Kolme sisarta - Heather Morris

Englanninkielinen Alkuperäisteos 2022Three Sisters
Aula& Co 2022
Suomentanut Kristiina Drews 
Sivuja 320
Storytel äänikirja
Lukija Markus Niemi
Kesto 13h 33min

"Kolme sisarusta, Cibi, Magda ja Livi, istuvat tiiviisti isänsä ympärillä kotitalon pienellä takapihalla. Oleanteripensas, jota perheen äiti on yrittänyt sinnikkäästi herättää henkiin, nuokkuu lohduttomana puutarhan nurkassa."

Cibi, Magda ja Livia lupaavat lapsina isälleen, että pysyvät aina yhdessä. 
Vuoden kuluvat ja sodan seurauksena juutalaisten perheiden oikeuksia rajoitetaan. Tulee päivä, jolloin natsit tulevat hakemaan perheiden nuoria juutalaistyttöjä "töihin saksalaisille". Magda on sairaalassa, mutta 15- vuotias Livia joutuu lähtemään. Cibi lähtee Livian mukaan, muistaen antamansa lupauksen. 
Sairaalasta päästyään Magda onnistuu piilottelemaan pitkään natseilta metsässä sekä naapurin ullakolla. Lopulta hänkin päätyy Auchwitziin ja ihmeen kaupalla pääsee sisartensa seuraan.
Sisarten elämä leirillä on yksinkertaisen kamalaa - silti he onnistuvat sinnittelemään hengissä vähäisestä ruuasta, taudeista ja karuista työ- ja asuinoloista huolimatta. Myös kuolemanmarsseiksi kutsutuista siirroista he selviytyvät, toinen toistaan tukien. 
Tarina ei pääty tyttöjen vapautumiseen leiriltä, vaan se kertoo myös heidän elämästään sen jälkeen - kuinka kotimaa on muuttunut, kotitalo vallattu ja lopulta elämästä uudessa maassa. 

"Cibi ajattelee Magdaa, ja helpotuksen tunne kulkee pitkin selkärankaa. Magda on säästynyt tältä kidutukselta. Hän toivoo, ettei Livikään olisi täällä - sisko näyttää niin paljon muita tyttöjä nuoremmalta. Livi on urhea, mutta hän on silti kovin pieni. Kuinka hän edes selviytyy tästä työstä? "

Olipas taas melkoinen selviytymistarina. 
Sisarusten matkaa oli yhtä aikaa kamalaa ja kiehtovaa seurata. Kaikki ne kamalat koettelemukset ja epätoivon hetket.. Mutta se voima ja lohtu, jota he toisistaan saivat tekivät tästä kirjasta kauniin. 
Jos lukee paljon keskitysleirikirjallisuutta, ne alkavat väistämättä hieman toistaa itseään. Tässä kirjassa oli hyvää se, että siinä oli myös suuri osa leirien jälkeistä elämää. Kaikesta on mahdollista selviytyä, on mahdollista löytää onni ja jatkaa eteenpäin. 
Hyvin ja tunteikkaasti kerrottu tositapahtumiin perustuva tarina. 

4/5

Auschwitzin sisaret - Roxane Van Iperen

 Hollanninkielinen alkuteos 2018 't Hooge Nest (Englanniksi The Sisters of Auschwitz)
Bazar 2020
Englanninkielestä suomentanut Sirpa Parviainen
Sivumäärä 368
Kirjasto

"Hetkenä, jona ajamme pitkin metsäpolkua ja talo pilkistää näkyviin puiden välistä, me rakastumme. Se ei ole aivan se "pieni mökki maaseudulla", jota olimme odottaneet - tämä talo on valtava, ja sillä on nimikin: Korkea pesä. "

Lyhyesti:

Toinen maailmansota. Juutalaisten oikeuksia rajoitetaan, koko ajan enemmän ja enemmän. Heitä vangitaan ja lähetetään keskitysleireille. Hollantilaiset sisarukset Janny ja Lien Brilleslijper perheineen ovat mukana vastarintaliikkeessä, he painavat lehtisiä ja jakavat ruokakuponkeja ja uusia passeja niitä tarvitseville. Lopulta he pyörittävät vainottujen piilopaikkaa aivan natsien silmien alla. Korkea pesä- niminen vuokratalo lähellä Amsterdamia tarjoaa suojaa ja piilopaikan kymmenille juutalaisille. Mahdollisuuden suht normaaliin elämään, raittiiseen ilmaan. 
Lopulta heidän piilopaikkansa paljastuu ja heidät lähetetään viimeisellä junalla Auschwitziin. Sisarukset päättävät selviytyä, tapahtui mitä hyvänsä, sillä taakseen he jättävät pienet lapsensa ja miehensä. Moni heidän ystävänsä ja tuttunsa ovat mukana junassa. Matkalla he tapaavat myös Anne ja Margot Frankin (Anne Frank - nuoren tytön päiväkirja) ja auttavat sisaruksia parhaansa mukaan. 

"Olimme niin surullisia, olimme väsyneitä, olimme kylmissämme, olimme olleet päiväkausia ilman ruokaa, meitä heikotti - emme edes olleet varmoja, olimmeko nälkäisiä vai emme, koska nälkä katoaa, en tiedä, oletko koskaan... Onneksi et tule sitä koskaan tietämään, voi luoja, minä rukoilen, että et tule koskaan tietämään."

Mielipide:

Upea tietokirja, joka toi taas uutta näkökulmaa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Oli mielenkiintoista lukea, millaista oli elää juutalaisena sodan aikaan, millaista oli pelätä ja piilotella, millaista oli yrittää auttaa muita ja tulla autetuksi. Millaista oli yrittää vastustaa natseja, millaista oli yrittää elää niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. 
Naisten päätyminen Auschwitziin oli järkyttävää, niin paljon hyvää he muiden eteen tekivät. Oli ihme, että he selvisivät. Itse Auschwitzista en saanut juurikaan uutta tietoa, mutta oli mielenkiintoista saada tietää lisää Anne Frankista perheineen. Annen oma päiväkirja kertoi lähinnä elämästä piilopaikasta, kun tässä taas sain tietää tarkemmin, mitä hänelle piilottelun jälkeen tapahtui. (Anne Frankin nimi kirjan esittelyssä olikin yksi syy, miksi tähän tartuin. ).
Todella koskettava, erilainen aiempiin lukemiini kirjoihin verrattuna. 

4/5

Auschwitzin apteekkari - Patricia Posner

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Pharmacist of Auschwitz. The Untold story. 
Minerva kustannus 2019
Suomentanut Niko Jääskeläinen
Sivuja 315
Storytel äänikirja
Kesto 8h 28min
Lukija Joonas Kääriäinen

"Toukokuussa 1944 natsien suurin tuhoamisleiri Auschwitz toimi täydellä kapasiteetillaan. Juutalaisvainojen kiihkeimmässä vaiheessa arviolta 800 000 unkarinjuutalaista lähetettiin surmattavaksi Auschwitzin kaasukammioihin. Loputtomana virtaavien uhrijonojen paineessa kolmannen valtakunnan pahamaineisin keskitysleiri kykeni hädin tuskin selviytymään päivittäsistä rutiineistaan. "

Lyhyesti:

Romanialainen apteekkari ja Bayerin lääketehtaan edustaja Victor Capesius liittyi vuonna 1943 SS-järjestöön. Hänestä tuli Auschwitzin kuolemanleirin pääapteekkari ja hän vastasi sotilaiden ja vankien lääkkeistä, varastoi kaasukammioissa käytettävää hermomyrkkyä, osallistui ratapihan kuolemanvalintoihin ja hamstrasi valtavat määrät kultaa kuolemaan tuomituilta vangeilta. 
Kirjassa käydään läpi sodan jälkeisiä oikeudenkäyntejä ja etenkin Capesiuksen yrityksiä kieltää kaikki rikoksensa Auschwitzissa ja kuinka syvään epäinhimillisyyteen voi ihminen vajota.
Kirja osoittaa myös, kuinka esimerkiksi suuryritys I.G. Farben hyötyi natsien toimista ja kävi kauppaa vangeista, joita käytettiin työvoimana sekä lääkekekokeiden koe-eläiminä. 
Kirja perustuu pitkään salassa olleisiin dokumentteihin. 

"Koska SS-lääkärit pitivät itseään huippuammattilaisina muiden yläpuolella, olisi voinut kuvitella, että Capesiuksen kaltainen mitätön apteekkari olisi jäänyt Auschwitzissa vaille suurempaa tunnustusta. Jos asia olisi ollut näin, hänelle tuskin olisi myönnetty merkittävää roolia leirin julmissa ihmiskokeissa. Capesiuksella oli kuitenkin valttikortti, jinka arvoa SS- henkilöstö ei voinut vähätellä: hönen työhistoriansa Farbenilla ja Bayerilla. Kaikki keskitysleirin lääkärit olivat kiitollisuudenvelassa Farbenille, joka rahoitti useita leirin lääketieteellisistä kokeista."

Mielipide:

Tämä oli lukemistani Auschwitz- kirjoista ensimmäinen tietokirja. Muut ovat olleet tunteellisia, omaelämänkerrallisia teoksia, kun taas tämä perustui kylmiin faktoihin. 
Tämä tarjosi minulle paljon uutta tietoa ja uusia näkökulmia. 
Loppupuolella kirja oli hieman puuduttavaa kuunneltavaa, oikeudenkäyntien osalta. Siinä lueteltiin paljon nimiä, vuosia, rikoksia ja rangaistuksia. Luettuna nämä asiat olisivat voineet jäädä paremmin mieleen, mutta kuunneltuna ne menivät hieman ohi ja sekaisin. 
Jossain välissä ajattelin myös, että tässä on aika vähän tietoa itse Capesiuksesta vaikka kirjan pitäisi nimenomaan kertoa hänestä. Mutta loppua kohden nämä ajatukset hävisivät. Ja oikeastaan oli hyväkin, että kirjassa oli paljon muutakin. 
Kirja ei herättänyt samanlaista kauhistusta ja tunnevyöryä kuin muutamat aiemmin lukemani kirjat, mutta kyllä tämä silti laittoi miettimään asioita. Kuinka alas ihmiset voivat vajota? Kuinka he voivat kieltää sen kaiken? Eikö ihmisen kullanhimolla ja ahneudella ole mitään rajaa? 
4/5

Mengelen patologina Auschwitzissa - Miklos Nyiszli

Alkuteos Dr. Mengele boncolóorvosa voltam

 az Auschwitzi krematóriumban 1946

Vastapaino 2019

Suomentanut Matti Laitinen

Sivuja 208

Storytel äänikirja

kesto 5h 8 min

Lukija Jussi Puhakka

"Kuumana toukokuun iltapäivänä yhdellä piikkilangoilla peitetyllä ikkunalla varustetussa, muutoin umpinaisessa tavaravaunussa yhdeksänkymmenen yhteen puristuneen, peseytymättömän ihmisen ja ääriään myöten täynnä olevien laskiämpäreiden löyhkä käy sietämättömäksi. Neljästäkymmenestä samanlaisesta vaunusta koostuva siirtovankien juna etenee neljättä päivää ensin Slovakiassa, sitten Generalgouvernementin alueella, ja kuljettaa meitä eteenpäin vielä tuntematonta määränpäätä kohti. Junassa on ensimmäinen joukko Unkarin miljoonasta tuhottavaksi tuomitusta juutalaisesta."

Lyhyesti:

Kirjan kirjoittaja, Miklos Nyiszli, oli juutalainen patologi joka joutui Auschwitzin keskitysleirille vuonna 1944 vaimonsa ja tyttärensä kanssa. Hän päätyi pahamaineisen Joseph Mengelen, natsilääkärin, palvelukseen tekemään ruumiinavauksia. Hän työskenteli Sonderkommandona krematoriossa ja näki päivittäin satojen, tuhansien, ihmisten kävelevän varmaan kuolemaansa. Hän osallistui Mengelen kieroihin tutkimuksiin, avasi vielä lämpimiä ruumiita, keitti lihat irti ihmisten luista ja pelkäsi itsensä ja perheensä puolesta. Kaiken hän teki selviytyäkseen. 

Tämä tarina on tosi. Nyiszli on yksi harvoista selvinneistä, sillä mahdollisimman moni silminnäkijä, todistaja tapettiin. Vielä ennen vapautumistaan Nyiszli (ja monet muut) marssivat satoja kilometrejä vain päätyäkseen seuraavalle ja taas seuraavalle keskitysleirille. Hän näki nälkää, tuskaa, sairautta, kylmyyttä. Mutta silti hän selviytyi. Lopulta koitti vapaus. 

"Oli historiallinen hetki, kun seuraavan päivän aamuna tuhannen vangin joukko saapui 1. krematorion pihalle ja hajaantui purkamaan verisen menneisyyden rakennusta. Onnellinen hetki: dynamiittipanosten räjäytykset murentavat suuret, verenpunaiset seinät yhden kerrallaan ja julistavat kolmannen valtakunnan tuhoa. Juutalaiset rakensivat tämän rakennuksen ja juutalaiset purkavat sen. Koskaan aiemmin en ole nähnyt vankien työssä tällaista kiihkoa, enkä heudän kasvoillaab intoa kuin paremmasta tulevaisuudesta."

Mielipide:

Huh. 

Olen lukenut muutaman muunkin keskitysleireistä kertovan kirjan, mutta tämä on ollut tähän asti niistä karmivin, todentuntuisin, hurjin ja julmin. 

Tämä todella teki vaikutuksen. Herätti. Sai aikaan kylmiä väreitä (eikä hyvällä tavalla). Kuinka julma ja raaka tuo aika onkaan ollut. 

Lukekaa. Ehdottomasti. 

5/5

Cilkan tarina - Heather Morris

                                                                  Englanninkielinen alkuteos 2019 Cilka's Journey

Aula Co 2020

Suomentanut Pekka Tuomisto

Sivuja 405

Äänikirja Storytel

Lukija Markus Niemi

Kesto 11h 18min

"Cilka tuijottaa edessään seisovaa sotilasta, joka kuuluu leiriin tulleeseen armeijaan. Mies sanoo ensin jotakin venäjäksi, sitten saksaksi. Sotilas kohoaa kahdeksantoistavuotiaan tytön yllä kuin torni. "Du bist frei". Olet vapaa."

Lyhyesti:

Cilka Klein joutui Auschwitz- Birkenaun keskitysleirille ollessaan 16- vuotias. Hän kokee siellä kauhuja ja joutuu asemaan, jonka avulla selviytyy hengissä. Kun leiri vapautetaan, hänet todetaankin syylliseksi vihollisen kanssa makaamisesta sekö vakoilusta - hänet lähetetään työleirille Siperiaan 15 vuodeksi.
Vaikka Vorkutan työleirillä ei olekaan kaasukammioita ja krematorioita, myös siellä vallitsee tietynlainen hierarkia, vangit näkevät nälkää ja joutuvat raatamaan raskaissa töissä. Lisähaasteita tuo ankara ilmasto, talven jäätävät pakkaset vievät ulkotyöläisiltä sormia ja varpaita. Raiskaukset jatkuvat. Cilka joutuu taas tahtomattaan erityiseen asemaan.
Hän päätyy sairaalaan, naislääkärin apulaiseksi ja suojelukseen. Hänellä on mukava sisätyö ja hän saa syödä potilailta jääneitä ruokia - joista suurimman osan hän kuitenkin kuljettaa naisille, joiden kanssa asuu majassa 29. Hän ystävystyy asuinkumppaneidensa kanssa, mutta "sen edellisen paikan" muistot vainoavat häntä, eikä hän pysty puhumaan menneisyydestään. Hän joutuu sen vuoksi myös kiristyksen uhriksi.
Mutta halu pysyä elossa säilyy hänessä vahvana.

"Miehet käyvät yhä vierailulla öisin. Naisia raiskataan, hyväksikäytetään, pahoinpidellään. Muitakin nöyryytyksiä on kohdattu. Kaksi heistä on lähetetty rikkeidensä vuoksi "kuoppaan", mukaan lukien Elenan seurailija Hannah vain siitä syystä, että hän katsoi vartija Klavdija Arsenjevnaa väärällä tavalla. Palattuaan majaan useiden päivien kuluttua hän ei pystynyt edes puhumaan."

Mielipide:

Kirja oli fiktiota, mutta siinä esiintyi todellisia henkilöitä ja tapahtumia.
Cilkan tarina on itsenäinen jatko-osa Auschwitzin tatuoijalle. Molemmat olivat koskettavia, ajatuksia herättäviä ja rankkoja, mutta vahva toiveikkuus ja usko rakkauteen löytyi molemmista.
Tuntui todella julmalta, että Cilka lähetettiin leiriltä toiselle. Kokemaan samoja kauhuja uudestaan ja uudestaan. Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten siitä on edes voinut selvitä. Ja haluta selvitä.
Kirja on kirjoitettu hyvin, tunteet välittyivät selvästi ja henkilöt olivat mielenkiintoisia ja traagisia ihmiskohtaloita oli paljon. Cilkan elämä sairaanhoitajana oli mielenkiintoista luettavaa ja olin hyvin iloinen onnellisesta lopusta (vaikka se olikin ehkä hieman teatraalisen huvittava).
Muutama muukin kohtaus oli sellainen "no kappas kun sattui sopivasti." Mm. kun Josieta ja Natia vauvaa oltiin erottamassa ja juuri silloin korkea-arvoisen miehen vaimo jäi Cilkalle kiitollisuudenvelkaan.
Mutta anyway, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
4/5

Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski

Like kustannus 2005
Suomentanut Martti Puukko
Puolankielinen proosateos julkaistu vuonna 1946, joista 12 novellia on suomennettu tähän teokseen.
Sivuja 194
(Kirjasto)

"Kaikki leiriläiset kulkevat alasti. Itse asiassa olemme saaneet vaatteemme takaisin altaista, joissa ne ovat olleet cyklonilla terästetyssä vedessä, cyklonilla, joka niin erinomaisesti tappaa syöpäläiset kankaissa ja ihmiset kaasukammioissa."



Lyhyesti:

Kirjailija on yksi Auschwitzin keskitysleirin eloonjääneistä.
Hän ei ollut juutalainen, mutta joutui vankilan kautta keskitysleirille epäiltynä maanalaisesta toiminnassa. Novelleista käy hyvin selväksi keskitysleirien kauhut sekä keinot siellä selviytymiseen.
Tadeusz Borowski poistui oman käden kautta 28- vuotiaana. Tämä kirja kuuluu kategoriaan "lue itse, niin tiedät". Ei tällaisen teoksen juonta voi kuvailla lyhyesti.

"Palasin pallo mukanani maalille ja potkaisin sen kulmaan. Selkäni takana oli kaasutettu hengiltä kolmetuhatta ihmistä kahden kulmapotkun välisenä aikana. 
Ihmiset kulkivat kahta eri kautta metsikköön, toiset suoraan lastauslaiturilta ja toiset sairaalamme ohi. Molemmat tiet veivät krematorioon, mutta joillakin oli sen verran enemmän onnea, että he pääsivät zaunaan asti, mikä merkitsi heille vain kylpyä, syöpäläistorjuntaa, parturointia ja uusia öljyväreillä värjättyjä raidallisia vaatteita, mutta se merkitsi heille myös elämää. Tosin se merkitsi heille elämää leirissä, mutta elämää joka tapauksessa."

Mielipide:

Luettuani Auschwitzin tatuoijan halusin tutustua lisää keskitysleireistä kertovaan kirjallisuuteen. Siinä missä yllä mainittu teos vaikutti (ja oli osaksi) fiktiiviseltä teokselta, tämä oli jotenkin karumpi ja todemman tuntuinen. Tässä ei ole onnellista loppua, vaikka Borowski vapautettiin.
Borowskin kirjassa leirin vangit saivat paketteja, kirjeitä kotoa, ruokalähetyksiä, musiikkia, konsertteja... Kaikessa karmivuudessaan joillakin olivat asiat leireissä vielä huonommin, mikä tuntuu jo lähes mahdottomalta kuvitella.
Nämä tarinat ovat kaameita, siitä ei pääse yli. On todella vaikea arvioida kirjaa, joka on totta. Surullista luettavaa, hienosti kirjoitettuna.

Auschwitzin tatuoija - Heather Morris

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuperäisteos The tattooist of Auschwitz 2018
Aula & Co 2019
Suomentanut Pekka Tuomisto
Sivuja 292
Äänikirjan kesto 6h 54min
Lukija Markus Niemi

Helmet lukuhaaste kohta 32: kirjan nimessä on ammatti

Lale Sokolov on 24- vuotias slovakialainen, joka juutalaisuutensa vuoksi joutuu Auschwiz- Birkenaun keskitysleirille. Hän lähtee sinne kuvitellen siten pelastavansa muun perheensä.
Hän joutuu ensin tekemään raskasta pakkotyötä, kunnes sairaus on viedä hänet. Toiset vangit kuitenkin pelastavat hänet ja hän päätyy tatuoimaan toisia vankeja.
Tätowiererinä hän on paremmassa turvassa kuin moni muu, vaikkei hänkään täysin turvassa ole. Lale käyttää suht turvallista asemaansa auttaakseen muita vankeja. Hän tekee vaihtokauppoja ja jakaa ylimääräisiä ruoka-annoksia muille. Hän joutuu tatuoimaan tuhansien ja taas tuhansien ihmisten käteen numeron, joka vie heiltä identiteetin. Tästä eteenpäin he ovat vain numeroita.
Eräänä päivänä hän tatuoi nuoren naisen. Gitan. He rakastuvat ja kaiken pelon, kivun, nälän ja kurjuuden keskellä on pilkahdus valoa. "Kun me pääsemme täältä pois, menetkö kanssani naimisiin?"
Kirja perustuu tositapahtumiin.

"Lale kumartuu ja poimii hellästi lyhyen kukkasen. Hän keksii vielä, miten antaa sen Gitalle seuraavana päivänä. Huoneeseensa palattuaan Lale laskee arvokkaan kukan huolellisesti sänkynsä viereen ennen kuin vajoaa unettomaan uneen, mutta kun hän seuraavana aamuna herää, sen terälehdet ovat irronneet ja makaavat käpertyneinä mustan keskustan vieressä. Vain kuolema kestää tässä paikassa."

Mielipide:

Pidin kirjasta, kyllä.
Se oli kaunis ja romanttinen, mutta myös pelottava ja surullinen.
En ole lukenut paljoa Auschwitzistä kertovaa kirjallisuutta, mutta tämä herätti mielenkiintoni. Vaikka tämä oli tositapahtumiin perustuva, minusta siitä ei välittynyt se kauhu ja kauheus, joka tuolla on varmasti vallannut. Kirjassa haluttiin keskittyä Laleen ja Gitaan, mutta se epätoivoinen rakkaus ja ainainen pelko olisi korostunut paremmin, mikäli keskitysleirin kauheuksia olisi kuvattu enemmän. Minulle jäi lopulta kuitenkin olo, että tapaamiset järjestyivät helposti, sotilaat olivat helposti lahjottavissa jne. Että he todella olivat hyvässä asemassa.
Luulen myös, että tarina olisi kolahtanut minuun tällä kertaa paremmin luetussa muodossa. Vaikka pidin äänikirjan lukijasta, itse luettuna siihen olisi saanut enemmän tunnetta mukaan.
Kirjaa on kritisoitu paljon siitä, että vaikka se perustuu tositapahtumiin, on siinä paljon virheitä ja jotkut tapahtumat ova keksittyjä. Itse en ole näihin seikkoihin sen kummemmin perehtynyt, eikä minua jälkeenpäinkään häiritse se, että kaikki ei olekaan todellista. Kirja oli kuitenkin mielenkiintoinen, kaunis ja kauhistuttava luku(kuuntelu)kokemus, jota voin kyllä suositella jos aihe kiinnostaa.
(Tarinaa suunniteltiin ensin elokuvakäsikirjoitukseksi ja minua kyllä kiinnostaisi nähdä tästä tehty elokuvakin, jos sellainen sitten joskus tulisi)
4/5