perjantai 31. joulukuuta 2021

Vuoden 2021 luetut kirjat:

 Vuosi 2021 on lopussa. Aika on kulunut hurjan nopeasti ja tuntuu ettei siitä ole kauaakaan kun koostin edellistä vuosipostausta. 
Tänä vuonna en panostanut kirjojen määrään, vaan laatuun. Jätin kirjoja kesken enemmän kuin koskaan ja luin vain sellaisia teoksia, jotka minua oikeasti kiinnostivat. Lukeminen oli jälleen nautinto. Kirjoittamiseen ei tuntunut löytyvän niin paljoa aikaa kuin olisin halunnut, enkä siihen puoleen ole täysin tyytyväinen. Olen kuitenkin saanut kirjoitettua jokaisesta kirjasta jotakin, ja ehkä se tässä elämäntilanteessa on riittävästi. 
Vuosi 2022 mennään samaan tapaan, nautiskellen hyvistä kirjoista ja kirjoitellen jaksamisen ja ehtimisen mukaan. 

Vuonna 2021 luin ja kuuntelin yhteensä 72 kirjaa. 
Määrällistä tavoitetta minulla ei tälle vuotta ollut, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen tähän vuoteen. Äänikirjojen osuus oli 31/72. 

Tässä siis kaikki lukemani kirjat kuukausittain ja suosikkini olen merkinnyt sydämellä 💙

Tammikuu:
(5 kirjaa, 1028 sivua, 16h 55min)

Valkoinen kaupunki - Anni Nupponen 4/5 💙
Ennen päivänlaskua ei voi - Johanna Sinisalo 3/5
Lupa - Sita Salminen 3/5
Enkelten verta - Johanna Sinisalo 1/5
Mitä enemmän verta - Stephen King 4/5

Helmikuu:
(6 kirjaa, 843 sivua, 34h 10min)

Minun ikioma kultani - Gabriel Tallent 4/5
Onnellinen lapsi - Jari Sinkkonen 4/5
Lumimyrsky - Ruth Ware 3/5
Auringon säteitä ja vuoroveden vaiheita - Jenny Colgan 4/5
Tyttö joka löytyi - Maike Wetzel 2/5
Eerika - Vera Miettinen 5/5 💙

Maaliskuu:
(6 kirjaa, 912 sivua, 39h 55min)

Nainen hytissä 10 - Ruth Ware 4/5
Mitä tapahtui merenneidoille - Jenni Multisilta 5/5 💙
Edellinen asukas - J.P Delaney 4/5
Pako helvetistä - Kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa 4/5
Odininlapsi - Siri Pettersen 3/5
The Walking Dead. ensimmäinen kirja - Robert Kirkman 4/5

Huhtikuu:
(8 kirjaa, 1400 sivua, 33h 34min)

Yksi teistä kuolee - Jenni Multisilta 5/5 💙
Epäluonnolliset syyt - Richard Shepherd 4/5
Treblinkan viimeinen juutalainen - Chil Rajchman
Potilas - Sebastian Fitzek 4/5
Jahti - Lucy Foley 3/5
Walking Dead, tonen kirja - Robert Kirkman 4/5
Varjo ja riipus - Leigh Bardugo 5/5
Malorie - Josh Malerman 4/5

Toukokuu:
(6 kirjaa, 944 sivua, 24h 48min)

Linna on aina ollut kotimme - Shirley Jackson 3/5
Saarto ja myrsky . Leigh Bardugo 4/5
Elämästä, kuolemasta ja aivokirurgiasta - Henry Marsh 5/5 💙
Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune 4/5
Suostumus - Vanessa Springora 4/5
The Walking Dead Kolmas kirja - Robert Kirkman 4/5

Kesäkuu:
(9 kirjaa, 2068 sivua, 19h 23min)

Perhosten aika - Emma Luoma 3/5
Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt 3/5
Muistometsä - Sam Lloyd 5/5 💙
Naiset vailla armoa - Camilla Läckberg 3/5
Suomea lohikäärmeille - Briitta Hepo-oja 4/5
The Walking Dead Neljäs kirja - Robert Kirkman 4/5
The Walking Dead Viides kirja - Robert Kirkman 4/5
Väkevät sielut - tarinoita Lapinlahden sairaalasta - Heiskanen, Vallisaari, Liuksiala 4/5
Tervetuloa Joylandiin - Stephen King 4/5

Heinäkuu:
(8 kirjaa, 1831 sivua, 21h 23min)

Rautasusi - Siri Pettersen 4/5
Anne Frankin päiväkirja - Folman ja Polonsky 5/5 💙
Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja 3/5
Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka 3/5
The Walking Dead kuudes kirja - Robert Kirkman 4/5
The Walking Dead seitsemäs kirja - Robert Kirkman 4/5
Sielunhevonen - Sinimaaria Kangas 4/5
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan 4/5 💙

Elokuu:
(3 kirjaa, 986 sivua, 6h 30min)

Tuho ja roihu - Leigh Bardugo 4/5
Vaarallinen suojelija - Tess Gerritsen 3/5
Jopa taivas on meidän - Paolo Giordano 4/5 💙

Syyskuu:
(4 kirjaa, 333 sivua, 60h 15min)

Kuvun alla - Stephen King 5/5 💙
Sydänjää - Camilla Läckberg ja Alexander Karim 2/5
Valitse minut - Tess Gerritsen ja Gary Braver 4/5
Neidot - Alex Michaelides 4/5

Lokakuu:
(6 kirjaa, 1527 sivua, 28h 07min)

Siiveniskujen valtakunta - Sarah J. Maas 5/5 💙
Usko minua - JP Delaney 4/5
Queenie Malonen paratiisihotelli - Ruth Hogan 5/5
Pure mua - Terhi Tarkiainen 5/5
Lasilapset - Kristina Ohlsson 4/5
Unennäkijä - Katinka Sarjanoja 3/5

Marraskuu:
(5 kirjaa, 1022 sivua, 23h 44min)
Myrkynkeittäjä - Sarah Penner 4/5 💙
Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama 3/5
Exit - Lähdön hetki - Belinda Bauer 3/5
Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry 3/5
Muinainen taika - Marianne Curley 4/5

Joulukuu:
(6 kirjaa, 1046 sivua, 30h 52min)

Kuka kuolleista palaa - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Kehtolaulu - Leïla Slimani 5/5 💙
Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan 3/5
Osasto 73 - Sofie Sarenbrant 3/5
Koston kukat - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Ikkunapaikka 7A - Sebastian Fitzek 4/5




Suuret kiitokset kaikille lukijoille ja lukurikasta uutta vuotta! 
💜

Vuonna 2008 luin 80 kirjaa.
Vuonna 2009 luin 59 kirjaa.
Vuonna 2010 luin 42 kirjaa.
Vuonna 2011 luin 69 kirjaa.
Vuonna 2012 luin 52 kirjaa.
Vuonna 2013 luin 47 kirjaa.
Vuodet 2014-2018 blogi oli tauolla, en lukenut juuri lainkaan, enkä ole kirjannut lukemiani kirjoja minnekään.
Vuonna 2019 luin 70 kirjaa. 
Vuonna 2020 luin 92 kirjaa. 
Vuonna 2021 luin 72 kirjaa. 

keskiviikko 29. joulukuuta 2021

Joulukuussa 2021 luetut:

 Joulukuussa ehdin lukea 6 kirjaa.
Kirjoista 3/6 oli äänikirjoja, 2/6 kotimaisia ja 5/6 naiskirjailijoiden kirjoja. 
Olen oikein tyytyväinen tähän kuuhun ja lukemiini kirjoihin. Ainoa pettymys oli Colganin joulukirja, joka ei huokunut joulun tunnelmaa, kuten olin toivonut. 
Suosikeiksi nousi monta teosta, koskettava ja kauhistuttava Kehtolaulu, yllättävän koukuttava Ikkunapaikka 7A sekä mukaansa tempaavat Björk- sarjan kirjat. 

Keskiarvo oli 3,8. 

Kuka kuolleista palaa - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Kehtolaulu - Leïla Slimani 5/5
Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan 3/5
Osasto 73 - Sofie Sarenbrant 3/5
Koston kukat - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Ikkunapaikka 7A - Sebastian Fitzek 4/5

Tammikuu?

Tammikuulle minulla ei ole vielä lukusuunnitelmia. 
En ole tehnyt kirjavarauksia, eikä mielessä ole sen kummempia "must read" kirjoja. Pääsen siis seikkailemaan kirjastoon hyllyjen väliin ja etsimään houkuttelevaa luettavaa. 
Olen lomalla ja palaan töihin 10.1. Äänikirjoihin palaan siis vasta tuolloin ja ajattelin jatkaa Björk- sarjaa :)

Perjantaina julkaisen vielä koko vuoden koontipostauksen ja siinä samalla lisää ensi vuoden suunnitelmista. Toivottelen jo nyt kaikille ihanaa ja lukurikasta uutta vuotta :)
 

tiistai 28. joulukuuta 2021

Ikkunapaikka 7A - Sebastian Fitzek


 Saksankielinen alkuteos 2017 Flugangst 7A
Bazar 2021
Suomentanut Heli Naski
Sivumäärä 412
Kirjasto

"Milloin voimme kuulustella epäiltyä? Tohtori Martin Roth teki lähtöä Park- klinikan neurologian teho-osastolle mutta kääntyi vielä katsomaan murharyhmän ylikomisariota, joka oli aivan tosissaan kehdannut esittää hänelle tämän naurettavan kysymyksen."

Psykiatri Mats Krüger kärsii vakavasta lentopelosta, mutta on silti noussut yli 13 tuntia kestävälle lennolle tyttärensä vuoksi. Hän on varalta varannut useamman paikan koneesta, etenkin paikan 7A joka on putoamistilanteessa varma kuolemanpaikka, aikeenaan jättää ne tyhjiksi. Näin hän uskoo lennon sujuvan ongelmitta. 
Koneen noustua ilmaan Mats saa kuitenkin kammottavan puhelun - hänen raskaana oleva tyttärensä on siepattu ja ellei hän noudata ohjeita ja saa konetta putoamaan, tytär kuolee. Koneessa työskentelee yksi hänen vanhoista potilaistaan ja hänen tehtävään on avata vanhat traumat. Traumojen avulla tämä entinen potilas on avain koneen pudotukseen. Mats saa selville jotain, joka muuttaa hänen käsityksensä entisestä potilaastaan täysin. 
Kykeneekö Mats tappamaan koneellisen ihmisiä tyttärensä vuoksi? 

"Jos Kajan psyyke oli World Trade Centerin pohjoistorni, silloin video oli se lentokone, joka suuntasi suoraan hänen sisimpäänsä. Kajan tarvitsi vain nähdä se. Voi perkele, Kiristäjä oli oikeassa. Se tuhoaisi Kajan. Ja muuttaisi kaiken, Kaiken. "

Tämän kirjan aloittaminen oli minulle jostain syystä todella vaikeaa. 
Pidin Fitzekin Potilaasta paljon, enkä siten ymmärrä miksi tähän tarttuminen ei napannut. Kuitenkin, kun vihdoin sain kirjan aloitettua ja luettua pari ensimmäistä lukua, olin aivan myyty. Luin kirjan kahdessa päivässä, uppouduin tarinaan ja pohdin sitä silloinkin, kun en voinut lukea. 
Tällaiset mielen syövereihin uppoutuvat teokset ovat aina kiehtoneet minua, ja tätäkin lukiessa oli välillä olo, ettei tiennyt mihin ja kehen luottaa. Juonenkäänteet olivat yllättäviä ja koukuttavia, eikä niiden paljastamista pitkitetty liikaa. 
Lentokone tapahtumapaikkana oli minulle uusi ja se kiehtoi myös. Paljon tapahtui myös maan kamaralla ja ahdistava tunnelma oli molemmissa. Matsin tyttären sieppaus oli aika kauhistuttava, muutoin kirja ei ollut liian raaka tai kamala. 
Psykologisten trillereiden ystäville loistava kirja. 

4/5

lauantai 25. joulukuuta 2021

Koston kukat - Virpi Hämeen-Anttila


 Otava 2017
Björk- sarja 4 osa
Sivumäärä 350
Storytel äänikirja
Kesto 10h 57min
Lukija Aku Laitinen


"Kun joku katsoi hänen suuntaansa, Karl Axel Björk yritti näyttää siltä, että oli keskittynyt lukemaan pöydälle levitettyjä papereita. Todellisuudessa hän oli jo hyvän aikaa tutkiskellut seinille ripustettuja taulukoita, samassa huoneessa työskentelevän Sintosen liian korkealta paljaaksi ajeltua niskaa ja poliisilaitoksen ja yliopiston edestä kulkevia ihmisiä ja hevosvaunuja."

Karl Axel Björk on ystävättärensä Idan kanssa katsomassa oopperaesitystä, kun heitä kohtaa ikävä yllätys - näyttelijätär, joka muka puukotetaan esityksessä, ammutaan kuoliaaksi raikuvien aplodien aikana. 
Björk ottaa ohjat käsiinsä ennen poliisin saapumista ja saa osallistua tutkintaan myös heidän saavuttuaan. Tehtävä on vaikea, sillä kukaan ei nähnyt tai kuullut mitään. 
Kun oopperassa tapahtuu toinenkin ampuminen, on kaaos valmis - huhut liikkuvat, arvailuja heitellään ja jopa kummitusta epäillään. 
Neuvokas Björk etsii sinnikkäästi johtolankoja - hän harmittelee ajan vähyyttä ja päivätyönsä puuduttavuutta. Mistä saada vaihtelua tai aikaa sille, mistä hän oikeasti pitää ja missä hän on hyvä. 

"Oli aika mennä oopperatalolle. Hänen vatsanpohjaansa hulahti saman tien kylmyys, ja leukapielten lihakset jännittyivät. Turkiskauppiaan tapaus työntyi mielessä taemmas. Olisiko murhaaja jälleen liikkeellä?"

Björk- sarjan neläs osa ei tuottanut pettymystä - olen jäänyt näihin ihan koukkuun. Todella sujuvaa kuunneltavaa, jännitystä ja vauhtia unohtamatta. Björk on miellyttävä herrasmiespäähenkilö, jonka elämää on mukava seurata. Edellisen kirjan kohdalla harmittelin hieman hänen seuraelämänsä paikallaan junnaamista - tämäkään ei asioita vienyt edemmäs, mutta ei myöskään takertunut tai toistellut asiaa liikaa. 
Kimurantti murhatutkinta oli kutkuttavaa luettavaa, ei liian ennalta-arvattavaa, muttei liian kaukaa haettukaan. Asioita pystyi päättelemään itsekin, mutta yllätyksiäkin riitti. 
Viidennen osan, Tiergartenin teurastajan, olenkin lukenut jo aikoja sitten (se oli ensimmäinen lukemani Björk- kirja), joten hyppään tässä piakkoin kuudenteen osaan, Kirkkopuiston rakastavaisiin. 
Suosittelen kyllä kovasti tätä sarjaa, jos pitää historiallisista dekkareista. 

4/5

sunnuntai 19. joulukuuta 2021

Osasto 73 - Sofie Sarenbrant


 Ruotsinkielinen alkuteos 2015 Avdelning 73
WSOY 2019
Suomentanut Annamari Typpö
Sivuja 397
Kirjasto

"Tuntematon nainen ottaa vauvan syliinsä ja häipyy. Emma Sköld ehtii hämärästi erottaa loittonevan selän, sitten hetki on ohi. Vasta muutaman sekunnin kuluttua hän tajuaa, mitä juuri tapahtui. Kylmät väreet kulkevat Emman selkäpiitä pitkin, kun hän ymmärtää, mitä on menettämässä. "

Rikostarkastaja Emma Sköld on joutunut ratsastusonnettomuuteen ja herää koomasta viisi kuukautta myöhemmin. Muistin alettua palailla, hän on varma että onnettomuuteen liittyy jotain epämääräistä. 
Emman avopuoliso Kristoffer käyttäytyy omituisesti Emman herättyä. Hän ei halua paljastaa, että hänen entinen tyttöystävänsä on pitänyt Emman ja Kristofferin lapsesta huolta Emman onnettomuuden jälkeen. Pian mieskin alkaa huomata, että Hillevi viihtyy hieman liian hyvin roolissaan Ineksen hoitajana. 
Emma pyytää apua kollegaltaan Nyhleniltä onnettomuuden selvittelyyn. Nyhlen puolestaan tarvitsee apua toisen tapauksen kanssa, jossa faktat eivät täsmää. 
Sairaalan kuvittelisi olevan turvallinen paikka, mutta osastolla 73 voi tapahtua mitä tahansa... 

"Tehtävä on tuomittu epäonnistumaan. Toisaalta hän ei pysty kieltämään Emmalta tätä pientä palvelusta, kun tämä katsoo häntä niin anovasti. Ei etenkään nyt, kun Emma ei voi itse tehdä mitään. Hänellä ei ole vaihtoehtoja."

Tämä on toinen Sarenbrantin kirja, jonka luin. 
Kirja oli ihan viihdyttävä, nopealukuinen. Juonikin ihan vetävä ja sujuva, mutta ei kovin yllättävä. 
Kirjan henkilöt olivat mukavia ja tavallisia, mutta itse en pitänyt siitä että kertojia oli niin monta. Kun jokainen henkilö kertoi vuorollaan omia kokemuksiaan, asiat ja tapahtumat paljastuivat todella nopeasti, eikä mikään jäänyt salaiseksi tai yllättäväksi. 
Sairaala tapahtumapaikkana on aina mielenkiintoinen ja tarina ei ollut tylsä, vaikka päähenkilö makasikin liikkumattomana vuoteella. 
Sanoisin, että ok, mutta ei erityinen, 

3/5

torstai 9. joulukuuta 2021

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan


 Englanninkielinen alkuteos Christmas at Little Beach Street Bakery
Beach Streetin pieni leipomo, osa 3
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 298
Storytel äänikirja
Kesto 8h 46min
Lukija  Anniina Piiparinen

Pollyn, Hucklen ja Niilon tarina jatkuu jälleen - Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on jatkoa sarjalle, jonka aloitti Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirja. Toinen osa, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, ilmestyi myös tänä vuonna. 
Pollyn elämä Mount Polbearnen pienellä vuorovesisaarella on ihanaa - hän pyörittää omaa leipomoaan ja asuu hulluuden puuskassa ostetussa majakassa poikaystävänsä Hucklen sekä Niilo- lunnin kanssa. Arkea kuitenkin varjostavat taloudelliset huolet sekä kiireinen joulusesonki, joka vie liiaksi Pollyn huomiota. 
Huckle haaveilee naimisiinmenosta sekä lapsista, mutta Pollya mietityttää. Hän kipuilee omia perhesuhteitaan ja isätöntä elämäänsä. Samalla hän seuraa parhaan ystävänsä raskautta, jota varjostaa suurtakin suurempi salaisuus. 
Polly haaveilee joulusta takkatulen ja elokuvan äärellä kaksin Hucklen kanssa, mutta kaikki tuntuu menevän hieman väärään suuntaan. 

Olen kovasti pitänyt kaikista Colganin aiemmin suomennetuista teoksista. Olen kuunnellut ne kaikki äänikirjoina ja minusta ne ovat sellaisena oikein viihdyttäviä ja iloisia. 
Tämä kirja ei mielestäni aivan yltänyt muiden tasolle. Ärsyynnyin Pollysta pahemman kerran - kuinka hän ahdistui joka kerta Hucklen halutessa jutella ja kuinka hän teki asioita, joita ei oikeasti olisi halunnut. Ihana jouluinen tarina kärsi turhasta lapsellisesta draamailusta. Ja tosiaan, kaipasin sitä jouluista tunnelmaa enemmän. Olin valmistautunut kuvittelemaan piparin tuoksun pienessä leipomossa, aistimaan upean joulutunnelman - mutta se kaikki jäi. 
Mistä sitten pidin?
Kirjan helppoudesta ja kepeydestä, tutuista hahmoista (Huckle ja Ruben ovat huippuja) sekä tutusta ympäristöstä. Kyllä tätä silti mielellään kuunteli, vaikka paikoin aiheuttikin tympääntymistä. Mutta kyllä Pollyn tarina on nyt taputeltu loppuun, en odota enää yhtään enempää. Colganin muuta kirjallisuutta voisin kyllä kuunnella lisää. 

3/5

sunnuntai 5. joulukuuta 2021

Kehtolaulu - Leïla Slimani


 Ranskankielinen alkuteos 2016 Chanson douce
WSOY 2018
Suomentanut Lotta Toivanen
Sivumäärä 237
Kirjasto

"Vauva on kuollut. Kuolema oli tullut parissa sekunnissa. Lääkäri vakuutti, että vauva ei ollut kärsinyt. Poika laskettiin harmaaseen pussiin, ja vetoketju vedettiin kiinni yli vääntyneen ruumiin, joka oli retkottanut lelujen keskellä. Pikkutyttö taas oli elossa, kun pelastajat saapuivat."

Myriamilla ja Paulilla on kaksi lasta - tytär Mila ja pieni poika Adam. Myriam saa tilaisuuden palata työelämään, mutta he tarvitsevat avukseen lastenhoitajan. Louise on enemmän kuin pelkkä lastenhoitaja. Hän pitää kodin siistinä, lapset onnellisina ja laittaa hyvää ruokaa. Louise alkaa viettää enemmän ja enemmän aikaa perheen kotona. 
Pikkuhiljaa asiat alkavat kuitenkin luisua huolestuttavaan suuntaan. Tunteeko kukaan todella Louisea? Valitettavasti on jo liian myöhäistä, ennen kuin kukaan ehtii todella huomata mitään... 

"Tietysti voisi vain panna pelin poikki, lopettaa kaiken saman tien. Mutta Louisella on kodin avaimet, hän tietää kaiken, hän on ujuttautunut niin syvälle heidän elämäänsä, että tuntuu mahdottomalta häätää häntä pois. Vaikka he ajaisivat hänet tiehensä, hän palaisi. Vaikka he sanoisivat hänelle hyvästi, hän hakkaisi oveen ja tunkisi sisään, olisi uhkaava kuin loukkaantunut rakastaja."

Huh, raskas, rankka kirja. 
Kerronta oli vetävää ja omanlaista, mutta selkeää ja etenevää. Tietynlainen salaperäisyys säilyi loppuun asti. Kirja alkoi siitä, mihin kaikki loppui. Kirja kertoi sen, miten tähän kaikkeen ajauduttiin. 
Tämä oli toisaalta todella vähäeleinen, mutta porautui niin syvälle kuin kirja vain voi. 
Äärimmäisyyksissäänkin niin aito ja todellinen, että kauhistuttaa. Koskettava. 
Yritin itselleni toistella, että tämä ei ole totta. Mutta tämä voisi olla. Se tekee tästä niin järkyttävän. 
Tähän pieneen kirjaan mahtui paljon tärkeitä aiheita (vanhemmuus, ura, eriarvoisuus, mielenterveysongelmat..), joita käsiteltiin hienosti. 
Vahva suositus, mutta pieni varoitus herkimmille lukijoille. 

5/5

keskiviikko 1. joulukuuta 2021

Kuka kuolleista palaa - Virpi Hämeen-Anttila


 Otava 2016
Björk- sarja osa 3
Sivumäärä 348
Storytel äänikirja
Kesto 11h 9min
Lukija Aku Laitinen

"Hän keinotteli itsensä sisään pihoja erottavan aidan aukosta ja päätyi aukealle, jolla kasvoi ruohotupaksia. Alue jäi syvään varjoon, ja hän siristeli silmiään, ettei olisi kompastellut hämärässä. Tähän asti kaikki oli mennyt juuri kuten oli luvattu. "

Vuoden 1921 loppukesällä Helsinkiä vaivaa tuhopolttojen sarja. Tulipaloista vihjeeksi jää vain ovenpieleen jätetty hevosenkenkä. 
Eräästä teollisuusrakennuksesta löydetään lopulta ruumis ja hänen epäillään olevan kyseisen laivanvarustamon konttoripäällikkö. Kaikki ei kuitenkaan täsmää ja nokkelan Karl Axel Björkin apua tarvitaan. Yhdessä poliisiystävänsä Martin kanssa he jakavat tietoja ja selvittelevät tuhopolttoja ja kuolemantapausta. 
Tämän lisäksi Björk etsii todisteita pahamaineista Vahanaamaa vastaan. Vahanaama on vangittuna, mutta ilman todisteita ja todistajia, hän päätyy vapaalle jalalle. Onnistuuko Björk löytämään jotain miestä vastaan, vai vaikenevatko kaikki pelon vallassa?
Henkilökohtaista elämää kuohuttavat naisihmiset Björkin liehitellessä sekä Idaa että Lisbetiä, mutta sitoutuminen ei vielä tunnu oikealta. Palavat tunteet kaksoisagentti Katjaa kohtaan sekoittavat myös pakkaa. Elämää vaikeuttaa myös Siperiasta palaava isä, jonka Björk luuli ja toivoi jo kuolleen.

"Björk hyvästeli Esterin ja jatkoi matkaansa synkissä mietteissä. Isä näännyttäisi äidin. Niin oli käynyt ennenkin, mutta nyt äiti oli vanhempi ja hauraampi. Tapanin kuolema oli vienyt häneltä elämänhalun. Mitä voisi tehdä ilman että sotkee itseänsä samaan soppaan?"

Nautin kovasti kolmannesta Björk- kirjasta
Tutut hahmot ja tapahtumat palailivat pikkuhiljaa mieleen kirjan edetessä ja uusia jännittäviä käänteitä oli edessä. 
Sarjan kirjat on kirjoitettu sujuvasti ja vetävästi ja ne imaisevat mukaansa. Myös tämä Kuka kuolleista palaa oli oikein koukuttava ja viihdyttävä teos. Kuljin Björkin mukana Helsingin katuja ja etsin vihjeitä tekijöistä. Kirja toimi äänikirjana hyvin ja aion kuunnella muutkin sarjan kirjat äänikirjoina. 
Kirjan henkilöt olivat edelleen oikein miellyttäviä. Björkin naiskuviot toistivat tässä hieman samaa kaavaa kuin edellisessä, eli eivät edenneet suuntaan eivätkä toiseen. Isän paluu puolestaan kuohutti myös omaa mieltäni ja olin vihainen Björkin puolesta - kirja siis herätti tunteita, mikä on aina plussaa. 
Jäin ihan koukkuun ja haluan kuunnella seuraavan osan, Koston kukat, mahdollisimman pian. 

4/5


tiistai 30. marraskuuta 2021

Marraskuussa 2021 luetut:

 Marraskuussa luin ja kuuntelin yhteensä 5 kirjaa. 
Kirjoista 2/5 oli äänikirjoja, 1/5 kotimaisia ja 5/5 naiskirjailijoiden kirjoja. Kirjan olivat ihan ok luettavaa, osa aiheutti pienen pettymyksen (mm. Exit).  Olen kuitenkin muutoin tyytyväinen lukemisiini, ehdin lukea ne kirjat mitkä olin suunnitellutkin. Suosikkini oli Myrkynkeittäjä. 

Keskiarvo: 3,4

Myrkynkeittäjä - Sarah Penner 4/5
Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama 3/5
Exit - Lähdön hetki - Belinda Bauer 3/5
Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry 3/5
Muinainen taika - Marianne Curley 4/5

Joulukuu:

Nyt minulla on kesken Leïla Slimanin Kehtolaulu ja äänikirjana menossa Virpi Hämeen-Anttilan Kuka kuolleista palaa. 
Aion kuunnella myös Jenny Colganin uusimman Jouluvaloja ja takkatulen rätinää. Muita lukusuunnitelmia ei ole, katsotaan mitä seuraavalla kirjastoreissulla tarttuu käteen. 

lauantai 27. marraskuuta 2021

Muinainen taika - Marianne Curley


Englanninkielinen alkuteos 2000 Old Magic
Gummerus 2002
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 308
Kirjasto

"Hänen nimensä on Jarrod Thornton. Hänellä on olkapäille ulottuva kullanpunertava tukka. heleä iho ja vihreät silmät kuin kytevät smaragdit, mutta en minä sen vuoksi tuijota häntä näin lumoutuneena. Hänessä on jotakin muuta. Melkein... pelottavaa. Hänessä on jotakin ylimaallista, ja se jokin on saanut minut pauloihinsa."

Katen luokalle tulee uusi poika, Jarrod. Tämä kömpelö mutta hyvännäköinen nuorukainen herättää kiinnostusta kaikissa luokkalaisissa, hyvässä ja pahassa. Kate kuitenkin huomaa, ettei Jarrod ole aivan tavallinen. Jarrodilla on hyvin voimakkaita kykyjä, vaikkei tämä itse niitä huomaa, eikä suostu huomaamaan. Kaiken tämän lisäksi vaikuttaa siltä, että Jarrodin perhettä vaivaa ikivanha kirous. 
Kate yrittää auttaa,  mutta poika vastustaa. Kunnes tapahtuu jotain kamalaa, eikä Jarrodilla ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa Katen apuun. 
Nuoret lähtevät aikamatkalle keskiajan englantiin löytääkseen kirouksen langettaneen velhon. Onnistuvatko he estämään kirouksen? Matka ei tietenkään ole vaaraton, Kate joutuu kaapatuksi ja Jarrodin on vihdoin hyväksyttävä uudet kykynsä. Onko hän silti riittävän vahva vastustaakseen voimakasta velhoa?

"-Mutta että taikuutta? Et kai sinä ole tosissasi? Hän kieltää jääräpäisesti totuuden ja lisää vielä: - Eivät perheiden onnettomuudet liity mitenkään siihen, miten paljon niihin syntyi lapsia, eivätkä ainakaan mihinkään kiroukseen.
Hän yrittää järkeistää minun teoriani. Itse asiassa hän yrittää järkeistää aina kaiken. Ärsyttävä tapa."

Tämä kirja on ollut yksi nuoruuden suosikeistani. Luin tämän ennen joka kesä ollessani isovanhempieni kesämökillä - juuri siellä, koska oman kotikuntani kirjastokappaleesta oli revennyt pari sivua, enkä kestänyt lukea kirjaa josta puuttui tekstiä. Minulla oli kirjastokortti myös kesämökin paikkakunnalle ja pyöräilin aina lainaamaan tämän kirjan sieltä. 
No, kirja ei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta kuin nuorempana. Muistelin kirjan olleen dramaattisempi ja romanttisempi. Ymmärrän kuitenkin silti, miksi olen pitänyt tästä niin kovasti. 
Tarina on yksinkertainen, selkeä ja nopeasti etenevä. Kirjan päähenkilö Kate on erilainen ja ulkopuolinen, johon on nuorien helppo samaistua. Hän tapaa pojan, joka on samanlainen kuin hän, mutta joka ei suostu hyväksymään sitä. Kirjassa halutaan kuulua joukkoon, kirjassa on kiusaamista, ystävyyttä ja hitusen romantiikkaa. 
Vaikka tämä itselle tuntui jo hieman lapselliselta, suosittelen tätä silti ehdottomasti nuorille lukijoille. 

4/5

tiistai 23. marraskuuta 2021

Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry


 Englanninkielinen alkuteos The Book You Wish Your Parent Had Read 2020
Atena 2020 
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 9h 56min
Lukija Leena Nuora

"Tämä ei ole suoraviivainen lastenkasvatusopas. En aio käsitellä yksityiskohtaisesti pottaharjoittelua tai rinnasta vieroitusta. Tämä kirja käsittelee suhdettamme lapsiimme ja seikkoja, jotka voivat estää hyvän yhteyden tai parantaa sitä. "

Psykoterapeutti Philippa Perry on kirjoittanut kirjan, jossa pohditaan mm. vanhemmilta perittyjä käyttäytymismalleja ja pyritään pohtimaan tunteita ja syitä niiden taustalla. Jos lapsen käytös aiheuttaa sinussa voimakkaan tunnereaktion, pysähdy pohtimaan, mistä se johtuu? Oletko itse kokenut vastaavaa omassa lapsuudessasi, toimitko samoin kuin omat vanhempasi? 
Kirja sisältää paljon tapausesimerkkejä sekä harjoituksia, jotka auttavat pohtimaan asioita. 
Kirjassa puhutaan aiheutuneista repeytymistä, sekä siitä, että niitä voi aina korjata - koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa yhteyttä lapsiimme. 
Kirja avaa myös tunnekasvatusta, lapsen ympäristöä, perustan luomista, hyvän mielenterveyden edellytyksiä ja kommunikointia.

"Tunteet eivät häviä sillä, että niitä ei sallita. Ne vain painuvat piiloon, missä ne jäytävät ja aiheuttavat ongelmia myöhemmin. Mieti, milloin sinun pitää huutaa kovimmin. Silloin, kun sinua ei kuulla. Tunteet pitää kuulla. "

Hmm... Paljon tärkeää asiaa, josta osasta olen samaa mieltä, osasta en. 
Kirjan alku oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - pysähdyin itsekin pohtimaan omia käyttäytymismallejani ja sitä, mistä olen ne oppinut ja perinyt ja miksi juuri tietyt asiat omassa perhe-elämässä tuntuvat haastavilta. 
Sain myös työhöni varhaiskasvatuksessa joitain vinkkejä lasten tunnekasvatukseen. 
Mutta jotkin asiat särähtivät korvaani ja pahasti. Kirjassa oli tapausesimerkki, jossa pieni lapsi suostui syömään vain maton keskellä istuen ja äidin laulaessa. Ja tämä oli kirjoittajan mielestä ihan ok. Olkoonkin, että se olisi vain hetken kestävä vaihe, mutta jossain pitää olla raja. Minä ennemmin kannattaisin selkeää sääntöä; ruokapöydän ääressä syödään, ei matolla. Ei ole vaarallista, jos lapsi syö muutamana päivänä hieman huonommin - sekin on vain vaihe. En itse lähtisi sen vuoksi moiseen hullutukseen mukaan. Myös joitain nukkumiseen liittyviä asioita kavahdin (mm. lapsen pitäisi saada itse päättää, kauanko nukkuu vanhemman vieressä. Tässä ei huomioitu sitä, kuinka itse vanhempi kykenee nukkumaan). 
Mikäli tämä kirja herätti mielenkiintosi, kehotan lukemaan sen maalaisjärkeä käyttäen ja kriittisin silmin. Ota tästä itsellesi sopivimmat jutut mukaasi, mutta älä sokeasti luota kaikkeen, mikäli se ei tunnu omalta. 

3/5


lauantai 20. marraskuuta 2021

Exit- Lähdön hetki - Belinda Bauer


 Englanninkielinen alkuteos 2021 Exit
Karisto 2021
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 364
Kirjasto

"Avain oli maton alla. Kuten tavallista. Felix Pinkistä ennustettavuus tuntui lohdulliselta - vaikka ennusteena olikin kuolema."

Felix Pink on päälle 70- vuotias, eläkepäiviään viettävä herrasmies. Hän tekee vapaaehtoistyötä Lähdettäjänä ja istuu parantumattomasti sairaiden tai vanhojen ihmisten vierellä heidän viimeisinä hetkinään. 
On hänen 28. keikkansa - eli hän on jo konkari- kun kaikki ei menekään kuten piti. Hänellä on uusi, nuori työpari, joka ei kykene vain istumaan ja seuraamaan tapahtumia. Se ei vielä itsessään ole paha. Paha on se, että kuoleva mies on väärä mies. 
Mutta kenen vika se loppujen lopuksi oli?

"Amanda oli jo ehtinyt hänen olkansa taakse. -Mitä nyt? hän kysyi, mutta Felix ei pystynyt vastaamaan, koska kaikki hänen osaamansa sanat tuntuivat kieppuvan ympäri kalloa kuin bingopallot. Viimein oikeat sanat putoilivat hitaasti hänen tunnottomilta huuliltaan. - Tapoimme väärän miehen."

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa - Belinda Bauer kuuluu suosikkikirjailijoideni joukkoon ja olen poikkeuksetta pitänyt kaikista hänen aiemmista teoksistaan. 
Harmillista kyllä, tämä ei yltänyt muiden tasolle ja aiheutti pienen pettymyksen. 
En sano, että kirja olisi huono. Aihe oli mielenkiintoinen (epäonnistunut avustettu itsemurha) ja Bauerin luomat henkilöhahmot olivat persoonallisia ja paikoin jopa hauskoja. Jonkin verran huumoriakin löytyi. 
Kirja ei silti ollut millään muotoa jännittävä tai koukuttava, eivätkä juonenkäänteet yllättäneet tai aiheuttaneet sen suurempia reaktioita. Kirja oli aika tasainen ja sujuva. Mutta se ei tällä kertaa riittänyt. 
Ihan luettava, mutta ei mieleenpainuva tai sykähdyttävä. 

3/5

torstai 11. marraskuuta 2021

Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama


 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

sunnuntai 7. marraskuuta 2021

Myrkynkeittäjä - Sarah Penner


 Englanninkielinen alkuteos The Lost Apothecary 2021
HarperCollins 2021
Suomentanut Päivi Paju
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Hän tulisi aamunkoitteessa - nainen jonka kirjettä pitelin käsissäni, nainen jonka nimeä en vielä tiennyt. En tiennyt hänen ikäänsä enkä sitä, missä hän asui. En tiennyt hänen asemaansa yhteiskunnassa, enkä tiennyt, millaisista synkistä asioista hän näki unta yön saapuessa. "

1970- luvun Lontoossa palvelee salainen apteekki. Alussa sen tarkoitus oli palvella naisia, jotka eivät saaneet apua tavallisilta lääkäreiltä. Vuosien saatossa jokin muuttui, ja apteekista tuli myrkkypuoti. Puoti myy taitavasti naamioituja myrkkyjä naisille, jotka haluavat kostaa heitä väärin kohdelleille miehille. 
Kaikki on sujunut hienosti, kunnes eräänä päivänä myrkky on tarkoitettu toiselle naiselle...
Nykyajassa Caroline on lähtenyt yksin häämatkaksi tarkoitetulle lomalle Lontooseen. Hän on juuri saanut tietää miehensä olleen hänelle uskoton ja tarvitsee tilaa ja aikaa asioiden selvittelyyn. Sattumalta hän löytää pienen pullon, johon on kaiverrettu karhun kuva. Hän alkaa selvittää pullon alkuperää ja törmää ratkaisemattomaan arvoitukseen apteekkarimurhista. 
Arvoitusta ratkoessaan hän joutuu ratkomaan myös oman elämänsä kiemuroita. 

"- Minulla ei vain ole koskaan aiemmin ollut tällaista tunnetta. 
Aloin vapista, aivan kuin huone olisi juuri viilentynyt. 
-Millaista tunnetta?
-Sellaista, että jokin on menossa hirvittävällä tavalla pieleen."

Ihanan erilainen kirja. 
Pidin tarinasta paljon, molemmista aikatasoista. Tarina eteni kevyesti, sujuvasti ja sopivalla tahdilla. Helppo ja viihdyttävä. Juonenkäänteitä riittävästi. Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä ja heidän elämäänsä seurasi mielellään. 
Aihe oli kiehtova, salainen apteekki ja erilaiset myrkyt. Henkilöiden historia. 
Todella hienosti punottu kokonaisuus. 
Kirjan loppu oli hyvä ja minulle jäi tästä hyvä mieli. Tällaisia kirjoja on mukava lukea, nämä eivät vaadi suurta keskittymistä vaan tarinaan pystyy uppoutumaan ja siitä nauttii tietyllä tavalla. 
Pidin kovasti. 

4/5

sunnuntai 31. lokakuuta 2021

Lokakuussa 2021 luetut:

 Lokakuu oli hyvä lukukuu, vaikken ollut edes syyslomalla. 6 kirjaa, se on enemmän kuin monina muina kuukausina. 
Luin monta hyvää kirjaa, jotka veivät mennessään ja herättivät monenlaisia tunteita. Suosikkikirjaa on tälle kuulle vaikea valita, sillä pidin monista ja ne olivat keskenään hyvin erilaisia. Pure mua oli hauska ja erilainen, Siiveniskujen valtakunta tunteikas ja paratiisihotelli tunnelmallinen. Kaikki niin loistavia. 
Kirjoista 2/6 oli kotimaisia, 5/6 naiskirjailijoiden kirjoittamia ja 3/6 äänikirjoja. 

Keskiarvo kirjoille 4,3. 

Siiveniskujen valtakunta - Sarah J. Maas 5/5
Usko minua - JP Delaney 4/5
Queenie Malonen paratiisihotelli - Ruth Hogan 5/5
Pure mua - Terhi Tarkiainen 5/5
Lasilapset - Kristina Ohlsson 4/5
Unennäkijä - Katinka Sarjanoja 3/5

Marraskuu?
Marraskuussa uskon lukevani hyviä kirjoja. Aloittelen juuri Sarah Pennerin Myrkynkeittäjää ja kirjastossa odottaa noutoa Belinda Bauerin uusin, Exit. Äänikirjana kuuntelen Anniina Mikaman Taikuri ja taskuvarasta. Se ei ole vielä vakuuttanut, mutta annan sille vielä mahdollisuuden. Odotan myös kovasti Jenny Colganin uusinta, joka ilmestyy äänikirjana kuun lopussa. 
Toivottavasti ehdin lukea paljon :)


lauantai 30. lokakuuta 2021

Unennäkijä - Katinka Sarjanoja


 Karisto 2021
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Lapsen tukkoinen ynähtely tavoitti Accolonin tietoisuuden unen läpi. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään makuukomeron hämärässä. Ovien välistä kajasti ohut ja värisevä valonsäde, tulisijan liekkien loimotus. Keittiöpiiat olivat jo hereillä ja täydessä työntouhussa. Lapsi yski edelleen, ja Accolon kurottautui kurkistamaan yläpuolellaan katosta roikkuvaan kehtoon."

Unennäkijä on jatkoa Korpinlaululle ja Karhuneidolle
Tarina jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. 
Marrec on menossa naimisiin Brangwenin kanssa ja Brangwenin on vaikea sopeutua tulevaan asemaansa. Haasteet perillisten tuottamisessa eivät suinkaan lisää neidon luottamusta itseensä ja asemaansa. 
Vasalliprinssi Cormac on huonossa kunnossa ja pian onkin edessä uuden hallitsijan valinta. Savusälvän väki onnistuu puhumaan prinssiksi yhden omistaan kuninkaanmaalaisen sijasta ja "karhukuninkaaksi" kruunataan Sigge, Sigrin poika ja Etainin lapsenlapsi. 
Kuninkaanmaalta saapuu muitakin vieraita, muuan Mairtin, jonka tehtävänä on vakoilla Savusälvän toimia. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja muuttuu, kun Elbren- neito siepataan ja Mairtin osallistuu pelastustoimiin. 
Edesmenneen Nuolennokan Rowanin tytär Rowena karkaa äitinsä helmoista ja tutustuu Siggeen. Rowenalla on myös näkemisen lahja, eivätkä näyt lupaa hyvää. Onko uusi sota tulossa ja mitä on tällä kertaa hintana?

"Hänen omissa silmissään Savusälpä oli juuri sanoillaan ja teoillaan noussut kapinaan. Enää tarvitsisi saada kuningas ymmärtämään, ettei kyse ollut vain satunnaisesta tunteenpurkauksesta, vaan tämän kansan sydämeen juurtuneesta uskottomuudesta hallitsijaansa kohtaan."

Kirja siis päättää Sarjanojan trilogian. 
Pidin tästä osasta eniten, tämä oli kirjoista selkein. Tässä ei hypitty vuosia eteenpäin, eikä mukaan tullut liikaa uusia hahmoja. Toki hahmoja oli edelleen paljon, mutta suurin osa oli onneksi ennestään tuttuja. Ja kirjan alkusivuilla oli luettelo henkilöistä, josta pystyi tarpeen vaatiessa tarkistamaan, kuka oli kukakin (en muista oliko aiemmissa kirjoissa). 
Pidin tässä myös siitä, että tiettyihin henkilöihin pääsi tutustumaan paremmin, he olivat vihdoinkin muutakin kuin pelkkä nimi muiden joukossa. Kerronta oli edelleen aika toteavaa, eikä tästä välittynyt minulle suuria tunteita, mutta parannusta aiempiin osiin kuitenkin oli. 
Kirjan loppu tuntui hieman hätäiseltä ja vallanvaihdos miehiltä naisille tapahtui melkoisen helposti. Lopussa oli siis jälleen suuri taistelu, jossa menetettiin ihmisiä, mutta tämä jätti lukijan kylmäksi. 
Ihan kelpo sarja, vaikka odotinkin koko ajan enemmän. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta viihdyttävä. 

3/5

keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Lasilapset - Kristina Ohlsson





 Ruotsinkielinen alkuteos 2013 Glasbarnen
Wsoy 2018
Suomentanut Pekka Marjamäki
Sivumäärä 203
Storytel äänikirja
Kesto 3h 55min
Lukija Anni Kajos

"Kukaan ei tiennyt, minne talossa aiemmin asunut perhe oli mennyt. Eräänä edelliskesän päivänä he olivat vain pakanneet tavaransa ja muuttaneet pois. Siitä lähtien talo oli seissyt tyhjillään. "

Billie muuttaa isänsä kuoleman jälkeen uuteen taloon äitinsä kanssa. Talossa kuitenkin tapahtuu kummia, sillä kattolamppu heiluu itsekseen ja pölyyn ilmestyy kädenjälkiä. Talon myynyt mieskin tuntui valehtelevan edellisistä asukkaista. 
Billie tutustuu talon historiaan ystäviensä Simonan ja Aladdinin kanssa. Menneisyydestä paljastuukin mielenkiintoisia ja jännittäviä asioita ja jopa kummituksista puhutaan. Taloa pidetään myös vaarallisena. 
Saako Billie äitinsä vakuutettua talon turvattomuudesta vai pitääkö ensin tapahtua jotain kamalaa? Onko kummituksia oikeasti olemassa?

"Billie ei kuitenkaan miettinyt rajuilmaa. Hän pohti olohuoneen kattolamppua ja lasilapsia. Saattoiko tosiaan pitää paikkaansa, että talossa oli kuollut joku? Entä keitä nämä lasilapset olivat?"

Nopea ja mukaansa tempaava nuorten kirja. 
Ymmärrän kyllä tämän kirjan suosion. Sujuva, sopivan jännittävä ja varmasti monelle lukijalle mieleen. Tarina upposi nopeana välipalana aikuiselle lukijalle ja uskoisin oman tyttärenikin parin vuoden kuluttua pitävän tästä. 
Kirjan henkilöt olivat aitoja ja lasten elämää ja tunteita oli kuvattu hienosti. 
Ehkäpä tutustun myös Ohlssonin aikuisille suunnattuun tuotantoon :)

4/5

lauantai 23. lokakuuta 2021

Pure mua - Terhi Tarkiainen

 Tammi 2018
Sivumäärä 403
Storytel äänikirja
Kesto 14h 11min
Lukija Elisa Salo

"Vieras kumartui isännän ylle uhkaavana, paljon kokoaan suurempana. Vaaleat hiukset sojottivat pystyssä kuin piikkimatto, eikä sinisten silmien katse ollut yhtä viaton kuin vielä kynnyksellä, kun hän pyysi päästä sisälle taloon, Kainuun hyistä syysyötä pakoon. 
- Missä se on?!"

Kolmekymppinen Anna saa vanhemmiltaan syntymäpäivälahjaksi vampyyrin. Oikean, elävän, verta juovan vampyyrin. Ja käyttöohjeet.
Anna luonnollisesti haluaisi palauttaa tämän eksoottisen lahjan, mutta se ei olekaan helppoa - vampyyreitä välittävä kennel on melkoisen salaperäinen ja yhteystietoja vaikea löytää. 
Keskeneräinen gradu Annan kotihuvilan tapahtumista vuoden 1918 punakapinan ajoilta saa jäädä taka-alalle, kun yliluonnolliset selkkaukset vievät Annan huomion. 
Anna järkyttyy siitä, mitä vampyyri Vladille on aiemmin tehty - onko toista oikeus satuttaa ja käyttää hyväksi, jos tämä ei ihminen? Anna päättää auttaa Vladia. 
Mukaan saapuu muitakin sankareita samoin aikein, vaan kuka loppujen lopuksi tarvitsee pelastusta?

"Anna kiersi häkin ympäri, mutta missään ei näkynyt isän mainitsemaa käyttöopasta sen paremmin kuin näitä uusioeläviä välittävän firman logoa tai edes rahtikirjaa. Hän huokaisi ja avasi puhelimensa lukituksen, jotta voisi soittaa äidilleen ja onnitella tätä hyvästä pilasta vanhapiikatyttären kustannuksella. Silloin mies avasi silmänsä."

Positiivinen yllättäjä. 
Olin toki lukenut positiivisia arvosteluja tästä kirjasta jo aiemminkin, mutta olin silti hieman epäluuloinen tätä kirjaa kohtaan. Tämä oli kuitenkin samalla kertaa hauska ja vakava, historiallinen ja ajankohtainen, seksikäs ja naurettava. Tämä ei kuitenkaan mennyt missään vaiheessa överiksi tai mauttomaksi. 
Kaikin puolin viihdyttävä ja vetävä tarina, joka kuitenkin pureutuu myös tärkeisiin aiheisiin. En keksimälläkään keksi tästä mitään moitittavaa. 
Tällaista kirjallisuutta lisää kiitos. 
Tarkiaiselta on tullut myös kirja Kitty, eli kuinka mies tuhotaan. Tämä meni myös luku/kuuntelulistalle. 
5/5



maanantai 18. lokakuuta 2021

Queenie Malonen paratiisihotelli - Ruth Hogan


 Englanninkielinen alkuteos 2019 Queenie Malone's Paradise Hotel
Bazar kustannus 2021
Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings
Sivumäärä 352
Kirjasto

Tilly menettää lapsena isänsä ja suhde äitiin ja monimutkainen. Hetken aikaa Tilly on onnensa kukkuloilla, kun hän muuttaa äitinsä kanssa Brightoniin Queenien paratiisihotelliin. Hotellissa asustaa sekalainen joukko ihmisiä, joista tulee Tillylle uusi perhe - kunnes äiti lähettää hänet pois. 
Tildan eli Tillyn äiti kuolee ja hän palaa Brightoniin käymään läpi äitinsä tavaroita. Hän löytää laatikosta kasan äidin päiväkirjoja ja alkaa lukea niitä läpi. 
Etäiseksi jäänyt äiti alkaa paljastua eri ihmiseksi, kuin Tilda on kuvitellut. Avoimiksi jääneet kysymykset saavat vihdoin vastaukset

"Olen huolissani Tillystä. Hän on hassu pikku olento, niin omalaatuinen ja omapäinen, seuraa niin määrätietoisesti omaa polkuaan. Mutta minua pelottaa, että hänestä tulee samanlainen kuin minusta. Tai pahempaa."

Tämä on Ruth Hoganin kolmas suomennettu teos. 
Ja aivan ihastuttava. Jo kansikuva houkuttelee tarttumaan teokseen. Kirjan nimi herättää kiinnostuksen. Takakansi ei paljasta paljoa, mikä on oikeastaan hyvä. Tarinaa ja hankala kertoa lyhyesti paljastamatta olennaisia asioita. 
Kirjan tunnelma oli kohdallaan, nautin joka hetkestä. Ehdottomasti suosikkini Hoganin kirjoista. 
Persoonalliset, sympaattiset henkilöt. Lumoava, eläväinen ympäristö. Kaunis, soljuva kerronta ja mielenkiintoiset tapahtumat. Loistava kirja. 
Sopivasti salaisuuksia, jotka paljastuvat sopivalla tahdilla. 
Ihana ja ihastuttava. Suosittelen hyvänmielen kirjallisuuden ystäville. Suosittelen oikeastaan kaikille. Kaunista. 

5/5

lauantai 9. lokakuuta 2021

Usko minua - J. P Delaney


 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me
Otava 2019
Suomentanut Satu Leveelahti
Sivuja 400
Storytel äänikirja
Kesto 10h 1min
Lukija  Krista Putkonen-Örn

"Lähtöpäivänä vieraiden on luovutettava huoneensa keskipäivään mennessä. Kello yhdeltätoista Lexington Hotelin kuudes kerros on miltei tyhjä. Midtown Manhattanilla turistit kiertävät kiireisellä aikataululla gallerioita ja tavaratalojen nähtävyyksiä. "

Claire Wright on brittiläinen nuori nainen, joka on lähtenyt New Yorkiin opiskelemaan näyttelemistä - ja samalla aloittamaan elämänsä alusta. 
Uuden elämän aloittaminen on haastavaa ja Clairella on taloudellisesti vaikeaa. Hän pestautuu erään lakifirman houkutuslinnuksi ja hänen tehtävänään on saada kiinni uskottomia aviomiehiä. 
Eräänä päivänä yksi hänet palkanneista naisista löytyy kuolleena. Syylliseksi epäillään aviomiestä, mutta näyttöä ei löydy. Clare ajautuu mukaan peiteoperaatioon, jonka tarkoituksena on saada aviomies kiikkiin. Ajautuuko Claire liian syvälle rooliinsa ja kuka on lopulta se, jota yritetään saada ansaan?

"Olen leikkinyt luottamusleikkejä monta monituista kertaa aikaisemminkin - ne kuuluvat olennaisena osana näyttelijöiden harjoituksiin. Mutta mitään tämän kaltaista en ole koskaan kokeillut. Tuijotan liekkiä. Se on pitkä rosoinen kynsi, petolinnun kynsi, joka tökkii kämmentäni. Kipu muuttuu epämukavuudesta sellaiseksi tunteeksi, että haluaisin taivuttaa pääni taakse ja ulvoa, neuloista koostuva rengas kaivautuu syvemmälle ihooni, tuskan huippu on koko ajan lähempänä. "

Kuuntelin puoli vuotta sitten kirjailijan aiemman teoksen Edellinen asukas, josta pidin paljon. 
Usko minua oli myös asetelmaltaan kiehtova ja erilainen. 
Kirjasta teki erikoisen myös se, että kertoja oli äärimmäisen epäluotettava. En osannut yhtään aavistaa juonen etenemistä. 
Kirjan hahmot muutoin eivät olleet erityisen miellyttäviä. Claire on epäluotettava ja sekopäinen, Patrick liian lipevä... Toki nämä luonteenpiirteet kuuluivat tarinaan ja hahmoille, eikä tarina olisi ollut sama ilman niitä. 
Myös pieni miinus kerrontatavasta - repliikkimäisesti kirjoitetut kohtaukset olivat etenkin äänikirjassa melkoisen töksähteleviä. 
Muutoin tarina oli ovela, juonikas, vetävä ja viihdyttävä. Oikein mukava kuuntelukokemus ja viihdyin kirjan parissa. 

4/5


maanantai 4. lokakuuta 2021

Siiveniskujen valtakunta - Sarah J Maas


 Englanninkielinen alkuteos A Court of Wings and Ruin 2017
Gummerus 2021
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 825
Kirjasto

"Sotarumpujen kumina oli vaiennut jo kauan sitten, ja nyt kuului vain kärpästen surinaa ja eloonjääneiden kiljuntaa. Tappotanner oli kirjavanaan kuolleiden ihmisten ja haltioiden ruumiita, joiden seasta erottui silloin tällöin harmaata taivasta kohti törröttävä rikkinäinen siipipari tai kaatuneen hevosen kookkaampi hahmo."


Valtakunta- sarjan kolmas osa. 
Feyre on jättänyt kotinsa Yön valtakunnassa ja palannut Kevään hoviin Tamlinin luo - tarkoituksenaan vakoilla ja kostaa. 
Kaikki tuntuukin sujuvan suunnitelmien mukaan ja saatuaan mitä tarvitsee, hän palaa Rhysandin luo. Sodan uhka kuitenkin vaivaa kaikkia, sillä Hybernin kuningas haluaa tuhota ihmisten ja haltioiden maita erottavan muurin ja käyttää ihmisiä omiin tarkoituksiinsa. 
Rhysand ja Feyre ystävineen haluavat estää suunnitelmat ja yrittävätkin koota kaikki vuoden- sekä vuorokaudenkierron ylihaltiat joukkoihinsa Hyberniä vastaan. 
Osaavatko haltiat unohtaa vanhat kiistansa ja yhdistää voimansa yhteistä vihollista vastaan? Onko heillä yhdessäkään mitään mahdollisuutta voimakasta kuningasta ja tämän taikaesinettä, Pataa, vastaan? 
Tehtävää vaikeuttaa myös se, ettei ole varmaa keneen voi luottaa. Kuka on lopulta kenenkin puolella?

"Koska muuri sortui, ja nyt voin liikkua vapaasti - voin varoittaa täällä liikkuvia ihmisiä. Koska... Hän hengähti syvään. Koska Tamlin kipitti suoraan Hybernin kuninkaan luo  heti kun aamuinen kokouksenne päättyi. Hän meni suoraan heidän leiriinsä Kevään valtakunnassa, ja kuningas aikoo hyökätä maitse Kesän valtakuntaan heti huomenna. " s. 587

Sarjan kirjat sen kuin pitenevät. Minulla meinasi tulla tämän kanssa kiire, kun kirjaston palautuspäivä läheni, eikä aikaa lukemiselle tahtonut löytyä. 
Ehdin kuitenkin lukea sen loppuun ja hyvä niin - tämä oli mielestäni paras osa. 
Reilut 800 sivua menivät lopulta yhdessä hurauksessa, tapahtumia ja jännitystä oli oikein kiitettävästi. Kirja ei puuduttanut missään vaiheessa, vaan piti tasaisesti hyvässä otteessa ja innosti lukemaan lisää ja lisää. 
Pidin kovasti henkilöiden kehittymisestä, heidän välisistä suhteistaan ja romantiikasta. Vaikka osa kirjan henkilöistä olikin kovin uhrautuvaisia, se ei mennyt ärsytykseksi asti (kuten joissain kirjoissa). Ainoa mikä jossain vaiheessa ärsytti, oli jatkuvasti näytetyt "rivot eleet", joita etenkin Feyre vilautteli vähän kaikille joka välissä. 
Kirjan ympäristö oli yhä edelleen upea ja mielenkiintoinen, aivan loistavasti keksitty. Eri valtakunnat vuodenaikojen ja vuorokauden aikojen mukaan. 
Kaikin puolin oikein onnistunut kirja, tunteikas ja nautinnollinen lukuelämys oli taattu. 

5/5

torstai 30. syyskuuta 2021

Syyskuussa luetut:

 Syyskuu oli hieman parempi lukukuukausi kuin elokuu.
Lukuinto on alkanut palailla, vaikkakin lukutahti on edelleen hiukan hitaanpuoleinen. Äänikirjoja tulee edelleen kuunneltua enemmän, töihin ajellessa. 
Syyskuun kirjoista 3/4 oli äänikirjoja, 0 kotimaista ja 2/4 naiskirjailijoiden kirjoittamia kirjoja. 
Kuukauden paras oli Kingin Kuvun alla. Äänikirjana aivan loistava, eikä pituuskaan haitannut. Todellinen pettymys puolestaan oli paljon mainostettu Sydänjää. 

Keskiarvo kirjoille oli 3,75. 

Kuvun alla - Stephen King 5/5
Sydänjää - Camilla Läckberg ja Alexander Karim 2/5
Valitse minut - Tess Gerritsen ja Gary Braver 4/5
Neidot - Alex Michaelides 4/5

Lokakuu?

Samaan tahtiin mennään. Tuskin ehdin tämän enempää lueskella, mutta hyvä on ollut näinkin. 
Kesken on Sarah J. Maasin Siiveniskujen valtakunta, jossa olen noin puolessa välissä. Olen kyllä tykännyt, vaikka tälläkin kirjalla on pituutta ihan kiitettävästi (yli 800 sivua). Ihan samaa jännitettä siinä ei ole kuin aiemmissa osissa, mutta vauhtia ja vaarallisia tilanteita kylläkin.
Äänikirjana kuuntelen J P Delaneyn Usko minua. Tämä ei ole vielä täysin minua vakuuttanut, mutta katsotaan mitä loppu tuo tullessaan. 
Tällä(kään) kertaa ei siis tämän ihmeempiä. 
Ihania lukuhetkiä pimeneviin lokakuun iltoihin!

lauantai 25. syyskuuta 2021

Neidot - Alex Michaelides


 Englanninkielinen alkuteos 2021 The Maidens
Gummerus 2021
Suomentanut Antti Autio
Sivumäärä 461
Storytel äänikirja
Kesto 12h 21min
Lukija Ilkka Villi

"Muutamaa päivää aiemmin Mariana oli vielä kotonaan Lontoossa. Hän kyyristeli lattialla pahvilaatikoiden ympäröimänä ja yritti jälleen kerran käydä läpi Sebastianin tavaroita. "

Marianan siskontyttö Zoe soittaa ja kertoo, että hänen hyvä ystävänsä Tara on murhattu. Mariana lähtee St. Cristopher's collegeen Zoen tueksi. Paikka tuo Marianalle mieleen muistoja tämän edesmenneestä aviomiehestä Sebastianista. 
Psykoterapeuttina ja Zoen pyynnöstä Mariana alkaa selvittää, kuka murhien takana on. Hän on varma, että syyllinen on professori Fosca. Foscalla on nimittäin oma salainen, yksityinen opintopiirinsä, johon kuuluu vain nuoria, menestyviä naisia - ja murhattu Tara on yksi Neidoiksi kutsutun ryhmän jäsen. 
Kun löytyy toinenkin ruumis, hänkin Neitojen jäsen, Mariana on entistä varmempi Foscan syyllisyydestä. Hän löytää vihjeitä, jotka viittaavat tämän syyllisyyteen. Konkreettisia todisteita ei kuitenkaan ole, eikä poliisi ota Marianaa tosissaan. 
Loppujen lopuksi Mariana joutuu itsekin vaaraan etsiessään totuutta. Totuutta, joka on kauheampi kuin hän olisi ikinä voinut kuvitellakaan, 

"Tekijää kohtaan oli aiheellista tuntea van pelkoa ja sääliä - mikäli jälkimmäistä pystyi sydämestään löytämään. Aristoteleen mukaan juuri nämä kaksi tunnetta olivat tragedian synnyttämän katarsiksen taustalla. Mariana ei kuitenkaan tuntenut tappajaa niin hyvin, että olisi voinut kohdistaa tähän sääliään. Pelkoa hänen ei sen sijaan tarvinnut houkutella esiin."

Alex Michaelidesin esikoiskirja Hiljainen potilas oli mieletön lukukokemus. 
Pidin myös Neidoista kovasti. 
Ympäristö oli mielenkiintoinen ja aito, samoin kirjan henkilöt. Oli kiinnostavaa lukea kirjaa, jossa periaatteessa oli järkevä syyllinen jo selvillä - tietäen kuitenkin että hän se ei voi olla. Kirjailijan oveluuden tietäen epäilin vuorollaan vähän jokaista kirjan henkilöä, miettien kuumeisesti motiivia teolle. Jossain vaiheessa olin oikeilla jäljillä, mutta loppuratkaisu oli kuitenkin sellainen jota en olisi osannut arvata. 
Toisaalta pidän yllättävistä lopuista, mutta toisaalta tästä lopusta en pitänyt. Se oli ehkä hieman liian kaukaa haettu, hieman liian outo ja ennakoimaton. 
Muutoin pidän kovasti kirjailijan tavasta kirjoittaa kirjansa - tämä ja Hiljainen potilas olivat samantyylisiä. Pidin myös kovasti siitä, että tässä kirjassa vieraili tuttuja nimiä edellisestä kirjasta. 
Suosittelen tutustumaan Michaelidesin kirjoihin, ehdottomasti. 

4/5


sunnuntai 19. syyskuuta 2021

Valitse minut - Tess Gerritsen ja Gary Braver


 Englanninkielinen alkuteos Choose Me 2021
Otava 2021
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 333
Kirjasto

"Itsemurhan voi tehdä kymmenillä eri tavoilla, ja 32- vuotisella urallaan Bostonin poliisissa rikoskomisario Frances "Frankie" Loomis on todennäköisesti nähnyt ne kaikki."

Nuori opiskelija löydetään kuolleena kotinsa parvekkeen alta. Itsemurha vaikuttaa todennäköisimmältä vaihtoehdolta, etenkin kun nainen on hiljattain eronnut pitkäaikaisesta poikaystävästään. Tarkkasilmäinen rikoskomisario Frankie epäilee kuitenkin muuta. Tarynin, kuolleen naisen, puhelin on kadoksissa sekä kotoa löytyy merkkejä tulevaisuuden suunnitelmista. Mikä ihme olisi saanut hänet hyppäämään alas?
Yhdeksi pääepäillyksi nousee Tarynin professori Jack. Jack, joka elää ulkopuolisen silmiin täydelliseltä näyttävää elämää, tekee elämänsä pahimman virheen. Onko hänestä silti murhaajaksi?

"Maanantai aamuna Jack löysi työhuoneensa postin joukosta kirjekuoren, jossa luki vain Jack. Sisällä oli kortti ja siinä kuva kiihkeästi syleilevistä Abélardista ja Héloïsesta. Korttiin oli kirjoitettu käsin ote Héloïsen neljännestä kirjeestä Abélardille: Taivas käskee minun luopua siitä kohtalokkaasta intohimosta, joka yhdistää minut sinuun, mutta voi! sydämeni ei pysty milloinkaan suostumaan siihen." s. 219

Tess Gerritsen on kirjoittanut Gary Braverin kanssa ihan kelpo jännärin. 
Tarina eteni sopivan nopeasti ja juoni oli suht yksinkertainen. Mukana oli riittävästi ihmissuhdekoukeroita ja tavallisia henkilöitä, joihin oli helppo samaistua ja heistä oli helppo pitää. Pintaa syvemmälle ei kuitenkaan päästy. Kirjan loppu oli ihan mielenkiintoinen, mutta ei kovin yllättävä. Murhaajasta paljastuvat pikkuseikat tuli vain heitettyä lopussa sekaan, kuin lisäselitykseksi, ei niitä välttämättä olisi tarvittu. 
Lyhyesti ja ytimekkäästi kuvailisin tätä tavalliseksi keskiverto rikoskirjaksi. Tässä ei ollut mitään uutta tai yllättävää, mutta oli kuitenkin mukavan viihdyttävä. Jos olet tykännyt muistakin Gerritsenin kirjoista, kannattaa tämäkin lukea, vaikkei se ihan Rizzoli & Isles- sarjan tasolle ylläkään. 

4/5


tiistai 14. syyskuuta 2021

Sydänjää - Camilla Läckberg ja Alexander Karim


 Alkuperäisteos 2021 Glaciär
Storytel originals
Suomentanut Iina Quist
Ääni- ja e- kirja
Kesto 5h 1 min
Lukijat Karoliina Kudjoi ja Toni Kamula

"Tämä päivä oli toisinto eilisestä, ja huominen olisi taas kopio tästä hemmetin päivästä, Anna ajatteli. Hän kauhoi viimeiset voimakkaat vetonsa kohti altaan reunaa ja nousi vedestä. Vettä läikähti mosaiikkireunalle."

Vaarallinen, tappava virus leviää ympäri maailmaa, eikä siihen ole parannusta. Ihmiskontaktit ovat vaarallisia ja ainoa selviytymiskeino on täysi eristäytyminen. Anna on kirjautunut luksushotelliin, jonka tiukat säännöt ja aikataulut mahdollistavat turvallisen mutta yksinäisen elämän. 
Kaikki kuitenkin muuttuu, kun hotelliin kirjautuu uusi asukas. Anna ja pastori Erik törmäävät vahingossa keittiöllä ja aloittavat kohtaamisen jälkeen yhteydenpidon radiopuhelimien sekä tietokoneiden välityksellä. 
Kaksi rikkinäistä, yksinäistä ihmistä löytävät toisensa. He löytävät rakkauden, jonka vuoksi he ovat valmiita mihin tahansa- jopa kuolemaan. 

"Mies onnistui härnäämään häntä hermoja raastavalla tavalla. Hän otti hyväntahtoisena vastaan Annan esittämät kysymykset, käänsi ne ylösalaisin ja kysyi sitten samat asiat itse itseltään. Silloin miehen ei tarvinnut antaa selkeää vastausta mihinkään. Se oli kamalan rasittavaa, kuin olisi sanaillut sellaisen ihmisen kanssa, joka lauloi kaikki repliikkinsä."

Olipas pettymys. 
Idea oli mielenkiintoinen ja ajankohtainen, tappava pandemia jne. Olisin kaivannut enemmän pohjustusta ja selitystä virukselle, terminaaleille, hotellille ynnä muille, mistä kirjassa puhuttiin. Romantiikan oli ilmeisesti tarkoitus olla se keskeisin asia, kuten olikin, mutta sekään ei oikein säväyttänyt. Anna oli melkoisen ärsyttävä tyyppi. Loppu oli ennalta- arvattava. Eikä tässä lopulta tapahtunut oikein mitään. Molempien menneisyyttä vain piiloteltiin vähän turhankin pitkään. 
Äänikirjaa oli myös tehostettu musiikilla. Itse en siitä pitänyt. 
Olipas negatiivinen mielipide, mutta välillä näin. Aina ei luettu/ kuunneltu kirja iske. Pisteet siis hyvästä ideasta. 

2/5


keskiviikko 8. syyskuuta 2021

Kuvun alla - Stephen King


 Englanninkielinen alkuteos 2009 Under The Dome
Tammi 2011
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 1116
Storytel äänikirja
Kesto 42h 53min
Lukija Toni Kamula 






Dale "Barbie" Barbara on lähdössä Chester's Millin pikkukaupungista, kun hän näkee lentokoneen törmäävän läpinäkyvään esteeseen. Kaupungin ylle on yllättäen langennut liki läpäisemätön voimakenttä, kupu. Ihmiset ovat ymmällään ja hädissään, perheitä joutuu erilleen ja onnettomuuksia sattuu. 
Barbie joutuu tapahtumien keskipisteeseen sota- taustansa vuoksi - presidentti ja Barbielle entuudestaan tuttu eversti nimittävät hänet poikkeustilan johtajaksi ja antavat tehtäväksi etsiä jonkinlaista generaattoria, joka olisi voinut aiheuttaa koko sotkun. 
Barbie, joka on Chester's Millissä toiminut pikaruokakokkina, ei ole useimmille asukkaille mieluisa johtaja. Kaupunginvaltuutettuna sekä vaihtoautokauppiaana toimivalla Big Jim Renniellä on aivan toisenlaiset suunnitelmat. Hän haluaa itse johtaa kaupunkia ja on valmis käyttämään äärimmäisiä keinoja. 
Kupu ei ehdi olla paikoillaan kuin muutaman päivän ja pieni kaupunki alkaa liukua sekasorron valtaan. Kansa jakautuu kahtia eivätkä normaalit lait enää päde. 
Ehtiikö Barbie ystävineen tehdä jotain vai onko kaupunki tuhoon tuomittu?

Voi vitsit mä tykkäsin tästä!
Katsoin aikanaan tästä tehtyä tv- sarjaa (jostain syystä en katsonut loppuun asti..), mutta kirjaan tarttumista olen vältellyt sen paksuuden vuoksi. Bongasin tämän äänikirjana ja vaikka silläkin oli kestoa nopeutettuna yli 20 tuntia oli se sen arvoista. Luulen, että kirjana tämä olisi voinut olla uuvuttavampi, mutta äänikirjana tähän uppoutui täysin ja viihdyin kirjan parissa koko ajan. 
Jo lähtökohta on hullun kiehtova - salaperäinen kupu sulkee ihmiset eristyksiin ulkomaailmasta. Silti tässä oli parasta juuri henkilöt. En tiedä, osaanko kirjoittaa tätä oikein, mutta vaikka kupu onkin tärkeässä roolissa kirjassa, silti ihmiset ja kaupunki ovat se juttu. Vaikka koko ajan halusi tietää, mikä ihme kupu on, ei silti halunnut missata hetkeäkään kaupungin tapahtumista. Välillä tuntui, että koko kupu oli vain pikku juttu kaiken muun tapahtuman rinnalla. 
Kirja oli todella tapahtumarikas, enkä ehtinyt tylsistyä lainkaan. Suosittelen, etenkin äänikirjana. 

5/5

tiistai 31. elokuuta 2021

Elokuussa 2021 luetut:

Elokuu oli lukemisen osalta hiljainen kuukausi. 
Töiden aloitus oli mukavaa, mutta aika voimat vievää. Iltaisin tuli rentouduttua ennemmin tv:n kuin kirjojen parissa. Yksi syy vähäiselle lukemiselle on ollut myös se, ettei tällä hetkellä oikein ole kirjaa jonka ihan ehdottomasti haluaisin lukea. 
Elokuussa luin/kuuntelin siis vain 3 kirjaa. Kaikki olivat käännöskirjallisuutta, 2/3 naiskirjailijoiden ja 1/3 äänikirjoja. 
Äänikirjana olen ahkerasti kuunnellut Stephen Kingin Kuvun alla- kirjaa. Nopeutettunakin kirjan kesto on yli 20 tuntia, ja vaikka olenkin jo yli puolen välin, kuunneltavaa silti riittää. Olen tykännyt siitä kovasti :) 

Keskiarvo: 3,7

Tuho ja roihu - Leigh Bardugo 4/5
Vaarallinen suojelija - Tess Gerritsen 3/5
Jopa taivas on meidän - Paolo Giordano 4/5

Syyskuu?

Syyskuulle ei ole sen suurempia odotuksia. Kuuntelen Kuvun alla loppuun. Kirjastosta on tulossa Tess Gerritsenin uutuus Valitse minut. Nämä jos saisin luettua/kuunneltua, olisin ihan tyytyväinen. Muutamien muunkin uutuuskirjan ilmestymistä odotan innolla (Katinka Sarjanoja, Belinda Bauer ja Sarah J. Maas), ehkäpä sitten lukuinto palaa. 

Rentoa ja lukurikasta Syyskuuta kaikille 💓

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Jopa taivas on meidän - Paolo Giordano


 Italiankielinen alkuteos 2018 Divorare il cielo
Aula& Co 2021
Suomentanut Leena Taavitsainen- Petäjä
Sivumäärä 586
Kirjasto

"Näin heidät pulikoimassa uima-altaassa, oli yö. Heitä oli kolme ja he olivat hyvin nuoria, lähestulkoon lapsia, kuten minäkin silloin olin. Kuulin jonkin liikkuvan pihamaalla, mutta en noussut heti sängystä. Spezialessa monenlaiset, minulle ennestään tuntemattomat äänet keskeyttivät uneni vähän väliä: sadettimen suhina, nurmella tappelevat villikissat, samaa säettä kerta toisensa perään toistava lintu."

Lyhyesti:

Nuori Teresa on viettämässä kesää isänsä kanssa tämän lapsuudenkodissa Apuliassa. Eräänä yönä hän huomaa kolmen pojan uivan luvatta heidän uima-altaassaan. Hän ehtii tarkkailla poikia hetken, ennen
kuin hänen isänsä häätää pojat pois. 
Pojat ovat Teresan ikäisiä ja asuvat viereisellä maatilalla. He ovat Bern, Nicola ja Tommaso. He eivät ole veljeksiä, vaikka siteensä onkin vahva. 
Teresa tutustuu poikiin, maatilan elämään sekä Cesareen, uskonnolliseen kasvatti-isään, jonka omanlaiset näkemykset ohjaavat maatilan arkea. 
Teresa ja Bern rakastuvat, mikä aiheuttaa poikakolmikon välille pieniä säröjä. Elämä kuluu, vuodet vierivät, haaveet ja unelmat muuttuvat. Asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja välillä ne menevät pieleen pahemman kerran. 

"Toisinaan pojat seurasivat Cesarea, yksi kerrallaan, suuren rautatammen luo, jonka varjoon he istuutuivat juttelemaan. Myös noiden kahdenkeskeisten juttutuokioiden aikana äänessä oli enimmäkseen Cesare; Bern tai Tommaso tai Nicola lähinnä nyökyttelivät päätään. Yhtenä päivänä Cesare sanoi, että minäkin olin tervetullut, jos minua halutti rupatella hetki hänen kanssaan. Kiitin häntä, mutta en koskaan rohjennut seurata häntä puun alle."

Mielipide:

Paolo Giordano, yksi suosikkikirjailijoistani. Alkulukujen yksinäisyys on ikiaikainen lempparini, joka koskettaa joka lukukerralla. Joten odotukset Jopa taivas on meidän- kirjaa kohtaan olivat suuret. Hyvin suuret. 
Pidin kyllä kirjasta, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut ja toivonut. Tarinan upea ympäristö ja henkilöt olivat kyllä omaa luokkaansa. Luonnon kuvaukset olivat kauniita, tarinaan upposi ja sitä janosi lisää. Halusi tietää, kuinka tässä oikein käy. Juoni oli dramaattinen, mutta ihan täysin sen koskettavat juonenkäänteet eivät minuun uponneet. Jotain jäi puuttumaan, jokin ei koskettanut minua. 
Tarina etenee alkuun melko hitaasti ja minä mietinkin, mikä on tämän kirjan tarkoitus, mitä tässä haetaan. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja asiat selviävät kyllä. Vaikka alku olikin hidas, se oli silti kiinnostava, eikä kirjaa halunnut jättää kesken. 
Kaunis, surullinen, tarkkanäköinen kuvaus ihmissuhteista ja elämän eri vaiheista. Lukemisen arvoinen, vaikka itse jäinkin kaipaamaan lisää tunnetta. 

4/5


lauantai 7. elokuuta 2021

Vaarallinen suojelija - Tess Gerritsen


 HarperCollins Nordic 2017 
Suomentanut Viivi Vainonen
Storytel äänikirja
Kesto  6h 30
Lukija Elina Ylisuvanto

"Oksat piiskasivat miehen kasvoja ja hänen sydämensä hakkasi niin, että hän tunsi pakahtuvansa, mutta hän ei voinut pysähtyä. Takaa-ajaja saavutti häntä jo, ja hän pystyi miltei kuvittelemaan, miten luoti halkoi yötä ja iskeytyi hänen selkäänsä. Ehkä niin oli jo käynyt. Ehkä hän jätti jälkeensä verivanan mutta ei peloltaan tuntenut mitään paitsi kiihkeää halua elää."

Lyhyesti:

Cathy on matkalla ystävänsä luo lomalle, kun hän sattumalta törmää haavoittuneeseen mieheen. Hän vie miehen sairaalaan, mutta jokin miehessä jää kaihertamaan hänen mieltään. 
Mies on Victor Holland, biokemisti, joka on saanut tietoonsa vaarallisen salaisuuden. Mies on pakomatkalla, sillä hän haluaa paljastaa Viratek- nimisen yhtiön laittoman kokeen. Yhtiön johto ei tietenkään halua, että koe paljastuu ja siksi Victor onkin tappolistalla. 
Cathy joutuu myös vaaraan ja Victor päättää suojella häntä. Ajojahdin aikana Victor ja Cathy kiintyvät toisiinsa, mutta onko tällaisella suhteella tulevaisuutta?

"Hän painautui Victoria vasten. Tuntui hyvältä olla suojeltu. Victorin paita tuntui karhealta hänen ihoaan vasten. Victor hengitti hänen hiuksiinsa, kuiskaili sanoja, jotka oli tarkoitettu toiselle, suuteli hänen päälakeaan. Victor painoi kätensä hänen poskilleen ja suuteli häntä kiihkeästi. Niin kiihkeästi, että se herätti Cathyssä nälän. "

Mielipide:

Helppo, nopsakka, kevyt kuunneltava. 
Ei mitenkään säväyttävä, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita olikin. Viratek ja sen laittomat kokeet olivat mielenkiintoisia, niistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Cathyn ja Victorin romantiikka sen sijaan ei oikein uponnut. Liikaa uhrautuvaisuutta ja toisen puolesta päättämistä. 
Vauhdikas tarina, joka oli yritetty ladata täyteen tunnetta. 
Tällainen keskiverto romantiikka/dekkari (harlequin), joka tuli kuunneltua, mutta tuskin jää mieleen. Ei huono, muttei huippukaan. 

3/5


torstai 5. elokuuta 2021

Tuho ja roihu - Leigh Bardugo


 Englanninkielinen alkuteos 2014 Ruin and Rising

Aula & Co 2021

Suomentanut Meri Kapari

Sivumäärä 400

Grishaversumi 3





"Hirviön nimi oli Izumrud, suuri mato, ja oli niitä jotka väittivät, että se oli tehnyt Ravkan alla kulkevat tunnelit. Se oli ollut nälästä sairas, syönyt lietettä ja soraa kaivautuen yhä syvemmälle ja syvemmälle maahan etsien jotain mikä tyynnyttäisi sen ruokahalun, kunnes se oli mennyt liian pitkälle ja joutunut eksyksiin pimeään." s. 7

Lyhyesti:

Valonkutsuja Alina Starkov on heikossa kunnossa otettuaan yhteen Varjon kanssa. Hän on piiloutunut tunneleihin Apparatin ja pyhiinvaeltajien kanssa, mutta ei tunne voivansa luottaa heihin. Välit Maliin ovat etäiset, eikä ole varmuutta onko Nikolai elossa. 
Ravkan kohtalo lepää edelleen Alinan varassa. Varjon joukot vahvistuvat, mutta Alinalla on käytössään vain rippeet toisesta armeijasta. Hänen täytyisi löytää maaginen tulilintu ja luoda kolmas vahvistaja voittaakseen Varjon. 
Viimeinen Alina joukkoineen uskaltautuu pinnalle ja lähtee tavoittelemaan mahdotonta. Hän saa kuulla uskomattoman tarinan ja löytää lopulta vahvistajan lähempää kuin olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Onko heillä silti mitään mahdollisuuksia pahaa vastaan?

"Hyvä on, pikku pyhimys, kun kerran haluat tietää Morozovasta ja hänen kallisarvoisista vahvistajistaan, minä kerron sinulle tarinan - saman, jota minulla oli tapana kertoa pienelle tummatukkaiselle pojalle, hiljaiselle pojalle, joka nauroi harvoin, joka kuunteli tarkemmin kuin tajusinkaan. Pojalle, jolla oli nimi eikä titteliä. " s. 207

Mielipide:

Grishaversumin kolmas osa toimi hyvin luettuna kirjana (muut osat olen kuunnellut äänikirjana). 
Tarina oli ihan hyvä, muttei saanut aikaan Wau- reaktiota. Vaikka lopussa tulikin pieniä ylläreitä, eivät ne silti olleet niin järisyttäviä. Paljon pakenemista, suunnitelmia, matkaamista. Vasta lopussa alkoi tapahtua. 
Kirjassa pidin eniten juuri sen lopusta, en ehkä kaikesta, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopetukseen. Minua jäi vain harmittamaan, että Varjo jäi edelleen etäiseksi. Odotin hänestä koko ajan jotain enemmän. Mal oli myös edelleen aika mitäänsanomaton, Nikolai ja Alina puolestaan lempihahmojani. 
Ehkä tästä osasta jäi kuitenkin olo, että odotin koko ajan jotain enemmän. Sarjan ensimmäinen osa on kyllä ollut ehdoton lemppari, eivät nämä kaksi muuta jatko- osaa ole yltäneet samalle tasolle. Viihdyttävä sarja kuitenkin kaikin puolin ja suosittelen kyllä fantasian ystäviä tutustumaan - on tässä kuitenkin luotu aivan mielettömän upea fantasiamaailma ja valon ja varjon taistelu on mielenkiintoista seurattavaa. 

4/5


Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...