Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja - Jenny Colgan

 Kirjakauppa Skotlannissa osa 2
Englanninkielinen alkuteos  The Bookshop on the Shore
Gumerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 464
Storytel äänikirja
Kesto 13h 12min
Lukija Anniina Piiparinen 

Lyhyesti:

Zoe on nelivuotiaan pojan, Harryn, yksinhuoltaja. Lapsen isä huitelee omilla teillään, silloin tällöin kyläillen. Rahasta on todella tiukkaa ja viimeinen niitti on pienen vuokrayksiön vuokran nousu. 
Zoe saa apua ja lähtee Skotlantiin. Hän saa töitä pienestä kirjakauppa-autosta ja ilmaisen ylläpidon lupauduttuaan au pairiksi kolmelle lapselle Pyökkitilalle. 
Alku on hankala; kirja-auton pitäjä Nina tietää, mitä asiakkaat haluavat lukea eikä Zoe oikein pysty samaan. Nina joutuu kuitenkin raskautensa loppumetreillä sairaalaan ja Zoen on vain pärjättävä. Myöskään Pyökkitilalla ei ole helppoa. Lapset ovat hankalia, eikä perheen isästä ole apua. Lasten äiti on häipynyt jonnekin ja koko talo on hunningolla. 
Ainoa hyvä puoli on, että Harry viihtyy hyvin. Jospa maisemanvaihdoksesta olisi apua pojan puhumattomuuteen. 

Mielipide:

Jenny Colgan on loistava Feel good- kirjojen kirjoittaja. 
Olen pitänyt kaikista hänen kirjoistaan ja etenkin juuri Kirjakauppa Skotlannissa sarjan eka osa (Uusia lukuja ja onnellisia loppuja) oli minulle mieleen. Toki hänen kirjoissaan on tietty kaava, mutta silti nämä uppoavat yhä uudestaan, viihdyttävät ja ilahduttavat. 
Raikkaita tuulia ja lukemattomia kirjoja kiehtoi minua eritoten siksi, että Zoe oli lastenhoitaja ja au pair, eli tarina sivusi omaa ammattiani. Kuvaukset eliittipäiväkodista sekä Harryn uudesta päiväkodista olivat hillittömiä, mutta toisaalta totuudenmukaisia. Näinkin voi olla. 
Pidin myös kovasti Pyökkitilan lapsista, ihania persoonia jokainen. Kovan kuoren alta voi löytyä pehmeä sydän. Romantiikkaa olisin kaivannut hieman enemmän, se ei oikein päässyt tässä osassa ihon alle. Toivottavasti saamme lisää Colgania ja pian :)

4/5

Kirjojen tytär - Margaret Rogerson

 Englanninkielinen alkuteos 2019 Sorcery of Thorns
Karisto 2020
Sivumäärä 453
Suomentanut Mika Kivimäki 
Kirjasto

"Ilta oli koittamassa, kun kuolema karautti Summershallin Suureen kirjastoon. Se saapui vaunuissa. Elisabeth seisoi sisäpihalla ja katseli, kuinka hevoset jyristelivät porteista sisään silmät hurjasti palaen ja vaahto suusta roiskuen. Korkealla hänen yläpuolellaan laskevan auringon viime säteiden loimu heijastui Suuren kirjaston tornin ikkunoista, ikään kuin sisällä olevat huoneet olisivat syttyneet palamaan - mutta valo kaikkosi nopeasti, se kutistui, nousi ylemmäksi, veti pitkiä varjosormia enkeleistä ja räystäspiruista, jotka vartioivat kirjaston katon sateen juovittamia reunuksia."

Lyhyesti:

Elisabeth on kasvanut Suuressa kirjastossa ja hänen haaveensa on opiskella kirjaston vartijaksi. Kirjaston johtaja on huomannut Elisabethin potentiaalin ja ottaa hänet mukaan vastaanottamaan uutta, vaarallista loitsukirjaa. Elisabeth alkaa löytää itsestään piirteitä, joita ei muilla ole. 
Eräänä yönä hän herää ja huomaa loitsukirjan muuttuneen vaaralliseksi malefictiksi. Johtaja on kuollut ja vartijat nukkuvat, vaikka heidän ei pitäisi. Elisabeth on ainoa, joka voi pysäyttää kirjan ennen kuin se ehtii kylään ihmisten keskelle. 
Elisabeth yritetään lavastaa syylliseksi tähän ja muihinkin kirjastossa tehtyihin "tihutöihin". Hän joutuu turvautumaan vasta tapaamaansa velho Nathanieliin ja tämän demonipalvelijaan. Elisabeth joutuu huomaamaan, että kaikki hänelle opetettu ei olekaan aivan mustavalkoista. Samalla hän sinkoutuu keskelle ikivanhaa salajuonta, joka uhkaa tuhota kaiken. Pystyykö Elisabeth luottamaan oikeisiin ihmisiin ja pelastamaan kirjastot sekä koko maailman?

"Hän tiesi, että kirjastossa säilytetyt kirjat eivät olleet tavallisia. Ne kuiskuttelivat hyllyissä ja vavahtelivat rautakahleidensa alla. Jotkut sylkivät mustetta ja saivat raivokohtauksia, tyyninä öinä toiset lauloivat itsekseen korkeilla, kirkkailla sävelillä, kun tähtivalo virtasi sisään kirjaston kalteri-ikkunoista kuin elohopeavanat. Toiset olivat vieläpä niin vaarallisia, että niitä jouduttiin säilyttämään maanalaisissa holveissa suolaan pakattuina. Kaikki kirjat eivät olleet hänen ystäviään."

Mielipide:

Mikä ihana, täydellinen kirja kirjoista!
Tässä tuntui olevan kaikki kohdallaan - tunnelma, jännittävät tapahtumat, sopiva etenemistahti, romantiikka... Pidin ja paljon!
Minusta on upeaa, miten jotkut osaavat yhteen kirjaan luoda kokonaan uudenlaisen ympäristön, lähes koko maailman. Elämä Suuressa kirjastossa, velhot ja demonit, kirjojen suojeleminen... Todella loistavaa. 
Kirjan henkilöt olivat miellyttäviä. Vaikka velho Nathaniel olikin olevinaan "havitelluin poikamies" ja siten hitusen pöyhkeä, se ei mennyt ärsytykseen asti. Lopulta hänestäkin paljastui se herkkä ja haavoittunut puoli, mikä varastaa lukijan sydämen. Elisabethkään ei täydellisyydessään ja erityisyydessään ärsyttänyt, mikä on aina positiivista. Silas oli loistava hahmo, samoin kirjan pahis. 
Kirja on nuorten kirja/ nuorten aikuisten kirja, mutta uppoaa vanhempaankin lukijaan. 
En keksi kirjasta mitään moitittavaa tai itseäni vaivaavaa asiaa. Tämä oli kaikin puolin kiehtova ja vauhdikas lukukokemus, josta nautin täysin siemauksin. 

5/5

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 Les gens heureux lisent et boivent du café

Bazar kustannus 2018

Suomentanut Kirsi Tanner

Sivumäärä 336

Storytel äänikirja

Kesto  5h 4min

Lukija Anu Vilhunen

"Lähtiessään he metelöivät portaissa. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat hassutelleet autossa vielä silläkin hetkellä, kun kuorma-auto törmäsi heihin. Ajattelin, että he olivat kuolleet nauraen. Ajattelin, että olisin halunnut olla heidän kanssaan."

Lyhyesti:

Dianen aviomies, sekä tytär kuolevat auto-onnettomuudessa. Siitä on kulunut jo vuosi, mutta Diane on surun lamaannuttama. Hänen kahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, on hänen parhaan ystävänsä, mutta surkean liikekumppaninsa Félixin harteilla. 

Eräänä päivänä Diane kyllästyy toisten paapomiseen ja vahtimiseen ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sen sijaan, että hän lähtisi Félixin kanssa rentouttavalle lomamatkalle, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa yksin Irlantiin. 

Kolea ja sateinen Irlanti tuntuu ensin oudolta ja epäystävälliseltä. Hän ei myöskään tule yhtään toimeen mökkinaapurinsa Edwardin kanssa. Hän jopa pelkää tätä hieman. 

Pikku hiljaa Diane alkaa saada elämästä jälleen kiinni, eikä Edwardkaan ole niin pelottava, kuin hän aluksi kuvitteli...

"Olin juuri tullut suihkusta. Se oli ollut pitkä, tulikuuma ja rentouttava. Seisoin alasti peilin edessä ja tarkastelin vartaloani. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin viimeksi kiinnittänyt siihen huomiota. Se oli sammunut Colinin kuollessa. Edward oli saanut sen eilen heräämään lempeästi. "

Mielipide:

Mukavan leppoisa, lyhyt ja nopeasti kuunneltu kirja. 

Varsin surullisen alun jälkeen tarina lähti rullailemaan mukavasti eteenpäin. Persoonalliset henkilöt, vaihtuvat maisemat ja etenevä kerronta takasivat sen, että tämän parissa viihtyi. 

Se, mikä minua tässä häiritsi, oli Dianen jatkuva riitely Edwardin kanssa. Alusta asti sen arvasi, että heidän välilleen kehkeytyy jotain, mutta se turhanpäiväinen riitely oli lapsellista ja hieman itseään toistavaa ja alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää. Jonkinlaista jännitettä heidän välilleen yritettiin rakentaa, mutta minä en ihan saanut siitä kiinni. 

Samaten muutamaa muutakin asiaa toistettiin turhan usein (jatkuva savukkeiden sytyttely, suukottelu ohimoille...). 

Minusta oli myös hassua, että kirjan nimi oli sama kuin Dianen kahvilalla, mutta kahvila olikin sitten hyvin pienessä roolissa. Vasta lopussa se pääsi oikeuksiinsa. 

Huomasin myös, että tälle kirjalle on jatko-osa, Huolet pois, elämä on helppoa. Voi olla, että kuuntelen sen jossain vaiheessa, sillä Dianen ja Edwardin tarina jäi kesken. Tässä siis kirja, kun kaipaat nopsaa ja helppoa luettavaa. 

3/5

Kirjavaras - Markus Zusak

Englanninkielinen alkuteos 2005 The Book Thief
Otava 2008
Suomentanut Pirkko Biström
Sivuja 558

"Ensin näkyy valkoista. Sitä lajia joka häikäisee silmät. Hyvin luultavasti jotkut teikäläisistä väittävät mielessään, ettei valkoinen oikeastaan ole edes väri, ynnä muuta väljähtänyttä hölynpölyä. Mutta minäpä kerron nyt, että kyllä se on. Valkoinen on kiistattomasti väri, enkä omasta puolestani usko, että haluat väitellä siitä kanssani. "

Lyhyesti:

Liesel ja hänen veljensä ovat matkalla kasvattiperheeseen. Veli ei kuitenkaan koskaan pääse perille ja Liesel näkee hänet unissaan joka yö. Häntä auttaa vain halu oppia lukemaan, lukemaan kirjaa jonka hän varasti lumesta matkan aikana.
Eletään toisen maailmansodan aikaa Saksassa. Kirjassa seurataan Lieselin elämää köyhässä kasvattiperheessä. Hänen päivänsä täyttyvät uuden isän harmonikan soitosta, jalkapallopeleistä naapurin Rudyn kanssa, pyykkien kuljettamisesta, kirjojen varastamisesta sekä juutalaismiehen piilottelusta. Yöt kuluvat kirjainten, sanojen ja kirjojen parissa.

"Himmelstrasse 33:ea kohti oli todella tulossa jotain hyvin suurta, vaikka Liesel ei vielä sitä tiennytkään. Vääristääkseni ihmisten liiaksi käyämää sanontaa tytöllä oli kiireellisempiä rautoja tulessa:
Hän oli varastanut kirjan. 
Hänet oli nähty. 
Kirjavaras reagoi. Asiaankuuluvasti. "

Mielipide:

Kirjavaras oli instagramissa Vaajakosken kirjaston lukupiirikirja.
Tarina alkoi hieman hitaasti. Kirjan toisena kertojana toimi Kuolema ja väliin oli laitettu tummennetulla tekstillä huomautuksia ja selityksiä, jotka ainakin alussa hieman keskeyttivät lukemista. Loppua kohden nämä vähenivät ja ne sulautuivat paremmin tarinaan. Kuolema oli mielenkiintoinen kertoja ja hänet kuvattiin melko inhimillisenä; hän teki vain työtä, joka oli hänelle annettu.
Toinen kertoja oli 9- vuotias Liesel (joka ehti kirjassa varttua 14- vuoden ikään), kirjavaras.
Lieselin näkökulmastakaan kerrottuna tarina ei ollut liian naiivi tai lapsellinen, vaan hyvin maanläheinen. Vaikka elettiin pahinta natsi- Saksan aikaa, toista maailmansotaa, oli tarina kerrottu arjen kautta.
Alku tosiaan oli hieman tylsähkö, odotin kovasti milloin alkaisi tapahtua. Lopussa tarina oli hyvin koskettava, surullinen, mutta toisaalta onnellinen.
Kirjasta on tehty myös elokuva, haluaisin nähdä sen jossain vaiheessa.
3/5