Kuinka tähdet kuolevat - Jenni Multisilta

 Like 2022
Sivumäärä 339
Kirjasto

"Minussa asuu viha. Se on toimintahäiriö. Virhe. Se tekee minusta heikon. Se saa kädet vapisemaan, jalat huojumaan ja katseen heittelehtimään. Se värisee huulilla ja kitalaessa, saa kielen tuntumaan paksulta ja painavalta. Kun yrittää puhua, sanat murenevat. "

Maija ja Maria tapaavat baarissa ennen luokkakokousta. Viisitoista vuotta sitten tapahtui asioita, joiden todellista laitaa ei monikaan tiedä. 
Lopulta vain toinen naisista menee tapaamaan vanhoja musiikkiluokkalaisiaan Villa Toivoon, edesmenneen musiikinopettajan vanhaan huvilaan. Villa Toivo on erikoinen valinta tapaamispaikaksi, jo sen vuoksi mitä siellä on aiemmin tapahtunut. Paikka ja nämä ihmiset tuovat mieleen muistoja, joiden ei ehkä tarvitsisi paljastua. 
Kun paikalle saapuu vielä Jessika, on hurja asetelma valmis. Vaikka ihmiset vannovat muuttuneensa, on helppoa solahtaa takaisin vanhoihin rooleihin. 
Mitä ysiluokan keväällä todella tapahtui? Huhut ja juorut voivat osoittautua hengenvaarallisiksi... 

"Ullakko on ollut lukossa, mutta joku on avannut lukon ja ottanut sen mukaansa. Ja tuonut sen takaisin. Minut on suljettu pimeälle ullakolle. Pidätän hengitystäni ja kuuntelen. Kuulen vaimeaa puhallusta. Ilmavirran kulkemassa sisään ja ulos. Joku hengittää huoneen nurkassa."

Jenni Multisillan kolmas romaani ei tuota pettymystä - jo aiemmista kirjoista tuttu piinaava jännitys, ahdistava tunnelma ja epätietoisuus kietovan lukijansa sellaiseen koukkuun, ettei lukemista malta keskeyttää. 
Ahmin tämän kirjan nopeasti, mutta siitä kirjoittaminen on ollut hidasta - juonta on vaikea kuvata paljastamatta liikoja. Realistiset henkilöt ja heidän suhteensa ovat kiehtovia. Nuorten elämää oli kuvattu hienosti - kateus, salaisuudet ja juoruilu ovat arkea, oma elämä ja oman edun tavoittelu tärkeintä. 
Tämä on kirja, jossa ei voi luottaa mihinkään eikä keneenkään. Menneisyyden salaisuudet paljastuvat pikkuhiljaa, mutta tylsistymään ei pääse. Tarina etenee sujuvasti ja nopeasti, lopussa hieman jouduin miettimään mitäs nyt tapahtuikaan ja kuka olikaan kuka. 
Kaikin puolin hieno kirja, tunnelmaltaan jännittävä ja oikein tapahtumarikas. 

5/5

Exitus - Painajainen - Toni Aho

 Lind& Co 2019
Exitus osa 2
Storytel äänikirja
Kesto  5h 58 min
Lukija Hanna Saari

Exitus- Painajanen jatkaa sarjaa siitä mihin viimeksi jäätiin. 
Oudot kuolemantapaukset Nälviän terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmetyttävät Millaa. Hän alkaa tutkia niitä tarkemmin ja huomaa niiden lisääntyneen tiettynä ajanjaksona. Samalla häntä mietityttää omituinen symboli, johon hän on pari kertaa törmännyt työpaikallaan. 
Onko kuolemilla ja symbolilla jotain tekemistä lahkon kanssa, joka toimi paikkakunnalla vuosia sitten? Ja jos on, niin mitä? Ja keneltä Milla voisi asiaa kysellä, kun tuntuu että asioista halutaan vaieta.. 
Stressi ja kiire väsyttävät Millaa ja hän joutuu jopa epäilemään omaa mielenterveyttään. Asioita ei suinkaan helpota alkoholisoitunut äiti, joka säntää juovuksissa Millan työpaikalle... 
Onneksi apua on tarjoamassa komea kollega, jonka kanssa Millan on helppo jutella. Pääsisikö hän viimeinkin eksästään yli ja olisiko hän valmis hyväksymään myös onnea elämäänsä?

Ihan mielenkiintoinen jatko-osa. 
Nyt päästiin jo vähän syvemmälle Millan elämään ja muutkin tarinan henkilöt kävivät tutummiksi. Sama mielenkiintoinen lääkäritermistö pysyi ja onkin mukava päästä sairaalamaailman arkeen mukaan. 
Minulla on jokin aavistus, mitä tässä seuraavaksi tapahtuu - saa vain nähdä onko tarina niin ennalta-aavistettava kuin kuvittelen vai piileekö tässä jokin juju. 
Ei tämä vieläkään maailman säväyttävin ole, mutta ihan viihdyttävä kyllä. Tämän olisi kyllä ihan hyvin voinut tehdä yhdeksi pitkäksi teokseksi, en ymmärrä miksi se on pitänyt jakaa kolmeen osaan. 

3/5

Kehtolaulu - Leïla Slimani

 Ranskankielinen alkuteos 2016 Chanson douce
WSOY 2018
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 237
Kirjasto

"Vauva on kuollut. Kuolema oli tullut parissa sekunnissa. Lääkäri vakuutti, että vauva ei ollut kärsinyt. Poika laskettiin harmaaseen pussiin, ja vetoketju vedettiin kiinni yli vääntyneen ruumiin, joka oli retkottanut lelujen keskellä. Pikkutyttö taas oli elossa, kun pelastajat saapuivat."

Myriamilla ja Paulilla on kaksi lasta - tytär Mila ja pieni poika Adam. Myriam saa tilaisuuden palata työelämään, mutta he tarvitsevat avukseen lastenhoitajan. Louise on enemmän kuin pelkkä lastenhoitaja. Hän pitää kodin siistinä, lapset onnellisina ja laittaa hyvää ruokaa. Louise alkaa viettää enemmän ja enemmän aikaa perheen kotona. 
Pikkuhiljaa asiat alkavat kuitenkin luisua huolestuttavaan suuntaan. Tunteeko kukaan todella Louisea? Valitettavasti on jo liian myöhäistä, ennen kuin kukaan ehtii todella huomata mitään... 

"Tietysti voisi vain panna pelin poikki, lopettaa kaiken saman tien. Mutta Louisella on kodin avaimet, hän tietää kaiken, hän on ujuttautunut niin syvälle heidän elämäänsä, että tuntuu mahdottomalta häätää häntä pois. Vaikka he ajaisivat hänet tiehensä, hän palaisi. Vaikka he sanoisivat hänelle hyvästi, hän hakkaisi oveen ja tunkisi sisään, olisi uhkaava kuin loukkaantunut rakastaja."

Huh, raskas, rankka kirja. 
Kerronta oli vetävää ja omanlaista, mutta selkeää ja etenevää. Tietynlainen salaperäisyys säilyi loppuun asti. Kirja alkoi siitä, mihin kaikki loppui. Kirja kertoi sen, miten tähän kaikkeen ajauduttiin. 
Tämä oli toisaalta todella vähäeleinen, mutta porautui niin syvälle kuin kirja vain voi. 
Äärimmäisyyksissäänkin niin aito ja todellinen, että kauhistuttaa. Koskettava. 
Yritin itselleni toistella, että tämä ei ole totta. Mutta tämä voisi olla. Se tekee tästä niin järkyttävän. 
Tähän pieneen kirjaan mahtui paljon tärkeitä aiheita (vanhemmuus, ura, eriarvoisuus, mielenterveysongelmat..), joita käsiteltiin hienosti. 
Vahva suositus, mutta pieni varoitus herkimmille lukijoille. 

5/5

Väkevät sielut - Tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Tarja Heiskanen, Mirja Vallisaari ja Katja Liuksiala

 Into kustannus 2021
Sivuja 275
Kirjasto

"Kaksi miestä harppoo kivikkoista niemeä, jossa tuuli tuivertaa kitukasvuisia puita. Tovin tarvottuaan miehet nousevat kalliolle ja pysähtyvät hengähtämään. Yllättäen eteen avautuu huikaiseva näköala, upeampi kuin mikään näillä seuduin. Meri ympäröi joka suunnalta. "

Lyhyesti:

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaala ja se valmistui vuonna 1841. Tämä kirja on julkaistu sairaalan juhlavuonna, sillä Lapinlahti täyttää 180 vuotta. 
Kirja kertoo sairaalan kehittymisestä vuosien aikana ja ääneen pääsevät niin työntekijät kuin potilaatkin. 
Millaista oli 1800- luvun houruinhuoneella, jossa pakkokeinot ja vesihoidot olivat arkipäivää? Miten kovasti on tehty työtä sopivien hoitomenetelmien löytymiseksi? 

"Levottomat potilaat olivat edelleen ongelmana. Heitä pyrittiin rauhoittamaan pitkillä kylpyhoidoilla, joita oli käytetty sairaalassa jo pitkään. Levottomuutta yritettiin hallita myös käärehoidoilla. Kokovartalokääre valmistettiin huovista, lakanoista ja pyyheliinoista. Potilas käärittiin niistä tehtyyn pakettiin kuin vauva kapaloihin, vain pää jäi näkyviin. Yleensä kääreissä pidettiin vähintään kaksi tuntia, mutta hoito saattoi venyä jopa kahdeksaan tuntiin."

Mielipide:

Tähän kirjaan tarttuessani kuvittelin pääseväni sisälle Lapinlahden käytäville. Kurkistamaan mielisairaalan arkeen, katselemaan kärpäsenä katossa vanhoja hoitomenetelmiä. 
Ihan sellainen tämä ei ollutkaan, mutta uskomattoman mielenkiintoinen silti. 
Pidin kirjassa eniten juuri sen historiasta - millaista on oikeasti ollut yli 100- vuotta sitten, kun tietous mielen sairauksista on ollut nollan luokkaa. Miten kaikki on lähtenyt kehittymään, minkälaisia ihmisiä sairaalassa on ollut. 
Kirjan epämieluisin osuus oli jatkuva hehkutus ja ylistys. Itse olisin mieluummin lukenut tarkempia kuvauksia potilaista ja sairaalan arjesta, kun taas potilaiden ja työntekijöiden tarinat keskittyivät enemmän Lapinlahden ja sen tunnelman kehumiseen. Hyvä ilmapiiri ja kehitysmyönteisyys tulivat kyllä jo ilmi, mutta jatkuva toisto alkoi jo kyllästyttää. 
Lapinlahdessa on ollut sekä hoidossa että omaisena julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heidän tarinoitaan käydään tässä läpi. Nämäkin olivat mielenkiintoista luettavaa, etenkään kun en tiennyt että esimerkiksi Aleksis Kivi oli Lapinlahdessa hoidossa. 
Kyllä tämä silti kannattaa lukea, jos mielisairauksien hoidon historia ja Lapinlahti itsessään kiinnostaa. 

4/5

Yksi teistä kuolee - Jenni Multisilta

 Like kustannus 2020
Sivumäärä n. 300
Storytel äänikirja
Kesto 10h 14min
Lukija Outi Vuoriranta

"Hengitys polttelee kurkussani, kun juoksen käytävää eteenpäin. Tämä on minun syytäni. Huoneiden numerot vilisevät silmissäni. Harpon portaita kaksi kerrallaan, nousu saa maitohapon pakkautumaan pohkeisiini. Neljäs kerros, viides. Lopulta isken avainkortin oveen  ja kompuroin sisään. Paiskaan oven kiinni ja nojaudun oviaukkoon haukkomaan happea. En pysty puhumaan."

Lyhyesti:

Fitness- tähti Saaran elämässä on pintapuolisesti kaikki hyvin. Pinnan alla piilee kuitenkin melkoinen myrsky. 
Kun Saara saa tietää poikaystävänsä olleen uskoton, hän päättää lähteä vetämään joogaretriittiä Pohjois-Suomeen tätinsä puolesta. Aavemainen Luuräme on tuttu paikka nuoruudesta, vaikkei hän ole käynyt siellä kymmeneen vuoteen. Kymmenen vuotta sitten tapahtui nimittäin kamala tragedia ja sen aaveet vaivaavat Saaraa yhä. Vaarallinen laihdutusleikki tyttöjen kesken vei yhdeltä hengen. Ja nyt hän joutuu kohtaamaan sen kaiken uudestaan. Mikä on totuus? Mitä todella tapahtui? Olisivatko asiat voineet mennä toisin?

"Kehoni ei suostu tekemään sitä. En vain pysty siihen. Siihenkään. Painan kasvoni wc-istuimen kanteen ja itken niin, etten enää kuule Annan ilkkuvaa naurua ja sanoja. Se menee ohi, muru. Nälkä menee ohi. Mutta sun täytyy luvata mulle, että oot vielä mukana. Loppuun asti."

Mielipide:

Jenni Multisilta pääsee heittämällä suosikkikirjailijoideni joukkoon. 
Mitä tapahtui Merenneidoille lumosi minut hyytävän mystisellä tunnelmallaan ja Yksi teistä kuolee oli yhtä jännittävää kuunneltavaa. Päähenkilön pään sisälle oli päästy todella loistavasti ja Luurämeen tunnelma oli aavemainen. Multisillan aiheet ja ympäristöt ovat kiehtovan erilaisia ja ihmissuhdeongelmat kutkuttavan kiemuraisia. 
Tämä toimi äänikirjana hyvin, kunhan lukijan hieman huokailevaan ääneen tottui (joka lopulta sopikin hyvin teinityttöjen ääneksi). Minulle on käynyt nyt useamman äänikirjan kanssa niin, että haluaisin lukea ne myös kirjana - muuttuuko mikään, saanko siitä enemmän irti, säilyykö tunnelma. Multisillan molemmat kirjat olisi ihana saada omaan kirjahyllyyn. On ihana pitkästä aikaa lumoutua lukemastaan (kuulemastaan) näin kovasti. Aivan loistava kirja, jossa minuun upposi aivan kaikki. 

5/5

Terapeutti - Helen Flood

 Norjankielinen alkuteos 2019 Terapeuten
Bazar 2020
Suomentanut Virpi Vainikainen
Sivuja 318
Storytel äänikirja
Kesto 10h 34min
Lukija Hannamaija Nikander

"Ulkona oli pimeä, kun hän lähti. Heräsin kun hän kumartui ylleni ja antoi otsalle suukon. Olen lähdössä, hän kuiskasi. Käänsin päätä puoliunessa. Hän oli päällystakissa, kassi olalla. Lähdetkö sinä, minä mutisin. Nuku sinä vain. Kuulin hänen laskeutuvan portaita, mutta nukahdin ennen kuin ovi sulkeutui hänen perässään."

Lyhyesti:

Sara on nuorisopsykologi, joka pitää yksityisvastaanottoa kotinsa autotallin yläkerrassa. Talon Sigurd on saanut perinnöksi, ja remontointi on pahasti kesken. Ylityöt ja rahahuolet eivät helpota tilannetta. 
Eräänä perjantaina Sigurd on lähdössä kavereidensa kanssa mökille. Sigurd jättää Saralle vastaajaan viestin jossa kertoo olevansa perillä. Myöhemmin kaverit kuitenkin soittavat ja väittävät, että Sigurd ei ole tullut paikalle. Missä hän on ja kuka valehtelee?
Sigurd katoaa ja Saran kotona alkaa tapahtua outoja. Tavarat vaihtavat paikkaa ja yöllä ullakolta kuuluu askeleita. Sara on aina luottanut hyvään muistiinsa, mutta voiko hän sittenkään luottaa itseensä? Ottavatko poliisit häntä tosissaan, vai pidetäänkö häntä harhaisena, hysteerisenä? Pikku hiljaa menneisyydestä paljastuu asioita, jotka muuttavat monta asiaa... 

"Paras meille yliopistolla luennoinut terapeutti opetti, että tärkeintä, mitä neuroottisen potilaan hyväksi voi tehdä, on auttaa häntä näkemään maailma sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin sen pitäisi olla tai kuin hän pelkää sen olevan. Ei sellaisena, miltä se hänen johtopäätöstensä valossa näyttää. Vaan sellaisena, kuin se on. Auttaa häntä toisin sanoen erottamaan kuvitelmat ja toiveet ja pelot siitä mikä on totta."

Mielipide:

Mielenkiintoinen, uusi psykologinen trilleri. Norjalainen Helen Flood on kirjoittanut hienon ja toimivan esikoiskirjan. 
Pidin kirjassa paljon siitä, että se sai epäilemään vähän kaikkea ja kaikkia. Ja kuitenkin lopullinen yllätys tuli vasta lopussa. Kuunnellessani kirjaa uskoin tietäväni, mitä lopussa tapahtuu ja olin jo leimaamassa kirjaa ennalta-arvattavaksi. Olin kuitenkin väärässä ja sain yllättyä positiivisesti. Toki kirjassa oli myös ennalta-arvattavia seikkoja (esimerkiksi Sigurdin suhde), mutta ne eivät häirinneet lukukokemusta. 
Pidin kirjan henkilöistä, tosin kovin syvälle heidän ajatuksiinsa en päässyt. Paitsi ehkä päähenkilö Sara. Mutta muista ei oikein saanut syvempää otetta. Poliisi Gundersen vaikutti mielenkiintoiselta ja hänestä olisi ollut mukava lukea/ tietää lisää, samoin Saran isästä. 
Joissain kohdissa toistettiin turhan paljon samaa (esim. ääniviesti vastaajassa) ja asiat junnasivat paikoillaan. Muutoin kirja oli sujuva ja nopea kuunneltava. 
Ihan suosikkilistalleni tämä ei noussut, ihan mukava ja kelpo kirja, mutta sen suurempia tunteita se ei herättänyt. Jännittäviä käänteitä, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Toimi äänikirjana hyvin . 

3/5

Trauma ja rakkaus - Harri Virtanen

Suomalaisen kirjallisuuden seura 2019

Sivuja 160

Storytel äänikirja/e- kirja

Kesto 3h 14min

Lukija Harri Virtanen

"Traumasta tiedetään paljon, mutta ei aivan ymmärretä, miten laajasti se vaikuttaa elämäämme. Emme myöskään ymmärrä, kuinka yleistä traumatisoituminen on. Voidaan puhua jokapäiväisestä traumasta. Kaksi kolmasosaa lapsista kokee traumatisoivan tapahtuman ennen 16. ikävuottaan. Trauman tuoma kärsimys on osa elämää, ei mielen sairautta. Henkinen kipu ei ole sairautta. Mutta traumaa ei pääse pakoon."

Lyhyesti:

Harri Virtanen on toiminut kymmenen vuotta terapeuttina. Sen lisäksi hän on kirjailija ja käsikirjoittaja. 

Trauma ja rakkaus on kirja, joka auttaa tunnistamaan trauman ja opastaa siinä toipumisessa. Usein trauma aiheutuu jo varhaisessa lapsuudessa, kaikkein läheisimpien ihmisten aiheuttamina. 

Se, mikä on suhteessa rikottu, voidaan suhteessa myös korjata. 

Kirja sisältää konkreettisia (mutta fiktiivisiä) esimerkkejä ja asiakaskertomuksia, jotka auttavat ymmärtämään traumaa. 

Traumat ovat yleisempiä kuin uskotaan. Toipuakseen traumasta, siitä täytyy tulla tietoiseksi, ottaa vastuu ja hyväksyä riskit.  Traumasta on mahdollista selviytyä. 

"Traumatausta saattaa ajaa ihmisen loppuun. Trauma oireilee fyysisesti ja psyykkisesti niin monella tavalla ja vaikuttaa kaikilla elämän osa-alueilla. Ihminen kokee olevansa menneisyytensä vanki. Hän on täynnä epätoivoa, koska mikään ei ole auttanut: terapiat, lääkkeet, uudet ihmissuhteet. Lopulta hän aina törmää samoihin ongelmiin, samaan epätoivoon, häpeään ja masennukseen. Kuitenkin siitä voi toipua."

Mielipide:

Ajatuksia herättävä teos. 

Kuuntelin tämän kirjan, koska se on lähipiirissäni ajankohtainen ja voisin suositella tätä kaikille, jotka kokevat asian ajankohtaiseksi. 

Esimerkit olivat hyviä. Kirja oli kirjoitettu niin, että sitä oli helppo ymmärtää. Toiveikas. 

Luulen, että tämä olisi ollut parempi luettuna, sillä (lenkillä)  kuunnellessa oli vaikea palata taaksepäin, jos jokin asia meni vähän ohi. Muutenkin tällaista faktaa, johon pitää keskittyä, on helpompi lukea kuin kuunnella. 

Voi olla, että joudun vielä selailemaan tätä e- kirjana, jotta saan poimittua parhaat palat mieleeni :)

4/5

Maa hänen jalkojensa alla - Vappu- Tuuli Fagerson

Vappu- Tuuli Fagerson ja Books on Demand
2020
Sivuja 388
Arvostelukappale, kiitos!

"Tyttö astui askeleen taaksepäin. Hän katseli uteliaasti kameraan ikään kuin olisi tarkastellut omaa kuvajaistaan peilistä, jonka pinnan oli juuri pyyhkinyt harmaasta huurusta tarkentamalla kuvan kirkkaaksi. Se oli tarkkaan harkittu ele, tapa erottua muista, tytön tavaramerkki. Hän tiesi sen nyt, sillä hän oli katsonut kaikki videot. "

Lyhyesti:

Aino Palokorpi, menestyksekäs taiteilija, on jättänyt maalaamisen ja siirtynyt opettamaan kuvataidetta kouluihin. Alkaa tapahtua kummia, jotka saavat Ainon epäilemään omaa mielenterveyttään - outo, maatunut löyhkä kylpyhuoneessa, huppupäinen seuraaja, karmiva pehmolelu ulkoportailla, nettiviestit asioista, joista muiden ei pitäisi tietää...
Aino uskoo kaiken liittyvän mystisiin maahisiin, joita hän kuvasi kauhutauluissaan menestyksensä huipulla. Onko hän saanut jo liikaa, ahnehtinut liikaa?
Tapahtumat vievät hänet Lappiin, josta hänellä on hataria muistikuvia omasta lapsuudestaan. Harmi vain, ettei reissu ole mukava huviretki...
Kirja kulkee kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä sekä menneessä, jossa paljastetaan pikkuhiljaa suvun salaisuuksia sekä syitä Ainon menestykseen ja mielenterveyden ongelmiin. Lisäksi välissä on jonkun ajatuksia videoista, joita on kuvannut Apila- nimimerkillä esiintyvä nainen.

"En olisi pelastunut, ellei maa olisi juuri silloin haljennut. Sitä ääntä en unohda koskaan. Sortuvien perustusten pauhu tunkeutui korviini kuin miljoonien villipetojen karjunta, suututetun jumalan varotushuuto, toisesta maailmasta nouseva ylimaallinen raivo. Katsoin taakseni. Näkäränköngäs repesi kahtia juuri siitä kohtaa, missä hänen ruumiinsa makasi. Sitten se nielaisi hänet kitaansa."

Mielipide:

Tässäpä mielenkiintoinen ja persoonallinen aihe kotimaiselle jännärille. Maahisiin ja muihin taruolentoihin olen törmännyt tähän mennessä vain fantasiakirjoissa, joten tämä oli mukava lisä jännityskirjallisuuteen. Maahiset sopivat tähän oikein hyvin, eikä tarina mennyt missään vaiheessa liioitteluksi tai muutenkaan "yli". Eli vaikket pitäisikään fantasiasta, niin tähän voi huoletta tarttua, ei ole liian yliluonnollista. Lisäksi taiteilijat/ taideaiheiset kirjat ovat minulle vieraampia, mutta tämä toimi hyvin ja oli hyvin aitoa.
Päähenkilönä Aino oli mukavan tavallinen nainen, joka yritti elää tavallista elämää, mutta jolle oli kuitenkin tapahtunut ikäviä asioita. Vihjailut menneisyyden tapahtumista kutkuttivat sopivasti uteliasuutta ja saivat lukemaan kirjan miltei yhteen menoon.
Tarina oli paikoin hyvinkin jännittävä, hyvin eläväinen ja jopa yllättäväkin. Oudot tapahtumat sekoitettuna mahdollisiin mielenterveyden ongelmiin saivat niskakarvat pystyyn ja epäilemään sekä päähenkilöä, että kaikkia mahdollisia sivuhenkilöitä. Mistä oikein oli kyse?
Tosin jännitys ei aivan säilynyt loppuun asti, vaan hävisi pikkuhiljaa loppua kohden. Toimintaa ja salaisuuksia kyllä riitti loppuun saakka, joten en ole pettynyt.
Tarina kulki sujuvasti ja sitä oli helppo ja mukava lukea. Ainoa pieni häiriötekijä oli, että tekstit oli tasattu molemmista sivuista, joka jätti välillä sanojen välille pitkiä välejä. Mutta sekin siis vain esteettinen tekijä, ei haitannut lukemista.
Kaikin puolin siis miellyttävä ja persoonallinen lukukokemus, tykkäsin!
4/5

Ihmisruumis - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2012 Il corpo ei
umano
WSOY 2014
Suomentanut Helinä Kangas
Sivuja 334
Kirjasto

"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille. Myös luutnantti Egitto on tehnyt parhaansa unohtaakseen. "

Lyhyesti:

Italialaiskomppania lähetetään sotakomennukselle Afganistaniin. Karuissa oloissa, hiekkamyrskyjen keskellä, on yksinäistä ja ankeaa ja jokaisella on omat keinonsa selviytyä.
Lääkäri luutnantti Egitto pidentää komennustaan ja turruttaa mieltään lääkkeillä välttääkseen sisarensa painostusta.
Ylivääpeli René on saattanut vahingossa raskaaksi naisen, jolla ei pitänyt olla sellaiseen enää mahdollisuutta. Hän painiskelee uskontonsa, järjen ja tunteiden välillä. Röyhkeä Cederna kerskailee miehisyydellään ja tekee kiusaa muille. Oppipojakseen hän on ottanut nuoren Ietrin, joka rimpuilee irti äidistään. Mukana on myös Mitrano, joka joutuu toisten kiusan kohteeksi sekä Torsu, joka sairastuu komennuksella mutta lähtee silti vaaralliselle matkalle vihollisen maaperälle.

"Miksi hän kaipaa aina liikaa ja aina sellaisia asioita, joita ei voi saada, menneitä tai, mikä vielä pahempaa, sellaisia jotka eivät voi koskaan tapahtua? Onko se hänen kirouksensa? Hän on vasta kahdenkymmenen, mutta hän alkaa  jo toivoa, että nuo kaikki haaveet katoaisivat jäljettömiin. Täytyyhän koittaa hetki, jolloin ihminen lakkaa olemasta rikkinäinen, hetki jolloin on juuri siellä missä haluaakin."

Mielipide:

Rakastan Paolo Giordanon kirjaa Alkulukujen yksinäisyys, joten pakko oli tarttua myös tähän hänen toiseen suomennettuun teokseensa.
Vaikka kirjan aihe on ihan erilainen, siinä on sama, surumielisen kaunis kieli ja todella tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Kirjassa itsessään ei tuntunut hirveästi tapahtuvan mitään (lopun matkaa vihollisten maaperälle lukuun ottamatta), mutta kirja oli silti mielenkiintoinen. Henkilöiden väliset suhteet ja heidän tapansa hoitaa asioita ja käsitellä tunteitaan riittivät pitämään mielenkiinnon yllä.
Alkuun meni aina hetki, ennen kuin muisti kuka on kuka (henkilöitä oli aika paljon ja välillä heitä puhuteltiin etunimellä, välillä sukunimellä), mutta loppua kohden jokainen heistä oli hyvin tuttu ja hyvin erilainen.
Tykkäsin. Kaunis kerronta kantoi myös karujen ja rumien tapahtumien yli.
4/5

Pihka - Ane Riel

Pohjoinen lukuhaaste kohta 25: kirja jonka nimessä on vain yksi sana.
Helmet 2019 lukuhaaste 40: kirja käsittelee mielenterveyden ongelmia

Tanskankielinen alkuteos Harpiks 2015
Suomentanut Katriina Huttunen
Aula & Co 2017


"Valkoisessa huoneessa oli pimeää, kun isä tappoi isoäidin. Minä olin siellä. Myös Carl oli siellä, mutta häntä he eivät koskaan huomanneet. Oli jouluaattoaamu ja satoi pikkuisen lunta, mutta kunnon valkeaa joulua ei tuona vuonna ollut."

Liv on pieni tyttö, joka asuu pienellä saarella vanhempiensa kanssa. Heidän kotinsa on saaren kärjessä ja sitä kutsutaan Pääksi. Pää on rauhallinen paikka ja hieman erillään muusta saaren asutuksesta.
Liv rakastaa vanhempiaan ja tietää, että he rakastavat häntä. Livin mielestä siinä ei ole mitään ihmeellistä, että äiti on niin lihava ettei mahdu talosta ulos. Tai että hänen seuranaan on Carl, jota kukaan muu ei tunnu näkevän. Tai että isä täyttää kodin joka nurkan romulla ja tappaa Livin isoäidin.

"Else Haarder makasi selällään kädet kuin rukoukseen ristittyinä peiton päällä. Tuntui melkein kuin hän olisi kuullut, mistä he puhuivat, ja halusi helpottaa poikansa työtä. Se kesti vain hetken. Sillä välin hänen lapsenlapsensa puristi näkymätöntä kättä pimeässä."

Mielipide:

En tiedä, onko väärin sanoa tätä mielenkiintoiseksi kirjaksi. Kaikessa kauhistuttavuudessaan teksti oli jotenkin kepeää ja kun asioita kerrottiin Livin kannalta, se ei tuntunut niin pahalta. Pihka poikkesi monella tapaa muista lukemistani kirjoista, enkä oikein osaa sijoittaa sitä mihinkään genreen.
Todella taidokkaasti tehty teos, joka paljasti pikkuhiljaa mistä kaikki alkoi ja miten mihinkin tilanteeseen päädyttiin.
Todella järisyttävä ja koukuttava lukukokemus, suosittelen!
5/5! 

Hullu vapaana - Beate Grimsrud

Alkuperäisteos 2010 En dåre fri.
Sivumäärä 392



Lyhyesti:

Kirjailijan omaelämänkerrallinen kertomus skitsofreniasta. Tarinaa kertoo kirjailija Eli, joka kuulee päässään neljän pojan äänet; itkevän Espenin, pienen jalkapalloilija Emilin, öykkäri Erikin sekä Prinssi Eugenin.Tarinaa kerrotaan välillä Elin lapsuudesta ja nuoruudesta ja välillä nykyisestä selviytymisestä.
Elillä on vahvat tukijoukot ja vahva hän on itsekin, mutta välillä pää tuntuu halkeavan piposta huolimatta, äänet määräilevät ja psykoosi valtaa mielen. Eli viettääkin osan ajastaan sairaalassa, osan kotonaan.
Ystävät, terapia ja kirjoittaminen pitävät Elin kasassa.

"En peseydy. Makaan sängyssä ja odotan ihmettä. Olen nyt aikuinen. Olen iso mutta kuitenkin pieni. En pysty heräämään. En pysty nukahtamaan. Täydellisesti lamaantuneena ei havaitse mitään. Sidon hetken pohjaan pienen solmun. Ja niin elämä jatkuu. Olen yön jalkeilla ja päivän sängyssä. Paitsi lyhyiät hetkiä. Maailma on lukossa ja minä en ole siellä. Hyvässä ja pahassa. 
Ovikello soi. Se on Jonatan. 
"Oletko ollut koko päivän sängyssä äänien kanssa? hän kysyy. "Olen". Pyydän ääniä piilottamaan minut, ettei kukaan löydä minua. Että en löydä itseäni."
 
Mielipide:
Todella koskettava ja realistinen kirja. Raskasta luettavaa myös, kirja oli aika-ajoin pakko lakea käsistä ja ajatella, pitää taukoa. Mielen sairaudet ja ongelmat kiehtovat minua, olen kohdannut opiskeluaikanani muutaman skitsofreenikon ja luen mielelläni tämäntapaisia kirjoja.
Minusta oli hienoa lukea, että kirjassa Eli ei ollut yksin. Ja että hänellä oli elämässään sisältöä, että sairaus ei vienyt häntä ihan tyystin mukanaan. Todella aito ja suora kirja. Pysäyttävä lukukokemus.
Neljä tähteä:
****