Magiaa musta taivas - Debi Gliori

 Englanninkielinen alkuteos 2004 Deep Trouble
WSOY 2005
Magiaa- sarjan 4. osa
Suomentanut Marja Helanen-Ahtola
Sivumäärä 331
Oma kirjahylly

"Strega-Borgiat erottuivat Glasgowin lentoaseman liikkumattomat matkatavarahihnan ympärillä tungeksivasta väkijoukosta pääasiassa kelmeän ihonsa ja synkänmustan vaatetuksensa vuoksi. Ympärillään auringon korventamia lomalaisia, joiden vaatteiden värit olivat laguuninturkoosin, kirkuvanoranssin ja silmiäkirveltävänpinkin eri sävyjä, Strega-Borgiat näyttivät siltä kuin olisivat äskettäin palanneet hautajaisista, suorastaan siltä kuin he kaikki viisi olisivat niukin naukin välttyneet joutumasta itse hautaan."

StregaSchlossissa asuu sekalainen joukko ihmisiä, noitia ja myyttisiä olentoja. 
Perheen äiti tuskailee raskausoireiden kanssa, isä yrittää parhaansa mukaan olla vaimonsa tukena. 13- vuotias Titus surffailee netissä, pian 11- vuotias Pandora keskittyy tekemään vaikutusta uuteen hovimestariin. Pienellä Lirulla on omat seikkailunsa taikasauvan kanssa ja lemmikkipedoilla on kihlajaiskiireitä. 
Perheen hovimestari joutuu sairaalaan ja tilalle palkataan uusi, väliaikainen hovimestari. Hovimestari Zander ei ole kovinkaan hyvä työssään, vaan hiippailee öisin metsissä ja hänellä on selvästi jotain aivan muuta mielessään kuin perheen palveleminen. Perheen lapset saavat vahingossa selville hieman liikaa ja joutuvat aikamoiseen kiipeliin... 
Perheen lastenhoitaja on ainoa, joka vaistoaa vielä suuremman vaaran - paha demoni Isagoth on tullut etsimään voimakasta kronokiveä, jonka hän uskoo olevan piilossa StregaSchlossissa. Riittävätkö lastenhoitajan noitavoimat suojaamaan perhettä?

"Aamen, rouva McLachlan lausui hiljaa mielessään. Hän antautui hetkeksi kuvittelemaan, miltä Zander olisi näyttänyt, jos Pandora olisi tarjonnut tälle alkuperäisen pääruokansa: kauan sitten menehtyneen gangsterin paahdettua reittä verimehussa."

Joululomalla loppuivat kirjastonkirjat kesken (kirjasto kiinni välipäivät), joten nappasin omasta hyllystä tällaisen nopsakan nuortenkirjan. Tämä kuusiosainen sarja oli nuoruudessa yksi suosikeistani ja pari osaa löytyy omastakin hyllystä.
Kirjasta löytyy (mustaa) huumoria, paljon läheltä piti- tilanteita ja onnekkaita sattumia. Tarinaa rikastuttavat kekseliäs kielenkäyttö sekä linnan petoasukkaiden omat toilailut. Ihailen tällaista kekseliäisyyttä. 
Toisaalta kirjan henkilöt ovat ihastuttavan tavallisia ja painivat arkisten asioiden parissa mm finnit, raskausoireet sekä ystävyyssuhteet. 
Kirjat eivät ehkä sovi herkimmille nuorille lukijoille (tässäkin räjäyteltiin koiria ja melkein syötiin ihmisreittä), mutta muutoin voin kyllä suositella tätä kekseliästä sarjaa monen ikäisille lukijoille. 
Sarjan osat:
Magiaa mahan täydeltä
Magiaa millin tarkkuudella
Magiaa mennen tullen
Magiaa musta taivas
Magiaa meri tumma
Magiaa mafian tahtiin. 

4/5

Muinainen taika - Marianne Curley

Englanninkielinen alkuteos 2000 Old Magic
Gummerus 2002
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 308
Kirjasto

"Hänen nimensä on Jarrod Thornton. Hänellä on olkapäille ulottuva kullanpunertava tukka. heleä iho ja vihreät silmät kuin kytevät smaragdit, mutta en minä sen vuoksi tuijota häntä näin lumoutuneena. Hänessä on jotakin muuta. Melkein... pelottavaa. Hänessä on jotakin ylimaallista, ja se jokin on saanut minut pauloihinsa."

Katen luokalle tulee uusi poika, Jarrod. Tämä kömpelö mutta hyvännäköinen nuorukainen herättää kiinnostusta kaikissa luokkalaisissa, hyvässä ja pahassa. Kate kuitenkin huomaa, ettei Jarrod ole aivan tavallinen. Jarrodilla on hyvin voimakkaita kykyjä, vaikkei tämä itse niitä huomaa, eikä suostu huomaamaan. Kaiken tämän lisäksi vaikuttaa siltä, että Jarrodin perhettä vaivaa ikivanha kirous. 
Kate yrittää auttaa,  mutta poika vastustaa. Kunnes tapahtuu jotain kamalaa, eikä Jarrodilla ole muuta mahdollisuutta kuin luottaa Katen apuun. 
Nuoret lähtevät aikamatkalle keskiajan englantiin löytääkseen kirouksen langettaneen velhon. Onnistuvatko he estämään kirouksen? Matka ei tietenkään ole vaaraton, Kate joutuu kaapatuksi ja Jarrodin on vihdoin hyväksyttävä uudet kykynsä. Onko hän silti riittävän vahva vastustaakseen voimakasta velhoa?

"-Mutta että taikuutta? Et kai sinä ole tosissasi? Hän kieltää jääräpäisesti totuuden ja lisää vielä: - Eivät perheiden onnettomuudet liity mitenkään siihen, miten paljon niihin syntyi lapsia, eivätkä ainakaan mihinkään kiroukseen.
Hän yrittää järkeistää minun teoriani. Itse asiassa hän yrittää järkeistää aina kaiken. Ärsyttävä tapa."

Tämä kirja on ollut yksi nuoruuden suosikeistani. Luin tämän ennen joka kesä ollessani isovanhempieni kesämökillä - juuri siellä, koska oman kotikuntani kirjastokappaleesta oli revennyt pari sivua, enkä kestänyt lukea kirjaa josta puuttui tekstiä. Minulla oli kirjastokortti myös kesämökin paikkakunnalle ja pyöräilin aina lainaamaan tämän kirjan sieltä. 
No, kirja ei tehnyt enää yhtä suurta vaikutusta kuin nuorempana. Muistelin kirjan olleen dramaattisempi ja romanttisempi. Ymmärrän kuitenkin silti, miksi olen pitänyt tästä niin kovasti. 
Tarina on yksinkertainen, selkeä ja nopeasti etenevä. Kirjan päähenkilö Kate on erilainen ja ulkopuolinen, johon on nuorien helppo samaistua. Hän tapaa pojan, joka on samanlainen kuin hän, mutta joka ei suostu hyväksymään sitä. Kirjassa halutaan kuulua joukkoon, kirjassa on kiusaamista, ystävyyttä ja hitusen romantiikkaa. 
Vaikka tämä itselle tuntui jo hieman lapselliselta, suosittelen tätä silti ehdottomasti nuorille lukijoille. 

4/5

Talo taivaansinisellä merellä - TJ Klune

 Englanninkielinen alkuteos 2020 The House in the Cerulean Sea
Karisto 2021
Suomentanut Mika Kivimäki
Sivumäärä 446
Kirjasto 

"- Hyvä tavaton, Linus Baker sanoi ja pyyhki hikeä otsaltaan.
- Tämä on erittäin epätavallista. Se oli alakanttiin sanottu. Hän seurasi lumoutuneena ja ihmeissään, kuinka Daisy- niminen yksitoistavuotias tyttö sai puupalikat leijumaan korkealla päänsä päällä. Palikat kiersivät hidasta, samankeskistä kehää. "

Lyhyesti:

Linus Baker on tuiki tavallinen mies, joka työskentelee sosiaalityöntekijänä  Maagisten nuorten huolenpito-osastolla. Hän noudattaa säntillisesti sääntöjä ja määräyksiä ja viettää vapaa-aikansa yksin kotona vinyylilevyjä kuunnellen. 
Eräänä päivänä hän saa huippusalaisen tehtävän ja lähtee Marsyasin saarelle tarkastamaan erään orpokodin tilanteen. Orpokoti ei kuitenkaan ole mikään tavallinen orpokoti, vaan siellä asustaa kuusi äärimmäisen harvinaista ja jopa vaarallista lasta - traakki, muodonmuuttaja, metsänhenki, maahinen, täysin tuntematon laji sekä itse Lucifer, antikristus. 
Ymmärrettävästi Linus on konkreettisesti pyörryksissä saadessaan tietää, mihin hänet on lähetetty. Hän on peloissaan ja ennakkoluuloinen. Lapset sekä orpokodin johtaja herra Parnassus kuitenkin ovat jotain aivan muuta kuin odottaa saattaa ja tämä työmatka muuttaa Linuksen elämää pysyvästi. 

"Näillä lapsilla on vastassaan pelkkiä ennakkoluuloja siitä, mitä he ovat. Ja heistä kasvaa aikuisia, jotka tuntevat sitä samaa. Te sen sanoitte: Lucy ei ole sellainen kuin odotitte, mikä tarkoittaa, että te olitte jo päättäneet mielessänne millainen hän olisi. Kuinka voimme taistella ennakkoluuloja vastaan, jos emme tee mitään muutoksen eteen? Mitä järkeä on missään, jos annamme ennakkoluulojen märkiä rauhassa? "

Mielipide:

Talo taivaansinisellä merellä on ollut todella monen bloggarin lukulistalla ja se on tuntunut hurmaavan suurimman osan lukijoista. Ja ymmärrän kyllä miksi. 
Kirjan asetelma on kiehtova ja toteutus onnistunut. Kirjassa on paljon aiheita, jotka puhuttavat nykypäivänä (mm seksuaalinen suuntautuminen, lasten oikeudet, ennakkoluulot, ulkonäköasiat jne.) ja niitä oli käsitelty hienosti. 
Sen lisäksi, että tämä oli mukava fantasiakirja, minulle tämä oli jollain muotoa myös melkoinen feel-good kirja - tästä tuli hyvälle mielelle ja loppu oli uskomattoman onnellinen. Huumoriakin löytyi sopivasti. 
Silti tämä ei ihan täysin saanut minua innostumaan. Jotain puuttui. Alku ainakin tuntui melkoisen hitaalta, eikä mitään valtavan suuria paljastuksia ja ihmetyksen aiheita ilmennyt. Paikoin aika ennalta-arvattava. 
Henkilöt nyt ainakin olivat mahtavan persoonallisia ja oli mukava, että päähenkilö oli kaikkea muuta kuin sellainen perinteinen päähenkilö. Lapset olivat ihanan omanlaisiaan ja heidän tarinansa surullisia, onnellisilla lopuilla. 
Ihan siis miellyttävä lukukokemus ja voin tätä kyllä suositellakin. Mutta minussa tämä ei herättänyt suuria tunteita, ei valtavaa ihastelua. 

4/5

Odininlapsi - Siri Pettersen

 Korpinkehät- sarja, osa 1
Norjankielinen alkuteos 2013 Odinsbarn
Suomentanut Eeva- Liisa Nyqvist
Kustannus Jalava 2015
Sivumäärä 612
Kirjasto

"Thorrald astui sisään, mutta ovi ei tahtonut sulkeutua hänen takanaan. Lunta tuprutti sisään sen raoista nopeammin kuin hän pystyi potkimaan sitä ulos. Hän puristi nyyttiä sylissään ja heittäytyi ovea päin kuin härkä. Se auttoi, ja hän sai salvan paikoilleen. Kotona oltiin, turvassa."

Lyhyesti:

Vaikka Hirkalta on aina puuttunut jotain mitä kaikilla muilla on, on hän silti luullut olevansa samanlainen. Mutta viisitoistavuotiaana hän saa tietää totuuden - puuttuvaa häntää ei vienytkään susi. Sitä ei ole koskaan ollutkaan. Hirka on Odininlapsi, mädän kantaja, ihminen. 
Hänen kuuluisi osallistua riittiin, kuten muidenkin saman ikäisten lasten. Hän ei kuitenkaan tunne mahtia ja on siten vaarassa paljastua. Mitä valtaa pitävä Neuvosto tekisi, jos saisi tietää ihmisen kulkevan vapaana? Ja jos Hirka on päässyt Yminmaahan, mitä muuta on päässyt livahtamaan porteista läpi? Ovatko huhut sokeista totta? 
Hirka pakenee, mutta osallistuu tahtomattaan Mannfallan ja Korppihovin välisiin riitoihin. Apunaan hänellä on nuori ja komea Rime, joka hylkäsi oman paikkansa neuvostossa ryhtyessään Kolkaggaksi, varjomaiseksi palkkamurhaajaksi. 

"Yhtäkkiä Mahti katkesi kuin veitsellä leikaten. Käsi nykäistiin hänen päänsä päältä. Korpinkantaja otti pari askelta taaksepäin, ja Hirka kuuli puoliksi tukahtuneen, lähes lapsenomaisen nyyhkäyksen. Toiset nuoret kurottivat katsomaan, mitä oli tapahtumassa. - Sinä olet ontto... Ääni oli Korpinkantajan, mutta sen järkähtämätön tyyneys oli kadonnut. "

Mielipide:

Ihan kiva. 
Minulle jäi tästä hieman sekava olo, jotain jäi puuttumaan. Osasyynä voi olla sekin, että luin kirjan alun aika pätkittäin enkä päässyt kirjaan kunnolla sisään. Mutta minulle jäi myös olo, ettei asioita ei selitetty kunnolla - puhuttiin sokeista, mahdista, syleilystä, mädän kantajista - mutta minulle ne pysyivät pitkään epämääräisinä asioina. Tarinan oli varmaan tarkoitus olla salaperäinen, mutta minua vain tympi. Olisin myös kaivannut Rimen ja Hirkan välille enemmän jännitettä, joka minua kiehtoo nuorten kirjoissa. Kirjan pahiksen rooli jäi myös aika laimeaksi, hänestä ja hänen motiiveistaan olisin voinut lukea hieman enemmä. 
Mikä kirjassa sitten oli hyvää?
Ympäristö ja hahmot olivat kiehtovia. Karu Yminmaa hännällisine asukkaineen oli melkoisen mielenkiintoinen. Pidin yrttikasvien keräilystä ja Hirkan taidoista käyttää niitä. Korppihovi asukkaineen oli myös mielenkiintoinen paikka ja olisin toivonut Teinillä olevan suurempi rooli tarinassa. Korpit olivat kiva lisä kirjaan, etenkin Kuro. 
Niin, tässä oli sekä hyvää että ei niin hyvää. Voi olla, etten ainakaan lähiaikoina palaa tämän sarjan pariin. 

3/5

Magian lapset - Tristanin koru - Anna Alaviuhkola

Anna Alaviuhkola 2020

Sivumäärä 393

Arvostelukappale, kiitos!

"Muutos alkoi sinä päivänä, kun täytin 25 vuotta. Kuten elämän isot käänteet yleensä, se kohtasi minut valmistautumattomana. Seisoin maalaustelineen edessä pienen, Käpylässä sijaitsevan puutaloyksiöni olohuoneessa ja yritin tavoittaa sitä täydellistä turkoosin sävyä, jonka olin löytänyt edellisenä iltana. Minua väsytti armottomasti, vaikka olin nukkunut lähelle puolta päivää."

Lyhyesti:

Hanna saa salaperäisen paketin edesmenneeltä äidiltään. Hänelle alkaa pikkuhiljaa selvitä, että sadut Magian lapsista - haltioista, peikoista ja ihmissusista - ovat totta ja että hän on yksi heistä. 

Hänen entinen poikaystävänsä Joutsa saapuu myös yllättäen kuvioihin. Heidän välillään roihuaa kuten ennenkin, vaikka Joutsa yrittääkin pitää tunteensa kurissa. Joutsa on myös yksi Magian lapsista ja hänellä on tärkeä tehtävä suojellessaan Hannaa sekä etsiessään mystistä Tristanin korua. Salaseura Eliitti on myös korun ja sitä myötä Hannan - perässä. 

Miten äiti on voinut salata näin suuria asioita Hannalta? Miten käy hänen ja Joutsan kielletyn rakkauden? Löytyykö koru ja pelastuvatko Magian lapset?

"Toivoin, että Joutsa olisi ollut ihminen ja että olisimme saaneet toisenlaisen, helpomman elämän. Sydäntäni viilsi, kun ajattelin, etten koskaan saisi häntä kuten itse tahdoin. Esteenä olivat sekä haltioiden että peikkojen tavat. Joutsa vastasi suutelemalla minua. Rintaani puristi, kun Joutsan käsivarret kiertyivät ympärilleni, mutta työnsin kivun syrjään. Tahdoin unohtaa kaikki uuden elämäni paineet edes hetkeksi. Tämä tuntui parhaalta keinolta siihen juuri nyt. "

Mielipide:

Uusi, mielenkiintoinen ja maaginen kirja. Haltioita, peikkoja, kiellettyä rakkautta. Toimii!

Alkuun tuntui hieman sekavalta päästä perille klaaneista, huoneista sekä peikkojen ja haltioiden sukulaisuus- ja hierarkiakuvioista, mutta kaikki kyllä selkeytyi aikanaan. 

Hannan ja Joutsan välinen jännite tuntui ja kieppui koko ajan mukavasti mukana ja salaisuuksia mennesyydestä paljastui pikkuhiljaa. Muutenkin molemmat päähenkilöt (joiden näkökulmasta tarinaa vuorotellen vietiin eteenpäin) olivat oikein symppiksiä ja miellyttäviä. 

Loppua kohden meno vain kiihtyi ja oli pakko lukea eteenpäin ja selvittää, kuinka tämä kaikki päättyy. Yllättäviäkin käänteitä löytyi ja tarina vain parani, mitä pidemmälle luki. 

Tässä oli sopivasti kaikkea ja etenkin Joutsan ja Hannan rakkaustarina oli minulle mieleen. Sopivan kevyt, mutta vauhdikas, taianomainen kertomus. Tykkäsin!

(Tarina muuten päättyi siten, että voisin kuvitella Magian lasten tarinan jatkuvan. Odotan innolla, jos kirja saa jatkoa!)

4/5

Viimeinen taistelu - Nora Roberts

Englanninkielinen alkuteos The Rise of Magicks 2020
Gummerus 2020
Suomentanut Lauri Sallamo ja Heidi Tihveräinen
Sivuja 442
Äänikirjan kesto 14h 19min
Äänikirja Storytel
Lukija Anna Saksman

"Yhdessä soturi Duncanin kanssa Fallon on jo pelastanut monia, mutta nyt hänen täytyy auttaa heitä toipumaan. Jotta Fallon voisi karkottaa pimeyden ja täyttää kohtalonsa – korjata mystisen suojakilven, joka taannoin suojeli heitä kaikkia – hän tarvitsee kuitenkin tuekseen armeijan. "

Lyhyesti:

Fallon Swift, Valittu, jatkaa taistoaan kamppailussa pahaa vastaan. Hän kasvattaa joukkojaan, suunnittelee sotia, vapauttaa vankeja ja johtaa muita valolla. Voittoja ei saavuteta ilman tappioita ja uhrauksia tehdään.
Fallonin ja Duncanin suhde kehittyy. Yhdessä he ovat vahvempia ja he valmistautuvat viimeiseen iskuun Petraa ja tämän mustaa lohikäärmettä vastaan. Voittaako valo lopulta pimeyden?


Mielipide:

Täytyy sanoa, että en yhtään muista kuinka kirja alkoi. Kuuntelen yleensä äänikirjoja työmatkallani, mutta nyt olen ollut kotona ja kuunteluun tuli tauko.
Ehkä ainoa, mikä kirjasta jäi mieleen oli jatkuva sotiminen ja sotien suunnittelu, nartuksi ja huoraksi haukkuminen sekä Fallonin ja Duncanin "joo, seksi kuulostaa hyvältä suunnitelmalta"- puheet.
Eli ei, tämä viimeinen osa ei oikein uponnut.
Edelleen Fallon joukkoineen onnistui kaikessa turhan helposti. Ainoa koskettava kohta oli Fallonin haltijaystävän kuolema, mutta sekin ohitettiin ja unohdettiin aika nopeasti.
Kirjassa tapahtui paljon, mutta ei oikein mennyt tunteisiin asti. Odotin jo kovasti kirjan loppua, sillä ei ollut oikein enää annettavaa minulle. Romantiikka ei uponnut.
Odotin paljon enemmän, sillä pidin edellisestä osasta paljon. Todellinen pettymys...
2/5

Finale - Stephanie Garber (Caraval 3)

Englanninkielinen alkuteos 2019 Finale
WSOY 2019
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 403
E- kirja Storytel

"Jokaisessa tarinassa on neljä osaa: alku, keskikohta, melkein- loppu ja todellinen loppu. Ikävä kyllä kaikki ihmiset eivät saavuta todellista loppua. Useimmat antavat periksi silloin, kun tarina on kauheimmillaan ja kun tilanne tuntuu toivottomalta, vaikka juuri silloin toivoa tarvitaan kipeimmin. Ainoastaan sinnikkäimmät saavat todellisen loppunsa."

Lyhyesti:

Caravalin päätyttyä Valendassa Kohtalot vapautuivat korttipakasta ja Legend julistautui Valendan uudeksi hallitsijaksi.
Tella sai vapautettua äitinsä, joka nukkuu sikeää unta vankeutensa jäljiltä. Hän ja Scarlett odottavat kovasti äidin heräämistä ja vahtivat häntä vuorotellen. Heillä molemmilla on myös sydänsuruja, sillä Scarlettin Julian lähti antaakseen hänelle tilaa, eikä ole palannut. Tella puolestaan sai tietää, ettei mies, johon hän rakastui, olekaan todellinen. Silti he tapaavat unissa joka yö, kunnes tapahtuu jotain, mikä saa Tellan epäilemään miehen olevan pulassa.
Äidin herättyä myös Kohtalot heräävät ja alkavat havitella voimiaan takaisin. Tytöt eivät enää tiedä, keneen voivat luottaa, mikä on totta ja mikä ei. Kaikista uskomattomista salaisuuksista ja paljastuksista huolimatta tytöt taistelevat sinnikkäästi toistensa, totuuden sekä rakkauden puolesta ja ovat valmiita mittaviin uhrauksiin pelastaakseen sen, mikä on oikeasti tärkeää.

"Ihmiset synnyttävät meissä pakkomielteitä, omistushalua, himoa. Joskus hyvin harvoin kohtaamme ihmisiä, jotka herättävät meissä houkutuksen rakastua. Ne tarinat päättyvät aina huonosti. Rakkaus on meille myrkkyä. On mahdotonta yhtä aikaa rakastaa ja olla kuolematon. "

Mielipide:

Suosin yleensä fyysisiä kirjoja, mutta tämä sarja oli pakko saada päätökseen ja se onnistui E- kirjan muodossa.
Pidin sarjan lopetusosasta kovasti ja jännitystä kyllä riitti. Pienenä kritiikkinä sanottava, että vaatteiden kuvailua oli ehkä jo liikaa (kävi hyvin seläksi, että esimerkiksi Jacks pukeutui huolimattomasti, eikä olisi ollut joka kerta tarpeen kuvata hänen ryppyisiä housujaan ja kierossa olevia solmioita) sekä Tellan tiuskiminen ja kiukuttelu tuntui jo hieman lapselliselta. Plus että välillä itse ajattelin, että jos he vain puhuisivat toisilleen totta, asiat olisivat menneet paljon helpommin (sisarusten välistä rakkautta, luottamusta ja suhdetta kuvattiin paljon, mutta silti he valehtelivat toisilleen paljon). Ja toki onnellinen loppu täytyy olla, mutta nyt jäi vähän pliisuksi.
Mutta edelleen upean maaginen, Kohtalokkaan mielenkiintoinen, romanttisen kutkuttava sekä sopivan jännittävä teos. Tykkäsin ja nyt on oma mielikin rauhassa, kun sai sarjan päätökseen. Tyhjä olokaan ei jäänyt, vaan nyt voi hyvillä mielin aloittaa uutta kirjaa.
5/5

Valenda - Stephanie Garber (Caraval 2)

Englanninkielinen alkuteos 2018 Legendary
WSOY 2018
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 376
(Kirjasto)

"Joissakin huoneissa piileskeli vuoteiden alla hirviöitä, mutta Tella oli varma, että äidin huoneessa lymysi lumous. Ilmassa väreili smaragdivaloa, aivan kuin siellä olisi kisaillut keijuja äidin ollessa poissa. Huoneessa tuoksuivat salaisista puutarhoista poimitut kukat, ja tuulettomanakin päivänä mahtavan katosvuoteen ohuet verhot leyhyivät. Katon sitriinikruunu tervehti Tellaa sointuvasti helisten, ja niinpä oli helppo kuvitella, että huone oli noiduttu portti toiseen maailmaan."

Lyhyesti:

Caraval järjestetään yleensä vain kerran vuodessa, mutta nyt edellisestä pelistä ei ole ehtinyt kulua kauaakaan. Uusi peli pelataan Valendassa, Meridiaanin keisarikunnan pääkaupungissa hallitsijan syntymäpäivän kunniaksi. Tällä kertaa peli on erilainen - se on nimittäin täyttä totta, ainakin Donatella Dragnalle.
Tella haluaa löytää vuosia sitten kadonneen äitinsä ja saadakseen lisätietoja hänen on voitettava Caraval ja paljastettava häntä auttaneelle rikolliselle salaperäisen Legendin henkilöllisyys. Tehtävä on kaikkea muuta paitsi helppo. Pakkaa sekoittavat myös murhanhimoinen kruununperijä, synkkä Dante sekä kostonhimoiset Kohtalot, jotka haluavat tulla vapautetuiksi. Lopulta Tellan harteilla onkin suuria päätöksiä ja uhrauksia, jotka voivat viedä hänen tai jonkun muun rakkaan hengen - tai tuhota Legendin ja Caravalin sekä vapauttaa jotain, jonka kuuluisi pysyä vangittuna.

"Tella väitti, ettei kaivannut rakkautta, sanoi mielellään, että rakkaus ottaa ihmiset vangiksi, hallitsee heitä, repii heidän sydämensä riekaleiksi. Mutta itse asiassa hän tiesi myös, että rakkaus parantaa ja liittää ihmisiä yhteen, ja kaipasi sitä syvällä sisimmässään enemmän kuin mitään muuta. Tella oli ottanut vastaan kortit, jotka hänelle oli jaettu, ja tehnyt niistä oman kohtalonsa, koska se oli ollut ainoa suojautumiskeino äidin lähdettyä. Mutta jos hän päättäisi hylätä korttien povaaman tulevaisuuden, hän voisi ehkä luoda itselleen toisenlaisen kohtalon. Sellaisen, missä hänen ei tarvitsisi pelätä rakkautta."

Mielipide:

Ihan mieletöntä. Rakastin sarjan ensimmäistä osaa ja rakastin tätä kakkososaa vielä enemmän!
Ihan huikeaa. Henkilöt olivat jo pääosin tuttuja, joten tarinaan sukeltaminen oli vaivatonta. Caravalin maagisuus ja salamyhkäisyys imaisi minut heti mukaansa ja tarinaa oli vain pakko ahmia eteenpäin. Pelottavat kohtalot toivat huimaa lisämakua tarinaan ja kiihkeää romantiikka ei puuttunut - tämä sopii hyvin myös aikuiselle lukijalle, sillä päähenkilöistä ei huomaa heidän olevan nuoria. Olin jotenkin kuvitellut Tellan täysi-ikäiseksi, mutta kirjan lopussa hänen mainittiin olevan vasta 16- vuotias. Olisin ollut kyllä tyytyväinen, jos ikää ei olisi mainittu, se hieman muutti suhtautumistani henkilöihin ja tarinaan.
Pidin kaikista henkilöistä ja jokainen kehittyi mukavasti. Dantesta paljastui uusia puolia, joita kaipasinkin jo ykkösosan lopussa. Tella oli mielenkiintoinen ja rohkea päähenkilö, Scarlett pyöri tässä kirjassa taustalla, mutta kuitenkin mukana ja kehittyneenä.
Pidin kirjassa kaikesta, taas. Värit, tuoksut, tunteet - kaikki välittyivät upeasti tekstistä ja jäivät kaipaamaan lisää. Hyvän kirjan loppuminen jättää tyhjän olon - nyt uuden kirjan aloittaminen on vaikeaa ja sarjan kolmas- ja viimeinen osa on vielä ulottumattomissani. Kunpa saisin sen pian hyppysiini!
Aivan ihana, en voi muuta sanoa.
5/5

Caraval - Stephanie Garber

Englanninkielinen alkuteos 2017 Caraval
WSOY 2017
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 359
Kirjasto

"Hyvä herra Caraval- mestari,
minun nimeni on Scarlett, mutta kirjoitan tämän kirjeen sisareni Donatellan puolesta. Tellalla on kohta syntymäpäivä, ja hän haluaisi kovasti nähdä teidät ja teidän Caraval- esiintyjänne. Hänen syntymäpäivänsä on kasvukauden 37. päivänä, ja siitä tulisi kaikkien aikojen paras syntymäpäivä, jos te tulisitte."

Lyhyesti:

Scarlett ja hänen sisarensa Donatella asuvat Trisdan saarella, julman isänsä vallassa. Scarlett on menossa naimisiin miehen kanssa, jota ei ole koskaan tavannut, ja uskoo siten pelastavansa sekä itsensä että sisarensa.
Vähän ennen häitä hän saa kuitenkin kutsun Caravaliin, upeaan, maagiseen peliin ja esitykseen, josta hän on haaveillut hyvin kauan. Järkevä Scarlett ei haluaisi lähteä häiden vuoksi, mutta Tella ja komea merimies Julian saavat huijattua hänet mukaan.
Caravalissa Tella katoaa mystisesti ja Scarlett päättää löytää hänet. Selviää, että Caravalin johtaja, salaperäinen Legend, on siepannut Tellan ja tämänvuotisen pelin tarkoituksena on löytää hänet. Palkintona voittajalle on yksi toivomus.
Peli on vain taidokasta näytelmää, jossa on vaikeaa erottaa totuus valheesta, tavallisuus taikuudesta. Scarlett uppoutuu peliin ja sen salaperäiseen maailmaan. Ovatko he sittenkin todellisessa vaarassa vai voiko kaikki olla vain osa peliä?

"Kun olette päässeet sisään, teille annetaan arvoitus, joka teidän täytyy ratkaista. Kaikkialle peliin on kätketty vihjeitä, jotka auttavat teitä eteenpäin. Haluamme lumota teidät, mutta älkää antako lumon viedä teitä mennessään."

Mielipide:

Ihana, ihana kirja!
Upea, maaginen seikkailu. Tällaisten teosten vuoksi rakastan fantasiakirjallisuutta - näiden kautta pääsee aivan erilaisiin maailmoihin, uskomattomiin seikkailuihin, joihin uppoaa hetkessä. Minut ainakin oli lumo viedä mennessään tätä lukiessani.
Uskomattoman hienosti kehitelty ympäristö, salaperäinen peli, mihinkään ei voinut luottaa. Hitunen romantiikkaa uppoaa aina.
Tämä oli pakko ahmia hetkessä, ja aina kun kirjan joutui laskemaan käsistään, jäi se silti mieleen pyörimään. Onneksi tälle on jatkoa ja odotankin innolla seuraavaa kirjastoreissua :)
Henkilötkin olivat ihan ok, Scarlett kehittyi mukavasti loppua kohden ja Tellasta paljastui yllättäviä puolia. Dantesta olisin halunnut tietää enemmän ja olisinkin kuvitellut hänellä olevan suurempi rooli. Legend jäi vielä mysteeriksi, mutta eihän kaikkea voi ensimmäisessä osassa paljastaa.
Tykkään!
5/5