Yövartio - Sarah Waters

Englanninkielinen alkuperäisteos 2006 The Night Watch
Sivumäärä 509

Yövartio sopii Pohjoisen lukuhaasteen kohtaan numero 18: kirja jossa on yli 500 sivua.


Lyhyesti:

Yövartio on kertomus neljästä nuoresta, elivät Lontoossa sota-aikaan vuosina 1941-1947. Tarina alkaa vuodesta 1947, jolloin sota on jo ohi.
Viv työskenteli aiemmin konekirjoittajana, nyt hän pitää treffitoimistoa Helenin kanssa. Hän seurustelee naimisissa olevan miehen kanssa, jonka tapasi sota-aikana.
Helen yrittää salata suhteensa Juliaan (johon rakastui sota-aikana)
 ja on samalla aina vain enemmän ja enemmän tästä mustasukkainen.
Kay toimi sota-aikaan ambulanssikuskina ja huolehti tyttöystävästään, mutta nyt hän on levoton ja yksin.
Duncan muutti vankilasta  päästyään herra Mundyn luo asumaan ja yrittää pitää omat sisäiset demoninsa kurissa.
Kaikkien hahmojen polut risteävät jossain vaiheessa ja heistä selviää synkkiä salaisuuksia.

"Hän nousi ja lähti kahvilasta, juoksi kadun yli ja tavoitti Kayn juuri, kun hän oli menossa elokuvateatterin heiluriovista. Viv otti kankaaseen käärityn sormuksen taskustaan ja kosketti Kayn käsivartta... Siihen meni vain minuutti tai pari. Se oli helpointa mitä Viv oli ikinä tehnyt. Mutta hän oli riemuissaan mennessään takaisin kahvilaan. Hän istuutui eikä voinut lakata hymyilemästä. "

Mielipide: 

Sarah Watersin kirjat ovat taattua loistolukemista :) Olen lukenut myös Watersin Parempaa väkeä, siitä ei vain ole arvostelua blogitaukoni vuoksi. Mutta suosittelen sitä ehdottomasti kaikille!
Mutta Yövartioon:
Vaikka kirjassa oli yli 500 sivua, sen luki hetkessä. Teksti soljui eteenpäin kuin itsestään ja henkilöiden salaisuudet halusi saada selville mahdollisimman pian. Kirja oikein imaisi mukaansa ja sota-ajan kuvaukset saivat eläytymään tarinaan täysin.
5/5! :)

Ja tosiaan Pohjoisen lukuhaasteen kohta 18. kirja jossa on yli 500 sivua - tehty! 

Silmänkääntäjä - Sarah Waters

Heti aluksi pahoittelut siitä, etten ole ehtinyt lukea kirjoja, ja kirjoittaa niistä tänne. Viime aikoina on ollut niin paljon hulinaa, että tuli kiire lukea tämäkin kirja loppuun ennen palautuspäivää! Yritän nyt edes vähän ryhdistäytyä joulukuuksi :) Mutta tässä kuitenkin yksi kirja, jonka sain juuri ja juuri loppuun:

Englanninkielinen alkuperäisteos 2002 Fingersmith
Sivumäärä 673

Lyhyesti omin sanoin:

Nuori Susan Trinder asuu kasvattiperheensä kanssa Lant Streetillä. Perhe elää epärehellisin, varkauden keinoin, mutta kaikin puolin Sue on tyytyväinen elämäänsä. Kunnes eräänä iltana Gentlemanniksi kutsuttu mies saapuu paikalle ja ehdottaa Susanille tehtävää, josta hän tienaa hyvät rahat. Hänen pitäisi lähteä pois Lontoosta, maalle, hieman hitaas neiti Maud Lillyn palvelustytöksi ja auttaa Richard Riversiä (Gentlemanni) voittamaan tytön sydän puolelleen, jolloin Maud saa haltuunsa suuren perinnön.
Susan suostuu, muttei arvaakaan, että juoni ei olekaan niin yksinkertainen, kuin hän kuvitteli..

Mielipide:

Elokuvana teos oli hyvä ja sitä se oli myös kirjana. Kirja ja elokuva mukailivat hyvin toisiaan. Tosin, koska olen nähnyt jo elokuvan, kirja oli välillä hieman tylsä, koska tiesin, mitä siinä tulee tapahtumaan. Mutta kuitenkaan se ei huonontanut kirjaa millään lailla. Lukukokemus oli oikein loistava, vaikka minulle tulikin kiire saada kirja luettua loppuun. Tähtiä annan neljä
****

Silmänkääntäjä - Sarah Waters

Lainasin eilen kirjastosta Sarah Watersin romaanin pohjalta tehdyn elokuvan Silmänkääntäjä (Fingersmith). Kyseistä kirjaa en ole (vielä) lukenut, mutta elokuvan nähtyäni minun on pakko saada se käsiini!

Elokuvassa orpo Maud (jonka äiti kuoli mielisairaalassa tyttärensä synnytykseen) joutuu setänsä kartanoon asumaan ja tekemään sihteerin työtä. Toisaalla kasvattiperheessä asuu Sue niminen nuori tottuu varasteluun ja kun eräs Herrasmies ehdottaa hyvää, mutta laitonta tehtävää, suostuu Sue siihen hyvän palkan toivossa.
Suen ja Mauden tiet yhdistyvät, sillä Sue palkataan Mauden palvelijaksi. Suen tehtävänä on saada Maude rakastumaan Herrasmieheen, herra Richard Riversiin ja saada heidät menemään naimisiin; jotta Rivers ja Sue pääsevät käsiksi tämän perintöön.
Tästä alkaakin varsinainen seikkalu, sillä tytöt huomaavat, että molempia on huijattu...

Elokuva tosiaan oli siis hyvä ja jännittävä ja pituudestaan (kesti 3 tuntia) huolimatta sen jaksoi katsoa loistavasti loppuun saakka.Vauhdikkaat ja ovelat juonenkäänteet saivat minut haukkomaan henkeä, enkä olisi millään pystynyt arvaamaan tapahtumia ennalta.


P.S. Minä en siis yleensä kirjoittele elokuva-arvosteluita. Ainoastaan siinä tapauksessa, jos ne on tehty kirjan pohjalta ja koen tarpeelliseksi jakaa hyvän elokuvakokemuksen kanssanne :)

Vieras kartanossa - Sarah Waters

Englanninkielinen alkuteos 2009 The Little Stranger
Sivumäärä 594

Lyhyesti omin sanoin:

Tohtori Faraday kutsutaan potilaskäynnille Hundred Hallsin kartanoon, jossa palvelustyttö sairastaa. Kartanon omistavat äiti, poika ja tytär, jotka yrittävät sinnitellä vanhassa kartanossa ja estää sitä rapistumasta. Tohtori Faraday ei osaa aavistaakaan, kuinka läheisesti hänen elämänsä kietoutuu kartanon ja sen asukkaiden ympärille.
Kartanossa tapahtuu kummia; tavarat siirtyilevät, kuuluu outoja ääniä ja lopulta isäntänä toimiva Rod on hermoromahduksen partaalla. Onko hän menettämässä järkensä, vai onko kaikki totta?
Goottilainen kummitusjuttu, jossa on mukana myös hitunen romantiikkaa ja jännitystä.

" Jokin kauhua muistuttava alkoi hiipiä mieleeni nytkin, kun kuuntelin Rodin erikoista tarinaa. En osaa sanoa varmasti, kauanko sen kertominen kesti, sillä hän esitti sen katkonaisesti, epäroiden ja vastahakoisesti, kammoten kertomuksensa aavemaisia piirteitä. Minä olin etupäässä vaiti, ja kun Rod oli päässyt loppuun, istuimme äänettömässä huoneessa, ja katsoin ympärilleni turvallisessa ja tutussa, ymmärrettävässä maailmassani."


Mielipide:

Kummitusjutuista on vaikea tehdä uskottavia, oikeasti pelottavia ja todentuntuisia. Tämä oli onnistunut. Missään vaiheessa ei tullut tunnetta, että "tämähän on naurettavaa" tai "liian epätodellista". Pidin henkilöistä ja tapahtumien kulun nopeudesta. "Kummittelu" ei ollut liioiteltua, vaan jollain tapaa niin arkista, että se saa pelon väreet kulkemaan selässäni, istuessani mukavasti lukutuolissani peittoon kääriytyneenä.
Ainoa kritiikin aiheeni on se, että luvut olivat hirmu pitkiä. Kun lukeminen on välillä pakko keskeyttää, olisi se mukava lopettaa luvun loputtua, koska seuraavasta luvusta on helppo jatkaa;  kesken luvun lopettaminen saattaa johtaa siihen, että on vaikeampi päästä taas kirjaan mukaan.
Tähtiä annan kirjalle neljä:
****