Jopa taivas on meidän - Paolo Giordano

 Italiankielinen alkuteos 2018 Divorare il cielo
Aula& Co 2021
Suomentanut Leena Taavitsainen- Petäjä
Sivumäärä 586
Kirjasto

"Näin heidät pulikoimassa uima-altaassa, oli yö. Heitä oli kolme ja he olivat hyvin nuoria, lähestulkoon lapsia, kuten minäkin silloin olin. Kuulin jonkin liikkuvan pihamaalla, mutta en noussut heti sängystä. Spezialessa monenlaiset, minulle ennestään tuntemattomat äänet keskeyttivät uneni vähän väliä: sadettimen suhina, nurmella tappelevat villikissat, samaa säettä kerta toisensa perään toistava lintu."

Lyhyesti:

Nuori Teresa on viettämässä kesää isänsä kanssa tämän lapsuudenkodissa Apuliassa. Eräänä yönä hän huomaa kolmen pojan uivan luvatta heidän uima-altaassaan. Hän ehtii tarkkailla poikia hetken, ennen
kuin hänen isänsä häätää pojat pois. 
Pojat ovat Teresan ikäisiä ja asuvat viereisellä maatilalla. He ovat Bern, Nicola ja Tommaso. He eivät ole veljeksiä, vaikka siteensä onkin vahva. 
Teresa tutustuu poikiin, maatilan elämään sekä Cesareen, uskonnolliseen kasvatti-isään, jonka omanlaiset näkemykset ohjaavat maatilan arkea. 
Teresa ja Bern rakastuvat, mikä aiheuttaa poikakolmikon välille pieniä säröjä. Elämä kuluu, vuodet vierivät, haaveet ja unelmat muuttuvat. Asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja välillä ne menevät pieleen pahemman kerran. 

"Toisinaan pojat seurasivat Cesarea, yksi kerrallaan, suuren rautatammen luo, jonka varjoon he istuutuivat juttelemaan. Myös noiden kahdenkeskeisten juttutuokioiden aikana äänessä oli enimmäkseen Cesare; Bern tai Tommaso tai Nicola lähinnä nyökyttelivät päätään. Yhtenä päivänä Cesare sanoi, että minäkin olin tervetullut, jos minua halutti rupatella hetki hänen kanssaan. Kiitin häntä, mutta en koskaan rohjennut seurata häntä puun alle."

Mielipide:

Paolo Giordano, yksi suosikkikirjailijoistani. Alkulukujen yksinäisyys on ikiaikainen lempparini, joka koskettaa joka lukukerralla. Joten odotukset Jopa taivas on meidän- kirjaa kohtaan olivat suuret. Hyvin suuret. 
Pidin kyllä kirjasta, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut ja toivonut. Tarinan upea ympäristö ja henkilöt olivat kyllä omaa luokkaansa. Luonnon kuvaukset olivat kauniita, tarinaan upposi ja sitä janosi lisää. Halusi tietää, kuinka tässä oikein käy. Juoni oli dramaattinen, mutta ihan täysin sen koskettavat juonenkäänteet eivät minuun uponneet. Jotain jäi puuttumaan, jokin ei koskettanut minua. 
Tarina etenee alkuun melko hitaasti ja minä mietinkin, mikä on tämän kirjan tarkoitus, mitä tässä haetaan. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja asiat selviävät kyllä. Vaikka alku olikin hidas, se oli silti kiinnostava, eikä kirjaa halunnut jättää kesken. 
Kaunis, surullinen, tarkkanäköinen kuvaus ihmissuhteista ja elämän eri vaiheista. Lukemisen arvoinen, vaikka itse jäinkin kaipaamaan lisää tunnetta. 

4/5

Tartunnan aikaan - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2020 Nel contagio
Aula & Co 2020
Suomentanut Leena Taavitsainen- Petäjä
Sivumäärä 78
E- kirja Storytel

"Parhaillaan riehuva koronavirusepidemia saattaa olla aikakautemme pahin terveyteen ja terveydenhuoltoon kohdistuva hätätila. Ei ensimmäinen eikä viimeinen eikä välttämättä edes kauhistuttavin. Kun se aikanaan laantuu, kuolonuhrien määrä ei todennäköisesti nouse sen suuremmaksi kuin monissa aiemmissa epidemioissa, mutta vain kolme kuukautta ensiesiintymisensä jälkeen virus on tehnyt jo yhden ennätyksen: mikään muu uusi virus ei ole levinnyt yhtä ennennäkemätöntä vauhtia ympäri koko maailmaa kuin sars-cov-2. "

Lyhyesti:

"Tartunnan aikaan on häkellyttävän tarkasti kirjoitettu tietokirja maapallosta, ihmiskunnasta ja sen yhteisestä kohtalosta. Se tarkastelee epidemiaa ja sen vaikutuksia arkisesti mutta merkityksellisesti ja antaa lukijalle sekä ajateltavaa että välineitä jäsentää ajatuksiaan tästä poikkeuksellisesta tilanteesta." (Kirjan kuvauksesta lainattu).

"Normaalielämä on kuitenkin pysähdyksissä eikä kukaan osaa sanoa, kuinka pitkään vielä. Nyt eletään poikkeusaikaa, ja meidän on opittava elämään sen ehdoilla, keksittävä syitä ja perusteita, jotka auttavat hyväksymään tilanteen - muitakin syitä kuin kuolemanpelko. Pitää mahdollisesti paikkansa, ettei viruksilla ole älyä, mutta yhdessä suhteessa ne ovat meitä nokkelampia: niillä on ilmiömäinen muuntautumiskyky, ne voivat nopeasti muuttaa muotoaan ja sopeutua. Meidän kannattaisi ottaa niistä oppia."

Mielipide:

Itse en ole seurannut kovin aktiivisesti "koronauutisia". Tiedän toki asiat pääpiirteittäin, noudatan ohjeistuksia ja odotan rauhassa, mitä tuleman pitää.
Tämä kirja kuitenkin herätti mielenkiintoni ja tulikin luettua hetkessä (vaikka tämän parissa voisi viettää enemmänkin aikaa, niin paljon ajatuksia se herätti).
Giordanon kirjoitustyyli on ihan lyömätön ja ihana, siitä ei pääse mihinkään. Hänen kirjojaan on todella mahtava lukea.
Tässä kirjassa ajankohtaiset asiat oli esitetty arkisesti, selkeästi ja ajatuksia herättävästi. Tylsien faktojen (faktaahan kirja siis on, mutta esimerkiksi lukujen ja oireiden luetteloinnin sijaan tämä on jotain ihan muuta) sijaan kirja oli pohdiskeleva ja asioita mietitty pitkään ja monelta kannalta.
Pieneen sivumääräänsä nähden paljon tärkeää asiaa, joten suosittelen kyllä tarttumaan tähän.
4/5

Ihmisruumis - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2012 Il corpo ei
umano
WSOY 2014
Suomentanut Helinä Kangas
Sivuja 334
Kirjasto

"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille. Myös luutnantti Egitto on tehnyt parhaansa unohtaakseen. "

Lyhyesti:

Italialaiskomppania lähetetään sotakomennukselle Afganistaniin. Karuissa oloissa, hiekkamyrskyjen keskellä, on yksinäistä ja ankeaa ja jokaisella on omat keinonsa selviytyä.
Lääkäri luutnantti Egitto pidentää komennustaan ja turruttaa mieltään lääkkeillä välttääkseen sisarensa painostusta.
Ylivääpeli René on saattanut vahingossa raskaaksi naisen, jolla ei pitänyt olla sellaiseen enää mahdollisuutta. Hän painiskelee uskontonsa, järjen ja tunteiden välillä. Röyhkeä Cederna kerskailee miehisyydellään ja tekee kiusaa muille. Oppipojakseen hän on ottanut nuoren Ietrin, joka rimpuilee irti äidistään. Mukana on myös Mitrano, joka joutuu toisten kiusan kohteeksi sekä Torsu, joka sairastuu komennuksella mutta lähtee silti vaaralliselle matkalle vihollisen maaperälle.

"Miksi hän kaipaa aina liikaa ja aina sellaisia asioita, joita ei voi saada, menneitä tai, mikä vielä pahempaa, sellaisia jotka eivät voi koskaan tapahtua? Onko se hänen kirouksensa? Hän on vasta kahdenkymmenen, mutta hän alkaa  jo toivoa, että nuo kaikki haaveet katoaisivat jäljettömiin. Täytyyhän koittaa hetki, jolloin ihminen lakkaa olemasta rikkinäinen, hetki jolloin on juuri siellä missä haluaakin."

Mielipide:

Rakastan Paolo Giordanon kirjaa Alkulukujen yksinäisyys, joten pakko oli tarttua myös tähän hänen toiseen suomennettuun teokseensa.
Vaikka kirjan aihe on ihan erilainen, siinä on sama, surumielisen kaunis kieli ja todella tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Kirjassa itsessään ei tuntunut hirveästi tapahtuvan mitään (lopun matkaa vihollisten maaperälle lukuun ottamatta), mutta kirja oli silti mielenkiintoinen. Henkilöiden väliset suhteet ja heidän tapansa hoitaa asioita ja käsitellä tunteitaan riittivät pitämään mielenkiinnon yllä.
Alkuun meni aina hetki, ennen kuin muisti kuka on kuka (henkilöitä oli aika paljon ja välillä heitä puhuteltiin etunimellä, välillä sukunimellä), mutta loppua kohden jokainen heistä oli hyvin tuttu ja hyvin erilainen.
Tykkäsin. Kaunis kerronta kantoi myös karujen ja rumien tapahtumien yli.
4/5

Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano

Luin Paolo Giordanon Alkulukujen yksinäisyyden ensimmäisen kerran vuonna 2013 24h lukumaratonin yhteydessä. Jäin silloin harmittelemaan lukukokemuksen kiireellisyyttä ja toivoin palaavani tämän kirjan pariin uudelleen myöhemmin, paremmalla ajalla. Ja nyt sen tein!

Italiankielinen alkuteos La Solitudine dei numeri primi ilmestyi vuonna 2008.
Sivuja on 298.

Lyhyesti: 
Alkuluku voidaan jakaa vain itsellään ja ykkösellä. Muulloin tulos on repaleinen, siinä on häiritseviä pilkkuja ja ylimääräisiä elementtejä.
Alice loukkaantuu hiihtotapaturmassa ja kantaa seuraamuksien taakkaa mukanaan. Mattia aihettaa vammaisen kaksoissiskonsa katoamisen, eikä pysty antamaan itselleen anteeksi.
Kahdesta rikkoutuneesta tulee erottamattomat, mutta yhtä heistä ei saa. Toinen imee ilmaa ulkopuolelta, toinen yhteisestä umpiosta. Aikuisuus vie Mattian ulkomaille ja Alicen naimisiin. Mitä he jäävät vaille, kun he jäävät vaille toisiaan?

"Alkuluvut ovat jaollisia vain ykkösellä ja itsellään. Ne ovat omalla paikallaan äärettömässä luonnollisten lukujen jonossa, muiden tavoin kahden luvun välissä, mutta askeleen niitä edellä. Ne ovat epäileviä, yksinäisiä lukuja, ja siksi ne olivat Mattian mielestä ihmeellisiä. Joskus hän ajatteli että ne olivat joutuneet tuohon lukujonoon vahingossa, jääneet siihen vangeiksi kuin helmet kaulanauhaan. Toisinaan hän taas epäili, että ne olisivat mielellään olleet kuin muutkin, ihan tavallisia lukuja, mutta että jostain syystä ne eivät pystyneet siihen"

Mielipide:

Kuten jo aiemmin mainitsin, kirja oli minulle jo ennestään tuttu. Aiemman arvioini löydätte täältä.
Olen edelleen samaa mieltä siitä, että kirja on kaunis, koskettava ja surullinen. Ehkä se ei tehnyt nyt minuun yhtä suurta vaikutusta kuin ensimmäisellä kerralla, mutta osasin aavistaa sen (olihan tarina jo tuttu).
Hahmoista Mattia oli minulle läheisempi, jotenkin hänen sulkeutuneisuutensa ja itsensä satuttamisen tarve saivat minut todella surulliseksi. Alice puolestaan oli uhmakas ja hakeutui elämässä sellaiseen, minkä hän oletti siihen kuuluvan. Hän hakeutui ihmisten lähelle, mutta ei kuitenkaan päästänyt heitä tarpeeksi lähelleen.
Teksi oli sujuvaa, helppoa ja nopeaa lukea. Miellyttävä lukukokemus.
Tähtiä täydet 5/5 , edelleen!:)

Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano

Alkuperäisteos 2008 La solitudine dei numeri primi
Sivuja 298

Lyhyesti:

Alice on pienenä joutunut hiihtotapaturmaan ja kantaa siitä arpia mukanaan. Mattia on aiheuttanut vammaisen sisarensa katoamisen, eikä voi antaa sitä anteeksi itselleen.
Kaksi rikkinäistä, jotka löytävät toisensa, mutta jäävät kuitenkin ilman toisiaan. "Alkulukujen yksinäisyys tarkastelee hienovaraisesti yksinäisyyden, riippuvuuden ja toiseuden välistä ristiriitaa. Vaikka Giordanon hahmoista tuntuu kuin he eivät saisi happea, hänen tekstinsä hengittää kevyesti ja kuulaana" (takakannesta)

"Mattia oli ollut oikeassa; yksi toisensa jälkeen päivät olivat huuhtoneet ihoa kuin liuotin ja vieneet kukin mennessään seitinohuen pigmenttikerroksen niin tatuoinnista kuin heidän molempien muististakin.Kuvion ääriviivat, samoin kuin olosuhteet, eivät olleet hävinneet mihinkään;  ne olivat yhä mustat ja selväpiirteiset, mutta värit olivat sekoittuneet toisiinsa ja hallistuneet tasaisen valjuksi sävyksi, neutraaliksi ja merkityksettömäksi."

Mielipide:

Todella kaunis, mutta surullinen. Minua oikeastaan harmittaa, kun luin tämän kirjan maratonini aikana, sillä tarina oli hyvin voimakas ja sitä mietti vielä pitkään kirjan loppumisen jälkeenkin. Vahva jälkimaku, joka olisi vaatinut enemmän aikaa ja pohdiskelua.
On ihana välillä lukea jotain oikeasti todella hyvää! Tässä sitä taas muisti, miksi kirjat ja lukeminen ovat minulle niin mieleisiä. Tietysti nautin myös keskinkertaisista kirjoista, mutta tällaiset satunnaisesti vastaantulevat, loistavat kirjat saavat kaiken ihan mullinmallin :)
Päähenkilöihin kiintyy, heitä niin tekisi mieli auttaa. He tuntuvat jäävän paikalleen, vaikka kaikki muu menee eteenpäin.
En tiedä, minä pidin tästä hyvin paljon, ehkä luen sen joskus uudelleen. Tähtiä ehdottomasti viisi:
*****