Lauluja variksille - Ruth Hogan

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Wisdom of Sally Red Shoes
Bazar kustannus 2020
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivuja 367
Kirjasto

"Vanha nainen vetää keuhkonsa täyteen kirpeää syysilmaa, heilauttaa kätensä sivuilleen ja kajauttaa täydellisen ylä- C:n. Sävel kohoaa puhtaana ja kirkkaana yli edessä levittäytyvän hautakivien kirjoman rinteen. Kukaan ei ole kuulemassa äänen hämmästyttävää voimaa eikä ihailemassa absoluuttista sävelkorvaa, jos ei lasketa korkeissa männyissä kököttäviä variksia ja oravaa, joka kaivaa tammenterhoja piilostaan kallellaan olevan kiviristin takaa."

Lyhyesti:

Masha on kohdannut pahimman surun mitä kuvitella saattaa - hänen poikansa on kuollut ja se on hänen syytään. Joka aamu hän rankaisee itseään hukuttautumalla, ainakin melkein. Hän haluaa tietää, miltä se tuntuu. Hän kuljeskelee myös hautausmaalla koiransa Haizumin kanssa, osaa kivien tekstit ulkoa. Hän saa outoa lohtua variksia ruokkivasta Sallysta, joka laulaa kauniisti. 
Alice on yksinhuoltaja, jolla ei ole tukiverkostoa ja jonka poika oireilee murrosikäänsä. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, kuinka suuria salaisuuksia Alice kantaa ja salaa muilta. 
Mutta kuten yleensä, sateen jälkeen paistaa aurinko ja elämä alkaa voittaa. Masha kokee vihdoin heräävänsä surustaan ja kykenee ajattelemaan hyviä hetkiä. 

"Tänään uima-altaan lämpötila on 6,3 astetta, ja tänä aamuna minä uin enkä huku. Uin kymmenen altaanmittaa ja palkitsen sitten itseni maitokahvilla ja mustikkamuffinilla ennen töihin lähtöä. Epiphanyn juhlissa kokemani epifanian (päivän sana - äkillinen ilmestyksen kaltainen oivallus jonkin asian todellisesta luonteesta) jälkeen olen yrittänyt muuttua. "

Mielipide:

Toinen suomennettu teos Ruth Hoganilta. Hänen aiempi kirjansa Kadonneiden tavaroiden vartija oli ihan mukava lukukokemus. 
Lauluja variksille oli samantyylinen, vaikkakin aiheeltaan erilainen. Siinä missä Kadonneiden tavaroiden vartija oli kevyt ja romanttinen ripauksella taikaa, Lauluja variksille oli surumielinen, mutta toiveikas. Ei liian raskas, vaikka aihe on surullinen.
Ruth Hoganin kirjoissa pidän erityisesti hänen henkilöhahmoistaan. Ne ovat mukavan sympaattisia ja mukana on aina joku hyvin persoonallinen tyyppi. Tässä se oli punakenkäinen Sally, joka ruokki variksia, lauloi hautausmaalla ja puhui muuta kuin tarkoitti. Silti hänessä oli paljon viisautta. 
Kirjassa on rauhallinen tahti, mikä välillä väsytti ja toivoin nopeampaa etenemistä. Kirjan alun luin pienissä pätkissä arkikiireiden vuoksi, mikä vaikutti lukukokemukseeni. Kirjan lopun luin pidemmissä pätkissä ja paremmin keskittyen, joten vasta loppua kohden pääsin kirjaan kunnolla sisään. Tämä vaatii hieman vaivaa ja ajatusta, minä en ainakaan pystynyt täysin sulavasti tätä lukemaan. 
Pidin kuitenkin loppujen lopuksi kirjasta, vaikka alkuun luulin ettei se tekisi vaikutusta. Yllättämään se ei päässyt, mutta nautin kirjan kielestä ja tunnelmasta. 

4/5