Madame Burovan kuu ja tähdet - Ruth Hogan

 Englanninkielinen alkuteos 2021 Madame Burova
Bazar kustannus 2022
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivumäärä 352
Storytel äänikirja
Kesto 9h 24min
Lukija Johanna Kokko

"Madame Burova oli nainen, joka tiesi, keiden komeroissa luurangot kolistelivat. Hän oli koko ikänsä säilyttänyt muiden ihmisten salaisuuksia, ja vaikenemisesta oli täytynyt maksaa kallis hinta. Jotkin hänelle uskotut asiat - salaiset suhteet tai nuoruuden hairahdukset - olivat keveitä kantaa. Kuin höyhenet tuulessa. Mutta toiset, synkät ja järkyttävät, hiersivät hänen omaatuntoaan ja painovat raskaana sielua."

Madame Imelda Burova on toiminut ennustajana koko ikänsä. Hän on paljastanut ihmisille sekä hyviä että huonoja asioita. Hän on säilyttänyt toisten salaisuuksia. Nyt hän viimein haluaa elää rauhassa omaa elämäänsä - mutta sitä ennen hänellä on vielä yksi tehtävä. 
Vuosia sitten hänen kojunsa ovelle jätettiin vauva. Nyt tuo vauva on aikuinen ja haluaa tietää oikeista vanhemmistaan. Imelda on säilyttänyt kahta kirjekuorta, jotka johtavat tuon nuoren vanhempiensa jäljille. 
Billien elämä mullistuu, kun hän menettää työnsä, miehensä sekä isänsä. Isä jättää hänelle kirjeen, jossa kerrotaan hänen olevan adoptoitu. Billie päättää lähteä matkalle ja yrittää selvittää, kuka hän oikein on. 

"Olen pahoillani, että vastailen epämääräisesti, mutta silloin kauan vuosia sitten minä annoin lupauksen, ja minun sanani pitää. Lupasin kertoa sen, minkä saan, ja lupasin toimittaa sinulle rahat ja tämän toisen kirjekuoren. Tärkein osa lupauksesta koskee kuitenkin asioita, joita en saa paljastaa, vaikka kuinka haluaisin."

Ruth Hogan taitaa kuulua yhdeksi suosikkikirjailijoistani. 
Häneltä on suomennettu nyt neljä kirjaa ja kaksi uusinta ovat olleet todella hyviä. 
Kuten aiemmatkin, Madame Burovan kuu ja tähdet on tunnelmallinen ja persoonallinen feel good- kirja. Tarina eteni kahdessa aikatasossa ja soljui tasaisen varmasti eteenpäin. Kirja toimi äänikirjana, mutta luulen, että olisin nauttinut tästä vielä enemmän tavallisena kirjana. 
Ennustukset, salaisuudet, ihmissuhteet ja kiehtovat henkilöhahmot tekivät tästä salaperäisen, taianomaisen ja koukuttavan luettavan. 

5/5

Queenie Malonen paratiisihotelli - Ruth Hogan

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Queenie Malone's Paradise Hotel
Bazar kustannus 2021
Suomentanut Susanna Tuomi-Giddings
Sivumäärä 352
Kirjasto

Tilly menettää lapsena isänsä ja suhde äitiin ja monimutkainen. Hetken aikaa Tilly on onnensa kukkuloilla, kun hän muuttaa äitinsä kanssa Brightoniin Queenien paratiisihotelliin. Hotellissa asustaa sekalainen joukko ihmisiä, joista tulee Tillylle uusi perhe - kunnes äiti lähettää hänet pois. 
Tildan eli Tillyn äiti kuolee ja hän palaa Brightoniin käymään läpi äitinsä tavaroita. Hän löytää laatikosta kasan äidin päiväkirjoja ja alkaa lukea niitä läpi. 
Etäiseksi jäänyt äiti alkaa paljastua eri ihmiseksi, kuin Tilda on kuvitellut. Avoimiksi jääneet kysymykset saavat vihdoin vastaukset

"Olen huolissani Tillystä. Hän on hassu pikku olento, niin omalaatuinen ja omapäinen, seuraa niin määrätietoisesti omaa polkuaan. Mutta minua pelottaa, että hänestä tulee samanlainen kuin minusta. Tai pahempaa."

Tämä on Ruth Hoganin kolmas suomennettu teos. 
Ja aivan ihastuttava. Jo kansikuva houkuttelee tarttumaan teokseen. Kirjan nimi herättää kiinnostuksen. Takakansi ei paljasta paljoa, mikä on oikeastaan hyvä. Tarinaa ja hankala kertoa lyhyesti paljastamatta olennaisia asioita. 
Kirjan tunnelma oli kohdallaan, nautin joka hetkestä. Ehdottomasti suosikkini Hoganin kirjoista. 
Persoonalliset, sympaattiset henkilöt. Lumoava, eläväinen ympäristö. Kaunis, soljuva kerronta ja mielenkiintoiset tapahtumat. Loistava kirja. 
Sopivasti salaisuuksia, jotka paljastuvat sopivalla tahdilla. 
Ihana ja ihastuttava. Suosittelen hyvänmielen kirjallisuuden ystäville. Suosittelen oikeastaan kaikille. Kaunista. 

5/5

Lauluja variksille - Ruth Hogan

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Wisdom of Sally Red Shoes
Bazar kustannus 2020
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivuja 367
Kirjasto

"Vanha nainen vetää keuhkonsa täyteen kirpeää syysilmaa, heilauttaa kätensä sivuilleen ja kajauttaa täydellisen ylä- C:n. Sävel kohoaa puhtaana ja kirkkaana yli edessä levittäytyvän hautakivien kirjoman rinteen. Kukaan ei ole kuulemassa äänen hämmästyttävää voimaa eikä ihailemassa absoluuttista sävelkorvaa, jos ei lasketa korkeissa männyissä kököttäviä variksia ja oravaa, joka kaivaa tammenterhoja piilostaan kallellaan olevan kiviristin takaa."

Lyhyesti:

Masha on kohdannut pahimman surun mitä kuvitella saattaa - hänen poikansa on kuollut ja se on hänen syytään. Joka aamu hän rankaisee itseään hukuttautumalla, ainakin melkein. Hän haluaa tietää, miltä se tuntuu. Hän kuljeskelee myös hautausmaalla koiransa Haizumin kanssa, osaa kivien tekstit ulkoa. Hän saa outoa lohtua variksia ruokkivasta Sallysta, joka laulaa kauniisti. 
Alice on yksinhuoltaja, jolla ei ole tukiverkostoa ja jonka poika oireilee murrosikäänsä. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, kuinka suuria salaisuuksia Alice kantaa ja salaa muilta. 
Mutta kuten yleensä, sateen jälkeen paistaa aurinko ja elämä alkaa voittaa. Masha kokee vihdoin heräävänsä surustaan ja kykenee ajattelemaan hyviä hetkiä. 

"Tänään uima-altaan lämpötila on 6,3 astetta, ja tänä aamuna minä uin enkä huku. Uin kymmenen altaanmittaa ja palkitsen sitten itseni maitokahvilla ja mustikkamuffinilla ennen töihin lähtöä. Epiphanyn juhlissa kokemani epifanian (päivän sana - äkillinen ilmestyksen kaltainen oivallus jonkin asian todellisesta luonteesta) jälkeen olen yrittänyt muuttua. "

Mielipide:

Toinen suomennettu teos Ruth Hoganilta. Hänen aiempi kirjansa Kadonneiden tavaroiden vartija oli ihan mukava lukukokemus. 
Lauluja variksille oli samantyylinen, vaikkakin aiheeltaan erilainen. Siinä missä Kadonneiden tavaroiden vartija oli kevyt ja romanttinen ripauksella taikaa, Lauluja variksille oli surumielinen, mutta toiveikas. Ei liian raskas, vaikka aihe on surullinen.
Ruth Hoganin kirjoissa pidän erityisesti hänen henkilöhahmoistaan. Ne ovat mukavan sympaattisia ja mukana on aina joku hyvin persoonallinen tyyppi. Tässä se oli punakenkäinen Sally, joka ruokki variksia, lauloi hautausmaalla ja puhui muuta kuin tarkoitti. Silti hänessä oli paljon viisautta. 
Kirjassa on rauhallinen tahti, mikä välillä väsytti ja toivoin nopeampaa etenemistä. Kirjan alun luin pienissä pätkissä arkikiireiden vuoksi, mikä vaikutti lukukokemukseeni. Kirjan lopun luin pidemmissä pätkissä ja paremmin keskittyen, joten vasta loppua kohden pääsin kirjaan kunnolla sisään. Tämä vaatii hieman vaivaa ja ajatusta, minä en ainakaan pystynyt täysin sulavasti tätä lukemaan. 
Pidin kuitenkin loppujen lopuksi kirjasta, vaikka alkuun luulin ettei se tekisi vaikutusta. Yllättämään se ei päässyt, mutta nautin kirjan kielestä ja tunnelmasta. 

4/5

Kadonneiden tavaroiden vartija - Ruth Hogan

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Keeper of Lost Things

Bazar kustannus 2020

Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings

Sivuja 355

Arvostelukappale, kiitos!

"Charles Bramwell Brockley matkusti yksin ja ilman lippua London Bridgen asemalta kello 14.42 lähteneessä junassa kohti Brightonia. Junan jarruttaessa Haywards Heathin asemalla Huntley & Palmers- keksipurkki, jonka sisällä hän matkusti, liukui vaarallisesti kohti penkin reunaa. Mutta juuri kun purkki oli pudota vaunun lattialle, huomaavainen käsipari nosti sen turvaan. "

Lyhyesti:

Nelikymppinen Laura työskentelee iäkkään kirjailijan, Anthony Peardewin, apuna. Samalla hän pakenee itseään ja entistä elämäänsä. 

Anthonylla on kirjallisuuden lisäksi toinenkin työ - hän kerää löytämiään, toisten kadottamia tavaroita ja säilöö ne tarkasti työhuoneeseensa. Hän on joskus kadottanut itse jotain todella tärkeää ja toivoo tällä tavoin auttavansa sekä itseään että muita. 

Samalla kerrotaan tarinaa nuoresta Eunicesta, neljäkymmentä vuotta sitten.  Hän on menossa työhaastatteluun, muttei voi kuvitellakaan, kuinka tuo haastattelu tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. 

"Laura oli tullut töihin tavalliseen aikaan, ja koska talo oli ollut tyhjä, hän oli olettanut Anthonyn lähteneen kävelylleen. Outo tunne ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan vaan koputti häntä vähän väliä olkapäähän. Hän meni keittiöön laittamaan kahvia ja koetti olla kiinnittämättä tunteeseen huomiota. Koputus kävi kuitenkin nopeammaksi, äänekkäämmäksi, kovemmaksi. "

Mielipide:

Mukava ja leppoisa kirja.
Ei nyt mitenkään hurjan erityinen tai mieleenpainuva, mutta kokonaisuutena viihdyttävä lukukokemus. Hippunen taikaa ja ripaus romantiikkaa. Kaikki kietoutui lopulta hempeällä tavalla yhteen ja jätti hyvän mielen. Feel good- romaani kuvaa tätä kyllä oikein hyvin.
Kirjan henkilöt olivat ihan ok, mikään ei ärsyttänyt, mutta ei oikein jäänyt mieleenkään. Poikkeuksena Päivänpaiste. Downin syndrooma tai kehitysvammat yleensäkään eivät ole tulleet kovin usein vastaan niissä kirjoissa, mitä olen lukenut. Mukavaa vaihtelua ja Päivänpaisteen nimi oli oikein osuva iloiselle neidille.
Ehkä olisin kaivannut tällaiseen romanttiseen kirjaan hitusen enemmän sähköä Lauran ja uuden miehen välille. Romantiikkaa sinänsä oli sopivasti ja oli mukava, ettei sitä oltu liioiteltu - mutta silti lukijalle (tai ainakaan minulle) ei ihan välittynyt se rakkaus, joka heidän välillään vallitsi. Se vain oli.
4/5

Vitsaus - Guillermo del Toro ja Chuck Hogan

Englanninkielinen alkuperäisteos 2009 The Strain
Sivumäärä 486

Lyhyesti:

JFK:n lentokentälle on laskeutunut lentokone. Mutta kone on aivan pimeänä, eikä ketään tule ulos. Paikalle kutsutaan biologisiin uhkiin erikoistunut tohtori Eph Goodweather. He tutkivat konetta ja kohtaavat karmivan näyn; kaikki koneessa olijat istuvat liikkumattomina paikoillaan, ilman mitään näkyvää vammaa. Ja vain neljä heistä on elossa.
Tilanne muuttuu vielä oudommaksi, kun ruumiit katoavat ruumishuoneilta.
Samaan aikaan toisaalla Abraham Setriakin alkaa oivaltaa, että se mitä hän on kauan odottanut ja pelännyt, alkaa toteutua. Hän alkaa yhdessä Ephin kanssa taistella herkästi leviävää, tappavaa vitsausta vastaan.

"Kapteeni Navarro näki tikasmiehensä Benny Chuferin osoittavan kohti lentokoneen keskiosaa. Hänen silmiensä eteen ilmaantui kapea musta varjo. Mustaakin mustempi pystysuora viilto, joka rikkoi rungon täydellisen sileän kaaren. Se oli siivelle avautuvan hätätien ovi. Sama jota kapteeni Navarro ei ollut saanut hievahtamaankaan. Nyt se oli auki. 
Ehkä vika oli lukkomekanismissa, toimintahäiriö kahvassa.. ehkä hän ei vain ollut koettanut tarpeeksi lujaa... tai ehkä, ihan vain ehkä, joku oli avannut oven sisäpuolelta" 

Mielipide:

Alku oli aivan todella pelottava, en uskaltanut lukea kirjaa iltaisin. Kirja alkoi tarinalla, jonka Abraham Setriakin isoäiti kertoi nuorelle Abrahamille. Tarina oli karmiva. Sitten tulee lentokone, joka laskeutuu ihan normaalisti, mutta pysyy pimeänä, eikä kukaan tule ulos.. Huh.
Minä en aluksi edes tiennyt, että kyseessä on vampyyrikirja. En ollut lukenut juonipaljastuksia, tai arvioita muista blogeista kovin tarkkaan. Luulin, että kyseessä on todellakin jokin tappava virus tai vastaava.
Siinä vaiheessa kun minulle paljastui, että vitsaus olivatkin vampyyrit, kirjan pelottavuus hieman laski. Jokin biologinen uhka olisi ollut karmivampi, koska teoriassa se olisi oikeassakin elämässä mahdollista. Mutta koska vampyyrejä ei ole, se ei enää ollutkaan niin todellista, tai pelottavaa.
Kaiken kaikkiaan kirja oli kuitenkin oikein hyvä, tosi hyvä kauhukirjallisuudeksi.
Tähtiä annan neljä ja suosittelen kirjaa kaikille kauhun ystäville :)
****