sunnuntai 31. tammikuuta 2021

Tammikuu 2021


 Vuoden ensimmäinen kuukausi on sujunut leppoisissa tunnelmissa. Loman jälkeinen töihin paluu sujui kevyesti ja arki rullaa mukavasti. Kirjoja en ole ehtinyt kovin paljoa lukea ja lukuaika onkin sijoittunut iltoihin, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Ja silloin silmät eivät pysy kovin pitkään auki :) 
Tammikuuhun on mahtunut hyviä kirjoja, mutta myös sellaisia, jotka eivät napanneet laisinkaan. Lukuajan vähyydestä johtuen minulla ei ole innostusta lukea kirjoja, jotka eivät heti herätä kiinnostusta ja vie mukanaan. 

Tammikuussa tuli siis luettua 5 kirjaa. Kirjoista 1 oli äänikirja, 4/5 naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 4/5 kotimaisia. Kirjat olivat fantasia/dystopia painotteisia. Kirjojen keskiarvo oli tasan 3. 

Valkoinen kaupunki - Anni Nupponen 4/5
Ennen päivänlaskua ei voi - Johanna Sinisalo 3/5
Lupa - Sita Salminen 3/5
Enkelten verta - Johanna Sinisalo 1/5
Mitä enemmän verta - Stephen King 4/5

Helmikuu 2021:

Helmikuun lukupinossa on Gabriel Tallentin Minun ikioma kultani sekä Ruth Waren Lumimyrsky. Äänikirjana kesken on Jari Sinkkosen Onnellinen lapsi ja sen jälkeen (tätä olen odottanut) Jenny Colganin uusin Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita. Pollyn tarina jatkuu <3 

maanantai 25. tammikuuta 2021

Mitä enemmän verta - Stephen King


 Englanninkielinen alkuteos 2020 If It Bleeds
Tammi 2021
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 400
Storytel äänikirja
Kesto 16h 55min
Lukija Toni Kamula
4 novellia

"Kotikaupunkini oli vain noin kuudensadan asukkaan kylä (ja on edelleen, joskin olen muuttanut pois), mutta meillä oli internet kuten isoissa kaupungeissa, joten isälle ja minulle tuli koko ajan vähemmän henkilökohtaista postia. "

Lyhyesti:

4 erilaista novellia kauhun kuninkaalta. 
Ensimmäinen novelli, Herra Harriganin puhelin, kertoo Craigista, joka työskentelee iäkkäälle mutta rikkaalle Herra Harriganille. Kun Harrigan kuolee, poika laittaa hautajaisissa kännykän tämän takin taskuun. Craig jättää myöhemmin miehelle ääniviestin ja saa odottamattoman vastauksen. 
Toinen novelli Chuckin elämä kertoo luonnollisesti Chuckista. Tarina etenee kiehtovasti nykyisyydestä menneeseen ja sisältää paljon monenmoista. 
Kolmas novelli Mitä enemmän verta kertoo Ulkopuolisista sekä Hollu Gibneystä, joka on aiemmasta Kingin kirjasta tuttu. Koulussa tapahtuu pommi-isku ja Holly pääsee uutisankkurina toimivan olennon jäljille - olennon, joka elää toisten surusta ja pelosta. 
Neljäs novelli Rotta on tarina miehestä, joka haluaa kirjoittaa romaanin - mutta onko hän valmis kantamaan tekojensa seuraukset. 

"Puu oli rikkonut rotan kodin ja halvaannuttanut sen, ja silti se oli jotenkin raahautunut mökin ovelle ties miten suurin ponnistuksin, ja tämäkö olisi sen palkka? Toinen murskaava isku, tällä kertaa lopullinen. Drew tunsi tätä nykyä itsekin olonsa aika murskatuksi, ja oli se naurettavaa tai ei (todennäköisesti oli), häneltä herui tietyssä määrin myötätuntoa."

Mielipide:

Edellisen kirjan oltua niin suuri pettymys ja mitä puuduttavin lukukokemus, oli ilo kuunnella työmatkoilla sujuvaa ja toimivaa Kingiä. Ei tämä Kingin parhaimmistoa ole, mutta kelpo kuunneltavaa silti ja pituudestaan huolimatta tuli kuunneltua nopeasti. 
Itse pidin eniten Rotasta ja Herra Harriganin puhelimesta, jotka olivat aika selkeitä mutta kiehtovia tarinoita. Rotan miljöö oli jännittävä, saapuva myrsky, kuumehourailut ja pieni mökki. Kingin tapa kirjoittaa kirjoittamisesta ja siihen liittyvistä haasteista sekä uppoutumisesta on mielenkiintoista. Ja huomaa, että hän tietää mistä puhuu. 
Ehkä kaikille näille novelleille oli kuitenkin yhteistä se, että välillä eksyttiin jaarittelemaan. Olisin kaivannut hitusen nopeampaa etenemistahtia ja välillä jäin miettimään, miten joku asia lopulta edes liittyi tarinaan. Toinen häiritsevä asia oli joidenkin virkkeiden liiallinen toistaminen (esim. Harriganissa toistettiin "rahiseva vanhan miehen ääni" sekä Rotassa "DeWittin räkäistä bandannaa"). En tiedä oliko se tarkoituksellinen tehokeino, mutta minua se paikoin häiritsi. 
Chuckin elämä tuntui aluksi sekalaiselta käänteisestä kerrontajärjestyksestä johtuen (varsinkin kun en aluksi tiennyt järjestystä), mutta lopulta tämä osoittautui kaikista ajatuksia herättävimmäksi tarinaksi. Mitä enemmän verta puolestaan jäi hieman vaisuksi. Ulkopuolinen ei ollut niin pelottava, kuin olisin halunnut sen olevan ja sen olisi voinut olettaa olevan. Loppuratkaisu oli hieman liian helppo. 
Äänikirjana toimi ihan hyvin, tosin uskon toimivan paremmin fyysisenä kirjana. Ainakin olevan selkeämpi itse luettuna. 

4/5

lauantai 23. tammikuuta 2021

Enkelten verta - Johanna Sinisalo


 Teos 2011
Sivuja 275
Kirjasto

"Kuningatar on kuollut. Se makaa lentoaukolla, hentona ja hauraana, raajat vartaloa vasten käpristyneinä. Tunnistaisin sen kuningattareksi jo pitkulaisesta alaruumiista ja selvästi työmehiläistä suuremmasta koosta, mutta lisäksi selässä on pieni väritäplä: tämän emon olen merkinnyt viime vuonna keltaisella, sen pesäänsijoitusvuoden mukaan. "

Lyhyesti: (Takakannesta)

Albert Einsteinin väitetään sanoneen, että mikäli mehiläiset häviäisivät maailmasta, ihmislajilla olisi nelisen vuotta elinaikaa jäljellä.On 2010-luvun jälkipuolisko. Ennennäkemättömän laaja ja tuhoisa mehiläisten joukkokatoaminen ravistelee Yhdysvaltoja.
Suomessa mehiläishoitaja Orvo löytää tarhastaan tyhjän pesän. Onko Euroopan ja ehkä koko ihmiskunnan lähtölaskenta alkanut?
Orvon elämällä on tähän asti ollut kaksi keskipistettä: mehiläispesät ja hänen poikansa Eero. Kun Orvon elämän perustukset romahtavat, hän joutuu huomaamaan, miten vähän hän on itse asiassa tiennyt pojastaan, tämän salaisesta elämästä internetissä ja sen ulkopuolella. Ja Eeron ja mehiläisten kohtalot linkittyvät odottamattomilla tavoilla yhteen...

"Pitäisin hyvää huolta mehiläiskuningattaresta. Voisin se kaulapussissani milloin vain nousta taas tikkaita, hakea jotain loppunutta tai unohtunutta tavaraa. Palata jopa kylmimmäksi ajaksi talvehtimaan Toivonojan tupaan kuin mehiläinen pesäänsä, katsomaan miten maailma jakselee, jos enää on ylipäätään pystyssä. Minulla olisi käytössä kaksi maailmaa. Ajatus oli sanoinkuvaamattoman lohdullinen ja kirkas. "

Mielipide:

Joskus kirja ei vain iske. Ei sitten yhtään. Nyt kävi niin. 
Luin kirjasta puolet, jonka jälkeen selailin kirjan loppuun lukien pätkän sieltä, toisen täältä. Tarina oli aivan uskomattoman tylsä ja eläinaktivisti- pojan blogitekstit tekivät siitä vieläkin tylsemmän. 
En käytä tämän enempää aikaa tämän kirjan pohtimiseen. Halusin kuitenkin kirjoittaa, ettei blogini tunnu hylätyltä. 

1/5

Tulossa on parempaa tekstiä Stephen Kingin uutuudesta Mitä enemmän verta- kirjasta. 

tiistai 12. tammikuuta 2021

Lupa - Sita Salminen


Eroottisia novelleja
Kosmos 2019
Sivuja 208
Storytel e-kirja

"-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riisun takkini naulakkoon. Odotustilassa on miellyttävä valaistus ja suuria, vehreitä kasveja. Vesiautomaatti hurisee hiljaa nurkassa. Astelen lähemmäs tiskiä. - Sulla oli aika puolelta, eikö niin? virkailija kysyy tietokoneen näyttöä vilkaisten."

Lyhyesti:

Sita Salmisen 11 eri pituista eroottista novellia.
Yhdessä novellissa ollaan eroottisessa hieronnassa, toisessa nautitaan omasta kivasta uuden teknologian avulla. Muissa novelleissa harrastetaan kiihkeää eroseksiä, kolmenkimppaa, hempeää pikkulapsiperhe- seksiä tai rajumpaa pomotusta. 
Novellit puhuvat seksipositiivisuuden puolesta ja kertovat seksin olevan muutakin kuin yhdyntää. Yhteistä tarinoille oli antaa ja saada lupa. 

"Hän tulee taakseni. En edes muista hänen nimeään, mutta nyt hän on minun. - Saako nämä riisua? mies kysyy ja asettaa sormensa alushousujeni reunalle. Nyökkään, ja hän alkaa vetää kangasta hitaasti alemmas, kunnes alushousut tipahtavat lattialle. Katseemme kohtaavat peilin pinnalla."

Mielipide:

Eroottinen kirjallisuus on minulle aika tuntematon kirjallisuudenlaji. Fifty Shades of Greytä lukuun ottamatta en ole vastaavanlaisia teoksia aiemmin lukenut. Storytel kuitenkin sinnikkäästi tätä minulle etusivullaan tyrkytti ja uteliaana ihmisenä halusin tietää, mitä tämä pitää sisällään. 
No, en ole kovin vakuuttunut. Ehkä tämä kirjallisuus ei ole minua varten. Toki novellit olivat monipuolisia (erilaisia pareja, liikuntarajoitteita, teknologiaa, kuukuppeja, paikkoja...), mutta toisaalta ne olivat kaikki yhtä orgasmien ilotulitusta. Loppua kohden mielenkiinto ja innostus hiipui ja hiipui ja alkoi puuduttaa.
Ehkä tämä olisi ollut hyvä lukea pienissä erissä, novelli kerrallaan (eikä kuten minä, joka kerrankin sain aikaa lukea ja ajattelin lukaista tämän lyhkäisen kirjan kerralla), jotta tarinoiden kiihko ja erilaisuus olisi iskenyt paremmin. 
En siis pidä kirjaa huonona, se ei vain ollut minua varten. Novellit olivat sujuvasti kirjoitettu, ne olivat mukavan mittaisia ja eteneminen sujuvaa. Seksiä ja erotiikkaa oli enemmän kuin tarpeeksi, eikä niin sanottua turhaa jaarittelua ollut (tarinoissa päästiin nopeasti suoraan asiaan). 
Tämä on siis varmaan ihan ok genrestä kiinnostuneille. Mutta vinkkinä tosiaan, lukekaa pikku hiljaa :)
3/5

perjantai 8. tammikuuta 2021

Ennen päivänlaskua ei voi - Johanna Sinisalo


 Tammi 2000
Sivuja 268
Kirjasto

"Alan hätääntyä. Martesin kasvot keinahtelevat neljän oluttuopin tuoman keveän usvan takana. Hänen kätensä on pöydällä lähellä omaani, näen kädenselän tumman karvoituksen, seksikkäät luiset sorminivelet ja hieman kohollaan olevat suonet. Käteni liikahtaa kohti Martesin kättä, ja aivan kuin ne olisi kytketty toisiinsa pöydän alla kulkevalla kuminauhalla, hänen kätensä vetäytyy salamana kauemmas. Kuin rapu koloonsa."

Lyhyesti:

Valokuvaaja Mikael löytää kerrostalonsa piharoskiksien luota peikon poikasen. Hän vie sen kotiinsa, tuon oudon ja vaarallisen villipedon, joka on samalla kauneinta mitä hän on koskaan nähnyt. Peikko ei voi hyvin, se ei syö mitään (ja mitä ihmettä peikot edes syövät?) eikä liiku paikoiltaan. Mikael tutkii nettiä ja kirjoja ja soittaa jopa tutulle eläinlääkärille, jonka kanssa hänellä on ollut jonkinlainen suhde. 
Suoraan hän ei voi kuitenkaan kenellekään löydöstään kertoa, sillä olisi laitonta pitää peikkoa kerrostalossa. Toiseksi, hän ei edes halua. Se on hänen kaunis salaisuutensa. Hän saa peikon kuntoon ja heidän välilleen kehittyy tiivis suhde. Peikko osoittautuu yllättävän viisaaksi. Mutta lopulta, voiko Mikael vangita palan luontoa vai käykö lopulta päinvastoin?

"Konetta naputellessani vilkuilen vähän väliä kohti makuuhuonetta. Humalassa se oli niin helkkarin hyvä idea, tuoda liikuttava hylätty villieläimen pentu kämpille. Eläin, joka voi kasvaa kaksimetriseksi. Mutta edelleen, selvinkin päin, elukassa on jotain täydellisen vangitsevaa."

Mielipide:

Ennen päivänlaskua ei voi oli teos, johon suhtauduin toisaalta ennakkoluuloisesti, mutta toisaalta hyvin uteliaasti. Mitä voi saada aikaan aikuisten fantasiakirja, jossa on peikkoja? 
Tämä oli oikeastaan aika koukuttava ja informatiivinen kirja. Tämän luettuani voisin melkein kuvitella, että peikkoja on sittenkin olemassa. 
Tarina kulki sujuvasti lyhyin luvuin eri kertojien näkökulmissa. Välissä oli myös otteita muista kirjoista (mm. Pessi ja Illusia, Kalevala jne.) sekä "tietokirjapätkiä" ja tutkimuksia peikoista ja niiden elinolosuhteista sekä peikkohavainnoista. Päähenkilö oli Mikael, jota kutsuttiin Enkeliksi tämän ulkonäön vuoksi. Mikaelilla oli kirjan aikana erilaisia suhteita eri miehiin ja tarinaa kerrottiin välillä myös näiden miesten näkökulmasta. Yksi siivuhahmo oli Palomita niminen nainen, joka oli naapurin kaltoinkohdeltu postimyyntimorsian ja joka auttoi Mikaelia peikon kanssa. 
Niin omituinen kuin peikon ja Mikaelin suhde lopulta olikin, en kokenut sitä häiritseväksi. En kyllä kokenut sitä mitenkään maagisenakaan, kuten takakannessa hieman vihjataan. Kirjan loppupuolella alkoi jo tapahtua hurjia ja odotin jännityksellä kuinka tässä käy. Olin kuitenkin hieman pettynyt loppuun ja oli se aika omituinenkin. Mutta toisaalta, mitä muutakaan peikkosadulta voi odottaa?
Kaiken kaikkiaan kuitenkin viihdyttävä, erilainen ja nopealukuinen kirja. 

3/5


tiistai 5. tammikuuta 2021

Valkoinen kaupunki - Anni Nupponen


Osuuskumma 2019
Sivuja 277
Kirjasto

"Me emme enää näe, milloin aurinko nousee. Valkoisen kaupungin peittävä pilviharso kuitenkin vaalenee aamuisin. Siitä päivä alkaa, uusi viikko. Aina maanantaiaamuisin kirjoitan kirjeen Asuzalle, sillä saman päivän iltana Polis Express lähtee yhteysasemalta Reunalle ja vie mukanaan kirjepostin. Perjantaina juna tulee takaisin."

Lyhyesti:

Anni Nupposen Valkoinen kaupunki on scifiteos maailmasta, jota peittää lumi ja jää. Aurinko ei pääse paistamaan pilviverhon takaa ja maan pinnalla pakkanen on jäänyt -30 celsiusasteen paikkeille. Suurin osa ihmisistä on muuttanut asumaan maan alle, luolastoon, Maasydämeen. Pieni osa, Sonja Markova Maru mukaan lukien, sinnittelee maan päällä Valkoisessa kaupungissa. Muutto luoliin kauhistuttaa häntä, sillä hän toivoo vielä joskus näkevänsä auringon. 
Sonjan isä oli kuuluisa taiteilija ja hän saa selville, missä tämän kuuluisaa viimeinen teos on. Hän hieroo sillä kauppoja rikkaan Thean sekä Ishin kanssa, jonka apua hän tarvitsee päästäkseen taideteoksen luo. 
Pakkanen kuitenkin jäädyttää Sonjan asuinkeskuksen Hampaan ja samalla hänelle sattuu onnettomuus, joka uhkaa pilata kaiken. Lopulta Sonjan ympärille kerääntyy ryhmä ja he päättävät ryhtyä uhkarohkeaan ja hengenvaaralliseen tehtävään... 

"Yritin joskus selittää Piille, mikä Maasydämessä minua niin pelottaa ja ahdistaa. Ettei hankalinta suinkaan ole se, mikä täällä on vierasta - maan haju, kirkasvalolamput, jotka taitavasti mutta kuitenkin täysin riittämättömästi jäljittelevät auringonvaloa, tunne siitä, että taivas on kadonnut maailmasta. Ei. Vaikeinta ovat asiat, jotka ovat samanlaisia, mutta eivät sitten kuitenkaan. "

Mielipide:

Nupponen on onnistunut luomaan todella kiehtovan ja pelottavan kuvan tulevaisuudesta. Jäätynyt maailma, jota kontrolloi maanalainen kaupunki erikoisine sääntöineen. Synnyttämättömien naisten täytyy yrittää löytää kumppani ja lisääntyä, pinnalla asuvat yritetään pakottaa luoliin asumaan, terveystarkastukset... Jäätävää..
Tarina lähti hieman hitaasti käyntiin ja minulla kesti pitkään päästä jyvälle ympäristöstä (mikä osa oli maan alla ja mikä pinnalla, enkä ole ihan varma vieläkään, millainen paikka Reuna oli). Kirjan henkilöt olivat kuitenkin monipuolisia ja mielenkiintoisia. Minua jäi kuitenkin häiritsemään, kuinka helposti Sonja lopulta tottui maanalaiseen elämään, vaikka vastusti ja pelkäsi sitä aluksi niin kamalasti. 
Ihmissuhteita (parisuhteet, ystävyyssuhteet, intiimit suhteet) oli kuvattu hienosti ja mielenkiintoisesti. Vaikka kauppaa käytiin paljon ja kaikesta, ja toisista yritettiin hyötyä, pidin paljon tarinan ystävyyssuhteista. Pyyteetöntä auttamista ja tukemista voi siis löytyä, vaikka maailma olisi tuhon partaalla. 
Tarina alkoi käydä todella mielenkiintoiseksi ja jännittäväksi, kun se yhtäkkiä loppui. Toivon todella, että tämä olisi jonkin sarjan avausosa (vaikken siitä mitään tietoa löytänytkään?), sillä haluan tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos jatkoa ei ole tulossa, olen hyvin pettynyt. Ei yksittäistä kirjaa voi jättää noin mielenkiintoiseen kohtaan! 

4/5



Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...