lauantai 31. heinäkuuta 2021

Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset nauttivat omista huoneistaan. Alakertaan jää yksi huone "työhuoneeksi", joka sisältää sitten myös kirjat ja toivottavasti jonkinlaisen lukunurkkauksen minulle. Tämä siis vasta suunnittelun asteella. 
No, heinäkuussa tuli siis luettua/ kuunneltua 8 kirjaa. Olen jälleen äärimmäisen tyytyväinen kuukauden saldoon ja lukemiini kirjoihin ylipäätänsä. Kirjoista 2/8 oli äänikirjoja, 5/8 naiskirjailijoiden ja 3/8 kotimaisia. Ja sarjakuvia 3/8.  
Pidin todella monista kirjoista, mutta lemppareitani olivat tällä kertaa Anne Frank, Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja sekä Rautasusi. 

Keskiarvo: 3,9

Rautasusi - Siri Pettersen 4/5
Anne Frankin päiväkirja - Folman ja Polonsky 5/5
Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja 3/5
Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka 3/5
The Walking Dead kuudes kirja - Robert Kirkman 4/5
The Walking Dead seitsemäs kirja - Robert Kirkman 4/5
Sielunhevonen - Sinimaaria Kangas 4/5
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan 4/5

No entäs Elokuu?

Työni alkavat siis heti elokuun alussa, joten lukutahti hidastuu taatusti. Äänikirjojen osuus puolestaan tulee nousemaan. 
Kirjana kesken on Leigh Bardugon Tuho ja Roihu. Aiemmat osat olen kuunnellut, mutta viimeisen osan luen fyysisenä kirjana. Katsotaan miten se toimii. Äänikirjana aloitan Tess Gerritsenin Vaarallinen suojelija. 
Odotan myös kirjastosta kovasti Paolo Giordanon uutuutta Jopa taivas on meidän. Näitä siis luvassa. 
Ihanaa elokuuta kaikille 💓

 

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan


 Kirjakauppa Skotlannissa osa 2
Englanninkielinen alkuteos  The Bookshop on the Shore
Gumerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 464
Storytel äänikirja
Kesto 13h 12min
Lukija Anniina Piiparinen 

Lyhyesti:

Zoe on nelivuotiaan pojan, Harryn, yksinhuoltaja. Lapsen isä huitelee omilla teillään, silloin tällöin kyläillen. Rahasta on todella tiukkaa ja viimeinen niitti on pienen vuokrayksiön vuokran nousu. 
Zoe saa apua ja lähtee Skotlantiin. Hän saa töitä pienestä kirjakauppa-autosta ja ilmaisen ylläpidon lupauduttuaan au pairiksi kolmelle lapselle Pyökkitilalle. 
Alku on hankala; kirja-auton pitäjä Nina tietää, mitä asiakkaat haluavat lukea eikä Zoe oikein pysty samaan. Nina joutuu kuitenkin raskautensa loppumetreillä sairaalaan ja Zoen on vain pärjättävä. Myöskään Pyökkitilalla ei ole helppoa. Lapset ovat hankalia, eikä perheen isästä ole apua. Lasten äiti on häipynyt jonnekin ja koko talo on hunningolla. 
Ainoa hyvä puoli on, että Harry viihtyy hyvin. Jospa maisemanvaihdoksesta olisi apua pojan puhumattomuuteen. 

Mielipide:

Jenny Colgan on loistava Feel good- kirjojen kirjoittaja. 
Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan ja etenkin juuri Kirjakauppa Skotlannissa sarjan eka osa (Uusia lukuja ja onnellisia loppuja) oli minulle mieleen. Toki hänen kirjoissaan on tietty kaava, mutta silti nämä uppoavat yhä uudestaan, viihdyttävät ja ilahduttavat. 
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja kiehtoi minua eritoten siksi, että Zoe oli lastenhoitaja ja au pair, eli tarina sivusi omaa ammattiani. Kuvaukset eliittipäiväkodista sekä Harryn uudesta päiväkodista olivat hillittömiä, mutta toisaalta totuudenmukaisia. Näinkin voi olla. 
Pidin myös kovasti Pyökkitilan lapsista, ihania persoonia jokainen. Kovan kuoren alta voi löytyä pehmeä sydän. Romantiikkaa olisin kaivannut hieman enemmän, se ei oikein päässyt tässä osassa ihon alle. Toivottavasti saamme lisää Colgania ja pian :)

4/5


perjantai 23. heinäkuuta 2021

Sielunhevonen - Sinimaaria Kangas


 Into kustannus 2017
Sivumäärä 243
Kirjasto

"Osaisin satuloida Harryn silmät kiinni. Pystyn siihen nytkin, vaikka sydän on riekaleina. Nostan kuluneen Kiefferin sen selän korkeimmalle kohdalle ja annan satulan liukua yhä vain syvenevään notkoon. Lihakset ovat näivettyneet ja hevonen kutistunut. Sitä on kamala katsoa. "

Lyhyesti:

Julia on 17- vuotias, kun hänen äitinsä kuolee syöpään. Äidin poismeno aiheuttaa suurta tuskaa, sillä kulkihan Julia pienestä pitäen äidin mukana talleilla. Hoitaen, ratsastaen, kisaten. Myös äidin sielunhevonen Harry, jonka hän toi mukanaan Amerikasta, on aika päästää pois. 
Äidin ja Harryn kuoltua Julia ei halua enää ratsastaa eikä oikein millään muullakaan tunnu olevan enää väliä. Kunnes hän saa päähänsä etsiä oman sielunhevosensa, Harryn kopion, sukulaisen. Hän lähtee etsintäreissulle Amerikkaan, äitinsä kotimaisemiin. 
Alkaa matka, jolla Julia joutuu kohtaamaan itsensä, tunteensa ja muistonsa. Voiko sielunhevosta tunnistaa, jos ei tunne edes itseään? Kipeä retki tulee kuitenkin tarpeeseen ja Amerikasta Julia saa hevosen sijasta mukaansa jotain ihan muuta, 

"Tämä hetki on aina pahin. Kun maailma ei ole vielä herännyt eikä hälinä peitä pahimpia ajatuksia. On valvottava yksin kaiken kivun kanssa eikä pimeästä ole turvaa. Yritän nousta ja mennä hakemaan loimen peitoksi, mutta jalat ovat puutuneet paikoilleen. Hyvä on, jään tähän vaikka lattia on yhtä kylmä ja kova kuin koko maailma. Joka soluun sattuu, on nälkä ja jano, päätä särkee. Silmät ja sieraimet alkavat vuotaa virtanaan. Onneksi kukaan ei ole näkemässä. Miksei kukaan ole näkemässä. "

Mielipide:

Olipa kaunis, haikea, surumielinen, mutta lopulta onneksi suht onnellinen kirja. 
Ihanaa, kun välillä sattumalta tulee vastaan hevoskirjoja. Ja ihanaa, kun ne ovat hevoskirjojen lisäksi myös paljon muuta. 
Kauniisti kirjoitettu, Julian tunteet ja ajatukset koskettivat, suru hiipi iholle asti. Ympäristö oli mielenkiintoinen, välillä oltiin Suomessa Julian isän kotitilalla, välillä äidin suvun tilalla Amerikassa. Kiehtovaa, hienosti kehitelty. 
Hevosia kirjassa oli riittävästi, ne eivät jääneet taka-alalle vaan olivat tärkeässä roolissa tarinassa. Kaikki oli riittävän aitoa ja todentuntuista, näin voisi olla oikeastikin. 
Tykkäsin kyllä kovasti tästä. 

4/5

lauantai 17. heinäkuuta 2021

The Walking Dead Kuudes ja Seitsemäs kirja - Robert Kirkman


Jatkuva sarjakuva henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista, osat kuusi ja seitsemän
 Egmont kustannus 2015
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Lyhyesti:

Kuudennessa kirjassa ollaan tien päällä, mutta Andrea alkaa epäillä että heitä seurataan. 
Porukkaan saadaan mukaan pappi Gabriel, joka lupaa johdattaa Rickin ryhmän omalle kirkolleen suojaan. Kirkon luona Dale kuitenkin napataan, eivätkä syynä ole zombit. Tietääkö Gabriel asiasta enempää? 
Selviää myös, ettei Eugene olekaan mitä on väittänyt olevansa. 
Ryhmä saa huomata, että on olemassa jotain vieläkin hirvittävämpää kuin kävelevät kuolleet. Kuinka pitkälle ihmiset ovat valmiita menemään selvitäkseen hengissä?
Kirjan lopussa he kohtaavat vielä uuden ihmisen, joka lupaa johdattaa heidät yhteisöön, jonka suojana on muurit. Onko se liian hyvää ollakseen totta?

Seitsemännessä kirjassa ryhmä on asettunut asumaan Alexandriaan. Yhteisön johtaja Douglas auttaa jokaista löytämään itselleen sopivan työn. Rick ei ole kaikesta samaa mieltä Douglasin kanssa ja saakin aikaan muutoksia. Hän joutuu myös riitoihin erään miehen kanssa, jonka epäilee pahoinpitelevän omaa perhettään. 
Yhteisöön kuitenkin hyökätään ihmisten toimesta ja siitä aiheutunut meteli houkuttelee paikalle jättilauman zombeja. Aidat eivät kestä ja kulkijat pääsevät kaupunkiin. Carl loukkaantuu vakavasti ja muitakin ihmishenkiä menetetään. 

Mielipide:

Nyt sattuu ja tapahtuu kaikenlaista vauhdilla. 
Sarjakuvat tuli luettua yhdessä hujauksessa, niin koukussa olen. 
Välillä Rickin väkivaltaisuus ja riehuminen tympii, mutta sellainenpa hän on. Abraham ja hyvä tyyppi, samoin Glenn ja Aaron. Odotan yhä, milloin joku putkahtaisi esiin Rickin tyttären kanssa (kuten tv- sarjassa), mutta niin ei taida sarjakuvissa käydä. Jännityksellä myös odotan muita yhteisöjä (Ezekieliä) sekä Negania. Harmillista vain, ettei Outi- kirjastoista ainakaan löydy enempää osia suomennettuna. Täytyy varmaan jatkaa englanniksi, niitä onneksi löytyy. 
Viihdyttävä sarjakuva!

4/5


keskiviikko 14. heinäkuuta 2021

Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka


Kustantaja Havina, valmistaja Books on Demand 2021
Sivumäärä 345
Kirjasto

"Herää Bertil! Ravistus olkapäässä nosti minut unen tukahduttavasta paineesta kuin haavi koukussa kiemurtelevan karpin. Ponkaisin istumaan patjalla ja haukoin henkeä sydän hakaten. Vuodeverhojen rajaamassa pimeässä pesässä tuntui loppuvan ilma, mutta jalopeura olisi viihtynyt siellä. 
- Tuleeko se? käännähdin pelästyneenä vaimoni puoleen. Tunsin ja kuulin hänen läsnäolonsa, vaikka en nähnyt häntä." s. 10

Lyhyesti:

Salonkileijonan kärsimykset on jatkoa Tyttö ja jalopeura- kirjalle, jonka luin pari vuotta sitten. 
Pienen saksalaisen ruhtinaskunnan kruununperijä Adalbert Löwen- Geweih on selvinnyt hengissä kirouksestaan (vaikkakin muuttaa edelleen muotoaan täydenkuun aikaan) ja on nyt naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Heille on myös syntymässä yhteinen lapsi. 
Kaikki kuulostaa hyvälle ja arjen kuuluisi olla ihanaa. 
Perheen onnea varjostaa silti moni asia. Adalbert pelkää kuollakseen vaimonsa synnytystä - hänen oma äitinsä menehtyi hänen synnytykseensä. Lisäksi heitä huolettaa, periikö lapsi isänsä taipumuksen muodonmuutokseen. Eikä pienin murheista suinkaan ole se, että moni vastustaa säätyeroja rikkovaa avioliittoa. 
Hetken helpotuksen haastavaan arkeen tuo tutkimusmatkailija, joka saapuu linnaan Salaperäiseltä saarelta. Onko hänellä tarjota ratkaisu useampaan perheen ongelmaan?

"En noussut päivälliselle vaan makasin illan ja yön pimeydessä tyyny kainalossani ja vesien noruessa hiljalleen ohimoilta korviin. Olin odottanut, että avioliitto Lotten kanssa ja lapsen syntymä olisivat muuttaneet elämäni pysyvästi parempaan, mutta ryvin sieraimia myöten samassa sonnassa kuin ennen kiroustani. Löysin lohtua vain siitä, että muutaman päivän kuluttua Adam syrjäyttäisi kelvottoman Bertilin. " s. 161

Mielipide:

Mahtavaa jatkoa Tytölle ja Jalopeuralle. 
Tarina eteni todella mielenkiintoiseen suuntaan ja jätti täysin selvästi tarinan auki - jatko-osaa siis jälleen odotellessa. 
Tässä kirjassa huomasin tosin sen, etten millään muotoa pidä kirjan päähenkilöistä. Adalbert eli Bertil eli Adam on melkoisen takertuva ruikuttaja, jolla hommat ei tahdo mennä putkeen. Näin on varmasti kirjailija tarkoittanutkin, mutta tieto tästä ei saa minua silti pitämään hänestä enempää. Kyllä hän hitusen kirjan loppua kohden kehittyi järkevämmäksi, onneksi. Lotte puolestaan on ärsyttävä ja äkäinen, eikä hänen kiukuttelulleen ja toiminnalleen oikein annettu järkevää selitystä. Synnytyksen jälkeinen alakulo, joo. Viittauksia suvun taipumukseen mielen sairauksista, joo. Ehkä hänestäkin selviää lisää mahdollisessa seuraavassa osassa, mutta tässä kirjassa hän ei ollut minulle mieleinen hahmo. 
Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet kuitenkaan niin rasittavia, että se olisi haitannut lukukokemusta. 
Hitusen olisin kaivannut myös tunnetta tähän tarinaan. Kirjassa tapahtui tunteellisia asioita, mutta se tunne ei aivan välittynyt lukijalle asti. 
Eniten kirjassa pidin Tutkimusmatkailijasta ja hänen saapumisensa aiheuttamasta suunnan muutoksesta. Erikoinen lisä perinteisten valtajuonittelujen keskelle. Tämä menee kyllä jännäksi ja odotan Parikalta uutta luettavaa innolla!

3/5

tiistai 13. heinäkuuta 2021

Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja


 Otava 2020
Sivuja 345
Storytel äänikirja
Kesto 8h 11min
Lukija Lari Halme

"Ensimmäinen sydän tuli vastaan yhtäkkiä. Kohmeinen sydän lojui keskellä havunneulasten peittämää polkua. Se ei ollut kovin suuri, ehkä lapsen nyrkkiä pienempi. Se oli sulanut vähän reunoista, ja tummanpunaista verta oli kertynyt lätäköksi sen ympärille. Muutama musta sulka oli takertunut verilätäkköön, kuivunut veri oli tahmannut höyhenet. "

Lyhyesti:

Jatko-osa Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille- kirjalle. 
Edellinen kirja päättyi, kun Tim menetti muistinsa Magdalena- noidan toimesta ja Lynx ritarinarvonsa ja perheensä. 
Lynx syyttää itseään Timin muistinmenetyksestä ja päättää lähteä etsimään Botniasta noitaa, joka voisi palauttaa Timin muistin. Matka on uhkarohkea ja järjetön, sillä hänellä ei ole ensinkään lupaa ylittää rajaa. Ja toiseksi, rajan takana voi olla ihan mitä vain. 
Lynxin sisko Fox saa tietää sisarensa karanneen hullulle matkalleen ja lähtee tämän perään. Mukaansa hän saa myös noidutun Fransin (joka on jonkin lemmenlumouksen pauloissa ja hulluna Lynxiin) sekä Timin ja kuolleista nousseen Astridin. 
Etelä- Suomessa myllertää prinsessan kuoltua "onnettomuudessa" eikä syyllistä saada kiinni. Onko Tasalaisilla sormensa pelissä? Tietääkö Astrid jotain enemmän, kuin suostuu kertomaan? 

"Lohikäärme loikki ympärillämme ja keräsi jotakin hampaisiinsa. Höyheniä, ei kai taas! Otus kantoi minulle kaksi mustaa sulkaa ja tuijotti minua siihen asti, kunnes laitoin ne taskuuni. 
- Lohikäärme tuo minulle sulkia, en tajua miksi, mutisin. 
- Käytin sulka- sanaa esimerkkinä yhdessä lauseessa, kun opetin sille substantiiveja, mutta jotenkin se ymmärsi koko jutun väärin."

Mielipide:

Ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Botniaan ja sen omanlaiseen ympäristöönsä. Jäin silti kovasti kaipaamaan syvempiä ihmissuhteita ja sitä romantiikkaa. 
Menoa ja meininkiä sen sijaan ei puuttunut. Kirjassa tapahtui paljon ja erilaisia näkökulmia saatiin usean eri kertojan (Lynx, Tim ja Fox) kautta. Ehkä tässäkin oli vähän liikaa kaikkea, mihinkään ei päässyt paneutumaan kunnolla. Lisäksi moni asia tapahtui kovin helposti - hups kun koko ajan kuljettiin samaa reittiä kuin Lynx edellä. Toki, täytyy muistaa että tämä on nuorten kirja ja oikealle ikäryhmälle tämä on varmasti oikein hyvä, viihdyttävä ja vauhdikas teos. (Näin vähän vanhemmalle lukijalle tämä ei enää ihan uppoa. ) 
Parasta kirjassa oli Lohikäärme. Vitsit mä tykkään siitä :)

3/5


keskiviikko 7. heinäkuuta 2021

Anne Frankin päiväkirja (sarjakuva) - Ari Folman, David Polonsky


 Englanninkielinen alkuteos The Diary of the Young Girl 2017
Tammi 2019
Suomentanut Anita Odé 
Sivumäärä 157
Kirjasto

"Rakas Kitty. 
Toivon voivani uskoa sinulle kaiken, mitä en ole tähän asti kertonut vielä kenellekään, ja toivon sinun olevan minulle suurena tukena." s. 9

Lyhyesti:

13- vuotias Anne Frank pakenee ja piiloutuu perheensä kanssa natsien juutalaisvainoja. He piilottelevat Annen isän työpaikan "Salaisessa siivessä" yhdessä neljän muun ihmisen kanssa. Sota jyllää ympärillä ja Anne kirjoittaa uskollisesti päiväkirjaansa. 
Tämä on sarjakuvasovitus Anne Frankin itse kirjoittamasta päiväkirjasta. 

"Minulla on eräs silmiinpistävä luonteenpiirre, jonka kaikki ovat varmasti huomanneet, nimittäin itsetarkkailuni. Voin tarkastella itseäni aivan kuin olisin vieras ihminen. Voin tarkastella arkipäivän Annea täysin ennakkoluulottomasti ja puolustelematta, katsellen mitä hyvää tai huonoa hän tekee. Tuo "itsetunne" ei päästä minua koskaan irti, ja joka kerta kun aukaisen suuni, tiedän heti kun olen saanut sanat suustani: "Minun olisi pitänyt sanoa se toisin" tai "se oli oikein juuri noin". "

Mielipide:

Upea sarjakuva, josta kävi ilmi (ainakin minun mielestäni) kaikki oleellinen Annen omista päiväkirjoista. 
Hieno, värikäs kuvitus. Osittain, paikoin jopa humoristinen, tarpeen tullen synkkä, muutoinkin hyvin osuva. 
Tarina itsesään oli minulle jo tuttu, mutta tällainen tiivistetty versio oli parempi kuin alkuperäinen - turha toisto jäi pois. Toivon, että tämä sarjakuvasovitus saisi nuoremmatkin lukijat tutustumaan Annen tarinaan ja holokaustin kauhuihin. 
Suuri suositus, vaikkei niin sarjakuvien ystävä olisikaan. 

5/5

tiistai 6. heinäkuuta 2021

Rautasusi - Siri Pettersen


 Vardari- trilogian ensimmäinen osa
Norjankielinen alkuteos 2020 Jernulven
Jalava 2021
Suomentanut Eeva- Liisa Nyqvist
Sivumäärä 486
Kirjasto





"Nafraím avasi lasin ja nuuhkaisi mätimunaa. Se oli tuore, mutta pienenlainen. Hän kumosi sen pellavakankaalle, joka imi itseensä suolaveden jäänteet. Hän pyöritteli punaista helmeä sormissaan. Puristi sitä kevyesti. Koostumus oli täydellinen, kalvo sitkeä kuin valkokalalla. Mutta se ei ollut juuri ohranjyvää suurempi. Nyt tarvittaisiin keskittymiskykyä ja vakaata kättä. " s.7

Lyhyesti:

Juva Sannseyr kuuluu verenlukijoiden sukuun, mutta ei voi sietää sitä. Hän tietää verenlukemisen olevan silkkaa hujausta ja rahastusta. Äiti kuitenkin painostaa Juvaa, eikä kateellinen, alalleen vihkiytynyt ja perinnön puolesta pelkäävä pikkusisko ole siitä mielissään. 
Juva itse metsästää. Hän metsästää susia, joiden veri saa kaupungin portit toimimaan. Hän haluaisi myös metsästää susitautiin sairastuneita ihmisiä, mutta tuota metsästystä johtava Broddmar vastustaa. 
Juva on tottunut pelkäämään. Hän on lapsena nähnyt ja kokenut jotain, joka saa hänen sydämensä hakkaamaan turhan tiuhaan tahtiin. Hänelle on uskoteltu sen olevan unta, mutta kun vardarit, iättömät ja kuolemattomat olennot alkavat jahdata verenlukijoita ja Juvan perhettä, hän saa totuuden selville. Mikään, ei ole ollut unta, hän ei ole heikkohermoinen ja pelokas. Hänellä on kyky, joka on enää harvoilla. Ja se, mitä hän näki lapsena, on totta. Hän on nähnyt Rautasuden, paholaisen. 
Juvan osaksi lankeaa vaikea tehtävä - hänen on päätettävä keneen luottaa ja hänen päätöksistään riippuu koko kaupungin kohtalo. 

"Lopettaminen nakersi mielenlujuutta. Sydän oli jatkuvasti levoton, ja Juva tiesi sen voivan milloin tahansa alkaa hakata raskaasti ja rajusti kuin haluten lentää ulos rinnasta. Hän ei ollut koskaan kyennyt selittämään itselleen pelkoa, joka tuntemuksesta seurasi. Hän ei ollut koskaan pelännyt kuolemaa lukuun ottamatta niitä kertoja, jolloin se oli ollut hyvin todellinen uhka murisevan suden hahmossa. Pelko tuntui ennemminkin siltä kuin maailma olisi ollut ratkeamaisillaan ja ettei hän ollut yksin ruumiissaan." s. 188

Mielipide:

Siinä missä Siri Pettersenin Odininlapsi jäi minun kohdallani ihan ok kirjaksi, Rautasusi oli kaikkea muuta. Pidin tästä kirjasta valtavasti. 
Tykkäsin kirjan hahmoista kovasti. Juva ja hänen hermostunut sydämensä, hampaaton Broddmar, pahaenteinen, mutta kiehtova Grif. Sekä Nafraím. Grif ja Nafraím siksi, että heistä ei oikein ottanut selvää, mitkä heidän lopulliset motiivinsa olivat. Kirjassa oli ollut selkeää "pahista", jokainen uskoi toimivansa omalla tavallaan oikein ja ajavansa tietynlaista yhteistä hyvää. 
Ympäristö oli myös mielenkiintoinen ja tapahtumat sijoittuvat samoille seuduille kuin Odininlapsessa. Yhtäläisyyksiä en kovin paljoa huomannut, mutta ehkä lisää selviää seuraavissa osissa. 
Kirjassa tapahtui paljon, mutta tarinassa pysyi hyvin mukana. Kirjalla oli pituutta ihan kivasti, mutta eteni sujuvasti ja koukutti ainakin minut aivan täysin. Jään innolla odottamaan lisää. 
Ainoa miinus minulta tulee siitä, että kaikki seksiin ja seksuaalisuuteen liittyvä tuntui minusta kovin vaivaannuttavalta tässä kirjassa. Se ei oikein sopinut tähän tai oli kirjoitettu tökerösti. Rugenin puheet, vulvan muotoiset rakennelmat, kovana painumiset toisia vasten... Se ei oikein istunut muutoin niin sujuvaan tekstiin. 
Suosittelen kuitenkin lämmöllä kaikille fantasian ystäville. 

4/5


keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Kesäkuussa 2021 luetut:

 Oi mikä ihana kesäkuu!
Lukemista on ollut kiitettävä määrä, mutta sen lisäksi on ehtinyt paljon muutakin. Kodin yläkerran rakennus on hyvällä mallilla, lasten uimakoulut hoidettu kunnialla (ihania vesipetoja) ja muutenkin ulkoilua ja touhua on riittänyt. 
Kesäkuussa kirjoja tuli siis luettua yhteensä 9, mikä on paremmin kuin viime aikoina. Kirjoista 2/9 oli äänikirjoja, 4/9kotimaisia ja 4/9 naiskirjailijoiden teoksia. 
Kesäkuun suosikkikirjani oli Sam Lloydin Muistometsä, eikä Tervetuloa Joylandiin jäänyt kauas tästä. 

Keskiarvo oli : 3,8

Perhosten aika - Emma Luoma 3/5
Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt 3/5
Muistometsä - Sam Lloyd 5/5
Naiset vailla armoa - Camilla Läckberg 3/5
Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja 4/5
The Walking Dead Neljäs kirja - Robert Kirkman 4/5
The Walking Dead Viides kirja - Robert Kirkman 4/5
Väkevät sielut - tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Heiskanen, Vallisaari, Liuksiala 4/5
Tervetuloa Joylandiin - Stephen King 4/5

Heinäkuu:

Tälle kuulle ei ole sen suurempia suunnitelmia - lomalla olen edelleen, käydään perheen kesken välillä mökkeilemässä ja yläkerran pitäisi valmistua. Miehelläni alkaa myös loma, joten perheen kesken tulee varmasti touhuiltua jos jonkinmoista. Lukutahti ei varmasti pysy samana, mutta kirjat kuuluvat silti jokaiseen lomapäivääni. 
Heinäkuun lukulistalla on ainakin S.N Piresin Karhunkiertäjä sekä Siri Pettersenin Rautasusi ja kuuntelussa Jenny Colganin Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja. 

Nyt ollaan muuten jo puolivälissä vuotta 2021!
Kaiken kaikkiaan olen tähän mennessä lukenut/kuunnellut 40 kirjaa. Ei huono. Varsinkaan jos sama tahti jatkuu ja loppuvuoden saldo pyörii 80 kirjan kieppeillä, olen enemmän kuin tyytyväinen :) Lukemisessa ja bloggaamisessa ei ole nyt ollut paineita, tosin tekstien laatu ei ole juurikaan parantunut. Mutta näin on ollut ihan hyvä, sillä enempää aikaa ei olisikaan ollut. Siihen olen ollut todella tyytyväinen, että olen osannut valikoita luettavakseni oikeasti kirjoja, jotka minua kiinnostavat. En ole "pakkolukenut" yhtään kirjaa, jos se ei ole innostanut. Hyvä minä :)

tiistai 29. kesäkuuta 2021

Tervetuloa Joylandiin - Stephen King


 Englanninkielinen alkuteos 2013 Joyland
Tammi 2015
Suomentanut Kristiina Vaara
Sivumäärä 288
Kirjasto

"Oli minulla autokin, mutta syksyllä 1973 kuljin useimmiten jalan Rouva Shoplaw'n rantamajoitukselta Heaven's Bayn kaupungista Joylandiin. Halusin kävellä, itse asiassa se tuntui välttämättömältä. Syyskuun alussa Heaven's Beach oli jo lähes autio, mikä sopi hyvin mielialaani. Se syksy oli elämäni kaunein. Ajattelen niin vielä nytkin, neljäkymmentä vuotta myöhemmin. En myöskään koskaan ole ollut niin onneton kuin silloin. "

Lyhyesti:

Devin Jones on parikymppinen opiskelija, joka haaveilee kesästä tyttöystävänsä kanssa. Suunnitelmat kuitenkin muuttuvat, kun tyttö lähteekin ystävänsä kanssa toiseen kaupunkiin töihin ja juhlimaan. Ja kuinka ollakaan, ihastuu siellä toiseen ja jättää Devinin. 
Devin saa töitä Joyland- nimisestä huvipuistosta ja saa sieltä uusia ystäviä. Hänen mieltään jää kuitenkin kovasti vaivaamaan tarina tytöstä, joka murhattiin kummitusjunaan. Murhaajaa ei koskaan saatu kiinni ja tyttö kuulemma kummittelee siellä edelleen. Kesän mentyä, hän ei ole valmis palaamaan opiskelujen pariin vaan jää vielä huvipuistoon töihin. 
Devin tutustuu Annieen ja Mikeen. Mike on vasta lapsi, mutta sairastaa lihassairautta, eikä tule koskaan parantumaan. Mikella on kuitenkin kyky nähdä asioita, joita tavalliset ihmiset eivät kykene näkemään. Ihan kaikkea hänkään ei silti ehdi nähdä... 

"- Anna minun nähdä sinut, kuiskasin ja tunsin itseni hölmöksi ja kauhistuneeksi. Halusin sen tapahtuvan, toivoin ettei sitä tapahtuisi. Kuului ääni. Pitkä, hidas huokaus. Ei ihmisen, ei missään nimessä. Oli kuin joku olisi avannut näkymättömän höyryventtiilin. Sitten se lakkasi. Muuta ei tapahtunut. Sinä päivänä."

Mielipide:

Stephen King kirjailijana kiehtoo minua kovasti ja olenkin pitänyt monista hänen kirjoistaan. Usein kirjojen paksuus ei vain houkuttele niihin tarttumaan, etenkään kun tarinan eteneminen monissa kirjoissa on ollut melko hidasta. 
Tervetuloa Joylandiin oli Kingin kirjaksi lyhyt, siksipä se tarttuikin kirjastosta mukaan. Viihdyin kirjan parissa oikein hyvin. Mitenkään tapahtumarikas tämä ei ollut, mutta huvipuisto ympäristönä oli jo riittävän mielenkiintoinen ja taustalla piilevä kummitustarina pitivät kuitenkin otteessaan. King on kyllä mestari kuljettamaan tarinaa sujuvasti eteenpäin ja saamaan lukijan koukkuun. Niin elävästi kirjoitettu tarina. 
Kauhukirjaksi tätä ei mielestäni voi sanoa, mutta en oikein tiedä mihin muuhunkaan genreen tämän laittaisi. Pelottava tämä ei missään vaiheessa ollut, alkuun sitä ehkä hieman odotin, mutta loppujen lopuksi tässä parasta olivat kirjan henkilöt ja heidän väliset suhteensa. Yllättävän viihdyttävä kirja, positiivinen yllättäjä, vaikkei kirja itsessään ollutkaan mielestäni erityisen erikoinen. 

4/5


lauantai 26. kesäkuuta 2021

Väkevät sielut - Tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Tarja Heiskanen, Mirja Vallisaari ja Katja Liuksiala


 Into kustannus 2021
Sivuja 275
Kirjasto

"Kaksi miestä harppoo kivikkoista niemeä, jossa tuuli tuivertaa kitukasvuisia puita. Tovin tarvottuaan miehet nousevat kalliolle ja pysähtyvät hengähtämään. Yllättäen eteen avautuu huikaiseva näköala, upeampi kuin mikään näillä seuduin. Meri ympäröi joka suunnalta. "

Lyhyesti:

Lapinlahden sairaala on Suomen ensimmäinen mielisairaala ja se valmistui vuonna 1841. Tämä kirja on julkaistu sairaalan juhlavuonna, sillä Lapinlahti täyttää 180 vuotta. 
Kirja kertoo sairaalan kehittymisestä vuosien aikana ja ääneen pääsevät niin työntekijät kuin potilaatkin. 
Millaista oli 1800- luvun houruinhuoneella, jossa pakkokeinot ja vesihoidot olivat arkipäivää? Miten kovasti on tehty työtä sopivien hoitomenetelmien löytymiseksi? 

"Levottomat potilaat olivat edelleen ongelmana. Heitä pyrittiin rauhoittamaan pitkillä kylpyhoidoilla, joita oli käytetty sairaalassa jo pitkään. Levottomuutta yritettiin hallita myös käärehoidoilla. Kokovartalokääre valmistettiin huovista, lakanoista ja pyyheliinoista. Potilas käärittiin niistä tehtyyn pakettiin kuin vauva kapaloihin, vain pää jäi näkyviin. Yleensä kääreissä pidettiin vähintään kaksi tuntia, mutta hoito saattoi venyä jopa kahdeksaan tuntiin."

Mielipide:

Tähän kirjaan tarttuessani kuvittelin pääseväni sisälle Lapinlahden käytäville. Kurkistamaan mielisairaalan arkeen, katselemaan kärpäsenä katossa vanhoja hoitomenetelmiä. 
Ihan sellainen tämä ei ollutkaan, mutta uskomattoman mielenkiintoinen silti. 
Pidin kirjassa eniten juuri sen historiasta - millaista on oikeasti ollut yli 100- vuotta sitten, kun tietous mielen sairauksista on ollut nollan luokkaa. Miten kaikki on lähtenyt kehittymään, minkälaisia ihmisiä sairaalassa on ollut. 
Kirjan epämieluisin osuus oli jatkuva hehkutus ja ylistys. Itse olisin mieluummin lukenut tarkempia kuvauksia potilaista ja sairaalan arjesta, kun taas potilaiden ja työntekijöiden tarinat keskittyivät enemmän Lapinlahden ja sen tunnelman kehumiseen. Hyvä ilmapiiri ja kehitysmyönteisyys tulivat kyllä jo ilmi, mutta jatkuva toisto alkoi jo kyllästyttää. 
Lapinlahdessa on ollut sekä hoidossa että omaisena julkisuudesta tuttuja henkilöitä ja heidän tarinoitaan käydään tässä läpi. Nämäkin olivat mielenkiintoista luettavaa, etenkään kun en tiennyt että esimerkiksi Aleksis Kivi oli Lapinlahdessa hoidossa. 
Kyllä tämä silti kannattaa lukea, jos mielisairauksien hoidon historia ja Lapinlahti itsessään kiinnostaa. 

4/5


sunnuntai 20. kesäkuuta 2021

The Walking Dead Neljäs ja viides kirja - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiinjääneiden kohtaamista kauhuista, osa neljä ja viisi
Egmont kustannus 2013 & 2014
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Lyhyesti:

Neljännessä kirjassa porukka elelee edelleen vankilassa, Lorin synnytys lähestyy, vietetään häitä ja odotellaan vaeltajia pahempaakin vihollista saapuvaksi, 
Woodburyn kenraali vaalii varmasti kostotoimia, mutta milloin hän iskee ja miten?
Vankila ei tunnukaan enää niin turvalliselta ja porukka joutuukin miettimään, onko vaarallisempaa kulkea ympäriinsä ja kohdata zombeja kuin yrittää puolustaa "kotia" ihmisiltä, jotka haluavat sen viedä...

Viidennessä kirjassa vankila on menetetty, samoin useita ihmishenkiä. 
Rick ja Carl matkaavat kahden, eikä Rick ole kovin hyvässä kunnossa. Carl joutuu pelkäämään ja ottamaan paljon vastuuta. Onneksi he törmäävät pian tuttuihin ja he suuntaavat Herhelin vanhalle maatilalle, joka vaikuttaa suht turvalliselta. 
Paikalle saapuu kuitenkin erikoinen kolmikko, jolla on uskomaton tarina - yksi miehistä on tiedemies, joka tietää kuinka kaikki sai alkunsa ja kuinka tämä sotku voidaan selvittää. Hänen on vain päästävä Washingtoniin. Rick ystävineen liittyy seurueeseen ja matkalla he poimivat mukaan aseiden lisäksi vielä yhden tutun menneisyydestä. 

Mielipide:

Vankilaseikkailu ja taistelu Woodburyn kanssa alkoivat jo hieman kyllästyttää, joten viidennessä kirjassa oli mukavaa vaihtelua. Uusien tyyppien ilmestyminen jännittää aina. 
Abraham ja Eugene ovat tv- sarjassa minulle mieluisia hahmoja ja tässä sarjakuvassa he olivat aika samanlaisia, mikä oli positiivinen asia. Muutenkin kaikki ärsyttävät hahmot ovat nyt kuolleet pois, ja oma suosikkiporukkani alkaa olla jäljellä. 
Paljon ihmisiä tässä kyllä kuolee, osa aika yllättävälläkin tavalla. Ja moni asia menee muutenkin todella erilailla tv- sarjaan verrattuna. Osasta tykkään, osasta en. Mutta ei tunnu liikaa toistolta, kun vaihtelua kuitenkin riittää. 
Edelleen oikein viihdyttävä ja aion vielä jatkaa sarjan parissa. 

4/5

keskiviikko 16. kesäkuuta 2021

Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja


 Otava 2019
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 6h 49min
Lukija Lari Halme

"Lohikäärme tuijotti minua. Sillä oli vihreät, pistävät silmät. Se yritti selvästi porata katseellaan otsaani reikää, joka ulottuisi takaraivoon asti. Eikä se kovin nättikään ollut, se oli ryppysiipinen ja luuviulu, ja sen suomut olivat patinoituneen kuparin väriset. Siinä se istui teepannun vieressä ja mulkoili minua paperisilpun keskeltä. "


Lyhyesti:

Vaihtoehtoinen historia höystettynä fantasialla 2000- luvun Suomesta. 
Suomi on kuningaskunta ja pian juhlitaan prinsessan häitä - prinsessa on tosin menossa naimisiin tavallisen kansalaisen kanssa, mikä on poikkeuksellista. Säätyjako säätelee paljon ihmisten elämää, tavalliset ihmiset asuvat köyhyydessä kun taas aateliset nauttivat etuoikeuksista. Tasavaltalaismieliset anarkistit vastustavat kuningaskunnan valtarakenteita ja arkea sävyttävätkin varoitussireenit ja terrorismiuhka. 
Timjami Leivo on tavallinen nuori, joka saa yllättävän lahjan - lohikäärmeen. Lohikäärme on kuriton, mutta Tim yrittää opettaa sille suomea. Eräänä päivänä lohikäärme karkaa ja sitä etsiessään hän tapaa Magdalenan ja Lynxin - aatelistytöt. Tim ja Lynx ihastuvat ja alkavat tapailla, mutta kaikki eivät katso suhdetta hyvällä. 
Lohikäärmeiden lisäksi mukana on kiellettyä noituutta, eri uskontoja, kuolleita exiä  ja ihmissuhdedraamaa. 

"Käännyin. Tämä oli siis se "sellainen aatelisjuttu", josta Lynx ei ollut vaivautunut kertomaan minulle. Minä kun olin kuvitellut, että hän piti minusta. Miksi kukaan pitäisi minusta? Minun piti päästä pois."

Mielipide:

Todella kiehtova, vaihtoehtoinen kuvaus Suomesta. 
Hienosti luotu kuvaus, jossa sopivasti mukana fantasiaa. Tässä oli ehkä enemmän politiikkaa ja korkeamman tason juonittelua, kuin olin kuvitellut, mutta toimipa se näinkin. Jossain määrin olisin kaivannut enemmän syvyyttä henkilöihin ja tarinaan itsessäänkin. Mukana oli niin paljon kaikkea ja kirja kuitenkin aika lyhyt. Pitkään mietin lohikäärmeen ja noituuden irrallisuutta, mutta kaikki selittyi kuitenkin lopussa. 
Kirja eteni vuorotellen Timin ja Lynxin näkökulmista, asioita liikaa kertaamatta. Päähenkilöiden nuoruuden huomasi epävarmuudesta ja itsetunnon heikkoudesta. He olivat kuitenkin aidon tuntuisia ja siksi toivonkin, että jatko-osa päästää lukijan paremmin perille heistä. 
Kirjalle on siis ilmestynyt jatko-osa, Sydämiä seireeneille, joka on minulla seuraavaksi kuuntelussa. Kirja jäi aika mielenkiintoiseen kohtaan, joten Timin ja Lynxin matkassa on jatkettava. Toivon, että tarina ja henkilöt syvenevät entisestään ja romantiikkaakin saataisiin enemmän mukaan. 

4/5




perjantai 11. kesäkuuta 2021

Naiset vailla armoa - Camilla Läckberg


 Ruotsinkielinen alkuteos 2021 Gå i fängekse; kvinnor utan nåd
Otava 2021
Suomentanut Aleksi Milonoff
Sivuja 239
Oma kirjahylly

"Ingrid Steen piilotti kädessään olevan esineen nyrkkiinsä, kun hänen miehensä Tommy tuli olohuoneeseen, ja työnsi sen sohvatyynyjen väliin. Tommy käveli Ingridin ohi. Hän väläytti mekaanisen hymyn ennen kuin jatkoi keittiöön. Ingrid kuuli, miten hän avasi jääkaapin ja penkoi hyllyjä hyräillen Brice Springsteenin The River- kappaletta. "

Lyhyesti:

Kaksi pienoisromaania, joissa yhteistä on rakkaus, petos ja kosto. 

Ensimmäisessä romaanissa on kolme naista, joiden miehet kohtelevat heitä huonosti. Ingrid on luopunut kaikesta miehensä vuoksi ja saa nyt tietää, että häntä petetään. Birgitan mies pahoinpitelee tätä säännöllisesti ja Victoria on miehensä vankina. 
Naiset, tuntematta toisiaan, luovat suunnitelman jonka avulla he vapautuvat miehistään. 

Toisessa romaanissa neljä nuorta on viettämässä uutta vuotta yhdessä yhden heistä kotona. Kaikkien vanhemmat juhlivat viereisessä talossa. Nuoret pelaavat monopolya omilla säännöillään ja pikku hiljaa selviää, kuinka jokaista heistä on kohdeltu kaltoin ja käytetty tavalla tai toisella hyväksi. Nuorten mieliin hiipii kostosuunnitelma, mutta ovatko he valmiita toteuttamaan sen?

"Livin silmiä kirvelee, ja yhtäkkiä hänen poskelleen vierähtää kyynel, ehkä alkoholin, ehkä tablettien vaikutuksesta. Tai sitten salaisuuksia ja valheita on niin valtavasti, että ne tulvivat yli äyräiden. Hän ei ole varma. Hän vain tietää, että itkee eikä voi estää kyyneliä pusertumasta silmistä. Muut katsovat häntä kauhuissaan."

Mielipide:

Läckbergin Fjällbacka- sarja on ollut minulle mieluinen, joten odotin tätä innolla. En olekaan lukenut tältä kirjailijalta muuta, kuin Fjällbacka sarjaa. 
No, ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Sinällään ihan ok, nopea ja helppo lukea. Mutta aika tavallinen, yllätyksetön. 
Koska tarinat olivat lyhyitä, ei kirjan henkilöihin päässyt kunnolla käsiksi. Muutenkaan eivät herättäneet sen kummempia tunteita, vaikka aika hurjiakin juttuja tarinnat sisälsivät (mm. raiskaus, väkivaltaa jne). Tosi pintapuoliseksi siis jäi. 
En oikein osaa sanoa muuta. Nopeasti luettu, ei mitenkään erityinen. 

3/5


maanantai 7. kesäkuuta 2021

Muistometsä - Sam Lloyd


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The Memory Wood
Otava 2021
Suomentanut Antti Saarilahti
Sivumäärä 399
Storytel äänikirja
Kesto 12h 35min
Lukijat Saara Lehtonen ja Anssi Niemi

"Kun he palaavat huoneeseen, en istu enää tuolissa. Istun nyt pöydällä heilutellen paljaita jalkojani. Polvessani kiiltää vaaleanpunainen neliön muotoinen laastari. Aika outoa, etten muista, mistä sain haavan. He kohottavat kulmiaan huomatessaan, että olen vaihtanut paikkaa, mutta kukaan ei mainitse asiasta. Pöytä on pultattu lattiaan, joten se ei voi keikahtaa niin että loukkaisin itseni. Kymmenvuotiaana katkaisin jalkani ja melkein kuolin, kun juoksin Muistometsässä, mutta siitä on kaksi vuotta. Nykyään olen paljo varovaisempi."

Lyhyesti:

12- vuotias Elissa osallistuu nuorten shakkiturnaukseen. Tauon aikana hänet kuitenkin siepataan, kuljetetaan jonnekin ja suljetaan äänieristettyyn kellariin.
Saman ikäinen poika Elias löytää hänet vanhan rakennuksen kellarista. Elias tietää, kuka Elissan on siepannut ja mitä tälle todennäköisesti tulee tapahtumaan. Silti hän ei halua auttaa tyttöä pakenemaan - hän haluaa ystävän. Sellaista hänellä ei ole koskaan ollut. 
Sieppaaja yrittää vakuuttaa Elissalle, että tämän äiti on kelvoton huoltaja ja pakottaa tämän nauhoittamaan videon, jossa sanoo ettei tahdo tulla löydetyksi. 
Elissa tietää, että hänen ainoa mahdollisuutensa selviytyä on tuo poika. Saako hän pojan huijattua auttamaan itseään vai keksiikö hän jonkin toisen keinon selviytyä?
Elissan katoamista tutkii rikosylikomisario Mairéad MacCullagh. Tutkinnasta tulee hänelle hyvin tärkeä ja hän todella haluaisi löytää tytön elossa ja ehjin nahoin. Toistuvat keskenmenot ja tämänhetkinen alkuraskaus vaativat tutkinnan lisäksi Mairéadilta paljon. Pystyykö hän antamaan tutkinnalle kaikkensa vai häiritseekö henkilökohtainen elämä tytön etsintää?

"Yhtäkkiä ihailen häntä niin valtavasti, että joudun kääntämään katseeni hetkeksi. Keskityn kynttilään ja sen huojuvaan, lepattavaan liekkiin. Kun olen saanut tunteeni aisoihin, huomioni palaa kahlittuun tyttöön. 
- Jos olet vasta tullut, kysyn häneltä, miksi haluat jo lähteä?"

Mielipide:

No nyt oli koukuttavaa luettavaa!
Tarina eteni sopivan joutuisasti, pelottavia ja jännittäviä elementtejä oli riittävästi (kuitenkaan olematta liian raaka tai kammottava) ja lopun yllärikäänne räjäytti potin. Enpä olisi osannut arvata. 
Tässäkin oli mukavaa erilaisuutta perusdekkareihin/trillereihin verraten. Lasten kerrontatyyli toimi ja molemmat olivat persoonallisia. 
Kun kirja on hyvä, niin se vain on hyvä. Kaikki kohdallaan ja lukukokemus (tai tässä tapauksessa kuuntelukokemus) loistava. Tarinaan uppoutuu ja on pakko saada tietää, miten kaikki jatkuu ja päättyy. Hyvää kirjaa on vaikea jättää kesken ja niin oli tämän kanssa. 
Suosittelen siis lukemaan (tai kuuntelemaan). Äänikirjana oli muuten mukava, kun Elissalle ja Eliakselle oli omat lukijat. Tällaista ei ole aiemmin kuuntelemissani kirjoissa ollut. Erotti selkeästi, kuka milloinkin oli kerrontavuorossa. Hyvä :)

5/5



sunnuntai 6. kesäkuuta 2021

Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt


 Siltala 2020
Sivuja 277
Kirjasto

"Hän seisoi paikallaan ja piteli pistoolia kädessään sormi liipaisimella. Tuntematon ihminen oli polvillaan hänen edessään musta huppu päässään, kädet selän taakse sidottuina. Uhri tuijotti häntä huppuun leikatuista rei'istä silmät kauhusta suurina. Uhri oli valmisteltu häntä varten. Hän oli teloittamassa ihmisen."

Lyhyesti:

Mia Lund, teknologiajuristi- yrittäjä ja 8- vuotiaan tyttären yksinhuoltajaäiti, saa rahakkaan joskin epätavallisen työtarjouksen vanhalta asiakkaaltaan. Mia toivoi tarjouksen liittyvän jotenkin Robertin firmaan, mutta selviääkin, että mies on tappanut ihmisen. Menneisyytensä takia Mia ei halua työskennellä minkäänlaisissa jutuissa, joissa joutuisi tekemisiin poliisien tai oikeussalien kanssa. Nyt hän tekee kuitenkin poikkeuksen. 
Juttu kuulostaa yksinkertaiselta. Mian täytyisi vain auttaa Robertia löytämään todistusaineistoa tapahtuneesta, jotta hän voisi tunnustaa syyllisyytensä vaikuttamatta hullulta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tappotilanteen järjesti joku ulkopuolinen eikä Robert tiedä missä ja miten kaikki tapahtui. Lisävaikeutta tehtävään tuo Robertin mielenterveysongelmat - mies on ollut aiemmin psykoosissa, eikä vaikuta kovin tasapainoiselta nytkään. Onko kaikki vain sairaan mielen luomaa kuvitelmaa, vai onko järjestetty murha todella tapahtunut. Saadaanko mahdollista syyllistä koskaan kiinni?

"Robert nousi ylös ja kiiruhti puolijuoksua takaisin autotalliin johtavan välioven luo. Viinipullo seisoi kaula alaspäin oven edessä. Mutta se ei ollut samassa paikassa, johon hän oli sen asetellut. Hän oli aivan varma siitä. Robert raotti ovea, sulki oven. Vielä kerran ollakseen varma asiasta. Oven pystyi avaamaan ja sulkemaan ilman, että se osui pulloon. Joku oli siirtänyt pulloa. Sen jälkeen, kun oli ensin kaatanut sen. "

Mielipide:

Kiehtova, erikoinen alkuasetelma. 
Tarina lähti sujuvasti, nopeasti ja jännittävästi käyntiin. Robertin lapsuuden tarina oli mielenkiintoinen (joskin minua jäi häiritsemään, ettei huppupäälle ollut erikoisempaa selitystä) ja surullinen ja siitä olisin lukenut mielelläni lisääkin. 
Olen kuitenkin kirjaan hieman pettynyt. Moni asia tuntui irralliselta ja osa hahmoista turhilta ja pinnallisilta (esim Linda sekä Tomin ja Emelien ongelmat - niillä ei ollut loppuunsa mitään merkitystä tarinan kannalta). Tapahtumat eivät oikein edenneet alun jälkeen ja jännittäviksi tarkoitetut hetket eivät tuntuneet jännittäviltä (taloon murtautumiset yms). Asioiden toistoa oli paljon.
Myös loppuratkaisu oli pettymys, sillä syyllisen löydyttyä tälläkään ei ollut kummoista motiivia, selitystä, taustaa tapahtuneelle. Pakollinen ammuskelukohtaus ja kaikki oli ohi. Odotin enemmän, jonkinlaista yllätysmomenttia, koukkua. Harmillista. 
Idea oli loistava ja tarina kuitenkin sujuvasti kirjoitettu, mikä sai aikaan ok lukukokemuksen. 

3/5


torstai 3. kesäkuuta 2021

Perhosten aika - Emma Luoma


 Myllylahti 2021
Sivuja 389
Kirjasto

"Kaikki alkoi toukista. Parin viikon aikana niitä oli löydetty yliopistolta, keskustan hotelleista ja niin monesta asunnosta, etten enää pysynyt laskuissa. Mutta siinähän löytyi, oli tuholaisia ollut ennenkin. Luteita, turkiskuoriaisia, vaatekoita ja mitä niitä nyt oli. En aikonut antaa muutaman ötökän pilata hyvää kesää. En ainakaan toukkien. "

Lyhyesti:

Viima ei aio antaa karvaisten toukkien pilata kesäänsä. Elämä tuntuu pitkästä aikaa ihan hyvältä, kiitos tyttöystävä Tuikun. Valitettavasti toukat valtaavat myös Viiman asunnon ja hän joutuu evakkoon parhaan ystävänsä Oulan luokse. 
Toukat ja niistä kuoriutuvat perhoset osoittautuvat yllättävän vaarallisiksi ja pian Kuopiossa jyllää tartuntavaarallinen tauti, johon ei ole vielä löydetty hoitoa. 
Pian myös Oulan kotoa löytyy toukkia ja pojat tyttöystävineen matkaavat hätämajoituksesta toiseen. Sukulaisten luota on vaikea hakea apua menneisyydessä tapahtuneiden asioiden vuoksi. Ongelmia riittää muutenkin ja ihmiset alkavat saada outoja oireita. Tutkijat ovat ymmällään, mutta yrittävät epätoivoisilla eläinkokeilla keksiä ratkaisun sairauteen. 
Tuikku saa perhostartunnan, mutta pelkää kuollakseen leikkausta jota ei ole aiemmin tehty. Viima ja Tuikku lähtevät mökille pakoon, mutta ratkaisu ei osoittaudu järkeväksi. Ehtiikö Tuikku saada apua ajoissa? Entä Viima itse, voiko tauti tarttua ihmisestä toiseen? 

"Jokin kevyt ja karvainen hipaisi sormiani. Repäisin käden pois, peräännyin, huusin, liukastuin märällä nurmella ja paiskauduin selälleni. Huuto katkesi kuin siltä olisi repäisty siivet. Kompuroin ylös. Jalat olivat raskaat ja näkökenttä putki, jonka päässä näkyi vain varaston ovi. Ja kaksi perhosta. Voi paska. Ne tulivat suoraan kohti. "

Mielipide:

Aika hyytävä aihe, tämä meni minulle melkein kauhukirjasta (en pidä perhosista yhtään, joten pystyin tässä osin samaistumaan helposti päähenkilöön, joka poti myös perhoskammoa). Muutenkin tällainen leviävä tauti, karanteenit, evakuoinnit ynnä muut sopivat hyvin tähän aikakauteen. 
Kirja oli hyvä ja jännittävä, mutta tässä(kin) kävi niin että puolen välin tienoilla jännitys hiipui. Kauhistus ei kantanut loppuun saakka. Omasta mielestä hölmöt päätökset (esim. mökille lähtö sairaana) ärsyttivät, ja tuntuivat vain tarinan väkisin pidentämiseltä. Pieni tiivistys olisi ollut minulle mieleen. 
Kirjan henkilöt... Noh, ainakin he olivat persoonallisia. Nuorten aikuisten kirjoihin sopivasti ehkä hieman ylidramatisoituja, tunteiltaan hyvin pursuilevia ja impulsiivisia. Aikuisen lukijan näkökulmasta hieman liikaakin. 
Lukukokemus on silti positiivinen ja tämä jää mieleen aiheeltaan erikoisena ja erilaisena. 
Kovin nuorille en tätä kirjaa suosittelisi, sen verran paljon tässä oli itsensä vahingoittamista ja itsetuhoisuutta muutenkin. Mutta nuorille aikuisille ja aikuisille muutenkin tämä sopii, jos aihe kiinnostaa. 
Plussat siis ehdottomasti toukkaperhostauti- ideasta ja sen loistavasta kuvauksesta. Toivottavasti tällaista tautia ei koskaan tule oikeasti.

3/5


sunnuntai 30. toukokuuta 2021

Toukokuussa 2021 luetut:

 Toukokuu tuntui jotenkin kiireiseltä kuukaudelta, mutta tulihan sitä kirjoja kuitenkin luettua ihan kiva määrä. Aika tasainen lukutahti ollut nyt kyllä koko vuoden, 5-6 kirjaa kuukaudessa. Äänikirjat ovat edelleen olleet suosiossa. 
Toukokuussa tuli siis luettua/kuunneltua 6 kirjaa. Kirjoista 3/6 oli äänikirjoja, 0 kotimaista ja 3/6 naiskirjailijoiden kirjoja. 

Keskiarvo kirjoille: tasan 4

Linna on aina ollut kotimme - Shirley Jackson 3/5
Saarto ja myrsky . Leigh Bardugo 4/5
Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh 5/5
Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune 4/5
Suostumus - Vanessa Springora 4/5
The Walking Dead Kolmas kirja - Robert Kirkman 4/5

Kesäkuu:

Minulla alkaa loma! Jälleen kaksi kuukautta kotoilua lasten kanssa. Aika kuluu kuskatessa lapsia uimakouluun, yläkerran valmistumista odotellessa ja muutenkin perheen kanssa puuhaillessa. Lukutahti pysynee samana, en oleta loman vaikuttavan lukutahtiini sen kummemmin. Äänikirjat voivat jäädä vähemmälle työmatkakuunteluiden jäädessä pois, mutta jospa aitoa lukuaikaa löytyisi sen sijaan enemmän. 
Kirjana kesken on Emma Luoman uusi nuorten kirja Perhosten aika ja äänikirjana Sam Lloydin Muistometsä. 
Ihanaa alkavaa kesäkuuta kaikille!

sunnuntai 23. toukokuuta 2021

Suostumus - Vanessa Springora


 Ranskakielinen alkuteos  2020 Le Consentement 
WSOY 2021
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 175
Storytel äänikirja
Kesto 3h 48min
Lukija Sanna Majuri


"Nimeni on V. Jo viisivuotiaana, elämäni neitseellisellä alkutaipaleella, odotan suurta rakkautta. Isät ovat tyttärille suojamuureja. Oma isäni on pelkkä tuulenhenkäys. Fyysistä läsnäoloa selvemmin muistan kylpyhuoneeseen aamulla leviävän vetiverin tuoksun, siellä täällä lojuvat miehiset esineet, solmion, rannekellon, paidan ja Dupont- sytyttimen, tavan pidellä savuketta etu- ja keskisormen välissä kaukana filtteristä ja ironisen puheen, josta ei ikinä tiedä, vitsaileeko hän."

Lyhyesti:

Tositarina 13- vuotiaasta V:stä, joka ajautui suhteeseen viisikymppisen miehen kanssa. 
V:n isä oli pakkomielteinen ja lopulta kovin vähän tyttärensä elämässä mukana. Hyvän isän ja miehen mallia V ei siis lapsuudessaan saanut. V on hyvin imarreltu huomiosta, jota kirjailija G.M hänelle suo ja pian he jo ovatkin salasuhteessa. G väittää ajattelevansa V:n parasta, olevansa tälle opettaja ja pelastaja. Nuori, epävarma tyttö uskoo kaiken ja haluaa miellyttää miestä, jonka uskoo rakastavan itseään. 
Pikkuhiljaa V alkaa ymmärtää joutuneensa hyväksikäytetyksi, mutta jatkuva syyllisyys ja paha olo kalvaa häntä sisältäpäin. Hidas toipuminen alkaa, vaikka G yrittääkin pitää V:n otteessaan vielä vuosienkin jälkeen...

"- Meidän isä sanoi, että se kusipää ja pedofiili. 
Olen toki kuullut sanan ennenkin mutta en ole pannut sille painoa. Nyt se on ensi kertaa satuttaa minua, ensinnäkin koska sillä viitataan rakastamaani mieheen ja tehdään hänestä rikollinen, ja toisekseen kuulen pojan äänensävystä ja halveksunnasta, että hän on heti lokeroinut minut, ei uhriksi vaan rikostoveriksi."

Mielipide:

Herättävää tekstiä. 
Pelkäsin tämän kirjan olevan liian yksityiskohtainen, mutta tämä oli todella upeasti kirjoitettu ja keskittyi enemmänkin hyväksikäytön tuottamiin henkisiin ongelmiin. 
Tuntuu uskomattomalta, että tällainen on joskus ollut jossain ihan ok ja sallittua. Että kukaan ei ole tosissaan puuttunut 13- vuotiaan ja viisikymppisen suhteeseen. Olen jotenkin tyrmistynyt, ettei V:n äitikään vastustanut... Itse äitinä tällainen on varsin kuohuttavaa. 
Ja kuinka kauaskantoiset seuraukset kaikenlaisella hyväksikäytöllä onkaan.. On ihme, että siitä edes voi selviytyä. Ja on todella surullista, kuinka uhrit näkevät itsensä syyllisinä, osallisina. 
Tässä sitä tajuaa, kuinka turvassa itse on elänyt. Kuinka pieniä omat ongelmat voivatkaan olla. Toivon todella, että tästä kirjasta ja aiheesta puhutaan ja ettei tällaista pääsisi tapahtumaan. 
Koskettava tarina. 

4/5


lauantai 22. toukokuuta 2021

The Walking Dead Kolmas kirja - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, osa kolme
Egmont kustannus 2013
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick perheineen ja ystävineen ovat löytäneet turvallisen majapaikan vankilasta, jonka he ovat siivonneet zombeista. Aidat tuntuvat turvallisilta ja tarvikkeita riittää. Ihmissuhteet eivät kuitenkaan koskaan ole helppoja, joten ristiriitoja ja muita sisäisiä ongelmia riittää. 
Eräänä päivänä vankilan yli lentää helikopteri, joka näyttää syöksyvän maahan. Rick, Glenn ja Michonne lähtevät katsomaan, selvisikö kukaan. Kopterista ei kuitenkaan löydy eläviä tai kuolleita, mutta jäljet johtavat läheiseen Woodburyn kaupunkiin. Kaupunkia johtaa Kuvernööriksi itseään nimittävä mies, joka osoittaa jälleen että kävelevät kuolleet eivät olekaan pahin uhka ihmisille...

Tarina jatkuu ja entistä raaempana. 
Viihdyin edelleen hyvin sarjakuvan parissa ja hurjia tapahtumia riittää. Tämä tuntui välillä jo turhan väkivaltaiselta jopa minulle, mutta kesken en halunnut jättää. Moni asia meni eri tavalla kuin sarjassa, mikä ei taaskaan kyllä haitannut yhtään. 
Kuvernööri oli äärimmäisen kamala ja vastenmielinen tyyppi, vielä kamalampi kuin tv- sarjassa. En pidä hänestä yhtään, mikä ei kyllä varmaan ole tarkoituskaan. 
Muista tyypeistä ei oikein irronnut uutta, he ovat pääosin tuttuja. Michonnen yksinpuhelu kiinnostaa, sitä ei muistaakseni ollut sarjassa. Eiköhän se paljastu seuraavassa osassa :)

4/5

torstai 20. toukokuuta 2021

Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune


 Englanninkielinen alkuteos 2020 The House in the Cerulean Sea
Karisto 2021
Suomentanut Mika Kivimäki
Sivumäärä 446
Kirjasto 

"- Hyvä tavaton, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Tämä on erittäin epätavallista. Se oli alakanttiin sanottu. Hän seurasi lumoutuneena ja ihmeissään, kuinka Daisy- niminen yksitoistavuotias tyttö sai puupalikat leijumaan korkealla päänsä päällä. Palikat kiersivät hidasta, samankeskistä kehää. "

Lyhyesti:

Linus Baker on tuiki tavallinen mies, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä  Maagisten nuorten huolenpito-osastolla. Hän noudattaa säntillisesti sääntöjä ja määräyksiä ja viettää vapaa-aikansa yksin kotona vinyylilevyjä kuunnellen. 
Eräänä päivänä hän saa huippusalaisen tehtävän ja lähtee Marsyasin saarelle tarkastamaan erään orpokodin tilanteen. Orpokoti ei kuitenkaan ole mikään tavallinen orpokoti, vaan siellä asustaa kuusi äärimmäisen harvinaista ja jopa vaarallista lasta - traakki, muodonmuuttaja, metsänhenki, maahinen, täysin tuntematon laji sekä itse Lucifer, antikristus. 
Ymmärrettävästi Linus on konkreettisesti pyörryksissä saadessaan tietää, mihin hänet on lähetetty. Hän on peloissaan ja ennakkoluuloinen. Lapset sekä orpokodin johtaja herra Parnassus kuitenkin ovat jotain aivan muuta kuin odottaa saattaa ja tämä työmatka muuttaa Linuksen elämää pysyvästi. 

"Näillä lapsilla on vastassaan pelkkiä ennakkoluuloja siitä, mitä he ovat. Ja heistä kasvaa aikuisia, jotka tuntevat sitä samaa. Te sen sanoitte: Lucy ei ole sellainen kuin odotitte, mikä tarkoittaa, että te olitte jo päättäneet mielessänne millainen hän olisi. Kuinka voimme taistella ennakkoluuloja vastaan, jos emme tee mitään muutoksen eteen? Mitä järkeä on missään, jos annamme ennakkoluulojen märkiä rauhassa? "

Mielipide:

Talo taivaansinisellä merellä on ollut todella monen bloggarin lukulistalla ja se on tuntunut hurmaavan suurimman osan lukijoista. Ja ymmärrän kyllä miksi. 
Kirjan asetelma on kiehtova ja toteutus onnistunut. Kirjassa on paljon aiheita, jotka puhuttavat nykypäivänä (mm seksuaalinen suuntautuminen, lasten oikeudet, ennakkoluulot, ulkonäköasiat jne.) ja niitä oli käsitelty hienosti. 
Sen lisäksi, että tämä oli mukava fantasiakirja, minulle tämä oli jollain muotoa myös melkoinen feel-good kirja - tästä tuli hyvälle mielelle ja loppu oli uskomattoman onnellinen. Huumoriakin löytyi sopivasti. 
Silti tämä ei ihan täysin saanut minua innostumaan. Jotain puuttui. Alku ainakin tuntui melkoisen hitaalta, eikä mitään valtavan suuria paljastuksia ja ihmetyksen aiheita ilmennyt. Paikoin aika ennalta-arvattava. 
Henkilöt nyt ainakin olivat mahtavan persoonallisia ja oli mukava, että päähenkilö oli kaikkea muuta kuin sellainen perinteinen päähenkilö. Lapset olivat ihanan omanlaisiaan ja heidän tarinansa surullisia, onnellisilla lopuilla. 
Ihan siis miellyttävä lukukokemus ja voin tätä kyllä suositellakin. Mutta minussa tämä ei herättänyt suuria tunteita, ei valtavaa ihastelua. 

4/5


keskiviikko 19. toukokuuta 2021

Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh


 Englanninkielinen alkuteos 2014 Do no Harm
SS kustantamo 2015
Suomentanut Ulla Lempinen
Sivumäärä 335
Storytel äänikirja
Kesto 8h 38min
Lukija Markus Bäckman






"Jos on sairastunut ja odottaa kauhistuttavaa leikkausta kuolemanpelon vallassa, on pakko luottaa hoitavaan lääkäriin - muuten elämä käy vaikeaksi. Ei siis ihme, jos pelko saa näkemään lääkärissä yliluonnollisia ominaisuuksia. Jos leikkaus onnistuu, kirurgi on sankari. Jos se epäonnistuu, hän on konna. Todellisuus on tietenkin tyystin toinen. "

Lyhyesti:

Henry Marsh on Iso-Britannian yksi arvostetuimmista neurokirurgeista ja eläkkeelle jäätyään hän on kirjoittanut kirjan työstään. 
Kirja perustuu aitoihin potilaskertomuksiin (joita toki sen verran muokattu, että yksityisyys säilyy) ja tapahtumiin. Kirjassa käydään läpi useita aivojen eri sairauksia, sekä niiden hoitoa. Kirja kertoo onnistumisista, mutta myös epäonnistumisista. Se kertoo ihmisten kohtaamisesta pelon ja hädän hetkellä. Se kertoo vaativasta työstä, vaikeista päätöksistä. Toivosta ja sen viemisestä. Sairaalan surkeista järjestelmistä, puuttuvista vuodepaikoista, Ukrainan aivokirurgia tilasta. Se kertoo myös arkielämästä. Yhden miehen uskomattoman matkan huippukirurgiksi sekä päästää lukijan sukellukseen ihmisaivojen kiehtovaan maailmaan. 

"Seuraamani leikkaus ei ollut niinkään tyyni tekninen toimenpide vaan pikemminkin metsästystä, missä saaliina oli aneurysma. Ensin ajojahti: kirurgi hiipii varovasti syvällä potilaan aivoissa piilottelevaa aneurysmaa kohti. Sitten kliimaksi, kun hän sai aneurysman kiinni, vangitsi sen ja tappoi kiiltävällä, jousitetulla titaaniklipsillä pelastaen siten potilaan hengen. Lisäksi leikkauksessa oli kyse aivoista, tuosta salaperäisestä ajatusten ja tunteiden syntysijasta, kaikesta siitä mikä ihmiselämässä on tärkeää. Aivot tuntuivat minusta yhtä suurelta arvoitukselta kuin tähdet yötaivaalla ja maailmankaikkeus ympärillämme. Leikkaus oli tyylikäs, tarkka, vaarallinen ja syvästi merkityksellinen. Mikä voisi olla hienompaa kuin ryhtyä neurokirurgiksi, ajattelin. Minut valtasi kummallinen tunne, että juuri tätä olin tietämättäni halunnut koko elämäni. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. "

Mielipide:

Pelkäsin alkuun, että tämä kirja on liian tieteellinen ja vaikeaselkoinen aiheestaan johtuen. Tämä oli kuitenkin kirjoitettu hyvin selkeästi ja inhimillisesti, joten tavallinenkin lukija pääsi kurkistamaan maailmaan joka muuten menisi käsityskyvyn ylitse. 
Minulle tuli tästä vähän mieleen Adam Kayn Nuoren lääkärin salaiset päiväkirjat, vaikka Marshin kirja olikin vakavampi ja asiallisempi. Löytyi siitäkin huumorin pilkahduksia, mutta sitä ei ollut vedetty lainkaan överiksi kuten Kayn kirjoissa. 
Minua itseäni on aina kiehtonut lääketiede ja sairaalamaailma, mutta samalla kauhistuttanut se vastuu ja työn vaativuus. En itse kykenisi tekemään päätöksiä toisten ihmisten elämästä, kuten Marsh välillä joutui. Kunnioitukseni lääkäreitä kohtaan on siis valtava. 
Pidin kirjassa myös siitä, miten Marsh avasi henkilökohtaista elämäänsä - hän todella oli ihminen, eikä yliluonnollinen parantaja. Myös hän itse sairasti, samoin hänen perheen jäsenensä. Hän joutui itse kohtaamaan saman kauhuntunteen kuin potilaansa, odottaessaan vaimonsa aivokuvia. 
Oli mahtavaa, miten hän kertoi avoimesti myös epäonnisista leikkauksista, niiden herättämistä tunteista ja tavasta ottaa niistä oppia. Tämä ei siis ollut vain yhden kirurgin hehkutusta omasta loistavuudestaan, vaan hyvinkin maanläheinen ja aito. Marshin empatiakyky oli omaa luokkaansa ja välittyi lukijalle asti. 
Pidin ihan hurjan paljon, joten lukekaa tekin jos aihe yhtään kiinnostaa. 

5/5



tiistai 11. toukokuuta 2021

Saarto ja myrsky - Leigh Bardugo


 Englanninkielinen alkuteos 2013 Siege and Storm
Aula & co 2020
Suomentanut Meri Kapari
Sivumäärä 427
Grishaversumi 2
Storytel äänikirja
Kesto 12h 22min
Lukija Anna-Riikka Rajanen

"Aikoinaan poika ja tyttö olivat unelmoineet laivoista, kauan sitten, ennen kuin he olivat edes nähneet Tosimerta. Ne kuljettivat tarinoita, taikalaivat, joiden mastot oli veistetty tuoksuvasta setripuusta ja joiden purjeet neidot olivat kutoneet langasta, joka oli puhdasta kultaa. "

Lyhyesti:

Alina Starkov, Ravkan ainoa aurongonkutsuja, on paennut yhdessä Malin kanssa. He yrittävät pysytellä piilossa Varjolta sekä muilta, jotka haluavat hyötyä Alinan voimista. 
Pakomatka kuitenkin katkeaa Varjon löydettyä heidät ja he päätyvät Sturmhond- nimisen kaapparin laivalle. 
Alina tajuaa, ettei pakeneminen ole enää vaihtoehto. Hänen on hyödynnettävä voimiaan Varjoa vastaan. 
Kasvavat voimat, suuri, uusi vastuu painavat Alinaa ja hänen on jatkuvasti tehtävä vaikeita valintoja - samaan aikaan hän tahtomattaan työntää rakastamaansa Malia kauemmas itsestään. Luvassa on romantiikkaa, hurjia taisteluita ja kieroa juonittelua. 

"Varjo tietäisi, mistä löytää minut, ja kun hän olisi tarpeeksi vahva, hän tulisi etsimään minua. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vastustaa häntä, olimme valmiina tai emme. Se oli hirvittävä ajatus, mutta olin yllättynyt huomatessani, että se myös helpotti oloani. Minä kohtaisin hänet. Ja tavalla tai toisella tämä tulisi päätökseen."

Mielipide:

Grishaversumi- sarjan toinen osa ei ollut ihan yhtä jännittävä ja vetävä kuin edeltäjänsä. 
Tässäkin osassa tapahtui paljon, mutta noin puolessa välissä kirjaa oli paljon sodan suunnittelua ja valmistelua, palavereja ja poliittisia kuvioita, jotka eivät olleet niin mielenkiintoisia. 
Parasta tässä kirjassa olivat sen hahmot - Sturmhond, joka osoittautukin joksikin ihan muuksi, oli mielenkiintoinen, sympaattinen ja miellyttävä tyyppi (joka kyllä yritti olla ärsyttävä, etenkin Alinalle, mutta tätä lukijaa hän vain miellytti). Alina kehittyi hahmona todella paljon ja vaikka hänen harteillaan oli paljon, ei hän käynyt ärsyttävän dramaattiseksi. Mal puolestaan ei tehnyt vaikutusta tässä osassa, hän jäi jotenkin etäiseksi ja sitä kautta hänen reaktionsa olivat ikäviä - hänen kantaansa ei päässyt ymmärtämään. Varjo jäi myös harmillisen vähäiseksi tässä, odottelin edellisen kirjan loputtua että saisin seuraavassa osassa jotain uutta hänestä. 
Romantiikkaa oli vähemmän kuin odotin, sitä olisin kaivannut jossain muodossa lisää. Jonkinlaista kolmiodraaman yritystä tässä oli, mutta se ei käynnistynyt kunnolla. Toisaalta tämän kirjan ihmissuhdesotkuissa ärsytti se, että kun olisi vain avattu suu ja puhuttu, niin monilta vaikeuksilta olisi vältytty. Toki se olisi sitten taas vienyt tarinan ihan eri raiteille. 
Kyllä kolmaskin osa lukuun tulee, kunhan ilmestyy suomeksi. Pakkohan tämä sarja on saada päätökseen. 

4/5

perjantai 7. toukokuuta 2021

Linna on aina ollut kotimme - Shirley Jackson


 Englanninkielinen alkuteos 1962 We Have Always Lived in the Castle
Fabriikki kustannus 2018
Suomentanut Laura Vesanto
Sivumäärä 198
Kirjasto

"Minun nimeni on Mary Katherine Blackwood. Olen kahdeksantoista vuotta vanha ja asun sisareni Constancen kanssa. Mietin toisinaan, että jos onni olisi vähänkin potkaissut, olisin syntynyt ihmissutena, sillä kummankin käteni etu- ja keskisormi ovat samanpituiset, mutta tähän minä nyt joudun tyytymään."


Lyhyesti:

Mary asuu isosisarensa ja pyörätuolissa olevan setänsä kanssa vanhassa sukukartanossa. Muu perhe on kuollut epämääräisissä olosuhteissa. Kylän muut asukkaat suhtautuvat Blackwoodeihin ennakkoluuloisesti ja epäystävällisesti. Mary noudattaa tiukasti sääntöjä, hautaa puutarhaan esineitä ja keksii taikasanoja pitääkseen kyläläiset loitolla. Hän käy kaksi kertaa viikossa kylässä hakemassa tarvittavat ruokatarvikkeet, mutta muutoin he elävät lukittujen porttien sisäpuolella. 
Eräänä päivänä ahne Charles- serkku saapuu kyläilemään, mielessään vain pullollaan oleva kassakaappi. Riittävätkö Maryn taikasanat ja näkeekö Constance serkun läpi? Asiat alkavat mennä hurjalla tavalla pieleen... 

"- Katselen taloamme, vastasin sille, ja se seisoi vaiti rinnallani, nosti sekin katseensa. Katto osoitti päättäväisesti taivasta kohti, seinät kohtasivat toisensa tiiviisti ja ikkunat hohtivat hämärää valoa. Se oli kunnon talo, ja melkein puhdas. Keittiön ja ruokasalin ikkunoista näkyi valoa: heidän illallisaikansa oli koittanut, ja minun pitäisi olla paikalla. Halusin olla sisällä talossa ja sulkea oven perässäni. "

Mielipide:

Tämä goottikirjallisuuden klassikoksi noussut teos oli ihan ok, mutta ei tehnyt suurta vaikutusta. 
Kirjassa parasta oli kaunis ympäristön kuvailu sekä mielenkiintoiset ja omalaatuiset hahmot. Pysähtynyt tunnelma ja Maryn erikoiset tavat ja ajatukset olivat kiehtovia. Muun perheen myrkytyssurmaa paljastettiin pikkuhiljaa, mutta se jätti myös jonkin verran asioita auki (itselleni jäi epäselväksi, miksi? Rakkaus, halu olla kahden?). 
Jotenkin en vain päässyt tähän tarinaan sisään. Tämä olisi vaatinut kunnollista keskittymistä ja oikeaa tunnetilaa, eikä lukemista sivun silloin toisen tällöin. Tähän kun olisi päässyt uppoutumaan kunnolla, olisi se varmasti mennyt jollain tavalla ihon alle. Harmi etten itse saanut tästä enempää irti. 

3/5


perjantai 30. huhtikuuta 2021

Huhtikuussa 2021 luetut:

 Huhtikuussa luin 8 kirjaa, mikä on melko hyvin viime kuukausiin verraten. Kirjat ovat olleet mukavan meneviä ja nopealukuisia. Aikaa lukemiselle ei kyllä ole tuntunut olevan sen enempää kuin ennenkään, mutta jotenkin näitä on nyt tullut luettua.
Kirjoista äänikirjoja oli 4/8, kotimaisia 1/8 ja naiskirjailijoiden kirjoittamia 3/8. Kirjat ovat olleet jännitys& fantasia painotteisia, mikä on minulle mieluista. Suosikiksi nousivat Multisillan Yksi teistä kuolee sekä Bardugon Varjo ja riipus. 

Keskiarvo kirjoille oli 4,1

Yksi teistä kuolee - Jenni Multisilta 5/5
Epäluonnolliset syyt - Richard Shepherd 4/5
Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman
Potilas - Sebastian Fitzek 4/5
Jahti - Lucy Foley 3/5
Walking Dead, tonen kirja - Robert Kirkman 4/5
Varjo ja riipus - Leigh Bardugo 5/5
Malorie - Josh Malerman 4/5

Toukokuu?
Toivottavasti tämä hyvä lukutahti jatkuu, olen niin nauttinut hyvistä kirjoista ja upeista tarinoista. Jos vain aikaa ja intoa riittää :)
Kirjana kesken on Shirley Jacksonin Linna on aina ollut kotimme (tykkäsin netflixin Haunting of Hill House sarjasta, joka pohjautuu Jacksonin samannimiseen kirjaan, mutta jota ei ole suomennettu. Joten muuta tuotantoa tutuksi :) ja äänikirjana Bardugon Saarto ja myrsky. Näitä nyt ainakin. 


torstai 29. huhtikuuta 2021

Malorie- Älä katso, älä kosketa - Josh Malerman


 Englanninkielinen alkuteos 2020 Malorie
Bird Box 2
Karisto 2021
Suomentanut J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä 319
Kirjasto

"Malorie puristautuu luokkahuoneen tiiliseinää vasten. Ovi on lukossa. Hän on yksin. Valot on sammutettu. Hänellä on side silmillään. Ulkopuolella, käytävällä, on alkanut riehua väkivalta. Kyllä hän tämän metelin tietää, hän on kuullut sitä painajaisissaan, kuullut sitä kaikuina särkyneestä yhteisöstä, jossa järkevät ihmiset alkoivat repiä toisiaan riekaleiksi samalla kun hän synnytti poikaansa."

Lyhyesti:

Jatkoa Lintuhäkille
Malorie ja hänen kaksi lastaan ovat eläneet jonkin aikaa sokeainkoululla, kun yhtäkkiä väkivalta pääsee valloilleen. He pakenevat ja asettuvat asumaan Camp Yadinissa, kesäleirialueella. Aika kuluu ja lapset varttuvat teini-ikäisiksi. Heillä on siellä kaikki hyvin, kunhan he vain noudattavat Malorien laatimia tiukkoja sääntöjä - ole varuillasi, pidä side silmilläsi ja ihosi peitettynä. Maailma on täynnä olioita, joiden katsominen tai koskettaminen saa ihmiset sekoamaan ja tappamaan itsensä ja toisensa. 
Eräänä päivänä heidän ovellensa koputtaa mies, joka väittää olevansa väestönlaskennasta. Hän jättää portaille nipun papereita, joissa on nimiä ja ihmeellisiä selviytymistarinoita. Selviytyjien joukosta löytyy Malorien vanhempien nimet. Voivatko he olla yhä elossa?
Malorie päättää ottaa riskin ja lähtee lapsiensa kanssa kohti sokeaa junaa sekä kaupunkia, josta hän toivoo löytävänsä vanhempansa. Matka ei ole vaaraton ja yllätyksiä riittää. 

"Hän katsoo vielä kerran lattialla lojuvia liuskoja. Hänen katseensa erottaa nimet nytkin, vaikka hän seisoo kaukana niistä, oven luona, käsi kahvalla. Aivan kuin nimet olisi kirjoitettu jollakin teräksen kaltaisella, jota ei voi pyyhkiä olemattomiin, joka on kestävämpää kuin hän itse. Aivan kuin nimillä itsellään olisi silmät sidottuina ja ne pysyisivät siksi hengissä tässä uudessa maailmassa vielä kauan sen jälkeen, kun Malorie lopulta sortuu... Hän palaa junaa käsittelevälle liuskalle."

Mielipide:

Josh Malermanin kirjat ovat olleet minun mieleeni, eikä tämäkään ollut pettymys. 
Alkuun epäilin, voiko tästä samasta aiheesta saada enää mitään uutta irti, onko sillä enää muuta annettavaa? Mutta pidin tästä ehkä jopa ensimmäistä osaa enemmän. 
Loppu sisälsi mielenkiintoisia paljastuksia, oli toiveikas ja jätti pieniä kysymyksiä auki. 
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Varovainen, omien sääntöjensä mukaan elävä Malorie sekä hänen kaksi lastaan, jotka olivat aivan omanlaisiaan. Kiltti, tottelevainen Olympia sekä idearikas, kekseliäs Tom, joka halusi nähdä ja kokea uutta ja uhmasi ajoittain Malorien sääntöjä. Vaikka maailma olisi kuinka romuttunut, teinit ovat teinejä, elämä kulkee silti eteenpäin. 
Kirjan oliot ovat kiehtovia ja salamyhkäisiä. Nyt niistä kerrottiin hieman enemmän kuin aiemmassa osassa, mutta paljon jätettiin myös lukijan mielikuvituksen varaan. Itseäni nämä jäivät mietityttämään, niiden perimmäinen tarkoitus, mistä ne ovat tulleet. 
Ihailen suuresti kirjailijoiden mielikuvitusta ja taitoa kuvata asioita sanoin, lausein, tarinoin. Tällaiseen kirjallisuuteen on niin jännittävää sukeltaa ja se vie mukanaan. 

4/5


maanantai 26. huhtikuuta 2021

Varjo ja riipus - Leigh Bardugo


 Englanninkielinen alkuteos Bone and Shadow 2012
Aula & Co 2019
Suomentanut Jussi Korhonen
Sivumäärä 333
Grishaversumi osa 1
Storytel äänikirja
Kesto 9h 43min
Lukija Anna-Riikka Rajanen

"Palvelijat kutsuivat heitä malentshikeiksi, pikku aaveiksi, koska he olivat pienimmät ja nuorimmat ja koska he hiiviskelivät herttuan kartanossa kuin hihittelevät kummitukset, säntäilivät sisään ja ulos huoneista, piiloutuivat komeroihin salakuuntelemaan ja hiipivät keittiöön varastamaan kesän viimeisiä persikoita. Poika ja tyttö olivat saapuneet muutaman viikon sisällä toisistaan. "

Lyhyesti:

Alina Starkov, nuori orpotyttö ja kartografi osallistuu vaaralliseen tehtävään - Sysikuilun ylitykseen. Sysikuilu on Mustan Harhaoppisen luoma pimeä ja synkkä alue, joka kuhisee ihmislihaa syöviä hirviöitä, volkria. Sysikuilu on kuitenkin ylitettävä säännöllisesti, jotta ravkalaiset saavat mereltä tulevat tavarat kuljetettua Ravkaan. 
Alinan ja tämän parhaan ystävän Malin aluksen kimppuun hyökätään rajusti. Alina yrittää suojella Malia ja saadessaan itsekin osuman kynsistä, Alinan piilevät voimat heräävät - valtava valonsäde valaisee Sysikuilun ja tuhoaa parveilevat volkrat. 
Selviää, että Alina on grisha, auringonkutsuja. Hänet viedään koulutettavaksi, jotta hän oppisi käsittelemään voimiaan oikein ja jotta hän voisi liittyä Varjon sotajoukkoihin. Varjo uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Sysikuilun ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan. Alina saa kuitenkin selville, etteivät Varjon aikeet ehkä olekaan niin puhtaita kuin voisi kuvitella. 

"Pimeys räsähti rikki ympärillämme kuin lasi. Hetken ajan erotin kasvot väkijoukossa, heidän järkytyksestä avonaiset suunsa, kun teltta täyttyi hehkuvalla auringonvalolla ja ilma säkenöi kuumuutta. Sitten varjo vapautti minut otteestaan, ja hänen kosketuksensa mukana sisältäni hävisi erikoinen tunne varmuudesta, joka oli hetki sitten vallannut minut. Säteilevä valo hävisi ja jätti jälkeensä hämärän kynttilänvalon. "

Mielipide:

Ihana kirja!
Hyvin keksittyyn ja kirjoitettuun fantasiamaailmaan ja lumoavaa uppoutua ja odotin aina hetkeä, kun pääsin sukeltamaan siihen takaisin. Tarina eteni sujuvasti ja vaikka mukana oli vaikka minkälaista uutta (grishat keftoineen ja erikoisine taitoineen, volkrat ynnä muut), kaikki selitettiin hyvin ja lukija pysyi hyvin kärryillä kaikesta. Kirja ei junnannut missään vaiheessa paikoillaan tai aiheuttanut tylsistymistä - koko ajan tapahtui sopivasti jotakin. 
Pidin jokaisesta kirjan hahmosta ja he olivat mukavan persoonallisia, mutta eivät ärsyttäviä. Olin syvästi järkyttynyt Varjoon liittyvistä paljastuksista (tosin en usko, että tässä oli vielä kaikki), sillä olin niin Alinan ja Varjon lumoissa, enkä osannut epäillä mitään pahaa. 
Toimi hyvin äänikirjana, luettuna kirjana varmaan vielä paremmin. 
Nautinnollinen luku(kuuntelu)kokemus. Sarjan toinen osa Saarto ja Myrsky menee ehdottomasti myös luku/kuuntelulistalle. 

(Kirjasta on myös Netflixissä samanniminen tv- sarja. Aloitin katsomisen, mutta se ei tehnyt vaikutusta. Kirjaan verrattuna kaksi ekaa jaksoa tosi tönkköjä. Ovatko muut katsoneet? Paraneeko loppua kohden vai jätänkö katsomatta?)

5/5



lauantai 24. huhtikuuta 2021

Walking Dead 2 - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, toinen kirja
Englanninkielinen alkuteos The Walking Dead
Egmont kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
Kirjasto

Rick ystävineen jatkaa selviytymistä zombien valtaamassa maailmassa. 
He joutuivat lähtemään turvallisen tuntuiselta maatilalta, mutta löytävät hylätyn vankilan. Vaikka vankilan tarkoitus on pitää asukkaat sisällään, miksei se toimisi myös toisin päin - pitää zombit ulkona. Ja luultavasti vankila on täynnä ruokaakin. 
Alkaa hurja raivaus- ja siivoustyö, jonka aikana yllätyksiltä ei tietenkään vältytä. 
Ulkoisen uhan lisäksi vaara löytyy myös muurien sisäpuolelta. Keneen voi luottaa, keneen ei. Onko jonkun harteilla liian suuri vastuu? Onko liian vaarallista kiintyä ihmisiin tässä uudessa, tappavassa maailmassa?

Viihdyin tämän osan parissa lähes yhtä hyvin kuin ensimmäisen kanssa. 
Nämä ovat mukavan nopeita luettavia (vai kuuluisiko sarjakuvia tutkailla ja makustella enemmän?) ja näissä tapahtuu aina paljon. Tässä osassa alkuun tuntui, että kaipaisin kuviin värejä. Mutta jossain vaiheessa totesin, että onkin parempi ettei niitä ole - verta ynnä muuta roiskuu paljon ja mustavalkoisena se ei näytä niin hurjalta. 
Ihmisten väliset suhteet ovat mielenkiintoisia ja vaihtelevia. Ihmeen hyvin he kyllä tuntuvat ottavan läheistensä kuolemat. Michonne oli uusi, mielenkiintoinen hahmo. Erilainen taas kuin tv- sarjassa, mutta oikeastaan ihan hyvä - ei tunnu, että tuntisin tarinan jo liian hyvin. 
Kolmas kirja varaukseen :)


4/5


torstai 22. huhtikuuta 2021

Jahti - Lucy Foley


 Englanninkielinen alkuteos The Hunting Party 2019
Otava 2020
Suomentanut Satu Leveelahti
Sivuja 383
Storytel äänikirja
Kesto 10h 24
Lukija Outi Vuoriranta

"Näen miehen lähestyvän lumisateen keskellä. Kaukaa katsottuna ja valkoisen verhon takana hän ei oikeastaan näytä ihmiseltä, vaan pelkältä varjolta. Kun hän on lähempänä, tunnistan hänet Dougiksi, riistanhoitajaksi. Hän on kiiruhtamassa kohti päätaloa, yrittää juosta. Mutta lumi, sekä maassa että ilmassa, vaikeuttaa hänen kulkuaan. Hän kompastelee jokaisella askeleella. Jotakin kamalaa on tapahtunut. " 

Lyhyesti:

9 hengen kaveriporukka lähtee viettämään uutta vuotta syrjäiseen lomakylään Skotlannin ylämaille. Mukana ovat täydellinen pari Miranda ja Julien, tuoreet vanhemmat Samira ja Giles (sekä heidän tyttärensä Priya), homopari Nick ja Bo, tavallinen pariskunta Mark ja Emma sekä sinkkunainen Katie. Ystävykset ovat tunteneet toisensa jo pitkään, mutta pinnan alla piilee vaikka mitä. 
Loma sisältää hyvää ruokaa, paljon juotavaa (sekä vähän muitakin aineita), metsästystä ja retkeilyä ja yhdessä oloa. Loma saa ikävän käänteen, kun yksi ystävyksistä löytyy kuolleena, murhattuna. 
Sankka lumisade on saartanut heidät lomakylään, eikä apua ole saatavilla. Kamalaa on myös se, että he tajuavat tappajana olevan yksi heistä. Mutta kuka?

"Kun ensimmäisen kerran kävelin sen jääkylmään syvyyteen, en aikonut palata. Se tapahtui ensimmäisinä päivinä täällä, kun tajusin, että en ollutkaan onnistunut pääsemään kokonaan pakoon. Mutta jotain tapahtui, kun vaatteeni alkoivat painaa ja kylmä kääräisi minut kammottavaan syleilyynsä. Jokin alkukantainen tarve, jolle en voinut mitään, pani minut potkimaan vastaan, taistelemaan."

Mielipide:

Tämä tarina ei vakuuttanut minua. 
Tarinan henkilöt ensinnäkin olivat ärsyttäviä, ilkeitä ja katkeria ja heidän välillään oli ihan liikaa turhaa draamaa. Tarina ei tuntunut etenevän, kun kaikkien kaverusten taustoja tongittiin ja kerrottiin. Ainoat mielenkiintoiset hahmot olivat Heather ja Doug - lomakylän työntekijät. 
Tämä tarina ei imaissut mukaansa, eikä saanut aikaan "pakko saada tietää, miten tässä käy"- koukkua. Vaikka loppu olo tarkoitettu yllättäväksi, se ei kuitenkaan yllättänyt. Tämä jäi "ihan kiva"- tasolle. 
Enkä oikein ymmärtänyt "Jahdin" merkitystä kirjan kannalta. Kirjan nimi on Jahti ja vieraat käyvät kerran kokeilemassa metsästystä, mutta sekään ei ollut juonen kannalta mitenkään olennaista. 
Ihan ok, mutta ei mikään huippu. 

3/5

lauantai 17. huhtikuuta 2021

Potilas - Sebastian Fitzek


 Saksankielinen alkuteos 2018 Der Insasse
Bazar 2021
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 383
Kirjasto 

"Miksi täällä on näin kylmä? Alhaalla oli aivan liian kylmä siihen nähden, että Myriam astui juuri helvettiin. Ikkunattoman kellarikopin kosteista tiiliseinistä tuli mieleen musta karsta tupakoitsijan keuhkoputkissa."

Lyhyesti:

6- vuotias Max on menossa näyttämään rakentamaansa lego- alusta naapurin tytölle, kun hän katoaa. Syylliseksi epäillään murhaajaa, Guido Tramnitzia, joka on juuri saatu kiinni kahden muun ihmisen tappamisesta. Mies kuitenkin vaikenee, eikä johtolankoja ole. Tramnitz istuu tuomiotaan psykiatrisessa vankisairaalassa. 
Maxin isä Till ei suostu hyväksymään poikansa katoamista. Hän haluaa saada asiat päätökseen, tavalla tai toisella. Hän saa hullun ajatuksen ja poliisilankonsa avustuksella soluttautuu samaan sairaalaan Tramnitzin kanssa, toisen ihmisen identiteetillä 
Till yrittää päästä lähelle murhaajaa saadakseen selville, mitä Maxille oikeasti tapahtui. Sairaalassa ei kuitenkaan ole ollenkaan turvallista ja Till saa heti itselleen yllättäviä vihollisia... 

"Tramnitz napautti sormellaan kohtaa, josta tahtoi Tillin aloittavan, ja painoi päiväkirjan hänen käsiinsä. - Sanoit itse, ettet pystynyt vastustamaan Max Berkhoffin tarinaa. Lue sitten. Olen iutelias kuulemaan, mitä sanot viimeisistä tunneista, jotka sain viettää sen pikku vintiön kanssa."

Mielipide:

Vetävä, nopea, kiehtova trilleri. 
Helppolukuinen, mutta kuitenkin arvaamaton. Tarina eteni sujuvasti ja sopivan nopeasti. Odotin ehkä jotain hieman enemmän, mutta oli tämä ihan hyvä näinkin. 
Mielen sairaudet ja mielisairaalat ovat aina kiehtovia tapahtumapaikkoja kirjalle kuin kirjalle. Sukellus ihmismieleen ja sen arvaamattomuuteen kiinnostaa kovasti ja saa aina epäilemään kaikkea ja kaikkia. Välillä tarina tuntuu liian epäuskottavalta, mutta älkää takertuko siihen, kaikki selviää lopussa. 
Henkilöt ovat mielenkiintoisia (hurmaava Tramnitz, äkkipikainen Till jne.), sopivan yksinkertaisesti luotuja, mutta kuitenkin monimutkaisia. 
Olen lukenut monia arvioita Potilaasta ja sen on kerrottu olevan hyvin raaka ja väkivaltainen. Itse en kiinnittänyt tähän erityistä huomiota - olenkohan sitten lukenut jo niin paljon raakaa kirjallisuutta, ettei se enää hetkauta minua suuntaan tai toiseen? Tai kuten itse haluan ajatella, osaan pitää lukemaani fiktiona ja siksi se ei tunnu niin kamalalta?
No mutta kuitenkin, ehkä siis pieni varoituksen sana herkille lukijoille - kyllä tässä sattuu ja tapahtuu väkivaltaisuuksia. Niin aikuisille kuin lapsillekin. 
Fitzekiltä on tulossa ainakin kaksi uutta suomennettua teosta tämän vuoden puolella. Voi olla, että tartun niihinkin. 

4/5


tiistai 13. huhtikuuta 2021

Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman


 Minerva kustannus 2011 (äänikirja 2020)
Suomentanut Marita Vihervuori
Sivumäärä n. 160
Storytel äänikirja
Kesto 3h 13min
Lukija Jarkko Pajunen


Treblinka oli yksi kolmesta Puolaan perustetuista, operaatio Reinhardiin kuuluvista tuhoamisleireistä, joiden tarkoituksena oli yksinomaan murhata juutalaisia systemaattisesti. Kirjan kirjoittajan ei olisi kuulunut selvitä, sillä jokaisen Treblinkaan saapuvan oli tarkoitus kuolla. Kirjasta käy selkeästi ja raa'asti ilmi ihmisten julma kohtelu, pahoinpitelyt, murhaaminen kaasulla ja ampumalla, sekä ruumiiden hävitystyö. 
Rajchman onnistui pysyttelemään hengissä vaihtamalla työstä toiseen - hän leikkasi naisten hiuksia, repi hampaita kuolleiden suusta, kantoi hiekkaa ja soraa, sekä ruumiita. Rajchman osallistuu kapinaan elokuussa 1943 ja onnistuu pakenemaan. Hän piileskelee kuukausia, saa onnekseen apua hyviltä ihmisiltä pääsee Varsovaan ystävänsä luo turvaan. Hänestä pidetään huolta, kun hän romahtaa kaikesta kokemastaan ja näkemästään. Ja tässä ovat hänen muistiinpanonsa, jotka hän on kirjannut pakomatkallaan. 

Lyhyt, ytimekäs, karu kirja. 
Hirveästi tämä ei eronnut muista lukemistani holokaustiin liittyvistä kirjoista, paikka vain oli eri ja vankeihin kohdistuva väkivalta (ruoskinta) entistä julmempaa. Raakaa työtä, raakaa väkivaltaa, raakoja murhia. Silti ne kaikki ovat yhtä kauhistuttavia ja hurjia. Tässä ei vedottu tunteisiin, vaan kaikki oli kuvattu yksinkertaisesti ja suoraan - näin tehtiin, näin tapahtui, näin meitä kohdeltiin. Jaksan aina ihmetellä, mikä on saanut jotkut jaksamaan tuon kaiken läpi, mikä on saanut nuo ihmiset selviytymään. Moni luovutti kaiken tuon kauheuden keskellä, on siis onni että edes muutama on selviytynyt kertomaan kokemastaan muillekin. 
Ja on hyvä, että esiin nousee kertomuksia muistakin leireistä, kuin vain Auschwitzista, vaikka se niistä tunnetuin onkin. On hyvä muistaa, että tätä on tapahtunut monissa, monissa eri leireissä, eri kaupungeissa, eri maissa. 
Huh. 

Heinäkuussa luetut:

 Heinäkuu on ollut myös ihana lomakuukausi ja akut on ladattu täyteen tulevaa työvuotta varten. Yläkertamme on valmis ja upea ja lapset naut...