä toukokuun aamuna olisi satanut, olisi Valancy Stirlingin koko elämä ollut aivan toisenlainen. Hän olisi mennyt sukulaistensa kanssa täti Wellingtonin kihlajaiskekkereihin, ja tohtori Trent olisi mennyt Montrealiin. Mutta silloin satoi, ja nyt saatte kuulla, mitä hänelle sen johdosta tapahtui."

Lyhyesti:

Valancy Stirling, 29- vuotias vanhapiika, elää sukulaistensa kanssa. Hän on hiljainen, huomaamaton, mitäänsanomaton. Hän ei ole kaunis, kuten serkkunsa. Eikä hän ole koskaan kokenut rakkautta.
Hänen ainoat selviytymiskeinonsa ovat haavematkat Siniseen linnaan, jossa häntä rakastetaan ja arvostetaan sekä John Fosterin luontokirjat.
Eräänä päivänä hän saa kuulla olevansa vakavasti  sairas - hänellä on enää vain vuosi elinaikaa. Valancy päättää vihdoin elää vain itselleen ja unohtaa sukulaistensa mielipiteet ja toiveet. Hän lähtee vanhan Karjuvan Abelin kotiin taloudenhoitajaksi - laittamaan ruokaa sekä hoitamaan Abelin sairasta tytärtä. Samalla hän tutustuu pahamaineiseen Barney Snaithiin.
Ja on lähempänä Sinistä linnaansa, kuin olisi koskaan uskaltanut kuvitella.

"Olen koettanut koko elämäni ajan miellyttää muita ihmisiä ja epäonnistunut" hän sanoi. "Tämän jälkeen miellytän vain itseäni. En milloinkaan enää teeskentele missään asiassa. Olen koko elämäni ajan hengittänyt hätävalheiden ja teeskentelyn ja verukkeiden ilmaa. Kuinka ihanaa tuleekaan olemaan puhua totta!  ´Epätoivoinen on vapaa ihminen - toiveikas on orja´"

Mielipide:

Oikein viihdyttävä pikku kirja. Helppo ja nopealukuinen, hieman ennalta-arvattava. Oikein hyvä "aivot narikkaan" kirja :)
Ehkä itse jäin kaipaamaan rakkauskirjalta enemmän rakkautta - toki täytyy ottaa huomioon kirjan ikä, mutta kyllä romanttisen kirjan täytyisi pikkuisen säväyttää. Mitä tämä ei valitettavasti tehnyt.
Alkuun myös Valancy suretti minua kovasti - kaikki kohtelivat häntä epäoikeudenmukaisesti, hänen ulkonäöstään huomauteltiin jatkuvasti eikä vanhanapiikana olemisesta tehty helppoa. Uusi Valancy puolestaan oli hilpeä ja rohkea, muutos oli hauska. Oli hauska kuvitella sukulaisten ilmeitä, kun Valancy laukoi heille totuuksia.
Suosittelen tarttumaan, jos kaipaat kepeää romantiikkaa ja pientä draamaa.
Pisteitä 3/5 

Ukko ja Hyrrä - Henry Aho

Arvostelukappale, Reuna Kustantamo
Sivumäärä 460

Pohjoinen lukuhaaste kohta 23: muistelmateos tai elämänkerta (otan hieman vapauksia tämän kohdan kanssa. Kirjassa on siis fiktiivisen hahmon elämäntarina. Oikeat elämänkerrat eivät oikein uppoa :)
Helmet 2019 kohta 39: Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Lyhyesti: 

"Ukko menee kiikkustuoliin, istuu, lataa piipun. Raapaisee, sytyttää, tuprauttaa, kiikuttaa.
Tiedätkös, on hyvä että elämässä on suruja. Ilman suruja ei olisi ilojakaan, tai jos olisi, ne olisivat arkipäivää, eivätkä sen vuoksi tuntuisi miltään. Elämä olisi kuin ilmapallo vailla ilmaa. Ilman vaihtelua ei ole riemua. En tiedä, onko tämä mitenkään yleinen mielipide, mutta se on minun. "

Ukko eli Viljasen Lauri on satavuotias mies, joka asustaa omassa kodissaan kaksin kissansa Hyrrän kanssa. Elämä on rauhallista, tasaista, yksinäistäkin. Onneksi on Hyrrä, jolle Ukko alkaakin kertoa elämäntarinaansa. On vuosi 1915 kun Lauri syntyy Luusinloukolle maataloon. Elämä siellä on karua, ei köyhää kuitenkaan. 
Ukko kertoo ensimmäisestä ystävästään Pekasta, vähäisestä koulunkäynnistään, maatalon töistä, armeijasta, sodista, naisista, laivaelämästä, ulkomaanmatkoista, kotiinpaluista. Tupruttelusta, viskistä, kirjoittamisesta, Luusinloukon lotinasta. Kertusta, Rakelista, Oscarista. Iloista, suruista, rakkaudesta, kuolemasta. 

"Siinä meinasikin nousta oikein kunnon tappelu, kun löin yhtä tielläni ollutta lehmää takapuolelle, kuten meillä täällä tapana on. Jumalauta mikä huuto alkoi kuulua. Miehet tulivat luokseni ja olivat hyvin uhkaavan näköisiä. Onneksi onnistuin poistumaan paikalta ennen kuin mitään ehti sattua. Kyllähän minä jo nykyisin tiedän, että Intiassa ei pidä missään tapauksessa mennä lyömään lehmää"

Mielipide:

Olin hyvin otettu, kun Henry Aho pyysi minua lukemaan kirjansa. En olisi muutoin luultavasti osannut tähän tarttua. 
Kirja oli hauska ja Ukko hahmona hyvin todellinen - pystyin niin kuvittelemaan vanhan miehen taloonsa kissan kanssa. Siellä se sinnikkäästi keittelee pannukahvia, tupruttelee piippua ja vastustaa hoivakotiin menoa. Tuuskaa tulen kanssa puusaunassa (ja toki sytyttää sen tuleen) ja sanailee kodinhoitajien kanssa. Kuitenkin niin leppoisa ja sympaattinen ukkeli :)
Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon huumoria ja tunteita kirjaan oli saatu. Ja kuten yleensäkin, loppua kohden tarina vain paranee ja hahmoihin pääsee syvemmälle. Etenkin Laurin perhe-elämä ja sen ilot ja surut koskettivat minua.
Suosittelen tutustumaan, itse ainakin aion seuraavalla kirjastokäynnilläni etsiä käsiini lisää Ahon tuotantoa :)
4/5

Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen

Helmet 2019 lukuhaaste 3: kirja sellaisesta kirjallisuuden lajista, jota en yleensä lue
Pohjoinen lukuhaaste 21: kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi

 Siltala 2018, sivumäärä 269

"Kukaan ei harrasta formula ykkösiä. Ei ole ihmistä, joka sanoisi illalla menevänsä formulaharjoituksiin. Silti jokaisesta kapakasta ja jokaiselta huoltoasemalta löytyy vankkoja asiantuntijoita."

Lyhyesti: 

Kertomus siitä, kuinka Kimi Räikkösestä tuli kuuluisa formula kuski. Kuinka vaatimattomista oloista lähtöisin oleva nuori jyräsi tiensä huipulle ja joutui valokeiloihin - vaikka ainut mitä hän halusi, oli ajaa kovaa.
Kirjassa ääneen pääsivät Kimin lisäksi perheenjäsenet, ystävät, työtoverit. Kirjan takakannesta lainaten: " -sen luettuasi tiedät mitä puhuu ihminen, joka ei yleensä puhu, ja mitä ajattelee ihminen, jonka moni tietää mutta harva tuntee".

Mielipide:

En seuraa formuloita, en tiedä niistä mitään. En seuraa julkkisten elämää, joten en tiedä Kimi Räikkösestäkään mitään. Paitsi nyt. Jotain.
Kovin mielenkiintoisena en kirjaa pitänyt. Arvostukseni kylläkin nousi kyseistä lajia kohtaan, sen haastavuus ja hankalat fyysiset olosuhteet eivät olleet minulla tiedossa.
Hotakaisen kirjoitustyyli oli kiva ja se pelasti paljon. Kirjaa oli miellyttävä lukea, vaikkei aihe ollutkaan minua niin kiinnostava.
En nyt tiedä, onko Kimi Räikkönenkään niin mielenkiintoinen persoona. Toki on ihmeellistä, kuinka hän niin nuorena pääsi formuloihin, joihin niin harva pääsee. Mutta muutoin.. Tavallinen ystävällinen suomalainen jörrikkä  :D
3/5

(Ja välihuomautuksena, en ole oikein ikinä ollut kiinnostunut tietokirjoista, elämänkerroista tai muistelmista. Pidän enemmän fiktiosta, se on fakta :) Mutta hyvä että haasteiden kautta tulee luettua muunkinlaista kirjallisuutta, se saa taas arvostamaan sitä omaa makua enemmän )

Pihka - Ane Riel

Pohjoinen lukuhaaste kohta 25: kirja jonka nimessä on vain yksi sana.
Helmet 2019 lukuhaaste 40: kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

Tanskankielinen alkuteos Harpiks 2015
Suomentanut Katriina Huttunen
Aula & Co 2017


"Valkoisessa huoneessa oli pimeää, kun isä tappoi isoäidin. Minä olin siellä. Myös Carl oli siellä, mutta häntä he eivät koskaan huomanneet. Oli jouluaattoaamu ja satoi pikkuisen lunta, mutta kunnon valkeaa joulua ei tuona vuonna ollut."

Liv on pieni tyttö, joka asuu pienellä saarella vanhempiensa kanssa. Heidän kotinsa on saaren kärjessä ja sitä kutsutaan Pääksi. Pää on rauhallinen paikka ja hieman erillään muusta saaren asutuksesta.
Liv rakastaa vanhempiaan ja tietää, että he rakastavat häntä. Livin mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä, että äiti on niin lihava ettei mahdu talosta ulos. Tai että hänen seuranaan on Carl, jota kukaan muu ei tunnu näkevän. Tai että isä täyttää kodin joka nurkan romulla ja tappaa Livin isoäidin.

"Else Haarder makasi selällään kädet kuin rukoukseen ristittyinä peiton päällä. Tuntui melkein kuin hän olisi kuullut, mistä he puhuivat, ja halusi helpottaa poikansa työtä. Se kesti vain hetken. Sillä välin hänen lapsenlapsensa puristi näkymätöntä kättä pimeässä."

Mielipide:

En tiedä, onko väärin sanoa tätä mielenkiintoiseksi kirjaksi. Kaikessa kauhistuttavuudessaan teksti oli jotenkin kepeää ja kun asioita kerrottiin Livin kannalta, se ei tuntunut niin pahalta. Pihka poikkesi monella tapaa muista lukemistani kirjoista, enkä oikein osaa sijoittaa sitä mihinkään genreen.
Todella taidokkaasti tehty teos, joka paljasti pikkuhiljaa mistä kaikki alkoi ja miten mihinkin tilanteeseen päädyttiin.
Todella järisyttävä ja koukuttava lukukokemus, suosittelen!
5/5! 

Uinuvien kirjojen kaupunki- Walter Moers

Helmet 2019 lukuhaaste 18: Eurooppalaisen kirjailijan kirjoittama kirja
Pohjoinen lukuhaaste kohta 7: kirja unelma-ammatistani (kirjat, kirjoittaminen, kirjallisuus <3 )

Saksankielinen alkuteos Die stadt der Träumenden Bücher 2004.
Sivuja 523


Lyhyesti: 

"Syvät kolkot kylmät huoneet,
missä varjo varjon kohtaa.
Siellä kirjat muiston luoneet
puusta jonka ydin hohtaa.
On hiili kohta timantti,
ei loista valo armias.
Jäi paikka jota paimensi
julma Varjoruhtinas. "

Hildegunst von Mythenmetz, nuori lohikäärme Lohikäärmelinnoituksesta, saa kuolevalta runokummiltaan mahtavan perinnön; täydellisen tekstin, täydellisen käsikirjoituksen joka mullistaa lukijansa elämän.
Hildegunst noudattaa runokumminsa neuvoa ja lähtee matkalle - hän päättää lähteä Kirjalistoon etsimään tuon käsikirjoituksen kirjoittajaa. Tuossa Uinuvien kirjojen kaupungissa hän kohtaa monenlaista väkeä; kirjakauppiaita, antikvariaatinpitäjiä, kustantajia, kirjallisuusagentteja, haamukirjoittajia, kirjanmetsästäjiä ja nälkiintyneitä runoilijoita...
Matka ei ole vaaraton ja hän sattuu luottamaan vääriin ihmisiin - ja saa huomata että kirjat pystyvät hurmaamisen lisäksi puremaan, myrkyttämään ja surmaamaan...

"Haluan lainata tekstistä yhden lauseen, viimeisen. Se oli kirjoituskammoisen kirjailijan mieleen juolahtanut lause, joka vapautti hänet aloittamaan työnsä. Käytän lausetta aina, kun mielessäni väijyy tyhjän paperin kammo, se on erehtymätön ja sen vaikutus on aina sama: solmu aukeaa, ja sanojen tulva täyttää valkoisen paperin. Se toimii loitsuna. ja uskon monesti, että loitsu se onkin. Ja vaikkei se velhon työtä olisikaan, niin joka tapauksessa se on nerokkain lause, minkä kukaan kirjailija on koskaan keksinyt. Ja lause kuuluu: Tarina alkaa tästä!".

Mielipide:

Tämä on ehdottomasti yksi suosikkikirjoistani kautta aikojen. Huijaan haasteita siinä, että olen lukenut tämän jo (useasti) aiemmin. Mutta tämä sopi niin hyvin unelma-ammattini- kohtaan ja kaipasin jotain leppoisaa ja loistavaa luettavaa. Enkä suorita haasteita liian tiukkapipoisesti ;)
Teoksen teksti ja tarina ovat niin uskomattoman mielikuvituksellisia, etten osaisi itse kuvitella mitään vastaavaa. Jos haluat sukeltaa täysin toiseen maailmaan, ihan toisenlaiseen ympäristöön, tartu tähän.
Hetkeäkään kirjan parissa ei ehdi pitkästyä, päinvastoin, se on täynnä tapahtumia jotka on kuvattu niin loistavasti, että voit kuvitella olevasi todella siellä.
Tämä on kirja kirjoista, kirjailijoista ja kirjallisuudesta, kaikkea sitä parhaimmillaan.
Ainakin tähän aikuiseen tämä uppoaa kerta toisensa jälkeen, vaikka nuorille onkin suunnattu ;)
5/5!

(Loppuun vielä muutama Kirjakkaan antama viisaus:
  - Lukeminen on nerokas tapa säästyä ajattelulta!
  - Valo tunnelin päässä on usein pelkkä kuoleva valomaneetti.
  - Kirjoittaminen on epätoivoinen yritys löytää yksinäisyydestä jotakin arvoa - ja tehdä rahaa! )

Majakanvartija- Camilla Läckberg

Pohjoinen lukuhaaste kohta 6. Kirja jonka valitsin kannen perusteella .
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 17: Kirjassa on kaksoset

Ruotsinkielinen alkuteos 2009 Fyrvaktaren
Sivuja 515

Lyhyesti: 

"Vasta ratista kiinni ottaessaan hän huomasi että hänen kätensä olivat veressä. Kämmenet tuntuivat tahmeilta nahkaa vasten. Hän ei kuitenkaan välittänyt siitä, vaan vaihtoi pakin päälle ja peruutti kiivaasti ulos autotallista. Kuuli hiekan roiskuvan renkaiden alla. Heillä oli pitkä ajomatka edessään. "

Camilla Läckbergin 8. Fjällbacka- sarjan kirja alkaa siitä, kun nuori nainen pakenee verisin käsin pienen poikansa kanssa Gråskärin saarelle Fjällbackan liepeille.
Patrik Hedström palaa pitkältä sairauslomalta poliisin työhönsä ja pääsee heti tositoimiin. Mats Sverin, Fjällbackaan palannut talousjohtaja löydetään murhattuna asunnostaan. Vaikuttaa siltä, että hän vieraili Gråskärillä juuri ennen kuin kuoli.
Patrikin kirjailijavaimo Erika on äitiyslomalla saatuaan ihanat kaksospojat. Hän kamppailee syyllisyyden ja avuttomuuden tunteiden kanssa, sillä hänen sisarensa syntymätön vauva menehtyi onnettomuudessa - ja Anna on vajonnut jonnekin synkkään pimeyteen.
Mielenvirkistykseksi Erica alkaa tutkia Gastholmeniksikin kutsuttua Gråskärin aavesaarta. Sanotaan, että kuolleet eivät jätä saarta koskaan ja että heillä on eläville jotain kerrottavaa...

"Äänet kuuluivat aina vain selvemmin , ja hän myös näki useammin asioita , joita järki vastusti mutta joiden hän silti tiesi olevan muutakin kuin pelkkää kuvitelmaa. Kuolleet olivat hänen turvansa, hänen ainoa seuransa eristäytyneellä saarella, ja heidän surunsa sointui hyvin yhteen sen kanssa, mitä hän tunsi. Myöskään heidän elämänsä ei ollut  mennyt niinkuin he olivat toivoneet. "

Mielipide:

Olen lukenut muutkin osat Fjällbacka- sarjasta (blogitaukoni aikana, joten arvosteluja ei valitettavasti ole :( ) ja pidin tästä todella paljon. Minusta on jännittävä lukea tarinoita, jotka kulkevat kahdella aikatasolla ja lopussa kietoutuvat jollain tapaa yhteen.
Pieni saari majakkoineen oli loistavasti kuvailtu, tunnelma käsinkosketeltava. Lopun juonenkäänne liittyen Annieen ja poikaan sai minut kyllä surulliseksi ja tuli täysin puun takaa, vaikka vinkkejä siihen oli.
Pidän kirjan hahmoista, he ovat niin aitoja ja erehtyväisiä, inhimillisiä. Monissa dekkareissa (esim. Tess Gerritsenin ja Kathy Reichsin ) hahmot ovat yltiöviisaita, äärimmäisen älykkäitä ja tekevät virheitä harvoin, joten tällainen tavallisempi dekkari oli ihanaa vaihtelua. Näissä ei pureuduta liikaa teknilliseen tietämykseen (vaikka sekin on kyllä kirjailijalla hallussa), vaan usein johtolangat saadaan sattumien tai haastattelujen kautta.
Kirjoissa pääsee myös hyvin hahmoihin kiinni, heistä tulee todella tuttuja ja turvallisia. Vaikka kirjoissa hahmoja onkin monta, heille kaikille on paikkansa.
Todella hyvä! Yksi parhaimpia!

5/5!

Sano että olet minun - Elisabeth Norebäck

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 4: Kirjailijan ainoa teos

Pohjoinen lukuhaaste kohta 12: kirjan nimi on mielestäni kaunis.
(Olen jollain tapaa romantikko, ja tästä huokuva toivon ja epätoivon sekoitus sai huomioni. Luin facebookista, kuinka joku oli laittanut lähes vastaavan kirjan nimen kohtaan "en pidä kirjan nimestä" ja perustellut sen niin, ettei ketään voi omistaa. Minä en miellä sitä omistamiseksi, vaikka olenkin mieheni. Se on rakkautta)

Like- kustannus, ruotsinkielinen alkuperäisteos Säg att du är min 2017
Sivumäärä 408

Lyhyesti:

Psykoterapeutti Stellan tytär katosi yli 20 vuotta sitten. Hän jatkoi elämäänsä, meni naimisiin ja sai toisen lapsen. Kaikki oli hyvin.
Kunnes hänen vastaanotolleen saapuu Isabelle niminen nuori nainen. Stella on varma, että siinä on hänen kadonnut tyttärensä. Hänen elämänsä alkaa murentua, hän ei selviä töistään, sekoilee poikansa asioissa, valehtelee miehelleen... Onko hän seonnus - taas- vai yrittääkö joku vain estää häntä saamasta totuutta selville?

"Hän tulee takaisin. Hänen täytyy. Hän tulee pian takaisin. Hän ei ole kaatanut vaunujaan itse, ryöminyt tiehensä ja hukkunut mereen. Hän ei ole tehnyt niin, se ei ole mahdollista. Missä olet Alice? Oletko surullinen? Pitääkö joku toinen sinua sylissään nyt? 
Olemme etsineet joka puolelta. Ei jälkeäkään, ei mitään. Mutta hän on täällä, tunnen sen. Tule takaisin luokseni. Kuuntele, kun huudan sinua. Sinun täytyy tulla takaisin. "

Mielipide:

Ohhoh. Loistavaa. Surullista, koskettavaa, kaunista, pelottavaa. Kaikkea tätä ja paljon muuta.
Jo ensinnäkin lapsen kadottaminen tuolla lailla oli surullista. Stellan sekoaminen, se ettei kukaan uskonut.. En uskonut välillä itsekään. Mahtavasti harhaanjohdettu. Toisaalta aika yksinkertainen, mutta se saa epäilemään niin itseään kuin kirjan hahmojakin.
Taas tuli ahmittua yksi loistoteos, joka jätti vahvan positiivisen jälkimaun.
Pidin kirjassa kaikesta. Lukekaa, jos psykologiset trillerit kiinnostavat.
Pisteitä 5/5! 

Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen

Pohjoinen lukuhaaste kohta 10: Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla. (A.H)
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 14: Kirjailijan sukunimi alkaa samalla kirjaimella kuin oma sukunimeni.

Otava 2011
Sivumäärä 287

Lyhyesti:

Tuula elää hyvää elämää 10-vuotiaan poikansa Roopen ja uuden miehensä Harrin kanssa. Hän on töissä ompelimossa ja kaikki on mallillaan. Sitten Tuulan silmille alkaa hyppiä juttuja lasten kaltoinkohteluista ja huostaanotoista ja ajatus sijaislapsesta alkaa houkuttaa.
Harri ja ystävät yrittävät jarrutella, mutta ajatus vain tuntuu Tuulasta oikealta. Lopulta heille saapuu kaksi lasta, Luke 8v ja Venni 5v.
Tuulan oma vaikea lapsuus alkoholistiäidin kanssa vaivaa mieltä, mutta samalla siitä on apua lasten tukemisessa.

"Tänään he tulevat. Olemme hankkineet Roopen huoneeseen kaksi uutta sänkyä. Kodin pitää näyttää valmiilta Venniä ja Lukea varten. He eivät saa ajatella, että tämä on joku koe. Että jos kaikki ei suju hyvin, suunnitemat perutaan. He muuttavat tänne, vaikka tämä vierailu sujuisi miten sattuu."

Mielipide:

Tässäpä kirja, jonka olisi toivonut vielä jatkuvan.
Ihanan rehellinen kuvaus äitiydestä, sen haasteista ja sen herättämistä tunteista. Koskettava kertomus lapsista, joiden lapsuus ei suju niinkuin pitäisi. Toiveikas kuitenkin.
Vennin ja Luken elämästä olisi halunnut lukea enemmän, tietää enemmän. Kuinka heidän lopulta käy? Entä heidän äitinsä? Ja kuinka Tuula kestää vanhemmuuden paineet?

Härkönen on minulle tuttu kirjailija entuudestaan. Pidän hänen teoksistaan ja tavasta kirjoittaa asiat suoraan. Jatkossa luen varmasti lisää hänen kirjojaan :)

Onnen tunti 4/5 pistettä :)

Yön kentät - Pirjo Hassinen

Pohjoinen lukuhaaste kohta 1 : Kirja joka on julkaistu syntymävuotenani (eli 1992).
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 25: kirja kirjailijalta, jonka tuotantoa en ole ennen lukenut.

Otava 1992
Sivuja 221

Lyhyesti:

Heikki - Annen veli ja Kristan aviomies- tekee itsemurhan. Anne ja Krista lähentyvät yrittäessään etsiä avainta miehen äärimmäiselle teolle. Krista purkaa suruaan vieraisiin miehiin, Annen suru on erilaista - onhan hän tuntenut Heikin aina.

"Noin käy Heikillekin" Anne ajatteli, eikä se tuntunut oikein miltään. Totta kai noin kävi, niin omalle veljelle kuin muillekin kuolleille. Anne ajatteli, että Krista olisi puhjennut yhä lohduttomampaan itkuun kun sen kaiken olisi sanonut ääneen. Krista, joka inhosi yli kaiken pahenemista, pilaantumista ja mätänemistä."

Mielipide:

Yön kentät ei kuulu siihen tyylilajiin, jota yleensä tykkään lukea. Kirjassa ei ollut mitään isompaa juonikuviota, vaan se oli enemmänkin naisten pohdiskelua ja vastausten etsimistä.
Tarina hyppi nykyisen ja menneen välillä, välillä Krista kertoi, välillä Anne. Minusta se oli hieman sekavaa.
En myöskään saanut kiinni surusta ja menetyksestä, jonka piti olla hyvin käsinkosketeltavaa tässä kirjassa. Minulle jäi Annesta aika välinpitämätön kuva ja Krista... No, Krista oli intohimoinen ihminen ja haki lohtua muilta.
2/5

Ruususen uni - Stephen King & Owen King

Englanninkielinen alkuperäisteos 2017 Sleeping Beauties
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Tammi 2018
Sivumäärä 752

Ruususen uni sopii Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan 13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja. Ilkka Rekiaro sai vuonna 2007 J.A Hollon kääntäjäpalkinnon ja vuonna 2014 Otavan kirjasäätiön myöntämän Erkki Reenpää- suomentajapalkinnon. Kingin teoksia Rekiaro on kääntänyt jo -80 luvulta saakka.


Lyhyesti: 

Pikkukaupunki nimeltä Dooling joutuu myllerykseen, kun salaperäinen unitauti iskee kylän naisiin ja tyttöihin. Auroraksi kutsutussa taudissa naiset nukahtavat ja koteloituvat kuin perhoset - eikä heitä kannata yrittää herättää. Juuri kaupunkiin saapunut omituinen nainen Eve Black liittyy jotenkin tapaukseen - hän tietää asioita, joita ei pitäisi ja kaiken lisäksi hän vaikuttaa olevan ainoa, johon tauti ei pysty.
Miehet yrittävät selviytyä parhaansa mukaan ja etsivät keinoa pelastaa vaimonsa ja tyttärensä. Onko sellaista?

"Nainen, joka oli sanonut nimekseen Eve Black,kallistui eteenpäin ja katsoi Clintiä vakavana. "Suudelma: huulien liike, joka edellyttää - vaikea uskoa, minä tiedän - 147 lihasta. Hyvästi: yhtä kuin erosanat. Tarvitsetteko vielä täsmennystä?"
Clint oli ällistynyt. Eve oli todella pahasti häiriintynyt, siirtyi edestakaisin järkipuheiden ja harhojen välillä kuin aivot olisivat joutuneet silmälääkärin tuolin neurologiseen vastineeseen, jossa maailma näkyi jatkuvasti vaihtuvien linssien läpi. "

Mielipide:

Pidin tästä järkäleestä todella kovasti. Lukemista riitti, mutta teksti oli hyvää ja nopealukuista. Ainoa itseäni häiritsevä seikka oli todella monet hahmot. Kirjassa oli todella, todella monta hahmoa. Alkuun oli hyvin vaikea yrittää pysyä kärryillä, kuka olikaan kuka. Varsinkin samankaltaisten nimien kohdalla, sekä silloin kun hahmosta puhuttiin välillä etunimellä ja välillä sukunimellä.
En tiedä voiko tätä kirjaa luonnehtia dystopiseksi, mutta ainakin se maalailee miesten osalta kauhukuvaa tulevaisuudesta ilman naisia.
Ja sitä jäin miettimään, kun kirjassa painotettiin miesten ja naisten eroja ratkoa vaikeita tilanteita. Kirjassa miehet tarttuivat heti aseisiin ja kaaos oli valmis - kun taas nukkuvat naiset rakensivat rauhallista yhdyskuntaa jossain unen tuolla puolen. Mutta naisilla ei ollut ristiriitaa aiheuttavaa tekijää, päinvastoin kuin miehillä. Miehiä oli yllyttämässä Eve Black.
Hahmot olivat mielenkiintoisia, varsinkin päärooleissa olevista hahmoista sai hyvän tuntuman.

Pisteitä 4/5

Yövartio - Sarah Waters

Englanninkielinen alkuperäisteos 2006 The Night Watch
Sivumäärä 509

Yövartio sopii Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan numero 18: kirja jossa on yli 500 sivua.


Lyhyesti:

Yövartio on kertomus neljästä nuoresta, elivät Lontoossa sota-aikaan vuosina 1941-1947. Tarina alkaa vuodesta 1947, jolloin sota on jo ohi.
Viv työskenteli aiemmin konekirjoittajana, nyt hän pitää treffitoimistoa Helenin kanssa. Hän seurustelee naimisissa olevan miehen kanssa, jonka tapasi sota-aikana.
Helen yrittää salata suhteensa Juliaan (johon rakastui sota-aikana)
 ja on samalla aina vain enemmän ja enemmän tästä mustasukkainen.
Kay toimi sota-aikaan ambulanssikuskina ja huolehti tyttöystävästään, mutta nyt hän on levoton ja yksin.
Duncan muutti vankilasta  päästyään herra Mundyn luo asumaan ja yrittää pitää omat sisäiset demoninsa kurissa.
Kaikkien hahmojen polut risteävät jossain vaiheessa ja heistä selviää synkkiä salaisuuksia.

"Hän nousi ja lähti kahvilasta, juoksi kadun yli ja tavoitti Kayn juuri, kun hän oli menossa elokuvateatterin heiluriovista. Viv otti kankaaseen käärityn sormuksen taskustaan ja kosketti Kayn käsivartta... Siihen meni vain minuutti tai pari. Se oli helpointa mitä Viv oli ikinä tehnyt. Mutta hän oli riemuissaan mennessään takaisin kahvilaan. Hän istuutui eikä voinut lakata hymyilemästä. "

Mielipide: 

Sarah Watersin kirjat ovat taattua loistolukemista :) Olen lukenut myös Watersin Parempaa väkeä, siitä ei vain ole arvostelua blogitaukoni vuoksi. Mutta suosittelen sitä ehdottomasti kaikille!
Mutta Yövartioon:
Vaikka kirjassa oli yli 500 sivua, sen luki hetkessä. Teksti soljui eteenpäin kuin itsestään ja henkilöiden salaisuudet halusi saada selville mahdollisimman pian. Kirja oikein imaisi mukaansa ja sota-ajan kuvaukset saivat eläytymään tarinaan täysin.
5/5! :)

Ja tosiaan Pohjoisen lukuhaasteen kohta 18. kirja jossa on yli 500 sivua - tehty! 

Pohjoinen lukuhaaste

Outi-kirjastot järjestävät mielenkiintoisen haasteen:

"Pohjoinen lukuhaaste haastaa lukemaan kirjoja joita ei ehkä tavallisesti lukisi. Haaste on 25-kohtainen. Pitkin vuotta julkaistaan myös lisähaasteita innokkaimmille lukijoille. Voit suorittaa lukuhaasteen asuinpaikastasi riippumatta.

Jaa lukukokemuksesi somessa: 
#pohjoinenlukuhaaste #vinkkaamo
Myös facebookissa nimellä Pohjoinen lukuhaaste"

Haasteen tehtävät ovat:
(Tehty 20/25)

1.   Kirja, joka on julkaistu syntymävuotenani (minulla se on siis vuosi 1992)
 (Tehty! Yön kentät - Pirjo Hassinen)

2.   Aikanaan sensuroitu kirja
(Mietiskelin tähän kohtaan Juhannustansseja tai Eläinten vallankumousta, mutta en kokenut kumpaakaan niin mielenkiintoiseksi että olisin saanut aikaiseksi tarttua niihin)

3.   Finlandia-palkittu teos
 (Tehty! Jää - Ulla-Lena Lundberg)

4.   Kirja, jonka nimessä on kieltolause
(Tämäkin olisi loppuunsa ollut aika helppo, en tiedä miten se vain unohtui välistä)

5.   Kirja, jonka nimessä on vuodenaika, jolloin luen kirjaa
(Tehty! Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti)

6.   Kirja, jonka valitsin kannen perusteella
(Tehty!  Majakanvartija - Camilla Läckberg)

7.   Kirja unelma-ammatistani
(Tehty! Uinuvien kirjojen kaupunki - Walter Moers)

8.   Kirja, josta on tehty elokuva
 (Tehty! Vieras - Stephenie Meyer)

9.   Kirja, joka sijoittuu Pohjois-Suomeen
 (Tehty! Pia Ronkaisen Keinu sijoittui Tyrnävälle/Temmekselle).

10. Kirja kirjailijalta, jolla on samat nimikirjaimet kuin minulla
 (Tehty! Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen)

11. Alkuperäiskansan (esim. saamelaiset, intiaanit tai aboriginaalit) jäsenestä tai kulttuurista kertova kirja (Tähänkään ei mielenkiinto riittänyt)

12. Kirjan nimi on mielestäni kaunis
(Tehty! Sano että olet minun - Elisabeth Norebäck)

13. Palkitun kääntäjän kääntämä kirja
(Tehty! Ruususen uni - Stephen King ja Owen King)

14. Sarjakuvaromaani
(Helppo, mutta en innostunut)

15. Afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja
(Tehty! Miehiä ilman naisia- Haruki Murakami)

16. Kirja, jonka nimessä on väri
(Tehty! Sininen linna - L.M. Montgomery)

17. Läheisen suosittelema kirja
 (Tehty! Positiivinen yllätys - Aino Leppänen)

18. Kirja, jossa on yli 500 sivua
(Tehty! Sarah Waters- Yövartio (509sivua)

19. Novellikokoelma
(Tehty! Nousukkaita - L.Onerva)

20. Näytelmä tai runokirja
(Tehty! Kauheimmat runot - Antti Holma)

21. Kiinnostava tietokirja aiheesta, joka on minulle uusi
(Tehty! Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen

22. Kirja, joka on yli 100 vuotta vanha
(Tämä vähän harmittaa myös, olisi varmasti löytynyt joku hyvä. Uutuuskirjat/uudemmat kirjat veivät nyt kuitenkin huomioni...)

23. Muistelmateos tai elämäkerta
 (tehty! Ukko ja Hyrrä - Henry Aho)

24. Umpimähkään valittu kirja (Ajattelin päästää 4- vuotiaan tyttäreni kirjastoon ja pyytää häntä valitsemaan äidille jonkin kirjan <3 :)
(Tehty! Viesti mereltä - Nicholas Sparks)

25. Kirja, jonka nimessä on vain yksi sana
(Tehty! Pihka - Ane Riel)

(Päivitän listaa sitä mukaa kun luen kirjoja!)

Itse ajattelin lukea haasteen tehtävät satunnaisessa järjestyksessä, miten niitä nyt sattuu löytymään.
Kohta 9. on jo tehty ja kohtaan 18. (yli 500 sivua) on kirja odottamassa. Myös pari kirjaa, mitkä eivät sovi haasteeseen ovat jonossa, niitäkin tulee siis välillä :)

Niin ja Outi-kirjastojen sivuilta (linkki sivun alussa) ja facebookista löytyy myös vinkkejä joihinkin tehtäviin, esimerkiksi sensurituihin kirjoihin, palkitun kääntäjän teoksiin ja sarjakuvaromaaneihin.

Kommentoikaa, mikäli olette mukana haastessa! Yritän seurata aktiivisesti myös muita mukana olevia blogeja (vinkkien toivossa ;)!