Vappu- Tuuli Fagerson ja Books on Demand 2020
Sivuja 388
Arvostelukappale, kiitos!
"Tyttö astui askeleen taaksepäin. Hän katseli uteliaasti kameraan ikään kuin olisi tarkastellut omaa kuvajaistaan peilistä, jonka pinnan oli juuri pyyhkinyt harmaasta huurusta tarkentamalla kuvan kirkkaaksi. Se oli tarkkaan harkittu ele, tapa erottua muista, tytön tavaramerkki. Hän tiesi sen nyt, sillä hän oli katsonut kaikki videot. "
Lyhyesti:
Aino Palokorpi, menestyksekäs taiteilija, on jättänyt maalaamisen ja siirtynyt opettamaan kuvataidetta kouluihin. Alkaa tapahtua kummia, jotka saavat Ainon epäilemään omaa mielenterveyttään - outo, maatunut löyhkä kylpyhuoneessa, huppupäinen seuraaja, karmiva pehmolelu ulkoportailla, nettiviestit asioista, joista muiden ei pitäisi tietää...
Aino uskoo kaiken liittyvän mystisiin maahisiin, joita hän kuvasi kauhutauluissaan menestyksensä huipulla. Onko hän saanut jo liikaa, ahnehtinut liikaa?
Tapahtumat vievät hänet Lappiin, josta hänellä on hataria muistikuvia omasta lapsuudestaan. Harmi vain, ettei reissu ole mukava huviretki...
Kirja kulkee kahdessa aikatasossa, nykyisyydessä sekä menneessä, jossa paljastetaan pikkuhiljaa suvun salaisuuksia sekä syitä Ainon menestykseen ja mielenterveyden ongelmiin. Lisäksi välissä on jonkun ajatuksia videoista, joita on kuvannut Apila- nimimerkillä esiintyvä nainen.
"En olisi pelastunut, ellei maa olisi juuri silloin haljennut. Sitä ääntä en unohda koskaan. Sortuvien perustusten pauhu tunkeutui korviini kuin miljoonien villipetojen karjunta, suututetun jumalan varotushuuto, toisesta maailmasta nouseva ylimaallinen raivo. Katsoin taakseni. Näkäränköngäs repesi kahtia juuri siitä kohtaa, missä hänen ruumiinsa makasi. Sitten se nielaisi hänet kitaansa."
Mielipide:
Tässäpä mielenkiintoinen ja persoonallinen aihe kotimaiselle jännärille. Maahisiin ja muihin taruolentoihin olen törmännyt tähän mennessä vain fantasiakirjoissa, joten tämä oli mukava lisä jännityskirjallisuuteen. Maahiset sopivat tähän oikein hyvin, eikä tarina mennyt missään vaiheessa liioitteluksi tai muutenkaan "yli". Eli vaikket pitäisikään fantasiasta, niin tähän voi huoletta tarttua, ei ole liian yliluonnollista. Lisäksi taiteilijat/ taideaiheiset kirjat ovat minulle vieraampia, mutta tämä toimi hyvin ja oli hyvin aitoa.
Päähenkilönä Aino oli mukavan tavallinen nainen, joka yritti elää tavallista elämää, mutta jolle oli kuitenkin tapahtunut ikäviä asioita. Vihjailut menneisyyden tapahtumista kutkuttivat sopivasti uteliasuutta ja saivat lukemaan kirjan miltei yhteen menoon.
Tarina oli paikoin hyvinkin jännittävä, hyvin eläväinen ja jopa yllättäväkin. Oudot tapahtumat sekoitettuna mahdollisiin mielenterveyden ongelmiin saivat niskakarvat pystyyn ja epäilemään sekä päähenkilöä, että kaikkia mahdollisia sivuhenkilöitä. Mistä oikein oli kyse?
Tosin jännitys ei aivan säilynyt loppuun asti, vaan hävisi pikkuhiljaa loppua kohden. Toimintaa ja salaisuuksia kyllä riitti loppuun saakka, joten en ole pettynyt.
Tarina kulki sujuvasti ja sitä oli helppo ja mukava lukea. Ainoa pieni häiriötekijä oli, että tekstit oli tasattu molemmista sivuista, joka jätti välillä sanojen välille pitkiä välejä. Mutta sekin siis vain esteettinen tekijä, ei haitannut lukemista.
Kaikin puolin siis miellyttävä ja persoonallinen lukukokemus, tykkäsin!
4/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti