Narsistin lapsena - Pitkä tie itsenäisyyteen - Janne Viljamaa

 Minerva kustannus 2015
Sivumäärä 216
Kirjasto

"Vanhemmuus vaatii empaattisuutta ja toisen asettamista oman edun edelle. Nämä ovat narsistille mahdottomia vaatimuksia, sillä hän käyttää muita ihmisiä itsensä jatkeina ja ulkoistaa vikansa toisiin. Narsisti ei anna toisille tilaa kasvaa ja tulla omaksi itsekseen vaan tahtoo monistaa itsensä myös lapsissaan."

Minkälaista on kasvaa narsistisesta persoonallisuushäiriöstä kärsivän vanhemman lapsena? Miten löytää tie alistuneisuudesta itsenäisyyteen, vähättelystä vahvaan itsetuntoon?
Kirjassaan sosiaalipsykologi Janne Viljamaa luonnehtii narsistiäidin ja -isän persoonallisuutta, käsittelee alistavan kasvatusympäristön lapselle tuottamaa pelkoa, ahdistusta ja häpeää sekä antaa ajatuksia itsetunnon vahvistamiseksi.
Vanhemman tulisi antaa lapselle turvaa, hoitoa, tukea, rakkautta ja välittämistä. Itsekeskeinen narsisti ei tähän kykene, vaan hän voi pahimmassa tapauksessa alistaa lapsen, nöyryyttää tätä ja tai olla täysin välinpitämätön lapsen tarpeista.
Narsistivanhemman varjossa kasvaminen lyö tavallisesti ainakin jonkinlaisen jäljen minuuteen. Yleisiä vaurioita ovat ahdistus, masennus, kyvyttömyys sietää stressiä ja erilaiset aggressionsäätelyongelmat. On tärkeää löytää keino estää se, ettei lapsesta tule samanlaista narsistia kuin vanhemmistaan.

"Narsistivanhemman lapsi joutuu läpi lapsuutensa ja nuoruutensa toistuvasti tilaan, johon hän ei voi vaikuttaa. Hänelle kertyy avuttomuuden kokemuksia, jotka vääristävät minäkuvan. Tarvitaan joka päivä pystyvyyden ja rohkeuden osoituksia ja tilanteita, joissa itse voi olla aloitteentekijä, ottaa vastuun onnistumisestaan ja elämästään. Pienetkin aloitteellisuuden ja rohkeuden osoituksen johdattavat pois opitusta avuttomuudesta."

Olipas jotenkin... kurja ja toivoton kirja. Jätti todella negatiivisen olon. 
Kirjasta sai kyllä hyvin selkeän ja seikkaperäisen kuvauksen narsistisesta persoonasta, mutta minkäänlaista toivoa tämä ei kyllä antanut. Kirja tuntui toistavan itseään ja suurimmaksi osaksi tämä oli tosiaan vain erilaisia kuvauksia siitä, millainen narsisti on ja mitä tämä tekee. 
Kuvittelin, että tässä olisi ollut enemmän vinkkejä ja apuja siihen, kuinka esim. irtautua narsistista ja päästä oman elämänsä herraksi. Oli tässä joitakin apukeinoja, mutta jotenkin silti nekin tuntuivat tulevan negatiivisen kautta. 
Halusin lukea kirjan, sillä aihe koskettaa läheistäni. Tämä kirja ei oikeastaan antanut minulle mitään uutta, sillä sain jo saman kuvauksen narsismista läheiseltäni. 
 Ehkä kirja auttaa enemmän niitä, jotka eivät vielä ymmärrä tai ole varmoja, mistä heidän ongelmansa johtuvat. Kirja on hyödyllisempi heille, joille aihe on uusi tai tuntematon. Kirja oli kuitenkin helppo ja nopealukuinen, joten jos aihe kiinnostaa niin voi tähän tarttua. 

3/5

Koskenniskan naisia - Essi Paju

 Karisto 2020
Sivumäärä 400
Storytel äänikirja
Kesto 8h 5min
Lukija Veera Kiiskinen

"Sari tarttui reippaasti valkoviinipullon kaulaan ja rusautti korkin auki. 
- No niin, nyt kilistetään lupaavalle tulevaisuudelle, hän ilmoitti ja ryhtyi kaatamaan vaaleanvihertävää saksalaista rieslingiä kahteen lasiin."

Aava on palannut turvalliseen kirjanpitäjän työhönsä kaupunkiin. Hevosiaan hän silti pitää edelleen Vuohenkulmassa ja lupautuu auttamaan tallilaisia järjestämään harjoituskisat. Rankkasade pilaa kuitenkin Vuohenkulman pihan, joten kisat siirretään Koskenniskan maneesiin. 
Petteri on eronnut Pauliinasta, mutta Aavan ja Petterin välit ovat sekavat - Aava on valehdellut Petterille olemattomasta poikaystävästä, eikä tunnu helpolta tunnustaa totuutta, vaikka mies saakin sukat pyörimään Aavan jaloissa. Kartanolle ilmaantuu myös hemaiseva Minna, joka tuntuu olevan turhankin läheinen Petterin kanssa. Onko Aavan jo liian myöhäistä haaveilla suhteesta unelmiensa mieheen?
Työtä aiheuttavat myös Siirin rippijuhlat, sekä leskeksi jäänyt äiti. 

"Aava päätti, että hänen oli vain selvittävä yksin. Olihan hän selvinnyt Vuohenkulman tallin hoitamisestakin, vaikka sekin oli tuntunut ensi alkuun mahdottomalta. Toisaalta muutaman hevosen tallin hoitaminen oli tähän haasteeseen verrattuna ollut lasten leikkiä, sillä Aava oli koko ajan tiennyt, miten toimia."

Hyvä jatko-osa Koskenniskan naapurissa- kirjalle. 
Mukavan realistinen tarina jatkuu, hevosjuttuja oli riittävästi ja tarina kulki sujuvasti eteenpäin. 
Kirjan ihmissuhdeongelmat olivat tavallaan realistisia, koska yleensähän ongelmat johtuvat juurikin siitä, kun ei osata puhua asioista. Ollaan mustasukkaisia toisen selän takana, kun ei viitsitä kysyä suoraan tai kuunnellaan salaa toisten puheita. Silti tuntui turhauttavalta kuunnella tarinaa, jossa kaikki draama olisi voitu välttää parilla pienellä keskustelulla. 
Mutta loppu hyvin, kaikki hyvin, pidin silti kirjasta ja koin sen viihdyttäväksi ja mikäli sarja saa vielä jatkoa, aion ehdottomasti jatkaa sarjan parissa. 

3/5

Koskenniskan naapurissa - Essi Paju

 Karisto 2019
Sivumäärä 271
Storytel äänikirja
Kesto 6h 18min
Lukija Tara Lange

"Kaipa Aavan olisi pitänyt aavistaa Pekan käytöksestä, mitä oli tulossa. Olisi pitänyt ymmärtää, että kun nelikymppinen mies alkaa harrastaa kuntosaliliikuntaa, hankkia uusia, entistä muodikkaampia vaatteita ja käyttää miehille tarkoitettuja kosmetiikkatuotteita, hän on rakastunut tai vähintäänkin ihastunut."

Aavan elämä mullistuu rytinällä, kun hänet irtisanotaan työstä ja mies jättää nuoremman neitosen vuoksi. Jäljellä ovat kuitenkin teini-ikäinen Siiri- tytär sekä kaksi hevosta. Hevoset ovat Aavalle rakkaita, mutta rahahuolia ne aiheuttavat. Sattuman kautta Aava ottaa huolehtiakseen pienen tallin, jonka omistaja kaipaa hermolomaa. Hevoset saavat edes kesäksi ilmaisen ylläpidon ja Aava pientä palkkaa. 
Paitsi ettei kaikki tietenkään suju suunnitelmien mukaan. 
Onneksi on ystäviä tukena sekä yllättävä apu saapuu naapuritilan isännän muodossa - mitä raamikas Petteri Aavasta haluaa, kun kotona odottaa kuitenkin upea ja menestyvä vaimokin?

"Olihan hänelläkin ollut hyvä avioliitto, ainakin joitakin vuosia, ja edelleen ihana tytär ja oma hevonen. Siinä oli enemmän kuin yllin kyllin ilonaiheita. Kuitenkin, kun hän puolta tuntia myöhemmin käveli kohti Vuohenkulmaa, hän tunsi taas kateuden piston. Toisilla kävi aina hyvä tuuri. "

Mukava löytää jälleen yksi aikuisille tarkoitettu heppakirja. 
Kevyt, nopea hömppäkirja, jossa hevosia ja ihmissuhdekiemuroita sopivasti. 
Realistinen ja tavallinen päähenkilö, johon on helppo samaistua. Aava otti eron kyllä melko kevyesti, ainoana huolenaan hevosten pito. Pitkän miinuksen annan loppupuolen kliseisille tapahtumille kolmiodraaman merkeissä. 
Kuitenkin pääosin viihdyttävä kirja, jonka jatko-osan (Koskenniskan naisia) aion myös kuunnella. Hevoskirjat ovat sen verran harvassa, että ne herättävät heti uteliaisuuden :)

3/5

Pimeässä hohtavat tähdet - Sanni Ylimartimo

 Karisto 2022
Sivuja 152
Kirjasto

"Jos koulu olisi k-draama
niin törmäisin komeaan rikkaaseen poikaan
ja me rakastuisimme, 
pideltäisiin kädestä, suudeltaisiin vahingossa. "

Miran elämä ei ole helppoa - koulussa kiusataan, äiti on ylihuolehtivainen eikä rohkeus riitä puhuttelemaan ihastusta. 
Miran elämää rikastuttaa k-pop, erityisesti ERRORC niminen yhtye. Mira uppoutuu musiikkiin, videoihin, sanoihin. Hänellä on etäystäviä, joiden kanssa hän kykenee jakamaan oman kiinnostuksensa musiikkiin. 
Kun ERRORC ilmoittaa saapuvansa Suomeen keikalle, Miran on päästävä sinne. Miten voittaa rohkeus, uhmata äitiä ja sukeltaa siihen maailmaan, johon todella tuntee kuuluvansa?

"Joskus öisin tuijotan niitä
saatanan pimeässä hohtavia
tähtiä
ja mietin
että jos mä lähtisin 
viiltäisin lakanat punaisiksi
ja itseni kylmäksi
ehkä ne tajuaisivat mitä ovat tehneet"

Ensimmäinen (loppuun) lukemani säeromaani. 
Kirja itsessään oli ihan kiva, hieno ajatus ja lyhyet säkeet upposivat kyllä ihon alle ja tunteisiinkin. Päähenkilö Miran elämään ja ajatuksiin oli päästy hienosti sisään. Kiusaamista ja musiikkia oli käsitelty hyvin ja aidosti. 
Täytyy silti todeta, etten ollut tämän kirjan kohderyhmää, enkä myöskään ole säeromaanien suuri ystävä. Pidän enemmän "tavallisista kirjoista", eikä mielivaltaiselta vaikuttavat säkeet aina aivan tunnu omaan järkeen sopivalta. En osaa jäädä makustelemaan tekstiä, vaan luen kirjat ahmimalla. Siksi en lue myöskään runoja. 
Nopea, lyhyt kirja. 
Hyvä kirja nuorille ja säeromaanien ystäville. 

3/5

Hämäränmaa - Marie Hermanson

 Ruotsinkielinen alkuteos 2014 Skymningslandet
Like 2015
Suomentanut Jaana Nikula
Sivumäärä 299
Kirjasto

"Talo rapistuu. Muratin lehvät yltävät jo peittämään ikkunan, niin että suuri salonki kylpee vihreässä valossa kuin akvaario. Rankojen alapuoliset pienet imukupit kurottuvat hamuilevien tuhatjalkaisten tavoin ikkunaa vasten saamatta siitä kuitenkaan otetta."

Martina tekee keikkasiivoojan töitä hotellissa niska limassa. Jos uskaltaa valittaa, tietää ettei uutta kutsua töihin tule. Eräänä päivänä hän törmää ystäväänsä Tessaniin. Tessan kertoo löytämästään loistotyöpaikasta ja saa houkuteltua Martinan mukaansa. 
Tessan vie Martinan ränsistyneeseen kartanoon, jossa asuu iäkäs Florence. Tessan toimii hänen palvelijanaan ja saa palkan lisäksi asua ja syödä kartanossa ilmaiseksi. Florence palkkaa myös Martinan, sihteerikseen. Pian Martinalle kuitenkin selviää, että Florence on jumittunut menneisyyteen. Hän elää vuotta 1943 ja järjestää hienoja illallisia tärkeille vieraille - vieraille, joita ei koskaan tule. 
Palvelusväkeen liittyy vielä muutama muu nuori ja elämä kartanossa on varsin mukavaa - kunnes sattuu onnettomuus ja paikalle saapuu vieras, joka uhkaa viedä nuorilta kaiken. Mitä kaikkea nuoret ovat valmiita tekemään säilyttääkseen kaiken ennallaan?

"Olipa se kenelle tahansa, niin hän on kuollut jo ajat sitten. Niin kuin kaikki muutkin Florencen maailmassa. He ovat tärkeitä, erittäin korkeissa asemissa ja hippulahjakkaita. Mutta kuolleita. Heitä kirje menemään, ellei sinulla ole osoitetta taivaaseen."

Hämäränmaa kuulosti kiehtovalta, jännittävältä ja jopa hitusen pelottavalta. 
Odotukseni taisivat olla liian korkealla, sillä noita asioita tämä ei ollut. 
Tarina oli ihan kiva ja sujuvasti kirjoitettu. Lopussa oli karu paljastus, mutta se ei riittänyt pelastamaan minun lukukokemustani. Olin jotenkin kuvitellut tämän olevan taianomaisempi tai vielä salaperäisempi, mutta mitään sellaista ei ollut. En tosin tiedä mistä nämä oletukset tulivat, sillä takakansikaan ei lupaile suuria. Mene ja tiedä.
Henkilöt oli ihan ok, jokaisella oma persoonallinen historiansa. Florencen ja hänen perheensä tarina oli ihan mielenkiintoinen. Kartano ympäristöineen oli ok, mutta aika tavanomainen. 
Luettava, mutta hieman vaisu teos. Ei jää mieleen pitkäksi aikaa.  

3/5

Billy Summers - Stephen King

 Englanninkielinen alkuteos 2022 Billy Summers
Tammi 2022
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 509
Storytel äänikirja
Kesto 19h 52min
Lukija Toni Kamula

"Billy Summers istuu hotellin aulassa odottamassa kyytiä. On perjantai, kello on kaksitoista. Hän lukee Justus- sarjakuvalehteä, mutta ajattelee Émile Zolaa ja tämän kolmatta romaania ja läpimurtoteosta Thérése Raquinia. Hän ajattelee, että se on hyvin vahvasti nuoren miehen kirja. "

Billy Summers on palkkamurhaaja, joka tappaa vain pahiksia. Hän lupaa tehdä vielä yhden keikan, sen viimeisen, josta hänelle luvataan suuri palkkio. Palkkiota suurempi houkutus on on hänen peiteroolinsa - Billyn täytyisi muuttaa uudelle paikkakunnalle ja esittäytyä kirjailijana. 
Billy ottaa keikan vastaan, vaikka jokin siinä ei tunnu oikealle. Ja sen sijaan, että vain esiintyisi kirjailijana hän alkaa oikeasti kirjoittaa kirjaa. Omaa elämänkertaansa. Lapsuudestaan, sisarestaan, sijaiskodistaan, sotilasurastaan... 
Billy suorittaa tehtävänsä ja katoaa - mutta hän ei saakaan sitä mitä hänelle luvattiin. Mukaansa hän saakin jotain aivan muuta ja kun hän lähtee kaivelemaan tehtäväänsä pintaa syvemmältä, hän löytää todellisen pahiksen. 

"Torstaiaamu. Päivä jota on odotettu. Billy nousee viideltä. Hän syö paahtoleipää ja juo painikkeeksi lasillisen vettä. Ei kahvia. Ei minkäänlaista kofeiinia ennen kuin työ on tehty. Kädet eivät saa vapista yhtään, kun hän nostaa kiväärin olalle ja katsoo Leupold- kiikaritähtäimeen "

Kingin kirjoja jonkin verran lukeneena täytyy sanoa, että osa uppoaa ja osa ei ja osasta on vähän vaikea sanoa. Tämä kuuluu viimeiseen kategoriaan. 
Joo, Kingin tyyli on sujuvaa, nautinnollista ja houkuttelevaa. Kirjat on kuvattu aidosti, elävästi. Jokainen pikkuinenkin asia on huomioitu. Vaikka teos on pitkä, se sujuu eteenpäin. 
Mutta. Juoni ei ollut erikoinen. Traaginen yhden miehen tarina, jossa kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Voi olla hyvä vaikka onkin paha. 
Billyn oma tarina oli mielenkiintoinen ja avaava. Siitä pidin eniten. Kirjan loppu puolestaan hyppäsikin johonkin ihan muuhun kuin olin olettanut, enkä itse oikein siitä niin välittänyt. 
Henkilöhahmot toimii, ihmiskuvaus on loistavaa. Mutta muutoin tämä ei minuun oikein iskenyt, ei tehnyt vaikutusta, ei ollut erikoinen. 
Hauska viittaus Hohtoon löytyy kirjasta, eli pientä yliluonnollisuuden hakuakin oli mukana. 
Kuuntelin siis äänikirjana, toimi hyvin. Kirjana en varmaan olisi jaksanut lukea loppuun. 

3/5

Exitus - Painajainen - Toni Aho

 Lind& Co 2019
Exitus osa 2
Storytel äänikirja
Kesto  5h 58 min
Lukija Hanna Saari

Exitus- Painajanen jatkaa sarjaa siitä mihin viimeksi jäätiin. 
Oudot kuolemantapaukset Nälviän terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmetyttävät Millaa. Hän alkaa tutkia niitä tarkemmin ja huomaa niiden lisääntyneen tiettynä ajanjaksona. Samalla häntä mietityttää omituinen symboli, johon hän on pari kertaa törmännyt työpaikallaan. 
Onko kuolemilla ja symbolilla jotain tekemistä lahkon kanssa, joka toimi paikkakunnalla vuosia sitten? Ja jos on, niin mitä? Ja keneltä Milla voisi asiaa kysellä, kun tuntuu että asioista halutaan vaieta.. 
Stressi ja kiire väsyttävät Millaa ja hän joutuu jopa epäilemään omaa mielenterveyttään. Asioita ei suinkaan helpota alkoholisoitunut äiti, joka säntää juovuksissa Millan työpaikalle... 
Onneksi apua on tarjoamassa komea kollega, jonka kanssa Millan on helppo jutella. Pääsisikö hän viimeinkin eksästään yli ja olisiko hän valmis hyväksymään myös onnea elämäänsä?

Ihan mielenkiintoinen jatko-osa. 
Nyt päästiin jo vähän syvemmälle Millan elämään ja muutkin tarinan henkilöt kävivät tutummiksi. Sama mielenkiintoinen lääkäritermistö pysyi ja onkin mukava päästä sairaalamaailman arkeen mukaan. 
Minulla on jokin aavistus, mitä tässä seuraavaksi tapahtuu - saa vain nähdä onko tarina niin ennalta-aavistettava kuin kuvittelen vai piileekö tässä jokin juju. 
Ei tämä vieläkään maailman säväyttävin ole, mutta ihan viihdyttävä kyllä. Tämän olisi kyllä ihan hyvin voinut tehdä yhdeksi pitkäksi teokseksi, en ymmärrä miksi se on pitänyt jakaa kolmeen osaan. 

3/5

Kitty, eli kuinka mies tuhotaan - Terhi Tarkiainen

 Tammi 2020
Sivumäärä 424
Kirjasto

"Sitä luulisi, että miehen henki on löyhässä Lontoon kaltaisessa kaupungissa, jossa ihmisiä tallautuu tuon tuosta kuoliaaksi saappaiden tai kavioiden alla, käristyy tuhkaksi tulipaloissa, putoilee silloilta Thamesin pohjaan, törmää kurkku edellä puukon terään tai yksinkertaisesti heittää henkensä sairauden kourissa - suosituimpia lienevät hitaasti riuduttava keuhkotauti, kaikenlaiset kouristelut ja kohtaukset sekä tietysti isorokko, tuo kuumetautien kestosuosikki. Näissä olosuhteissa miehen tuhoamiseen pitäisi riittää pelkä vilpitön toivomus ja kärsivällisyyttä odottaa sen toteutumista."

Eletään 1700- lukua Lontoossa. Kitty Blackstonen äiti kuolee ja hänen isänsä päättää naittaa tyttärensä vanhalle kauppiaalle. Kitty ei tästä ilahdu, sillä hänen omat toiveensa ovat varsin toisenlaiset. Kitty nimittäin haluaisi jatkaa isänsä saappaissa apoteekin pitäjänä. 
Kittyn elämä muuttuu jo ennen häitä. Hän joutuu raiskatuksi Lontoon sivukadulla ja kun raiskaaja löytyy häävieraiden joukosta, on myrkyllinen keitos valmis. Kitty vannoo kostoa tuolle miehelle, joka kajosi kaikkein arvokkaimpaan ja tuhosi hänestä jotakin. Suunnitelmat pyörivät päässä päivisin ja hurjien unien muodossa myös öisin. 
Tapahtumat seuraavat toisiaan, väärät ihmiset kuolevat, kukaan ei oikein ole sitä miltä vaikuttaa. Saako Kitty kostonsa ja onnensa?

"Havahtuessani hereille, olin kauhuissani. Sydämeni jyskytti kiivaasti, käsien ja jalkojen lihakset kouristelivat jännityksestä ja ilmaa piti haukkoa sisään suurina palasina ennen kuin se loppuisi. Sitten, hitaasti, hengitykseni alkoi tasaantua, nesteet löysivät omat uomansa, raajat tulivat pehmeiksi ja painaviksi. Keho tuntui taas tutulta, ja annoin sen vajota takaisin vuoteen pehmeyteen. Suljin uudelleen silmäni. Ja hymyilin."

Tarkiaisen esikoinen Pure mua oli hulvaton ja yllättävä lukukokemus. Odotin sitä samaa Kittyltä, mutta tähän jouduin pettymään. 
Tässäkin oli hyvät puolensa; idea oli hyvä, hahmot mielenkiintoisia ja ympäristö kiehtova. Harmillisesti tarina eteni paikoin hyvin hitaasti eikä oikein imaissut mukaansa. Raa'at ja pikkutuhmat unet eivät tätä pelastaneet, eikä huumori pureutunut. 
Kirjan loppu oli hyvä, vaikkakaan ei kovin yllättävä. 
Ihan perusteos siis, sanoisin. 

3/5

Exitus - Ensimmäinen kuolema - Toni Aho

 Atrain& Nord 2017
Sivumäärä 378
Exitus osa 1
Storytel äänikirja
Kesto 5h 34min
Lukija Hanna Saari

Nuori lääkärikandi Milla Vartiainen saa kesätyöpaikan pienen Nälviän kunnan terveyskeskuksesta. Työ on rankkaa, eikä asiaa helpota lainkaan koppava seniorikollega joka neuvomisen sijaan lyttää Millan toimintaa. 
Myös Millan henkilökohtaisessa elämässä kuohuu; Milla on mielenterveyskuntoutuja, jolla on takanaan rankka osastojakso. Terapia kaksi kertaa viikossa auttaa, mutta entisen poikaystävän paluu sekä kovasti alkoholiin menevän äidin arvostelu ottaa koville. 
Kun työpaikalla sitten sattuu kuolemantapaus, joka ei voi Millan mielestä olla luonnollinen, on vyyhti valmis. Onko uravalinta sittenkään järkevä?

 Otin tämän kuunteluun lähinnä kirjan pituuden (lyhyyden) vuoksi. Nopeasti kuunneltu, mutta tarina jäi tosiaan aivan kesken ja sarjaan on vielä kaksi osaa.
Pidin kirjassa siitä, että siinä oli paljon teoriaa ja tietoa ja asiat oli selitetty selkeästi. Ehkä paikoin vähempikin olisi riittänyt, mutta tietyissä kohdissa se vain lisäsi mielenkiintoa. 
Tämä ensimmäinen osa ei muutoin tehnyt sen suurempaa vaikutusta, tavalliset henkilöhahmot, hippunen jännitystä, tarkkoja lääketieteellisiä kuvauksia. Kuitenkin pieni koukku jäi ja olen jo aloittanut sarjan toisen osan kuuntelun. Minua ehkä eniten kiinnostaa päähenkilö Millan mielenterveysongelmat ja se, pystyykö tähän lopulta luottamaan. 

3/5

Osasto 73 - Sofie Sarenbrant

 Ruotsinkielinen alkuteos 2015 Avdelning 73
WSOY 2019
Suomentanut Annamari Typpö
Sivuja 397
Kirjasto

"Tuntematon nainen ottaa vauvan syliinsä ja häipyy. Emma Sköld ehtii hämärästi erottaa loittonevan selän, sitten hetki on ohi. Vasta muutaman sekunnin kuluttua hän tajuaa, mitä juuri tapahtui. Kylmät väreet kulkevat Emman selkäpiitä pitkin, kun hän ymmärtää, mitä on menettämässä. "

Rikostarkastaja Emma Sköld on joutunut ratsastusonnettomuuteen ja herää koomasta viisi kuukautta myöhemmin. Muistin alettua palailla, hän on varma että onnettomuuteen liittyy jotain epämääräistä. 
Emman avopuoliso Kristoffer käyttäytyy omituisesti Emman herättyä. Hän ei halua paljastaa, että hänen entinen tyttöystävänsä on pitänyt Emman ja Kristofferin lapsesta huolta Emman onnettomuuden jälkeen. Pian mieskin alkaa huomata, että Hillevi viihtyy hieman liian hyvin roolissaan Ineksen hoitajana. 
Emma pyytää apua kollegaltaan Nyhleniltä onnettomuuden selvittelyyn. Nyhlen puolestaan tarvitsee apua toisen tapauksen kanssa, jossa faktat eivät täsmää. 
Sairaalan kuvittelisi olevan turvallinen paikka, mutta osastolla 73 voi tapahtua mitä tahansa... 

"Tehtävä on tuomittu epäonnistumaan. Toisaalta hän ei pysty kieltämään Emmalta tätä pientä palvelusta, kun tämä katsoo häntä niin anovasti. Ei etenkään nyt, kun Emma ei voi itse tehdä mitään. Hänellä ei ole vaihtoehtoja."

Tämä on toinen Sarenbrantin kirja, jonka luin. 
Kirja oli ihan viihdyttävä, nopealukuinen. Juonikin ihan vetävä ja sujuva, mutta ei kovin yllättävä. 
Kirjan henkilöt olivat mukavia ja tavallisia, mutta itse en pitänyt siitä että kertojia oli niin monta. Kun jokainen henkilö kertoi vuorollaan omia kokemuksiaan, asiat ja tapahtumat paljastuivat todella nopeasti, eikä mikään jäänyt salaiseksi tai yllättäväksi. 
Sairaala tapahtumapaikkana on aina mielenkiintoinen ja tarina ei ollut tylsä, vaikka päähenkilö makasikin liikkumattomana vuoteella. 
Sanoisin, että ok, mutta ei erityinen, 

3/5

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos Christmas at Little Beach Street Bakery
Beach Streetin pieni leipomo, osa 3
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 298
Storytel äänikirja
Kesto 8h 46min
Lukija  Anniina Piiparinen

Pollyn, Hucklen ja Niilon tarina jatkuu jälleen - Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on jatkoa sarjalle, jonka aloitti Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirja. Toinen osa, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, ilmestyi myös tänä vuonna. 
Pollyn elämä Mount Polbearnen pienellä vuorovesisaarella on ihanaa - hän pyörittää omaa leipomoaan ja asuu hulluuden puuskassa ostetussa majakassa poikaystävänsä Hucklen sekä Niilo- lunnin kanssa. Arkea kuitenkin varjostavat taloudelliset huolet sekä kiireinen joulusesonki, joka vie liiaksi Pollyn huomiota. 
Huckle haaveilee naimisiinmenosta sekä lapsista, mutta Pollya mietityttää. Hän kipuilee omia perhesuhteitaan ja isätöntä elämäänsä. Samalla hän seuraa parhaan ystävänsä raskautta, jota varjostaa suurtakin suurempi salaisuus. 
Polly haaveilee joulusta takkatulen ja elokuvan äärellä kaksin Hucklen kanssa, mutta kaikki tuntuu menevän hieman väärään suuntaan. 

Olen kovasti pitänyt kaikista Colganin aiemmin suomennetuista teoksista. Olen kuunnellut ne kaikki äänikirjoina ja minusta ne ovat sellaisena oikein viihdyttäviä ja iloisia. 
Tämä kirja ei mielestäni aivan yltänyt muiden tasolle. Ärsyynnyin Pollysta pahemman kerran - kuinka hän ahdistui joka kerta Hucklen halutessa jutella ja kuinka hän teki asioita, joita ei oikeasti olisi halunnut. Ihana jouluinen tarina kärsi turhasta lapsellisesta draamailusta. Ja tosiaan, kaipasin sitä jouluista tunnelmaa enemmän. Olin valmistautunut kuvittelemaan piparin tuoksun pienessä leipomossa, aistimaan upean joulutunnelman - mutta se kaikki jäi. 
Mistä sitten pidin?
Kirjan helppoudesta ja kepeydestä, tutuista hahmoista (Huckle ja Ruben ovat huippuja) sekä tutusta ympäristöstä. Kyllä tätä silti mielellään kuunteli, vaikka paikoin aiheuttikin tympääntymistä. Mutta kyllä Pollyn tarina on nyt taputeltu loppuun, en odota enää yhtään enempää. Colganin muuta kirjallisuutta voisin kyllä kuunnella lisää. 

3/5

Kunpa vanhempasi olisivat lukeneet tämän kirjan - Philippa Perry

 Englanninkielinen alkuteos The Book You Wish Your Parent Had Read 2020
Atena 2020 
Suomentanut Heli Naski
Sivuja 308
Storytel äänikirja
Kesto 9h 56min
Lukija Leena Nuora

"Tämä ei ole suoraviivainen lastenkasvatusopas. En aio käsitellä yksityiskohtaisesti pottaharjoittelua tai rinnasta vieroitusta. Tämä kirja käsittelee suhdettamme lapsiimme ja seikkoja, jotka voivat estää hyvän yhteyden tai parantaa sitä. "

Psykoterapeutti Philippa Perry on kirjoittanut kirjan, jossa pohditaan mm. vanhemmilta perittyjä käyttäytymismalleja ja pyritään pohtimaan tunteita ja syitä niiden taustalla. Jos lapsen käytös aiheuttaa sinussa voimakkaan tunnereaktion, pysähdy pohtimaan, mistä se johtuu? Oletko itse kokenut vastaavaa omassa lapsuudessasi, toimitko samoin kuin omat vanhempasi? 
Kirja sisältää paljon tapausesimerkkejä sekä harjoituksia, jotka auttavat pohtimaan asioita. 
Kirjassa puhutaan aiheutuneista repeytymistä, sekä siitä, että niitä voi aina korjata - koskaan ei ole liian myöhäistä parantaa yhteyttä lapsiimme. 
Kirja avaa myös tunnekasvatusta, lapsen ympäristöä, perustan luomista, hyvän mielenterveyden edellytyksiä ja kommunikointia.

"Tunteet eivät häviä sillä, että niitä ei sallita. Ne vain painuvat piiloon, missä ne jäytävät ja aiheuttavat ongelmia myöhemmin. Mieti, milloin sinun pitää huutaa kovimmin. Silloin, kun sinua ei kuulla. Tunteet pitää kuulla. "

Hmm... Paljon tärkeää asiaa, josta osasta olen samaa mieltä, osasta en. 
Kirjan alku oli hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä - pysähdyin itsekin pohtimaan omia käyttäytymismallejani ja sitä, mistä olen ne oppinut ja perinyt ja miksi juuri tietyt asiat omassa perhe-elämässä tuntuvat haastavilta. 
Sain myös työhöni varhaiskasvatuksessa joitain vinkkejä lasten tunnekasvatukseen. 
Mutta jotkin asiat särähtivät korvaani ja pahasti. Kirjassa oli tapausesimerkki, jossa pieni lapsi suostui syömään vain maton keskellä istuen ja äidin laulaessa. Ja tämä oli kirjoittajan mielestä ihan ok. Olkoonkin, että se olisi vain hetken kestävä vaihe, mutta jossain pitää olla raja. Minä ennemmin kannattaisin selkeää sääntöä; ruokapöydän ääressä syödään, ei matolla. Ei ole vaarallista, jos lapsi syö muutamana päivänä hieman huonommin - sekin on vain vaihe. En itse lähtisi sen vuoksi moiseen hullutukseen mukaan. Myös joitain nukkumiseen liittyviä asioita kavahdin (mm. lapsen pitäisi saada itse päättää, kauanko nukkuu vanhemman vieressä. Tässä ei huomioitu sitä, kuinka itse vanhempi kykenee nukkumaan). 
Mikäli tämä kirja herätti mielenkiintosi, kehotan lukemaan sen maalaisjärkeä käyttäen ja kriittisin silmin. Ota tästä itsellesi sopivimmat jutut mukaasi, mutta älä sokeasti luota kaikkeen, mikäli se ei tunnu omalta. 

3/5

Exit- Lähdön hetki - Belinda Bauer

 Englanninkielinen alkuteos 2021 Exit
Karisto 2021
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 364
Kirjasto

"Avain oli maton alla. Kuten tavallista. Felix Pinkistä ennustettavuus tuntui lohdulliselta - vaikka ennusteena olikin kuolema."

Felix Pink on päälle 70- vuotias, eläkepäiviään viettävä herrasmies. Hän tekee vapaaehtoistyötä Lähdettäjänä ja istuu parantumattomasti sairaiden tai vanhojen ihmisten vierellä heidän viimeisinä hetkinään. 
On hänen 28. keikkansa - eli hän on jo konkari- kun kaikki ei menekään kuten piti. Hänellä on uusi, nuori työpari, joka ei kykene vain istumaan ja seuraamaan tapahtumia. Se ei vielä itsessään ole paha. Paha on se, että kuoleva mies on väärä mies. 
Mutta kenen vika se loppujen lopuksi oli?

"Amanda oli jo ehtinyt hänen olkansa taakse. -Mitä nyt? hän kysyi, mutta Felix ei pystynyt vastaamaan, koska kaikki hänen osaamansa sanat tuntuivat kieppuvan ympäri kalloa kuin bingopallot. Viimein oikeat sanat putoilivat hitaasti hänen tunnottomilta huuliltaan. - Tapoimme väärän miehen."

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa - Belinda Bauer kuuluu suosikkikirjailijoideni joukkoon ja olen poikkeuksetta pitänyt kaikista hänen aiemmista teoksistaan. 
Harmillista kyllä, tämä ei yltänyt muiden tasolle ja aiheutti pienen pettymyksen. 
En sano, että kirja olisi huono. Aihe oli mielenkiintoinen (epäonnistunut avustettu itsemurha) ja Bauerin luomat henkilöhahmot olivat persoonallisia ja paikoin jopa hauskoja. Jonkin verran huumoriakin löytyi. 
Kirja ei silti ollut millään muotoa jännittävä tai koukuttava, eivätkä juonenkäänteet yllättäneet tai aiheuttaneet sen suurempia reaktioita. Kirja oli aika tasainen ja sujuva. Mutta se ei tällä kertaa riittänyt. 
Ihan luettava, mutta ei mieleenpainuva tai sykähdyttävä. 

3/5

Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

Unennäkijä - Katinka Sarjanoja

 Karisto 2021
Sivumäärä 350
Kirjasto

"Lapsen tukkoinen ynähtely tavoitti Accolonin tietoisuuden unen läpi. Hän nousi istumaan ja hieroi silmiään makuukomeron hämärässä. Ovien välistä kajasti ohut ja värisevä valonsäde, tulisijan liekkien loimotus. Keittiöpiiat olivat jo hereillä ja täydessä työntouhussa. Lapsi yski edelleen, ja Accolon kurottautui kurkistamaan yläpuolellaan katosta roikkuvaan kehtoon."

Unennäkijä on jatkoa Korpinlaululle ja Karhuneidolle. 
Tarina jatkuu siitä, mihin viimeksi jäätiin. 
Marrec on menossa naimisiin Brangwenin kanssa ja Brangwenin on vaikea sopeutua tulevaan asemaansa. Haasteet perillisten tuottamisessa eivät suinkaan lisää neidon luottamusta itseensä ja asemaansa. 
Vasalliprinssi Cormac on huonossa kunnossa ja pian onkin edessä uuden hallitsijan valinta. Savusälvän väki onnistuu puhumaan prinssiksi yhden omistaan kuninkaanmaalaisen sijasta ja "karhukuninkaaksi" kruunataan Sigge, Sigrin poika ja Etainin lapsenlapsi. 
Kuninkaanmaalta saapuu muitakin vieraita, muuan Mairtin, jonka tehtävänä on vakoilla Savusälvän toimia. Tilanne kuitenkin mutkistuu ja muuttuu, kun Elbren- neito siepataan ja Mairtin osallistuu pelastustoimiin. 
Edesmenneen Nuolennokan Rowanin tytär Rowena karkaa äitinsä helmoista ja tutustuu Siggeen. Rowenalla on myös näkemisen lahja, eivätkä näyt lupaa hyvää. Onko uusi sota tulossa ja mitä on tällä kertaa hintana?

"Hänen omissa silmissään Savusälpä oli juuri sanoillaan ja teoillaan noussut kapinaan. Enää tarvitsisi saada kuningas ymmärtämään, ettei kyse ollut vain satunnaisesta tunteenpurkauksesta, vaan tämän kansan sydämeen juurtuneesta uskottomuudesta hallitsijaansa kohtaan."

Kirja siis päättää Sarjanojan trilogian. 
Pidin tästä osasta eniten, tämä oli kirjoista selkein. Tässä ei hypitty vuosia eteenpäin, eikä mukaan tullut liikaa uusia hahmoja. Toki hahmoja oli edelleen paljon, mutta suurin osa oli onneksi ennestään tuttuja. Ja kirjan alkusivuilla oli luettelo henkilöistä, josta pystyi tarpeen vaatiessa tarkistamaan, kuka oli kukakin (en muista oliko aiemmissa kirjoissa). 
Pidin tässä myös siitä, että tiettyihin henkilöihin pääsi tutustumaan paremmin, he olivat vihdoinkin muutakin kuin pelkkä nimi muiden joukossa. Kerronta oli edelleen aika toteavaa, eikä tästä välittynyt minulle suuria tunteita, mutta parannusta aiempiin osiin kuitenkin oli. 
Kirjan loppu tuntui hieman hätäiseltä ja vallanvaihdos miehiltä naisille tapahtui melkoisen helposti. Lopussa oli siis jälleen suuri taistelu, jossa menetettiin ihmisiä, mutta tämä jätti lukijan kylmäksi. 
Ihan kelpo sarja, vaikka odotinkin koko ajan enemmän. Ei erityisen mieleenpainuva, mutta viihdyttävä. 

3/5

Vaarallinen suojelija - Tess Gerritsen

 HarperCollins Nordic 2017 
Suomentanut Viivi Vainonen
Storytel äänikirja
Kesto  6h 30
Lukija Elina Ylisuvanto

"Oksat piiskasivat miehen kasvoja ja hänen sydämensä hakkasi niin, että hän tunsi pakahtuvansa, mutta hän ei voinut pysähtyä. Takaa-ajaja saavutti häntä jo, ja hän pystyi miltei kuvittelemaan, miten luoti halkoi yötä ja iskeytyi hänen selkäänsä. Ehkä niin oli jo käynyt. Ehkä hän jätti jälkeensä verivanan mutta ei peloltaan tuntenut mitään paitsi kiihkeää halua elää."

Lyhyesti:

Cathy on matkalla ystävänsä luo lomalle, kun hän sattumalta törmää haavoittuneeseen mieheen. Hän vie miehen sairaalaan, mutta jokin miehessä jää kaihertamaan hänen mieltään. 
Mies on Victor Holland, biokemisti, joka on saanut tietoonsa vaarallisen salaisuuden. Mies on pakomatkalla, sillä hän haluaa paljastaa Viratek- nimisen yhtiön laittoman kokeen. Yhtiön johto ei tietenkään halua, että koe paljastuu ja siksi Victor onkin tappolistalla. 
Cathy joutuu myös vaaraan ja Victor päättää suojella häntä. Ajojahdin aikana Victor ja Cathy kiintyvät toisiinsa, mutta onko tällaisella suhteella tulevaisuutta?

"Hän painautui Victoria vasten. Tuntui hyvältä olla suojeltu. Victorin paita tuntui karhealta hänen ihoaan vasten. Victor hengitti hänen hiuksiinsa, kuiskaili sanoja, jotka oli tarkoitettu toiselle, suuteli hänen päälakeaan. Victor painoi kätensä hänen poskilleen ja suuteli häntä kiihkeästi. Niin kiihkeästi, että se herätti Cathyssä nälän. "

Mielipide:

Helppo, nopsakka, kevyt kuunneltava. 
Ei mitenkään säväyttävä, vaikka vauhtia ja vaarallisia tilanteita olikin. Viratek ja sen laittomat kokeet olivat mielenkiintoisia, niistä olisin mielelläni lukenut enemmänkin. Cathyn ja Victorin romantiikka sen sijaan ei oikein uponnut. Liikaa uhrautuvaisuutta ja toisen puolesta päättämistä. 
Vauhdikas tarina, joka oli yritetty ladata täyteen tunnetta. 
Tällainen keskiverto romantiikka/dekkari (harlequin), joka tuli kuunneltua, mutta tuskin jää mieleen. Ei huono, muttei huippukaan. 

3/5

Salonkileijonan kärsimykset - Taina Parikka

Kustantaja Havina, valmistaja Books on Demand 2021
Sivumäärä 345
Kirjasto

"Herää Bertil! Ravistus olkapäässä nosti minut unen tukahduttavasta paineesta kuin haavi koukussa kiemurtelevan karpin. Ponkaisin istumaan patjalla ja haukoin henkeä sydän hakaten. Vuodeverhojen rajaamassa pimeässä pesässä tuntui loppuvan ilma, mutta jalopeura olisi viihtynyt siellä. 
- Tuleeko se? käännähdin pelästyneenä vaimoni puoleen. Tunsin ja kuulin hänen läsnäolonsa, vaikka en nähnyt häntä." s. 10

Lyhyesti:

Salonkileijonan kärsimykset on jatkoa Tyttö ja jalopeura- kirjalle, jonka luin pari vuotta sitten. 
Pienen saksalaisen ruhtinaskunnan kruununperijä Adalbert Löwen- Geweih on selvinnyt hengissä kirouksestaan (vaikkakin muuttaa edelleen muotoaan täydenkuun aikaan) ja on nyt naimisissa rakastamansa naisen kanssa. Heille on myös syntymässä yhteinen lapsi. 
Kaikki kuulostaa hyvälle ja arjen kuuluisi olla ihanaa. 
Perheen onnea varjostaa silti moni asia. Adalbert pelkää kuollakseen vaimonsa synnytystä - hänen oma äitinsä menehtyi hänen synnytykseensä. Lisäksi heitä huolettaa, periikö lapsi isänsä taipumuksen muodonmuutokseen. Eikä pienin murheista suinkaan ole se, että moni vastustaa säätyeroja rikkovaa avioliittoa. 
Hetken helpotuksen haastavaan arkeen tuo tutkimusmatkailija, joka saapuu linnaan Salaperäiseltä saarelta. Onko hänellä tarjota ratkaisu useampaan perheen ongelmaan?

"En noussut päivälliselle vaan makasin illan ja yön pimeydessä tyyny kainalossani ja vesien noruessa hiljalleen ohimoilta korviin. Olin odottanut, että avioliitto Lotten kanssa ja lapsen syntymä olisivat muuttaneet elämäni pysyvästi parempaan, mutta ryvin sieraimia myöten samassa sonnassa kuin ennen kiroustani. Löysin lohtua vain siitä, että muutaman päivän kuluttua Adam syrjäyttäisi kelvottoman Bertilin. " s. 161

Mielipide:

Mahtavaa jatkoa Tytölle ja Jalopeuralle. 
Tarina eteni todella mielenkiintoiseen suuntaan ja jätti täysin selvästi tarinan auki - jatko-osaa siis jälleen odotellessa. 
Tässä kirjassa huomasin tosin sen, etten millään muotoa pidä kirjan päähenkilöistä. Adalbert eli Bertil eli Adam on melkoisen takertuva ruikuttaja, jolla hommat ei tahdo mennä putkeen. Näin on varmasti kirjailija tarkoittanutkin, mutta tieto tästä ei saa minua silti pitämään hänestä enempää. Kyllä hän hitusen kirjan loppua kohden kehittyi järkevämmäksi, onneksi. Lotte puolestaan on ärsyttävä ja äkäinen, eikä hänen kiukuttelulleen ja toiminnalleen oikein annettu järkevää selitystä. Synnytyksen jälkeinen alakulo, joo. Viittauksia suvun taipumukseen mielen sairauksista, joo. Ehkä hänestäkin selviää lisää mahdollisessa seuraavassa osassa, mutta tässä kirjassa hän ei ollut minulle mieleinen hahmo. 
Onneksi kirjan henkilöt eivät olleet kuitenkaan niin rasittavia, että se olisi haitannut lukukokemusta. 
Hitusen olisin kaivannut myös tunnetta tähän tarinaan. Kirjassa tapahtui tunteellisia asioita, mutta se tunne ei aivan välittynyt lukijalle asti. 
Eniten kirjassa pidin Tutkimusmatkailijasta ja hänen saapumisensa aiheuttamasta suunnan muutoksesta. Erikoinen lisä perinteisten valtajuonittelujen keskelle. Tämä menee kyllä jännäksi ja odotan Parikalta uutta luettavaa innolla!

3/5

Sydämiä seireeneille - Briitta Hepo-oja

 Otava 2020
Sivuja 345
Storytel äänikirja
Kesto 8h 11min
Lukija Lari Halme

"Ensimmäinen sydän tuli vastaan yhtäkkiä. Kohmeinen sydän lojui keskellä havunneulasten peittämää polkua. Se ei ollut kovin suuri, ehkä lapsen nyrkkiä pienempi. Se oli sulanut vähän reunoista, ja tummanpunaista verta oli kertynyt lätäköksi sen ympärille. Muutama musta sulka oli takertunut verilätäkköön, kuivunut veri oli tahmannut höyhenet. "

Lyhyesti:

Jatko-osa Briitta Hepo-ojan Suomea lohikäärmeille- kirjalle. 
Edellinen kirja päättyi, kun Tim menetti muistinsa Magdalena- noidan toimesta ja Lynx ritarinarvonsa ja perheensä. 
Lynx syyttää itseään Timin muistinmenetyksestä ja päättää lähteä etsimään Botniasta noitaa, joka voisi palauttaa Timin muistin. Matka on uhkarohkea ja järjetön, sillä hänellä ei ole ensinkään lupaa ylittää rajaa. Ja toiseksi, rajan takana voi olla ihan mitä vain. 
Lynxin sisko Fox saa tietää sisarensa karanneen hullulle matkalleen ja lähtee tämän perään. Mukaansa hän saa myös noidutun Fransin (joka on jonkin lemmenlumouksen pauloissa ja hulluna Lynxiin) sekä Timin ja kuolleista nousseen Astridin. 
Etelä- Suomessa myllertää prinsessan kuoltua "onnettomuudessa" eikä syyllistä saada kiinni. Onko Tasalaisilla sormensa pelissä? Tietääkö Astrid jotain enemmän, kuin suostuu kertomaan? 

"Lohikäärme loikki ympärillämme ja keräsi jotakin hampaisiinsa. Höyheniä, ei kai taas! Otus kantoi minulle kaksi mustaa sulkaa ja tuijotti minua siihen asti, kunnes laitoin ne taskuuni. 
- Lohikäärme tuo minulle sulkia, en tajua miksi, mutisin. 
- Käytin sulka- sanaa esimerkkinä yhdessä lauseessa, kun opetin sille substantiiveja, mutta jotenkin se ymmärsi koko jutun väärin."

Mielipide:

Ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Oli mielenkiintoista päästä tutustumaan myös Botniaan ja sen omanlaiseen ympäristöönsä. Jäin silti kovasti kaipaamaan syvempiä ihmissuhteita ja sitä romantiikkaa. 
Menoa ja meininkiä sen sijaan ei puuttunut. Kirjassa tapahtui paljon ja erilaisia näkökulmia saatiin usean eri kertojan (Lynx, Tim ja Fox) kautta. Ehkä tässäkin oli vähän liikaa kaikkea, mihinkään ei päässyt paneutumaan kunnolla. Lisäksi moni asia tapahtui kovin helposti - hups kun koko ajan kuljettiin samaa reittiä kuin Lynx edellä. Toki, täytyy muistaa että tämä on nuorten kirja ja oikealle ikäryhmälle tämä on varmasti oikein hyvä, viihdyttävä ja vauhdikas teos. (Näin vähän vanhemmalle lukijalle tämä ei enää ihan uppoa. ) 
Parasta kirjassa oli Lohikäärme. Vitsit mä tykkään siitä :)

3/5

Naiset vailla armoa - Camilla Läckberg

 Ruotsinkielinen alkuteos 2021 Gå i fängekse; kvinnor utan nåd
Otava 2021
Suomentanut Aleksi Milonoff
Sivuja 239
Oma kirjahylly

"Ingrid Steen piilotti kädessään olevan esineen nyrkkiinsä, kun hänen miehensä Tommy tuli olohuoneeseen, ja työnsi sen sohvatyynyjen väliin. Tommy käveli Ingridin ohi. Hän väläytti mekaanisen hymyn ennen kuin jatkoi keittiöön. Ingrid kuuli, miten hän avasi jääkaapin ja penkoi hyllyjä hyräillen Brice Springsteenin The River- kappaletta. "

Lyhyesti:

Kaksi pienoisromaania, joissa yhteistä on rakkaus, petos ja kosto. 

Ensimmäisessä romaanissa on kolme naista, joiden miehet kohtelevat heitä huonosti. Ingrid on luopunut kaikesta miehensä vuoksi ja saa nyt tietää, että häntä petetään. Birgitan mies pahoinpitelee tätä säännöllisesti ja Victoria on miehensä vankina. 
Naiset, tuntematta toisiaan, luovat suunnitelman jonka avulla he vapautuvat miehistään. 

Toisessa romaanissa neljä nuorta on viettämässä uutta vuotta yhdessä yhden heistä kotona. Kaikkien vanhemmat juhlivat viereisessä talossa. Nuoret pelaavat monopolya omilla säännöillään ja pikku hiljaa selviää, kuinka jokaista heistä on kohdeltu kaltoin ja käytetty tavalla tai toisella hyväksi. Nuorten mieliin hiipii kostosuunnitelma, mutta ovatko he valmiita toteuttamaan sen?

"Livin silmiä kirvelee, ja yhtäkkiä hänen poskelleen vierähtää kyynel, ehkä alkoholin, ehkä tablettien vaikutuksesta. Tai sitten salaisuuksia ja valheita on niin valtavasti, että ne tulvivat yli äyräiden. Hän ei ole varma. Hän vain tietää, että itkee eikä voi estää kyyneliä pusertumasta silmistä. Muut katsovat häntä kauhuissaan."

Mielipide:

Läckbergin Fjällbacka- sarja on ollut minulle mieluinen, joten odotin tätä innolla. En olekaan lukenut tältä kirjailijalta muuta, kuin Fjällbacka sarjaa. 
No, ei tämä ihan odotuksia täyttänyt. 
Sinällään ihan ok, nopea ja helppo lukea. Mutta aika tavallinen, yllätyksetön. 
Koska tarinat olivat lyhyitä, ei kirjan henkilöihin päässyt kunnolla käsiksi. Muutenkaan eivät herättäneet sen kummempia tunteita, vaikka aika hurjiakin juttuja tarinnat sisälsivät (mm. raiskaus, väkivaltaa jne). Tosi pintapuoliseksi siis jäi. 
En oikein osaa sanoa muuta. Nopeasti luettu, ei mitenkään erityinen. 

3/5

Miltä tuntuu tappaa - Villy Lindfelt

 Siltala 2020
Sivuja 277
Kirjasto

"Hän seisoi paikallaan ja piteli pistoolia kädessään sormi liipaisimella. Tuntematon ihminen oli polvillaan hänen edessään musta huppu päässään, kädet selän taakse sidottuina. Uhri tuijotti häntä huppuun leikatuista rei'istä silmät kauhusta suurina. Uhri oli valmisteltu häntä varten. Hän oli teloittamassa ihmisen."

Lyhyesti:

Mia Lund, teknologiajuristi- yrittäjä ja 8- vuotiaan tyttären yksinhuoltajaäiti, saa rahakkaan joskin epätavallisen työtarjouksen vanhalta asiakkaaltaan. Mia toivoi tarjouksen liittyvän jotenkin Robertin firmaan, mutta selviääkin, että mies on tappanut ihmisen. Menneisyytensä takia Mia ei halua työskennellä minkäänlaisissa jutuissa, joissa joutuisi tekemisiin poliisien tai oikeussalien kanssa. Nyt hän tekee kuitenkin poikkeuksen. 
Juttu kuulostaa yksinkertaiselta. Mian täytyisi vain auttaa Robertia löytämään todistusaineistoa tapahtuneesta, jotta hän voisi tunnustaa syyllisyytensä vaikuttamatta hullulta. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen, sillä tappotilanteen järjesti joku ulkopuolinen eikä Robert tiedä missä ja miten kaikki tapahtui. Lisävaikeutta tehtävään tuo Robertin mielenterveysongelmat - mies on ollut aiemmin psykoosissa, eikä vaikuta kovin tasapainoiselta nytkään. Onko kaikki vain sairaan mielen luomaa kuvitelmaa, vai onko järjestetty murha todella tapahtunut. Saadaanko mahdollista syyllistä koskaan kiinni?

"Robert nousi ylös ja kiiruhti puolijuoksua takaisin autotalliin johtavan välioven luo. Viinipullo seisoi kaula alaspäin oven edessä. Mutta se ei ollut samassa paikassa, johon hän oli sen asetellut. Hän oli aivan varma siitä. Robert raotti ovea, sulki oven. Vielä kerran ollakseen varma asiasta. Oven pystyi avaamaan ja sulkemaan ilman, että se osui pulloon. Joku oli siirtänyt pulloa. Sen jälkeen, kun oli ensin kaatanut sen. "

Mielipide:

Kiehtova, erikoinen alkuasetelma. 
Tarina lähti sujuvasti, nopeasti ja jännittävästi käyntiin. Robertin lapsuuden tarina oli mielenkiintoinen (joskin minua jäi häiritsemään, ettei huppupäälle ollut erikoisempaa selitystä) ja surullinen ja siitä olisin lukenut mielelläni lisääkin. 
Olen kuitenkin kirjaan hieman pettynyt. Moni asia tuntui irralliselta ja osa hahmoista turhilta ja pinnallisilta (esim Linda sekä Tomin ja Emelien ongelmat - niillä ei ollut loppuunsa mitään merkitystä tarinan kannalta). Tapahtumat eivät oikein edenneet alun jälkeen ja jännittäviksi tarkoitetut hetket eivät tuntuneet jännittäviltä (taloon murtautumiset yms). Asioiden toistoa oli paljon.
Myös loppuratkaisu oli pettymys, sillä syyllisen löydyttyä tälläkään ei ollut kummoista motiivia, selitystä, taustaa tapahtuneelle. Pakollinen ammuskelukohtaus ja kaikki oli ohi. Odotin enemmän, jonkinlaista yllätysmomenttia, koukkua. Harmillista. 
Idea oli loistava ja tarina kuitenkin sujuvasti kirjoitettu, mikä sai aikaan ok lukukokemuksen. 

3/5