Kolme sisarta - Heather Morris

Englanninkielinen Alkuperäisteos 2022Three Sisters
Aula& Co 2022
Suomentanut Kristiina Drews 
Sivuja 320
Storytel äänikirja
Lukija Markus Niemi
Kesto 13h 33min

"Kolme sisarusta, Cibi, Magda ja Livi, istuvat tiiviisti isänsä ympärillä kotitalon pienellä takapihalla. Oleanteripensas, jota perheen äiti on yrittänyt sinnikkäästi herättää henkiin, nuokkuu lohduttomana puutarhan nurkassa."

Cibi, Magda ja Livia lupaavat lapsina isälleen, että pysyvät aina yhdessä. 
Vuoden kuluvat ja sodan seurauksena juutalaisten perheiden oikeuksia rajoitetaan. Tulee päivä, jolloin natsit tulevat hakemaan perheiden nuoria juutalaistyttöjä "töihin saksalaisille". Magda on sairaalassa, mutta 15- vuotias Livia joutuu lähtemään. Cibi lähtee Livian mukaan, muistaen antamansa lupauksen. 
Sairaalasta päästyään Magda onnistuu piilottelemaan pitkään natseilta metsässä sekä naapurin ullakolla. Lopulta hänkin päätyy Auchwitziin ja ihmeen kaupalla pääsee sisartensa seuraan.
Sisarten elämä leirillä on yksinkertaisen kamalaa - silti he onnistuvat sinnittelemään hengissä vähäisestä ruuasta, taudeista ja karuista työ- ja asuinoloista huolimatta. Myös kuolemanmarsseiksi kutsutuista siirroista he selviytyvät, toinen toistaan tukien. 
Tarina ei pääty tyttöjen vapautumiseen leiriltä, vaan se kertoo myös heidän elämästään sen jälkeen - kuinka kotimaa on muuttunut, kotitalo vallattu ja lopulta elämästä uudessa maassa. 

"Cibi ajattelee Magdaa, ja helpotuksen tunne kulkee pitkin selkärankaa. Magda on säästynyt tältä kidutukselta. Hän toivoo, ettei Livikään olisi täällä - sisko näyttää niin paljon muita tyttöjä nuoremmalta. Livi on urhea, mutta hän on silti kovin pieni. Kuinka hän edes selviytyy tästä työstä? "

Olipas taas melkoinen selviytymistarina. 
Sisarusten matkaa oli yhtä aikaa kamalaa ja kiehtovaa seurata. Kaikki ne kamalat koettelemukset ja epätoivon hetket.. Mutta se voima ja lohtu, jota he toisistaan saivat tekivät tästä kirjasta kauniin. 
Jos lukee paljon keskitysleirikirjallisuutta, ne alkavat väistämättä hieman toistaa itseään. Tässä kirjassa oli hyvää se, että siinä oli myös suuri osa leirien jälkeistä elämää. Kaikesta on mahdollista selviytyä, on mahdollista löytää onni ja jatkaa eteenpäin. 
Hyvin ja tunteikkaasti kerrottu tositapahtumiin perustuva tarina. 

4/5

Bolla - Pajtim Statovci

Otava 2019
Sivuja 240
Äänikirjan kesto 6h 44min
Lukija Kuisma Eskola
Äänikirja Storytel

"Luotuaan maailman jumala alkoi katua aikaansaannostaan. Hän meni tapaamaan paholaista, joka kysyi jumalalta; Mikä on vikana?
Paratiisissani on käärme, jumala sanoi. 
Vai niin, vai niin, paholainen vastasi peittelemättä maireaa hymyään, maiskutteli huuliaan ja odotti, että jumala laskisi päänsä ja pyytäisi palvelusta - ja niin jumala seuraavaksi teki."

Lyhyesti:

Kaksi miestä kohtaa kahvilan terassilla. He rakastuvat.
Rakkautta varjostaa alkava sota, joka asettaa heidät vihollisiksi ja heidän täytyy salata suhteensa. Arsim on albaani, Milos serbi. Miesten väliset suhteet eivät muutenkaan sovi sen aikaiseen maailmankuvaan. Kaiken lisäksi, Arsimilla on vaimo ja lapsi tulossa. Syitä salailulle siis riittää.
Suhde on kiihkeä, mutta ei ehdi kestää kauaa. Miesten tiet eroavat Arsimin lähdettyä vaimonsa kanssa maanpakoon. Uusi elämä ulkomailla on monimutkaista ja hän päätyy vankilan kautta karkotetuksi takaisin Pristiinaan. Hän ei voi olla miettimättä, missä Milos on ja mitä hänelle tapahtui?
Tarina kerrotaan pääosin Arsimin näkökulmasta, mutta välissä on pieniä katkelmia Milosilta, jotka tavallaan valottavat asioita.

"Suutelen häntä ja sanon, sanon anteeksi etten voi jäädä tänne enää, minä jäisin jos voisin uskothan minua, minusta tuntuu että näin on parasta, näin on parasta meille kaikille, minulla on vaimo ja minulla on lapsi ja toinen tulossa, minulla on vaimo, ja haluaisin sanoa miten paljon hän minulle merkitsee, miten tämän kesämme soisi jatkuvan aina, mutta itkenkin vain, ja hän ottaa minut syliin, katsoo minua naulittuna ja kahlaa ylitseni sanoillaan: I know, I know, I'm Sorry."

Mielipide:

Tämä teos imaisi minut heti mukaansa.
Kaunis kieli, mielenkiintoinen aihe. Syy, miksen ole tarttunut tähän kehuttuun kirjaan jo aiemmin, oli sen nimi. Minua ärsyttävät kirjan nimet, joista en tiedä, mitä ne tarkoittavat. Toki tässäkin, yksi selitys tarjottiin jo ensimmäisillä sivuilla, eli paljon vaivaa sen selvittäminen ei olisi vaatinut.
No mutta, nyt olen iloinen, että luin tämän kirjan.
Äänikirjana minun oli alkuun vaikea erottaa, kumpi oli kumpi ja kuka kertoi tarinaa. Loppua kohden tämä toki selveni. Kirjan lukijalle pisteet, tykkäsin Kuisma Eskolan äänestä ja tyylistä. Sopi tähän hyvin!
Ihmiskohtalot olivat hurjia. Asiat eivät olleet mustavalkoisia. Tämä kauhistutti, ihastutti, vihastutti. Milosin kohtalo suretti ihan todella. Arsim puolestaan.. Todella ristiriitainen tyyppi. Ei hyvä, ei paha. Hänestä tavallaan piti, vaikka hän teki ihan hirveitä asioita.
Lukekaa!
4/5

Ihmisruumis - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2012 Il corpo ei
umano
WSOY 2014
Suomentanut Helinä Kangas
Sivuja 334
Kirjasto

"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille. Myös luutnantti Egitto on tehnyt parhaansa unohtaakseen. "

Lyhyesti:

Italialaiskomppania lähetetään sotakomennukselle Afganistaniin. Karuissa oloissa, hiekkamyrskyjen keskellä, on yksinäistä ja ankeaa ja jokaisella on omat keinonsa selviytyä.
Lääkäri luutnantti Egitto pidentää komennustaan ja turruttaa mieltään lääkkeillä välttääkseen sisarensa painostusta.
Ylivääpeli René on saattanut vahingossa raskaaksi naisen, jolla ei pitänyt olla sellaiseen enää mahdollisuutta. Hän painiskelee uskontonsa, järjen ja tunteiden välillä. Röyhkeä Cederna kerskailee miehisyydellään ja tekee kiusaa muille. Oppipojakseen hän on ottanut nuoren Ietrin, joka rimpuilee irti äidistään. Mukana on myös Mitrano, joka joutuu toisten kiusan kohteeksi sekä Torsu, joka sairastuu komennuksella mutta lähtee silti vaaralliselle matkalle vihollisen maaperälle.

"Miksi hän kaipaa aina liikaa ja aina sellaisia asioita, joita ei voi saada, menneitä tai, mikä vielä pahempaa, sellaisia jotka eivät voi koskaan tapahtua? Onko se hänen kirouksensa? Hän on vasta kahdenkymmenen, mutta hän alkaa  jo toivoa, että nuo kaikki haaveet katoaisivat jäljettömiin. Täytyyhän koittaa hetki, jolloin ihminen lakkaa olemasta rikkinäinen, hetki jolloin on juuri siellä missä haluaakin."

Mielipide:

Rakastan Paolo Giordanon kirjaa Alkulukujen yksinäisyys, joten pakko oli tarttua myös tähän hänen toiseen suomennettuun teokseensa.
Vaikka kirjan aihe on ihan erilainen, siinä on sama, surumielisen kaunis kieli ja todella tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Kirjassa itsessään ei tuntunut hirveästi tapahtuvan mitään (lopun matkaa vihollisten maaperälle lukuun ottamatta), mutta kirja oli silti mielenkiintoinen. Henkilöiden väliset suhteet ja heidän tapansa hoitaa asioita ja käsitellä tunteitaan riittivät pitämään mielenkiinnon yllä.
Alkuun meni aina hetki, ennen kuin muisti kuka on kuka (henkilöitä oli aika paljon ja välillä heitä puhuteltiin etunimellä, välillä sukunimellä), mutta loppua kohden jokainen heistä oli hyvin tuttu ja hyvin erilainen.
Tykkäsin. Kaunis kerronta kantoi myös karujen ja rumien tapahtumien yli.
4/5

Kirjavaras - Markus Zusak

Englanninkielinen alkuteos 2005 The Book Thief
Otava 2008
Suomentanut Pirkko Biström
Sivuja 558

"Ensin näkyy valkoista. Sitä lajia joka häikäisee silmät. Hyvin luultavasti jotkut teikäläisistä väittävät mielessään, ettei valkoinen oikeastaan ole edes väri, ynnä muuta väljähtänyttä hölynpölyä. Mutta minäpä kerron nyt, että kyllä se on. Valkoinen on kiistattomasti väri, enkä omasta puolestani usko, että haluat väitellä siitä kanssani. "

Lyhyesti:

Liesel ja hänen veljensä ovat matkalla kasvattiperheeseen. Veli ei kuitenkaan koskaan pääse perille ja Liesel näkee hänet unissaan joka yö. Häntä auttaa vain halu oppia lukemaan, lukemaan kirjaa jonka hän varasti lumesta matkan aikana.
Eletään toisen maailmansodan aikaa Saksassa. Kirjassa seurataan Lieselin elämää köyhässä kasvattiperheessä. Hänen päivänsä täyttyvät uuden isän harmonikan soitosta, jalkapallopeleistä naapurin Rudyn kanssa, pyykkien kuljettamisesta, kirjojen varastamisesta sekä juutalaismiehen piilottelusta. Yöt kuluvat kirjainten, sanojen ja kirjojen parissa.

"Himmelstrasse 33:ea kohti oli todella tulossa jotain hyvin suurta, vaikka Liesel ei vielä sitä tiennytkään. Vääristääkseni ihmisten liiaksi käyämää sanontaa tytöllä oli kiireellisempiä rautoja tulessa:
Hän oli varastanut kirjan. 
Hänet oli nähty. 
Kirjavaras reagoi. Asiaankuuluvasti. "

Mielipide:

Kirjavaras oli instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiirikirja.
Tarina alkoi hieman hitaasti. Kirjan toisena kertojana toimi Kuolema ja väliin oli laitettu tummennetulla tekstillä huomautuksia ja selityksiä, jotka ainakin alussa hieman keskeyttivät lukemista. Loppua kohden nämä vähenivät ja ne sulautuivat paremmin tarinaan. Kuolema oli mielenkiintoinen kertoja ja hänet kuvattiin melko inhimillisenä; hän teki vain työtä, joka oli hänelle annettu.
Toinen kertoja oli 9- vuotias Liesel (joka ehti kirjassa varttua 14- vuoden ikään), kirjavaras.
Lieselin näkökulmastakaan kerrottuna tarina ei ollut liian naiivi tai lapsellinen, vaan hyvin maanläheinen. Vaikka elettiin pahinta natsi- Saksan aikaa, toista maailmansotaa, oli tarina kerrottu arjen kautta.
Alku tosiaan oli hieman tylsähkö, odotin kovasti milloin alkaisi tapahtua. Lopussa tarina oli hyvin koskettava, surullinen, mutta toisaalta onnellinen.
Kirjasta on tehty myös elokuva, haluaisin nähdä sen jossain vaiheessa.
3/5

Yövartio - Sarah Waters

Englanninkielinen alkuperäisteos 2006 The Night Watch
Sivumäärä 509

Yövartio sopii Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan numero 18: kirja jossa on yli 500 sivua.


Lyhyesti:

Yövartio on kertomus neljästä nuoresta, elivät Lontoossa sota-aikaan vuosina 1941-1947. Tarina alkaa vuodesta 1947, jolloin sota on jo ohi.
Viv työskenteli aiemmin konekirjoittajana, nyt hän pitää treffitoimistoa Helenin kanssa. Hän seurustelee naimisissa olevan miehen kanssa, jonka tapasi sota-aikana.
Helen yrittää salata suhteensa Juliaan (johon rakastui sota-aikana)
 ja on samalla aina vain enemmän ja enemmän tästä mustasukkainen.
Kay toimi sota-aikaan ambulanssikuskina ja huolehti tyttöystävästään, mutta nyt hän on levoton ja yksin.
Duncan muutti vankilasta  päästyään herra Mundyn luo asumaan ja yrittää pitää omat sisäiset demoninsa kurissa.
Kaikkien hahmojen polut risteävät jossain vaiheessa ja heistä selviää synkkiä salaisuuksia.

"Hän nousi ja lähti kahvilasta, juoksi kadun yli ja tavoitti Kayn juuri, kun hän oli menossa elokuvateatterin heiluriovista. Viv otti kankaaseen käärityn sormuksen taskustaan ja kosketti Kayn käsivartta... Siihen meni vain minuutti tai pari. Se oli helpointa mitä Viv oli ikinä tehnyt. Mutta hän oli riemuissaan mennessään takaisin kahvilaan. Hän istuutui eikä voinut lakata hymyilemästä. "

Mielipide: 

Sarah Watersin kirjat ovat taattua loistolukemista :) Olen lukenut myös Watersin Parempaa väkeä, siitä ei vain ole arvostelua blogitaukoni vuoksi. Mutta suosittelen sitä ehdottomasti kaikille!
Mutta Yövartioon:
Vaikka kirjassa oli yli 500 sivua, sen luki hetkessä. Teksti soljui eteenpäin kuin itsestään ja henkilöiden salaisuudet halusi saada selville mahdollisimman pian. Kirja oikein imaisi mukaansa ja sota-ajan kuvaukset saivat eläytymään tarinaan täysin.
5/5! :)

Ja tosiaan Pohjoisen lukuhaasteen kohta 18. kirja jossa on yli 500 sivua - tehty!