Kustantaja Havina, valmistaja Books on Demand 2021
Sivumäärä 345
Kirjasto
"Herää Bertil! Ravistus olkapäässä nosti minut unen tukahduttavasta paineesta kuin haavi koukussa kiemurtelevan karpin. Ponkaisin istumaan patjalla ja haukoin henkeä sydän hakaten. Vuodeverhojen rajaamassa pimeässä pesässä tuntui loppuvan ilma, mutta jalopeura olisi viihtynyt siellä.
- Tuleeko se? käännähdin pelästyneenä vaimoni puoleen. Tunsin ja kuulin hänen läsnäolonsa, vaikka en nähnyt häntä." s. 10
- Tuleeko se? käännähdin pelästyneenä vaimoni puoleen. Tunsin ja kuulin hänen läsnäolonsa, vaikka en nähnyt häntä." s. 10
Lyhyesti:
Salonkileijonan kärsimykset on jatkoa Tyttö ja jalopeura- kirjalle, jonka luin pari vuotta sitten.
Pienen saksalaisen ruhtinaskunnan kruununperijä Adalbert Löwen- Geweih on selvinnyt hengissä kirouksestaan (vaikkakin muuttaa edelleen muotoaan täydenkuun aikaan) ja on nyt naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Heille on myös syntymässä yhteinen lapsi.
Kaikki kuulostaa hyvälle ja arjen kuuluisi olla ihanaa.
Perheen onnea varjostaa silti moni asia. Adalbert pelkää kuollakseen vaimonsa synnytystä - hänen oma äitinsä menehtyi hänen synnytykseensä. Lisäksi heitä huolettaa, periikö lapsi isänsä taipumuksen muodonmuutokseen. Eikä pienin murheista suinkaan ole se, että moni vastustaa säätyeroja rikkovaa avioliittoa.
Hetken helpotuksen haastavaan arkeen tuo tutkimusmatkailija, joka saapuu linnaan Salaperäiseltä saarelta. Onko hänellä tarjota ratkaisu useampaan perheen ongelmaan?
Pienen saksalaisen ruhtinaskunnan kruununperijä Adalbert Löwen- Geweih on selvinnyt hengissä kirouksestaan (vaikkakin muuttaa edelleen muotoaan täydenkuun aikaan) ja on nyt naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Heille on myös syntymässä yhteinen lapsi.
Kaikki kuulostaa hyvälle ja arjen kuuluisi olla ihanaa.
Perheen onnea varjostaa silti moni asia. Adalbert pelkää kuollakseen vaimonsa synnytystä - hänen oma äitinsä menehtyi hänen synnytykseensä. Lisäksi heitä huolettaa, periikö lapsi isänsä taipumuksen muodonmuutokseen. Eikä pienin murheista suinkaan ole se, että moni vastustaa säätyeroja rikkovaa avioliittoa.
Hetken helpotuksen haastavaan arkeen tuo tutkimusmatkailija, joka saapuu linnaan Salaperäiseltä saarelta. Onko hänellä tarjota ratkaisu useampaan perheen ongelmaan?
"En noussut päivälliselle vaan makasin illan ja yön pimeydessä tyyny kainalossani ja vesien noruessa hiljalleen ohimoilta korviin. Olin odottanut, että avioliitto Lotten kanssa ja lapsen syntymä olisivat muuttaneet elämäni pysyvästi parempaan, mutta ryvin sieraimia myöten samassa sonnassa kuin ennen kiroustani. Löysin lohtua vain siitä, että muutaman päivän kuluttua Adam syrjäyttäisi kelvottoman Bertilin. " s. 161
Mielipide:
Mahtavaa jatkoa Tytölle ja Jalopeuralle.
Tarina eteni todella mielenkiintoiseen suuntaan ja jätti täysin selvästi tarinan auki - jatko-osaa siis jälleen odotellessa.
Tässä kirjassa huomasin tosin sen, etten millään muotoa pidä kirjan päähenkilöistä. Adalbert eli Bertil eli Adam on melkoisen takertuva ruikuttaja, jolla hommat ei tahdo mennä putkeen. Näin on varmasti kirjailija tarkoittanutkin, mutta tieto tästä ei saa minua silti pitämään hänestä enempää. Kyllä hän hitusen kirjan loppua kohden kehittyi järkevämmäksi, onneksi. Lotte puolestaan on ärsyttävä ja äkäinen, eikä hänen kiukuttelulleen ja toiminnalleen oikein annettu järkevää selitystä. Synnytyksen jälkeinen alakulo, joo. Viittauksia suvun taipumukseen mielen sairauksista, joo. Ehkä hänestäkin selviää lisää mahdollisessa seuraavassa osassa, mutta tässä kirjassa hän ei ollut minulle mieleinen hahmo.
Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet kuitenkaan niin rasittavia, että se olisi haitannut lukukokemusta.
Hitusen olisin kaivannut myös tunnetta tähän tarinaan. Kirjassa tapahtui tunteellisia asioita, mutta se tunne ei aivan välittynyt lukijalle asti.
Eniten kirjassa pidin Tutkimusmatkailijasta ja hänen saapumisensa aiheuttamasta suunnan muutoksesta. Erikoinen lisä perinteisten valtajuonittelujen keskelle. Tämä menee kyllä jännäksi ja odotan Parikalta uutta luettavaa innolla!
Tarina eteni todella mielenkiintoiseen suuntaan ja jätti täysin selvästi tarinan auki - jatko-osaa siis jälleen odotellessa.
Tässä kirjassa huomasin tosin sen, etten millään muotoa pidä kirjan päähenkilöistä. Adalbert eli Bertil eli Adam on melkoisen takertuva ruikuttaja, jolla hommat ei tahdo mennä putkeen. Näin on varmasti kirjailija tarkoittanutkin, mutta tieto tästä ei saa minua silti pitämään hänestä enempää. Kyllä hän hitusen kirjan loppua kohden kehittyi järkevämmäksi, onneksi. Lotte puolestaan on ärsyttävä ja äkäinen, eikä hänen kiukuttelulleen ja toiminnalleen oikein annettu järkevää selitystä. Synnytyksen jälkeinen alakulo, joo. Viittauksia suvun taipumukseen mielen sairauksista, joo. Ehkä hänestäkin selviää lisää mahdollisessa seuraavassa osassa, mutta tässä kirjassa hän ei ollut minulle mieleinen hahmo.
Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet kuitenkaan niin rasittavia, että se olisi haitannut lukukokemusta.
Hitusen olisin kaivannut myös tunnetta tähän tarinaan. Kirjassa tapahtui tunteellisia asioita, mutta se tunne ei aivan välittynyt lukijalle asti.
Eniten kirjassa pidin Tutkimusmatkailijasta ja hänen saapumisensa aiheuttamasta suunnan muutoksesta. Erikoinen lisä perinteisten valtajuonittelujen keskelle. Tämä menee kyllä jännäksi ja odotan Parikalta uutta luettavaa innolla!
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti