torstai 30. huhtikuuta 2020

Huhtikuussa luetut

Huhtikuu on ollut rauhallinen kotoilukuukausi ja kirjoja on tullut ahmittua urakalla. Jopa 11 kirjaa! Tämä on aika poikkeuksellisen suuri luku minulle, mutta olen äärimmäisen iloinen :)
Kirjojen lukemisen lisäksi on tullut ehdittyä paljon muutakin - lasten kanssa on tehty vaikka mitä, oma piha on laitettu kuntoon ja kodin kaapitkin tuli siivottua. Jotain hyvää siis koronassakin ;)

Lukemistani kirjoista 2/11 oli kotimaisia. 3/11 naiskirjailijoiden kirjoittamia. 3/11 äänikirjoja (ainakin aloitettu äänikirjoina). Ja 5/11 luettu englanniksi.

Keskiarvo kirjoille oli 3,45. 

Jack Frost The end Becomes the Beginning - William Joyce 4/5
Lasiruumiit - Erik Axl Sund 4/5


Toukokuu?

Toivon hartaasti kirjastojen avaavan ovensa toukokuun aikana. Omasta kirjahyllystä löytyy lähinnä lukemattomia dekkareita ja mieleni tekisi kovasti lukea jotain muuta.
Storytel on toki kätevä, mutta ei voita fyysistä kirjaa. Ja äänikirjojen kuuntelu on suht hidasta, kun kuuntelen vain lenkkeillessä tai autoillessa.
Kirjana on tällä hetkellä kesken Jo Nesbon Veitsi (joka on melko paksu, eikä ainakaan vielä ole imaissut minua mukaansa) sekä äänikirjana aloitin Lucinda Rileyn Myrskyn sisaren.
Odotan ilmojen lämpenemistä innolla, jotta pääsisin ulos lukemaan ♥

maanantai 27. huhtikuuta 2020

Lasiruumiit - Erik Axl Sund

Ruotsinkielinen alkuteos Glaskroppar 2014
Otava 2015
Suomentanut Kari Koski
Sivuja 415
Ääni- & e-kirja Storytel
Äänikirjan kesto 10h 18min
Lukija Ville Tiihonen

"Hänellä on sama nimi kuin Jeesuksen äidillä, ja hän asuu Salemissa Etelä- Tukholmassa, kahta tavua vaille Jerusalemissa. Jumalan hylkäämä talo, hän ajattelee noustessaan pyörätietä kohti harmaata vuokrakasarmia. Sähkökatko on taas pimentänyt asuinalueen, kolmannen kerran tällä viikolla, eikä ovikoodi toimi, joten hän kaivaa avaimet esiin."

Lyhyesti:

Rikospoliisi Jens Hurtig saa tehtäväkseen tutkia nuorten itsemurhia, sillä niitä kaikkia yhdistää yksi asia - jokainen itsemurhan tehnyt nuori on kuunnellut musiikkia ennen kuolemaansa. Ja musiikin on tehnyt bändi, tai henkilö, jota kutsutaan Näläksi.
Lisäksi hän törmää synkkään, maanalaiseen alakulttuuriin, jossa ihannoidaan ahdistavaa musiikkia, itsensä satuttamista ja kuolemaa.
Jens ei haluaisi tutkia kyseistä tapausta, sillä se herättää hänessä kipeitä muistoja omasta sisarestaan.
Ja lisävaikeutta tutkintaan tuovat murhat, jotka näyttävät lopulta kietoutuvan yhteen itsemurhien kanssa...

"Hän on päättänyt, että kaikesta on tultava loppu, mutta ei tiedä vielä, miten sen tekisi. Minä olen niin mielikuvitukseton, hän ajattelee. Henkisesti köyhä. Epäluova. Kulmikas. Mutta ei, ei se pidä paikkaansa. Minä olen pelkuri. Jänishousu. Arka ja surkea. Siitä lähtien kun hän sai kasetin, se on ollut aina hänen mukanaan."

Mielipide:

Vuonna 2014 ilmestynyt Varistyttö- trilogia (tai Pimeyden trilogia) aiheutti ahdistusta sekä kauhistusta, mikä houkutti nyttemmin lukemaan kirjailijoiden uudempaa tuotantoa.
Lasiruumiit aloittaa uuden, itsenäisten kirjojen trilogian, jossa kuitenkin vilahtelee Varistytöstäkin tuttuja hahmoja.
En ole blogannut Varistytöstä, mutta muistan kyllä sen ahdistavan tunnelman.
Samaa oli tässäkin, omanlaista sekavuutta, kurjuutta, ahdistusta. Surua, huumeita, itsemurhia.
Alkuun kirja tuntui sekavalta, paljon hahmoja, eikä mitään yhteyksiä. Pikkuhiljaa kaikki alkoi nivoutua yhteen, henkilöiden väliset yhteyden paljastuivat ja kauheat totuudet tulivat ilmi. Sekavuutta minulla lisäsi se, että aloitin kirjan äänikirjana ja silloin on vaikeampi palata taaksepäin muistelemaan kuka oli kuka. Lisäksi en pitänyt äänikirjan lukijasta ja jouduin vaihtamaan äänikirjasta e-kirjaksi saadakseni tämän loppuun.
Jännittävä ja yllättävä tämä oli, mutta ei saanut aikaan sellaisia inhon- ja kauhunväristyksiä kuin olin odottanut. Sundien kirjat ovat kyllä kuitenkin ihan omaa luokkaansa rikoskirjallisuudessa, niissä on jotain sellaista, mitä en muissa "perusdekkareissa" näe ja tunne. Erilaista, omalaatuista. Kyllä se pikkuisen meni ihon alle.
4/5

Varistyttö- trilogia:

Varistyttö
Unissakulkija
Varjojen huone

"Kolmessa koukuttavassa ja pyörryttävän jännittävässä romaanissa päähenkilöt Jeanette Kihlberg ja Sofia Zetterlund jahtaavat vaikeasti tavoitettavaa ja julmaa tappajaa. Samalla he kamppailevat omien synkkien salaisuuksiensa kanssa." (Lainaus varistytto.fi nettisivuilta, kirjojen kuvauksesta). 

Jos ette ole vielä lukeneet näitä, eikä kirjojen ahdistavuus haittaa, lukekaa!

torstai 23. huhtikuuta 2020

Jack Frost The End Begomes the Beginning - William Joyce

Atheneum Books 2018
Sivuja 368
The Guardians- sarja viides osa
Omasta hyllystä

"Chrismas eve was Jack's favorite day of the year. And for the last few decades or so, he had spent that day in his favorite place: his tree. Jack's tree was the oldest in Central Park. A thousand people, maybe more, walked past it daily and had done so for many years, but not one of them knew that Jackson Overland Frost was very often living inside it. "

Lyhyesti:

Tarina hyppää pitkälle eteenpäin siitä, mihin edellinen jäi. Ensimmäistä kertaa mainitaan ihan vuosiluku; vuosi 1933. Yövalo, joka tunnetaan nykyään nimellä Jack Frost tai Jackson Overland Frost, on pitkästä aikaa matkalla Pohjoisnavalle tapaamaan muita suojelijoita.
Pitch on vangittuna, mutta hänen apurinsa ovat Jackin perässä - ovat olleet jo vuosisatoja. Nyt on vihdoin aika tehdä siitä loppu.
Tässä kirjassa kerrotaan taistelusta, jossa Pitch saadaan vangiksi. Sekä siitä, kuinka Jack Frostista tuli lopulta Jack Frost. Ja kuinka lopulta paha voitetaan ja kaikki käännetään jälleen hyväksi.

"Pitch must believe I was dead so he could harm no one I loved. I had to feel nothing. Be nothing. I would become invisible. Vanished. Gone. I had taken one thing from the fort as it sank. My blue shirt, our flag. I held it tight in my hand. For a hundred years I stayed there. "

Mielipide:

Nyt on ahmittu elämäni ensimmäinen englanninkielinen sarja läpi.
Tämä viimeinen osa oli kyllä paras, jännittävämpi ja tarkempi kuin aiemmat. Jotenkin, ehkä, ei niin lapsellinen tai yksinkertainen kuin muut, vaikkakin kuitenkin lapsille ja nuorille sopiva.
Alkuun oli vaikea tottua ajatukseen, että ajassa oli menty niin paljon eteenpäin, eikä asioita selitetty heti. Tarinaa oli pakko lukea eteenpäin, jotta sain selville, mitä oli tapahtunut, milloin ja miksi.
Tykkäsin, taas. Olen kyllä lukenut paljon hyviä kirjoja viime aikoina :)
4/5


maanantai 20. huhtikuuta 2020

Tartunnan aikaan - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2020 Nel contagio
Aula & Co 2020
Suomentanut Leena Taavitsainen- Petäjä
Sivumäärä 78
E- kirja Storytel

"Parhaillaan riehuva koronavirusepidemia saattaa olla aikakautemme pahin terveyteen ja terveydenhuoltoon kohdistuva hätätila. Ei ensimmäinen eikä viimeinen eikä välttämättä edes kauhistuttavin. Kun se aikanaan laantuu, kuolonuhrien määrä ei todennäköisesti nouse sen suuremmaksi kuin monissa aiemmissa epidemioissa, mutta vain kolme kuukautta ensiesiintymisensä jälkeen virus on tehnyt jo yhden ennätyksen: mikään muu uusi virus ei ole levinnyt yhtä ennennäkemätöntä vauhtia ympäri koko maailmaa kuin sars-cov-2. "

Lyhyesti:

"Tartunnan aikaan on häkellyttävän tarkasti kirjoitettu tietokirja maapallosta, ihmiskunnasta ja sen yhteisestä kohtalosta. Se tarkastelee epidemiaa ja sen vaikutuksia arkisesti mutta merkityksellisesti ja antaa lukijalle sekä ajateltavaa että välineitä jäsentää ajatuksiaan tästä poikkeuksellisesta tilanteesta." (Kirjan kuvauksesta lainattu).

"Normaalielämä on kuitenkin pysähdyksissä eikä kukaan osaa sanoa, kuinka pitkään vielä. Nyt eletään poikkeusaikaa, ja meidän on opittava elämään sen ehdoilla, keksittävä syitä ja perusteita, jotka auttavat hyväksymään tilanteen - muitakin syitä kuin kuolemanpelko. Pitää mahdollisesti paikkansa, ettei viruksilla ole älyä, mutta yhdessä suhteessa ne ovat meitä nokkelampia: niillä on ilmiömäinen muuntautumiskyky, ne voivat nopeasti muuttaa muotoaan ja sopeutua. Meidän kannattaisi ottaa niistä oppia."

Mielipide:

Itse en ole seurannut kovin aktiivisesti "koronauutisia". Tiedän toki asiat pääpiirteittäin, noudatan ohjeistuksia ja odotan rauhassa, mitä tuleman pitää.
Tämä kirja kuitenkin herätti mielenkiintoni ja tulikin luettua hetkessä (vaikka tämän parissa voisi viettää enemmänkin aikaa, niin paljon ajatuksia se herätti).
Giordanon kirjoitustyyli on ihan lyömätön ja ihana, siitä ei pääse mihinkään. Hänen kirjojaan on todella mahtava lukea.
Tässä kirjassa ajankohtaiset asiat oli esitetty arkisesti, selkeästi ja ajatuksia herättävästi. Tylsien faktojen (faktaahan kirja siis on, mutta esimerkiksi lukujen ja oireiden luetteloinnin sijaan tämä on jotain ihan muuta) sijaan kirja oli pohdiskeleva ja asioita mietitty pitkään ja monelta kannalta.
Pieneen sivumääräänsä nähden paljon tärkeää asiaa, joten suosittelen kyllä tarttumaan tähän.
4/5

sunnuntai 19. huhtikuuta 2020

Satutettu lapsi - Torey Hayden

Englanninkielinen alkuteos 2019 Lost Child
Otava 2020
Suomentanut Seppo Raudaskoski
Sivuja 301
E- kirja Storytel

"Maaliskuussa näin ensimmäisen kiurun. En tietenkään itse lintua, sillä meidän ylävillä tuulisilla nummillamme oli aivan lian varhainen aika vuodesta sellaiseen. Tämä kiuru oli piirretty A4- arkille, tavalliselle tulostuspaperille, ja ensivilkaisulla en huomannut sitä ollenkaan."

Lyhyesti:

Torey Hayden, psykologi, kirjailija, erityisopettaja, vapaaehtoistyöntekijä ja vaikka mitä muuta... Hänen uusin kirjansa on tositarina 9- vuotiaasta Jessiestä.
Jessie on tottunut valehtelemaan ja manipuloimaan, hallitsemaan kaikkia tilanteita. Hänen on vaikea luottaa ja kiintyä ihmisiin, sillä hän on lapsuudessaan kokenut jotain, joka on vaurioittanut kiintymyssuhdetta. Jessie on päätynyt vanhempien toiveesta huostaanotetuksi Glan Morfa nimiseen ryhmäkotiin. Hän on sytytellyt kotonaan tulipaloja ja rääkännyt perheen koiraa. Jessien äidillä on mielenterveysongelmia, eivätkä he kokeneet pärjäävänsä haastavan tytön kanssa.
Torey aloittaa viikoittaiset tapaamiset Jessien kanssa. Edistyminen on hidasta, mutta pikku hiljaa alkaa paljastua kammottavia asioita tytön menneisyydestä.

"Sitä, että minä vihaan sinua! Hän kiljaisi ja viskasi tussin minua päin. Sitten hän kahmaisi paperin käteensä, repi sen pieniksi palaoiksi ja heitti nekin minua kohti. 
Minä vihaan sinua niin paljon, että voisin tappaa sinut! Olisipa veitsi! Löisin sinua sydämeen!
Jessien raivon äkillisyys ja hurjuus pääsivät yllättämään minut. Siinä oli erilainen, entistä katkerampi sävy, joka tuntui olevan vastoin Jessienkin luonnetta."

Mielipide:

Olen lukenut kaikki Haydenin suomennetut teokset ja pitänyt niistä, suurimmasta osasta. Tosin ainoa, josta olen blogannut, on Viattomat, joka ei täyttänyt odotuksia.
Oli siis mieluisa yllätys, kun kuulin tästä uudesta kirjasta.
Kirja ei ole kovin pitkä, joten se tuli luettua nopeasti. Halusin myös tietää, mitä Jessielle oli tapahtunut.
Haydenin kerrontatyyli ja tekstin sujuvuus iskevät minuun ja kirjoja on helppo lukea ja ne vievät mennessään - niin tämäkin. On mahtavaa lukea, miten joillakin on taito ja halu auttaa kovia kokeneita lapsia ja saada heidät paljastamaan salaisuutensa. Helppoa se ei ole, ja tässäkin aikaa meni kauan.
Joten, jos pidät Haydenin muista kirjoista, lue tämä. Vaikket olisi lukenut vielä ainuttakaan, lue silti tämä. Koskettava.
4/5

lauantai 18. huhtikuuta 2020

Bolla - Pajtim Statovci

Otava 2019
Sivuja 240
Äänikirjan kesto 6h 44min
Lukija Kuisma Eskola
Äänikirja Storytel

"Luotuaan maailman jumala alkoi katua aikaansaannostaan. Hän meni tapaamaan paholaista, joka kysyi jumalalta; Mikä on vikana?
Paratiisissani on käärme, jumala sanoi. 

Vai niin, vai niin, paholainen vastasi peittelemättä maireaa hymyään, maiskutteli huuliaan ja odotti, että jumala laskisi päänsä ja pyytäisi palvelusta - ja niin jumala seuraavaksi teki."

Lyhyesti:

Kaksi miestä kohtaa kahvilan terassilla. He rakastuvat.
Rakkautta varjostaa alkava sota, joka asettaa heidät vihollisiksi ja heidän täytyy salata suhteensa. Arsim on albaani, Milos serbi. Miesten väliset suhteet eivät muutenkaan sovi sen aikaiseen maailmankuvaan. Kaiken lisäksi, Arsimilla on vaimo ja lapsi tulossa. Syitä salailulle siis riittää.
Suhde on kiihkeä, mutta ei ehdi kestää kauaa. Miesten tiet eroavat Arsimin lähdettyä vaimonsa kanssa maanpakoon. Uusi elämä ulkomailla on monimutkaista ja hän päätyy vankilan kautta karkotetuksi takaisin Pristiinaan. Hän ei voi olla miettimättä, missä Milos on ja mitä hänelle tapahtui?
Tarina kerrotaan pääosin Arsimin näkökulmasta, mutta välissä on pieniä katkelmia Milosilta, jotka tavallaan valottavat asioita.

"Suutelen häntä ja sanon, sanon anteeksi etten voi jäädä tänne enää, minä jäisin jos voisin uskothan minua, minusta tuntuu että näin on parasta, näin on parasta meille kaikille, minulla on vaimo ja minulla on lapsi ja toinen tulossa, minulla on vaimo, ja haluaisin sanoa miten paljon hän minulle merkitsee, miten tämän kesämme soisi jatkuvan aina, mutta itkenkin vain, ja hän ottaa minut syliin, katsoo minua naulittuna ja kahlaa ylitseni sanoillaan: I know, I know, I'm Sorry."

Mielipide:

Tämä teos imaisi minut heti mukaansa.
Kaunis kieli, mielenkiintoinen aihe. Syy, miksen ole tarttunut tähän kehuttuun kirjaan jo aiemmin, oli sen nimi. Minua ärsyttävät kirjan nimet, joista en tiedä, mitä ne tarkoittavat. Toki tässäkin, yksi selitys tarjottiin jo ensimmäisillä sivuilla, eli paljon vaivaa sen selvittäminen ei olisi vaatinut.
No mutta, nyt olen iloinen, että luin tämän kirjan.
Äänikirjana minun oli alkuun vaikea erottaa, kumpi oli kumpi ja kuka kertoi tarinaa. Loppua kohden tämä toki selveni. Kirjan lukijalle pisteet, tykkäsin Kuisma Eskolan äänestä ja tyylistä. Sopi tähän hyvin!
Ihmiskohtalot olivat hurjia. Asiat eivät olleet mustavalkoisia. Tämä kauhistutti, ihastutti, vihastutti. Milosin kohtalo suretti ihan todella. Arsim puolestaan.. Todella ristiriitainen tyyppi. Ei hyvä, ei paha. Hänestä tavallaan piti, vaikka hän teki ihan hirveitä asioita.
Lukekaa!
4/5

perjantai 17. huhtikuuta 2020

The Sandman and the War of Dreams - William Joyce

Atheneum Books 2013
Sivuja 222
The Guardians- sarja osa 4
Omasta hyllystä

"Time passes strangely when you are sleeping. You can close your eyes when it is night, then open them again and see morning. Yet the hours that went by seemed no longer than the drifting journey of a leaf in a soft breeze."

Lyhyesti:

Viimeisin taistelu Pitchiä ja hänen painajaisiaan vastaan ei sujunut suunnitelmien mukaan - Pitch katosi Katherine mukanaan olennon kanssa, joka tunnetaan Luontoäitinä. Suojelijat ovat huolissaan, sillä heillä ei ole aavistustakaan, mihin he ovat menneet.
Sitten he saavat apua odottamattomalta taholta - omituinen kultainen hiekka vaivuttaa heidät uneen ja he näkevät tarinan Emily Janesta, Pitchin tyttärestä. Kultaisen hiekan hallitsija, Nukkumatti, aikoo pelastaa Katherinen ja pyytää muita olemaan seuraamatta itseään.
Yövalo, joka on Katherinen paras ystävä, ei kuitenkaan voi olla toimettomana. Ikuisesta lapsuudestaan huolimatta, hän on viisas ja saa muut toimimaan toivomallaan tavalla. Nukkumatti auttaa myös Yövaloa, joka vihdoin muistaa asioita menneisyydestään.

"And though he did not speak, they Felt as though they heard him say a single whispered phrase: Time now for a dream. Then, with a wave of his little hands, the sand began to spin around them. It did not sting, nor did it get in their eyes. It Felt rather like the tickling of a soft bed sheet. Then everyone, right down to Bear, fell into a deep, restful sleep. "

Mielipide:

Mainio jatko tarinalle.
Nukkumatin tarina oli oikein hyvä. Samoin paljastui paljon uutta tietoa Pitchistä, hänen perheestään sekä Yövalosta. Yövalon kehittyminen ja kasvu olikin tässä hyvin tärkeässä osassa.
Myös Pohjola alkoi vihdoin kehittyi kunnolla Joulupukkimaiseksi (koti Pohjoisnavalle, reki jne. "Tontut" ja lahjojen teko alkoivat jo aiemmin, tosin niitä ei vielä jaeta kaikille maailman lapsille.).
Aloitin jo hieman sarjan viidettä ja viimeistä osaa, jossa tyyli tuntuu muuttuvan, eikä tarina jatkukaan siitä, mihin se tässä jää. Mielenkiinnolla odotan kyllä, mitä se tuo tullessaan, mutta nyt tuntu myös että täytyy välillä lukea muutakin :)
3/5

maanantai 13. huhtikuuta 2020

Toothiana - Queen of the Tooth Fairy Armies - William Joyce

Julkaisuvuosi 2012
Atheneum Books
Sivuja 226
The Guardians- sarja osa 3
Omasta hyllystä

"William the absolute youngest galloped through the enchanted village of the Santoff Claussen on the back of a large Warrior Egg, a gift from E. Aster Bunnymund.
- I can't stop or I'll be scrambled! He shouted over his shoulder to his friend Fog. "


Lyhyesti:

Suojelijat saivat viime kirjassa Pitchin katoamaan ja nyt he etsivät kuumeisesti merkkejä hänestä. Vaikuttaa kuitenkin, että hän on poissa lopullisesti.
Ainoa, jota epäilyttää, on Yövalo. Hän on nähnyt Katherinen itkevän unissaan ja napatessaan yhden kyyneleen, hän näkee siinä Pitchin. Niin kauan kuin Pitch on yhdenkään lapsen painajaisissa, hän ei ole kokonaan poissa.
Pienen onnettomuuden seurauksena Katherinelta irtoaa viimeinen maitohammas. Hän kuulee tarinan Toothianasta, joka on puoliksi ihminen, puoliksi lintu. Toothiana kerää lasten hampaita ja niiden muistoja. Katherine ymmärtää, että tässä on hänen mahdollisuutensa muistaa omat vanhempansa.
Mutta Toothianan perässä tulee myös ongelmia - apinakuningas joukkoineen hyökkää Himalajalle, jossa Suojelijat ovat vierailulla. He kaappaavat Katherinen, sekä Toothianan rubiinikorun.
Selviää, että apinat ovat yhteistyössä Pitchin kanssa ja Katherine on jälleen vaarassa. On aika punoa suunnitelmia hänen pelastamisekseen...

"As the lonely years passed, Toothiana saw that the village children lost much of their innocence and some of their goodness as they grew up. She began to collect their teeth, so that, in the future, she could give them back their childhood memories and remind them of ther kindness, just as her own parents had done for her. "

Mielipide:

Tämä oli paras näistä kolmesta, mitkä olen nyt lukenut.
Käänteet käyvät entistä mielenkiintoisemmiksi ja hahmot tutummiksi. Uusia tyyppejä on mukava saada mukaan ja heidän tarinansa ovat mielenkiintoisia.
Toothianan, eli hammaskeijun, tarina oli surullinen ja hurja.
Kirja jäi hyvin jännittävään kohtaan, joten voi olla, että joudun jatkamaan sarjan neljännen osan parissa piakkoin. Tämähän käy hyvin jännittäväksi :)
3/5

perjantai 10. huhtikuuta 2020

Maa hänen jalkojensa alla - Vappu- Tuuli Fagerson

Vappu- Tuuli Fagerson ja Books on Demand
2020
Sivuja 388
Arvostelukappale, kiitos!

"Tyttö astui askeleen taaksepäin. Hän katseli uteliaasti kameraan ikään kuin olisi tarkastellut omaa kuvajaistaan peilistä, jonka pinnan oli juuri pyyhkinyt harmaasta huurusta tarkentamalla kuvan kirkkaaksi. Se oli tarkkaan harkittu ele, tapa erottua muista, tytön tavaramerkki. Hän tiesi sen nyt, sillä hän oli katsonut kaikki videot. "

Lyhyesti:

Aino Palokorpi, menestyksekäs taiteilija, on jättänyt maalaamisen ja siirtynyt opettamaan kuvataidetta kouluihin. Alkaa tapahtua kummia, jotka saavat Ainon epäilemään omaa mielenterveyttään - outo, maatunut löyhkä kylpyhuoneessa, huppupäinen seuraaja, karmiva pehmolelu ulkoportailla, nettiviestit asioista, joista muiden ei pitäisi tietää...
Aino uskoo kaiken liittyvän mystisiin maahisiin, joita hän kuvasi kauhutauluissaan menestyksensä huipulla. Onko hän saanut jo liikaa, ahnehtinut liikaa?
Tapahtumat vievät hänet Lappiin, josta hänellä on hataria muistikuvia omasta lapsuudestaan. Harmi vain, ettei reissu ole mukava huviretki...
Kirja kulkee kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä sekä menneessä, jossa paljastetaan pikkuhiljaa suvun salaisuuksia sekä syitä Ainon menestykseen ja mielenterveyden ongelmiin. Lisäksi välissä on jonkun ajatuksia videoista, joita on kuvannut Apila- nimimerkillä esiintyvä nainen.

"En olisi pelastunut, ellei maa olisi juuri silloin haljennut. Sitä ääntä en unohda koskaan. Sortuvien perustusten pauhu tunkeutui korviini kuin miljoonien villipetojen karjunta, suututetun jumalan varotushuuto, toisesta maailmasta nouseva ylimaallinen raivo. Katsoin taakseni. Näkäränköngäs repesi kahtia juuri siitä kohtaa, missä hänen ruumiinsa makasi. Sitten se nielaisi hänet kitaansa."

Mielipide:

Tässäpä mielenkiintoinen ja persoonallinen aihe kotimaiselle jännärille. Maahisiin ja muihin taruolentoihin olen törmännyt tähän mennessä vain fantasiakirjoissa, joten tämä oli mukava lisä jännityskirjallisuuteen. Maahiset sopivat tähän oikein hyvin, eikä tarina mennyt missään vaiheessa liioitteluksi tai muutenkaan "yli". Eli vaikket pitäisikään fantasiasta, niin tähän voi huoletta tarttua, ei ole liian yliluonnollista. Lisäksi taiteilijat/ taideaiheiset kirjat ovat minulle vieraampia, mutta tämä toimi hyvin ja oli hyvin aitoa.
Päähenkilönä Aino oli mukavan tavallinen nainen, joka yritti elää tavallista elämää, mutta jolle oli kuitenkin tapahtunut ikäviä asioita. Vihjailut menneisyyden tapahtumista kutkuttivat sopivasti uteliasuutta ja saivat lukemaan kirjan miltei yhteen menoon.
Tarina oli paikoin hyvinkin jännittävä, hyvin eläväinen ja jopa yllättäväkin. Oudot tapahtumat sekoitettuna mahdollisiin mielenterveyden ongelmiin saivat niskakarvat pystyyn ja epäilemään sekä päähenkilöä, että kaikkia mahdollisia sivuhenkilöitä. Mistä oikein oli kyse?
Tosin jännitys ei aivan säilynyt loppuun asti, vaan hävisi pikkuhiljaa loppua kohden. Toimintaa ja salaisuuksia kyllä riitti loppuun saakka, joten en ole pettynyt.
Tarina kulki sujuvasti ja sitä oli helppo ja mukava lukea. Ainoa pieni häiriötekijä oli, että tekstit oli tasattu molemmista sivuista, joka jätti välillä sanojen välille pitkiä välejä. Mutta sekin siis vain esteettinen tekijä, ei haitannut lukemista.
Kaikin puolin siis miellyttävä ja persoonallinen lukukokemus, tykkäsin!
4/5

maanantai 6. huhtikuuta 2020

Viimeinen taistelu - Nora Roberts

Englanninkielinen alkuteos The Rise of Magicks 2020
Gummerus 2020
Suomentanut Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Sivuja 442
Äänikirjan kesto 14h 19min
Äänikirja Storytel
Lukija Anna Saksman

"Yhdessä soturi Duncanin kanssa Fallon on jo pelastanut monia, mutta nyt hänen täytyy auttaa heitä toipumaan. Jotta Fallon voisi karkottaa pimeyden ja täyttää kohtalonsa – korjata mystisen suojakilven, joka taannoin suojeli heitä kaikkia – hän tarvitsee kuitenkin tuekseen armeijan. "

Lyhyesti:

Fallon Swift, Valittu, jatkaa taistoaan kamppailussa pahaa vastaan. Hän kasvattaa joukkojaan, suunnittelee sotia, vapauttaa vankeja ja johtaa muita valolla. Voittoja ei saavuteta ilman tappioita ja uhrauksia tehdään.
Fallonin ja Duncanin suhde kehittyy. Yhdessä he ovat vahvempia ja he valmistautuvat viimeiseen iskuun Petraa ja tämän mustaa lohikäärmettä vastaan. Voittaako valo lopulta pimeyden?


Mielipide:

Täytyy sanoa, että en yhtään muista kuinka kirja alkoi. Kuuntelen yleensä äänikirjoja työmatkallani, mutta nyt olen ollut kotona ja kuunteluun tuli tauko.
Ehkä ainoa, mikä kirjasta jäi mieleen oli jatkuva sotiminen ja sotien suunnittelu, nartuksi ja huoraksi haukkuminen sekä Fallonin ja Duncanin "joo, seksi kuulostaa hyvältä suunnitelmalta"- puheet.
Eli ei, tämä viimeinen osa ei oikein uponnut.
Edelleen Fallon joukkoineen onnistui kaikessa turhan helposti. Ainoa koskettava kohta oli Fallonin haltijaystävän kuolema, mutta sekin ohitettiin ja unohdettiin aika nopeasti.
Kirjassa tapahtui paljon, mutta ei oikein mennyt tunteisiin asti. Odotin jo kovasti kirjan loppua, sillä ei ollut oikein enää annettavaa minulle. Romantiikka ei uponnut.
Odotin paljon enemmän, sillä pidin edellisestä osasta paljon. Todellinen pettymys...
2/5

sunnuntai 5. huhtikuuta 2020

E.Aster Bunnymund and the warrior eggs at the Earth's core - William Joyce

Julkaisuvuosi 2012
Atheneum Books
Sivuja 251
The Guardians- sarja osa 2
Omasta hyllystä

"Since the battle of the Nightmare King had been won, the planet seemed to be relatively quiet. Katherine, North and Ombric had stayed in the Himalayas with the Lunar Lamas. They knew Pitch and his Nightmare Armies would strike again."

Lyhyesti:

Pitch on toistaiseksi häädetty piilosille ja elämä on rauhallista. North opettelee käyttämään uutta, taianomaista miekkaansa, Katherine on pelastanut suuren Lumihanhen munan ja sieltä kuoriutuneen poikasen ja keskittyy sen hoitamiseen yhdessä Yövalon kanssa. Ombric puolestaan matkustelee ajassa löytääkseen apua Pitchin lopulliseen tuhoamiseen.
Eräänä päivänä he saavat selville, että heidän kotiinsa Santoff Clausseniin on hyökätty. Kaikki elävä on muutettu pieniksi patsaiksi, Ombricin kirjasto on salaperäisesti kadonnut ja kylän lapset sekä Yövalo ovat joutuneet Pitchin vangeiksi.
North ystävineen epäilevät Pitchin paenneen maan ytimeen. North ja Katherine lähtevät Pääsiäissaarille etsimään salaperäistä, viisasta, jättimäistä jänistä, Bunnymundia, joka voisi johdattaa heidät perille maan ytimeen. Ombric jää kotiin palauttamaan patsaiksi muutetut eläimet ja ihmiset taas entiselleen.
North ja Katherine löytävät Bunnymundin, tutustuvat valtavaan maanalaiseen maailmaan ja taistelevat Pitchiä ja tämän armeijaa vastaan. Onnistuvatko he pelastamaan lapset ja voittamaan pimeyden?

"Katherine and North found themselves looking at an extremely tall rabbit. He stood completely upright, not crouched like a bunny. He was at least seven feet tall (with ears) and wore green egg-shaped glasses and thick green robe with egg-shaped buttons. Around his waist was a purple sash and waistcoat with egg-shaped pockets. He held a tall staff with an egg at its tip."

Mielipide:

Toinen englanninkielinen kirja selätetty. Huomaa, että silmät ja mieli alkavat tottua englantiin ja lukeminen sujui jo nopeammin.
Tämäkin oli kirjana oikein mukavaa luettavaa, leppoista ajanvietettä. Kirjassa tapahtuu koko ajan sopivasti jotain.
Kirjan henkilöt olivat jo kivasti tuttuja, osaan pääsi tutustumaan jo hieman enemmän. Kovin syvällisiä kirjan henkilöt eivät kuitenkaan mielestäni ole.
Mukava, nopeatempoinen, helppo kirja.
3/5

perjantai 3. huhtikuuta 2020

Nicholas St. North and The Battle of the Nightmare King - William Joyce

Julkaisuvuosi 2011
Atheneum Books
Sivuja 228
The Guardians- sarja osa 1
Omasta hyllystä

"The battle of the Nightmare King began on a moonlit night long ago. In the quiet town of Tangle-wood, a Small boy and his smaller sister woke with a start. Like most children (and some adults at one time or another), they were afraid of the dark. "

Lyhyesti:

Kun Painajaisten kuningas Pitch vapautuu, tarvitaan sankareita puolustamaan lapsia. Tässä sarjan ensimmäisessä osassa tapaamme velho Ombricin, nokkelan ja rohkean pikku Katherinen sekä hurjan, pahamaineisen miekkamiehen Nicholas St. Northin, joka Kuunsäteen johdattelemana saapuu auttamaan taistelussa pimeyttä vastaan.
Hänestä tulee velhon oppipoika ja hän oppii kaikkea mahdollista ja mahdotonta. Hän luo tottelevaisen Djinni- robotin, jonka avulla he lähtevät etsimään aseita, jotka katosivat Kultaisen ajan lopussa. He toivovat niiden auttavan Pitchin päihittämisessä. Pitch on kuitenkin ovela ja onnistuu valtaamaan Djinnin. Ombric ja North ovat pulassa, kunnes Katherine ja salaperäinen, aavemaista valoa hohtava Nightlight (Yövalo) saapuvat auttamaan.
He onnistuvat karkottamaan Pitchin, ainakin hetkellisesti, ja tapaavat Miehen kuussa (Kuu-Ukon). Seikkailu on vasta alkamassa...

"A strange and exciting future lay ahead for both of them. The possibilities were endless. Battles would be fought. Wonders revealed. Many journeys. Many lands. Many joys. Many sorrows. But stories all..."

Mielipide:

Olipas mielenkiintoinen kokemus lukea englanniksi. Kieli oli onneksi helppoa, joten pysyin tarinan mukana aika helposti. Ihan samalla tavalla en pysty uppoutumaan lukemaani, kuin jos lukisin suomeksi ja silloin tällöin joudun turvautumaan samakirjaan oudoissa, mutta oleellisissa sanoissa.
Kirjana, ihan hyvä. Pidän fantasiasta ja pidin kyllä tästäkin. Toki huomasi, että kyseessä oli lasten/nuorten kirja, tapahtumat etenivät nopeasti ja selkeästi.
Ideahan tässä sarjassa on mielestäni ihan loistava, kaikkien tuntemat hahmot luodaan hurjiksi suojelijoiksi ja taistelijoiksi ja heille on luotu mahtavat taustatarinat - kuinka heistä tuli sellaisia, kuin he ovat.
Voi, kunpa nämä suomennettaisiin joku päivä. Olisi ihana lukea myös suomeksi, ja tarkistaa, menikö joku asia huti :)
3/5

Usko minua - J. P Delaney

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me Otava 2019 Suomentanut Satu Leveelahti Sivuja 400 Storytel äänikirja Kesto 10h 1min Lukija  Kris...