Hyvää tässä on se, että lenkkeily on jälleen alkanut innostaa ja työmatkat sujuvat rattoisasti. Huonoa? No, minä lukisin kirjani kaikkein mieluiten edelleen fyysisinä kirjoina. Mutta kun aina ei ehdi, eikä voi. Onhan tämä todella kätevä tapa kuulla kaikki mielenkiintoiset tarinat, mitä ei ehdi lukemaan.
Mutta ensimmäiseen kuuntelemaani kirjaan:
Kirjoittanut Adam Kay
Englanninkielinen alkuteos 2017 This is Going to Hurt - Secret diaries of a junior doctor
Suomentanut Ari Jaatinen 2019
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 8h 4min
Kirjassa sivuja 260
"Kun luin uudelleen merkintöjäni - jotka kertoivat hauskoista ja jokapäiväisistä sattumuksista, esineistä jotka olivat päätyneet lukemattomiin eri ruumiinaukkoihin sekä pikkumaisista byrokratian kiemuroista, mieleeni palasivat murskaavan pitkät työpäivät sekä erikoistuvan lääkärin työn massiivinen vaikutus koko elämääni. "
Lyhyesti:
Adam Kay kirjoitti päiväkirjaa 6 vuoden ajalta, kun hän työskenteli eri sairaaloissa synnytys- ja naistentautien lääkärinä. Tämä kirja vie lukijansa syvälle sairaalamaailmaan paljastaen sen epäkohtia, mutta myös humoristisia ja hienoja hetkiä. Tarina on tosi.
Kirjan takakannessa kerrotaan kaikki oleellinen kirjasta: "Elämän ja kuoleman kysymykset. Jatkuva ihmisruumiin eritteiden tsunami. Surkeammat tienestit kuin sairaalan pysäköintimittarilla. 97 tunnin työviikko ja hei hei ystävät ja vapaa-aika. Sellaista on nuoren lääkärin elämä."
"Todellisdessa ainoa valinta on siinä, tekeekö hallaa itselleen vai potilailleen. Edellinen on ärsyttävää, jälkimmäiseen kuolee ihmisiä - ei siis valinta ensinkään. Järjestelmä toimii vähimmäishenkilökunnan varassa ja nojaa kaikkein hiljaisimpia vuoroja lukuun ottamatta siihen, että lääkärit heltyvät jäämään yliajalle hoitamaan asiat. "
Mielipide:
Kirja oli epäkohdista ja rankasta aiheestaan huolimatta humoristinen ja sai aikaan nauruntyrskähdyksiä. Jopa mieheni kiinnostui kuuntelemaan kirjaa, vaikkei kirjojen ystävä yleisesti olekaan. Moneen kertaan hän kyllä epäili "voiko tämä muka olla totta?"
Päällisin mielipide siis kuitenkin on, että kirja oli todella hauska ja viihdyttävä. Koomisia kommelluksia riitti ja niistä oli todella osattu kirjoittaa hauskasti. Lukekaa itse, niin tiedätte. Blogini täyttyisi, jos alkaisin kirjoittamaan lempikohtiani tänne.
Kirjaan täytyy myös osata suhtautua tietynlaisella huumorilla. Välillä se on hyvinkin mustaa ja sarkastista, välillä on olo "eihän tämmöiselle asialle saisi nauraa". Mutta ei oteta liian vakavasti, eikä naureta ilkeästi niin kaikki toimii.
Kirja sai kyllä ajattelemaan myös lääkärien työn ikäviä puolia, sillä kirjassa oli myös kuolemaa ja läheltä piti- tilanteita. Ne aina pysäyttivät liian naureskelun ja muistuttivat siitä, mitä liian vähäinen henkilökunta sekä henkilökunnan väsymys voivat saada aikaan.
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti