lauantai 29. helmikuuta 2020

Kemisti - Stephenie Meyer



Englanninkielinen alkuteos The Chemist 2016
Otava 2017
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja 511
(Kirjasto)

"Tämänpäiväisestä toimenpiteestä oli tullut rutiinia naiselle, joka toistaiseksi kutsui itseään Chris Tayloriksi. Hän oli noussut sängystä paljon aikaisemmin kuin olisi halunnut ja oli sen jälkeen purkanut ja piilottanut tavanomaiset yöhälyttimensä. Oli aikamoinen riesa virittää kaikki valmiiksi illalla ja irrottaa ne ensi töiksi aamulla, mutta hän ei halunnut riskeerata henkeään laiskuuden takia. "


Lyhyesti:

Hänellä on monta nimeä, eikä mikään niistä säily kovin kauaa. Chris Taylor, Alex, Oleanteri, Ollie... Hän oli hallituksen palveluksessa ja hänen työnsä oli niin salaista, ettei sille ollut edes nimeä. Nyt hänen henkensä on vaarassa, hän on pakosalla ja selviytyäkseen hän ottaa vastaan vielä viimeisen tehtävän.
Hän on kemisti. Hän osaa kiduttaa ihmisiä huomaamattomasti, mutta tehokkaasti. Satuttamalla yhtä hän voi pelastaa miljoonia. Hän ottaa vastaan tehtävän, joka osoittautuu ansaksi. Tehtävän antaja ei kuitenkaan aavista, että kuoleman sijaan Kemisti saa liittolaisia. Liittolaisia, jotka muuttavat kaiken. 
Nyt pelkän selviytymisen sijaan Alex, eli Kemisti, yrittää pitää hengissä muitakin sekä saattaa loppuun kaiken sen, mitä hän on paennut jo useamman vuoden. 

"Osasto ei ollut pannut toimeen varsinaista operaatiota, vaan hänen kimppuunsa oli määrätty murhaajia, joille tilanne oli selitetty vain pintapuolisesti jos lainkaan. Hän mietti kaikki mahdolliset kuviot kahteen tai kolmeen kertaan ja oli entistä vakuuttuneempi, että viimeinkin ymmärsi takaa-ajajien aivotukset. 
Ja sitten häntä alkoi pitkästyttää."

Mielipide:

En ymmärrä, miten minulta on voinut mennä Meyerin uusin teos ohi kolmisen vuotta sitten. Tähän törmäsin ihan sattumalta. Pidin nuorena kovasti Houkutus- sarjasta ja Vieras kuuluu myös suosikkeihini - joten odotukset olivat ilman muuta hyvin, hyvin korkealla. 
Valitettavasti tämä ei aivan yltänyt toiveideni tasolle.
Pidin ideasta ja tarinasta hurjan paljon. Juonittelua, salaisuuksia, salaperäinen Kemisti... Mutta no... Tarina alkoi hieman hitaasti ja sekavasti. Ja kun se sitten alkoi rullaamaan, tapahtui kaikki liiankin helposti. Mukana on ihmekoiria, jotka pelastavat pulasta. Pieni nainen pystyy noin vain huumaamaan miehiä ja raahaamaan heitä haluamaansa paikkaan. Kun kasvot ottavat osumaa, löytyy luotettava maskeeraaja liiankin helposti jne.. Lisäksi olin hurjan pettynyt kirjan romanttiseen puoleen. Olin ihan varma, että juttu päättyy huonosti ja toinen osoittautuukin pahikseksi, mutta ei. Kirjassa rakastutaan kiduttajaan ensi silmäyksellä, mutta tunne ei välittynyt ainakaan minulle. 
Pidin tarinan henkilöistä kuitenkin paljon. Pieni, mutta sisukas ja ammattitaitoinen Alex oli mielenkiintoinen. Kevin kaikessa kovuudessaan oli ihan symppis, mutta hänen veljensä jäi aika valjuksi. 
Kirja ei ole huono, vaikka mielipiteeni voikin siltä kuulostaa! 
Odotin itse vain tältä paljon enemmän. 
3/5















lauantai 22. helmikuuta 2020

Cilkan tarina - Heather Morris


                                                                  Englanninkielinen alkuteos 2019 Cilka's Journey
Aula Co 2020
Suomentanut Pekka Tuomisto
Sivuja 405
Äänikirja Storytel
Lukija Markus Niemi
Kesto 11h 18min

"Cilka tuijottaa edessään seisovaa sotilasta, joka kuuluu leiriin tulleeseen armeijaan. Mies sanoo ensin jotakin venäjäksi, sitten saksaksi. Sotilas kohoaa kahdeksantoistavuotiaan tytön yllä kuin torni. "Du bist frei". Olet vapaa."


Lyhyesti:

Cilka Klein joutui Auschwitz- Birkenaun keskitysleirille ollessaan 16- vuotias. Hän kokee siellä kauhuja ja joutuu asemaan, jonka avulla selviytyy hengissä. Kun leiri vapautetaan, hänet todetaankin syylliseksi vihollisen kanssa makaamisesta sekö vakoilusta - hänet lähetetään työleirille Siperiaan 15 vuodeksi.
Vaikka Vorkutan työleirillä ei olekaan kaasukammioita ja krematorioita, myös siellä vallitsee tietynlainen hierarkia, vangit näkevät nälkää ja joutuvat raatamaan raskaissa töissä. Lisähaasteita tuo ankara ilmasto, talven jäätävät pakkaset vievät ulkotyöläisiltä sormia ja varpaita. Raiskaukset jatkuvat. Cilka joutuu taas tahtomattaan erityiseen asemaan.
Hän päätyy sairaalaan, naislääkärin apulaiseksi ja suojelukseen. Hänellä on mukava sisätyö ja hän saa syödä potilailta jääneitä ruokia - joista suurimman osan hän kuitenkin kuljettaa naisille, joiden kanssa asuu majassa 29. Hän ystävystyy asuinkumppaneidensa kanssa, mutta "sen edellisen paikan" muistot vainoavat häntä, eikä hän pysty puhumaan menneisyydestään. Hän joutuu sen vuoksi myös kiristyksen uhriksi.
Mutta halu pysyä elossa säilyy hänessä vahvana.

"Miehet käyvät yhä vierailulla öisin. Naisia raiskataan, hyväksikäytetään, pahoinpidellään. Muitakin nöyryytyksiä on kohdattu. Kaksi heistä on lähetetty rikkeidensä vuoksi "kuoppaan", mukaan lukien Elenan seurailija Hannah vain siitä syystä, että hän katsoi vartija Klavdija Arsenjevnaa väärällä tavalla. Palattuaan majaan useiden päivien kuluttua hän ei pystynyt edes puhumaan."

Mielipide:

Kirja oli fiktiota, mutta siinä esiintyi todellisia henkilöitä ja tapahtumia.
Cilkan tarina on itsenäinen jatko-osa Auschwitzin tatuoijalle. Molemmat olivat koskettavia, ajatuksia herättäviä ja rankkoja, mutta vahva toiveikkuus ja usko rakkauteen löytyi molemmista.
Tuntui todella julmalta, että Cilka lähetettiin leiriltä toiselle. Kokemaan samoja kauhuja uudestaan ja uudestaan. Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten siitä on edes voinut selvitä. Ja haluta selvitä.
Kirja on kirjoitettu hyvin, tunteet välittyivät selvästi ja henkilöt olivat mielenkiintoisia ja traagisia ihmiskohtaloita oli paljon. Cilkan elämä sairaanhoitajana oli mielenkiintoista luettavaa ja olin hyvin iloinen onnellisesta lopusta (vaikka se olikin ehkä hieman teatraalisen huvittava).
Muutama muukin kohtaus oli sellainen "no kappas kun sattui sopivasti." Mm. kun Josieta ja Natia vauvaa oltiin erottamassa ja juuri silloin korkea-arvoisen miehen vaimo jäi Cilkalle kiitollisuudenvelkaan.
Mutta anyway, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
4/5

tiistai 18. helmikuuta 2020

Paperilla toinen - Emmi- Liia Sjöholm

Kosmos 2020
Sivuja 188
Arvostelukappale, kiitos!

"Istuin pissalla. Olin unohtanut lukita oven, ja poika juoksi sisään. "Et ole mun äitini."
Enkä halunnutkaan olla.
Seurustelin miehen kanssa, joka oli viikonloppuisä. Hän halusi harrastaa seksiä, vaikka poika nukkui pienessä sängyssään aivan vieressämme. En saanut orgasmia. Kuulin vain, miten meidän kolmen hengitykset kerrostuivat epärytmiin."
Lyhyesti:

Emmi- Liia Sjöholmin omaelämänkerrallinen teos on herättänyt paljon mielipiteitä ja tunteita.
Se kertoo lyhyesti ja suoraan nuoruudesta, aikuistumisesta, suhteista, seksistä, miellyttämisen halusta, äitiydestä ja paljon muusta. Pieneen kirjaan on saatu mahtumaan paljon. 
Kerronta hyppii hieman - välillä ollaan nuoruusvuosissa ja muistellaan 14- vuotiaana tehtyä aborttia, välillä eletään aikaa kun tyttö on jo melkein 3- vuotias. Välillä vietetään villejä sinkkuvuosia. 

"Yritän selittää käytöstäni. Sitä, miten tuollaiset tilanteet kaatuvat aina minun hoidettavikseni, koska lapsi on niin kiinni minussa. Miten olen niin kovin väsynyt. Miten uhmaikäisen purkaukset vievät minut sietokykyni äärirajoille, vaikka tiedän, että ne ovat osa kehitystä ja rajojen hakemista, rakkauttakin. Kaikissa kasvatusoppaissa muistutetaan, että vain kaikkein turvallisimpien ja läheisimpien seurassa uskaltaa räjähtää. "

Mielipide:

En tiedä, osaanko kirjoittaa tästä kirjasta enää mitään uutta - niin paljon se on puhututtanut ihmisiä blogeissa ja somessa - mutta tässä omia ajatuksiani:
Pieneen kirjaan oli todella saatu ahdettua paljon. Päällimmäisin tunne, joka minulle tästä jäi, on suru. Minulle 14- vuotias on vielä ihan lapsi ja minua suretti ihan hirveästi se, että nykyään on ihan arkipäivää että sen ikäiset harrastavat seksiä, tulevat raskaaksi ja käyvät abortissa. Miksi paine tällaiseen on niin kova? Miksi lasten täytyy aikuistua ihan liian aikaisin? Minulle jäi kirjasta se kuva, että vaikka äitiä kuvattiin tärkeäksi ja läheiseksi, se ei voinut olla niin. Eihän hän edes puhutellut äitiään äitinä. Läheisyyden kaipuu ja hyväksytyksi tuleminen, lapsuuden ongelmia? Kuinka paljon kirjasta loppuunsa oli totta, mitä lisätty tai muutettu?
Minua itseäni eniten kirjassa kuitenkin kosketti kirjoitukset äitiydestä. Ne olivat hyvässä ja pahassa samaistuttavia, kauniita ja koskettavia. Olisin itse kirjoittanut ennemmin siitä, kuin seksikokeiluista, jotka saivat kirjoittajan vaikuttamaan.. Hmm, no ei siitä enempää. Niihin en osaa samaistua, vaikken itseäni minään kukkahattutätinä pidäkään. 
No, kirja siis herättää paljon tunteita, kuten varmasti oli tarkoituskin. En vain osaa oikein sanoa, pidinkö tästä. Kirja oli nopeasti luettu, kieli suoraa ja kaunista. Mutta minulle tämä ei ehkä jättänyt hyvää mieltä, vaikka kauniisti loppuikin. Hyvin, hyvin ristiriitainen kirja. Ehkä se sitten on hyvä, kun jää mieleen kummittelemaan. 
4/5




sunnuntai 16. helmikuuta 2020

Kadonneiden tavaroiden vartija - Ruth Hogan

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Keeper of Lost Things
Bazar kustannus 2020
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivuja 355
Arvostelukappale, kiitos!

"Charles Bramwell Brockley matkusti yksin ja ilman lippua London Bridgen asemalta kello 14.42 lähteneessä junassa kohti Brightonia. Junan jarruttaessa Haywards Heathin asemalla Huntley & Palmers- keksipurkki, jonka sisällä hän matkusti, liukui vaarallisesti kohti penkin reunaa. Mutta juuri kun purkki oli pudota vaunun lattialle, huomaavainen käsipari nosti sen turvaan. "

Lyhyesti:

Nelikymppinen Laura työskentelee iäkkään kirjailijan, Anthony Peardewin, apuna. Samalla hän pakenee itseään ja entistä elämäänsä. 
Anthonylla on kirjallisuuden lisäksi toinenkin työ - hän kerää löytämiään, toisten kadottamia tavaroita ja säilöö ne tarkasti työhuoneeseensa. Hän on joskus kadottanut itse jotain todella tärkeää ja toivoo tällä tavoin auttavansa sekä itseään että muita. 
Samalla kerrotaan tarinaa nuoresta Eunicesta, neljäkymmentä vuotta sitten.  Hän on menossa työhaastatteluun, muttei voi kuvitellakaan, kuinka tuo haastattelu tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. 

"Laura oli tullut töihin tavalliseen aikaan, ja koska talo oli ollut tyhjä, hän oli olettanut Anthonyn lähteneen kävelylleen. Outo tunne ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan vaan koputti häntä vähän väliä olkapäähän. Hän meni keittiöön laittamaan kahvia ja koetti olla kiinnittämättä tunteeseen huomiota. Koputus kävi kuitenkin nopeammaksi, äänekkäämmäksi, kovemmaksi. "

Mielipide:

Mukava ja leppoisa kirja.
Ei nyt mitenkään hurjan erityinen tai mieleenpainuva, mutta kokonaisuutena viihdyttävä lukukokemus. Hippunen taikaa ja ripaus romantiikkaa. Kaikki kietoutui lopulta hempeällä tavalla yhteen ja jätti hyvän mielen. Feel good- romaani kuvaa tätä kyllä oikein hyvin.
Kirjan henkilöt olivat ihan ok, mikään ei ärsyttänyt, mutta ei oikein jäänyt mieleenkään. Poikkeuksena Päivänpaiste. Downin syndrooma tai kehitysvammat yleensäkään eivät ole tulleet kovin usein vastaan niissä kirjoissa, mitä olen lukenut. Mukavaa vaihtelua ja Päivänpaisteen nimi oli oikein osuva iloiselle neidille.
Ehkä olisin kaivannut tällaiseen romanttiseen kirjaan hitusen enemmän sähköä Lauran ja uuden miehen välille. Romantiikkaa sinänsä oli sopivasti ja oli mukava, ettei sitä oltu liioiteltu - mutta silti lukijalle (tai ainakaan minulle) ei ihan välittynyt se rakkaus, joka heidän välillään vallitsi. Se vain oli.
4/5






keskiviikko 12. helmikuuta 2020

Toinen koitos - Nora Roberts (Valitun aikakirjat osa 2)

Englanninkielinen alkuteos Of Blood and Bone 2018
Gummerus 2019
Suomentanut Lauri Sallamo, Heidi Tihveräinen
Sivuja 444
Storytel äänikirja
Kesto 15h 36min
Lukija Anna Saksman
(Valitun aikakirjat osa 1: Ensimmäinen vuosi)

Lyhyesti:

Valitun titteliä kantava Fallon Swift täyttää 13- vuotta ja lähtee velhon oppiin, pois kotoaan. Hän saa uusia ystäviä, oppii uusia taitoja ja valmistautuu täyttämään kohtalonsa hyvän ja pahan taistelussa. Tie ei ole helppo.
Muut sarjan ensimmäisestä osasta tutuksi tulleet henkilöt asuvat New Hope- nimisessä kaupungissa ja ovat tottuneet elämään ja selviytymään Surman jälkeisessä ajassa niin hyvin kuin mahdollista. He kouluttautuvat, tekevät hankinta- ja pelastusretkiä ja odottavat Valittua. Kaksoset Duncan ja Antonia ovat noitia ja heidän ja Fallonin välille kehkeytyy vahva yhteys. 

Mielipide:

Pidin tästä kirjasta enemmän kuin ensimmäisestä. Tarina eteni sujuvasti ja henkilöt olivat jo aikalailla tuttuja. Vaikka kirjan päähenkilö olikin teinityttö, sopi kirja myös aikuisen luettavaksi (kirja ei ole myöskään liian raaka tai jännittävä nuorillekaan lukijoille). 
Minua ehkä hitusen vaivasi kuitenkin se, kuinka helposti moni asia hoitui ja kuinka ylivertainen Fallon on. Esimerkiksi velhon antamat tehtävät hoituivat helposti, samaten ydinaseiden tuhoaminen sekä lopun pieni taistelu pahaa vastaan. Miksi värvätä armeijaa, kun Fallonin maagiset kyvyt ovat niin mahtavat?
Noh, odotan kuitenkin kovasti sarjan kolmatta ja viimeistä osaa, Viimeinen taistelu, joka on itseasiassa jo ilmestynyt suomennettuna (jos en kovin pahasti narraa?). Haluan tietää, kuinka lopulta käy :) Kirja toimi muuten hyvin äänikirjana, voi olla että kuuntelen viimesenkin osan. 
4/5




sunnuntai 9. helmikuuta 2020

Paimentyttö - Enni Mustonen

Otava 2013
Sivuja 363
(Kirjasto)

"Ei kuulunut kellon kilahdusta, ei edes minkäänlaista mölähdystä, vain sadepisaroiden tasaista ropinaa. Aallot iskeytyivät kohisten rantakallioihin Kasabergetin takana. Jyrähtikö ukkonen? Ei kai sentään, nythän oli jo syyskuu. Uusi jyrähdys, ja toinen ja kolmas. Ehkä jokin laiva ampui tykillä, sillä ääni kuului kaukaa mereltä Granön takaa. 

- Kuudi! Kuudi! Kuudiii! Ruusa, hoi, kom hit!"

Lyhyesti:

Paimentyttö aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita- sarjan. 
Tämä ensimmäinen osa kertoo Idasta ja hänen elämästään 13-18- vuotiaana. Eletään vuotta 1893, kun Ida orvoksi jäätyään pääsee navettapiiaksi Östersundomin kartanoon. Siellä topakka karjakkoneiti Matilda ottaa pienen Idan suojatikseen. Valitettavasti hänelle sattuu onnettomuus, josta toipuminen vie pitkään. Hän päätyy Björkuddeniin, satusetä Topeliuksen tiluksille aputytöksi. Mukana hyörii monenmoista sukulaista ja mamsellia. 
Tietysti nuoren tytön elämään kuuluu myös ihastumista ja ystäviä. 

"Kun niiasin ja käännyin menemään, kuulin sen nuoremman naisen kysyvän, eikö minulle pitäisi antaa jotakin vaivanpalkkaa. En tiedä, mitä Irene- mamselli vastasi, sillä kiirehdi jo juoksujalkaa mäkeä alas. Auringon viimeiset säteet saivat rantakaislikon punertamaan. Oli pidettävä kiirettä. Karjakkoneiti odotti minua taatusti malttamattomana."

Mielipide:

Sarjan kirjat ovat pyörineet paljon blogeissa ja instagramissa, joten uteliaisuuteni heräsi.
Alkuun kirja tempaisi minut mukaansa. Maalaiselämää oli kuvattu hienosti ja oli mukava sukeltaa nuoren piikatytön elämään.
Mitään suuria ja mullistavia juonenkäänteitä ei ollut, mutta tarina kulki mukavasti omalla painollaan eteenpäin. Jossain vaiheessa iski pieni lukuinnon hiipuminen, niillä main kun Ida lähti reissaamaan eri paikkoihin professorin seurassa. Viihdyin niin hyvin maalaismaisemissa. Loppua kohden pääsin taas paremmin mukaan.
Pidin kovasti Idasta, hänen tavallisuudestaan, arkisuudestaan ja arjen kuvailuista.
Mukava kirja. Palaan sarjan pariin jossain vaiheessa, hieman myöhemmin. Vaikka kirja oli hyvä, tuli silti oli että väliin on luettava jotain vauhdikkaampaa.
3/5


lauantai 1. helmikuuta 2020

Tammikuussa luetut:

Vuoden ensimmäiset kirjat.
Olen oikein tyytyväinen tähän kuuhun, varsinkin kun ihan fyysisiä kirjoja tuli luettua paljon (vain yksi äänikirja, Päiväkirja). Kirjoja tuli siis luettua 6, joista 2/6 oli kotimaisia ja (oho!) 6/6 naiskirjailijoiden kirjoja. Tämä oli kyllä täysi vahinko :)

Keskiarvo kirjoille oli 3,7.

Noita - Camilla Läckberg 4/5
Vain huonoja vaihtoehtoja - Emma Luoma 3/5
Hahmot yössä - Tess Gerritsen 4/5
Mustarastas - Inka Nousiainen 3/5
Päiväkirja - Anne Frank 4/5
Avoimet ovet - Sofie Sarenbrant 4/5

Helmikuusta ei varmaan tule ihan yhtä hyvää, mutta hyviä kirjoja on silti luvassa.
Äänikirjana on menossa Nora Robertsin Toinen koitos (joka muuten yllätti positiivisesti) ja kirjana kesken Enni Mustosen Paimentyttö.

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...