Jopa taivas on meidän - Paolo Giordano

 Italiankielinen alkuteos 2018 Divorare il cielo
Aula& Co 2021
Suomentanut Leena Taavitsainen- Petäjä
Sivumäärä 586
Kirjasto

"Näin heidät pulikoimassa uima-altaassa, oli yö. Heitä oli kolme ja he olivat hyvin nuoria, lähestulkoon lapsia, kuten minäkin silloin olin. Kuulin jonkin liikkuvan pihamaalla, mutta en noussut heti sängystä. Spezialessa monenlaiset, minulle ennestään tuntemattomat äänet keskeyttivät uneni vähän väliä: sadettimen suhina, nurmella tappelevat villikissat, samaa säettä kerta toisensa perään toistava lintu."

Lyhyesti:

Nuori Teresa on viettämässä kesää isänsä kanssa tämän lapsuudenkodissa Apuliassa. Eräänä yönä hän huomaa kolmen pojan uivan luvatta heidän uima-altaassaan. Hän ehtii tarkkailla poikia hetken, ennen
kuin hänen isänsä häätää pojat pois. 
Pojat ovat Teresan ikäisiä ja asuvat viereisellä maatilalla. He ovat Bern, Nicola ja Tommaso. He eivät ole veljeksiä, vaikka siteensä onkin vahva. 
Teresa tutustuu poikiin, maatilan elämään sekä Cesareen, uskonnolliseen kasvatti-isään, jonka omanlaiset näkemykset ohjaavat maatilan arkea. 
Teresa ja Bern rakastuvat, mikä aiheuttaa poikakolmikon välille pieniä säröjä. Elämä kuluu, vuodet vierivät, haaveet ja unelmat muuttuvat. Asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja välillä ne menevät pieleen pahemman kerran. 

"Toisinaan pojat seurasivat Cesarea, yksi kerrallaan, suuren rautatammen luo, jonka varjoon he istuutuivat juttelemaan. Myös noiden kahdenkeskeisten juttutuokioiden aikana äänessä oli enimmäkseen Cesare; Bern tai Tommaso tai Nicola lähinnä nyökyttelivät päätään. Yhtenä päivänä Cesare sanoi, että minäkin olin tervetullut, jos minua halutti rupatella hetki hänen kanssaan. Kiitin häntä, mutta en koskaan rohjennut seurata häntä puun alle."

Mielipide:

Paolo Giordano, yksi suosikkikirjailijoistani. Alkulukujen yksinäisyys on ikiaikainen lempparini, joka koskettaa joka lukukerralla. Joten odotukset Jopa taivas on meidän- kirjaa kohtaan olivat suuret. Hyvin suuret. 
Pidin kyllä kirjasta, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut ja toivonut. Tarinan upea ympäristö ja henkilöt olivat kyllä omaa luokkaansa. Luonnon kuvaukset olivat kauniita, tarinaan upposi ja sitä janosi lisää. Halusi tietää, kuinka tässä oikein käy. Juoni oli dramaattinen, mutta ihan täysin sen koskettavat juonenkäänteet eivät minuun uponneet. Jotain jäi puuttumaan, jokin ei koskettanut minua. 
Tarina etenee alkuun melko hitaasti ja minä mietinkin, mikä on tämän kirjan tarkoitus, mitä tässä haetaan. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja asiat selviävät kyllä. Vaikka alku olikin hidas, se oli silti kiinnostava, eikä kirjaa halunnut jättää kesken. 
Kaunis, surullinen, tarkkanäköinen kuvaus ihmissuhteista ja elämän eri vaiheista. Lukemisen arvoinen, vaikka itse jäinkin kaipaamaan lisää tunnetta. 

4/5

Tuho ja roihu - Leigh Bardugo

 Englanninkielinen alkuteos 2014 Ruin and Rising

Aula & Co 2021

Suomentanut Meri Kapari

Sivumäärä 400

Grishaversumi 3

"Hirviön nimi oli Izumrud, suuri mato, ja oli niitä jotka väittivät, että se oli tehnyt Ravkan alla kulkevat tunnelit. Se oli ollut nälästä sairas, syönyt lietettä ja soraa kaivautuen yhä syvemmälle ja syvemmälle maahan etsien jotain mikä tyynnyttäisi sen ruokahalun, kunnes se oli mennyt liian pitkälle ja joutunut eksyksiin pimeään." s. 7

Lyhyesti:

Valonkutsuja Alina Starkov on heikossa kunnossa otettuaan yhteen Varjon kanssa. Hän on piiloutunut tunneleihin Apparatin ja pyhiinvaeltajien kanssa, mutta ei tunne voivansa luottaa heihin. Välit Maliin ovat etäiset, eikä ole varmuutta onko Nikolai elossa. 
Ravkan kohtalo lepää edelleen Alinan varassa. Varjon joukot vahvistuvat, mutta Alinalla on käytössään vain rippeet toisesta armeijasta. Hänen täytyisi löytää maaginen tulilintu ja luoda kolmas vahvistaja voittaakseen Varjon. 
Viimeinen Alina joukkoineen uskaltautuu pinnalle ja lähtee tavoittelemaan mahdotonta. Hän saa kuulla uskomattoman tarinan ja löytää lopulta vahvistajan lähempää kuin olisi koskaan voinut kuvitellakaan. Onko heillä silti mitään mahdollisuuksia pahaa vastaan?

"Hyvä on, pikku pyhimys, kun kerran haluat tietää Morozovasta ja hänen kallisarvoisista vahvistajistaan, minä kerron sinulle tarinan - saman, jota minulla oli tapana kertoa pienelle tummatukkaiselle pojalle, hiljaiselle pojalle, joka nauroi harvoin, joka kuunteli tarkemmin kuin tajusinkaan. Pojalle, jolla oli nimi eikä titteliä. " s. 207

Mielipide:

Grishaversumin kolmas osa toimi hyvin luettuna kirjana (muut osat olen kuunnellut äänikirjana). 
Tarina oli ihan hyvä, muttei saanut aikaan Wau- reaktiota. Vaikka lopussa tulikin pieniä ylläreitä, eivät ne silti olleet niin järisyttäviä. Paljon pakenemista, suunnitelmia, matkaamista. Vasta lopussa alkoi tapahtua. 
Kirjassa pidin eniten juuri sen lopusta, en ehkä kaikesta, mutta olen kuitenkin ihan tyytyväinen lopetukseen. Minua jäi vain harmittamaan, että Varjo jäi edelleen etäiseksi. Odotin hänestä koko ajan jotain enemmän. Mal oli myös edelleen aika mitäänsanomaton, Nikolai ja Alina puolestaan lempihahmojani. 
Ehkä tästä osasta jäi kuitenkin olo, että odotin koko ajan jotain enemmän. Sarjan ensimmäinen osa on kyllä ollut ehdoton lemppari, eivät nämä kaksi muuta jatko- osaa ole yltäneet samalle tasolle. Viihdyttävä sarja kuitenkin kaikin puolin ja suosittelen kyllä fantasian ystäviä tutustumaan - on tässä kuitenkin luotu aivan mielettömän upea fantasiamaailma ja valon ja varjon taistelu on mielenkiintoista seurattavaa. 

4/5

Varjo ja riipus - Leigh Bardugo

 Englanninkielinen alkuteos Bone and Shadow 2012
Aula & Co 2019
Suomentanut Jussi Korhonen
Sivumäärä 333
Grishaversumi osa 1
Storytel äänikirja
Kesto 9h 43min
Lukija Anna-Riikka Rajanen

"Palvelijat kutsuivat heitä malentshikeiksi, pikku aaveiksi, koska he olivat pienimmät ja nuorimmat ja koska he hiiviskelivät herttuan kartanossa kuin hihittelevät kummitukset, säntäilivät sisään ja ulos huoneista, piiloutuivat komeroihin salakuuntelemaan ja hiipivät keittiöön varastamaan kesän viimeisiä persikoita. Poika ja tyttö olivat saapuneet muutaman viikon sisällä toisistaan. "

Lyhyesti:

Alina Starkov, nuori orpotyttö ja kartografi osallistuu vaaralliseen tehtävään - Sysikuilun ylitykseen. Sysikuilu on Mustan Harhaoppisen luoma pimeä ja synkkä alue, joka kuhisee ihmislihaa syöviä hirviöitä, volkria. Sysikuilu on kuitenkin ylitettävä säännöllisesti, jotta ravkalaiset saavat mereltä tulevat tavarat kuljetettua Ravkaan. 
Alinan ja tämän parhaan ystävän Malin aluksen kimppuun hyökätään rajusti. Alina yrittää suojella Malia ja saadessaan itsekin osuman kynsistä, Alinan piilevät voimat heräävät - valtava valonsäde valaisee Sysikuilun ja tuhoaa parveilevat volkrat. 
Selviää, että Alina on grisha, auringonkutsuja. Hänet viedään koulutettavaksi, jotta hän oppisi käsittelemään voimiaan oikein ja jotta hän voisi liittyä Varjon sotajoukkoihin. Varjo uskoo, että Alinan voima riittää tuhoamaan Sysikuilun ja yhdistämään sodan rikki repimän valtakunnan. Alina saa kuitenkin selville, etteivät Varjon aikeet ehkä olekaan niin puhtaita kuin voisi kuvitella. 

"Pimeys räsähti rikki ympärillämme kuin lasi. Hetken ajan erotin kasvot väkijoukossa, heidän järkytyksestä avonaiset suunsa, kun teltta täyttyi hehkuvalla auringonvalolla ja ilma säkenöi kuumuutta. Sitten varjo vapautti minut otteestaan, ja hänen kosketuksensa mukana sisältäni hävisi erikoinen tunne varmuudesta, joka oli hetki sitten vallannut minut. Säteilevä valo hävisi ja jätti jälkeensä hämärän kynttilänvalon. "

Mielipide:

Ihana kirja!
Hyvin keksittyyn ja kirjoitettuun fantasiamaailmaan ja lumoavaa uppoutua ja odotin aina hetkeä, kun pääsin sukeltamaan siihen takaisin. Tarina eteni sujuvasti ja vaikka mukana oli vaikka minkälaista uutta (grishat keftoineen ja erikoisine taitoineen, volkrat ynnä muut), kaikki selitettiin hyvin ja lukija pysyi hyvin kärryillä kaikesta. Kirja ei junnannut missään vaiheessa paikoillaan tai aiheuttanut tylsistymistä - koko ajan tapahtui sopivasti jotakin. 
Pidin jokaisesta kirjan hahmosta ja he olivat mukavan persoonallisia, mutta eivät ärsyttäviä. Olin syvästi järkyttynyt Varjoon liittyvistä paljastuksista (tosin en usko, että tässä oli vielä kaikki), sillä olin niin Alinan ja Varjon lumoissa, enkä osannut epäillä mitään pahaa. 
Toimi hyvin äänikirjana, luettuna kirjana varmaan vielä paremmin. 
Nautinnollinen luku(kuuntelu)kokemus. Sarjan toinen osa Saarto ja Myrsky menee ehdottomasti myös luku/kuuntelulistalle. 

(Kirjasta on myös Netflixissä samanniminen tv- sarja. Aloitin katsomisen, mutta se ei tehnyt vaikutusta. Kirjaan verrattuna kaksi ekaa jaksoa tosi tönkköjä. Ovatko muut katsoneet? Paraneeko loppua kohden vai jätänkö katsomatta?)

5/5

Keskiyön kirjasto - Matt Haig

 Englanninkielinen alkuteos 2020 The Midnight Library
Aula & Co 2020
Suomentanut Sarianna Silvonen
Sivuja 328
Kirjasto

"Yhdeksäntoista vuotta ennen kuin Nora Seed päätti kuolla, hän oli Hazeldenen koulun viihtyisässä pikku kirjastossa Bedfordin kaupungissa. Hän istui matalan pöydän äärellä ja tuijotti shakkilautaa. - Nora kultaseni, on aivan luonnollista olla huolissaan tulevaisuudestaan, rouva Elm, kirjastonhoitaja, sanoi silmät tuikkien. "

Lyhyesti:

Nora on 35- vuotias, kun hän päättää kuolla. Hän on yksinäinen, välit sukulaisiin ovat huonot, hän on jättänyt miehensä juuri ennen häitä ja potkutkin hän sai juuri töistä. Kaikki tuntuu kurjalta ja viimeinen pisara on hänen kissansa kuolema. Nora siis päättää kuolla. 
Mutta kuoleman sijaan hän päätyy jonnekin elämän ja kuoleman välillä. Hän on keskiyön kirjastossa, jossa hänelle nuoruudesta tuttu kirjastonhoitaja kertoo mahdollisuudesta kokeilla vaihtoehtoisia elämiä. Miltä olisi tuntunut olla kuuluisa rock tähti? Tai jäätikkötutkija? Millaista olisi ollut mennä sittenkin naimisiin ja perustaa pubi? Löytääkö Nora koskaan elämää, johon haluaisi juurtua? Ja mitä pitää sisällään katumuksen kirja?

"Kirjojen selkämyksissä ei näkynyt teosten tai kirjoittajien nimiä. Värisävyn lisäksi kirjat erosivat toisistaan vain koon perusteella: kaikki olivat saman korkuisia, mutta eri paksuisia. Jotkut olivat jopa viiden sentin paksuisia, toiset paljon ohuempia. Muutama kirja oli tuskin vihkosen kokoinen. Nora kurotti ottamaan hyllystä kirjan."

Mielipide:

Keskiyön kirjasto, joka tarjoaa kurkistuksen elämään jonka olisit voninut saada. Jos olisit valinnut toisin. Mikä kiehtova ajatus. 
Olin mielessäni kuvitellut keskiyön kirjaston maagisemmaksi, salaisemmaksi, upeammaksi. Se oli kuitenkin aika arkinen, tavallinen. Siihen ei liittynyt suurta mystiikkaa. 
Nora oli päähenkilönä mukavan tavallinen, helposti samaistuttava, vaikkakin itseään kovasti surkutteleva tyyppi. Toisaalta pidin, toisaalta en. 
Noran seikkailut eri elämissä olivat aluksi kiehtovia ja mielenkiintoisia, mutta jossain vaiheessa jo kyllästyin. Pointti tuli jo selväksi, mitä uutta olisi tarjota? Ja toki oli arvattavissa, että loppujen lopuksi Nora ei haluakaan kuolla. 
Niin. Tämä oli toisaalta ihan kiva kirja, ihan kiva ajatus, tärkeitä asioita... Mutta minulle lukukokemus jäi vain "ihan kivaksi". Ei tämä tehnyt vaikutusta tai saanut aikaan Wau- fiilistä. Ei mennyt tunteisiin. Ihan kiva. 

3/5