sunnuntai 30. kesäkuuta 2019

Kesäkuussa 2019 luetut:

Kesäkuussa tuli luettua 8 kirjaa. Kirjoista 7/8 oli mieskirjailijoita ja 3/8 kotimaisia. Suosikkejani olivat ikivihreä Ruohometsän kansa (joka tuli luettua osana verkkolukupiiriä) sekä Belinda Bauerin jännittävä Näkijä.
Keskiarvo lukemilleni kirjoille oli 3,75. 

Lukuhaasteiden tilanteet:

Pohjoinen lukuhaaste: 17/25
Helmet 2019 lukuhaaste: 32/50
Merikirjahaaste: 3 kirjaa

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami 3/5
Arvet - Henry Aho 4/5
Ruohometsän kansa - Richard Adams 5/5
Kolkko kaupunki - Ransom Riggs 3/5
Näkijä - Belinda Bauer 5/5
Lintuhäkki - Josh Malerman 3/5
Tutkimattomilla vesillä - Henry Aho 3/5
Paluu Uppelukseen - Henry Aho 4/5

Heinäkuun lukemisia ei tarvitse juuri miettiä - ne löytyvät suurimmaksi osaksi omasta kirjahyllystä. Kirpparilöytöjä sekä pari arvostelukappaletta.
En tosin yhtään tiedä, kuinka paljon heinäkuussa ehtii lukea. Mieheni jää viikon päästä kesälomalle ja meillä on kaikkea pikkukivaa suunnitteilla koko perheen voimin, joten lukuaikaa ei välttämättä ole niin paljon kuin tässä kuussa. Niin paljon kuin ehtii, kutenkin ;)


tiistai 25. kesäkuuta 2019

Tutkimattomilla vesillä & Paluu Uppelukseen - Henry Aho

Tutkimattomilla vesillä
Reuna kustantamo 2017
Sivuja 119

Paluu Uppelukseen
Reuna kustantamo 2019
Sivuja 131

Molemmat kirjat sopivat Merikirjahaasteeseen.

Tutkimattomilla vesillä käynnistää Hukkunuiden laakso- sarjan. Päähenkilönä on 12-vuotias Roni, joka rakastaa kirjoittamista ja elämää mökillä meren lähellä.
Roni on hieman erilainen kuin muut. Lapsuudessaan hän joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen liikkumisensa ja puheensa takkuilevat. Muutoin hän on sama reipas ja rohkea poika kuin aina ennenkin.
Eräänä päivänä Roni lähtee etsimään edesmenneensä vaarin vanhaa katiskaa. Myrsky yllättää ja hän ajautuu pienelle saarelle. Saarella on omituinen pajukaari, joka on portti toiseen maailmaan.
Roni joutuu Hukkuneiden laaksoon. Hän on Kulkija, elävä hukkuneiden joukossa. Hän saa ystäväkseen merikapteeni Simin sekä tämän kauniin tyttären Sateen. He ajautuvat hurjiin seikkailuihin ja mikä parasta - tässä toisessa maailmassa Roni on taas täysin terve.

"Roni sulki vihon ja katsoi merta. Oli jännittävää kuvitella, mitä vesi saattoi tuoda mukanaan. Merenpinta oli pelkkää vellovaa liikettä, mutta koskaan ei voinut tietää mitä oli pinnan alla, piilossa kaikkien muiden paitsi kalojen katseilta. Roni oli usein kuvitellut erilaisia otuksia vaanimaan aivan pinnan tuntumaan. "

Sarjan toinen osa, Paluu Uppelukseen, jatkaa Ronin tarinaa. Edellisen kirjan lopussa Roni palasi takaisin omaan maailmaansa. Nyt hänellä on kova kaipuu takaisin Uppelukseen, hukkuneiden ystäviensä luo.
Roni täyttää 13 vuotta ja toivoo vanhemmiltaan lahjaksi retkeä pikku saarelle, jossa salaperäinen pajukaari sijaitsee. Vanhemmat lähtevät mukaan ja he kulkevat kaaren läpi - he eivät tosin pääse ystäviensä luo, vaan vaaralliselle Luurankosaarelle.
Sateen lahjoittaman korun avulla Roni ja Sade löytävät taas toisensa. Retki Hukkuneiden laaksoon muuttuu koko ajan hurjemmaksi ja jännittävämmäksi. Kuinka Ronin vanhemmat suhtautuvat paikkaan ja sen asukkaisiin? Kuinka Ronin ja Sateen suhde kehittyy? Mitä taikaa laaksossa on, kun Ronin vaivat paranevat myös oikeassa maailmassa?

"Kapteenin tytär Sade seisoi suuren purjelaivan keulassa ja tähysi merelle. Aluksessa oli upea keulakuva, mutta sen kauneus kalpeni Sateen rinnalla. Hänellä oli valkoinen mekko yllään, silmät olivat sirrillään, huulet tiukkana viivana. Silmistä kuvastui rohkeus ja päättäväisyys. Sen vuoden aikana, kun he olivat olleet pois kotoaan, Sade oli oppinut paljon. Hänestä oli tullut urhea. "

Mielipide:

Olen elämäni aikana lukenut paljon nuorten, erityisesti nuorten aikuisten kirjoja. Nämä kirjat listaan itse ihan puhtaasti nuorten kirjoiksi, alle 15- vuotiaille sopiviksi. Kirjojen pituus, kielen yksinkertaisuus ja tapahtumien nopea tahti sopivat hyvin nuorille lukijoille. Jos siis kaipaat tai haluat vinkata jollekin seikkailusta, fantasiasta ja hitusen nuorten romantiikasta, nappaa nämä :)
Pidin kovasti kirjan aiheesta - nuori, vammautunut poika joutuu uskomattomiin seikkailuihin ja saa kokea olevansa taas kunnossa. Uusi, salaperäinen maailma kuolleille. Merirosvoja, merenneitoja ja merihirviöitä. Jännittävää!
Juonipaljastus!
(Itse hieman petyin, kun Roni parani yhtäkkiä vammoistaan käytyään Uppeluksessa. Itse olin jotenkin ajatellut sen olevan sarjan yksi tärkeistä kantavista tekijöistä - nuorten erilaisuus, hyväksyminen, sopeutuminen. Että erilaisuutta olisi käsitelty jotenkin lisää - tosin Paluu Uppelukseen loppui siten, että jatkoa on todennäköisesti luvassa, joten sitähän ei yhtään tiedä mihin suuntaan tarina taas kääntyy)
Tutkimattomilla vesillä oli paikoin mielestäni hieman tönkkö. Paluu Uppelukseen oli siihen verrattuna paljon sulavampi, sujuvampi. En osaa sanoa, mikä eron teki. Muuttuinko kirjoitustyyli vai oliko kyse vain erilaisesta kerronnasta? Helpottiko se, että taustatarina oli jo tuttu?
Ja yksi kritiikki; 12- vuotiaalle juotetaan olutta! Ei, ei, ei... Itse toivoisin aina nuorten kirjoilta sitä, että niissä kannatettaisiin viisaita valintoja. Olisipa Roni ollut viisas ja kieltäytynyt... Vaikka tämä on vain kirja, niin millaisen kuvan se antaa vaikkapa sille 12- vuotiaalle nuorelle lukijalle?
Noh, jos ei anneta pikkuasian häiritä, kirjat olivat oikein mukavia. Kyllä minä näitä uskaltaisin suositella nuorille lukijoille :)

Tutkimattomilla vesillä 3/5
Paluu Uppelukseen 4/5



lauantai 22. kesäkuuta 2019

Lintuhäkki - Josh Malerman

Englanninkielinen alkuteos Bird Box 2014
Karisto kustannus 2019
Suomentanut J.Pekka Mäkelä
Sivuja 316
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

"Malorie seisoo keittiössä ja miettii. Hänellä on kosteat kädet. Hän vapisee. Hän rummuttaa hermostuneesti varpaillaan halkeilleita lattialaattoja. On aikaista, aurinko on varmaankin vasta kurkistamassa taivaanrannan takaa. Hän katselee, kuinka sen vaatimaton valo muuttaa ikkunaa peittävävät paksut verhot pehmeämmän sävyiseksi mustaksi, ja ajattelee: -Siellä on sumua."

Lyhyesti:

Malorie saa tietää olevansa raskaana samoihin aikoihin, kun maailmalla alkaa tapahtua kummia. Ihmiset alkavat käyttäytyi mielipuolisesti lähinnä itseään kohtaan ja puhutaan, että he näkevät jotain juuri ennen sekoamistaan. Ihmiset alkavat naulata ovia ja ikkunoita umpeen, peittää silmiään ja lukittautua koteihinsa.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, toisella kuvataan tapahtumia kaiken alkaessa.
Toisessa ajassa Malorie on lasten kanssa veneessä 5 vuotta myöhemmin - hän etsii turvapaikkaa, josta hän kuuli puhelimessa 4 vuotta aiemmin. Pystyvätkö he taittamaan pitkän ja vaarallisen jokimatkan silmät sidottuina, pelkän kuulo- ja tuntoaistinsa varassa?
Kirja on hurja selviytymistarina maailmasta, joka ajaa ihmiset mielipuolisuuden valtaan. Pystyykö kukaan elämään tässä tuhoutuvassa maailmassa ilman näköaistia?

"Hän nostaa kättään ja tuo sormensa mustalle kankaalle. Hetken aikaa sekä hän että olio pitelevät samaa sidettä. Tämä olio, tai joku sen kaltainen, varasti häneltä Shannonin, äidin, isän ja Tomin. Tämä jokin, ja sen kaltaiset, ovat varastaneet lapsilta lapsuuden. "Ei" hän sanoo ja vetää kankaasta. "Tämä on minun."

Mielipide:

Kirjasta on tehty myös Bird Box- niminen elokuva Netflixiin.
Itse yleensä luen kirjan ensin. ja katson sitten elokuvan. Tällä kertaa tein poikkeuksellisesti toisinpäin - enkä pysty olemaan vertaamatta kirjaa elokuvaan (suosittelen siis tutustumaan kirjaan ensin).
Pidin molemmista. Elokuva oli dramaattisempi ja aika montaa asiaa oli muutettu - se oli toisaalta hyvä, sillä ei tuntunut liikaa siltä että tiedän kirjan tapahtumat (paitsi loppuratkaisun, mikä vei osan kirjan viehätyksestä).
En kokenut kirjaa tai elokuvaa pelottavaksi, saati kovin jännittäväksi. Hyvät pelon ainekset olivat molemmissa ja molemmat olivat viihdyttäviä. Moni asia (etenkin kirjassa) tuntui minusta kuitenkin tapahtuvan liian helposti (esimerkiksi Tomin ja Julesin tavarankeruumatkat, vedenhaku, jopa venematka).
Pisteitä annan 3/5

keskiviikko 19. kesäkuuta 2019

Näkijä - Belinda Bauer

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 16: kirjassa liikutaan todellisen ja epätodellisen rajamailla.

Englanninkielinen alkuteos 2015 The Shut Eye
Karisto kustannus 2017
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 405

"John Marvel katsoi kelloa. Se näytti kahdeksan kolmekymmentäseitsemän: edellisestä katsomiskerrasta oli alle minuutti. Marvel oli luvannut Debbielle, että tulisi yhdeksään mennessä. Minä tahansa muuna iltana se olisi ollut yhdentekevää, mutta jostain käsittämättömästä syystä tämä ilta teki poikkeuksen."

Lyhyesti:

Annan ja Jamesin 4-vuotias poika Daniel katoaa kotikadultaan. Vuosi katoamisen jälkeen Anna on yhä surusta sekaisin - hän istuu päivittäin viereisen korjaamon pihalla puhdistamassa pieniä jalanjälkijä, jotka ovat painuneet betoniin.
Anna ei suostu uskomaan poikansa kuolemaan ja viimeisenä keinona hän ajautuu tv:ssäkin esiintyneen meedion luo. Hän pyytää ja anelee tätä auttamaan poikansa löytämisessä.
John Marvel on koppava poliisi, joka etsii muiden heikkoja kohtia ja käyttää niitä hyväkseen. Hän ei huomaakaan, kuinka hänen heikoksi kohdakseen muodostuu vuosi sitten kadonnut tyttö Edie. Lähes pakkomielteisesti hän jatkaa tutkimuksiaan, esimiesten vastustuksesta huolimatta. Ja vaikkei hän todellakaan usko meedioihin tai mihinkään yliluonnolliseen, lopulta hänkin joutuu pyytämään apua...
Onko vielä mahdollista löytää kadonneet lapset?

"Jokainen ilmaan piiretty ympyrä sai Annan tuntemaan olonsa paremmaksi. Ympyrät muuttivat kaiken paremmaksi. Miksi hän ei ollut sitä aiemmin tajunnut? Kuinka se oli saattanut jäädä häneltä huomaamatta? Kaikkihan oli ihan silmien edessä! Jo pelkkä ympyröiden piirtäminen oli vapauttavaa; hän toivoi, että kaikki saisivat tuntea saman, ja hymyili rohkaistakseen penkeillä istujia, joille hän ei kuitenkaan pystynyt puhumaan koska oli hilpeässä kuplassa johon mahtui vain kääntymistä ja ympyröitä ja kääntymistä ja ympyröitä."

Mielipide:

Belinda Bauer teki sen taas - ihan mielettömän hyvä ja koskettava dekkari!
Näkijä on Bauerin viides  suomennettu teos. Blogistani löytyy arviot kahdesta ensimmäisestä (Hautanummi ja Tappajan katse). Olen lukenut myös kaksi muuta (Kadonneet lapset sekä Ruumis nro 19), tosin taukoni aikana. Bauerin kuudes kirja on suomennettu tänä vuonna, Kauniit kuollessaan, ja se on ehdottomasti lukulistallani :)
Kaikki Bauerin kirjat ovat olleet loistavia, jännittäviä, koukuttavia ja yllättäviä. Niihin on helppo päästä mukaan ja ne pitävät otteessaan loppuun saakka.
Näkijään mielenkiintoa toi meedioiden näyt - voiko niihin luottaa? Onko kaikki huijausta, vai sittenkin täyttä totta? Miten näkyjä pitäisi tulkita? Voiko tällainen tarina saada onnellista loppua?
Henkilöt olivat mielenkiintoisia ja etenkin Annan mielen järkkymistä oli kuvattu hienosti. Poliisi John Marvel oli paikoin ärsyttävä, mutta lopussa hänestäkin paljastui yllättäviä piirteitä.
Surullista, mutta mielenkiintoista oli myös lukea välillä pätkiä Edien näkökulmasta kerrottuna.
Itse arvasin kaappaajaan jossain vaiheessa kirjaa, mutta en osannut perustella arvaustani mitenkään. Osuin kuitenkin oikeaan ja motiivi olikin surullisempi kuin olisin osannut kuvitella.
5/5!

perjantai 14. kesäkuuta 2019

Kolkko kaupunki - Ransom Riggs


Englanninkielinen alkuteos Hollow City 2014
Kustantamo S&S 2016
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivumäärä 393

Tässä arviointi sarjan ensimmäisestä osasta - Neiti Peregrinen koti eriskummallisille lapsille. 

"Me soudimme satamasta ohi keinahtelevien veneiden, joiden saumat tihkuivat ruostetta, ohi äänettömien merilintuneuvostojen jotka nostivat katseensa verkoistaan ja tuijottivat meitä ilmeettöminä arvaillen varmaan, olimmeko totta vai kuvitelmaa, pelkkiä veden kuljettamia aaveita vai pian aaveiksi muuttuvia. Meidän kolmessa kiikkerässä veneessämme oli kymmenen lasta ja yksi lintu, ja me soudimme hiljaisen määrätietoisesti suoraan kohti ulappaa, missä ainoa turvasatama lähimaillakaan oli juuri se, josta nopeasti loittonimme, tuo karu saari, jonka aamunkoiton sinikultainen valo maalasi maagisesti." 
(Uskomatonta muuten, että tuossa on vain kaksi! lausetta kirjan alusta. Olisiko voinut hieman pätkiä lauseita...?)

Lyhyesti:

Eriskummalliset lapset ovat onnistuneet pelastamaan ottoäitinsä ja suojelijansa neiti Peregrinen kalmiailta ja ovat pakomatkalla pienillä veneillä. Ainoa ongelma on, että neiti Peregrine on juuttunut lintuhahmoonsa ja he tarvitsevat toisen ymbrynen apua - ja lähes kaikki ymbrynet on siepattu.
Alkaa hurja pakomatka, jonka aikana he kohtaavat mm. eriskummallisia eläimiä, ystävällisiä kiertolaisia sekä pahoja kalmitaita ja kuorioita.
Jacob, yksi kirjan päähenkilöistä, kipuilee tunteissaan Emmaa kohtaan sekä kaipaa kotiinsa, mutta kokee olevansa velkaa neiti Peregrinelle.
Löytävätkö lapset apua ajoissa? Jäävätkö se kalmiaiden vangeiksi?

"Ajatus oli mukava: ettei eriskummallisuus ollut vaillinaisuus vaan yltäkylläisyys, ettei minulta puuttunut jotain, mitä normaaleilla oli, vaan heiltä puuttui eriskummallisuus. Että me olimmekin enemmän emmekä vähemmän. - Minä vihaan noita humpuukijuttuja, Emma sanoi. -Että voisi muka pyydystää toisen sielun purkkiin? Karmivaa."

Mielipide:

Kirja (myös ykkösosa) on kuvitettu vanhoin valokuvin. Se tekee kirjasta hurjan mielenkiintoisen, on mahtavaa sekä kuvitella että nähdä millaisia hahmoja ja paikkoja tarinassa on.
Pidin kirjasta paljon. En tosin muistanut enää ensimmäisestä osasta juuri mitään, mutta pääsin nopeasti kärryille. Eriskummalliset hahmot eriskummallisine taitoineen ovat hauskan mielenkiintoisia ja persoonallisia. Toki hahmoja on paljon, mutta minusta heistä jokaisesta kerrottiin sopivasti.
Ei tämä kirja ihan yhtä hyvin sytyttänyt kuin ykkösosa. Sarjaan on kirjoitettu vielä kolmaskin kirja, sitä ei tosin ole (vielä?) suomennettu. Se on kuitenkin pakko lukea, jos suomennos tulee, niin jännään kohtaan kirja jäi :)
Kirjassa tapahtui paljon, välillä tuntui että pulasta päästiin liian helpolla. Tai jotenkin tuntui myös hölmöltä, että heillä oli mahtavia eriskummallisia kykyjä, eivätkä he uskaltaneet niitä käyttää puolustautuakseen.
No, jokatapauksessa, luettava kirja, mielenkiintoinen jatko sarjalle.
3/5

tiistai 11. kesäkuuta 2019

Ruohometsän kansa - Richard Adams

Helmet 2019 lukuhaaste 8: kirja kuuluu mielestäni yleissivistykseen.

Englanninkielinen alkuteos Watership down 1972
WSOY 1975
Suomentanut Kersti Juva
Sivumäärä 416
"Esikkojen aika oli ohi. Metsän laidassa näkyi vanhalle aidalle ja pensaikkoiselle ojalle viettävässä rinteessä tammien alla sinijuurien välissä jokunen häipyvä vaaleankeltainen läikkä. Aidan toisella puolella kohoava osa niittyä oli täynnä kaniininkoloja."

Lyhyesti: 

Viikka, Pähkinän veli, saa pahan aavistuksen. Koko Sandlefordin kaniiniyhdyskunta on pahassa vaarassa. He yrittävät saada ylikaniinin ja muut uskomaan, että pesät on jätettävä ja lähdettävä. Muut eivät usko Viikan aavistukseen, joten Pähkinä, Viikka ja muutama muu kaniini lähtevät. 
Alkaa uskomaton matka, jossa he kohtaavat monenmoisia vaaroja. 
!Älä lue eteenpäin, jos et halua tietää juonesta enempää!
He löytävät Esikko- nimisen kaniinin yhdyskunnan. Kanit ovat vahvoja, terveitä ja saavat paljon flayrahia eli herkkuruokaa. Pesässä vallitsee kuitenkin omituinen ilmapiiri, kysymyksiin vastaillaan kierrellen ja kaneja katoaa.. Viikka on kauhuissaan ja yrittää vakuuttaa muut pesän pahuudesta. Isopään jäätyä ihmisten ansaan, he lähtevät jatkamaan matkaa. 
Kanit käyttävät äärimmäistä nokkeluutta. He kertovat tarinoita El-ahrairahista, Frithistä sekä Fu Inlen mustasta kaniinista. He löytävät paikan omalle yhdyskunnalleen ja kaivavat Hunajakennon - suuren pesän. He törmäävät vaaralliseen kenraali Ratamoon, joka hallitsee läheistä Efrafan kanikylää kurilla ja julmuudella. 
Kanit nokkeluudellaan saavat houkuteltua mukaansa muutaman naaraan, mutta saavat samalla vahvan vihollisen joka lähtee heidän peräänsä. Kirja huipentuu Hunajakennon puolustukseen Efrafalaisten soturikanien hyökkäykseltä. 

"Hän oli vähän aikaa järjissään ennen kuolemaansa ja muistan osan siitä mitä hän sanoi. Sinikello oli toistellut että ihmiset vihasivat meitä sen tähden että me ryöväämme peltoja ja puutarhoja ja Kannusruoho vastasi: " eivät ne sen takia kylää hävittäneet. Ne tekivät sen siksi että kylä oli tiellä. Ne tappoivat meidät koska niitä huvitti."

Mielipide:

Liityin instagramissa Vaajakosken kirjaston pitämään lukupiiriin. Lukupiirikirjaksi valikoitui Ruohomesän kansa. 
Olin alkuun hieman epäileväinen, varsinkin kun kirjan takakansikaan ei oikein antanut mitään kuvaa kirjasta. 
Yllätyin kuitenkin iloisesti, sillä tarina oli todella mukaansatempaava ja persoonalliset kaniinit yllättivät minut aina kekseliäisyydellään. Jännitin hurjasti tapahtumia ja odotin koko ajan, että kenelle käy huonosti. 
Teksti oli ainakin minulle aika hidaslukuista, en osaa sanoa miksi. Kirjassa oli kyllä paljon "kaniininkielisiä" sanoja, jotka varmaan osittain aiheuttivat pientä tökkimistä. Jouduin esimerkiksi ainakin tarinan alkupuolella aina miettimään, mitäs se silflay tai hraka tarkoittikaan (kirjassa oli kyllä alaviitteitä ja lopussa sanasto, josta pystyi tarkistamaan mitä mikin tarkoitti ;). Kieli oli hauskaa ja kekseliästä, eikä hidaslukuisuus haitannut. 
Minusta kirjassa oli ihanaa myös se, kuinka kaniinit pitivät yhtä ja olivat valmiita muuttamaan totuttuja tapoja selvitäkseen (esim. koiraat eivät kaiva pesäkoloa, mutta Pähkinän jengin oli välillä pakko). Lisäksi ystävystyttiin ja tehtiin palveluksia muille eläimille, esimerkiksi lokki Kehaarille. 
Todella mahtava, hauska, kekseliäs ja omanlaisensa kirja. 
5/5!

maanantai 10. kesäkuuta 2019

Dekkariviikko 2019

Valtakunnallista dekkariviikkoa vietetään 10.-16.6.2019.
Tämä on siis jo kuudes järjestetty dekkariviikko.
Viikon aikana kirjakaupat nostavat esille uutuuksia, sekä pokkareiksi ehtineitä suosikkeja.

Minä en ehdi tällä viikolla (ainakaan luultavasti) lukemaan dekkareita, sillä kirjastosta on lainassa muutamia muita jotka haluan ehtiä lukea ennen palautusta.

Pohjoisen lukuhaasteen ensimmäinen lisähaaste onkin sopivasti Dekkarihaaste. 
Lisähaaste on julkaistu jo huhtikuussa, mutta viimeistään nyt siihen kannattaa tarttua jos haaste kiinnostaa ;) Aikaa haasteen suorittamiseen on tosin vuoden loppuun asti, joten kiirettä ei ole. Dekkarihaasteessa on 9 kohtaa, tässä niistä muutama:
-Dekkari, josta on tehty tv-sarja
-Tieteis- tai fantasiadekkari
-Dekkari, jonka kannessa on ruusu, eläin tai kulkuneuvo
-Dekkari, jonka tapahtumiin liittyy meri tai järvi

Tässäpä muuten listattuna (ja linkitettynä arvosteluihin) muutamia lempparidekkareitani:
(Ja tässä linkki kaikkiin dekkariarvosteluihini)

- Camilla Läckbergin Fjällbacka- sarja
Huomasin itseasiassa, että minulla on arvostelu vain Majakanvartijasta vaikka olen lukenut kaikki sitä aiemmatkin osat ja hyllystäkin löytyy aika moni :) Sarja on kuitenkin 5/5!!
-Tess Gerritsenin sarja kertoo etsivä Jane Rizzolista sekä kuolinsyyntutkija Maura Islesistä. Jännittäviä rikoksia ja vahvoja naishahmoja. Tykkään! Nämäkin löytyvät melkein kaikki omasta hyllystä. 
- Belinda Bauerin nummille sijoittuvat dekkarit ovat myös mainioita. Huomasin, että tässä keväällä on tulossa myös uutta Baueria ja edellinenkin uutuus taitaa olla minulla vielä lukematta. Näitä on siis odotettavissa :)
- Kathy Reichs on kirjoittanut myös vahvasta naispäähenkilöstä, Temperance Brennanista, joka on oikeusantropologi ("luututkija"). Tästä on tehty myös tv-sarja Bones, joka on katsomisen arvoinen :)


Must Read- listallani on myös Lars Keplerin dekkareita jonossa, kuvan kaksi teosta odottavat omassa hyllyssä. Todella monen kehumia!


Jos tykkää historiasta sekä dekkareista, suosittelen Taina Parikan Varkaus Vaskitehtaassa sekä Kalkki kadoksissa- kirjoja. Lyhyitä ja näppäriä murhattomia rikoskirjoja.

Toinen hyvä historiallisten dekkareiden sarja on C.J. Sansomin 1500- luvulle sijoittuva Matthew Shardlakesta kertovat kirjat. Olen itse lukenut kaksi ensimmäistä osaa, muut ovat vielä jonossa :)

Mitkä ovat teidän suosikkejanne? :)

keskiviikko 5. kesäkuuta 2019

Arvet - Henry Aho

Reuna kustantamo 2015
Sivumäärä 302

"Raskaat kyyneleet sulattivat mustan ripsivärin ja kuljettivat sitä vaaleita poskia pitkin muumityynyliinaan painettujen sadepisaroiden joukkoon. Pienet muumipeikot torjuivat sadepisaroita keltavihreillä sateenvarjoilla, mutta kyyneleitä ne eivät pystyneet torjumaan. "


Lyhyesti:

Romaani kiusatuista.
Laila muuttaa Vaasasta pikkukylä Teuvalle. Kaikki tuttu jää taakse, ystäviä on ikävä. Hänellä on kuitenkin hyvät välit vanhempiinsa, vaikka isä tekeekin paljon töitä ja äiti on välillä ajatuksissaan bonsai- puiden keskellä. Uuteen yläkouluun tutustuminen ei olekaan niin mutkatonta, kuin hän oli kuvitellut. Lailan erilainen mutta kaunis ulkonäkö aiheuttaa kateutta ja kiusaamista. Haukkumista, tavaroilla heittelyä, tönimistä, nolaamista... Iloinen ja aurinkoinen Laila muuttuu entisen itsensä varjoksi..
Jarkko on sietänyt kiusaamista jo kaksi vuotta. Hän jaksaa sillä ajatuksella, että on viimeinen vuosi yläkoulussa ja sitten hän pääsee lukioon pakoon kiusaajaansa. Kotonakaan ei ole helppoa - isä vertaa häntä jatkuvasti menehtyneeseen veljeen, joka loisti urheilusuorituksillaan. Jarkon hyvä koulumenestys ja kiinnostus kirjoittamiseen eivät auta missään mielessä.
Milla on vasta aloittanut yläkoulun. Hän tulee uskovaisesta perheestä, eikä aina ihan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Hänellä on kuitenkin ulkonäköpaineita ja ajautuu kokeilemaan äärimmäistä keinoa laihduttaakseen.
Tomilla menee lujaa. Hän on koulun kingi, jota pelätään ja kunnioitetaan. Häntä ei kannata ärsyttää, sillä hän osaa tehdä toisten elämästä yhtä helvettiä. Kotioloissa ei ole kehumista, kun ottovanhemmat ryyppäävät kaikki rahat ja Tomi on oman onnensa nojassa.
Tarina etenee vuorotellen näiden hahmojen kertomana.

"Hän mietti kaiken lopullisuutta. Sitä, että pieni asia voi kasvaa niin suureksi, että se muuttaa kaiken. Pahimmassa tapauksessa muutos on niin suuri, että se on lopullinen. Kuolemasta kun ei ole paluuta takaisin. "

Mielipide:

Todella hieno kirja, todella tärkeästä aiheesta.
Toivon todella, että moni nuori tarttuisi tähän ja miettisi, miten kohtelee muita. Miten se yksi pieneltä tuntuva sana tai teko voi muuttaa toisen elämää. Kuinka se voi jättää jälkeensä monenlaisia arpia.
Tässä oli käsitelty monipuolisesti kiusaamisen eri muotoja, sekä henkilöiden selviytymiskeinoja. Henry Aho oli kuvannut hyvin nuorten elämää ja tunteita ja teksti kosketti ja upposi myös tällaiseen vähän alle 3-kymppiseen lukijaankin. Vaikka henkilöitä oli monta ja välillä asioita tuli kerrattua jokaisen henkilön näkökulmasta, en minä ainakaan siitä häiriintynyt.
En itseasiassa nyt äkkiseltään edes muista lukeneeni muita kirjoja aiheesta. Toki monissa (etenkin nuorten-)kirjoissa kiusaaminen on osa muuta tarinaa, mutta tämä oli todella vahva tarina juuri kiusaamisesta.
Lukekaa :)
4/5


maanantai 3. kesäkuuta 2019

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami

Pohjoinen lukuhaaste kohta 15: afrikkalaisen tai aasialaisen kirjailijan kirjoittama kirja.
Helmet 2019 lukuhaaste 10: rodullistetun kirjailijan kirjoittama kirja (tämä oli hieman vaikea kohta, enkä ole varma kelpuuttaisivatko muut tätä tähän.. Mutta Murakamiin voi kai liittää "aasialaisen kirjailijan" liitteen, joten??)

Japaninkielinen alkuteos Onna no inai otokotachi, englanniksi Men Without Women 2014.
Tammi 2016
Sivumäärä 276

"Kafuku oli ollut lukemattomia kertoja naisen kyydissä, ja hänen kokemuksensa mukaan useimmat naisautoilijat saattoi jakaa kahteen ryhmään. Jotkut olivat hieman liian aggressiivisia ja jotkut taas hieman liian varovaisia. Jälkimmäisiä oli - onneksi- selvästi enemmän. Yleensäkin saattoi sanoa, että naiset ajoivat miehiä huolellisemmin ja varovaisemmin."

Lyhyesti:

Miehiä ilman naisia on 7 novellin mittainen kokoelma tarinoita, joissa pääosassa ovat tavalla tai toisella naisen menettäneet miehet.
Takakannesta lainattuna:
"... tarinakokoelma, jossa yhdistyvät nautinnollisesti surumielisyys, huumori ja fantasia. ... Murakami kertoo kaipuusta ja himosta, unohtumattomista naisista ja tunteellisista miehistä."

"Vain miehet ilman naisia tietävät, miten surullista, miten satuttavaa on tulla yhdeksi heistä. Vain he tietävät, miltä tuntuu menettää länsituulensa."
"Miehiin ilman naisia on helppo liittyä. Riittää, että rakastaa syvästi jotakuta naista ja että nainen lähtee pois. Useimmissa tapauksissa (kuten tiedät) kavalat merimiehet vievät hänet pois. ... Siten sinusta tulee siis yksi miehistä ilman naisia. Se tapahtuu silmänräpäyksessä. "

Novellien nimet:

Drive My Car
Yesterday
Itsenäinen elin
Seherazade
Kino
Rakastunut Samsa
Miehiä ilman naisia

Mielipide:

Olen lukenut paljon kehuja Murakamista. Itse olin hieman epäileväinen.
Päätin kuitenkin rohkeasti, mutta ennakkoluuloisesti tarttua ohuimpaan Murakamin teokseen jonka kirjastosta löysin - saisinhan sillä täytettyä pari haastekohtaa.
Noh, oloni on hieman ristiriitainen.
Tyyli on kyllä kaunis, omalaatuinen ja jätti haikean mielen. Novellit eivät muistuttaneet liikaa toisiaan, vaikka jokaiseen liittyi sama pohja-ajatus. Ensimmäisten novellien kohdalla mietin, missä puhuttu fantasia? Loppua kohden sekin löytyi.
Ehkä Murakamin tarinat olivat minulle liian hienoja. Ehkä en löytänyt niistä kätkettyjä asioita. Ehkä en arkiaskareiltani ehtinyt uppoutua tähän kunnolla.
Itse kuitenkin pidin eniten Seherazadesta sekä Kinosta. Ne olivat omasta mielestäni selkeimmät ja Kinossa varsinkin kaksoismerkitykset ja oman mielen syöverit kuvattiin hienosti.
Minun täytyy varmaan palata Murakamiin myöhemmin uudelleen, toiseen teokseen, paremmalla ajalla ja enemmän ajatuksella. Jollain tapaa kaikki kiehtoi minua (vaikka ehkä välillä seksistisyys/naisten kommentointi hieman hyppi silmille) ja jätti mystisen olon. Omituista...
3/5


Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...