maanantai 29. maaliskuuta 2021

The Walking Dead, ensimmäinen kirja - Robert Kirkman


 Jatkuva sarjakuva henkiin jääneiden kohtaamista kauhuista, ensimmäinen kirja
Englanninkielinen alkuteos 2004 The Walking Dead
Egmont Kustannus 2012
Suomentanut Antti Koivumäki
n. 300 sivua
Kirjasto


Rick Grimes, pikkukylän poliisikonstaapeli, vajoaa koomaan jouduttuaan ammutuksi työtehtävässä. Kun hän viimein herää, onkin kaikki muuttunut. Maailmanloppu on koittanut ja verenhimoiset zombit vaeltavat ympäriinsä. Rick etsii kuumeisesti vaimoaan ja poikaansa ja saa kuulla, että isoihin kaupunkeihin on perustettu turvakeskuksia. Niin hän lähtee kohti Atlantaa toivoen perheensä suunnanneen sinne myös. 
Matka ei ole helppo ja vaarallisten zombien lisäksi täytyy varoa muita eloonjääneitä - ihmisistä kuoriutuu melkoisia petoja, kun eloonjäämistaistelusta on kyse. 

Olen Walking Dead tv- sarjan suuri fani. Katsomme sitä yhdessä mieheni kanssa (minä sain hänet koukkuun muutama vuosi sitten) ja ensimmäiset pari kautta olen katsonut yksin aiemminkin. Sarjakuviin päätin tutustua vasta nyt, sillä en ole pitänyt itseäni sarjakuva-ihmisenä. Itse asiassa, tämä onkin ensimmäinen sarjakuva jonka olen nyt aikuisiällä lukenut (nuoruudessakin vain Aku Ankkoja ja Hevoshullu- lehden sarjakuvia). 
Tämä sarjakuva oli ainakin minun mieleeni. Minulla ei ole visuaalista silmää arvioida kirjan kuvitusta, mutta tälle lukijalle tässä oli riittävästi kaikkea. Ehkä eläydyn paremmin pelkästään luettuun tarinaan, mutta miksipä näitäkin ei voisi välillä lukea. 
Aluksi tuntui omituiselta, kun tv:stä tutut hahmot olivatkin aivan eri näköisiä ja osa oli muutenkin erilaisia (tai puuttui kokonaan, kuten Daryl ja Merle). Mutta totuin asiaan ja ajattelin näitä kuitenkin omina teoksinaan, liikaa vertailematta. 
Viihdyttävä, koukuttava ja jännittävä kokonaisuus. Toinen osa on jo varattuna kirjastosta. 

4/5

sunnuntai 28. maaliskuuta 2021

Odininlapsi - Siri Pettersen


 Korpinkehät- sarja, osa 1
Norjankielinen alkuteos 2013 Odinsbarn
Suomentanut Eeva- Liisa Nyqvist
Kustannus Jalava 2015
Sivumäärä 612
Kirjasto

"Thorrald astui sisään, mutta ovi ei tahtonut sulkeutua hänen takanaan. Lunta tuprutti sisään sen raoista nopeammin kuin hän pystyi potkimaan sitä ulos. Hän puristi nyyttiä sylissään ja heittäytyi ovea päin kuin härkä. Se auttoi, ja hän sai salvan paikoilleen. Kotona oltiin, turvassa."



Lyhyesti:

Vaikka Hirkalta on aina puuttunut jotain mitä kaikilla muilla on, on hän silti luullut olevansa samanlainen. Mutta viisitoistavuotiaana hän saa tietää totuuden - puuttuvaa häntää ei vienytkään susi. Sitä ei ole koskaan ollutkaan. Hirka on Odininlapsi, mädän kantaja, ihminen. 
Hänen kuuluisi osallistua riittiin, kuten muidenkin saman ikäisten lasten. Hän ei kuitenkaan tunne mahtia ja on siten vaarassa paljastua. Mitä valtaa pitävä Neuvosto tekisi, jos saisi tietää ihmisen kulkevan vapaana? Ja jos Hirka on päässyt Yminmaahan, mitä muuta on päässyt livahtamaan porteista läpi? Ovatko huhut sokeista totta? 
Hirka pakenee, mutta osallistuu tahtomattaan Mannfallan ja Korppihovin välisiin riitoihin. Apunaan hänellä on nuori ja komea Rime, joka hylkäsi oman paikkansa neuvostossa ryhtyessään Kolkaggaksi, varjomaiseksi palkkamurhaajaksi. 

"Yhtäkkiä Mahti katkesi kuin veitsellä leikaten. Käsi nykäistiin hänen päänsä päältä. Korpinkantaja otti pari askelta taaksepäin, ja Hirka kuuli puoliksi tukahtuneen, lähes lapsenomaisen nyyhkäyksen. Toiset nuoret kurottivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa. - Sinä olet ontto... Ääni oli Korpinkantajan, mutta sen järkähtämätön tyyneys oli kadonnut. "

Mielipide:

Ihan kiva. 
Minulle jäi tästä hieman sekava olo, jotain jäi puuttumaan. Osasyynä voi olla sekin, että luin kirjan alun aika pätkittäin enkä päässyt kirjaan kunnolla sisään. Mutta minulle jäi myös olo, ettei asioita ei selitetty kunnolla - puhuttiin sokeista, mahdista, syleilystä, mädän kantajista - mutta minulle ne pysyivät pitkään epämääräisinä asioina. Tarinan oli varmaan tarkoitus olla salaperäinen, mutta minua vain tympi. Olisin myös kaivannut Rimen ja Hirkan välille enemmän jännitettä, joka minua kiehtoo nuorten kirjoissa. Kirjan pahiksen rooli jäi myös aika laimeaksi, hänestä ja hänen motiiveistaan olisin voinut lukea hieman enemmä. 
Mikä kirjassa sitten oli hyvää?
Ympäristö ja hahmot olivat kiehtovia. Karu Yminmaa hännällisine asukkaineen oli melkoisen mielenkiintoinen. Pidin yrttikasvien keräilystä ja Hirkan taidoista käyttää niitä. Korppihovi asukkaineen oli myös mielenkiintoinen paikka ja olisin toivonut Teinillä olevan suurempi rooli tarinassa. Korpit olivat kiva lisä kirjaan, etenkin Kuro. 
Niin, tässä oli sekä hyvää että ei niin hyvää. Voi olla, etten ainakaan lähiaikoina palaa tämän sarjan pariin. 

3/5


lauantai 27. maaliskuuta 2021

Pako helvetistä - kohtalona Pohjois-Korea - Masaki Ishikawa


 Englanninkielinen alkuteos 2017 A River in Darkness. One Man's Escape from North Korea. 
Minerva kustannus 2018
Suomentanut (englanninkielestä) Niko Jääskeläinen
Sivumäärä 269
Storytel äänikirja
Kesto 6h 45min
Lukija Ilkka Villi 

"En muista paljoakaan siitä illasta, jolloin pakenin Pohjois-Koreasta. Yksityiskohdat ovat jo haihtuneet mielestäni... Kerron kuitenkin sen, minkä vielä muistan. Taivaalta tihkuu vettä. Tihku muuttuu kuitenkin pian piiskaavaksi kaatosateeksi. Olen läpimärkä. Rojahdan pensaikon suojiin ajantajuni menettäneenä. Olen pohjattoman uupunut."

Lyhyesti:

Tositarina perheestä, joka muutti paremman elämän perässä Japanista Pohjois-Koreaan. He uskoivat lupauksiin työstä, onnesta ja ruuasta, mutta saivat tilalle jotain aivan muuta. 
Masaki Ishikawa oli 13- vuotias muuttaessaan vanhempiensa ja kahden siskonsa kanssa Koreaan. He saavat asuttavakseen vanhan talon, jota naapurit kadehtivat tiilikaton vuoksi. Muuta hyvää talossa ei sitten olekaan. Perheen isä saa työtä maanviljelijänä, mutta kaikki sato on annettava valtiolle. Palkka työstä on kohtuuttoman pieni ja jaettavat ruoka-annokset eivät mitenkään riitä viisihenkiselle perheelle. Äiti ei saa työtä, koska hän on japanilainen. 
Koulunkäynti on haastavaa ja haaveet paremmasta tulevaisuudesta saa unohtaa - maanviljelijän poika tulee olemaan myös maanviljelijä. Tilanne muuttuu vuosi vuodelta huonompaan suuntaan - ruoka-annokset pienenevät ja koko perhe näkee nälkää. Väkivaltaa ja varkauksia on joka puolella. Vastoinkäymisissä kukaan ei ole auttamassa. 
Myöhemmin Ishikawalla on oma perhe, jota hän ei pysty auttamaan. Ainoa keino selviytyä, on yrittää paeta maasta. Pystyykö hän auttamaan muita kuin itseään? 

"Elämä oli aivan yhtä rankkaa, ehkä jopa rankempaa kuin aikaisemmin, mutta lapsi vei ajatukseni pois äitini kuolemasta. Ilman poikaani minulla ei olisi ollut juurikaan syytä elää. Jos erehdyin pohtimaan liikaa elämääni, vajosin äkkiä masennuksen syövereihin. Niinpä keskityin elämään päivän kerrallaan."

Mielipide:

Tässäpä taas ajatuksia herättävä teos. 
Pohjois-Korea on minulle aika tuntematon alue ja aihe, enkä ole ollut siitä erityisen kiinnostunut. Suosituksesta kuitenkin tartuin tähän ja olihan tämä aika karua kuunneltavaa. 
Ankeat asuinolot, jatkuva ruokapula, kylmyys, kova työ, sananvapauden täydellinen puuttuminen, väkivallan pelko... Epätoivo iskee lujaa. Herää vain ajatus, miten tällaista voi olla jossakin? Miten tämä kaikki voi olla totta? Olenko todella itse elänyt näin pimennossa ja tietämättömänä, kun tällaista on jossain muualla? Kirjan tapahtumat nimittäin yltävät 2000- luvulle asti. 
Ainoa mikä itseäni ihmetytti, oli se, että ihmiset perustivat perheitä ja saivat lapsia, vaikka olot olivat niin karut. Miksi? Jos ruokaa ei ole edes itselle, miksi hankkia lapsia? Varsinkin kun vaikutti, että naimisiin mentiin ihmisten kanssa, joita ei edes tunnettu. Olisiko ollut niin vaikeaa pitää housut jalassa? Lapsiparat... Ihmisparat... 
Kirja siis kuvaa hienosti sitä, kuinka ihmiset luottavat sokeasti hyvään, tottuvat siihen mitä on tarjolla, eivätkä enää usko parempaan. 
Jos Pohjois-Korea kiinnostaa ja kestät hurjaakin tekstiä, kannattaa lukea. 

4/5

maanantai 22. maaliskuuta 2021

Edellinen asukas - J. P Delaney


 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Girl Before
Otava 2017
Suomentanut Satu Leveelahti
Sivuja 410
Storytel äänikirja
Kesto 11h 34min
Lukija Maruska Verona






"Tämä on ihastuttava pieni huoneisto, asunnonvälittäjä sanoo melkeinpä aitoa innostusta äänessään. Lähellä palveluja. Ja osa katosta kuuluu tälle asunnolle. Sinne olisi mahdollista tehdä aurinkoterassi, vuokranantajan suostumuksella tietenkin. Kiva, Simon myöntää ja yrittää olla katsomatta minuun."

Lyhyesti:

Jane on kokenut raskaan menetyksen ja etsii uutta asuntoa. Vastaan tulee yksinkertainen, moderni asunto, joka herättää Janen kiinnostuksen. Vuokranantajalla on tosin äärimmäisen tarkat ja tiukat säännöt, eikä hakuprosessikaan ole yksinkertainen. Jane kuitenkin pääsee muuttamaan asuntoon. 
Hän yllättyy, kun vuokranantaja Edward Monkford tekee hänelle suoran ehdotuksen ja he päätyvät suhteeseen, josta kumpikaan ei odota liikoja. Pian Jane  saa selville, että talon edellinen asukas Emma on kuollut (vai murhattu?) epämääräisellä tavalla. Janen on pakko selvittää, mitä on tapahtunut. 
Kirjassa kerrotaan myös Emman tarinaa, paljastetaan pala palalta kuinka hän päätyi asuntoon ja mitä lopulta tapahtui. 

"Terapeutti, jonka luona kävin tänään... Hän puhui siitä, miten ihmiset helposti jumiutuvat menneeseen, yrittävät näytellä yhä uudestaan vanhat ihmissuhteensa. Minusta tuntuu, että sinä olet jollakin tavalla jäänyt jumiin Emman kanssa. Minä en pysty auttamaan sinua päästämään irti. Mutta en aio takertua menneeseen kanssasi. "

Mielipide:

Tarinaa kerrotaan kahdessa aikatasossa, kertoen Janen (nyt) ja  Emman (ennen) näkökulmat.
Kirja etenee sopivan nopeasti, paljastaen pikku hiljaa salaisuuksiaan ja pitää näin lukijan koukussa. Itse ainakin uppouduin jännittävään kertomukseen ja halusin koko ajan tietää lisää. Minut tämä teos pääsi myös yllättämään, monellakin tapaa. Siitä siis paljon plussaa, etten osannut aavistaa moniakaan asioita. 
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja Edward sai aikaan puistatuksia. Minulle tuli olo, että hän on sekoitus Christian Greytä sekä Joe Goldbergia (tosin tässäkin erehdyin, mutta en paljasta miten). 
Jane ja Emma olivat myös kiehtovia, yllättäviä hahmoja. 
Älytalo itsessään on jo nerokas valinta trillerin tapahtumapaikaksi, siihen päälle vielä omituiset säännöt ja muut jännittävät tapahtumat. Loistava keitos on valmis. Tykkäsin!

4/5

perjantai 12. maaliskuuta 2021

Mitä tapahtui merenneidoille - Jenni Multisilta


 Like kustannus 2021
Sivumäärä 325
Storytel äänikirja
Kesto 10h 16min
Lukija Johanna Kokko

"Aallot keinuttavat lossia. Ilma on suolasta sameaa, meri maistuu poskilla ja hiuksissa. Haluaisin pitää katseeni sumuun hajoavan mantereen siluetissa, mutta se harhailee, takertuu kuviin jotka saavat silmät vereslihalle. Kaislikossa alassuin kelluva soutuvene. Puiden mustat rungot ja niiden takaa kurkistelevat autiotalot. Tummana väreilevä vedenpinta. Kasvoja kalaverkoissa, kiduksia ja keuhkoja hukkumassa öljyyn."

Lyhyesti:

Ilma-akrobaatti Nella on saanut elämänsä tilaisuuden Pieni merenneito- näytelmässä. Hänen ystävänsä Linda kuitenkin katoaa omituisesti, jättäen jälkeensä keskeneräisen taideteoksen hylätylle Varjakansaarelle. Nella saa omituisia kirjeitä ja alkaa epätoivoisesti tutkia tapahtumia. Entä jos Linda ei olekaan kuollut, kuten muut väittävät? Miten sadan vuoden takainen veneonnettomuus, jossa hukkui 20 naista, liittyy Lindaan? Entä merenneidot, joista Linda niin paljon puhui? 
Tarina kulkee kolmessa aikatasossa, kertoen nykyhetkestä, sekä ajasta ennen Lindan katoamista. Pala palalta salaisuudet paljastuvat. 

"Piirustuksen ei koskaan ollut tarkoitus esittää merenneitoa, vaan Varjakansaarta. Viimein muistan, kuinka Linda esitteli minulle saaren karttaa Oliverin mökin parvekkeella ja hihkui innostuksesta kertoessaan, että saari muistuttaa muodoltaan selällään makaavaa merenneitoa. Käännän kirjeen ja luen toiselle puolelle kirjoitetun lauseen. Mitä tekisit, jos tietäisit, että olen täällä yhä?"

Mielipide:

Uskomattoman koukuttava, kiehtova ja jopa pelottava kirja. 
Valitsin kirjan kiehtovan nimen, sekä positiivisten kirjagram arvioiden perusteella. Ja todellakin tykkäsin. Tämä toimi hyvin äänikirjana, vaikka kolmen eri aikatason seuraaminen oli välillä vaikeaa (aikatasot toimivat paremmin luettuna, päivämäärät ja vuosiluvut eivät tahdo pysyä muistissani kuunnellessani kirjoja.). 
Pidin kirjan henkilöistä, vaikka Linda olikin välillä ärsyttävän salamyhkäinen. Kirjan ympäristö ja sen kuvailu olivat taidokkaita. Pieni, hylätty saari piirtyi upeasti mieleeni. Päähenkilöiden kauhunhetket olivat kuin omiani. Merenneidot ja niille maalailtu karmea kohtalo toivat kirjaan upean, omanlaisen, mystisen vivahteen. Ne herättivät paikoin pelkoa ja jännitystä. Huh. Tämä meni ihon alle. 
Juuri tällaisista kirjoista pidän - ne herättävät monenlaisia tunteita ja imaisevat lukijansa saman tien mukaansa. Kirjaa oli pakko kuunnella joka välissä, jotta sain tietää mitä todella tapahtui. Jännittävän mysteerin lisäksi kirjassa oli ystävyyttä, rakkautta, mustasukkaisuutta. Tässä oli kaikki kohdallaan!

5/5


maanantai 8. maaliskuuta 2021

Nainen hytissä 10 - Ruth Ware


 Englanninkielinen alkuteos 2016 The Woman in Cabin 10
Otava 2017
Suomentanut Terhi Kuusisto
Sivuja 352
Storytel äänikirja
Kesto 11h 20min
Lukija Mervi Takatalo 


"Unen tyttö ajelehti lokkien kirkunan ja tyrskyjen alla, syvällä Pohjanmeren kylmissä, varjoisissa syvyyksissä. Ennen nauravat silmät olivat kelmeät ja suolaveden turvottamat, kalpea iho kurttuiseksi lionnut, vaatteet kivikossa rispaantuneet. Hänestä oli jäljellä vain pitkät mustat hiukset, jotka ajelehtivat tummien merilevätuppojen lailla, takertuivat simpukoihin ja kalaverkkoihin, ajautuivat hiutuneiden köysivyyhtien tavoin maihin ja jäivät velttoina lojumaan rantasoraan aaltojen jylyn pauhatessa korvissani."

Lyhyesti:

Lo on toimittajana lehdessä ja saa vihdoin unelmiensa tilaisuuden todistaa kykynsä - hän pääsee uuden loisteliaan risteilyaluksen ensimmäiselle matkalle, kirjoittamaan siitä jymyjutun. Matka ei ala lupaavasti, sillä juuri ennen lähtöä Lon kotiin murtaudutaan ja hän ei koe oloaan turvalliseksi. Univajeesta kärsivä Lo kuitenkin lähtee matkalle kohti Pohjanmerta. 
Aluksella kuitenkin tapahtuu jotain kamalaa ja Lo kuulee, kuinka naapurihytistä heitetään mereen jotain painavaa. Kuuliko ja näkikö hän juuri murhan?
Hädissään Lo kertoo havainnoistaan miehistölle, mutta kukaan ei vaikuta olevan kateissa. Hytissä numero 10 oli joku, jonka ei kuulunut siellä olla - ja makaako tämä joku nyt meren pohjassa?
Lo ei anna periksi, hän haluaa tietää mitä laivalla tapahtuu. Koituvatko tutkimukset Lon kohtaloksi?

"Olin loukussa. En oikein tiennyt missä ja miten olin sinne päätynyt, mutta arvasin kyllä. Ikkunaton huone oli pieni ja tukahduttava, ja makasin kerrossängyllä silmät kiinni ja käsivarret suojaavasti pään takana yrittäen olla antamatta periksi voimistuvalle paniikille."

Mielipide:

Olen ollut viime aikoina vähän pettynyt lukemiini Ruth Waren kirjoihin (esim. Lumimyrsky). Nainen hytissä 10 oli puolestaan hyvä ja jännittävä. 
Luksusristeily, jossa tapahtuu kamalia. Mikä nerokas idea. Epäiltyjä rajallinen määrä, muttei mitään hajua, kuka syyllinen voisi olla. 
Ainoa, mikä minua jäi häiritsemään, oli kirjan alussa tapahtunut murto. Se ei ilmeisesti liittynyt mihinkään mitenkään? Syyllinen siihen ei ikinä paljastunut. Oliko sen tarkoitus vain tehdä Losta epäluotettava, heikkohermoinen kertoja? 
Ware oli taas onnistunut loistavasti miljöön kuvauksessa, upean laivan pystyi elävästi kuvittelemaan - samoin kuin klaustrofobisen tilan ja tunteen kirjan loppupuolella. 
Tykkäsin. 

4/5


Usko minua - J. P Delaney

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me Otava 2019 Suomentanut Satu Leveelahti Sivuja 400 Storytel äänikirja Kesto 10h 1min Lukija  Kris...