Perhosten aika - Emma Luoma

 Myllylahti 2021
Sivuja 389
Kirjasto

"Kaikki alkoi toukista. Parin viikon aikana niitä oli löydetty yliopistolta, keskustan hotelleista ja niin monesta asunnosta, etten enää pysynyt laskuissa. Mutta siinähän löytyi, oli tuholaisia ollut ennenkin. Luteita, turkiskuoriaisia, vaatekoita ja mitä niitä nyt oli. En aikonut antaa muutaman ötökän pilata hyvää kesää. En ainakaan toukkien. "

Lyhyesti:

Viima ei aio antaa karvaisten toukkien pilata kesäänsä. Elämä tuntuu pitkästä aikaa ihan hyvältä, kiitos tyttöystävä Tuikun. Valitettavasti toukat valtaavat myös Viiman asunnon ja hän joutuu evakkoon parhaan ystävänsä Oulan luokse. 
Toukat ja niistä kuoriutuvat perhoset osoittautuvat yllättävän vaarallisiksi ja pian Kuopiossa jyllää tartuntavaarallinen tauti, johon ei ole vielä löydetty hoitoa. 
Pian myös Oulan kotoa löytyy toukkia ja pojat tyttöystävineen matkaavat hätämajoituksesta toiseen. Sukulaisten luota on vaikea hakea apua menneisyydessä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Ongelmia riittää muutenkin ja ihmiset alkavat saada outoja oireita. Tutkijat ovat ymmällään, mutta yrittävät epätoivoisilla eläinkokeilla keksiä ratkaisun sairauteen. 
Tuikku saa perhostartunnan, mutta pelkää kuollakseen leikkausta jota ei ole aiemmin tehty. Viima ja Tuikku lähtevät mökille pakoon, mutta ratkaisu ei osoittaudu järkeväksi. Ehtiikö Tuikku saada apua ajoissa? Entä Viima itse, voiko tauti tarttua ihmisestä toiseen? 

"Jokin kevyt ja karvainen hipaisi sormiani. Repäisin käden pois, peräännyin, huusin, liukastuin märällä nurmella ja paiskauduin selälleni. Huuto katkesi kuin siltä olisi repäisty siivet. Kompuroin ylös. Jalat olivat raskaat ja näkökenttä putki, jonka päässä näkyi vain varaston ovi. Ja kaksi perhosta. Voi paska. Ne tulivat suoraan kohti. "

Mielipide:

Aika hyytävä aihe, tämä meni minulle melkein kauhukirjasta (en pidä perhosista yhtään, joten pystyin tässä osin samaistumaan helposti päähenkilöön, joka poti myös perhoskammoa). Muutenkin tällainen leviävä tauti, karanteenit, evakuoinnit ynnä muut sopivat hyvin tähän aikakauteen. 
Kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta tässä(kin) kävi niin että puolen välin tienoilla jännitys hiipui. Kauhistus ei kantanut loppuun saakka. Omasta mielestä hölmöt päätökset (esim. mökille lähtö sairaana) ärsyttivät, ja tuntuivat vain tarinan väkisin pidentämiseltä. Pieni tiivistys olisi ollut minulle mieleen. 
Kirjan henkilöt... Noh, ainakin he olivat persoonallisia. Nuorten aikuisten kirjoihin sopivasti ehkä hieman ylidramatisoituja, tunteiltaan hyvin pursuilevia ja impulsiivisia. Aikuisen lukijan näkökulmasta hieman liikaakin. 
Lukukokemus on silti positiivinen ja tämä jää mieleen aiheeltaan erikoisena ja erilaisena. 
Kovin nuorille en tätä kirjaa suosittelisi, sen verran paljon tässä oli itsensä vahingoittamista ja itsetuhoisuutta muutenkin. Mutta nuorille aikuisille ja aikuisille muutenkin tämä sopii, jos aihe kiinnostaa. 
Plussat siis ehdottomasti toukkaperhostauti- ideasta ja sen loistavasta kuvauksesta. Toivottavasti tällaista tautia ei koskaan tule oikeasti.

3/5

Vain huonoja vaihtoehtoja - Emma Luoma

Myllylahti 2019
Sivuja 349
(kirjasto)

"Muistan puhelusta tarkasti vain yhden lauseen: Me ei olla niin läheisiä. Sanat ovat kummitelleet mielessäni keväästä asti, ja viime aikoina olen palannut puheluun yhä useammin. Yritän kaivaa muistoistani jokaisen yksityiskohdan. Sanojani seuranneen hiljaisuuden. Syyllisyyden. Häpeän. "

Lyhyesti:

Junita Laine on vastavalmistunut lääkäri, joka saa työpaikan pienen kotikaupunkinsa terveyskeskuksesta. Sen lisäksi hän on lupautunut auttamaan veljeään Jeroa, joka on halvaantunut onnettomuudessa.
Työ laittaa koville, veli ei ole helpoimmasta päästä.. Mieltä vaivaa myös exä, jonka kanssa eroaminen oli kaikkea muuta kuin helppoa.
 Junitan ja Jeron kodin kynnykselle alkaa ilmestyä outoja uhkauksia - hautakynttilöitä, oveen lyöty kirves, kuollut jänis...- sekä kaupungissa sattua outoja onnettomuuksia, täytyy Junitan alkaa selvittelemään mistä on kyse. Miten Jero liittyy tähän kaikkeen ja voiko häneen luottaa?
Onneksi Junita saa tukea komeilta kollegoilta sekä vanhalta ystävältä.

" Sen pullon. Se vain ilmesty siihen! Mä aattelin käydä pihalla vähän kuvaamassa ja se oli siinä ja -
Jeron kädet tärisevät niin pahasti, että pelkään hänen sohaisevan itseään veitsellä. Tartun kahvaan lempeästi ja pakotan Jeron päästämään irti. Otan myös mailan ja tungen sen takaisin siivouskomeroon samalla, kun otan imurin esiin.
-Joku vainoaa mua, Jero sanoo. Silmät katoavat hupparin varjon taakse."

Mielipide:

Tämä kirja on hyppinyt usein vastaan blogeissa ja instagramin kirjatileillä. En sen kummemmin lukenut, mistä kirja kertoo, mutta kansikuva ja nimi jäi mieleen - joten kun se tuli vastaan kirjastossa, tartuin tähän oikopäätä.
Olin ehkä kuvitellut tämän samantyyppiseksi kuin Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista, tai ainakin aika erilaiseksi kuin miksi se lopulta osoittautui.
Suurin ongelma minulle kirjassa oli se, että en yhtään pitänyt Junitasta. En pitänyt siitä, miten hän kohteli Jeroa ja Tatua, hyvin itsekäs päähenkilö. Olin myös koko ajan varma, että hän on lopulta kirjan sekopää ja syyllinen kaikkeen.
Muuten kirja oli ihan ok. Aika simppeli, helppo ja nopealukuinen. Onnettomuudet ja uhkailut eivät  tuntuneet lainkaan realistisilta, että kovin jännittävä tämä ei minusta ollut. Lisäksi Junita itse spekuloi hirveästi tapahtumia ja syyllisiä, mikä vei ilon lukijalta.
Plussaa siitä, että kirjailija osasi kuvata hyvin potilaita, terveyskeskuksen arkea ja työtä. Siltä osin kirja oli hyvä ja realistinen ja siitä pidin.
Entäs kirjan romantiikka? Minulle tuli vaikutelma, että päähenkilöt olisivat rakkauden saralla olleet ennemmin teinejä kuin aikuisia ihmisiä. Tämäkään osio ei siis ihan vakuuttanut minua...
3/5