sunnuntai 22. maaliskuuta 2020

Ihmisruumis - Paolo Giordano

Italiankielinen alkuteos 2012 Il corpo ei
umano
WSOY 2014
Suomentanut Helinä Kangas
Sivuja 334
Kirjasto

"Komennuksen jälkeisinä vuosina jokainen heistä yritti muuttaa elämässään kaiken, kunnes muistot siitä toisesta, aikaisemmasta elämänjaksosta verhoutuivat väärään, keinotekoiseen valoon, ja he alkoivat itsekin uskoa, ettei mitään siitä kaikesta oikeasti tapahtunutkaan, tai ei ainakaan heille. Myös luutnantti Egitto on tehnyt parhaansa unohtaakseen. "

Lyhyesti:

Italialaiskomppania lähetetään sotakomennukselle Afganistaniin. Karuissa oloissa, hiekkamyrskyjen keskellä, on yksinäistä ja ankeaa ja jokaisella on omat keinonsa selviytyä.
Lääkäri luutnantti Egitto pidentää komennustaan ja turruttaa mieltään lääkkeillä välttääkseen sisarensa painostusta.
Ylivääpeli René on saattanut vahingossa raskaaksi naisen, jolla ei pitänyt olla sellaiseen enää mahdollisuutta. Hän painiskelee uskontonsa, järjen ja tunteiden välillä. Röyhkeä Cederna kerskailee miehisyydellään ja tekee kiusaa muille. Oppipojakseen hän on ottanut nuoren Ietrin, joka rimpuilee irti äidistään. Mukana on myös Mitrano, joka joutuu toisten kiusan kohteeksi sekä Torsu, joka sairastuu komennuksella mutta lähtee silti vaaralliselle matkalle vihollisen maaperälle.

"Miksi hän kaipaa aina liikaa ja aina sellaisia asioita, joita ei voi saada, menneitä tai, mikä vielä pahempaa, sellaisia jotka eivät voi koskaan tapahtua? Onko se hänen kirouksensa? Hän on vasta kahdenkymmenen, mutta hän alkaa  jo toivoa, että nuo kaikki haaveet katoaisivat jäljettömiin. Täytyyhän koittaa hetki, jolloin ihminen lakkaa olemasta rikkinäinen, hetki jolloin on juuri siellä missä haluaakin."

Mielipide:

Rakastan Paolo Giordanon kirjaa Alkulukujen yksinäisyys, joten pakko oli tarttua myös tähän hänen toiseen suomennettuun teokseensa.
Vaikka kirjan aihe on ihan erilainen, siinä on sama, surumielisen kaunis kieli ja todella tarkkanäköiset ihmiskuvaukset. Kirjassa itsessään ei tuntunut hirveästi tapahtuvan mitään (lopun matkaa vihollisten maaperälle lukuun ottamatta), mutta kirja oli silti mielenkiintoinen. Henkilöiden väliset suhteet ja heidän tapansa hoitaa asioita ja käsitellä tunteitaan riittivät pitämään mielenkiinnon yllä.
Alkuun meni aina hetki, ennen kuin muisti kuka on kuka (henkilöitä oli aika paljon ja välillä heitä puhuteltiin etunimellä, välillä sukunimellä), mutta loppua kohden jokainen heistä oli hyvin tuttu ja hyvin erilainen.
Tykkäsin. Kaunis kerronta kantoi myös karujen ja rumien tapahtumien yli.
4/5

1 kommentti:

  1. Minäkin rakastan Alkulukujen yksinäisyyttä. Ihmisruumis ei ihan yltänyt samaan vau-tunnelmaan.

    VastaaPoista

Usko minua - J. P Delaney

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me Otava 2019 Suomentanut Satu Leveelahti Sivuja 400 Storytel äänikirja Kesto 10h 1min Lukija  Kris...