Ruohometsän kansa - Richard Adams

Helmet 2019 lukuhaaste 8: kirja kuuluu mielestäni yleissivistykseen.

Englanninkielinen alkuteos Watership down 1972
WSOY 1975
Suomentanut Kersti Juva
Sivumäärä 416

"Esikkojen aika oli ohi. Metsän laidassa näkyi vanhalle aidalle ja pensaikkoiselle ojalle viettävässä rinteessä tammien alla sinijuurien välissä jokunen häipyvä vaaleankeltainen läikkä. Aidan toisella puolella kohoava osa niittyä oli täynnä kaniininkoloja."

Lyhyesti: 

Viikka, Pähkinän veli, saa pahan aavistuksen. Koko Sandlefordin kaniiniyhdyskunta on pahassa vaarassa. He yrittävät saada ylikaniinin ja muut uskomaan, että pesät on jätettävä ja lähdettävä. Muut eivät usko Viikan aavistukseen, joten Pähkinä, Viikka ja muutama muu kaniini lähtevät. 

Alkaa uskomaton matka, jossa he kohtaavat monenmoisia vaaroja. 

!Älä lue eteenpäin, jos et halua tietää juonesta enempää!

He löytävät Esikko- nimisen kaniinin yhdyskunnan. Kanit ovat vahvoja, terveitä ja saavat paljon flayrahia eli herkkuruokaa. Pesässä vallitsee kuitenkin omituinen ilmapiiri, kysymyksiin vastaillaan kierrellen ja kaneja katoaa.. Viikka on kauhuissaan ja yrittää vakuuttaa muut pesän pahuudesta. Isopään jäätyä ihmisten ansaan, he lähtevät jatkamaan matkaa. 

Kanit käyttävät äärimmäistä nokkeluutta. He kertovat tarinoita El-ahrairahista, Frithistä sekä Fu Inlen mustasta kaniinista. He löytävät paikan omalle yhdyskunnalleen ja kaivavat Hunajakennon - suuren pesän. He törmäävät vaaralliseen kenraali Ratamoon, joka hallitsee läheistä Efrafan kanikylää kurilla ja julmuudella. 

Kanit nokkeluudellaan saavat houkuteltua mukaansa muutaman naaraan, mutta saavat samalla vahvan vihollisen joka lähtee heidän peräänsä. Kirja huipentuu Hunajakennon puolustukseen Efrafalaisten soturikanien hyökkäykseltä. 

"Hän oli vähän aikaa järjissään ennen kuolemaansa ja muistan osan siitä mitä hän sanoi. Sinikello oli toistellut että ihmiset vihasivat meitä sen tähden että me ryöväämme peltoja ja puutarhoja ja Kannusruoho vastasi: " eivät ne sen takia kylää hävittäneet. Ne tekivät sen siksi että kylä oli tiellä. Ne tappoivat meidät koska niitä huvitti."

Mielipide:

Liityin instagramissa Vaajakosken kirjaston pitämään lukupiiriin. Lukupiirikirjaksi valikoitui Ruohomesän kansa. 

Olin alkuun hieman epäileväinen, varsinkin kun kirjan takakansikaan ei oikein antanut mitään kuvaa kirjasta. 

Yllätyin kuitenkin iloisesti, sillä tarina oli todella mukaansatempaava ja persoonalliset kaniinit yllättivät minut aina kekseliäisyydellään. Jännitin hurjasti tapahtumia ja odotin koko ajan, että kenelle käy huonosti. 

Teksti oli ainakin minulle aika hidaslukuista, en osaa sanoa miksi. Kirjassa oli kyllä paljon "kaniininkielisiä" sanoja, jotka varmaan osittain aiheuttivat pientä tökkimistä. Jouduin esimerkiksi ainakin tarinan alkupuolella aina miettimään, mitäs se silflay tai hraka tarkoittikaan (kirjassa oli kyllä alaviitteitä ja lopussa sanasto, josta pystyi tarkistamaan mitä mikin tarkoitti ;). Kieli oli hauskaa ja kekseliästä, eikä hidaslukuisuus haitannut. 

Minusta kirjassa oli ihanaa myös se, kuinka kaniinit pitivät yhtä ja olivat valmiita muuttamaan totuttuja tapoja selvitäkseen (esim. koiraat eivät kaiva pesäkoloa, mutta Pähkinän jengin oli välillä pakko). Lisäksi ystävystyttiin ja tehtiin palveluksia muille eläimille, esimerkiksi lokki Kehaarille. 

Todella mahtava, hauska, kekseliäs ja omanlaisensa kirja. 

5/5!