Kitty, eli kuinka mies tuhotaan - Terhi Tarkiainen

 Tammi 2020
Sivumäärä 424
Kirjasto

"Sitä luulisi, että miehen henki on löyhässä Lontoon kaltaisessa kaupungissa, jossa ihmisiä tallautuu tuon tuosta kuoliaaksi saappaiden tai kavioiden alla, käristyy tuhkaksi tulipaloissa, putoilee silloilta Thamesin pohjaan, törmää kurkku edellä puukon terään tai yksinkertaisesti heittää henkensä sairauden kourissa - suosituimpia lienevät hitaasti riuduttava keuhkotauti, kaikenlaiset kouristelut ja kohtaukset sekä tietysti isorokko, tuo kuumetautien kestosuosikki. Näissä olosuhteissa miehen tuhoamiseen pitäisi riittää pelkä vilpitön toivomus ja kärsivällisyyttä odottaa sen toteutumista."

Eletään 1700- lukua Lontoossa. Kitty Blackstonen äiti kuolee ja hänen isänsä päättää naittaa tyttärensä vanhalle kauppiaalle. Kitty ei tästä ilahdu, sillä hänen omat toiveensa ovat varsin toisenlaiset. Kitty nimittäin haluaisi jatkaa isänsä saappaissa apoteekin pitäjänä. 
Kittyn elämä muuttuu jo ennen häitä. Hän joutuu raiskatuksi Lontoon sivukadulla ja kun raiskaaja löytyy häävieraiden joukosta, on myrkyllinen keitos valmis. Kitty vannoo kostoa tuolle miehelle, joka kajosi kaikkein arvokkaimpaan ja tuhosi hänestä jotakin. Suunnitelmat pyörivät päässä päivisin ja hurjien unien muodossa myös öisin. 
Tapahtumat seuraavat toisiaan, väärät ihmiset kuolevat, kukaan ei oikein ole sitä miltä vaikuttaa. Saako Kitty kostonsa ja onnensa?

"Havahtuessani hereille, olin kauhuissani. Sydämeni jyskytti kiivaasti, käsien ja jalkojen lihakset kouristelivat jännityksestä ja ilmaa piti haukkoa sisään suurina palasina ennen kuin se loppuisi. Sitten, hitaasti, hengitykseni alkoi tasaantua, nesteet löysivät omat uomansa, raajat tulivat pehmeiksi ja painaviksi. Keho tuntui taas tutulta, ja annoin sen vajota takaisin vuoteen pehmeyteen. Suljin uudelleen silmäni. Ja hymyilin."

Tarkiaisen esikoinen Pure mua oli hulvaton ja yllättävä lukukokemus. Odotin sitä samaa Kittyltä, mutta tähän jouduin pettymään. 
Tässäkin oli hyvät puolensa; idea oli hyvä, hahmot mielenkiintoisia ja ympäristö kiehtova. Harmillisesti tarina eteni paikoin hyvin hitaasti eikä oikein imaissut mukaansa. Raa'at ja pikkutuhmat unet eivät tätä pelastaneet, eikä huumori pureutunut. 
Kirjan loppu oli hyvä, vaikkakaan ei kovin yllättävä. 
Ihan perusteos siis, sanoisin. 

3/5

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos Christmas at Little Beach Street Bakery
Beach Streetin pieni leipomo, osa 3
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 298
Storytel äänikirja
Kesto 8h 46min
Lukija  Anniina Piiparinen

Pollyn, Hucklen ja Niilon tarina jatkuu jälleen - Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on jatkoa sarjalle, jonka aloitti Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirja. Toinen osa, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, ilmestyi myös tänä vuonna. 
Pollyn elämä Mount Polbearnen pienellä vuorovesisaarella on ihanaa - hän pyörittää omaa leipomoaan ja asuu hulluuden puuskassa ostetussa majakassa poikaystävänsä Hucklen sekä Niilo- lunnin kanssa. Arkea kuitenkin varjostavat taloudelliset huolet sekä kiireinen joulusesonki, joka vie liiaksi Pollyn huomiota. 
Huckle haaveilee naimisiinmenosta sekä lapsista, mutta Pollya mietityttää. Hän kipuilee omia perhesuhteitaan ja isätöntä elämäänsä. Samalla hän seuraa parhaan ystävänsä raskautta, jota varjostaa suurtakin suurempi salaisuus. 
Polly haaveilee joulusta takkatulen ja elokuvan äärellä kaksin Hucklen kanssa, mutta kaikki tuntuu menevän hieman väärään suuntaan. 

Olen kovasti pitänyt kaikista Colganin aiemmin suomennetuista teoksista. Olen kuunnellut ne kaikki äänikirjoina ja minusta ne ovat sellaisena oikein viihdyttäviä ja iloisia. 
Tämä kirja ei mielestäni aivan yltänyt muiden tasolle. Ärsyynnyin Pollysta pahemman kerran - kuinka hän ahdistui joka kerta Hucklen halutessa jutella ja kuinka hän teki asioita, joita ei oikeasti olisi halunnut. Ihana jouluinen tarina kärsi turhasta lapsellisesta draamailusta. Ja tosiaan, kaipasin sitä jouluista tunnelmaa enemmän. Olin valmistautunut kuvittelemaan piparin tuoksun pienessä leipomossa, aistimaan upean joulutunnelman - mutta se kaikki jäi. 
Mistä sitten pidin?
Kirjan helppoudesta ja kepeydestä, tutuista hahmoista (Huckle ja Ruben ovat huippuja) sekä tutusta ympäristöstä. Kyllä tätä silti mielellään kuunteli, vaikka paikoin aiheuttikin tympääntymistä. Mutta kyllä Pollyn tarina on nyt taputeltu loppuun, en odota enää yhtään enempää. Colganin muuta kirjallisuutta voisin kyllä kuunnella lisää. 

3/5

Pure mua - Terhi Tarkiainen

 Tammi 2018
Sivumäärä 403
Storytel äänikirja
Kesto 14h 11min
Lukija Elisa Salo

"Vieras kumartui isännän ylle uhkaavana, paljon kokoaan suurempana. Vaaleat hiukset sojottivat pystyssä kuin piikkimatto, eikä sinisten silmien katse ollut yhtä viaton kuin vielä kynnyksellä, kun hän pyysi päästä sisälle taloon, Kainuun hyistä syysyötä pakoon. 
- Missä se on?!"

Kolmekymppinen Anna saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Oikean, elävän, verta juovan vampyyrin. Ja käyttöohjeet.
Anna luonnollisesti haluaisi palauttaa tämän eksoottisen lahjan, mutta se ei olekaan helppoa - vampyyreitä välittävä kennel on melkoisen salaperäinen ja yhteystietoja vaikea löytää. 
Keskeneräinen gradu Annan kotihuvilan tapahtumista vuoden 1918 punakapinan ajoilta saa jäädä taka-alalle, kun yliluonnolliset selkkaukset vievät Annan huomion. 
Anna järkyttyy siitä, mitä vampyyri Vladille on aiemmin tehty - onko toista oikeus satuttaa ja käyttää hyväksi, jos tämä ei ihminen? Anna päättää auttaa Vladia. 
Mukaan saapuu muitakin sankareita samoin aikein, vaan kuka loppujen lopuksi tarvitsee pelastusta?

"Anna kiersi häkin ympäri, mutta missään ei näkynyt isän mainitsemaa käyttöopasta sen paremmin kuin näitä uusioeläviä välittävän firman logoa tai edes rahtikirjaa. Hän huokaisi ja avasi puhelimensa lukituksen, jotta voisi soittaa äidilleen ja onnitella tätä hyvästä pilasta vanhapiikatyttären kustannuksella. Silloin mies avasi silmänsä."

Positiivinen yllättäjä. 
Olin toki lukenut positiivisia arvosteluja tästä kirjasta jo aiemminkin, mutta olin silti hieman epäluuloinen tätä kirjaa kohtaan. Tämä oli kuitenkin samalla kertaa hauska ja vakava, historiallinen ja ajankohtainen, seksikäs ja naurettava. Tämä ei kuitenkaan mennyt missään vaiheessa överiksi tai mauttomaksi. 
Kaikin puolin viihdyttävä ja vetävä tarina, joka kuitenkin pureutuu myös tärkeisiin aiheisiin. En keksimälläkään keksi tästä mitään moitittavaa. 
Tällaista kirjallisuutta lisää kiitos. 
Tarkiaiselta on tullut myös kirja Kitty, eli kuinka mies tuhotaan. Tämä meni myös luku/kuuntelulistalle. 

5/5

Sydänjää - Camilla Läckberg ja Alexander Karim

 Alkuperäisteos 2021 Glaciär
Storytel originals
Suomentanut Iina Quist
Ääni- ja e- kirja
Kesto 5h 1 min
Lukijat Karoliina Kudjoi ja Toni Kamula

"Tämä päivä oli toisinto eilisestä, ja huominen olisi taas kopio tästä hemmetin päivästä, Anna ajatteli. Hän kauhoi viimeiset voimakkaat vetonsa kohti altaan reunaa ja nousi vedestä. Vettä läikähti mosaiikkireunalle."

Vaarallinen, tappava virus leviää ympäri maailmaa, eikä siihen ole parannusta. Ihmiskontaktit ovat vaarallisia ja ainoa selviytymiskeino on täysi eristäytyminen. Anna on kirjautunut luksushotelliin, jonka tiukat säännöt ja aikataulut mahdollistavat turvallisen mutta yksinäisen elämän. 
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hotelliin kirjautuu uusi asukas. Anna ja pastori Erik törmäävät vahingossa keittiöllä ja aloittavat kohtaamisen jälkeen yhteydenpidon radiopuhelimien sekä tietokoneiden välityksellä. 
Kaksi rikkinäistä, yksinäistä ihmistä löytävät toisensa. He löytävät rakkauden, jonka vuoksi he ovat valmiita mihin tahansa- jopa kuolemaan. 

"Mies onnistui härnäämään häntä hermoja raastavalla tavalla. Hän otti hyväntahtoisena vastaan Annan esittämät kysymykset, käänsi ne ylösalaisin ja kysyi sitten samat asiat itse itseltään. Silloin miehen ei tarvinnut antaa selkeää vastausta mihinkään. Se oli kamalan rasittavaa, kuin olisi sanaillut sellaisen ihmisen kanssa, joka lauloi kaikki repliikkinsä."

Olipas pettymys. 
Idea oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen, tappava pandemia jne. Olisin kaivannut enemmän pohjustusta ja selitystä virukselle, terminaaleille, hotellille ynnä muille, mistä kirjassa puhuttiin. Romantiikan oli ilmeisesti tarkoitus olla se keskeisin asia, kuten olikin, mutta sekään ei oikein säväyttänyt. Anna oli melkoisen ärsyttävä tyyppi. Loppu oli ennalta- arvattava. Eikä tässä lopulta tapahtunut oikein mitään. Molempien menneisyyttä vain piiloteltiin vähän turhankin pitkään. 
Äänikirjaa oli myös tehostettu musiikilla. Itse en siitä pitänyt. 
Olipas negatiivinen mielipide, mutta välillä näin. Aina ei luettu/ kuunneltu kirja iske. Pisteet siis hyvästä ideasta. 

2/5

Vaarallinen suojelija - Tess Gerritsen

 HarperCollins Nordic 2017 
Suomentanut Viivi Vainonen
Storytel äänikirja
Kesto  6h 30
Lukija Elina Ylisuvanto

"Oksat piiskasivat miehen kasvoja ja hänen sydämensä hakkasi niin, että hän tunsi pakahtuvansa, mutta hän ei voinut pysähtyä. Takaa-ajaja saavutti häntä jo, ja hän pystyi miltei kuvittelemaan, miten luoti halkoi yötä ja iskeytyi hänen selkäänsä. Ehkä niin oli jo käynyt. Ehkä hän jätti jälkeensä verivanan mutta ei peloltaan tuntenut mitään paitsi kiihkeää halua elää."

Lyhyesti:

Cathy on matkalla ystävänsä luo lomalle, kun hän sattumalta törmää haavoittuneeseen mieheen. Hän vie miehen sairaalaan, mutta jokin miehessä jää kaihertamaan hänen mieltään. 
Mies on Victor Holland, biokemisti, joka on saanut tietoonsa vaarallisen salaisuuden. Mies on pakomatkalla, sillä hän haluaa paljastaa Viratek- nimisen yhtiön laittoman kokeen. Yhtiön johto ei tietenkään halua, että koe paljastuu ja siksi Victor onkin tappolistalla. 
Cathy joutuu myös vaaraan ja Victor päättää suojella häntä. Ajojahdin aikana Victor ja Cathy kiintyvät toisiinsa, mutta onko tällaisella suhteella tulevaisuutta?

"Hän painautui Victoria vasten. Tuntui hyvältä olla suojeltu. Victorin paita tuntui karhealta hänen ihoaan vasten. Victor hengitti hänen hiuksiinsa, kuiskaili sanoja, jotka oli tarkoitettu toiselle, suuteli hänen päälakeaan. Victor painoi kätensä hänen poskilleen ja suuteli häntä kiihkeästi. Niin kiihkeästi, että se herätti Cathyssä nälän. "

Mielipide:

Helppo, nopsakka, kevyt kuunneltava. 
Ei mitenkään säväyttävä, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita olikin. Viratek ja sen laittomat kokeet olivat mielenkiintoisia, niistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Cathyn ja Victorin romantiikka sen sijaan ei oikein uponnut. Liikaa uhrautuvaisuutta ja toisen puolesta päättämistä. 
Vauhdikas tarina, joka oli yritetty ladata täyteen tunnetta. 
Tällainen keskiverto romantiikka/dekkari (harlequin), joka tuli kuunneltua, mutta tuskin jää mieleen. Ei huono, muttei huippukaan. 

3/5

Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan

 Kirjakauppa Skotlannissa osa 2
Englanninkielinen alkuteos  The Bookshop on the Shore
Gumerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 464
Storytel äänikirja
Kesto 13h 12min
Lukija Anniina Piiparinen 

Lyhyesti:

Zoe on nelivuotiaan pojan, Harryn, yksinhuoltaja. Lapsen isä huitelee omilla teillään, silloin tällöin kyläillen. Rahasta on todella tiukkaa ja viimeinen niitti on pienen vuokrayksiön vuokran nousu. 
Zoe saa apua ja lähtee Skotlantiin. Hän saa töitä pienestä kirjakauppa-autosta ja ilmaisen ylläpidon lupauduttuaan au pairiksi kolmelle lapselle Pyökkitilalle. 
Alku on hankala; kirja-auton pitäjä Nina tietää, mitä asiakkaat haluavat lukea eikä Zoe oikein pysty samaan. Nina joutuu kuitenkin raskautensa loppumetreillä sairaalaan ja Zoen on vain pärjättävä. Myöskään Pyökkitilalla ei ole helppoa. Lapset ovat hankalia, eikä perheen isästä ole apua. Lasten äiti on häipynyt jonnekin ja koko talo on hunningolla. 
Ainoa hyvä puoli on, että Harry viihtyy hyvin. Jospa maisemanvaihdoksesta olisi apua pojan puhumattomuuteen. 

Mielipide:

Jenny Colgan on loistava Feel good- kirjojen kirjoittaja. 
Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan ja etenkin juuri Kirjakauppa Skotlannissa sarjan eka osa (Uusia lukuja ja onnellisia loppuja) oli minulle mieleen. Toki hänen kirjoissaan on tietty kaava, mutta silti nämä uppoavat yhä uudestaan, viihdyttävät ja ilahduttavat. 
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja kiehtoi minua eritoten siksi, että Zoe oli lastenhoitaja ja au pair, eli tarina sivusi omaa ammattiani. Kuvaukset eliittipäiväkodista sekä Harryn uudesta päiväkodista olivat hillittömiä, mutta toisaalta totuudenmukaisia. Näinkin voi olla. 
Pidin myös kovasti Pyökkitilan lapsista, ihania persoonia jokainen. Kovan kuoren alta voi löytyä pehmeä sydän. Romantiikkaa olisin kaivannut hieman enemmän, se ei oikein päässyt tässä osassa ihon alle. Toivottavasti saamme lisää Colgania ja pian :)

4/5

Auringon säteitä ja vuoroveden vaiheita - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos Summer at Little Beach Street Bakery 
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 400
Storytel äänikirja
Kesto 12h 34min
Lukija Anniina Piiparinen

Auringon säteitä ja vuoroveden vaiheita on jatkoa Jenny Colganin Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirjalle. 
Polly Waterford on päässyt jaloilleen ja nauttii elämästään Cornwallin pienessä saaristokylässä. Hän pyörittää leipomoa ja asuu vanhassa majakassa poikaystävänsä Hucklen kanssa. Kaikki tuntuu olevan mallillaan. 
Kylään kuitenkin muuttaa hiljattain leskeksi jäänyt Selina, jonka edesmenneen miehen Tarneyn kanssa Pollylla oli lyhyt suhde. Selina yrittää toipua surustaan, eikä Polly halua horjuttaa prosessia totuudella. 
Pahempia ongelmia aiheuttaa Pollyn leipomon vuokraemännän kuolema. Rouvan sisarenpoika ottaa leipomot huolekseen ja haluaa tuottaa paljon leipää halvalla. Polly jää työttömäksi ja vajoaa murheeseen. Huckle haluaa auttaa ja matkustaa amerikkaan työskentelemään hulttioveljensä maatilalle. Hän yrittää tienata riittävästi rahaa leipomoautoon, jotta Polly voisi jälleen aloittaa uransa alusta. 
Kaikkien vaikeuksien keskellä Pollya lohduttaa Niilo- lunni. Mutta kun Niilolle tapahtuu onnettomuus, Polly tajuaa, ettei villin linnun paikka ole hänen olkapäällään. Sortuuko kaikki tuttu ja rakas Pollyn ympäriltä vai saako hän kaiken korjattua uudelleen? Kuinka Pollyn ja Hucklen rakkaus kantaa, kun välissä on satoja kilometrejä? 

Mielipide:

Jenny Colganin kirjat ovat olleet todellisia hyvänmielen kirjoja - eikä tämäkään ollut siinä suhteessa pettymys. Tarina kantaa kepeästi eteenpäin ja ympäristöä kuvataan kauniisti ja elävästi. Kirjan henkilöt ovat miellyttäviä ja tavallisia (kuitenkin persoonallisella tavalla) ja heillä on arkisia ongelmia. 
Kirjat ovat aika ennalta-arvattavia ja kulkevat samaa rataa (tässä esimerkkinä pakettiauto, joka kirjasta riippuen muuntautuu kirjakaupaksi tai leipomoautoksi..) mutta toisaalta se ei ole minua haitannut. Nautin niin kovasti kirjojen tunnelmasta. 
Ja Niilo on ihan paras. 
Ihana, ihana kirja. Lisää kiitos. 
(Gummeruksen sivuilla muuten luki, että tämä olisi leipomotrilogian toinen osa. Pollyn tarinalle on siis tulossa lisää jatkoa? Jos näin on, niin huippua! Mitähän ihmettä kirjailija vielä keksii Pollyn pään menoksi? )

4/5

Lupa - Sita Salminen

Eroottisia novelleja
Kosmos 2019
Sivuja 208
Storytel e-kirja

"-Käy vain peremmälle. Nyökkään hymyillen vastaanottovirkailijalle ja riisun takkini naulakkoon. Odotustilassa on miellyttävä valaistus ja suuria, vehreitä kasveja. Vesiautomaatti hurisee hiljaa nurkassa. Astelen lähemmäs tiskiä. - Sulla oli aika puolelta, eikö niin? virkailija kysyy tietokoneen näyttöä vilkaisten."

Lyhyesti:

Sita Salmisen 11 eri pituista eroottista novellia.
Yhdessä novellissa ollaan eroottisessa hieronnassa, toisessa nautitaan omasta kivasta uuden teknologian avulla. Muissa novelleissa harrastetaan kiihkeää eroseksiä, kolmenkimppaa, hempeää pikkulapsiperhe- seksiä tai rajumpaa pomotusta. 
Novellit puhuvat seksipositiivisuuden puolesta ja kertovat seksin olevan muutakin kuin yhdyntää. Yhteistä tarinoille oli antaa ja saada lupa. 

"Hän tulee taakseni. En edes muista hänen nimeään, mutta nyt hän on minun. - Saako nämä riisua? mies kysyy ja asettaa sormensa alushousujeni reunalle. Nyökkään, ja hän alkaa vetää kangasta hitaasti alemmas, kunnes alushousut tipahtavat lattialle. Katseemme kohtaavat peilin pinnalla."

Mielipide:

Eroottinen kirjallisuus on minulle aika tuntematon kirjallisuudenlaji. Fifty Shades of Greytä lukuun ottamatta en ole vastaavanlaisia teoksia aiemmin lukenut. Storytel kuitenkin sinnikkäästi tätä minulle etusivullaan tyrkytti ja uteliaana ihmisenä halusin tietää, mitä tämä pitää sisällään. 
No, en ole kovin vakuuttunut. Ehkä tämä kirjallisuus ei ole minua varten. Toki novellit olivat monipuolisia (erilaisia pareja, liikuntarajoitteita, teknologiaa, kuukuppeja, paikkoja...), mutta toisaalta ne olivat kaikki yhtä orgasmien ilotulitusta. Loppua kohden mielenkiinto ja innostus hiipui ja hiipui ja alkoi puuduttaa.
Ehkä tämä olisi ollut hyvä lukea pienissä erissä, novelli kerrallaan (eikä kuten minä, joka kerrankin sain aikaa lukea ja ajattelin lukaista tämän lyhkäisen kirjan kerralla), jotta tarinoiden kiihko ja erilaisuus olisi iskenyt paremmin. 
En siis pidä kirjaa huonona, se ei vain ollut minua varten. Novellit olivat sujuvasti kirjoitettu, ne olivat mukavan mittaisia ja eteneminen sujuvaa. Seksiä ja erotiikkaa oli enemmän kuin tarpeeksi, eikä niin sanottua turhaa jaarittelua ollut (tarinoissa päästiin nopeasti suoraan asiaan). 
Tämä on siis varmaan ihan ok genrestä kiinnostuneille. Mutta vinkkinä tosiaan, lukekaa pikku hiljaa :)

3/5

Christina Kartanon varjoissa - K. M. Peyton

 Englanninkielinen alkuteos 1982 Flambards
WSOY 1984
Suomentanut Sirkka Salonen
Sivuja 224
Kirjasto

"Kettu juoksi vaivattomasti. Se nousi mäen ylös lyhyen märän ruohikon läpi, pudottautui ojaan ja juoksi eteenpäin virtaavassa vedessä. Oja oli syvä, ja sen yllä kasvoi orapihlajia ja valtavia jalavia, joiden viimeiset keltaiset lehdet helottivat taivasta vasten, märkää marraskuista taivasta vasten, joka roikkui synkkänä kukkulan ja tulvivan, vesien halkoman laakson yllä."

Lyhyesti:

Nuori Christina asuu Grace- tätinsä luona - kunnes Russel- eno yhtäkkiä pyytääkin häntä asumaan Flambardsin kartanoon. Asialla ei suinkaan voi olla mitään tekemistä Christinan tulevan perinnön kanssa... 
Niinpä Christina lähtee kartanoon ja tutustuu äkäiseen, katkeroituneeseen enoonsa sekä tämän kahteen poikaan Markiin ja Williamiin. Eno on metsästysmiehiä henkeen ja vereen, vaikkei voikaan enää itse nousta hevosen selkään. Hän vaatii Christinaakin opettelemaan ja ennakkoluuloistaan huolimatta tyttö ihastuu hevosiin ja vauhdin hurmaan. Tallipoika Dick on onneksi kärsivällinen ja lempeä opettaja. 
Veljeksistä Mark on isänsä kultapoika, taitava, joskin kova ratsumies. William puolestaan pelkää ratsastusta ja joutuukin ikävään onnettomuuteen. 
Vuodet kuluvat ja lopulta on tehtävä päätös, joka vaikuttaa monien elämään. 

"Hän nosti leukaansa ja veti otsalle muutaman kiehkuran uuden koppahattunsa lierin alta. Hän halusi pitää hiuksiaan ylhäällä, sykeröllä niskassa, niin että koppahattu olisi ollut syvemmällä otsalla juuri sillä tavoin kuin Christina kuvitteli sen näyttävän niin tavattoman tyylikkäältä, mutta Mary kauhistui hänen ehdotustaan eikä suostunut ottamaan sitä kuuleviin korviinsakaan. "

Mielipide:

Ihana pieni nostalgiapläjäys. 
Olen nuorempana lukenut koko Christina- sarjan sekä Peytonin kirjoittamat hevoskirjat Tähdenlento ja Yli esteitten. Nämä kaikki ovat jääneet mieleeni ja nyt olikin mukava palata Christinan mukana Englannin maaseudulle. 
Kirja oli aikalailla samanlainen kuin muistelinkin. Harkitseva, hitusen romanttinen ja sopivasti hevosia. Peytonin kuvaukset aikakaudesta, ihmisistä ja eläimistä olivat loistavia ja pääsin niin aidosti mukaan kettujahtiin kuin kartanon arkeenkin. 
On niin sääli, että vanhat kirjat tahtovat painua unohduksiin ja kun niihin haluaisi palata, niitä on vaikea löytää. 
Ihana pieni kirja. 

4/5

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Sorcery of Thorns
Karisto 2020
Sivumäärä 453
Suomentanut Mika Kivimäki 
Kirjasto

"Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon. Se saapui vaunuissa. Elisabeth seisoi sisäpihalla ja katseli, kuinka hevoset jyristelivät porteista sisään silmät hurjasti palaen ja vaahto suusta roiskuen. Korkealla hänen yläpuolellaan laskevan auringon viime säteiden loimu heijastui Suuren kirjaston tornin ikkunoista, ikään kuin sisällä olevat huoneet olisivat syttyneet palamaan - mutta valo kaikkosi nopeasti, se kutistui, nousi ylemmäksi, veti pitkiä varjosormia enkeleistä ja räystäspiruista, jotka vartioivat kirjaston katon sateen juovittamia reunuksia."

Lyhyesti:

Elisabeth on kasvanut Suuressa kirjastossa ja hänen haaveensa on opiskella kirjaston vartijaksi. Kirjaston johtaja on huomannut Elisabethin potentiaalin ja ottaa hänet mukaan vastaanottamaan uutta, vaarallista loitsukirjaa. Elisabeth alkaa löytää itsestään piirteitä, joita ei muilla ole. 
Eräänä yönä hän herää ja huomaa loitsukirjan muuttuneen vaaralliseksi malefictiksi. Johtaja on kuollut ja vartijat nukkuvat, vaikka heidän ei pitäisi. Elisabeth on ainoa, joka voi pysäyttää kirjan ennen kuin se ehtii kylään ihmisten keskelle. 
Elisabeth yritetään lavastaa syylliseksi tähän ja muihinkin kirjastossa tehtyihin "tihutöihin". Hän joutuu turvautumaan vasta tapaamaansa velho Nathanieliin ja tämän demonipalvelijaan. Elisabeth joutuu huomaamaan, että kaikki hänelle opetettu ei olekaan aivan mustavalkoista. Samalla hän sinkoutuu keskelle ikivanhaa salajuonta, joka uhkaa tuhota kaiken. Pystyykö Elisabeth luottamaan oikeisiin ihmisiin ja pelastamaan kirjastot sekä koko maailman?

"Hän tiesi, että kirjastossa säilytetyt kirjat eivät olleet tavallisia. Ne kuiskuttelivat hyllyissä ja vavahtelivat rautakahleidensa alla. Jotkut sylkivät mustetta ja saivat raivokohtauksia, tyyninä öinä toiset lauloivat itsekseen korkeilla, kirkkailla sävelillä, kun tähtivalo virtasi sisään kirjaston kalteri-ikkunoista kuin elohopeavanat. Toiset olivat vieläpä niin vaarallisia, että niitä jouduttiin säilyttämään maanalaisissa holveissa suolaan pakattuina. Kaikki kirjat eivät olleet hänen ystäviään."

Mielipide:

Mikä ihana, täydellinen kirja kirjoista!
Tässä tuntui olevan kaikki kohdallaan - tunnelma, jännittävät tapahtumat, sopiva etenemistahti, romantiikka... Pidin ja paljon!
Minusta on upeaa, miten jotkut osaavat yhteen kirjaan luoda kokonaan uudenlaisen ympäristön, lähes koko maailman. Elämä Suuressa kirjastossa, velhot ja demonit, kirjojen suojeleminen... Todella loistavaa. 
Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä. Vaikka velho Nathaniel olikin olevinaan "havitelluin poikamies" ja siten hitusen pöyhkeä, se ei mennyt ärsytykseen asti. Lopulta hänestäkin paljastui se herkkä ja haavoittunut puoli, mikä varastaa lukijan sydämen. Elisabethkään ei täydellisyydessään ja erityisyydessään ärsyttänyt, mikä on aina positiivista. Silas oli loistava hahmo, samoin kirjan pahis. 
Kirja on nuorten kirja/ nuorten aikuisten kirja, mutta uppoaa vanhempaankin lukijaan. 
En keksi kirjasta mitään moitittavaa tai itseäni vaivaavaa asiaa. Tämä oli kaikin puolin kiehtova ja vauhdikas lukukokemus, josta nautin täysin siemauksin. 

5/5

Ei voi korjata - Emma Uusihakala

 Storytel äänikirja 2020
Kesto 3h 38min
Lukija Krista Putkonen-Örn

"Kesäkuun ensimmäinen lauantai oli kuuma ja hikinen. Kun aamulla heräsin, en osannut aavistaakaan, että tästä päivästä käynnistyisi tapahtumaketju, joka muuttaisi kaiken. Joissakin perheissä juhlittaisiin tänään ala-asteen tai peruskoulun päättäjäisiä, toisissa ylioppilaita ja ammattiin valmistuvia, mutta meidän perheessämme oli välivuosi kaikesta tuollaisesta."

Lyhyesti:

Anna Koski on keski-ikäinen gynekologi Helsingistä. Hän on Mikon vaimo sekä kahden teini-ikäisen lapsen äiti. Hän elää kaikin puolin tavallista elämää aviokriiseineen. Miehen ylityöt uudessa työpaikassa sekä teinien omat puuhat antavat Annalle mahdollisuuden viettää aikaa yksin ja rauhassa mökillä. Mikäs sen ihanampaa, varsinkin kun vastarannan mökkinaapuri saa perhoset lepattelemaan vatsassa?
Huolta aiheuttaa kuitenkin väkivaltainen raiskaaja, joka vaanii  aivan Annan kotinurkilla. Yksi uhreista saapuu jopa Annan vastaanotolle.. Kuka voi tehdä näin kamalaa väkivaltaa viattomille naisille?

"Nainen huomasi ajattelevansa, että mies ei selvästikään ollut kuntoilemassa, vaikka urheilulliselta näyttikin. Hän hymyili miehelle kohteliaasti, kun heidän välimatkansa väheni entisestään kiemuraisella tiellä. Enää 10 metriä, 5 metriä... kohta hän olisi ohittanut miehen eikä todennäköisesti näkisi tätä enää ikinä. Sivusilmällä nainen näki, kuinka mies yllättäen kääntyi, sitten käsi nousi ja nyrkki löi häntä suoraan silmäkulmaan."

Mielipide:

Tässäpä jälleen yksi positiivinen yllättäjä!
Aihe oli raskas ja tapahtumat jopa aika raakoja (mutta ilman mässäilyä), mutta silti sopivan kevyt kirja. Tässä oli sopivasti kaikkea - ihmissuhteita, romantiikkaa, jännitystä, pelkoa. Tämä imaisi mukaansa ja tuli kuunneltua todella nopeasti (oli vain pakko saada tietää, kuinka lopulta käy!). 
Tässä olisi ollut aineksia pidempäänkin kirjaan, mutta toimi myös tällaisenaan. 
Kirjan henkilöihin olisin kaivannut hieman lisää syvyyttä. Poliiseille annettiin pieni hetki valokeilassa, olisin ehkä jättänyt sen itse pois tai sitten heille olisi pitänyt antaa isompi/syvempi rooli. Samoin pariskunnan lapset jäivät hyvin pieneen rooliin, heille ei varsinkaan lopussa uhrattu ajatustakaan. 
Pidin kirjan yksinkertaisuudesta ja helppoudesta ja se toimi hyvin äänikirjana. Tapahtumat olivat realistisia ja hyvin kuvattuja, ilman turhaa kiertelyä ja kaartelua. 
Tältä kirjailijalta lukisin lisää mielelläni :)

4/5

Tunnustus - Jessie Burton

 Englanninkielinen alkuteos The Confession 2019
Otava 2020 
Suomentanut Antero Tiittula
Sivuja 476
Storytel äänikirja
Kesto 14h 7min
Lukija Krista Putkonen-Örn

"Sinä alkutalven lauantai- iltapäivänä Hampstead Heathin puistossa Elise oli oikeastaan odottanut jotakuta toista. Treffit oli järjestänyt John, hänen kämppiksensä ja vuokranantajansa. Hän ei ollut ihan varma, miksi oli tullut tapaamaan miestä, jota ei ollut ikinä edes nähnyt, mutta olihan hänellä usein tapana myöntyä muiden ehdotuksiin. Tyyppi ei lopulta ilmestynyt paikalle, ja kun Elise astui aukean varjosta viimeiseen valonkajoon, hän näki naisen, joka seisoi puurykelmän edessä lehvistön hohtaessa kanelinruskeana turkoosinsinistä taivasta vasten."

Lyhyesti:

Parikymppinen Elise tapaa itseään vanhemman Connien vuoden 1980 Lontoossa. Connie lumoutuu Elisen kauneudesta ja viattomuudesta, Elise puolestaan Connien itsevarmuudesta ja huomiosta. Connie on kirjailija ja hänen kirjoittamastaan kirjasta kuvataan elokuvaa. Elise pääsee Connien mukana Hollywoodiin. Elämä ei kuitenkaan ole niin ruusuista kuin voisi kuvitella. Lopulta Elise kuulee keskustelun, jota hänen ei ollut tarkoitus kuulla. Elise järkyttyy ja käynnistyy kohtalokas tapahtumaketju. 
Vuosikymmeniä myöhemmin kolmikymppinen Rose yrittää kuumeisesti löytää tietoa äidistään, joka katosi hänen ollessaan lapsi. Isä ei tiedä, tai kerro, kaikkea. Lopulta Rose saa vihjeen Conniesta, erakoituneesta kirjailijasta, joka tunsi hänen äitinsä. Mutta kuinka päästä kirjailijan lähelle ja saada häneltä tietoja, joita Rose niin kovasti kaipaa?

"Miten kovasti halusinkin, että kirja juurtuisi sydämeeni ja muuttaisi elämäni. Kun luin Connien sanoja, minulle tuotti pelottavaa riemua, että tämä nainen oli isäni mukaan tuntenut äitini läheisesti ja saattaisi tietää täsmälleen, mitä hänelle oli tapahtunut. Tuntui tuskalliselta tiedostaa tämä yhteys ilman, että osasin tehdä sillä muuta kuin lukea hänen romaanejaan. En halunnut sepitettä: halusin jonkun joka kertoisi minulle totuuden."

Mielipide:

Tämä kirja ei vastannut odotuksiani. 
Kirjan ehdoton vahvuus oli loistavat henkilöt. Persoonalliset, aidosti kuvatut, tunteita herättävät. Realistiset. Ihmiset ja heidän väliset suhteensa oli tehty taidolla. En välttämättä pitänyt heistä, mutta jotain sellaista heissä oli, ettei heistä voinut toisaalta olla pitämättäkään. 
Mutta muuten... Kirja oli melkoisen tylsä. Koska kirjan nimi oli Tunnustus, odotin jotain suurta, mullistavaa tunnustusta. Sitä ei tullut. Kirjan loppu oli suorastaan pettymys (etenkään kun kaikki ei edes selvinnyt). Loppu olisi voinut olla koskettava, ellen olisi ollut siinä vaiheessa jo niin tylsistynyt että tunteet eivät heränneet. 
Tämä taianomaiseksi kuvattu lukuromaani ei valitettavasti uponnut minuun.  
Jessie Burtonilta olen aiemmin lukenut Nukkekaapin - joka jätti hieman saman olon. Odotin siltäkin enemmän, kuin se minulle antoi. 

3/5

Usvatuulen valtakunta - Sarah J. Maas

 Englanninkielinen alkuteos 2016 A Court of Mist and Fury
Gummerus 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 735
Kirjasto

"Olin ehkä aina ollutkin sisältä synkkä ja rikkinäinen. Jos olisin syntyjäni ehjä ja hyvä, olisin laskenut puutikarin kädestäni ottanut vastaan kuoleman ennemmin kuin sen, joka nyt odotti minua. Kaikkialla oli verta. Verestä liukas käteni vapisi niin, että pystyin hädin tuskin puristamaan tikaria. Hajosin sisältä palasiksi samaan aikaan kun ylihaltianuorukaisen retkottava ruumis kylmeni marmorilattialla."

Lyhyesti:

Kirja on jatkoa Okaruusujen valtakunnalle. Feyre on onnistunut murtamaan haltioita piinanneen kirouksen. Siinä rytäkässä hän menetti oman ihmisyytensä - hän kuoli ja syntyi uudelleen haltiana. Tämän kaiken hän teki Tamlinin, Kevään ylivaltiaan ja rakkaansa, vuoksi. 
Painajaiset vaivaavat ja näännyttävät Feyreä, eikä Tamlinkaan ole kunnossa. Valtava suojelunhalu tukahduttaa Feyreä ja lopulta hänen pelastuksekseen koituu pelottava Yön ylivaltias, Rhysand. 
Feyrellä on jälleen edessään vaikeita valintoja. Pystyykö hän jälleen pelastamaan kaikki rakkaansa ja uhmaamaan uusia, entistä pelottavampia vihollisia. 
Sota on tulossa ja tällä kertaa vastassa on Hybernin kuningas. Kuninkaalla on hallussaan pata, jonka taikavoimat ovat valtavat. 
Feyren ainoa toivo on löytää uudet voimansa ja valjastaa ne käyttöönsä. Hänen täytyy myös selvittää, kuka hän oikeasti on ja mitä hän haluaa. 

"Pimeyttä on monta lajia", Rhys sanoi. Pidin silmäni kiinni. "Pelottava pimeys, rauhoittava pimeys, levollinen pimeys". Kuvittelin jokaisen niistä. "On rakastajien pimeys ja salamurhaajien pimeys. Pimeys voi olla sitä, mitä sen kantaja toivoo sen olevan, mitä sen täytyy hänelle olla. Se ei ole itsessään paha eikä hyvä. " Näin vain tyrmän pimeyden; Luunkaivertajan luolan pimeyden. "

Mielipide:

Hieno jatko Okaruusujen valtakunnalle. 
Tämä kirja oli täynnä tapahtumia, vaaroja ja uusia pelottavia otuksia. Täynnä tunteita. Uusia paljastuksia. 
Pidin kovasti siitä, miten kirjan hahmot kehittyivät. Synkän, pahan ja pimeän tyypin (eli tässä Rhysin) pehmopuolen paljastuminen toimii aina. Feyre oli mahtava, eikä minua häirinnyt yhtään hänen erinomaisuutensa, kuten usein käy.  Tamlinin takinkäännöstä olin aivan järkyttynyt, en olisi yhtään osannut sitä aavistaa. 
Puolessa välissä kirjaa tosin meinasi iskeä uupumus - pieni tiivistäminen ei olisi ollut pahitteeksi. Vaikka kirjassa koko ajan tapahtui jotakin, sekin alkoi jo hieman puuduttaa. Tunteita käytiin kovasti läpi ja paikkojen ja vaatteiden kuvailuihin meni todella paljon aikaa. Rhysin ja Feyren välinen jännite vedettiin kyllä äärimmilleen, siinä ei ollut mitään yllättävää ja jos sitä olisi yhtään enää venytetty, olisin jo ärsyyntynyt. 
Lopussa kuitenkin tapahtui taas rytinällä ja kirja päättyi hyvin mielenkiintoisesti. Jatkoa siis kovasti odotellaan :)

4/5

Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos 2014 The Little Beach Street Bakery
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 406
Storytel äänikirja
Kesto 12h 10min
Lukija Anniina Piiparinen

"Vuosia myöhemmin, kun Polly oli jo vanha rouva ja asui kaukana, hänestä tunuti vaikealta kertoa, että näin he olivat eläneet silloin joskus. Joinain päivinä mantereelle pääsi autolla, mutta toisinaan tarvittiin venettä. Joskus he olivat pitkiä aikoja eristyksissä eikä kukaan oikein tiennyt, milloin ja miten tilanne muuttuisi. Vuorovesitaulukoista pystyi seuraamaan vain vuorovettä, ei säätä."

Lyhyesti:

Pollyn ja hänen miehensä Chrisin firma menee konkurssiin ja parisuhdekin ajautuu karille. Yhteinen talo joutuu myyntiin ja edessä on muutto. 
Kaupungin vuokrat ovat pilvissä ja sattumalta hän löytää pieneltä vuorovesisaarelta edullisen asunnon meren ääreltä - asunto vaikuttaa täydelliseltä hänen sen hetkiseen mielialaansa ja toiveisiinsa nähden. Nyt hänellä on aikaa ja rauhaa mietiskellä elämäänsä. 
Pieni saari on tunnelmallinen ja sen asukkaat ystävällisiä. Polly rentoutuu rakkaan harrastuksensa, leipomisen, parissa. Vastoinkäymisiä riittää, mutta Pollyn rakkaasta harrastuksesta tulee hänen uusi uransa. 
Pollyn päiviä piristävät myös Niilo- lunni, kalastaja Tarney sekä mehiläishoitaja Huckle. Myös Pollyn paras ystävä Kerensa vierailee välillä saarella ja tykästyy sen ympäristöön. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan ole mutkattomia. 

"Polly ryhtyi pistelemään rivakammin, kun sade alkoi, sitten hän jo juoksi, mutta lopulta hän pysähtyi ja luovutti: hän kastuisi läpimäräksi joka tapauksessa, eikä hän voinut asialle mitään. Hän nosti kädet ilmaan ja antoi veden valua. Sade oli lämmin mutta silti virkistävä. Vähän kuin olisi seissyt suihkussa. Krapula oli kaikonnut ja hän tunsi olonsa yhäkkiä käsittämättömän vapaaksi. Hän oli enemmän elossa kuin aikoihin."

Mielipide:

Tykkäsin!
Vaikka tämä noudattaa samaa kaavaa kuin Uusia lukuja ja onnellisia loppuja, on tässä kuitenkin erilaiset (ja ihanan persoonalliset) hahmot ja uusi, upea miljöö. 
Tämä toimi loistavasti äänikirjana ja oli mukavan leppoisaa, kevyttä kuunneltavaa. Paljon iloa, ihastusta ja hassuja sattumia, mutta myös surua ja traagisia tapahtumia. 
Tätä kuunnellessa oikein haistoi tuoreen leivän tuoksun ja alkoi tehdä mieli leipoa - itse asiassa, tätä kuunnellessani leivoinkin erän sämpylöitä ja pullaa :)
Minua ei siis häirinnyt kirjojen samankaltaisuus. Nämä ovat helppoa luettavaa ja kuunneltavaa ja näistä tulee hyvä mieli. Mikään ei jäänyt häiritsemään. Toivottavasti Colganilta on tulossa lisää suomennettuja teoksia, sillä minä ainakin lukisin mielelläni lisää :)

4/5

Uusia lukuja ja onnellisia loppuja - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos 2016 The Little Shop of Happy Ever After
Gummerus 2020
Suomentanut Paula Takio
Sivuja 360
Storytel äänikirja
Kesto 10h 21min
Lukija Anniina Piiparinen

"Hyvien tapahtumien ongelma on usein se, että naamioituvat kamaliksi. Eikö olisi ihanaa, jos aina kun meneillään on jotain raskasta, joku taputtaisi olkapäälle ja sanoisi "älä murehdi. Tämä on sen arvoista. Nyt tuntuu ihan järkyttävältä, mutta usko pois, kaikki kääntyy vielä parhain päin", ja siihen voisi vastata: "Kiitos, hyvä haltiatarkummi." 

Lyhyesti:

Kirjoja ja työtään rakastava Nina Redmond jää työttömäksi, kun hänen kotikaupunkinsa pikkukirjasto suljetaan. Luonteeltaan arka ja varovainen Nina tekee jotain itselleen varsin epätavanomaista - hän ostaa vanhan pakettiauton ja perustaa siihen kirjakaupan. 
Valitettavasti hän ei voi pitää kirja-autoaan kotikaupungissaan, joten hän muuttaa pieneen kylään skotlannin ylämaille. Kylän asukkaat ihastuvat kirja-autoon ja Ninasta on mahtavaa jakaa lukuintoa muillekin. Hän tapaa paljon ihania, ystävällisiä ja persoonallisia ihmisiä, mutta tuntee itsensä silti yksinäiseksi. Odottaako häntäkin tuolla jossain se satujen prinssi?

"Hänestä oli ihana ajatus, ettei koko päivänä olisi muuta tekemistä. Kaapissa oli leipää paahdettavaksi  ja sulatejuustoa sen päälle. Huoneessa soi rauhallinen musiikki. Hän saattoi käpertyä mukavasti lämpimään ja vaipua viktoriaanisen ajan Lontooseen tai zombien kansoittamaan tulevaisuuteen tai mihin tahansa halusi mennäkin. Koko hänen elämänsä ajan ulkomaailma oli ollut jotain, miltä oli mukava suojautua kirjojen parissa."

Mielipide:

Ihastuttava kirja kirjoista ja rakkaudesta!
Tässä kirjassa oli kyllä kaikki kohdallaan ja siitä huomasi kirjailijan rakkauden kirjoja kohtaan. Ihanan kepeä tarina, jossa oli kuitenkin sopivasti säpinää. 
Kirjan henkilöt olivat todentuntuisia ja miellyttäviä. Ninakaan ei ollut ujoudessaan liian hiirulainen ja kehittyi mukavasti kirjan edetessä. 
Ninan ja Lennoxin välillä oli mukava jännite ja Marekin taustaa en olisi osannut (tai halunnut) arvata, ennen kuin siitä vihjaistiin. 
Miljöön kuvailu oli upeaa ja kirjaan pystyi eläytymään hienosti. 
Niin kuin jo sanoin, kaikki on kohdallaan. Toimi äänikirjana hienosti. 
Täydellinen hyvän mielen kirja. 

5/5

Elina Aaltonen - Älä anna minun pudota

 Elina Aaltonen ja Books on Demand 2020
Sivuja 201
Arvostelukappale, kiitos!

"Hiekka pöllähtelee mustien kavioiden kumahdellessa maneesin pohjaan. Valkoinen kuolavaahto räiskähtelee tummanruunikon puoliverisen tamman rinnuksille sen korskuessa kiihdyksissään lähestyessään estettä. Laukka on kolmetahtista ja pyörivää, ja hevosen koko olemuksesta näkee, että se on täynnä pidäteltyä ruutia. Kaviot rummuttavat yhä kovemmin, kunnes lopulta ne irtoavat maasta, ja upea, kiiltäväkarvainen tamma liitää ratsastajansa kanssa esteen yli."

Lyhyesti:

Helena on keski-ikäinen, naimisissa oleva nainen. Hänellä ja hänen miehellään Sampsalla on kaksi täysi-ikäisyyden kynnyksellä olevaa tytärtä. Jalkapallotreeneissä tai sohvalla kännykän kanssa viihtyvä aviomies ei herätä enää minkäänlaisia tunteita Helenassa, ja riitoja on enemmän kuin hyviä hetkiä. Silti tuntuu, että yhdessä pitää olla lasten vuoksi. 
Iloa elämään tuo Börje- poni, joka ostetaan Helenalle ja Siljalle, tyttäristä nuoremmalle, yhteiseksi. Pian Siljan hevosinnostus laantuu poikaystävän tultua kuvioihin ja Börjen hoito ja liikutus jää kokonaan Helenan vastuulle. 
Tallilla pyörii myös komea, mutta röyhkeä Veijo sekä ystävällinen Henrik, jotka molemmat saavat sukat pyörimään Helenan jaloissa. 
Helenalla on edessään vaikeita päätöksiä, eikä kaikki aina suju suunnitelmien mukaan. 

"Emmin pienen hetken, kunnes lopulta tartun tarjoukseen, sujautan kypärän päähäni ja kampean itseni satulaan. Maistelen nimeä kielelläni. Börje... Nimi sopii ratsulleni. Varovaisesti otan ohjat tuntumalle ja puristan pohkeillani. Börje vastaa apuihini uskomattoman herkästi, muttei lainkaan hätäisesti, ja niin me pian liitelemme ympäri maneesia täydellisessä sopusoinnussa. "

Mielipide:

On aina ihanaa löytää hevosaiheisia kirjoja, jotka sopivat myös aikuiselle lukijalle. 
Pidin tässä kirjassa paljon kaikista hevosiin ja talliin liittyvistä osioista ja Helenan ja Börjen taivalta oli ilo lukea. Mukava, kun päähenkilö oli tavallinen nainen, joka oli tavallisen keskinkertainen ja jopa arka ratsastaja. Ja joka oli muutenkin kaikinpuolin tavallinen töiden, perheen ja reuman osalta. 
Harmillisesti hevoset jäivät vain hieman taka-alalle. Helenan ihmissuhdekoukerot ja itsesäälissä kieriskely veivät välillä liikaa huomiota siitä, mistä olisin halunnut lukea enemmän. Romantiikkaa olisi voinut olla enemmänkin ja kohtaukset Veijon kanssa olivat jotenkin kiusaannuttavia. 
Olisi mukavaa lukea jatkoa Helenan ja Börjen tarinalle, tallielämään oli niin mukava sukeltaa. 
Älä anna minun pudota oli loppuunsa mukavan kepeä ihmissuhdekirja, höystettynä tallielämällä ja rakkaudella hevosiin. 

3/5

Pionin rakkaus - Lisa See

Englanninkielinen alkuteos 2007 Peony in love

WSOY 2009

Suomentanut Hanna Tarkka

Sivumäärä 417

Kirjasto

"Kaksi päivää ennen kuudettatoista syntymäpäivääni heräsin aamulla niin varhain, että palvelustyttöni nukkui vielä lattialla vuoteeni päässä. Minun olisi pitänyt torua Pajua, mutta en tehnyt sitä, koska halusin vielä hetken nautiskella mieleni kiihtymyksestä. Pääsisin illalla katsomaan Pionipaviljonki- oopperan esitystä, joka pantaisiin pystyyn meidän omassa puutarhassamme. "

Lyhyesti:

Pioni, arvostetun perheen ainoa tytär, täyttää kuusitoista ja pääsee seuraamaan suosikkioopperansa esitystä omaan puutarhaansa. Tilanne on poikkeuksellinen ja naisille on tehty sermeistä oma katselualueensa. Pionipaviljonki- niminen esitys on rakkaustarina, joka on lumonnut Pionin ja monet muut nuoret. Pioni rikkoo monia sääntöjä nähdessään esityksessä sermin raosta nuoren miehen. He tapaavat kolmena iltana salaa pihalla. Miehen ja esityksen aiheuttamat tunteet, sekä lähestyvä avioliitto tuntemattoman miehen kanssa saavat Pionin sairastumaan ja kuihtumaan. 

Hän kuolee, mutta hän jää vaeltamaan maan päälle Nälkäisenä aaveena. Häntä ei haudattu oikein, joten hän ei pääse lopulliseen lepoon. Aaveena hän seuraa ja vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassakin, vielä elävien elämään. Kuolema ei olekaan aina tarinan loppu. 

"Kuolin seitsemäntenä tuntina kahdennentoista kuukauden seitsemäntenä päivänä keisari Kangxin hallituskauden kolmantena vuonna. Häihini olisi ollut enää viisi päivää. Noina kuolemani ensi hetkinä minulle vasta oikeastaan valkeni, mitä kuluneina viikkoina ja päivinä oli tapahtunut. Mitä ilmeisemmin en ollut lainkaan aavistanut, että tein kuolemaa, mutta äiti oli tajunnut sen heti tullessaan huoneeseeni sen jälkeen, kun ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan. "

Mielipide:

Pidin todella paljon Lisa Seen kirjasta Lumikukka ja salainen viuhka. Nyt vihdoin sain napattua mukaani hänen toisen kirjansa ja tämäkin oli todella mieltä avartava lukukokemus. Aivan yhtä tunteikas tai shokeeraava tämä ei ollut, mutta kuitenkin hieno ja kaunis teos. Lisäksi se tarjoaa mahtavan matkan Kiinan kulttuuriin, etenkin kuolemaan ja uskomuksiin sen jälkeisestä elämästä. 

Kirja pohjautuu tositapahtumiin, mikä tuntuu myös todella uskomattomalta. 

Tätä lukiessa tuli monta kertaa olo; miten tämä voi tästä enää jatkua? Mutta lopulta tuntuva hetki ei aina olekaan loppu. Eikä tunne siis ollut negatiivinen, en toivonut kirjan loppuvan. Kirjassa vain tapahtui niin lopullisia asioita, että tuntui omituiselta, että tarina pystyi vielä jatkumaan järkevästi. 

Kirjan loppu oli kaunis. 

Tykkäsin tässä ehkä kaikesta. 

5/5

Murha leikkaussalissa - Tess Gerritsen

Englanninkielinen alkuteos Under the Knife 1990

Harlequin 2011

Suomentanut Viivi Vainonen

Sivuja 313

Kirjasto

"Luoja, miten menneisyys voikaan palata vainoamaan ihmistä. Tohtori Henry Tanaka tuijotti ulos työhuoneestaan sateen raiskaamaa pysäköintialuetta ja mietti, miksi yhden onnettoman ihmisen kuolema oli palannut tuhoamaan hänet vuosien jälkeen."

Lyhyesti:

Kate Chesne, anestesialääkäri, saa syytteen hoitovirheestä. Hänen työtoverinsa Ellen on tullut aivan rutiininomaiseen leikkaukseen, joka päättyy katastrofiin. Ellenin sydänsähkökäyrässä näkyi poikkeavuus, jota Kate ei ollut huomannut. Oikeastaan hän on varma, että käyrä oli normaali. Hän ei tekisi niin yksinkertaista virhettä. 

Asianajaja David Ransom saa jutun hoitaakseen. Homma näyttää selvältä ja helpolta. Kunnes Kate paukkaa hänen toimistolleen ja vakuuttaa syyttömyttään. 

Pian esille nousee toinenkin sairaalakuolema ja David uskoo Katea. Mikä yhdistää kaikkia kuolleita ja onko Kate seuraavana listalla? Tietääkö hän jo liikaa?

"Todistit väitteesi perustelluksi, David sanoi asettaessaan kaksi kuumaa maitolasia keittiönpöydälle.

 - Siitä, että murha leikkaussalissa on mahdollinen. 

- Emme todistaneet mitään. Kate tuijotti höyryävää lasia. 

- Paitsi sen, että anestesian ylilääkärillä on sairas koira. Hän huokaisi. - Avery parka. Taisin säikäyttää hänet toden teolla."

Mielipide:

Tess Gerritsen osaa kyllä kirjoittaa viihdyttäviä kirjoja. 

Harlequin kirjaksi tässä oli minusta aika vähän romantiikkaa, mutta se ei oikeastaan haitannut - pidänkin Gerritsenin kirjoissa enemmän jännityksestä ja rikoksista. 

Ihan viihdyttävä, nopealukuinen ja paikoin jännittäväkin. Kirjan henkilöistä tykkäsin, kukaan ei ärsyttänyt ja jokainen oli realistinen. Henkilöitä ei ollut liikaa ja jokaisen muisti (tarpeeksi persoonallisia).

Loppuratkaisukin pääsi hieman yllättämään, tosin jäin miettimään kuka Katelle soitti varoituspuhelun. Murhaaja se ei ollut, eikä käsittääkseni toinen epäiltykään (sihisevä ääni olisi tunnistettu). Kertokaa, jos olette lukeneet ja tiedätte :)

Ei tämä Gerritsenin parhaimmistoon nouse, mutta sopiva kevennys tähän väliin. 

3/5

Huolet pois, elämä on helppoa - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 La vie est

facile, ne t'inquiéte pas

Bazar kustannus 2019

Suomentanut Päivi Pouttu- Deliére

Sivumäärä 316

Storytel äänikirja

Kesto 6h 51min

Lukija Anu Vilhunen

"Miten olin voinut taas antaa Felixille periksi? Hän onnistui jollakin ihmeen kaupalla vedättämään minua, ja keksi aina jonkin syyn tai rohkaisevan ajatuksen, jolla taivutti minut puolelleen. Joka kerta antauduin hänen suostuteltavakseen ja ajattelin, että ehkä jokin saattaisi saada minut tällä kertaa jopa ihastumaan. Tunsin Felixin läpikotaisin, mutta makumme oli aivan erilainen. "

Lyhyesti:

Jatkoa kirjalle Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. 

Diane on palannut Pariisiin ja päättänyt unohtaa elämänsä Irlannissa. Hän on onnellinen pienessä turvallisessa yksiössään ja pyörittäessään omaa kirjakahvilaansa Felixin kanssa. Hän käy surkeilla treffeillä Felixin valitsemien tyyppien kanssa ja uskaltaa jo haaveilla rakkaudesta. 

Eräänä päivänä kirjakahvilaan saapuu Olivier. Olivier on huomaavainen, ystävällinen ja lempeä. Diane on onnellinen hänen kanssaan ja he alkavat seurustella. Olivier ei lähde karkuun kuullessaan Dianen menneisyydestä, vaan auttaa ja tukee häntä. 

Dianen onnelliseen elämään tulee kuitenkin särö tämän törmätessä sattumalta Edwardiin, jolla on valokuvanäyttely Pariisissa. Vanhat tunteet uhkaavat nousta pintaan ja sen lisäksi hän saa kuulla Abbyn sairastuneen vakavasti. Tulee jälleen aika matkustaa Irlantiin...

"Kahden seuraavan viikon ajan Olivier kävi melkein joka päivä kahvilassa katsomassa minua. Joskus hän kävi vain moikkaamassa, tai sitten hän jäi juomaan kupillisen kahvia tai lasillisen viiniä illalla töiden jälkeen. Näillä käynneillä hän ei kertaakaan pyytänyt minua treffeille tai lähestynyt minua fyysisesti. Hän antoi minun tottua läsnäoloonsa ja kesytti minua, ja se toimi; tarkkailin kaiken aikaa kuumeisemmin katua ja oikein odotin hänen tuloaan."

Mielipide:

Täytyy sanoa, etten ole pitänyt tämmöistä kevyttä, romanttista kirjallisuutta omana lajinani, mutta tästä tykkäsin. Ensimmäinen osa ei ollut yhtä vetävä kuin tämä, mutta tämä piti saada kuunneltua mahdollisimman nopeasti loppuun. Yleensä kuuntelen vain lenkkeilessä äänikirjoja, mutta tätä piti kuunnella ruokaa laittaessa ja mansikoita perkatessa. 

Diane kehittyi hienosti hahmona, aikuistui, eikä ollut enää niin surkea. Sähköinen jännite hänen ja Edwardin välillä toimi tässä hienosti, ja vaikka loppuratkaisun pystyi arvaamaan jo hyvissä ajoin, oli mielenkiintoista seurata, miten siihen päädyttiin. 

Huomasin muuten, että Onnellisilla ja tällä kirjalla oli eri suomentajat, en tiedä johtuiko kirjan vetovoima siitäkin, tämä ei ollut niin tönkkö kuin edellinen. Toki tässäkin tupakkaa (huom. tupakkaa, ei savukkeita) sytyteltiin tiuhaan tahtiin, mutta ei yhtä ärsyttävän usein - tai sitten siihen vain tottuu. 

Tämäkin siis oli mukavan lyhyt ja nopea kuunneltava, sopii pieneen romantiikan nälkään oikein hyvin. Kevyttä hyvänmielen kesälukemista. 

4/5

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 Les gens heureux lisent et boivent du café

Bazar kustannus 2018

Suomentanut Kirsi Tanner

Sivumäärä 336

Storytel äänikirja

Kesto  5h 4min

Lukija Anu Vilhunen

"Lähtiessään he metelöivät portaissa. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat hassutelleet autossa vielä silläkin hetkellä, kun kuorma-auto törmäsi heihin. Ajattelin, että he olivat kuolleet nauraen. Ajattelin, että olisin halunnut olla heidän kanssaan."

Lyhyesti:

Dianen aviomies, sekä tytär kuolevat auto-onnettomuudessa. Siitä on kulunut jo vuosi, mutta Diane on surun lamaannuttama. Hänen kahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, on hänen parhaan ystävänsä, mutta surkean liikekumppaninsa Félixin harteilla. 

Eräänä päivänä Diane kyllästyy toisten paapomiseen ja vahtimiseen ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sen sijaan, että hän lähtisi Félixin kanssa rentouttavalle lomamatkalle, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa yksin Irlantiin. 

Kolea ja sateinen Irlanti tuntuu ensin oudolta ja epäystävälliseltä. Hän ei myöskään tule yhtään toimeen mökkinaapurinsa Edwardin kanssa. Hän jopa pelkää tätä hieman. 

Pikku hiljaa Diane alkaa saada elämästä jälleen kiinni, eikä Edwardkaan ole niin pelottava, kuin hän aluksi kuvitteli...

"Olin juuri tullut suihkusta. Se oli ollut pitkä, tulikuuma ja rentouttava. Seisoin alasti peilin edessä ja tarkastelin vartaloani. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin viimeksi kiinnittänyt siihen huomiota. Se oli sammunut Colinin kuollessa. Edward oli saanut sen eilen heräämään lempeästi. "

Mielipide:

Mukavan leppoisa, lyhyt ja nopeasti kuunneltu kirja. 

Varsin surullisen alun jälkeen tarina lähti rullailemaan mukavasti eteenpäin. Persoonalliset henkilöt, vaihtuvat maisemat ja etenevä kerronta takasivat sen, että tämän parissa viihtyi. 

Se, mikä minua tässä häiritsi, oli Dianen jatkuva riitely Edwardin kanssa. Alusta asti sen arvasi, että heidän välilleen kehkeytyy jotain, mutta se turhanpäiväinen riitely oli lapsellista ja hieman itseään toistavaa ja alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää. Jonkinlaista jännitettä heidän välilleen yritettiin rakentaa, mutta minä en ihan saanut siitä kiinni. 

Samaten muutamaa muutakin asiaa toistettiin turhan usein (jatkuva savukkeiden sytyttely, suukottelu ohimoille...). 

Minusta oli myös hassua, että kirjan nimi oli sama kuin Dianen kahvilalla, mutta kahvila olikin sitten hyvin pienessä roolissa. Vasta lopussa se pääsi oikeuksiinsa. 

Huomasin myös, että tälle kirjalle on jatko-osa, Huolet pois, elämä on helppoa. Voi olla, että kuuntelen sen jossain vaiheessa, sillä Dianen ja Edwardin tarina jäi kesken. Tässä siis kirja, kun kaipaat nopsaa ja helppoa luettavaa. 

3/5