lauantai 22. helmikuuta 2020

Cilkan tarina - Heather Morris


                                                                  Englanninkielinen alkuteos 2019 Cilka's Journey
Aula Co 2020
Suomentanut Pekka Tuomisto
Sivuja 405
Äänikirja Storytel
Lukija Markus Niemi
Kesto 11h 18min

"Cilka tuijottaa edessään seisovaa sotilasta, joka kuuluu leiriin tulleeseen armeijaan. Mies sanoo ensin jotakin venäjäksi, sitten saksaksi. Sotilas kohoaa kahdeksantoistavuotiaan tytön yllä kuin torni. "Du bist frei". Olet vapaa."


Lyhyesti:

Cilka Klein joutui Auschwitz- Birkenaun keskitysleirille ollessaan 16- vuotias. Hän kokee siellä kauhuja ja joutuu asemaan, jonka avulla selviytyy hengissä. Kun leiri vapautetaan, hänet todetaankin syylliseksi vihollisen kanssa makaamisesta sekö vakoilusta - hänet lähetetään työleirille Siperiaan 15 vuodeksi.
Vaikka Vorkutan työleirillä ei olekaan kaasukammioita ja krematorioita, myös siellä vallitsee tietynlainen hierarkia, vangit näkevät nälkää ja joutuvat raatamaan raskaissa töissä. Lisähaasteita tuo ankara ilmasto, talven jäätävät pakkaset vievät ulkotyöläisiltä sormia ja varpaita. Raiskaukset jatkuvat. Cilka joutuu taas tahtomattaan erityiseen asemaan.
Hän päätyy sairaalaan, naislääkärin apulaiseksi ja suojelukseen. Hänellä on mukava sisätyö ja hän saa syödä potilailta jääneitä ruokia - joista suurimman osan hän kuitenkin kuljettaa naisille, joiden kanssa asuu majassa 29. Hän ystävystyy asuinkumppaneidensa kanssa, mutta "sen edellisen paikan" muistot vainoavat häntä, eikä hän pysty puhumaan menneisyydestään. Hän joutuu sen vuoksi myös kiristyksen uhriksi.
Mutta halu pysyä elossa säilyy hänessä vahvana.

"Miehet käyvät yhä vierailulla öisin. Naisia raiskataan, hyväksikäytetään, pahoinpidellään. Muitakin nöyryytyksiä on kohdattu. Kaksi heistä on lähetetty rikkeidensä vuoksi "kuoppaan", mukaan lukien Elenan seurailija Hannah vain siitä syystä, että hän katsoi vartija Klavdija Arsenjevnaa väärällä tavalla. Palattuaan majaan useiden päivien kuluttua hän ei pystynyt edes puhumaan."

Mielipide:

Kirja oli fiktiota, mutta siinä esiintyi todellisia henkilöitä ja tapahtumia.
Cilkan tarina on itsenäinen jatko-osa Auschwitzin tatuoijalle. Molemmat olivat koskettavia, ajatuksia herättäviä ja rankkoja, mutta vahva toiveikkuus ja usko rakkauteen löytyi molemmista.
Tuntui todella julmalta, että Cilka lähetettiin leiriltä toiselle. Kokemaan samoja kauhuja uudestaan ja uudestaan. Tuntuu aivan käsittämättömältä, miten siitä on edes voinut selvitä. Ja haluta selvitä.
Kirja on kirjoitettu hyvin, tunteet välittyivät selvästi ja henkilöt olivat mielenkiintoisia ja traagisia ihmiskohtaloita oli paljon. Cilkan elämä sairaanhoitajana oli mielenkiintoista luettavaa ja olin hyvin iloinen onnellisesta lopusta (vaikka se olikin ehkä hieman teatraalisen huvittava).
Muutama muukin kohtaus oli sellainen "no kappas kun sattui sopivasti." Mm. kun Josieta ja Natia vauvaa oltiin erottamassa ja juuri silloin korkea-arvoisen miehen vaimo jäi Cilkalle kiitollisuudenvelkaan.
Mutta anyway, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja.
4/5

2 kommenttia:

  1. Kyllä, ehdottomasti lukemisen arvoinen kirja minunkin mielestäni. Aika paljon kirjassa on varmaankin fiktiota, mutta on hyvä, että näistä traagisista tapahtumista kirjoitetaan myös helppolukuisia kirjoja.

    VastaaPoista
  2. Hyvä, että holokaustista puhutaan. Hyvä, että neuvostoliittolaisista työleireistä puhutaan. Hyvä, että naisten seksuaalisesta alistamisesta ja pakottamisesta sekä raiskauksista puhutaan.

    VastaaPoista

Kolmen kuukauden katsaus

 Koontipostaus huhti-, touko- ja kesäkuulta.  Bloggaaminen on ollut tauolla perheen sairaustapauksen vuoksi. Instagramiin olen päivittänyt ...