Kadonneiden tavaroiden vartija - Ruth Hogan

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Keeper of Lost Things

Bazar kustannus 2020

Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings

Sivuja 355

Arvostelukappale, kiitos!

"Charles Bramwell Brockley matkusti yksin ja ilman lippua London Bridgen asemalta kello 14.42 lähteneessä junassa kohti Brightonia. Junan jarruttaessa Haywards Heathin asemalla Huntley & Palmers- keksipurkki, jonka sisällä hän matkusti, liukui vaarallisesti kohti penkin reunaa. Mutta juuri kun purkki oli pudota vaunun lattialle, huomaavainen käsipari nosti sen turvaan. "

Lyhyesti:

Nelikymppinen Laura työskentelee iäkkään kirjailijan, Anthony Peardewin, apuna. Samalla hän pakenee itseään ja entistä elämäänsä. 

Anthonylla on kirjallisuuden lisäksi toinenkin työ - hän kerää löytämiään, toisten kadottamia tavaroita ja säilöö ne tarkasti työhuoneeseensa. Hän on joskus kadottanut itse jotain todella tärkeää ja toivoo tällä tavoin auttavansa sekä itseään että muita. 

Samalla kerrotaan tarinaa nuoresta Eunicesta, neljäkymmentä vuotta sitten.  Hän on menossa työhaastatteluun, muttei voi kuvitellakaan, kuinka tuo haastattelu tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. 

"Laura oli tullut töihin tavalliseen aikaan, ja koska talo oli ollut tyhjä, hän oli olettanut Anthonyn lähteneen kävelylleen. Outo tunne ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan vaan koputti häntä vähän väliä olkapäähän. Hän meni keittiöön laittamaan kahvia ja koetti olla kiinnittämättä tunteeseen huomiota. Koputus kävi kuitenkin nopeammaksi, äänekkäämmäksi, kovemmaksi. "

Mielipide:

Mukava ja leppoisa kirja.
Ei nyt mitenkään hurjan erityinen tai mieleenpainuva, mutta kokonaisuutena viihdyttävä lukukokemus. Hippunen taikaa ja ripaus romantiikkaa. Kaikki kietoutui lopulta hempeällä tavalla yhteen ja jätti hyvän mielen. Feel good- romaani kuvaa tätä kyllä oikein hyvin.
Kirjan henkilöt olivat ihan ok, mikään ei ärsyttänyt, mutta ei oikein jäänyt mieleenkään. Poikkeuksena Päivänpaiste. Downin syndrooma tai kehitysvammat yleensäkään eivät ole tulleet kovin usein vastaan niissä kirjoissa, mitä olen lukenut. Mukavaa vaihtelua ja Päivänpaisteen nimi oli oikein osuva iloiselle neidille.
Ehkä olisin kaivannut tällaiseen romanttiseen kirjaan hitusen enemmän sähköä Lauran ja uuden miehen välille. Romantiikkaa sinänsä oli sopivasti ja oli mukava, ettei sitä oltu liioiteltu - mutta silti lukijalle (tai ainakaan minulle) ei ihan välittynyt se rakkaus, joka heidän välillään vallitsi. Se vain oli.
4/5