Exit- Lähdön hetki - Belinda Bauer

 Englanninkielinen alkuteos 2021 Exit
Karisto 2021
Suomentanut Annukka Kolehmainen
Sivumäärä 364
Kirjasto

"Avain oli maton alla. Kuten tavallista. Felix Pinkistä ennustettavuus tuntui lohdulliselta - vaikka ennusteena olikin kuolema."

Felix Pink on päälle 70- vuotias, eläkepäiviään viettävä herrasmies. Hän tekee vapaaehtoistyötä Lähdettäjänä ja istuu parantumattomasti sairaiden tai vanhojen ihmisten vierellä heidän viimeisinä hetkinään. 
On hänen 28. keikkansa - eli hän on jo konkari- kun kaikki ei menekään kuten piti. Hänellä on uusi, nuori työpari, joka ei kykene vain istumaan ja seuraamaan tapahtumia. Se ei vielä itsessään ole paha. Paha on se, että kuoleva mies on väärä mies. 
Mutta kenen vika se loppujen lopuksi oli?

"Amanda oli jo ehtinyt hänen olkansa taakse. -Mitä nyt? hän kysyi, mutta Felix ei pystynyt vastaamaan, koska kaikki hänen osaamansa sanat tuntuivat kieppuvan ympäri kalloa kuin bingopallot. Viimein oikeat sanat putoilivat hitaasti hänen tunnottomilta huuliltaan. - Tapoimme väärän miehen."

Odotin tätä kirjaa kuin kuuta nousevaa - Belinda Bauer kuuluu suosikkikirjailijoideni joukkoon ja olen poikkeuksetta pitänyt kaikista hänen aiemmista teoksistaan. 
Harmillista kyllä, tämä ei yltänyt muiden tasolle ja aiheutti pienen pettymyksen. 
En sano, että kirja olisi huono. Aihe oli mielenkiintoinen (epäonnistunut avustettu itsemurha) ja Bauerin luomat henkilöhahmot olivat persoonallisia ja paikoin jopa hauskoja. Jonkin verran huumoriakin löytyi. 
Kirja ei silti ollut millään muotoa jännittävä tai koukuttava, eivätkä juonenkäänteet yllättäneet tai aiheuttaneet sen suurempia reaktioita. Kirja oli aika tasainen ja sujuva. Mutta se ei tällä kertaa riittänyt. 
Ihan luettava, mutta ei mieleenpainuva tai sykähdyttävä. 

3/5

Lasiruumiit - Erik Axl Sund

Ruotsinkielinen alkuteos Glaskroppar 2014
Otava 2015
Suomentanut Kari Koski
Sivuja 415
Ääni- & e-kirja Storytel
Äänikirjan kesto 10h 18min
Lukija Ville Tiihonen

"Hänellä on sama nimi kuin Jeesuksen äidillä, ja hän asuu Salemissa Etelä- Tukholmassa, kahta tavua vaille Jerusalemissa. Jumalan hylkäämä talo, hän ajattelee noustessaan pyörätietä kohti harmaata vuokrakasarmia. Sähkökatko on taas pimentänyt asuinalueen, kolmannen kerran tällä viikolla, eikä ovikoodi toimi, joten hän kaivaa avaimet esiin."

Lyhyesti:

Rikospoliisi Jens Hurtig saa tehtäväkseen tutkia nuorten itsemurhia, sillä niitä kaikkia yhdistää yksi asia - jokainen itsemurhan tehnyt nuori on kuunnellut musiikkia ennen kuolemaansa. Ja musiikin on tehnyt bändi, tai henkilö, jota kutsutaan Näläksi.
Lisäksi hän törmää synkkään, maanalaiseen alakulttuuriin, jossa ihannoidaan ahdistavaa musiikkia, itsensä satuttamista ja kuolemaa.
Jens ei haluaisi tutkia kyseistä tapausta, sillä se herättää hänessä kipeitä muistoja omasta sisarestaan.
Ja lisävaikeutta tutkintaan tuovat murhat, jotka näyttävät lopulta kietoutuvan yhteen itsemurhien kanssa...

"Hän on päättänyt, että kaikesta on tultava loppu, mutta ei tiedä vielä, miten sen tekisi. Minä olen niin mielikuvitukseton, hän ajattelee. Henkisesti köyhä. Epäluova. Kulmikas. Mutta ei, ei se pidä paikkaansa. Minä olen pelkuri. Jänishousu. Arka ja surkea. Siitä lähtien kun hän sai kasetin, se on ollut aina hänen mukanaan."

Mielipide:

Vuonna 2014 ilmestynyt Varistyttö- trilogia (tai Pimeyden trilogia) aiheutti ahdistusta sekä kauhistusta, mikä houkutti nyttemmin lukemaan kirjailijoiden uudempaa tuotantoa.
Lasiruumiit aloittaa uuden, itsenäisten kirjojen trilogian, jossa kuitenkin vilahtelee Varistytöstäkin tuttuja hahmoja.
En ole blogannut Varistytöstä, mutta muistan kyllä sen ahdistavan tunnelman.
Samaa oli tässäkin, omanlaista sekavuutta, kurjuutta, ahdistusta. Surua, huumeita, itsemurhia.
Alkuun kirja tuntui sekavalta, paljon hahmoja, eikä mitään yhteyksiä. Pikkuhiljaa kaikki alkoi nivoutua yhteen, henkilöiden väliset yhteyden paljastuivat ja kauheat totuudet tulivat ilmi. Sekavuutta minulla lisäsi se, että aloitin kirjan äänikirjana ja silloin on vaikeampi palata taaksepäin muistelemaan kuka oli kuka. Lisäksi en pitänyt äänikirjan lukijasta ja jouduin vaihtamaan äänikirjasta e-kirjaksi saadakseni tämän loppuun.
Jännittävä ja yllättävä tämä oli, mutta ei saanut aikaan sellaisia inhon- ja kauhunväristyksiä kuin olin odottanut. Sundien kirjat ovat kyllä kuitenkin ihan omaa luokkaansa rikoskirjallisuudessa, niissä on jotain sellaista, mitä en muissa "perusdekkareissa" näe ja tunne. Erilaista, omalaatuista. Kyllä se pikkuisen meni ihon alle.
4/5

Varistyttö- trilogia:

Varistyttö
Unissakulkija
Varjojen huone

"Kolmessa koukuttavassa ja pyörryttävän jännittävässä romaanissa päähenkilöt Jeanette Kihlberg ja Sofia Zetterlund jahtaavat vaikeasti tavoitettavaa ja julmaa tappajaa. Samalla he kamppailevat omien synkkien salaisuuksiensa kanssa." (Lainaus varistytto.fi nettisivuilta, kirjojen kuvauksesta). 

Jos ette ole vielä lukeneet näitä, eikä kirjojen ahdistavuus haittaa, lukekaa!

Valhepeli - Ruth Ware

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Lying
Game
Otava 2018
Suomentanut Terhi Kuusisto
Sivuja 414
Kirjasto

"Reach on tänä aamuna leveä ja tyyni, kalpeansinistä taivasta raidoittavat vaaleanpunaiset makrillinvatsapilvet, heikko tuulenvire tuskin hievauttaa matalaa merta. Niinpä koiran haukku kajahtaa tyyneen ilmaan kuin sarja laukauksia ja säikäyttää kirkuvat lokkiparvet kieppuen ilmaan. "

Lyhyesti:

Isa on kolmikymppinen lakimies ja puolivuotiaan tytön äiti. Hän elelee tavallista elämää avopuolisonsa kanssa, kunnes hän eräänä päivänä saa vanhalta ystävältään viestin: "Tarvitsen teitä."
Isa pakkaa laukun ja lähtee tyttärensä kanssa junalla Katen luo Tide Milliin. Jotain on tapahtunut ja se jokin uhkaa paljastaa kaiken, mitä tapahtui 17 vuotta sitten...
17 vuotta sitten Isa kävi yksityiskoulua Saltenissa ja ystävystyi heti Katen, Thean ja Fatiman kanssa. He aloittivat Valhepelin, jonka tarkoituksena oli keksiä monimutkaisia valheita ja saada toisen uskomaan niihin - ja kerätä pisteitä. Nuoret eivät ymmärtäneet valheiden vaarallisuutta ja lopulta he sotkeutuivat niihin pahemman kerran. Kate isä katosi epäilyttävissä olosuhteissa ja tyttöjen tiet erosivat.
Nyt he ovat jälleen koolla tukemassa toisiaan. Kunnes selviää, että yksi heistä valehtelee - on valehdellut jo pitkään. Ja valhepelin tärkein sääntö on: älkää koskaan valehdelko toisillenne.

"Maatessani sängyssä kädet Freyan ympärillä Lucin sanat myllerätävät päässäni. 
Haluatteko kuulla, kenen vastuulla se Reachista löytynyt ruumis on?
Hän viheltää ja te tulette juosten kuin koirat. 
Mutta viimeinen lause tunkee mieleeni juuri kun olen nukahtamaisillani, ja sen kaiku saa minut puristamaan Freyaa lujemmin, niin että hän liikahtaa ja kiemurtelee unissaan. 
Ole hyvä, Isa. Ei kestä kiittää vauvasi vahtimisesta. Otan hänet mielellään uudestaankin."

Mielipide:

Mielenkiintoinen ja jännittävä.
Waren kirjoja jo pari lukeneena, tämä ei ihan tehnyt samanlaista vaikutusta kuin esimerkiksi Lukitut ovet, eikä saanut minua uppoutumaan mahtavaan miljööseen (kuten rouva Westaway on kuollut- kirjassa).
Kirjan kannessa mainostettiin myös yllätyskäänteitä, mutta minusta tämä ei ollut kovin yllättävä - päinvastoin, tuntui aika ennalta-arvattavalta. Ihan kaikkea en toki arvannut, mutta paljon kuitenkin (mm. tiesin heti, kuka valehtelee).
Idea valhepelistä oli kyllä loistava ja se oli punottu tarinaan mahtavasti. Ware on hyvä luomaan erilaisia ja mielenkiintoisia henkilöhahmoja, vaikkakin nyt lukemissani kirjoissa henkilöissä toistuu pieni teema - nuori nainen, joka on jollain tapaa pulassa/hukassa.
Nautin kirjan lukemisesta, vaikka välillä olikin "kerro jo enemmän"- olo. Asiat toisaalta tietää, mutta niitä ei sanota suoraan ja ne paljastetaan ajoittain tuskallisen hitaasti.
Ware on kyllä noussut yhdeksi suosikeistani psykologisten trillereiden kirjoittajana ja persoonallisten hahmojen ja ympäristöjen luojana.
3/5

Arvet - Henry Aho

Reuna kustantamo 2015
Sivumäärä 302

"Raskaat kyyneleet sulattivat mustan ripsivärin ja kuljettivat sitä vaaleita poskia pitkin muumityynyliinaan painettujen sadepisaroiden joukkoon. Pienet muumipeikot torjuivat sadepisaroita keltavihreillä sateenvarjoilla, mutta kyyneleitä ne eivät pystyneet torjumaan. "


Lyhyesti:

Romaani kiusatuista.
Laila muuttaa Vaasasta pikkukylä Teuvalle. Kaikki tuttu jää taakse, ystäviä on ikävä. Hänellä on kuitenkin hyvät välit vanhempiinsa, vaikka isä tekeekin paljon töitä ja äiti on välillä ajatuksissaan bonsai- puiden keskellä. Uuteen yläkouluun tutustuminen ei olekaan niin mutkatonta, kuin hän oli kuvitellut. Lailan erilainen mutta kaunis ulkonäkö aiheuttaa kateutta ja kiusaamista. Haukkumista, tavaroilla heittelyä, tönimistä, nolaamista... Iloinen ja aurinkoinen Laila muuttuu entisen itsensä varjoksi..
Jarkko on sietänyt kiusaamista jo kaksi vuotta. Hän jaksaa sillä ajatuksella, että on viimeinen vuosi yläkoulussa ja sitten hän pääsee lukioon pakoon kiusaajaansa. Kotonakaan ei ole helppoa - isä vertaa häntä jatkuvasti menehtyneeseen veljeen, joka loisti urheilusuorituksillaan. Jarkon hyvä koulumenestys ja kiinnostus kirjoittamiseen eivät auta missään mielessä.
Milla on vasta aloittanut yläkoulun. Hän tulee uskovaisesta perheestä, eikä aina ihan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Hänellä on kuitenkin ulkonäköpaineita ja ajautuu kokeilemaan äärimmäistä keinoa laihduttaakseen.
Tomilla menee lujaa. Hän on koulun kingi, jota pelätään ja kunnioitetaan. Häntä ei kannata ärsyttää, sillä hän osaa tehdä toisten elämästä yhtä helvettiä. Kotioloissa ei ole kehumista, kun ottovanhemmat ryyppäävät kaikki rahat ja Tomi on oman onnensa nojassa.
Tarina etenee vuorotellen näiden hahmojen kertomana.

"Hän mietti kaiken lopullisuutta. Sitä, että pieni asia voi kasvaa niin suureksi, että se muuttaa kaiken. Pahimmassa tapauksessa muutos on niin suuri, että se on lopullinen. Kuolemasta kun ei ole paluuta takaisin. "

Mielipide:

Todella hieno kirja, todella tärkeästä aiheesta.
Toivon todella, että moni nuori tarttuisi tähän ja miettisi, miten kohtelee muita. Miten se yksi pieneltä tuntuva sana tai teko voi muuttaa toisen elämää. Kuinka se voi jättää jälkeensä monenlaisia arpia.
Tässä oli käsitelty monipuolisesti kiusaamisen eri muotoja, sekä henkilöiden selviytymiskeinoja. Henry Aho oli kuvannut hyvin nuorten elämää ja tunteita ja teksti kosketti ja upposi myös tällaiseen vähän alle 3-kymppiseen lukijaankin. Vaikka henkilöitä oli monta ja välillä asioita tuli kerrattua jokaisen henkilön näkökulmasta, en minä ainakaan siitä häiriintynyt.
En itseasiassa nyt äkkiseltään edes muista lukeneeni muita kirjoja aiheesta. Toki monissa (etenkin nuorten-)kirjoissa kiusaaminen on osa muuta tarinaa, mutta tämä oli todella vahva tarina juuri kiusaamisesta.
Lukekaa :)
4/5