tiistai 31. joulukuuta 2019

Vuoden 2019 kirjat yhdessä postauksessa:

Vuosi 2019 on lopussa ja on aika koota lukemani kirjat yhteen kasaan sekä nostaa esille vuoden suosikkini. Tänä vuonna minulla ei ollutkaan tavoitteenani mitään tiettyä määrää kirjoja. Tammikuun postauksessa olin kirjoittanut tavoitteekseni selvittää, mitä tulevalta haluan ja samalla herätellä henkiin rakasta lukuharrastusta, sekä bloggausta.
Blogi ja lukuharrastus kukoistaa. Olen palannut vanhaan työhöni lastenhoitajana ja löytänyt siihen uutta iloa ja intoa - pitkään mietitty alanvaihdos ei ainakaan vielä ole tarpeen, vaikka haaveilenkin edelleen työskentelystä kirjallisuuden parissa.

Vuonna 2019 luin huimat 70 kirjaa, mikä on enemmän kuin uskalsin tavoitella.

Vuonna 2008 luin 80 kirjaa.
Vuonna 2009 luin 59 kirjaa.
Vuonna 2010 luin 42 kirjaa.
Vuonna 2011 luin 69 kirjaa.
Vuonna 2012 luin 52 kirjaa.
Vuonna 2013 luin 47 kirjaa.
Vuodet 2014-2018 blogi oli tauolla, en lukenut juuri lainkaan, enkä ole kirjannut lukemiani kirjoja minnekään.

Merkitsin tähdellä kuukauden suosikkikirjani ★

Listan lopussa on Pohjoisen lukuhaasteen sekä Helmet lukuhaasteen tilanteet sekä linkit niihin. Valmiiksi en kumpaakaan saanut, hieman harmittaa, mutta toisaalta olen tyytyväinen kaikkiin niihin kirjoihin mitä olen lukenut.

Tammikuu:

Sielut kulkevat sateessa - Pasi Ilmari Jääskeläinen 3/5
Alkulukujen yksinäisyys - Paolo Giordano 5/5 ★
Keinu - Pia Ronkainen 4/5
Hevosen taju - Ville Virtanen 2/5
Yövartio - Sarah Waters 5/5

Helmikuu:

Itsevalaisevat - Marko Hautala 2/5
Ruususen uni - Stephen King & Owen King 4/5
Yön kentät - Pirjo Hassinen 2/5
Onnen tunti - Anna-Leena Härkönen 4/5
Sano että olet minun - Elisabeth Norebäck 5/5
Majakanvartija - Camilla Läckberg 5/5 ★
Herra Hakkaraisen tarinat - Mauri Kunnas 4/5
Jää - Ulla-Lena Lundberg 4/5

Maaliskuu:

Uinuvien kirjojen kaupunki - Walter Moers 5/5
Pihka - Ane Riel 5/5 ★
Tuntematon Kimi Räikkönen - Kari Hotakainen 3/5
Kudottujen kujien kaupunki - Emmi Itäranta 4/5
Vieras - Stephenie Meyer 5/5
Ukko ja Hyrrä - Henry Aho 4/5
Varjojen kaupungit - Cassandra Clare 4/5

Huhtikuu:

Taivaalliset tulen kaupunki - Cassandra Clare 3/5
Positiivinen yllätys - Aino Leppänen 5/5 ★
Tuhatkuolevan kirous - Siiri Enoranta  4/5
Syvyys - Henning Mankell 4/5
Kuinka painovoimaa uhmataan - Jojo Moyes 4/5

Toukokuu:

Miekanloisto - Candoran sauva - J.P. Toivonen 3/5
Sininen linna - L. M. Montgomery 3/5
Lumikukka ja salainen viuhka - Lisa See  5/5 ★
Kauheimmat runot - Antti Holma 3/5
Tyttö ja Jalopeura - Taina Parikka 3/5
Ensimmäinen vuosi - Nora Roberts 4/5
Varkaus Vaskitehtaassa - Taina Parikka 4/5
Kalkki kadoksissa - Taina Parikka 4/5
Kiurun tytär - Marja Leena Virtanen 4/5
Yösyöttö - Eve Hietamies 3/5

Kesäkuu:

Miehiä ilman naisia - Haruki Murakami 3/5
Arvet - Henry Aho 4/5
Ruohometsän kansa Richard Adams 5/5
Kolkko kaupunki - Ransom Riggs 3/5
Näkijä - Belinda Bauer 5/5 ★
Lintuhäkki - Josh Malerman 3/5
Tutkimattomilla vesillä - Henry Aho 3/5
Paluu Uppelukseen - Henry Aho 4/5

Heinäkuu:

Ikuisesti siskoni - Katri Alatalo 5/5 ★
Kerrostalo - Hanna- Riikka Kuisma 3/5
Rumo Ylämaailmassa - Walter Moers 5/5
Kauniit kuollessaan - Belinda Bauer 4/5
Nousukkaita - L. Onerva 2/5

Elokuu:

Nukkekaappi - Jessie Burton 3/5
Seitsemän sisarta - Lucinda Riley 3/5

Syyskuu:

Enkelintekijä - Camilla Läckberg 4/5
Tärkeintä tänään - Maaretta Tukiainen 4/5 ★
Leijonankesyttäjä - Camilla Läckberg 4/5

Lokakuu:

Viesti mereltä - Nicholas Sparks 3/5
Korpinlaulu - Katinka Sarjanoja 3/5
Kirjavaras - Markus Zusak 3/5
Teemestarin kirja - Emmi Itäranta 4/5
Kohta voi vähän kirpaista - Adam Kay 4/5 ★

Marraskuu:

Talven hallava hevonen - Tuomo Jäntti 3/5
Tiergartenin teurastaja - Virpi Hämeen-Anttila 5/5 ★
Auschwitzin tatuoija - Heather Morris 4/5
Yön sydän on jäätä - Virpi Hämeen-Anttila 4/5
Rouva Westway on kuollut - Ruth Ware 4/5

Joulukuu:

Äärille - Lauri Tähkä 4/5
Henkien saari - Ina Westman 4/5
Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo 5/5 ★
Kaikki sade alkaa ylhäältä - Mari Siliämaa 4/5
Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski
Orjattaresi - Margaret Atwood 3/5
Fifty Shades 1: Sidottu - E. L. James 3/5

Pohjoinen lukuhaaste  20/25. 
5 kohtaa jäi uupumaan, vähästä jäi kiinni. Tosin puuttuvat kohdat olivat sellaisia, mitkä eivät hirveästi houkutelleet...

Helmet 2019 41/50
9 puuttuvaa kohtaa. Osa harmittaa, kun olisivat olleet niin helposti luettavissa.

Entäs vuosi 2020?

Luulen, etten pysty ihan samaan 70 kirjan vuosivauhtiin sillä työ haittaa harrastusta. Mutta 4-5 kirjaa kuukaudessa olisi silti ihana saada luettua. Äänikirjat työmatkoilla lisäävät kirjamäärää, mutta pyrin silti pitämään fyysiset kirjat ykkösinä, sillä en saa äänikirjoista yhtä paljon irti kuin luetuista kirjoista.

Kiitos kaikille blogini lukijoille vuodesta 2019 ja ihanaa lukuvuotta 2020! 🎔


maanantai 30. joulukuuta 2019

Joulukuussa 2019 luetut:

Joulukuu oli oikein mainio kuukausi, 7 kirjaa. Nyt on ollut aika tasainen luku/kuuntelutahti päällä. Joulukuun kirjoista 4/7 kotimaisia ja 5/7 naiskirjailijoiden kirjoja. 3/7 äänikirjoja.
Joulukuun suosikki oli Katri Alatalon Käärmeiden kaupunki ja suurin pettymys Margaret Atwoodin Orjattaresi (vika oli lähinnä siinä, että kuuntelin sen lukemisen sijaan ja minulla oli niin suuret odotukset).


Teen vielä oman postauksen koko vuoden lukemisistani sekä päivitetyt tilanteet lukuhaasteista. Ja suunnitelmat vuodelle 2020.


Äärille - Lauri Tähkä 4/5
Henkien saari - Ina Westman 4/5
Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo 5/5
Kaikki sade alkaa ylhäältä - Mari Siliämaa 4/5
Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski
Orjattaresi - Margaret Atwood 3/5
Fifty Shades 1: Sidottu - E.L James 3/5

Tammikuun suunnitelmia en vielä julkaise, mutta vinkkinä ehkä sen verran, että Joulupukki toi minulle ihania kirjoja ;)


sunnuntai 29. joulukuuta 2019

Fifty Shades 1: Sidottu - E. L. James

Englanninkielinen alkuteos 2011 Fifty Shades of Grey
Otava 2012
Suomentanut Riie Heikkilä
Sivuja 585
(e- kirja Storytel)

"Mulkoilen ärtyneenä itseäni peilistä. Perhanan hiukset - ne eivät yksinkertaisesti suostu tottelemaan, ja perhanan Katherine Kavanagh, joka parahiksi sairastui ja pakotti minut tähän koettelemukseen. Minun pitäisi nytkin olla lukemassa viimeisiin tentteihini, jotka ovat jo ensi viikolla, mutta sen sijaan yritän epätoivoisesti sukia kuritonta kuontaloani. "


Lyhyesti:

Nuori opiskelija Ana Steele tuuraa sairastunutta ystäväänsä ja lähtee haastattelemaan erään yhtiön salaperäistä toimitusjohtajaa, herra Greytä. Herra Grey osoittautuu nuoreksi ja häikäisevän komeaksi mieheksi, joka on tottunut saamaan kaiken haluamansa.
Heidän välilleen syttyy polttavan kuuma suhde. Kaikin puolin ihmissuhteissa kokematon Ana antautuu tunteidensa vietäväksi ja hullaantuu täysin kiihkeään ja omistushaluiseen mieheen, jonka salaisena haaveena on alistaa ja satuttaa, muodostaa virallinen sopimus Herran ja Palvelijan rooleista S/M leikeissä. Herra Grey tuntee myös omituista vetovoimaa tuohon kokemattomaan, vaatimattomaan tyttöön, joka kuitenkin jatkuvasti uhmaa hänen tahtoaan ja toiveitaan.

"Säpsähdän katsoessani peiliin. Minun on pakko käydä koko tilanne läpi. Jos olen aivan rehellinen, olen rakastumassa mieheen, joka on pyörryttävän komea ja hirvittävän rikas ja jonka Punainen kidutuskammio odottaa minua. Olen niin ällistynyt ja ymmälläni, että alan täristä. "

Mielipide:

Katsoin jokin aika sitten elokuvasarjan kolmannen osan (en ole nähnyt muita osia) ja uteliaisuus voitti. Muistan kirjasta (ja elokuvasta) aikanaan nousseen kohun ja yhteydet Twilight- sarjaan. Olin nuorempana suuri Twilight- fani, joten se voi olla syy siihen miksi en ole tarttunut tähän aiemmin, mutta joka on kuitenkin kutkutellut kiinnostustani jossain taustalla.
Kirja oli omalla tavallaan ihan viihdyttävä. Kirjallisesti ei mitenkään ihmeellinen, mutta nopealukuinen ja simppeli. Juoni perustui yksinomaan Anan ja Christianin väliseen poltteeseen ja seksiin.
Yhteyksiä Twilightiin oli hauska bongailla ja ne jopa naurattivat välillä. Sen sijaan minua ärsytti suuresti Anan punastelut sekä sisäinen jumalatar, jonka olisi saanut minun puolestani jättää pois. Lisäksi loppua kohden seksikohtauksen alkoivat jo käydä hieman tylsiksi, niitä oli paljon ja Anan räjähtelyt kyllästyttivät.
Mikähän tässä kirjassa sitten vetoaa ihmisiin?
Minua jäi ainakin kaihertamaan Christianin menneisyys sekä syyt sille, miksei häntä saa koskea. Ilmeisesti kirjasta on tullut myös Christianin näkökulmasta kerrottu versio (onkohan suomennettu, en ole tutkinut asiaa), mikä voisi olla jopa mielenkiintoisempi kuin Anan kannalta kerrottu.
Noh, suursuosiota en ymmärrä, mutta ihan ok.
3/5




lauantai 21. joulukuuta 2019

Orjattaresi - Margaret Atwood

Äänikirja Storytel
Englanninkielinen alkuteos The Handmaid's tale 1985
Tammi 2017
Suomentanut  Matti Kannosto
Lukija Susa Saukko
Äänikirjan kesto 12h 34min

"Me nukuimme huoneessa joka oli kerran ollut voimistelusali. Lattia oli lakattua puuta ja siihen oli maalattu raitoja ja ympyröitä niitä pelejä varten, joita salissa oli ennen pelattu; korien renkaat olivat yhä paikallaan vaikka verkot olivatkin jo kadonneet. "

Lyhyesti:

Tarinaa kertoo nainen, Orjatar, joka on alistettu käveleväksi kohduksi, lasten kantajaksi ja antajaksi. Hänellä ei ole enää omaa nimeä, vaan häntä kutsutaan sen hetkisen isäntänsä mukaan. Tarinaa kerrottaessa hän on Frediläinen, komentajansa mukaan. Hänen tyttärensä on viety ja miesystävä Luke on myös jossain - elossa tai kuolleena.
Maailmassa säteilyt ja saasteet ovat saaneet syntyvyyden laskemaan. Avioliittoja on mitätöity ja hedelmälliset naiset vangittu keskuksiin, joissa heistä koulitaan tottelevaisia synnytyskoneita. Orjattarilla on tiukat säännöt mm pukeutumisen, ruokailun ja käytöksen suhteen. He eivät saa ystävystyä, eivät lukea tai kirjoittaa. Luvan kanssa jossain käydessään, he kulkevat pareittain. Kerran kuukaudessa he osallistuvat rituaaliin, jonka tavoitteena on saada lapsi alulle.
Uutta järjestelmää eivät tietenkään hyväksy kaikki. Julkinen kapinointi on turhaa, mutta on olemassa salaisia järjestöjä jotka yrittävät auttaa.

"Komentajan sanat pitävät paikkansa. Yksi ynnä yksi ynnä yksi ynnä yksi ei ole neljä. Jokainen ykkönen pysyy ainutlaatuisena itsenään, niitä ei voi millään keinolla liittää yhteen. Niitä ei voi vaihtaa toisiinsa. Ne eivät korvaa toisiaan. Nick Lukea eikä Luke Nickiä. Pitäisi ei päde. Tunteilleen ei voi mitään, sanoi Moira kerran, mutta teoilleen voi. Oikein hienoa. "

Mielipide:

Kuulin ensin tästä kirjaan perustuvasta tv- sarjasta ja kiinnostuin. Sarjaa en ole katsonut, mutta kirjan sain nyt kuunneltua loppuun. Se ei tehnyt minuun niin suurta vaikutusta kuin olin kuvitellut ja toivonut.
Tämän kirjan kohdalla uskon, että olisin päässyt sisään paremmin luettuna kuin kuunneltuna. Tähän mennessä kaikki lukijat ovat olleet ok, mutta nyt ei oikein napannut. En ala sen kummemmin arvostelemaan kirjojen lukijoita, mutta toki se kuuntelukokemukseen vaikuttaa.
En jotenkin päässyt käsiksi tarinaan. En pystynyt kuvittelemaan tapahtumia, en myötäelänyt mukana. Nyt kun kirjoitin juonikuvasta, ajattelin kuinka kauhealta kirja kuulostaa. Mutta oliko päähenkilö niin alistunut kohtaloonsa, ettei se kuunnellessa edes tuntunut kauhealta? Nyt vain kävi näin, voisi olla huonomminkin, ei ole vaihtoehtoja?
Tarina kuitenkin kiinnostaa minua edelleen, ei tämä huono ollut. Odotukseni vain olivat korkeammalla, eikä kirja saanut tunteita kuohumaan. Kunhan ehdin, haluan kuitenkin tutustua myös kirjasta tehtyyn tv- sarjaan.
3/5

torstai 19. joulukuuta 2019

Kotimme Auschwitz - Tadeusz Borowski

Like kustannus 2005
Suomentanut Martti Puukko
Puolankielinen proosateos julkaistu vuonna 1946, joista 12 novellia on suomennettu tähän teokseen.
Sivuja 194
(Kirjasto)

"Kaikki leiriläiset kulkevat alasti. Itse asiassa olemme saaneet vaatteemme takaisin altaista, joissa ne ovat olleet cyklonilla terästetyssä vedessä, cyklonilla, joka niin erinomaisesti tappaa syöpäläiset kankaissa ja ihmiset kaasukammioissa."



Lyhyesti:

Kirjailija on yksi Auschwitzin keskitysleirin eloonjääneistä.
Hän ei ollut juutalainen, mutta joutui vankilan kautta keskitysleirille epäiltynä maanalaisesta toiminnassa. Novelleista käy hyvin selväksi keskitysleirien kauhut sekä keinot siellä selviytymiseen.
Tadeusz Borowski poistui oman käden kautta 28- vuotiaana. Tämä kirja kuuluu kategoriaan "lue itse, niin tiedät". Ei tällaisen teoksen juonta voi kuvailla lyhyesti.

"Palasin pallo mukanani maalille ja potkaisin sen kulmaan. Selkäni takana oli kaasutettu hengiltä kolmetuhatta ihmistä kahden kulmapotkun välisenä aikana. 
Ihmiset kulkivat kahta eri kautta metsikköön, toiset suoraan lastauslaiturilta ja toiset sairaalamme ohi. Molemmat tiet veivät krematorioon, mutta joillakin oli sen verran enemmän onnea, että he pääsivät zaunaan asti, mikä merkitsi heille vain kylpyä, syöpäläistorjuntaa, parturointia ja uusia öljyväreillä värjättyjä raidallisia vaatteita, mutta se merkitsi heille myös elämää. Tosin se merkitsi heille elämää leirissä, mutta elämää joka tapauksessa."

Mielipide:

Luettuani Auschwitzin tatuoijan halusin tutustua lisää keskitysleireistä kertovaan kirjallisuuteen. Siinä missä yllä mainittu teos vaikutti (ja oli osaksi) fiktiiviseltä teokselta, tämä oli jotenkin karumpi ja todemman tuntuinen. Tässä ei ole onnellista loppua, vaikka Borowski vapautettiin.
Borowskin kirjassa leirin vangit saivat paketteja, kirjeitä kotoa, ruokalähetyksiä, musiikkia, konsertteja... Kaikessa karmivuudessaan joillakin olivat asiat leireissä vielä huonommin, mikä tuntuu jo lähes mahdottomalta kuvitella.
Nämä tarinat ovat kaameita, siitä ei pääse yli. On todella vaikea arvioida kirjaa, joka on totta. Surullista luettavaa, hienosti kirjoitettuna.



maanantai 16. joulukuuta 2019

Kaikki sade alkaa ylhäältä - Mari Siliämaa

Toiset tarinat 2019
Sivumäärä 164
Arvostelukappale, kiitos!

Helmet 2019 lukuhaaste kohta 37: Pienkustantamon julkaisu

"Minä en tiedä, mitä mieltä te muut olette. Mutta minun ympärilleni tämä sateeton yö kääriytyy pehmeästi kuin rakkaan kädet. Istun valoa tulvivassa yössä kuin huoneessa, joka on tuotu täyteen erivärisiä tyhjiä maljakoita, jotka tuoksuvat jo avautuville kukille enteenä tulevasta päivästä, tulevista iloista."

Lyhyesti:

Kaikki sade alkaa ylhäältä kertoo Ulriikka Joensuusta, naispapista, joka on rakastunut.
Häät on päivämäärää lukuunottamatta suunniteltu ja Ulriikka odottaa lääke-esittelijänä toimivaa sulhastaan työreissulta kotiin. Hän valmistaa pitsaa, laittaa kaljat kylmenemään ja ostaa alusvaateliikkeestä pitsiunelmia. Miehen kotiinpaluusta tulee unohtumaton - todellakin, tosin ei Ulriikan odottamalla tavalla.
Samaan aikaan töissä Ulriikkaa vaivaa rikas, pöyhkeä rouva, joka tahtoo parin viikon varoitusajalla varata kirkon juhannukseksi tyttärensä häihin eikä suostu ymmärtämään, miksei se käy. Tytär itse on miellyttävä ja asiat saadaan sovittua, vaikka äiti ei niihin tyytyväinen olekaan.
Aina niin rauhallinen ja asiallinen Ulriikka joutuu painimaan vihan, katkeruuden, kostonhimon ja ennen kaikkea surun kanssa. Miten päästä taas ylös, kun korvaasi kuiskitaan pahoja eikä ole olkapäätä jota vasten itkeä?

"Niin tapahtuu jotain, jota on vaikea nähdä, vaikea kuulla, tuntea, ymmärtää ja selittää. Se on kuin leikki tai sittenkin liekki. Jokin hyppää pois paikoiltaan, etsiytyy toiselle kohdalle, ja kaikesta tästä seuraa, että kesystä tulee villi, muurahaisesta karhu, tulee nainen, tulee sellainen kuin on aina ollut mutta ei silti aivan sama."

Mielipide:

Oikein viihdyttävä kirja. Nopealukuinen, kevyt ja sopivan humoristinen.
Kirjan henkilöt olivat persoonallisia, mutta eivät liiaksi. Heihin oli helppo samaistua. Pidin kovasti Ulriikasta, asiallisesta naisesta, joka pienessä kotikaupungissaan joutui jatkuvasti miettimään mitä naispapin on sopiva tehdä ja mitä ei. Pienet irrottelut alusvaatekaupassa hymyilyttivät ja työsuhde-etuna nautittu ehtoollisviini huvitti. Samaten naapurin vanhapiikasiskokset olivat minulle mieleen.
Vaikka kirjan rakkaustarina ei ollut kovin erikoinen tai yllättävä, siinä oli omat mukavat pikku lisämausteensa. Pieni ennalta-arvattavuus ei haitannut lukukokemusta.
Kirjan miehet sen sijaan jäivät minulle hieman etäisiksi. Romanttisessa kirjallisuudessa itse pidän tärkeänä sitä, että se herättäisi tunteita. Ulriikan rakkaus Johannesta kohtaan oli syvää, mutta ei herättänyt sen suurempia tunteita, saati sitten heidän eronsa. Siinä mielessä tämä kirjallisuuden laji on ainakin minusta äärimmäisen vaikea - miten saada lukijan tunteet heräämään olematta ällöromanttinen?
Kuitenkin, kaikinpuolin miellyttävä lukukokemus. Kieli oli mukavan letkeää ja kirjaa oli mukava lukea. Jos siis tykkäät leppoisista, romanttisista ja hauskoista kirjoista, nappaa Kaikki sade alkaa ylhäältä luettavakseksi.
4/5


keskiviikko 11. joulukuuta 2019

Käärmeiden kaupunki - Katri Alatalo

Gummerus 2017
Sivuja 686

"Keidas kohosi punaisen erämaan yllä kuin palanen toista maailmaa: palmut, oliivilehdot, laitumet ja lähteet, joiden vesi oli arvokkaampaa kuin kulta ja timantit. Vesi oli lahja jumalilta, jotkut sanoivat, se oli sulatettu yötaivaan tähdistä. Toiset taas kutsuivat sitä maan vereksi, joka pulppusi kuivan maan läpi syvältä maan ytimestä. Lähteiden ympärille oli ihminen tehnyt kaupunkinsa."



Lyhyesti:

Ninette on Kharras- Dimin hallitsijan tytär. Ei perintöjärjestyksessä ensimmäinen, joten hänellä on lapsuudessaan aikaa kulkea ystäviensa Sulwaenin ja Arryn kanssa. Ninetellä on kummallinen yhteys käärmeisiin, hän pystyy hallitsemaan ja ymmärtämään niitä. Sulwaen on velhon oppipoika ja Arry kummallisen valkoisine ihoineen pystyy muuttamaan muotoaan.
Tämä erikoinen kolmikko löytää aavikon kätköistä kolme jättimäistä munaa, jotka äkkipikainen Arry rikkoo. Kolmikon tiet erkanevat.
Vuosia myöhemmin Kharras- Dimiin hyökätään, sen asukkaat kävelytetään toiseen kaupunkiin ja alistetaan orjiksi kaivoksiin. Ninette ei paljasta olevansa ylhäistä sukua, mutta päätyy palatsiin palvelijattareksi.
Arry onnistuu keplottelemaan tiensä pois kaivoksista Samitsân hallitsijan Azimakin sisaren vuoteeseen. Azimak ei tietenkään ole tästä riemuissaan...
Sulwaen on hyökkäyksen tapahtuessa aavikolla suorittamassa velhon vaellustaan ja palaa lopulta tyhjään kotikaupunkiinsa. Hän päättää yrittää selvittää, mitä muille on tapahtunut ja auttaa, mikäli vain voi.
Kolmikon tiet yhdistyvät jälleen heidän yrittäessään pelastaa Kharras- Dimin asukkaat, mutta voivatko he luottaa enää toisiinsa?

"Nini nosti kahlekätensä kasvojensa eteen ja katsoi rautaan upotettua taikakiveä. Se oli kuin silmä, joka tuijotti ja tarkkaili häntä herkeämättä. Aina avoin ja luometon, kuin käärmeen silmä. Nini tunsi, että se oli vahvempi kuin hän. Hänellä ei ollut voimaa vastata sen katseeseen."

Mielipide:

Kyllä Katri Alatalo osaa!
Luin aiemmin kesällä hänen teoksensa Ikuisesti, siskoni ja hullaannuin siihen täysin. Myös Käärmeiden kaupunki vei minut ihan tyystin mukanaan.
Kaikki oli hyvin suunniteltu, mikään ei häirinnyt, kaikki sopi yhteen. Kieli on kaunista ja rikasta. On uskomatonta, miten joku voi luoda kokonaisen maailman tyhjästä ja saada sen toimimaan. Henkilöitä oli suht paljon, mutta kaikille oli paikkansa ja heistä pysyi hyvin kärryillä. Henkilöt olivat ihanan persoonallisia ja juonittelua ja tapahtumia riitti.
Ainoa mikä minua suretti, oli Arryn kohtalo.  Tavallaan juuri niin piti käydäkin, mutta toisaalta olisin toivonut jotain muuta.
Mutta Käärmeiden kaupunki on ehdottomasti minun asteikollani
5/5! 


maanantai 9. joulukuuta 2019

Henkien saari - Ina Westman

Äänikirja Storytel  
Kosmos 2018
Sivumäärä 234
Äänikirjan kesto 5h 4min
Lukija Meni Nenonen

"Vene tulee sumusta. Se lipuu perässämme yhtäkkiä tummana hahmona kaiken harmaan sisällä. Juuri tätä varten Joel on komentanut minut ulos tähystämään muita veneitä, sillä meidänkään ei pitäisi olla täällä. "

Lyhyesti:

Emma, hänen miehensä Joel ja heidän tyttärensä Fanni ovat viettämässä kesää Joelin isän saarella, alkeellisella mökillä. Mukavuuksia ei ole, mutta oma rauha ja hiljaisuus on sitä, mitä Emma juuri nyt kaipaa. 
Hänellä on nimittäin päässään arpi, jota hän yrittää hiuksiaan harjaamalla piilottaa. Hän ei muista, mistä se on tullut, mitä on tapahtunut. Hän ei myöskään muista, kuka hän oli ennen. Työ, jota hän teki, tuntuu vieraalta. Eikä siihen voi palata. 
Muistot palailevat pikkuhiljaa, päätä särkee päivittäin. Hyvinä päivinä hän jaksaa olla vaimo ja äiti, huonoina päivinä hän makaa pimeässä. Lisäksi hänen mieltään vaivaavat harhanäyt. Mikä on totta, mikä ei? Mitä tummasilmäiset henget hänestä haluavat? Pystyykö hän pelastamaan muita, jos ei voi auttaa edes itseään?

"Istun hiljaa veneessä, kalaa ei tule, enkä saa ajatuksiani pois Emmasta. Merikin on kääntynyt minua vastaan, se on äänetön ja puuroutunut. Sinilevälauttojen keskellä on vaikea rentoutuaja unohtaa, että olen loukussa. 
Minun on mahdotonta ymmärtää Emmaa enää. Hän on muuttunut ihmiseksi, jota en tunne."


Mielipide:

Minulla ei ollut kirjaa kohtaan minkäänlaisia ennakko-odotuksia, joten se pääsi yllättämään ja kovaa.
Tavallaan todella arkinen kirja pariskunnasta/ perheestä, joka yrittää selviytyä arjesta kauhean onnettomuuden jälkeen. Ihanaa lisämakua kirjaan toivat salaperäiset henget sekä saaren utuinen ja eristäytynyt tunnelma.
Kuuntelin kirjan äänikirjana ja eläydyin niin mukaan, että Emman ja Joelin riidat saivat minut ahdistumaan ja myötäelämään mukana. (Lukija Meri Nenonen oli siis hyvin onnistunut valinta tähän kirjaan ).
Kirjan arkisuudesta huolimatta se käsitteli myös tärkeitä aiheita; adoptio, ilmastonmuutos, ekologia, kehitysmaiden ongelmat...
Tähän hienoon teokseen mahtui siis todella monenlaista.
4/5



maanantai 2. joulukuuta 2019

Äärille - Lauri Tähkä

Äänikirja Sorytel
WSOY 2019
Sivuja 144
Äänikirjan kesto 54 min
Lukija Lauri Tähkä

Äärille on Lauri Tähkän itse kirjoittama (ja lukema) valokuvakirja.
Äänikirjana kuvat eivät tietenkään olleet nähtävissä, mutta toimi ilman kuviakin.
Kirjassa Tähkä ei kerro hirveästi henkilökohtaisesta elämästään. Mainitsee eron ja sen jälkimainingit, puhuu välillä tytöistä mutta haluaa antaa heille yksityisyyttä.
Paljon puhutaan keikkailusta, sen ihanuudesta. Rakkaudesta faneihin. Yksinolosta. Luonnosta.

Pidin kirjasta, kyllä. Kuvat olisivat varmasti tuoneet oman säväyksensä kerrontaan, mutta jo Tähkän tumma ja pehmeä ääni veivät mukanaan. Kirjaa oli mukava kuunnella, teksti oli kaunista.
Kirjasta kävi hyvin ilmi Tähkän rakkaus lauluihin, lauluntekemiseen, keikkailuun ja faneihinsa. Myös kuvaukset luonnosta, sen rauhasta ja tärkeydestä olivat upeita.
En ole itse mikään suuri Lauri Tähkä- fani. (En kyllä ylipäätänsä fanita muusikkoja muutenkaan) Olen kuunnellut pari kertaa häntä livenä ja siinä hän on kyllä loistava. Rakkaus tätä hommaa kohtaan näkyy ja energia lavalla on uskomaton. Kiinnostus kirjaan heräsi keikkojen ja Vain Elämää- tv sarjan myötä. Lisäksi äänikirja ei ollut pitkä, joten sen kuunteli nopaan mukavana välipalakirjana.
Jos siis kaunis, persoonallinen teksti julkkiksen kynästä kiinnostaa, tartu tähän.
4/5


Usko minua - J. P Delaney

 Englanninkielinen alkuteos 2018 Believe me Otava 2019 Suomentanut Satu Leveelahti Sivuja 400 Storytel äänikirja Kesto 10h 1min Lukija  Kris...