keskiviikko 30. syyskuuta 2020

Syyskuussa luetut:

 Syyskuu oli ihan kelpo lukukuukausi ja äänikirjoja tuli kuunneltua ihan kivasti, työmatkoilla. Kirjoja tuli luettua yhteensä 7. Kirjoista 3/7 oli äänikirjoja, 2/7 kotimaisia ja 6/7 naiskirjailijoiden kirjoja.  
Suosikkini oli Jenny Colganin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, todellinen hyvän mielen kirja synkkenevään syksyyn. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,7. 

Älä anna minun pudota - Elina Aaltonen 3/5
Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - Jenny Colgan 5/5
Lauluja variksille - Ruth Hogan 4/5
Jalat ilmassa - Antti Rönkä 3/5
Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas 4/5
Taikuuden talo - Mikki Lish ja Kelly Ngai 3/5
Majakan valoa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan 4/5


Lokakuussa jatketaan samaan malliin. 
Kirjapinossa on mm. Stephenie Meyerin Keskiyön aurinko ja Sarah J. Maasin Usvatuulen valtakunta. 
Äänikirjana on kesken Virpi Hämeen-Anttilan Käärmeitten kesä. 
Hyviä kirjoja siis luvassa :)

torstai 24. syyskuuta 2020

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan


 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Little Beach Street Bakery
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 406
Storytel äänikirja
Kesto 12h 10min
Lukija Anniina Piiparinen

"Vuosia myöhemmin, kun Polly oli jo vanha rouva ja asui kaukana, hänestä tunuti vaikealta kertoa, että näin he olivat eläneet silloin joskus. Joinain päivinä mantereelle pääsi autolla, mutta toisinaan tarvittiin venettä. Joskus he olivat pitkiä aikoja eristyksissä eikä kukaan oikein tiennyt, milloin ja miten tilanne muuttuisi. Vuorovesitaulukoista pystyi seuraamaan vain vuorovettä, ei säätä."

Lyhyesti:

Pollyn ja hänen miehensä Chrisin firma menee konkurssiin ja parisuhdekin ajautuu karille. Yhteinen talo joutuu myyntiin ja edessä on muutto. 
Kaupungin vuokrat ovat pilvissä ja sattumalta hän löytää pieneltä vuorovesisaarelta edullisen asunnon meren ääreltä - asunto vaikuttaa täydelliseltä hänen sen hetkiseen mielialaansa ja toiveisiinsa nähden. Nyt hänellä on aikaa ja rauhaa mietiskellä elämäänsä. 
Pieni saari on tunnelmallinen ja sen asukkaat ystävällisiä. Polly rentoutuu rakkaan harrastuksensa, leipomisen, parissa. Vastoinkäymisiä riittää, mutta Pollyn rakkaasta harrastuksesta tulee hänen uusi uransa. 
Pollyn päiviä piristävät myös Niilo- lunni, kalastaja Tarney sekä mehiläishoitaja Huckle. Myös Pollyn paras ystävä Kerensa vierailee välillä saarella ja tykästyy sen ympäristöön. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole mutkattomia. 

"Polly ryhtyi pistelemään rivakammin, kun sade alkoi, sitten hän jo juoksi, mutta lopulta hän pysähtyi ja luovutti: hän kastuisi läpimäräksi joka tapauksessa, eikä hän voinut asialle mitään. Hän nosti kädet ilmaan ja antoi veden valua. Sade oli lämmin mutta silti virkistävä. Vähän kuin olisi seissyt suihkussa. Krapula oli kaikonnut ja hän tunsi olonsa yhäkkiä käsittämättömän vapaaksi. Hän oli enemmän elossa kuin aikoihin."

Mielipide:

Tykkäsin!
Vaikka tämä noudattaa samaa kaavaa kuin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, on tässä kuitenkin erilaiset (ja ihanan persoonalliset) hahmot ja uusi, upea miljöö. 
Tämä toimi loistavasti äänikirjana ja oli mukavan leppoisaa, kevyttä kuunneltavaa. Paljon iloa, ihastusta ja hassuja sattumia, mutta myös surua ja traagisia tapahtumia. 
Tätä kuunnellessa oikein haistoi tuoreen leivän tuoksun ja alkoi tehdä mieli leipoa - itse asiassa, tätä kuunnellessani leivoinkin erän sämpylöitä ja pullaa :)
Minua ei siis häirinnyt kirjojen samankaltaisuus. Nämä ovat helppoa luettavaa ja kuunneltavaa ja näistä tulee hyvä mieli. Mikään ei jäänyt häiritsemään. Toivottavasti Colganilta on tulossa lisää suomennettuja teoksia, sillä minä ainakin lukisin mielelläni lisää :)

4/5



sunnuntai 20. syyskuuta 2020

Taikuuden talo - Mikki Lish & Kelly Ngai


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The House on Hoarder Hill
Aula & Co 2020
Suomentanut Terhi Kuusisto
Sivuja 266
Kirjasto

"Kivikorppi uneksi lentämisestä. Se uneksi kohoavansa lämpimien ilmavirtojen mukana, syöksähtelevänsä pienempien lintujen perään, sujahtavansa saaliinhimoisena metsään. Mutta miellyttävän uneksinnan keskeytti ääni. - Auta heitä, ääni sanoi. - Näytä tietä. Se oli kadonneen ääni. "

Lyhyesti:

Hedy ja Spencer, 11- ja 8- vuotiaat sisarukset, menevät jouluksi isoisänsä Johnin luo vanhempien ollessa työmatkalla. Papan talo on täynnä lukittuja ovia ja salaisia taikaesineitä, joihin ei saa koskea. Lapset saavat kuitenkin pölyyn kirjoitetun viestin kadonneelta Rose- mammaltaan: "Etsi minut". 
Salaa lapset alkavat selvittää, mitä salaisuuksia taloon on kätketty ja mitä pappa heiltä oikein piilottelee. Liittyykö tämä itse katoamiseen jotenkin?
Apua lapset saavat yllättäviltä tahoilta; puhuvalta karhuntaljalta ja hirvenpäältä, puunsilmiltä sekä epäluotettavalta haamulta, jolla ei ole hyvät mielessä. 
Saavatko lapset selvitettyä totuuden?

"Spencerin silmät rävähtivät kunnolla auki. Hedy kallisti päätään äänen tulosuuntaan. He kumpikin kääntyivät ympäri niin että heillä oli jalat tyynyllä, ja kurkistivat lattialle. Kolme muhkuraa teki kahdeksikkoja Hedyn ja Spencerin sänkyjen välissä. Aina välillä ne osuivat sänkyyn, kaikki kolme peräkkäin kop kop kop. Yksi niistä oli muita pienempi, mutta aivan yhtä vilkas kuin muutkin."

Mielipide:

Ihastuttava kirja nuorille lukijoille!
Aikuiseen makuun liian yksinkertainen, mutta kohderyhmälleen tämä on aivan loistava. 
Sopivasti jännitystä ja vaarallisia tilanteita, hitunen huumoria ja roimasti taikaa. 
Hedy ja Spencer mukavan tavalliset sisarukset, jotka tulivat hyvin toimeen keskenään. Omituisen salaperäinen pappa, salaperäisine ystävineen. 
Taikuuden talo oli mukavan kiehtova lukituine ovineen ja salasuuksineen. 
Uskon tämän houkuttelevan nuoria lukijoita kirjojen pariin. 
Mukavaa, että tälle on tulossa jatkoakin :)

3/5


perjantai 18. syyskuuta 2020

Okaruusujen valtakunta - Sarah J. Maas


 Englanninkielinen alkuteos 2015 A Court of Thorns and Roses
Gummerus 2019
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 478
Kirjasto

"Metsä oli muuttunut lumen ja jään sokkeloksi. Olin tarkkaillut pensaikkoa tunnin, ja alkoi jo tuntua hyödyttömältä kyyhöttää vartiossa oksanhaarassa. Puuskainen tuuli tuiskutti lunta, joka peitti jälkeni, mutta piilotti myös kaikki mahdollisen saaliin merkit. Nälän ajamana olin kulkenut kauemmas kotoa kuin yleensä uskalsin mennä, mutta talvi oli vaikeaa aikaa. "

Lyhyesti:

Feyre elää köyhyydessä kahden sisarensa sekä isänsä kanssa. Isä on kykenemätön huolehtimaan perheestään, samoin vanhemmat sisaret. Feyre on opetellut metsästämään pitääkseen perheensä hengissä. 
Kylmänä talvipäivänä, Feyre kulkee syvälle metsään etsimään saalista. Hän löytääkin kauriin, mutta sitä jahtaa myös suuri susi. Feyre epäilee suden olevan haltia ja vihan vallassa tappaa myös suden. 
Hän on tietämättään rikkonut Sopimusta ja karmaiseva haltiapeto tulee hakemaan hänet Prythianiin, haltioiden maahan, jossa hänen on vietettävä loppuelämänsä, ellei halua kuolla heti. 
Hän suunnittelee pakoa, hän haluaa pois vihaamiensa olentojen luota. Mutta jostain syystä tuo hurja haltiapeto, joka osoittautuu vaikutusvaltaiseksi ja korkea-arvoiseksi ylihaltiaksi jonka kasvoja peittää naamio, vetää häntä puoleensa. 
Feyre oppii, etteivät kaikki hänen kuulemansa tarinat ole totta ja hänen tunteensa vaihtuvat vihasta intohimoon. Pian kaikki ovat vaarassa ja vain Feyrellä on mahdollisuus pelastaa heidät kaikki - mutta mitä tavallinen ihmistyttö voi tehdä, kun vastassa on taikavoimaisia haltioita?

"Tamlin ei näyttänyt paljoakaan minua vanhemmalta, mutta haltiat olivat kuolemattomia. Hän saattoi olla satojen vuosien ikäinen. Tai tuhansien. Suutani kuivasi, kun tarkastelin huolellisesti miesten outoja, naamioituja kasvoja. He näyttivät yliluonnollisilta, alkukantaisilta ja ylhäisiltä. He olivat kuin järkähtämättömiä jumalia tai puolivillejä hovimiehiä. "

Mielipide:

Miten en ole löytänyt tätä kirjaa aiemmin? Jälleen yksi kiehtova ja kutkuttava fantasiasarja luettavakseni! (Sarjan toinen osa, Usvatuulen valtakunta varattuna kirjastoon). 
Tässä kirjassa ehdottomasti kantava voima on Feyren ja Tamlinin välillä kieppuva jännite ja intohimo. Tarina alkaa vauhdikkaasti Feyren tapettua suden, mutta keskiosa kirjasta oli aika hidas. Aina välillä tapahtui jotain, mutta kaikkein eniten itse odotin vain näiden kahden suhteen kehittymistä. Kirjan loppu olikin sitten yhtä rytinää ja tapahtumien melskettä. En ollut täysin tyytyväinen kirjan loppuun, tuntui epäuskottavalta että Feyre ratkaisi haasteensa niin helpolla ja että hänen ylipäänsä annettiin ratkaista ne niin helpolla. 
Pidin kaikista kirjan henkilöistä ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin, vaikka välillä tahtia olisi voinut kihdyttää. Asioita paljastui mukavasti pikkuhiljaa ja kaikelle löytyi selitys. Haltioiden maailma oli kiehtova ja taikuutta mukavasti. Pidin tästä kyllä :)

4/5


lauantai 12. syyskuuta 2020

Jalat ilmassa - Antti Rönkä


Gummerus 2019
Sivuja 224
Storytel äänikirja
kesto 5h 16min
Lukija Ville- Veikko Niemelä

"Kun viimein lyömme takaovet kiinni ja ahtaudumme penkille hullunkuriseen riviin, minusta ei tunnu miltään. En keksi mitään sanottavaa. En jaksa edes pilkata rumia rakennuksia, jotka yksi kerrallaan jäävät taakse. Kauppa. Kunnanvirasto. Vanhainkoti. Koulu. Kuinka monta kertaa olen katsellut näitä seiniä, kuvitellut niiden tuhon?"

Lyhyesti:

Aaro aloittaa opinnot yliopistossa, uudessa kaupungissa. Se on hänelle uusi alku, mahdollisuus olla jotain muuta, joku muu. Vuosia jatkunut koulukiusaaminen on kuitenkin jättänyt jälkeensä pahat arvet, eikä mikään ole helppoa. Aaro miettii koko ajan, mitä muut hänestä ajattelevat, pitääkö hänestä kukaan ja onko hänellä oikeutta minkäänlaiseen onneen. Äänet päässä huutavat, ettei hän ole mitään, ei minkään arvoinen. 
Voiko hän silti saavuttaa onnen ja olla niin sanotusti normaali?

"Kelaan kulunutta iltaa edestakaisin, etsin virheitä. Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin, miten olisin voinut pelastaa kaiken. Mietin koko elämääni. Hetkiä joissa olisin voinut kääntää kaiken paremmaksi tai pahemmaksi. Mietin kuinka kauas olen ajautunut hopeiselta polulta, oikeiden valintojen polulta. Ehken kovin kauas?"

Mielipide:

Tämä kovasti kehuttu kirja ei tehnyt minuun vaikutusta. 
Suurimmaksi osaksi luulen sen johtuvan siitä, että kuuntelin tämän lukemisen sijaan (lukemalla tunteet välittyvät minuun paremmin kuin kuuntelemalla). Minulle tämä jäi hyvin pintapuoliseksi, en päässyt Aaron pään sisälle. Minulle jäi olo, että tämä on ainakin hieman autofiktiivinen teos? En ole sen kummemmin perehtynyt kirjailijaan, mutta... Lisäksi koin, että tämä sopisi minua nuoremmille lukijoille (esim. yökerhosekoilut eivät eivät enää kiinnostaneet...). 
Kiusaaminen on ollut läsnä minunkin elämässäni monella tapaa ja pelkään varsinkin omien lasteni puolesta. Silti en jotenkin saanut tästä irti sitä, mitä monet ovat saaneet. 
Koen kuitenkin, että kaikki kiusaamiseen liittyvä kirjallisuus on äärimmäisen tärkeää ja toivonkin, että moni lukisi tämänkin. Tässä oli kuitenkin käsitelty paljon juuri sitä, miten kiusaaminen vaikuttaa myös myöhäisemmässä elämässä, ei vain sillä hetkellä, kun sitä tapahtuu. Kuinka vaikeaa on päästä elämässä eteenpäin, kun ei osaa nähdä itseään oikeassa valossa. 
Pidin kirjassa siitä, että se loppui toiveikkaasti. Odotin koko ajan (ehkä kirjan nimeä ajatellen), että tässä on hyvin onneton loppu. Vaikka mitä pahaa tapahtuisi, aina on toivoa. 

3/5

torstai 10. syyskuuta 2020

Lauluja variksille - Ruth Hogan


 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Wisdom of Sally Red Shoes
Bazar kustannus 2020
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivuja 367
Kirjasto

"Vanha nainen vetää keuhkonsa täyteen kirpeää syysilmaa, heilauttaa kätensä sivuilleen ja kajauttaa täydellisen ylä- C:n. Sävel kohoaa puhtaana ja kirkkaana yli edessä levittäytyvän hautakivien kirjoman rinteen. Kukaan ei ole kuulemassa äänen hämmästyttävää voimaa eikä ihailemassa absoluuttista sävelkorvaa, jos ei lasketa korkeissa männyissä kököttäviä variksia ja oravaa, joka kaivaa tammenterhoja piilostaan kallellaan olevan kiviristin takaa."

Lyhyesti:

Masha on kohdannut pahimman surun mitä kuvitella saattaa - hänen poikansa on kuollut ja se on hänen syytään. Joka aamu hän rankaisee itseään hukuttautumalla, ainakin melkein. Hän haluaa tietää, miltä se tuntuu. Hän kuljeskelee myös hautausmaalla koiransa Haizumin kanssa, osaa kivien tekstit ulkoa. Hän saa outoa lohtua variksia ruokkivasta Sallysta, joka laulaa kauniisti. 
Alice on yksinhuoltaja, jolla ei ole tukiverkostoa ja jonka poika oireilee murrosikäänsä. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, kuinka suuria salaisuuksia Alice kantaa ja salaa muilta. 
Mutta kuten yleensä, sateen jälkeen paistaa aurinko ja elämä alkaa voittaa. Masha kokee vihdoin heräävänsä surustaan ja kykenee ajattelemaan hyviä hetkiä. 

"Tänään uima-altaan lämpötila on 6,3 astetta, ja tänä aamuna minä uin enkä huku. Uin kymmenen altaanmittaa ja palkitsen sitten itseni maitokahvilla ja mustikkamuffinilla ennen töihin lähtöä. Epiphanyn juhlissa kokemani epifanian (päivän sana - äkillinen ilmestyksen kaltainen oivallus jonkin asian todellisesta luonteesta) jälkeen olen yrittänyt muuttua. "

Mielipide:

Toinen suomennettu teos Ruth Hoganilta. Hänen aiempi kirjansa Kadonneiden tavaroiden vartija oli ihan mukava lukukokemus. 
Lauluja variksille oli samantyylinen, vaikkakin aiheeltaan erilainen. Siinä missä Kadonneiden tavaroiden vartija oli kevyt ja romanttinen ripauksella taikaa, Lauluja variksille oli surumielinen, mutta toiveikas. Ei liian raskas, vaikka aihe on surullinen.
Ruth Hoganin kirjoissa pidän erityisesti hänen henkilöhahmoistaan. Ne ovat mukavan sympaattisia ja mukana on aina joku hyvin persoonallinen tyyppi. Tässä se oli punakenkäinen Sally, joka ruokki variksia, lauloi hautausmaalla ja puhui muuta kuin tarkoitti. Silti hänessä oli paljon viisautta. 
Kirjassa on rauhallinen tahti, mikä välillä väsytti ja toivoin nopeampaa etenemistä. Kirjan alun luin pienissä pätkissä arkikiireiden vuoksi, mikä vaikutti lukukokemukseeni. Kirjan lopun luin pidemmissä pätkissä ja paremmin keskittyen, joten vasta loppua kohden pääsin kirjaan kunnolla sisään. Tämä vaatii hieman vaivaa ja ajatusta, minä en ainakaan pystynyt täysin sulavasti tätä lukemaan. 
Pidin kuitenkin loppujen lopuksi kirjasta, vaikka alkuun luulin ettei se tekisi vaikutusta. Yllättämään se ei päässyt, mutta nautin kirjan kielestä ja tunnelmasta. 

4/5


sunnuntai 6. syyskuuta 2020

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - Jenny Colgan


 Englanninkielinen alkuteos 2016 The Little Shop of Happy Ever After
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 360
Storytel äänikirja
Kesto 10h 21min
Lukija Anniina Piiparinen

"Hyvien tapahtumien ongelma on usein se, että naamioituvat kamaliksi. Eikö olisi ihanaa, jos aina kun meneillään on jotain raskasta, joku taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "älä murehdi. Tämä on sen arvoista. Nyt tuntuu ihan järkyttävältä, mutta usko pois, kaikki kääntyy vielä parhain päin", ja siihen voisi vastata: "Kiitos, hyvä haltiatarkummi." 

Lyhyesti:

Kirjoja ja työtään rakastava Nina Redmond jää työttömäksi, kun hänen kotikaupunkinsa pikkukirjasto suljetaan. Luonteeltaan arka ja varovainen Nina tekee jotain itselleen varsin epätavanomaista - hän ostaa vanhan pakettiauton ja perustaa siihen kirjakaupan. 
Valitettavasti hän ei voi pitää kirja-autoaan kotikaupungissaan, joten hän muuttaa pieneen kylään skotlannin ylämaille. Kylän asukkaat ihastuvat kirja-autoon ja Ninasta on mahtavaa jakaa lukuintoa muillekin. Hän tapaa paljon ihania, ystävällisiä ja persoonallisia ihmisiä, mutta tuntee itsensä silti yksinäiseksi. Odottaako häntäkin tuolla jossain se satujen prinssi?

"Hänestä oli ihana ajatus, ettei koko päivänä olisi muuta tekemistä. Kaapissa oli leipää paahdettavaksi  ja sulatejuustoa sen päälle. Huoneessa soi rauhallinen musiikki. Hän saattoi käpertyä mukavasti lämpimään ja vaipua viktoriaanisen ajan Lontooseen tai zombien kansoittamaan tulevaisuuteen tai mihin tahansa halusi mennäkin. Koko hänen elämänsä ajan ulkomaailma oli ollut jotain, miltä oli mukava suojautua kirjojen parissa."

Mielipide:

Ihastuttava kirja kirjoista ja rakkaudesta!
Tässä kirjassa oli kyllä kaikki kohdallaan ja siitä huomasi kirjailijan rakkauden kirjoja kohtaan. Ihanan kepeä tarina, jossa oli kuitenkin sopivasti säpinää. 
Kirjan henkilöt olivat todentuntuisia ja miellyttäviä. Ninakaan ei ollut ujoudessaan liian hiirulainen ja kehittyi mukavasti kirjan edetessä. 
Ninan ja Lennoxin välillä oli mukava jännite ja Marekin taustaa en olisi osannut (tai halunnut) arvata, ennen kuin siitä vihjaistiin. 
Miljöön kuvailu oli upeaa ja kirjaan pystyi eläytymään hienosti. 
Niin kuin jo sanoin, kaikki on kohdallaan. Toimi äänikirjana hienosti. 
Täydellinen hyvän mielen kirja. 

5/5

tiistai 1. syyskuuta 2020

Elina Aaltonen - Älä anna minun pudota


 Elina Aaltonen ja Books on Demand 2020
Sivuja 201
Arvostelukappale, kiitos!

"Hiekka pöllähtelee mustien kavioiden kumahdellessa maneesin pohjaan. Valkoinen kuolavaahto räiskähtelee tummanruunikon puoliverisen tamman rinnuksille sen korskuessa kiihdyksissään lähestyessään estettä. Laukka on kolmetahtista ja pyörivää, ja hevosen koko olemuksesta näkee, että se on täynnä pidäteltyä ruutia. Kaviot rummuttavat yhä kovemmin, kunnes lopulta ne irtoavat maasta, ja upea, kiiltäväkarvainen tamma liitää ratsastajansa kanssa esteen yli."


Lyhyesti:

Helena on keski-ikäinen, naimisissa oleva nainen. Hänellä ja hänen miehellään Sampsalla on kaksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa tytärtä. Jalkapallotreeneissä tai sohvalla kännykän kanssa viihtyvä aviomies ei herätä enää minkäänlaisia tunteita Helenassa, ja riitoja on enemmän kuin hyviä hetkiä. Silti tuntuu, että yhdessä pitää olla lasten vuoksi. 
Iloa elämään tuo Börje- poni, joka ostetaan Helenalle ja Siljalle, tyttäristä nuoremmalle, yhteiseksi. Pian Siljan hevosinnostus laantuu poikaystävän tultua kuvioihin ja Börjen hoito ja liikutus jää kokonaan Helenan vastuulle. 
Tallilla pyörii myös komea, mutta röyhkeä Veijo sekä ystävällinen Henrik, jotka molemmat saavat sukat pyörimään Helenan jaloissa. 
Helenalla on edessään vaikeita päätöksiä, eikä kaikki aina suju suunnitelmien mukaan. 

"Emmin pienen hetken, kunnes lopulta tartun tarjoukseen, sujautan kypärän päähäni ja kampean itseni satulaan. Maistelen nimeä kielelläni. Börje... Nimi sopii ratsulleni. Varovaisesti otan ohjat tuntumalle ja puristan pohkeillani. Börje vastaa apuihini uskomattoman herkästi, muttei lainkaan hätäisesti, ja niin me pian liitelemme ympäri maneesia täydellisessä sopusoinnussa. "

Mielipide:

On aina ihanaa löytää hevosaiheisia kirjoja, jotka sopivat myös aikuiselle lukijalle. 
Pidin tässä kirjassa paljon kaikista hevosiin ja talliin liittyvistä osioista ja Helenan ja Börjen taivalta oli ilo lukea. Mukava, kun päähenkilö oli tavallinen nainen, joka oli tavallisen keskinkertainen ja jopa arka ratsastaja. Ja joka oli muutenkin kaikinpuolin tavallinen töiden, perheen ja reuman osalta. 
Harmillisesti hevoset jäivät vain hieman taka-alalle. Helenan ihmissuhdekoukerot ja itsesäälissä kieriskely veivät välillä liikaa huomiota siitä, mistä olisin halunnut lukea enemmän. Romantiikkaa olisi voinut olla enemmänkin ja kohtaukset Veijon kanssa olivat jotenkin kiusaannuttavia. 
Olisi mukavaa lukea jatkoa Helenan ja Börjen tarinalle, tallielämään oli niin mukava sukeltaa. 
Älä anna minun pudota oli loppuunsa mukavan kepeä ihmissuhdekirja, höystettynä tallielämällä ja rakkaudella hevosiin. 

3/5

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...