Unennäkijä - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2021
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Lapsen tukkoinen ynähtely tavoitti Accolonin tietoisuuden unen läpi. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään makuukomeron hämärässä. Ovien välistä kajasti ohut ja värisevä valonsäde, tulisijan liekkien loimotus. Keittiöpiiat olivat jo hereillä ja täydessä työntouhussa. Lapsi yski edelleen, ja Accolon kurottautui kurkistamaan yläpuolellaan katosta roikkuvaan kehtoon."

Unennäkijä on jatkoa Korpinlaululle ja Karhuneidolle. 
Tarina jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. 
Marrec on menossa naimisiin Brangwenin kanssa ja Brangwenin on vaikea sopeutua tulevaan asemaansa. Haasteet perillisten tuottamisessa eivät suinkaan lisää neidon luottamusta itseensä ja asemaansa. 
Vasalliprinssi Cormac on huonossa kunnossa ja pian onkin edessä uuden hallitsijan valinta. Savusälvän väki onnistuu puhumaan prinssiksi yhden omistaan kuninkaanmaalaisen sijasta ja "karhukuninkaaksi" kruunataan Sigge, Sigrin poika ja Etainin lapsenlapsi. 
Kuninkaanmaalta saapuu muitakin vieraita, muuan Mairtin, jonka tehtävänä on vakoilla Savusälvän toimia. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja muuttuu, kun Elbren- neito siepataan ja Mairtin osallistuu pelastustoimiin. 
Edesmenneen Nuolennokan Rowanin tytär Rowena karkaa äitinsä helmoista ja tutustuu Siggeen. Rowenalla on myös näkemisen lahja, eivätkä näyt lupaa hyvää. Onko uusi sota tulossa ja mitä on tällä kertaa hintana?

"Hänen omissa silmissään Savusälpä oli juuri sanoillaan ja teoillaan noussut kapinaan. Enää tarvitsisi saada kuningas ymmärtämään, ettei kyse ollut vain satunnaisesta tunteenpurkauksesta, vaan tämän kansan sydämeen juurtuneesta uskottomuudesta hallitsijaansa kohtaan."

Kirja siis päättää Sarjanojan trilogian. 
Pidin tästä osasta eniten, tämä oli kirjoista selkein. Tässä ei hypitty vuosia eteenpäin, eikä mukaan tullut liikaa uusia hahmoja. Toki hahmoja oli edelleen paljon, mutta suurin osa oli onneksi ennestään tuttuja. Ja kirjan alkusivuilla oli luettelo henkilöistä, josta pystyi tarpeen vaatiessa tarkistamaan, kuka oli kukakin (en muista oliko aiemmissa kirjoissa). 
Pidin tässä myös siitä, että tiettyihin henkilöihin pääsi tutustumaan paremmin, he olivat vihdoinkin muutakin kuin pelkkä nimi muiden joukossa. Kerronta oli edelleen aika toteavaa, eikä tästä välittynyt minulle suuria tunteita, mutta parannusta aiempiin osiin kuitenkin oli. 
Kirjan loppu tuntui hieman hätäiseltä ja vallanvaihdos miehiltä naisille tapahtui melkoisen helposti. Lopussa oli siis jälleen suuri taistelu, jossa menetettiin ihmisiä, mutta tämä jätti lukijan kylmäksi. 
Ihan kelpo sarja, vaikka odotinkin koko ajan enemmän. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta viihdyttävä. 

3/5

Karhuneito - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2020
Sivuja 445
Kirjasto

"Kirpeän jäiset pisarat putoilivat neuloina iholle, takertuivat seitinohuiksi rihmoiksi tuttua polkua kotiin taivaltavan hevosen turkkiin. Ratsastajan pää oli painuksissa, hartiat väsymyksen painamat. Ja häpeän, sillä mitään muuta kuin häpeäänsä ei Rowan pystynyt ajattelemaan."

Lyhyesti:

Karhuneito jatkaa siitä, mihin Korpinlaulu päättyi. Kirja on siis Sarjanojan fantasiasarjan toinen osa. 
Étainin ja Rautakatseen tytär Sigri on kihlattu Vaskenrajan kartanonherra Variksensurmalle. Aihetta juhlaan riittää, sillä liitto pohjautuu rakkaudelle. 
Iloa varjostaa tieto lähestyvästä sodasta. Viholliskansa vallalliset keräävät sotajoukkojaan valloittaakseen Savusälvän. Prinssi Cormac nimittää Rautakatseen sotajoukkojen päälliköksi, vaikka hän ei ole edes taistelukuntoinen. Kipeä polvi saa hänet nilkuttamaan ja miekkaankaan hän ei voi tarttua ilman hihnoja, jotka pitävät aseen hänen kädessään. Pystyvätkö naiset seuraamaan sivusta, kun heidän miehensä ja poikansa lähtevät taistelemaan?
Huolta ja ristiriitaa aiheuttaa myös Rowan, joka on palannut ja etsii paikkaansa Savusälvässä sekä Nuolennokan valtiatar Valonlaulu, joka pystyy lähettämään ennusnäkyjä muille näkijöille... 

"Kuinka sinä, joka itsekin olet näkijöiden verta, kavahdat minua? Ei sinun minua tarvitse pelätä, Étain Korpinlaulu, mutta kun kuuaikasi seuraavan kerran jää väliin, rukoile kuollutta jumalaasi henkesi puolesta. Ja rukoile tyttäresi puolesta, sillä sinun pikku karhunpentusi kantaa pian Savusälvän kohtaloa"

Mielipide:

Olen aika lailla samaa mieltä tästä kuin Korpinlaulustakin - idea loistava, toteutus vaisu. Odotin enemmän, parannusta edelliseen.  
Tapahtumia ja henkilöitä oli jälleen todella paljon. Alkuun pidin kirjasta. Henkilöt olivat tuttuja ja edellisen osan tapahtumat vielä joten kuten muistissa. Oli mielenkiintoista seurata Rautakatseen ja Étainin matkaa maanpakolaisina. Mielenkiintoisia juonenkäänteitä. Kerronta oli ihan sujuvaa, yksinkertaista, tasaista. Mutta... 
 Puolessa välissä kirjaa hypättiin monta vuotta eteenpäin, jolloin mukaan tuli paljon uusia henkilöitä. Tässä vaiheessa olisin tarvinnut paperia ja kynän pysyäkseni perillä siitä kuka oli kuka ja kenenkin lapsi tai sukulainen. Henkilöt jäivät aika pinnallisiksi, en päässyt kenenkään kanssa tutuiksi. Suuria tunteitakaan tämä ei herättänyt. Eli vaisuksi jäi. 
Olettaisin kolmannen kirjan kertovan Marrecista ja Gwenistä. Itse en ainakaan tässä osassa lämmennyt heidän jutulleen, mutta ehkä minun on kuitenkin katsottava, miten tarina taas etenee :)

3/5

Korpinlaulu - Katinka Sarjanoja

Karisto 2019
Arvostelukappale, kiitos!
Sivuja 532

"Savu oli paksua huopaa hänen ympärillään, kuumuus kuin iholle painautuvat hiilet. Siiveniskut saivat kipinät villiintymään, hajottivat silmiä sumentavan pimeyden, päästivät linnansalin soihtujen valon lävitseen. 
Étain puristi rystyset valkoisina pöydänreunaa ja toivoi, ettei kukaan ollut huomannut sitä, hänen jähmettymistään, tyhjään tuijottavaa katsettaan, otsalta valuvaa hikeä."

Lyhyesti:

Korpinlaulu aloittaa uuden fantasiatrilogian ja on Katinka Sarjanojan esikoisteos.
Kirja kertoo Étainista, Vanhan Korpin tyttärestä, joka on Savuvälvän vanhojen kuninkaiden sukua. Étain on kihlautunut tuliselle kapinanjohtajalle Rowanille ja he solmivat ikivanhan veritaian vahvistamaan suhdettaan. Ètainin kaksoisveli Wyn on myös mukana kapinallisissa, heidän vanhan ja viisaan isänsä vastustuksesta huolimatta.
Vasalliprinssi Kultaterä saa kuitenkin vihiä kapinasta ja saadakseen kapinalliset paljastamaan itsensä hän teloituttaa Étainin isän ja naittaa Étainin omalle kaartinpäällikölleen, pelottavalle Rautakatseelle.
Rautakatse osoittautuu kuitenkin hyväksi mieheksi ja Ètainin on vaikea päättää, kenelle olla uskollinen, kenen puolelle kuulua. Rakkaista löytyy uusia, pimeitä puolia ja uudet tuttavuudet eivät olekaan niin pahoja kuin väitetään.

"Jäinen väristys, Rowanin murhaavaa katsetta hyytävämpi kulki Ètainin lävitse ja asettui vatsan tienoille. Hänkö oli häväissyt Rowanin? Hänen ikävänsä ja sammumaton rakkautensako olivat saaneet Rowanin katsomaan häntä niin... inhoten. Ètain ei ymmärtänyt. Hänestä tuntui kuin hänelle olisi lausuttu kuolemantuomio kertomatta mistä häntä syytettiin. "

Mielipide:

Innostuin kirjasta ihan hurjan paljon. Aihe oli mielenkiintoinen, alku lupaava.
Toteutus jäi kuitenkin toivottua vaisummaksi...
Tarinassa ehti tapahtua todella paljon ja juonenkäänteet olivat kyllä dramaattisia, mutta eivät herättäneet sen isompia tunnereaktioita. Huomasi kyllä, että tähän oli haettu voimakkaita tunteita ja vaikeita valintoja, mutta valitettavasti ne eivät välittyneet lukijalle asti.
Kirjaa olisi voinut tiivistää - tapahtumia oli ehkä jo liikaa yhteen kirjaan eikä tilaa jäänyt asioiden kuvailulle ja tunteiden herättämiselle. Kirjaa oli kiirehditty liikaa ja teksti hyvin toteavaa.
Henkilöitä oli kirjassa aika paljon ja osalle oli monta nimeä. Minulle ei jäänyt oikein minkäänlaista mielikuvaa muista henkilöistä kuin Rautakatseesta. Muut jäivät hieman persoonattomiksi. Ètain oli puolestaan hieman ristiriitainen hahmo. Minusta tuntuu, että häntä oli yritetty kuvata vahvaksi, arvokkaaksi neidoksi, joka tekee vaikeita päätöksiä ja kärsii niiden seuraukset - mutta toisaalta, hän säntäsi itkemään heti vastoinkäymisten sattuessa ja säälitteli itseään.
Olisin kovasti halunnut pitää tästä enemmän. Kuten sanoin, aihe oli mielenkiintoinen ja tapahtumat jännittäviä - toteutus vain tökki. Odotan kuitenkin sarjan tulevia osia, toivoen kuitenkin kirjailijalta enemmän panostusta henkilöihin ja tunteisiin.
3/5