Pohjoinen lukuhaaste kohta 12: kirjan nimi on mielestäni kaunis.(Olen jollain tapaa romantikko, ja tästä huokuva toivon ja epätoivon sekoitus sai huomioni. Luin facebookista, kuinka joku oli laittanut lähes vastaavan kirjan nimen kohtaan "en pidä kirjan nimestä" ja perustellut sen niin, ettei ketään voi omistaa. Minä en miellä sitä omistamiseksi, vaikka olenkin mieheni. Se on rakkautta)
Like- kustannus, ruotsinkielinen alkuperäisteos Säg att du är min 2017
Sivumäärä 408
Lyhyesti:
Psykoterapeutti Stellan tytär katosi yli 20 vuotta sitten. Hän jatkoi elämäänsä, meni naimisiin ja sai toisen lapsen. Kaikki oli hyvin.
Kunnes hänen vastaanotolleen saapuu Isabelle niminen nuori nainen. Stella on varma, että siinä on hänen kadonnut tyttärensä. Hänen elämänsä alkaa murentua, hän ei selviä töistään, sekoilee poikansa asioissa, valehtelee miehelleen... Onko hän seonnus - taas- vai yrittääkö joku vain estää häntä saamasta totuutta selville?
"Hän tulee takaisin. Hänen täytyy. Hän tulee pian takaisin. Hän ei ole kaatanut vaunujaan itse, ryöminyt tiehensä ja hukkunut mereen. Hän ei ole tehnyt niin, se ei ole mahdollista. Missä olet Alice? Oletko surullinen? Pitääkö joku toinen sinua sylissään nyt?
Olemme etsineet joka puolelta. Ei jälkeäkään, ei mitään. Mutta hän on täällä, tunnen sen. Tule takaisin luokseni. Kuuntele, kun huudan sinua. Sinun täytyy tulla takaisin. "
Mielipide:
Ohhoh. Loistavaa. Surullista, koskettavaa, kaunista, pelottavaa. Kaikkea tätä ja paljon muuta.
Jo ensinnäkin lapsen kadottaminen tuolla lailla oli surullista. Stellan sekoaminen, se ettei kukaan uskonut.. En uskonut välillä itsekään. Mahtavasti harhaanjohdettu. Toisaalta aika yksinkertainen, mutta se saa epäilemään niin itseään kuin kirjan hahmojakin.
Taas tuli ahmittua yksi loistoteos, joka jätti vahvan positiivisen jälkimaun.
Pidin kirjassa kaikesta. Lukekaa, jos psykologiset trillerit kiinnostavat.
Pisteitä 5/5!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti