tiistai 30. huhtikuuta 2019

Huhtikuussa 2019 luetut:

Nyt täytyy jo päivitellä tätä ajan kulumisen vauhtia... Huhtikuu hurahti ohi hetkessä ja kesä  lähenee hurjaa vauhtia! On ollut ihana päästä ulos lukemaan. Siellä saa aivan erilaisen lukurauhan, lapset kun jaksavat touhuta enemmän ja pidempään kaikkea ;)

No, huhtikuu oli myös kerrassaan loistava lukukuukausi. Luin yhteensä 6 kirjaa, joista 2/6 oli kotimaisia ja 5/6 naiskirjailijoiden kirjoittamia. Helmet 2019 lukuhaaste täyttyy hyvää vauhtia, Pohjoinen lukuhaaste hieman junnaa paikoillaan - täytyisi hypätä omalta mukavuusalueelta pois ja tarrautua mm sarjakuviin, alkuperäiskansoista kertoviin kirjoihin tai näytelmä/runokirjoihin...
Yhden kirjan sain sovitettua jopa Kirjoja ulapalta- haasteeseenkin!

Tilanteet haasteissa:

Helmet 2019: 22/50
Pohjoinen lukuhaaste: 14/25
Kirjoja Ulapalta: 1 luettu

Kadotettujen sielujen kaupunki - Cassandra Clare 4/5
Taivaallisen tulen kaupunki- Cassandra Clare  3/5
Positiivinen yllätys - Aino Leppänen 5/5
Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta 4/5
Syvyys - Henning Mankell 4/5
Kuinka painovoimaa uhmataan - Jojo Moyes 4/5


Kuukauden keskiarvo kirjoille oli 4/5, eli hyviä kirjoja on ollut :)

Entäs Toukokuu?
Ilmat lämpenevät ja on ihana päästä ulos lukemaan - lapsetkin viihtyvät touhuissaan niin hyvin, että lukemiselle luulisi olevan entistä enemmän aikaa.
Hyllynlämmittäjäkirjat eivät ole uponneet, sen sijaan kesken on eräs arvostelukappale jonka saan parin päivän sisään luettua. Sitten yritän saada Pohjoista lukuhaastetta eteenpäin.

Aurinkoisia lukupäiviä ja ihanaa Vappua kaikille! ❤

keskiviikko 24. huhtikuuta 2019

Kuinka painovoimaa uhmataan - Jojo Moyes

Englanninkielinen alkuteos The horse dancer 2009
Gummeruskustannus 2019
Sivumäärä 537

Helmet 2019 lukuhaaste 42: kirjailijan nimi viehättää minua

"Hän näki ennen tyttöä tämän keltaisen mekon, joka loisti illan hämärtyessä karsinarivistön päässä kuin majakka. Hän pysähtyi hetkeksi uskaltamatta luottaa omiin silmiinsä. Sitten tyttö kohotti kalpean käsivartensa ja Gerontiuksen jalomuotoinen pää kumartui oven yli ottamaan tämän tarjoaman minkä lie herkun, ja hän lähti liikkeelle ripeästi, puolijuoksua, saappaiden metallikärjet kopisten märillä mukulakivillä."

Lyhyesti:

14- vuotias Sarah opettelee uhmaamaan painovoimaa hevosensa Boon ja isoisänsä Henrin kanssa. Heillä on unelma - lähteä Ranskaan, kuuluisaan Le Cadre Noirin ratsastusakatemiaan. Henri joutuu kuitenkin sairaalaan, eikä kotiinpalusta ole takuita.
Lakimies Natasha Macaulay on oikea tehopakkaus töiden saralla. Ura on nousukiidossa ja töitä on paljon. Hänen elämäänsä tulee sekoittamaan melkein ex-mies, joka haluaakin yhtäkkiä jakaa heidän talonsa. Lisäksi Natashan mieltä painaa eräs tapaus, jossa hän epäilee tehneensä virheen.
Natashan ja Sarahin polut risteävät sattumalta läheisessä marketissa ja Natasha päätyy auttamaan tyttöä - mikä ei olekaan niin helppoa kuin hän oli kuvitellut. Sulkeutunut tyttö kantaa salaisuuksia ja yrittää selviytyä kaikesta omin voimin.

"Hyvinä päivinä hän kunnioitti hevosensa majesteettisuutta ja puhdasta voimaa allaan, ja sen myötämielisyyttä. Boo käyttäytyi huonosti vain silloin, kun hän ei ohjannut kunnolla - kun hän mietti vielä kouluasioita tai häntä vaivasi jano tai väsymys. Heidän yhteispelinsä onnistuessa Boosta säteilevä sulokkuus nosti hänelle palan kurkkuun. Boo oli hänen, ja Boo oli erityinen."

Mielipide:

Ikuisena heppatyttönä hevoskirjat uppoavat minuun kuin kuuma veitsi voihin - ainakin yleensä ja tämä totisesti kuului niihin.
Sarahin ja Boon suhde ja seikkailu olivat uskomattomia. Hänen pelkonsa rakkaidensa menettämisestä ja halunsa selviytyä kaikesta kertomatta muille oli aika surullista. Jotkin kohdat kirjassa tuntuivat jo hieman epärealistisilta (kuten karkumatka, sellaiset seikkailut sopivat paremmin nuorten kirjoihin), mutta toisaalta se ei haitannut.
Natasha oli ajoittain hieman ärsyttävä. En tiedä tekikö urakeskeisyys, liika jäykkyys vai mikä.. Ei liian ärsyttävä, mutta hieman.
Kaikenkaikkiaan kirja oli kuitenkin mitä mainioin, vaikka tällaisen muutaman häiritsevän pikkuseikan sieltä poiminkin.
Kirjassa oli sopivasti romantiikkaa, sopivasti toimintaa ja tytön ja hevosen välinen yhteys oli ihana. Onnelliset loput uppoavat aina (vaikka tämän loppu olikin osittain hyvinkin ennalta-arvattavissa ;) Tykkäsin :)

4/5

keskiviikko 17. huhtikuuta 2019

Syvyys - Henning Mankell

Ruotsinkielinen alkuteos Djup 2004.
Otava
Sivumäärä 396

Kirja sopii Kirjoja ulapalta- haasteeseen.
Helmet lukuhaaste kohta 36: kirjassa ollaan yksin

"Sanottiin, että hullujen huudot kantautuivat tyynellä säällä järven yli. Etenkin syksyisin. Huudot kuuluivat syksyyn. Myös tarinamme alkaa syksyllä. On kosteaa ja sumuista, muutama empivä aste lämmintä ja nainen, joka yhtäkkiä tajuaa, että vapaus on lähellä. Hän on löytänyt aidasta reiän. "

Lyhyesti:

On vuosi 1914. Lars Tobiasson-Svartman saa tehtäväkseen mitata saaristovesien syvyyksiä uudelleen, sillä sodan pelko on ilmassa ja laivastoille halutaan etsiä uusia, salaisia reittejä.
Larsin vaimo Kristina jää satamaan katsomaan miehensä perään. Hän ei koskaan voi tietää, kauanko hänen miehensä on poissa, mitä hän oikeastaan tekee ja palaako hän laisinkaan.
Eräällä mittausmatkallaan hän törmää saareen nimeltä Halsskär. Saarella asuu nainen, joka vetää Larsia puoleensa. Hän palaa sinne aina uudelleen ja uudelleen, milloin milläkin verukkeella. Hän keksii valheita sekä töissään että vaimolleen.
Lopulta hän alkaa olla syvissä vesissä itsensä ja valheidensa kanssa.

"Sinä yönä hän näki unta suuresta syvyydestä. Hän piti luotia painona kädessään ja vajosi meren läpi. Veden paine ei tuntunut, vaikka hän oli useita kilometrejä pinnan alapuolella. Sen pohjalla oli maailmaja elämä, joka vastasi sitä jota hän itse eli. Hän vajosi kohti syvyyttä hitaasti, aivan rauhallisesti, kiireettä. Hänen ainut huolensa oli, ettei hän pääsisi pohjaan."

Mielipide:

Tartuin tähän kirjaan hieman epäröiden. Se on lojunut kirjahyllyssäni useamman vuoden, en oikeastaan edes tiedä miksen ole tarttunut siihen aiemmin.
Yllätyin ja positiivisesti!
Hieman hitaan alun jälkeen alkoi tapahtua ja tarina julmuudellaan ja synkkyydellään imaisi minut mukaansa. Mitä kaikkea ihminen onkin valmis tekemään, mitä kaikkea hän on valmis uhraamaan, mitä kaikkea ihmismielestä löytyykään..
On hieman vaikea kertoa, kuinka hyvä kirja on tekemättä juonipaljastuksia.
Meri, yksinäisyys, rakkaus, valheet, vastoinkäymiset, mielen syvyydet..
Lukekaa, niin ymmärrätte.
4/5!

sunnuntai 14. huhtikuuta 2019

Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta

WSOY 2018
Sivumäärä 443

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 5: kirja on ollut ehdolla kotimaisen kirjallisuuspalkinnon saajaksi.

"Kaikki alkoi siitä, kun leikkasin hiukset tallissa mohmanharjasaksilla ilman äidin lupaa. Mohmat katselivat minua raukeina ja onnellisen tylsistyneinä ovettomista pilttuistaan, ne olivat vaeltaneet sisälle iltapäivän helteisimmiksi tunneiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Pau asuu Loimuloiskeessa äitinsä, isänsä ja veljensä Tristinin kanssa. Äiti kauhistuu, kun Pau eräänä päivänä leikkaa pitkät, takareisiin ylettyvät hiuksensa. Syytä hänelle ei kerrota, eikä se ole ainoa asia mitä häneltä salataan.
14-vuotiaana hän saa kutsun Magia-akatemiaan ja hän saa tietää olevansa melko hyväkin taikomisessa. Jostain syystä häntä ei kuitenkaan hyväksytä kouluun ja palattuaan kotiin, alkaa salaisuuksien vyyhti purkautua.
Äiti paljastuu salaperäisen Nubya Tuhatkuolevan hyväksikin ystäväksi ja he liittyvät kapinallisten joukkoon vastustamaan taikomista rajoittavaa Oikeaoppisten taikakäytäntöjen valvontayksikköä eli Ötkyä.
Paulle selviää, että hän on vauvana saanut Nubyalta lahjan - kahdeksan uutta elämää sekä kyvyn olla yhteydessä pelottaviin, taikuutta janoaviin pikilapsiin. Kuinka tästä kaikesta voi selvitä, kun lisäksi vielä uudet koulutoverit saavat Paun sukat pyörimään jaloissa?

"Laskimme varovasti irti Nubyasta, ja hän valahti maahan makaamaan. Hän haukkoi henkeään ja kyyneleet valuivat hänen poskilleen. Hän kurotti kohti hehkuvia kekäleitä kuin voisi poimia ne käteensä, mutta hänen ruumiinsa oli jälleen vahingoittumaton ja siten vahingoittuva, hän ei voinut koskettaa tulta. Mutta hänen liekkinsä oli moninkertaistettu. Ja niin hän ei ollut kuolematon vaan hän oli tuhatkuoleva."

Mielipide:

Siiri Enoranta on luonut uskomattoman mielenkiintoisen fantasiamaailman, joka upposi kyllä aikuiseenkin lukijaan. Pidin siitä, että taikuus oli sidottu taikojaan ja luontoon - tarvitaan jotain, että voi taikoa. Kirjassa oli hyvin käsitelty erilaisuutta sekä halua sopia joukkoon.
Päähenkilönä Pau oli ihan ok. Aika perinteinen sankaritar, mielestäni. Joukkoon sopimaton nuori, jolla onkin erikoisia kykyjä, josta lopulta monet pitävät ja joka lopulta pelastaa kaikki.
Itseäni hieman häiritsi se, mitä tapahtui Paun ja Kenonen välillä. Olenko ainoa, jonka mielestä 14 vuotias on aika nuori sellaiseen ja tapahtumat voivat saattaa esimerkiksi 12 vuotiaan lukijan hieman hämilleen?
No, lukukokemus oli kuitenkin muutoin miellyttävä ja tarinaan oli mahtava uppoutua. Vauhtia ja vaarallisia tilanteita riitti, salaisuuksia oli sopivasti ja niitä paljastui sopivan tasaiseen tahtiin.
Suosittelen kyllä, en tosin ihan nuorimmille lukijoille :)

4/5

tiistai 9. huhtikuuta 2019

Positiivinen yllätys - Aino Leppänen

Docendo kustannus 2019
Arvostelukappale
Sivumäärä 192

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 49: vuonna 2019 julkaistu kirja

Pohjoinen lukuhaaste kohta 17: läheisen suosittelema kirja

"Toiset päivät ovat sellaisia, että ne vuosienkin kuluttua piirtyvät silmien eteen aivan kuin tapahtumat olisivat tapahtuneet eilen. Suurin osa päivistä tiivistyy usvaiseksi massaksi, eikä päivien sisältöjä voi hahmottaa yksittäisiksi muistoiksi. Välillä kuitenkin tapahtuu jotain niin merkittävää, ettei muistoa saa haihtumaan, vaikka yrittäisi. Sanotaan tosin, että mitä useammin tiettyä asiaa muistelee, sitä vähemmän siihen jää oikeita tapahtumia. Aivomme kuulemma muokkaavat puuttuvia kohtia mielensä mukaan ja niin muisto aina väkisinkin muuttuu. Mutta se tammikuinen päivä vuonna 2000 meni kyllä tasan näin."

Lyhyesti:

Positiivinen yllätys on kirjailijan omaelämänkerrallinen esikoisromaani.
17-vuotias lukiolainen käy kouluterveydenhoitajalla tekemässä positiivisen raskaustestin. Miten asiaan suhtautuvat vanhemmat, ystävät, sukulaiset ja poikaystävä? Ainolla on edessään suuri päätös, joka tulee muuttamaan hänen elämänsä joka tapauksessa.
Aino päättää pitää lapsen. Oman asunnon etsiminen, neuvolakäynnit, synnytykseen valmistautuminen, rahahuolet...

"Seisoin eteisessä vauva sylissäni. Mitäs sitten? En oikein tiennyt, mitä tehdä, joten kävelin olohuoneeseen, istahdin alas ja avasin television. Sieltä ei näyttänyt tulevan juuri mitään, joten sammutin toosan ja istuin täydessä hiljaisuudessa sohvalla. Ja tänne minä olin kiirehtinyt. Tyhjään asuntoon. Mitä helvettiä minä täällä tekisin?"

Mielipide:

Nopealukuinen (ahmin kirjan hetkessä), rehellinen ja tunteikas teos. Huumoria unohtamatta.
("-Täällä vaihdetaan vaippoja, opetellaan sitä sitten huomenna. Ai että oikein opetellaan? Kuinkahan pitkän luennon täti meinaa saada aikaiseksi tarravaipan käytöstä? Oletusarvo oli ilmeisesti, että näin nuori ei ole koskaan vaihtanut vaippoja. - Tässä voit pestä hampaat. - Opetellaanko sitäkin huomenna? ")
Ainon tunteisiin ja tilanteisiin oli todella helppo samaistua. Iloon, rakkauteen, väsymykseen, masennukseen.. Poikaystävän suhtautuminen suututti, ihailen kyllä Ainon kärsivällisyyttä asiassa. Samoin harmitti terveydenhoitajan kiire, kun apua olisi kaivattu. Neuvoloissa on liian tiukat aikataulut vielä nykyäänkin..
("En ollut koskaan hermostunut niin, että olisin satuttanut fyysisesti Jennyä, mutta sekin voisi olla edessä, jos en saisi apua ajoissa. Pahaa oloa oli jatkunut kyllin kauan. Minun pitäisi ehdottomasti pyytää apua.")
Pidin kirjasta erityisen paljon luultavasti siksi, että se oli niin samaistuttava. Vaikken itse ole teiniäiti, sain esikoiseni aika nuorena (22v) ja painin monien samojen asioiden kanssa. Luulen, ettei ikinä voi olla täysin valmistautunut lapsen tuloon, ei kukaan taida olla täysin valmis äidiksi, ennen kuin se päivä koittaa.

5/5

maanantai 8. huhtikuuta 2019

Taivaallisen tulen kaupunki - Cassandra Clare

Englanninkielinen alkuteos 2014 City of heavenly fire.
Sivumäärä 639

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 9: alle 18-vuotiaan suosittelema kirja

"Jordan katsoi häntä vakaasti. "Sinä siis väität, että sota tuo sinulle rauhaa". Jace heilautti molemmat kätensä ilmaan, nousi seisomaan ja pyyhkäisi ruohoa farkuistaan. "Vihdoinkin olet asian ytimessä". Hän kuuli kuivan ruohon narsketta ja kääntyi juuri ajoissa niin että ehti nähdä Claryn sukeltavan esiin kahden puun välisestä aukosta ja astelevan aukiolle Simon vanavedessään. Clarylla oli kädet takataskuissa, ja hän nauroi. "

Lyhyesti:

Taivaallisen tulen kaupunki on kuudes ja viimeinen osa Varjojen kaupungit- sarjaa. Täältä löydät juttua aiemmista osista.

Viime kirjassa Clary sai katkaistua Jacen ja Sebastianin välisen siteen Taivaallista tulta sisältävällä miekalla. Miekan tuli siirtyi Jaceen Claryn iskettyä häntä sillä.
Tässä teoksessa Jace yrittää oppia hallitsemaan sisäistä tultaan, samalla kun Hiljaiset veljet yrittävät keksiä keinoa sen poistamiseksi. Jace pelkää satuttavansa muita, etenkin Clarya, ja pitää heitä loitolla.
Sebastian tekee hyökkäyksiä Instituutteihin ja muuttaa Varjometsästäjiä Pimennetyiksi, oman tahtonsa menettäneiksi demonisiksi sotureiksi, kootakseen armeijaa nefilejä vastaan. Häntä ei saada jäljitettyä, mutta hän tekee selväksi mitä haluaa - sisarensa Claryn.
Alkaa hurja seikkailu, jossa Varjometsästäjien lisäksi mukana ovat kaikki Alamaailman asukkaat.

"Clary näki hänet yhtäkkiä Sebastianin olkapään yli kohdassa, jossa ei ollut seissyt ketään vielä hetki sitten. Jace oli ikkunan edessä, ja verhot lepattivat hänen takanaan kanavalta puhaltavassa tuulenvireessä. Hänen silmänsä olivat kovat kuin agaatit. Hänellä oli yllään varjometsästäjäpuku ja kädessä miekka, ja hänen leuassaan ja kaulassaan näkyi yhä häivähdys haalistuvista mustelmista. Hän katsoi Sebastiania, ja hänen ilmeensä kuvasti silkkaa inhoa."

Mielipide:

Nyt täytyy rehellisesti sanoa, että aloin jo hieman hyppiä lukiessani...
Tarina ja hahmot olivat ihanan tuttuja, jännitystä ja ongelmia riitti.
Silti... Jotenkin alkoi jo tympimään se, kun aina Claryn ja Jacen välille tulee jokin este, suojellaan toista, ei voida olla yhdessä. Ja samalla on jokin voittamattoman oloinen vihollinen, jonka vain he voivat voittaa. Välillä unohti, että hahmot ovat teinejä, välillä he olivat sitä liikaakin.
Nuortenkirjaksi oikein hyvä, mutta minun makuuni jo liian pitkä ja perusperiaate toistaa jo vähän samaa kuin aiemmat. Hahmoja oli paljon (ja niitä tuli vielä lisääkin) ja heistä kerrottiin myös paljon. Toki kaikki oli aika olennaista juonen kannalta, mutta silti...  Pieni tiivistys ei olisi ollut pahitteeksi.
Onneksi oli onnellinen loppu ja kaikki saivat toisensa.

Pisteitä 3/5

Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset naut...