maanantai 30. marraskuuta 2020

Marraskuussa luetut:

Alkukuusta tuntui, etten ehdi lukea lainkaan ja että marraskuun kirjasaldo jäisi todella pieneksi. Loppujen lopuksi sain kuitenkin luettua/kuunneltua 7 kirjaa! Ihan hyvä ja aika sama lukutahti kuin aiempinakin kuukausina.
Näistä kirjoista 6/7 oli naiskirjailijoiden kirjoittamia, 1/7 kotimaisia ja 3/7 äänikirjoja. (Tuo 3 äänikirjaa kuussa on ollut aika vakio viime kuukausina). 
Marraskuun suosikki oli ehdottomasti Margaret Rogersonin Kirjojen tytär. 

Kirjojen keskiarvo oli 3,7. 

Karhuneito - Katinka Sarjanoja 3/5
Kirjojen tytär - Margaret Rogerson 5/5
Suon villi laulu - Delia Owens 4/5
Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay 4/5
Auschwitzin sisaret - Roxane van Iperen 4/5
Terapeutti - Helen Flood 3/5
Suljettujen ovien takana - B. A. Paris 3/5

Mitenkähän joulukuu?

Äänikirjojen osuus voi pienentyä, koska olen ainakin joulun ja uudenvuoden välipäivät lomalla, eikä siis tule työmatkoilla kuunneltua kirjoja. Sen sijaan luettuja kirjoja tulee toivottavasti enemmän, vaikka joulutohinat voivatkin viedä aikaa kirjoilta :)
Lukupinossa on Matt Haigin Keskiyön kirjasto sekä Jennifer McMahonin Talvenlapset ja kuuntelussa Caroline Kepnesin Sinä (jota seuraan nyt myös netflixistä) :)
Tähän mennessä tätä vuotta luettuja kirjoja on ehtinyt kertyä hurjat 86!! Vuoden vaihtuessa toivottavasti 90 kirjaa on luettuna, sataan en ihan taida enää ehtiä. Siinäpä olisi tavoitetta vuodelle 2021 ;) 
Joulua ja uusia kirjoja innolla odotellen 💓

sunnuntai 29. marraskuuta 2020

Suljettujen ovien takana - B.A. Paris


 Englanninkielinen alkuteos 2016 Behind Closed Doors
Gummerus 2020
Suomentanut Marja Luoma
Sivuja 272
Kirjasto

"Säpsähdän, kun samppanjapullo kolahtaa keittiön työtason marmoria vasten. Vilkaisen Jackia ja toivon, ettei hän ole huomannut, miten kireällä hermoni ovat. Hän ehtii havaita katseeni ja hymyilee. - Hienosti se menee, hän sanoo lempeästi. Jack tarttuu käteeni ja vie minut odottavien vieraidemme luo. "

Lyhyesti:

Jack ja Grace ovat täydellinen pari. Tai siltä ainakin vaikuttaa. Komea, menestynyt asianajaja, joka palvoo kotona viihtyvää vaimoaan. Todellisuus on kuitenkin jotain ihan muuta. Grace ei nimittäin koskaan vastaa puhelimeen, eikä hänellä ole edes kännykkää. Hän ei käy koskaan ystäviensä luona ilman aviomiestään. Eikä hän poistu yksin lukitusta huoneestaan. 
Jack saa Gracen tottelemaan uhkaamalla tämän siskoa ja rankaisee Gracea jokaisesta pienestä virheestä. Grace on neuvoton, mutta etsii sinnikkäästi ulospääsyä vankilastaan. Voiko tästä painajaisesta paeta?

"Kun minulle oli Thaimaassa paljastunut, että olin mennyt naimisiin hirviön kanssa, toivoin Jackin nukkuvan seuraavana aamuna pitkään. Tiesin, että minun olisi aloitettava näytteleminen heti kun hän heräisi. Olin viettänyt suurimman osan yöstä valmistautumalla tulevaan henkisesti. Olin joutunut hyväksymään sen tosiasian, että jos halusin päästä Englantiin piakkoin ja turvallisesti, minun oli esitettävä pelokasta ja murtunutta. Pelokkaan esittäminen ei tuntunut vaikealta, sillä pelkäsin oikeasti."

Mielipide:

Nyt kyllä täytyy sanoa, että en ymmärrä tämän kirjan suosioita. 
Tässä paljastettiin kaikki kerralla, mikään ei yllättänyt. 
Kirja oli nopealukuinen ja siihen oli helppo syventyä pitkäksikin aikaa. Mutta minun ihoni alle se ei päässyt - en kokenut sitä kauhua ja ahdistusta mitä ehkä olisi kuulunut kokea. Olin ehkä kuvitellut tämän vielä karmeammaksi ja kuvitelmiini verrattuna tämä oli hyvin vaisu. 
Päähenkilötkin jäivät minun silmissäni vaisuiksi - Jackin hurmaavuuden oli tarkoitus olla ahdistavaa ja pelottavaa, hänen kylmänviileän käytöksensä kauhistuttavaa... Mutta en kokenut sitä niin. Ainoa hyvä ja persoonallinen henkilö oli Gracen sisko Millie. 
Ideana aivan loistava, mutta minun lukukokemukseni jäi vaisuksi. Loppu oli hyvä, siitä pidin kyllä. Paha saa lopulta palkkansa, onneksi. 

3/5


torstai 26. marraskuuta 2020

Terapeutti - Helen Flood


 Norjankielinen alkuteos 2019 Terapeuten
Bazar 2020
Suomentanut Virpi Vainikainen
Sivuja 318
Storytel äänikirja
Kesto 10h 34min
Lukija Hannamaija Nikander

"Ulkona oli pimeä, kun hän lähti. Heräsin kun hän kumartui ylleni ja antoi otsalle suukon. Olen lähdössä, hän kuiskasi. Käänsin päätä puoliunessa. Hän oli päällystakissa, kassi olalla. Lähdetkö sinä, minä mutisin. Nuku sinä vain. Kuulin hänen laskeutuvan portaita, mutta nukahdin ennen kuin ovi sulkeutui hänen perässään."

Lyhyesti:

Sara on nuorisopsykologi, joka pitää yksityisvastaanottoa kotinsa autotallin yläkerrassa. Talon Sigurd on saanut perinnöksi, ja remontointi on pahasti kesken. Ylityöt ja rahahuolet eivät helpota tilannetta. 
Eräänä perjantaina Sigurd on lähdössä kavereidensa kanssa mökille. Sigurd jättää Saralle vastaajaan viestin jossa kertoo olevansa perillä. Myöhemmin kaverit kuitenkin soittavat ja väittävät, että Sigurd ei ole tullut paikalle. Missä hän on ja kuka valehtelee?
Sigurd katoaa ja Saran kotona alkaa tapahtua outoja. Tavarat vaihtavat paikkaa ja yöllä ullakolta kuuluu askeleita. Sara on aina luottanut hyvään muistiinsa, mutta voiko hän sittenkään luottaa itseensä? Ottavatko poliisit häntä tosissaan, vai pidetäänkö häntä harhaisena, hysteerisenä? Pikku hiljaa menneisyydestä paljastuu asioita, jotka muuttavat monta asiaa... 

"Paras meille yliopistolla luennoinut terapeutti opetti, että tärkeintä, mitä neuroottisen potilaan hyväksi voi tehdä, on auttaa häntä näkemään maailma sellaisena kuin se on. Ei sellaisena kuin sen pitäisi olla tai kuin hän pelkää sen olevan. Ei sellaisena, miltä se hänen johtopäätöstensä valossa näyttää. Vaan sellaisena, kuin se on. Auttaa häntä toisin sanoen erottamaan kuvitelmat ja toiveet ja pelot siitä mikä on totta."

Mielipide:

Mielenkiintoinen, uusi psykologinen trilleri. Norjalainen Helen Flood on kirjoittanut hienon ja toimivan esikoiskirjan. 
Pidin kirjassa paljon siitä, että se sai epäilemään vähän kaikkea ja kaikkia. Ja kuitenkin lopullinen yllätys tuli vasta lopussa. Kuunnellessani kirjaa uskoin tietäväni, mitä lopussa tapahtuu ja olin jo leimaamassa kirjaa ennalta-arvattavaksi. Olin kuitenkin väärässä ja sain yllättyä positiivisesti. Toki kirjassa oli myös ennalta-arvattavia seikkoja (esimerkiksi Sigurdin suhde), mutta ne eivät häirinneet lukukokemusta. 
Pidin kirjan henkilöistä, tosin kovin syvälle heidän ajatuksiinsa en päässyt. Paitsi ehkä päähenkilö Sara. Mutta muista ei oikein saanut syvempää otetta. Poliisi Gundersen vaikutti mielenkiintoiselta ja hänestä olisi ollut mukava lukea/ tietää lisää, samoin Saran isästä. 
Joissain kohdissa toistettiin turhan paljon samaa (esim. ääniviesti vastaajassa) ja asiat junnasivat paikoillaan. Muutoin kirja oli sujuva ja nopea kuunneltava. 
Ihan suosikkilistalleni tämä ei noussut, ihan mukava ja kelpo kirja, mutta sen suurempia tunteita se ei herättänyt. Jännittäviä käänteitä, mutta ei tajunnanräjäyttävä. Toimi äänikirjana hyvin . 

3/5



sunnuntai 22. marraskuuta 2020

Auschwitzin sisaret - Roxane Van Iperen


 Hollanninkielinen alkuteos 2018 't Hooge Nest (Englanniksi The Sisters of Auschwitz)
Bazar 2020
Englanninkielestä suomentanut Sirpa Parviainen
Sivumäärä 368
Kirjasto

"Hetkenä, jona ajamme pitkin metsäpolkua ja talo pilkistää näkyviin puiden välistä, me rakastumme. Se ei ole aivan se "pieni mökki maaseudulla", jota olimme odottaneet - tämä talo on valtava, ja sillä on nimikin: Korkea pesä. "

Lyhyesti:

Toinen maailmansota. Juutalaisten oikeuksia rajoitetaan, koko ajan enemmän ja enemmän. Heitä vangitaan ja lähetetään keskitysleireille. Hollantilaiset sisarukset Janny ja Lien Brilleslijper perheineen ovat mukana vastarintaliikkeessä, he painavat lehtisiä ja jakavat ruokakuponkeja ja uusia passeja niitä tarvitseville. Lopulta he pyörittävät vainottujen piilopaikkaa aivan natsien silmien alla. Korkea pesä- niminen vuokratalo lähellä Amsterdamia tarjoaa suojaa ja piilopaikan kymmenille juutalaisille. Mahdollisuuden suht normaaliin elämään, raittiiseen ilmaan. 
Lopulta heidän piilopaikkansa paljastuu ja heidät lähetetään viimeisellä junalla Auschwitziin. Sisarukset päättävät selviytyä, tapahtui mitä hyvänsä, sillä taakseen he jättävät pienet lapsensa ja miehensä. Moni heidän ystävänsä ja tuttunsa ovat mukana junassa. Matkalla he tapaavat myös Anne ja Margot Frankin (Anne Frank - nuoren tytön päiväkirja) ja auttavat sisaruksia parhaansa mukaan. 

"Olimme niin surullisia, olimme väsyneitä, olimme kylmissämme, olimme olleet päiväkausia ilman ruokaa, meitä heikotti - emme edes olleet varmoja, olimmeko nälkäisiä vai emme, koska nälkä katoaa, en tiedä, oletko koskaan... Onneksi et tule sitä koskaan tietämään, voi luoja, minä rukoilen, että et tule koskaan tietämään."

Mielipide:

Upea tietokirja, joka toi taas uutta näkökulmaa toisen maailmansodan aikaisiin tapahtumiin. Oli mielenkiintoista lukea, millaista oli elää juutalaisena sodan aikaan, millaista oli pelätä ja piilotella, millaista oli yrittää auttaa muita ja tulla autetuksi. Millaista oli yrittää vastustaa natseja, millaista oli yrittää elää niin normaalia elämää kuin vain mahdollista. 
Naisten päätyminen Auschwitziin oli järkyttävää, niin paljon hyvää he muiden eteen tekivät. Oli ihme, että he selvisivät. Itse Auschwitzista en saanut juurikaan uutta tietoa, mutta oli mielenkiintoista saada tietää lisää Anne Frankista perheineen. Annen oma päiväkirja kertoi lähinnä elämästä piilopaikasta, kun tässä taas sain tietää tarkemmin, mitä hänelle piilottelun jälkeen tapahtui. (Anne Frankin nimi kirjan esittelyssä olikin yksi syy, miksi tähän tartuin. ).
Todella koskettava, erilainen aiempiin lukemiini kirjoihin verrattuna. 

4/5


sunnuntai 15. marraskuuta 2020

Kolme yövuoroa jouluun on - Adam Kay


 Englanninkielinen alkuteos 2019 ´Twas The Nightshift Before Christmas
Art House 2020
Suomentanut Ari Jaatinen 
Storytel äänikirja
Lukija Antti L. J. Pääkkönen
Kesto 3h 10min
Sivumäärä 130

"Joulu on kuusentuoksuista, hopeanauhoin koristeltua aikaa, jolloin - halusi tai ei- kaikki vain... pysähtyy. Kuin tilapäinen maailmanloppu, jossa jokapäiväinen elämänmeno korvautuu harhaisella ilon ja hyvän tahdon eetoksella ja loputtomalta tuntuvan viikon ajan arkirutiinisi kaikki heität ikkunasta mutta tilalle tulee outoja, pakollisia rituaaleja. "

Lyhyesti:

Uusi kurkistus Brittien sairaalamaailmaan - hyvässä ja pahassa. 
Kirjailija on koonnut tähän kirjaan sairaalamaailman sattumuksia joulusesongin ajalta. Kuinka mikään ei ikinä suju suunnitelmien mukaan. Kuinka yllättäviäkin esineitä tungetaan kaikkiin mahdollisiin ruumiinaukkoihin. Jouluvauvoja autetaan maailmaan. Vähänkään kunnossa olevat kotiutetaan, jotta sairaalassa pärjätään minimihenkilökunnalla. Tässä kirjassa on kaikkea ällöttävää, puistattavaa, mutta myös hauskaa. 

"Parhaista yrityksistäni huolimatta ten hattutempun; jo kolmas joulu putkeen avasin potilaita enkä lahjoja. Varovaiset aloitteeni vaihtaa vuoroja kollegoitteni kanssa hätisteltiin pois kuin raatokärpäset. En tiedä mitä oikein olin odottanut. "Hitot miehestäni, enkelimäisistä lapsistani ja jo kuukausia sitten kiveen hakatuista suunnitelmistani - toki, mielelläni vietän joulupäivän polviani myöten lapsivedessä."

Mielipide:

Nuoren lääkärin jouluiset päiväkirjat - jos olet lukenut Adam Kayn Kohta voi vähän kirpaista- kirjan, niin tässä samaa mustalla huumorilla höystettyä todellista sairaala elämää. 
Tässä oli tosiaan paljon samaa kuin edellisessä kirjassa, jouluisella twistillä höystettynä. Kyllä tämä silti jaksoi naurattaa ja viihdyttää, vaikkei ihan samanlaista tunnereaktiota saanutkaan aikaan. Kirja lupaili ällöttävämpiä juttuja kun edeltäjänsä, mutta sitä en allekirjoita. Kirjan loppu oli yllättävän koskettava. 
Lyhyt ja nopea teos, olisin voinut kuunnella pidempäänkin, enemmänkin juttuja. Lukija (Antti L.J. Pääkkönen) sopi tähän loistavasti! 
Suosittelen, jos sairaalamaailma kiinnostaa ja on valmis kuulemaan ihan mitä vain 

4/5

torstai 12. marraskuuta 2020

Suon villi laulu - Delia Owens


 Englanninkielinen alkuteos 2018 Where the Crawdads Sing
WSOY 2020
Suomentanut Maria Lyytinen
Sivuja 416
Storytel äänikirja
Kesto 13h 22min
Lukija Sanna Majuri

"Marskimaa ei ole suonryteikkö. Marskimaa on valoisa paikka, missä heinä kasvaa vedessä ja vesi soljuu osaksi taivasta. Verkkaiset polut polveilevat kuljettaen auringonkehrää merelle, ja pitkäkoipiset linnut kohoavat siivilleen hämmästyttävän sulavasti - vaikka eivät näytä lentoon luoduilta - tuhannen lumihanhen kaakatuksen pauhussa. "

Lyhyesti:

Kya Clark on pieni tyttö, kun hänen perheensä yksi kerrallaan hylkää hänet. Ensin lähtee äiti, sitten sisarukset ja lopulta myös isä. Kya jää yksin mökkiin asumaan, keskelle suota. Nokkela tyttö keksii keinoja selviytyä, vaikka muu kylä suhtautuukin ennakkoluuloisesti "rämelikkaan". Kya kaipaa silti seuraa ja rakkautta, mutta joutuu kerta toisensa jälkeen pettymään. Hän löytää lohtua ja rauhaa marskimaan luonnosta ja sen eläimistä. Hän tuntee seudun paremmin kuin kukaan toinen ja hänen tietonsa ja taitonsa ovat ainutlaatuisia. 
Eräänä päivänä, kun Kyakin on jo aikuinen, palotornin juurelta löytyy ruumis. Poika on Chase Andrews, kylän lupaava kultapoika. Rikosta epäillään ja syytöksen kallistuvat suolla asuvaan nuoreen naiseen. Mitä todella tapahtui ja löydetäänkö syyllistä koskaan?

"- Ymmärrät sitten isompana, Jodie sanoi. Kya olisi halunnut karjua, että vaikka hän olikin pieni, ei hän sentään tyhmä ollut. Hän tajusi, että kaikki häipyivät isän takia, mutta sitä hän ihmetteli, miksi kukaan ei ottanut häntä mukaan. "

Mielipide:

Työkavereiden kehumana ja suosittelemana tartuin tähän kirjaan, joka muutoin olisi saattanut jäädä minulta lukematta. Tämä ei ihan ole sitä genreä, mitä yleensä luen. Mutta täytyy sanoa, että tykkäsin. 
Kaikki kirjassa oli kaunista ja soljuvaa, luontokuvaukset aivan omaa luokkaansa. Kya oli uskomaton päähenkilö ja hänen tarinansa todella koskettava. Hieno kasvutarina, selviytymistarina. Miten ympäristö muokkaa ihmistä, miten toiset ihmiset voivat siihen vaikuttaa. Yksi pieni teko voi muuttaa paljon. 
Ainoa kohta, missä hieman pitkästyin, oli oikeudenkäynti. Siinä kirjan upea tunnelma hieman lässähti. Oikeudenkäynti kuului kuitenkin kirjaan, eikä vienyt liian pitkää osaa siitä, joten kirja ei kärsinyt tästä. 
Ehdin jo hetken myös ärsyyntyä, että lopussa ei paljastetakaan mitä todella tapahtui. Onneksi näin ei kuitenkaan käynyt, vaan sain vastaukset kaipaamiini kysymyksiin. 
Kyllä tämä oli upea kirja, kehujensa arvoinen. 
Suosittelen lämpimästi. 

4/5


tiistai 10. marraskuuta 2020

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson


 Englanninkielinen alkuteos 2019 Sorcery of Thorns
Karisto 2020
Sivumäärä 453
Suomentanut Mika Kivimäki 
Kirjasto

"Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon. Se saapui vaunuissa. Elisabeth seisoi sisäpihalla ja katseli, kuinka hevoset jyristelivät porteista sisään silmät hurjasti palaen ja vaahto suusta roiskuen. Korkealla hänen yläpuolellaan laskevan auringon viime säteiden loimu heijastui Suuren kirjaston tornin ikkunoista, ikään kuin sisällä olevat huoneet olisivat syttyneet palamaan - mutta valo kaikkosi nopeasti, se kutistui, nousi ylemmäksi, veti pitkiä varjosormia enkeleistä ja räystäspiruista, jotka vartioivat kirjaston katon sateen juovittamia reunuksia."

Lyhyesti:

Elisabeth on kasvanut Suuressa kirjastossa ja hänen haaveensa on opiskella kirjaston vartijaksi. Kirjaston johtaja on huomannut Elisabethin potentiaalin ja ottaa hänet mukaan vastaanottamaan uutta, vaarallista loitsukirjaa. Elisabeth alkaa löytää itsestään piirteitä, joita ei muilla ole. 
Eräänä yönä hän herää ja huomaa loitsukirjan muuttuneen vaaralliseksi malefictiksi. Johtaja on kuollut ja vartijat nukkuvat, vaikka heidän ei pitäisi. Elisabeth on ainoa, joka voi pysäyttää kirjan ennen kuin se ehtii kylään ihmisten keskelle. 
Elisabeth yritetään lavastaa syylliseksi tähän ja muihinkin kirjastossa tehtyihin "tihutöihin". Hän joutuu turvautumaan vasta tapaamaansa velho Nathanieliin ja tämän demonipalvelijaan. Elisabeth joutuu huomaamaan, että kaikki hänelle opetettu ei olekaan aivan mustavalkoista. Samalla hän sinkoutuu keskelle ikivanhaa salajuonta, joka uhkaa tuhota kaiken. Pystyykö Elisabeth luottamaan oikeisiin ihmisiin ja pelastamaan kirjastot sekä koko maailman?

"Hän tiesi, että kirjastossa säilytetyt kirjat eivät olleet tavallisia. Ne kuiskuttelivat hyllyissä ja vavahtelivat rautakahleidensa alla. Jotkut sylkivät mustetta ja saivat raivokohtauksia, tyyninä öinä toiset lauloivat itsekseen korkeilla, kirkkailla sävelillä, kun tähtivalo virtasi sisään kirjaston kalteri-ikkunoista kuin elohopeavanat. Toiset olivat vieläpä niin vaarallisia, että niitä jouduttiin säilyttämään maanalaisissa holveissa suolaan pakattuina. Kaikki kirjat eivät olleet hänen ystäviään."

Mielipide:

Mikä ihana, täydellinen kirja kirjoista!
Tässä tuntui olevan kaikki kohdallaan - tunnelma, jännittävät tapahtumat, sopiva etenemistahti, romantiikka... Pidin ja paljon!
Minusta on upeaa, miten jotkut osaavat yhteen kirjaan luoda kokonaan uudenlaisen ympäristön, lähes koko maailman. Elämä Suuressa kirjastossa, velhot ja demonit, kirjojen suojeleminen... Todella loistavaa. 
Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä. Vaikka velho Nathaniel olikin olevinaan "havitelluin poikamies" ja siten hitusen pöyhkeä, se ei mennyt ärsytykseen asti. Lopulta hänestäkin paljastui se herkkä ja haavoittunut puoli, mikä varastaa lukijan sydämen. Elisabethkään ei täydellisyydessään ja erityisyydessään ärsyttänyt, mikä on aina positiivista. Silas oli loistava hahmo, samoin kirjan pahis. 
Kirja on nuorten kirja/ nuorten aikuisten kirja, mutta uppoaa vanhempaankin lukijaan. 
En keksi kirjasta mitään moitittavaa tai itseäni vaivaavaa asiaa. Tämä oli kaikin puolin kiehtova ja vauhdikas lukukokemus, josta nautin täysin siemauksin. 

5/5


tiistai 3. marraskuuta 2020

Karhuneito - Katinka Sarjanoja


 Karisto 2020
Sivuja 445
Kirjasto

"Kirpeän jäiset pisarat putoilivat neuloina iholle, takertuivat seitinohuiksi rihmoiksi tuttua polkua kotiin taivaltavan hevosen turkkiin. Ratsastajan pää oli painuksissa, hartiat väsymyksen painamat. Ja häpeän, sillä mitään muuta kuin häpeäänsä ei Rowan pystynyt ajattelemaan."

Lyhyesti:

Karhuneito jatkaa siitä, mihin Korpinlaulu päättyi. Kirja on siis Sarjanojan fantasiasarjan toinen osa. 
Étainin ja Rautakatseen tytär Sigri on kihlattu Vaskenrajan kartanonherra Variksensurmalle. Aihetta juhlaan riittää, sillä liitto pohjautuu rakkaudelle. 
Iloa varjostaa tieto lähestyvästä sodasta. Viholliskansa vallalliset keräävät sotajoukkojaan valloittaakseen Savusälvän. Prinssi Cormac nimittää Rautakatseen sotajoukkojen päälliköksi, vaikka hän ei ole edes taistelukuntoinen. Kipeä polvi saa hänet nilkuttamaan ja miekkaankaan hän ei voi tarttua ilman hihnoja, jotka pitävät aseen hänen kädessään. Pystyvätkö naiset seuraamaan sivusta, kun heidän miehensä ja poikansa lähtevät taistelemaan?
Huolta ja ristiriitaa aiheuttaa myös Rowan, joka on palannut ja etsii paikkaansa Savusälvässä sekä Nuolennokan valtiatar Valonlaulu, joka pystyy lähettämään ennusnäkyjä muille näkijöille... 

"Kuinka sinä, joka itsekin olet näkijöiden verta, kavahdat minua? Ei sinun minua tarvitse pelätä, Étain Korpinlaulu, mutta kun kuuaikasi seuraavan kerran jää väliin, rukoile kuollutta jumalaasi henkesi puolesta. Ja rukoile tyttäresi puolesta, sillä sinun pikku karhunpentusi kantaa pian Savusälvän kohtaloa"

Mielipide:

Olen aika lailla samaa mieltä tästä kuin Korpinlaulustakin - idea loistava, toteutus vaisu. Odotin enemmän, parannusta edelliseen.  
Tapahtumia ja henkilöitä oli jälleen todella paljon. Alkuun pidin kirjasta. Henkilöt olivat tuttuja ja edellisen osan tapahtumat vielä joten kuten muistissa. Oli mielenkiintoista seurata Rautakatseen ja Étainin matkaa maanpakolaisina. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kerronta oli ihan sujuvaa, yksinkertaista, tasaista. Mutta... 
 Puolessa välissä kirjaa hypättiin monta vuotta eteenpäin, jolloin mukaan tuli paljon uusia henkilöitä. Tässä vaiheessa olisin tarvinnut paperia ja kynän pysyäkseni perillä siitä kuka oli kuka ja kenenkin lapsi tai sukulainen. Henkilöt jäivät aika pinnallisiksi, en päässyt kenenkään kanssa tutuiksi. Suuria tunteitakaan tämä ei herättänyt. Eli vaisuksi jäi. 
Olettaisin kolmannen kirjan kertovan Marrecista ja Gwenistä. Itse en ainakaan tässä osassa lämmennyt heidän jutulleen, mutta ehkä minun on kuitenkin katsottava, miten tarina taas etenee :)

3/5


Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset naut...