Englanninkielinen alkuteos 2022 Billy Summers
Tammi 2022
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivumäärä 509
Storytel äänikirja
Kesto 19h 52min
Lukija Toni Kamula
"Billy Summers istuu hotellin aulassa odottamassa kyytiä. On perjantai, kello on kaksitoista. Hän lukee Justus- sarjakuvalehteä, mutta ajattelee Émile Zolaa ja tämän kolmatta romaania ja läpimurtoteosta Thérése Raquinia. Hän ajattelee, että se on hyvin vahvasti nuoren miehen kirja. "
Billy Summers on palkkamurhaaja, joka tappaa vain pahiksia. Hän lupaa tehdä vielä yhden keikan, sen viimeisen, josta hänelle luvataan suuri palkkio. Palkkiota suurempi houkutus on on hänen peiteroolinsa - Billyn täytyisi muuttaa uudelle paikkakunnalle ja esittäytyä kirjailijana.
Billy ottaa keikan vastaan, vaikka jokin siinä ei tunnu oikealle. Ja sen sijaan, että vain esiintyisi kirjailijana hän alkaa oikeasti kirjoittaa kirjaa. Omaa elämänkertaansa. Lapsuudestaan, sisarestaan, sijaiskodistaan, sotilasurastaan...
Billy suorittaa tehtävänsä ja katoaa - mutta hän ei saakaan sitä mitä hänelle luvattiin. Mukaansa hän saakin jotain aivan muuta ja kun hän lähtee kaivelemaan tehtäväänsä pintaa syvemmältä, hän löytää todellisen pahiksen.
"Torstaiaamu. Päivä jota on odotettu. Billy nousee viideltä. Hän syö paahtoleipää ja juo painikkeeksi lasillisen vettä. Ei kahvia. Ei minkäänlaista kofeiinia ennen kuin työ on tehty. Kädet eivät saa vapista yhtään, kun hän nostaa kiväärin olalle ja katsoo Leupold- kiikaritähtäimeen "
Kingin kirjoja jonkin verran lukeneena täytyy sanoa, että osa uppoaa ja osa ei ja osasta on vähän vaikea sanoa. Tämä kuuluu viimeiseen kategoriaan.
Joo, Kingin tyyli on sujuvaa, nautinnollista ja houkuttelevaa. Kirjat on kuvattu aidosti, elävästi. Jokainen pikkuinenkin asia on huomioitu. Vaikka teos on pitkä, se sujuu eteenpäin.
Mutta. Juoni ei ollut erikoinen. Traaginen yhden miehen tarina, jossa kaikki ei ole aina niin mustavalkoista. Voi olla hyvä vaikka onkin paha.
Billyn oma tarina oli mielenkiintoinen ja avaava. Siitä pidin eniten. Kirjan loppu puolestaan hyppäsikin johonkin ihan muuhun kuin olin olettanut, enkä itse oikein siitä niin välittänyt.
Henkilöhahmot toimii, ihmiskuvaus on loistavaa. Mutta muutoin tämä ei minuun oikein iskenyt, ei tehnyt vaikutusta, ei ollut erikoinen.
Hauska viittaus Hohtoon löytyy kirjasta, eli pientä yliluonnollisuuden hakuakin oli mukana.
Kuuntelin siis äänikirjana, toimi hyvin. Kirjana en varmaan olisi jaksanut lukea loppuun.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti