tiistai 29. lokakuuta 2019

Merikirjahaaste Kirjoja Ulapalta

Osallistuin Nannan kirjakimaran merikirjahaasteeseen, Kirjoja ulapalta.
Haasteaika on 1.4.- 31.10.2019. Haasteessa luetaan kirjoja, joissa keskeisenä aiheena on meri. Haasteessa voi lukea romaanea, novelleja, runoja, tietokirjoja, sarjakuvia, mitä vain.

Luvassa on myös arpajaiset, joten kannattaa käydä Nannan blogissa ilmoittautumassa mukaan!

Somessa voi käyttää tunnistetta #kirjojaulapalta . 

Tarkemmat ohjeet löydät Nannan kirjakimaran sivuilta, linkki ylempänä :)



Tässä minun merikirjani:


Kovin montaa merikirjaa ei siis tullut luettua, mutta muutama edes. Ihan mukava haaste, joka tosin vähän jäi minun osaltani isompien haasteiden varjoon.

sunnuntai 27. lokakuuta 2019

Kohta voi vähän kirpaista - nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat - Adam Kay

Annoin vihdoin periksi ja latasin puhelimeeni Storytel- sovelluksen. Nyt voin kuukausimaksun hinnalla kuunnella (ja lukea) puhelimestani niin paljon e- kirjoja kuin haluan (tai tarkemmin ehdin).
Hyvää tässä on se, että lenkkeily on jälleen alkanut innostaa ja työmatkat sujuvat rattoisasti. Huonoa? No, minä lukisin kirjani kaikkein mieluiten edelleen fyysisinä kirjoina. Mutta kun aina ei ehdi, eikä voi. Onhan tämä todella kätevä tapa kuulla kaikki mielenkiintoiset tarinat, mitä ei ehdi lukemaan.

Mutta ensimmäiseen kuuntelemaani kirjaan: 

Kirjoittanut Adam Kay
Englanninkielinen alkuteos 2017 This is Going to Hurt - Secret diaries of a junior doctor
Suomentanut Ari Jaatinen 2019
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 8h 4min
Kirjassa sivuja 260

"Kun luin uudelleen merkintöjäni - jotka kertoivat hauskoista ja jokapäiväisistä sattumuksista, esineistä jotka olivat päätyneet lukemattomiin eri ruumiinaukkoihin sekä pikkumaisista byrokratian kiemuroista, mieleeni palasivat murskaavan pitkät työpäivät sekä erikoistuvan lääkärin työn massiivinen vaikutus koko elämääni. "

Lyhyesti:

Adam Kay kirjoitti päiväkirjaa 6 vuoden ajalta, kun hän työskenteli eri sairaaloissa synnytys- ja naistentautien lääkärinä. Tämä kirja vie lukijansa syvälle sairaalamaailmaan paljastaen sen epäkohtia, mutta myös humoristisia ja hienoja hetkiä. Tarina on tosi.
Kirjan takakannessa kerrotaan kaikki oleellinen kirjasta: "Elämän ja kuoleman kysymykset. Jatkuva ihmisruumiin eritteiden tsunami. Surkeammat tienestit kuin sairaalan pysäköintimittarilla. 97 tunnin työviikko ja hei hei ystävät ja vapaa-aika. Sellaista on nuoren lääkärin elämä."

"Todellisdessa ainoa valinta on siinä, tekeekö hallaa itselleen vai potilailleen. Edellinen on ärsyttävää, jälkimmäiseen kuolee ihmisiä - ei siis valinta ensinkään. Järjestelmä toimii vähimmäishenkilökunnan varassa ja nojaa kaikkein hiljaisimpia vuoroja lukuun ottamatta siihen, että lääkärit heltyvät jäämään yliajalle hoitamaan asiat. "

Mielipide:

Kirja oli epäkohdista ja rankasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja sai aikaan nauruntyrskähdyksiä. Jopa mieheni kiinnostui kuuntelemaan kirjaa, vaikkei kirjojen ystävä yleisesti olekaan. Moneen kertaan hän kyllä epäili "voiko tämä muka olla totta?"
Päällisin mielipide siis kuitenkin on, että kirja oli todella hauska ja viihdyttävä. Koomisia kommelluksia riitti ja niistä oli todella osattu kirjoittaa hauskasti. Lukekaa itse, niin tiedätte. Blogini täyttyisi, jos alkaisin kirjoittamaan lempikohtiani tänne.
Kirjaan täytyy myös osata suhtautua tietynlaisella huumorilla. Välillä se on hyvinkin mustaa ja sarkastista, välillä on olo "eihän tämmöiselle asialle saisi nauraa". Mutta ei oteta liian vakavasti, eikä naureta ilkeästi niin kaikki toimii.
Kirja sai kyllä ajattelemaan myös lääkärien työn ikäviä puolia, sillä kirjassa oli myös kuolemaa ja läheltä piti- tilanteita. Ne aina pysäyttivät liian naureskelun ja muistuttivat siitä, mitä liian vähäinen henkilökunta sekä henkilökunnan väsymys voivat saada aikaan.
4/5



perjantai 25. lokakuuta 2019

Teemestarin kirja - Emmi Itäranta

Teos 2012
Sivuja 266

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 22: ilmastonmuutosta käsittelevä kirja

"Vesi on kaikista elementeistä muuttuvaisin. Niin isä kertoi minulle päivänä, jolloin hän vei minut paikkaa jota ei ole. Vaikka hän oli väärässä monessa asiassa, siinä hän oli oikeassa, niin uskon yhä. Vesi kulkee kuun mukana ja syleilee maata, eikä se pelkää kuolla tulessa tai elää ilmassa. Kun siihen astuu, se on yhtä lähellä kuin oma iho, mutta jos siihen iskeytyy liialla voimalla, särkyy kappaleiksi. "

Lyhyesti:

Nuori Noria, joka seuraa isänsä jalanjälkiä teemestariksi, elää maailmassa jossa vesi on vähissä. Suuri luonnonkatastrofi - tai jokin muu - on tuhonnut ja kuivattanut maita, eikä lumesta ja talvesta ole enää tietoakaan. Diktatuuriset sotilaat vahtivat ja säännöstelevät vettä sekä merkitsevät taloja joissa on tehty vesirikoksia. Epäilevät katseet kääntyvät Norian kodin puoleen, jossa saadaan tarjoiltua herkullista, raikasta teetä kun muut sairastuvat juomastaan vedestä.
Noria yrittää suojella sukunsa salaisuutta, sekä selvittää ystävänsä Sanjan kanssa entismaailmojen laitteiden avulla Hämärän vuosisadan tapahtumia.

"Vaikka hopeanväriselle kiekolle äänitetty entismaailman tarina olisikin olemassa kokonaan muovihaudassa, mahdollisuuteni sen löytämiseen oliva näyttäneet olemattomilta. Nyt uskalsin ajatella ensimmäistä kertaa, että saattoi olla olemassa todellinen mahdollisuus, vaikka kuinka vähäinenkin, että voisin löytää jatkoa kiekon tarinalle. Ajatus kasvoi mielessäni kuin hento, vihreä oksa, joka pinnisti kohti auringonvaloa."

Mielipide:

Pidin kovasti Itärannan Kudottujien kujien kaupungista - ja niin pidin Teemestarin kirjastakin.
Mielenkiintoinen dystopia, arkista elämää ilman vettä.
Kirja jätti tosin paljon kysymyksiä ilman vastauksia ja minuahan sellainen aina häiritsee kovasti. Mitä ihmettä salaperäisissä viesteissä lopulta sanottiin? Mitä todella oli tapahtunut? Mitä ihmisiltä salattiin Menetetyillä mailla? Oliko Sanja Norian puolella vai ei? Onko kirjalle tulossa joskus jatko-osaa? ;)
Esittämiini kysymyksiin löytyy tulkinnanvaraisia vastauksia, mutta kaipaan selkeyttä. Tämä jää varmasti kummittelemaan mieleeni vielä pitkään. Hyvällä tavalla! Jännittävä, koukuttava ja mielenkiintoinen. Jes!
Noria oli mukavan lempeä, pehmeä hahmo. Sanja puolestaan ristiriitainen, mutta mielenkiintoinen. Todella hyvä esikoisteokseksi. Kirjan kieli oli myös mukavan soljuvaa ja helppoa/nopeaa lukea.
4/5

keskiviikko 23. lokakuuta 2019

Kirjavaras - Markus Zusak

Englanninkielinen alkuteos 2005 The Book Thief
Otava 2008
Suomentanut Pirkko Biström
Sivuja 558

"Ensin näkyy valkoista. Sitä lajia joka häikäisee silmät. Hyvin luultavasti jotkut teikäläisistä väittävät mielessään, ettei valkoinen oikeastaan ole edes väri, ynnä muuta väljähtänyttä hölynpölyä. Mutta minäpä kerron nyt, että kyllä se on. Valkoinen on kiistattomasti väri, enkä omasta puolestani usko, että haluat väitellä siitä kanssani. "

Lyhyesti:

Liesel ja hänen veljensä ovat matkalla kasvattiperheeseen. Veli ei kuitenkaan koskaan pääse perille ja Liesel näkee hänet unissaan joka yö. Häntä auttaa vain halu oppia lukemaan, lukemaan kirjaa jonka hän varasti lumesta matkan aikana.
Eletään toisen maailmansodan aikaa Saksassa. Kirjassa seurataan Lieselin elämää köyhässä kasvattiperheessä. Hänen päivänsä täyttyvät uuden isän harmonikan soitosta, jalkapallopeleistä naapurin Rudyn kanssa, pyykkien kuljettamisesta, kirjojen varastamisesta sekä juutalaismiehen piilottelusta. Yöt kuluvat kirjainten, sanojen ja kirjojen parissa.

"Himmelstrasse 33:ea kohti oli todella tulossa jotain hyvin suurta, vaikka Liesel ei vielä sitä tiennytkään. Vääristääkseni ihmisten liiaksi käyämää sanontaa tytöllä oli kiireellisempiä rautoja tulessa:
Hän oli varastanut kirjan. 
Hänet oli nähty. 
Kirjavaras reagoi. Asiaankuuluvasti. "

Mielipide:

Kirjavaras oli instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiirikirja.
Tarina alkoi hieman hitaasti. Kirjan toisena kertojana toimi Kuolema ja väliin oli laitettu tummennetulla tekstillä huomautuksia ja selityksiä, jotka ainakin alussa hieman keskeyttivät lukemista. Loppua kohden nämä vähenivät ja ne sulautuivat paremmin tarinaan. Kuolema oli mielenkiintoinen kertoja ja hänet kuvattiin melko inhimillisenä; hän teki vain työtä, joka oli hänelle annettu.
Toinen kertoja oli 9- vuotias Liesel (joka ehti kirjassa varttua 14- vuoden ikään), kirjavaras.
Lieselin näkökulmastakaan kerrottuna tarina ei ollut liian naiivi tai lapsellinen, vaan hyvin maanläheinen. Vaikka elettiin pahinta natsi- Saksan aikaa, toista maailmansotaa, oli tarina kerrottu arjen kautta.
Alku tosiaan oli hieman tylsähkö, odotin kovasti milloin alkaisi tapahtua. Lopussa tarina oli hyvin koskettava, surullinen, mutta toisaalta onnellinen.
Kirjasta on tehty myös elokuva, haluaisin nähdä sen jossain vaiheessa.
3/5

maanantai 21. lokakuuta 2019

Korpinlaulu - Katinka Sarjanoja

Karisto 2019
Arvostelukappale, kiitos!
Sivuja 532

"Savu oli paksua huopaa hänen ympärillään, kuumuus kuin iholle painautuvat hiilet. Siiveniskut saivat kipinät villiintymään, hajottivat silmiä sumentavan pimeyden, päästivät linnansalin soihtujen valon lävitseen. 
Étain puristi rystyset valkoisina pöydänreunaa ja toivoi, ettei kukaan ollut huomannut sitä, hänen jähmettymistään, tyhjään tuijottavaa katsettaan, otsalta valuvaa hikeä."

Lyhyesti:

Korpinlaulu aloittaa uuden fantasiatrilogian ja on Katinka Sarjanojan esikoisteos.
Kirja kertoo Étainista, Vanhan Korpin tyttärestä, joka on Savuvälvän vanhojen kuninkaiden sukua. Étain on kihlautunut tuliselle kapinanjohtajalle Rowanille ja he solmivat ikivanhan veritaian vahvistamaan suhdettaan. Ètainin kaksoisveli Wyn on myös mukana kapinallisissa, heidän vanhan ja viisaan isänsä vastustuksesta huolimatta.
Vasalliprinssi Kultaterä saa kuitenkin vihiä kapinasta ja saadakseen kapinalliset paljastamaan itsensä hän teloituttaa Étainin isän ja naittaa Étainin omalle kaartinpäällikölleen, pelottavalle Rautakatseelle.
Rautakatse osoittautuu kuitenkin hyväksi mieheksi ja Ètainin on vaikea päättää, kenelle olla uskollinen, kenen puolelle kuulua. Rakkaista löytyy uusia, pimeitä puolia ja uudet tuttavuudet eivät olekaan niin pahoja kuin väitetään.

"Jäinen väristys, Rowanin murhaavaa katsetta hyytävämpi kulki Ètainin lävitse ja asettui vatsan tienoille. Hänkö oli häväissyt Rowanin? Hänen ikävänsä ja sammumaton rakkautensako olivat saaneet Rowanin katsomaan häntä niin... inhoten. Ètain ei ymmärtänyt. Hänestä tuntui kuin hänelle olisi lausuttu kuolemantuomio kertomatta mistä häntä syytettiin. "

Mielipide:

Innostuin kirjasta ihan hurjan paljon. Aihe oli mielenkiintoinen, alku lupaava.
Toteutus jäi kuitenkin toivottua vaisummaksi...
Tarinassa ehti tapahtua todella paljon ja juonenkäänteet olivat kyllä dramaattisia, mutta eivät herättäneet sen isompia tunnereaktioita. Huomasi kyllä, että tähän oli haettu voimakkaita tunteita ja vaikeita valintoja, mutta valitettavasti ne eivät välittyneet lukijalle asti.
Kirjaa olisi voinut tiivistää - tapahtumia oli ehkä jo liikaa yhteen kirjaan eikä tilaa jäänyt asioiden kuvailulle ja tunteiden herättämiselle. Kirjaa oli kiirehditty liikaa ja teksti hyvin toteavaa.
Henkilöitä oli kirjassa aika paljon ja osalle oli monta nimeä. Minulle ei jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa muista henkilöistä kuin Rautakatseesta. Muut jäivät hieman persoonattomiksi. Ètain oli puolestaan hieman ristiriitainen hahmo. Minusta tuntuu, että häntä oli yritetty kuvata vahvaksi, arvokkaaksi neidoksi, joka tekee vaikeita päätöksiä ja kärsii niiden seuraukset - mutta toisaalta, hän säntäsi itkemään heti vastoinkäymisten sattuessa ja säälitteli itseään.
Olisin kovasti halunnut pitää tästä enemmän. Kuten sanoin, aihe oli mielenkiintoinen ja tapahtumat jännittäviä - toteutus vain tökki. Odotan kuitenkin sarjan tulevia osia, toivoen kuitenkin kirjailijalta enemmän panostusta henkilöihin ja tunteisiin.
3/5

tiistai 8. lokakuuta 2019

Viesti mereltä - Nicholas Sparks

Englanninkielinen alkuteos 1998 Message in a bottle
Suomentanut Arja Kantele
WSOY 1999
Sivumäärä 327

Kirja sopii Merikirjahaasteeseen
Pohjoinen lukuhaaste kohta 24: umpimähkään valittu kirja (kirpparilöytö nimen perusteella)

"Pullo heitettiin veneestä leppeänä kesäiltana muutama tunti ennen sateen alkua. Se oli helposti särkyvä, niin kuin pullot yleensäkin ja olisi pirstoutunut pudotessaan maahan jo alle metrin korkeudelta. Mutta tiiviisti suljettuna ja vesille laskettuna tästäkin pullosta tuli yksi merikelpoisimmista ihmisen tuntemista esineistä. "

Lyhyesti:

Theresa on yli kolmikymppinen yksinhuoltaja, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin. Hän lähtee hyvän ystävänsä Deannan kanssa lomalle Cape Codiin, kun hänen poikansa Kevin viettää useamman viikon kesästä isänsä kanssa. Theresa on eronnut miehestään Davidista pari vuotta sitten ja vaikka miehen petos kirpaiseekin yhä, ovat he nykyään ihan ok väleissä.
Theresa on aamulenkillä rannalla, kun hän löytää rantaan ajautuneen pullon. Pullossa on kirje, jonka sisältö saa Theresan kyyneliin.
Mutkien kautta Theresa löytää muitakin koskettavia kirjeitä ja Deannan yllyttämänä hän lähtee etsimään kirjeiden salaperäistä kirjoittajaa, Garrettia.
Theresa ei aavistakaan, kuinka kirjeet mullistavat hänen elämänsä...

"Mies hikoili aamupäivän kuumuudessa, ja kosteus oli paikoin imeytynyt hänen paitansa läpi. Sen hihat oli revitty pois, joten käsivarren tiukat lihakset näkyivät paljaina. Miehen kourat olivat tuhriintuneet johonkin mustaan, kaiketi öljyyn, ja sukeltajankello hänen ranteessaan oli naarmuinen ja kulunut. Hän näytti mieheltä, joka vietti melkein kaiken aikansa veden äärellä. "

Mielipide:

Tällainen "pelkkä romantiikka" ei ehkä ole ihan minun kirjallisuudenlajini.
Pidän romantiikasta, mutta mukana täytyy olla jotain muutakin.
Viesti Mereltä oli kauniisti kirjoitettu, kohtalokas tarina, jota oli helppo ja nopea lukea. Odotin kuitenkin koko ajan, että tapahtuisi jotain enemmän. Vaikka kirja omalla tavallaan pitikin otteessaan, ei se vanginnut minua kokonaan tai saanut omia tunteitani vietyä mukanaan.
Olen ehkä lukenut liikaa jännäreitä, kun odotin koko ajan miehen olevan joku mustasukkainen takertuva sekopää 😂 Minua nimittäin välillä todella ärsytti Garrettin takertuvuus ja "en voi elää ilman sinua" meininki. Se kaikki oli tarkoitettu romanttiseksi, mutta...
Theresa oli ihan ok hahmo, pääosin järkevä ja tavallinen tyyppi, jonka sydän on kertaalleen särjetty. Pieni epäluottamus ja epävarmuus oli kuvattu aidosti.
Millaisen arvosanan antaisin kirjalle, joka on ihan ok luettavaa, mutta ei kuitenkaan herätä sen suurempia tunteita? Kirja ei ole huono, mutta ei mielestäni loistavakaan.
3/5

tiistai 1. lokakuuta 2019

Syyskuussa luetut:

Syyskuussa luin kolme kirjaa.
Pieni parannus edelliseen kuukauteen :D
Kirjoista 2/3 oli ulkomaisia ja kaikki 3 naiskirjailijoiden kirjoittamia.

Enkelintekijä - Camilla Läckberg 4/5
Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen 4/5
Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg 4/5

Keskiarvo kirjoille 4/5.
Haasteet junnaavat edelleen paikoillaan ja luultavasti saavatkin junnata. Koska lukuaikaa on nykyään niin vähän, keskityn kirjoihin jotka oikeasti haluan lukea. En kuitenkaan ihan vielä heitä kirvestä kokonaan kaivoon haasteiden suhteen. Katsotaan.

Lokakuu?
Osallistuin instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiiriin, jossa kirjaksi valikoitui Markus Zusakin Kirjavaras. Se on siis ainakin lokakuun luettavien listalla. Läckbergistä pidän taukoa, vaikka seuraava osa odottaakin lukemista omassa hyllyssä. Pieni kirjastovierailu voisi tehdä taas hyvää :)

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...