Otava 2013(Kirjasto)
"Ei kuulunut kellon kilahdusta, ei edes minkäänlaista mölähdystä, vain sadepisaroiden tasaista ropinaa. Aallot iskeytyivät kohisten rantakallioihin Kasabergetin takana. Jyrähtikö ukkonen? Ei kai sentään, nythän oli jo syyskuu. Uusi jyrähdys, ja toinen ja kolmas. Ehkä jokin laiva ampui tykillä, sillä ääni kuului kaukaa mereltä Granön takaa.
- Kuudi! Kuudi! Kuudiii! Ruusa, hoi, kom hit!"
Lyhyesti:
Paimentyttö aloittaa Syrjästäkatsojan tarinoita- sarjan.
Tämä ensimmäinen osa kertoo Idasta ja hänen elämästään 13-18- vuotiaana. Eletään vuotta 1893, kun Ida orvoksi jäätyään pääsee navettapiiaksi Östersundomin kartanoon. Siellä topakka karjakkoneiti Matilda ottaa pienen Idan suojatikseen. Valitettavasti hänelle sattuu onnettomuus, josta toipuminen vie pitkään. Hän päätyy Björkuddeniin, satusetä Topeliuksen tiluksille aputytöksi. Mukana hyörii monenmoista sukulaista ja mamsellia.
Tietysti nuoren tytön elämään kuuluu myös ihastumista ja ystäviä.
"Kun niiasin ja käännyin menemään, kuulin sen nuoremman naisen kysyvän, eikö minulle pitäisi antaa jotakin vaivanpalkkaa. En tiedä, mitä Irene- mamselli vastasi, sillä kiirehdi jo juoksujalkaa mäkeä alas. Auringon viimeiset säteet saivat rantakaislikon punertamaan. Oli pidettävä kiirettä. Karjakkoneiti odotti minua taatusti malttamattomana."
Tietysti nuoren tytön elämään kuuluu myös ihastumista ja ystäviä.
"Kun niiasin ja käännyin menemään, kuulin sen nuoremman naisen kysyvän, eikö minulle pitäisi antaa jotakin vaivanpalkkaa. En tiedä, mitä Irene- mamselli vastasi, sillä kiirehdi jo juoksujalkaa mäkeä alas. Auringon viimeiset säteet saivat rantakaislikon punertamaan. Oli pidettävä kiirettä. Karjakkoneiti odotti minua taatusti malttamattomana."
Mielipide:
Sarjan kirjat ovat pyörineet paljon blogeissa ja instagramissa, joten uteliaisuuteni heräsi.
Alkuun kirja tempaisi minut mukaansa. Maalaiselämää oli kuvattu hienosti ja oli mukava sukeltaa nuoren piikatytön elämään.
Mitään suuria ja mullistavia juonenkäänteitä ei ollut, mutta tarina kulki mukavasti omalla painollaan eteenpäin. Jossain vaiheessa iski pieni lukuinnon hiipuminen, niillä main kun Ida lähti reissaamaan eri paikkoihin professorin seurassa. Viihdyin niin hyvin maalaismaisemissa. Loppua kohden pääsin taas paremmin mukaan.
Pidin kovasti Idasta, hänen tavallisuudestaan, arkisuudestaan ja arjen kuvailuista.
Mukava kirja. Palaan sarjan pariin jossain vaiheessa, hieman myöhemmin. Vaikka kirja oli hyvä, tuli silti oli että väliin on luettava jotain vauhdikkaampaa.
3/5
Alkuun kirja tempaisi minut mukaansa. Maalaiselämää oli kuvattu hienosti ja oli mukava sukeltaa nuoren piikatytön elämään.
Mitään suuria ja mullistavia juonenkäänteitä ei ollut, mutta tarina kulki mukavasti omalla painollaan eteenpäin. Jossain vaiheessa iski pieni lukuinnon hiipuminen, niillä main kun Ida lähti reissaamaan eri paikkoihin professorin seurassa. Viihdyin niin hyvin maalaismaisemissa. Loppua kohden pääsin taas paremmin mukaan.
Pidin kovasti Idasta, hänen tavallisuudestaan, arkisuudestaan ja arjen kuvailuista.
Mukava kirja. Palaan sarjan pariin jossain vaiheessa, hieman myöhemmin. Vaikka kirja oli hyvä, tuli silti oli että väliin on luettava jotain vauhdikkaampaa.
3/5
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti