Pimeässä hohtavat tähdet - Sanni Ylimartimo

 Karisto 2022
Sivuja 152
Kirjasto

"Jos koulu olisi k-draama
niin törmäisin komeaan rikkaaseen poikaan
ja me rakastuisimme, 
pideltäisiin kädestä, suudeltaisiin vahingossa. "

Miran elämä ei ole helppoa - koulussa kiusataan, äiti on ylihuolehtivainen eikä rohkeus riitä puhuttelemaan ihastusta. 
Miran elämää rikastuttaa k-pop, erityisesti ERRORC niminen yhtye. Mira uppoutuu musiikkiin, videoihin, sanoihin. Hänellä on etäystäviä, joiden kanssa hän kykenee jakamaan oman kiinnostuksensa musiikkiin. 
Kun ERRORC ilmoittaa saapuvansa Suomeen keikalle, Miran on päästävä sinne. Miten voittaa rohkeus, uhmata äitiä ja sukeltaa siihen maailmaan, johon todella tuntee kuuluvansa?

"Joskus öisin tuijotan niitä
saatanan pimeässä hohtavia
tähtiä
ja mietin
että jos mä lähtisin 
viiltäisin lakanat punaisiksi
ja itseni kylmäksi
ehkä ne tajuaisivat mitä ovat tehneet"

Ensimmäinen (loppuun) lukemani säeromaani. 
Kirja itsessään oli ihan kiva, hieno ajatus ja lyhyet säkeet upposivat kyllä ihon alle ja tunteisiinkin. Päähenkilö Miran elämään ja ajatuksiin oli päästy hienosti sisään. Kiusaamista ja musiikkia oli käsitelty hyvin ja aidosti. 
Täytyy silti todeta, etten ollut tämän kirjan kohderyhmää, enkä myöskään ole säeromaanien suuri ystävä. Pidän enemmän "tavallisista kirjoista", eikä mielivaltaiselta vaikuttavat säkeet aina aivan tunnu omaan järkeen sopivalta. En osaa jäädä makustelemaan tekstiä, vaan luen kirjat ahmimalla. Siksi en lue myöskään runoja. 
Nopea, lyhyt kirja. 
Hyvä kirja nuorille ja säeromaanien ystäville. 

3/5

Jouluvaloja ja takkatulen rätinää - Jenny Colgan

 Englanninkielinen alkuteos Christmas at Little Beach Street Bakery
Beach Streetin pieni leipomo, osa 3
Gummerus 2021
Suomentanut Paula Takio
Sivumäärä 298
Storytel äänikirja
Kesto 8h 46min
Lukija  Anniina Piiparinen

Pollyn, Hucklen ja Niilon tarina jatkuu jälleen - Jouluvaloja ja takkatulen rätinää on jatkoa sarjalle, jonka aloitti Majakanvaloa ja tuoreen leivän tuoksua- kirja. Toinen osa, Auringonsäteitä ja vuoroveden vaiheita, ilmestyi myös tänä vuonna. 
Pollyn elämä Mount Polbearnen pienellä vuorovesisaarella on ihanaa - hän pyörittää omaa leipomoaan ja asuu hulluuden puuskassa ostetussa majakassa poikaystävänsä Hucklen sekä Niilo- lunnin kanssa. Arkea kuitenkin varjostavat taloudelliset huolet sekä kiireinen joulusesonki, joka vie liiaksi Pollyn huomiota. 
Huckle haaveilee naimisiinmenosta sekä lapsista, mutta Pollya mietityttää. Hän kipuilee omia perhesuhteitaan ja isätöntä elämäänsä. Samalla hän seuraa parhaan ystävänsä raskautta, jota varjostaa suurtakin suurempi salaisuus. 
Polly haaveilee joulusta takkatulen ja elokuvan äärellä kaksin Hucklen kanssa, mutta kaikki tuntuu menevän hieman väärään suuntaan. 

Olen kovasti pitänyt kaikista Colganin aiemmin suomennetuista teoksista. Olen kuunnellut ne kaikki äänikirjoina ja minusta ne ovat sellaisena oikein viihdyttäviä ja iloisia. 
Tämä kirja ei mielestäni aivan yltänyt muiden tasolle. Ärsyynnyin Pollysta pahemman kerran - kuinka hän ahdistui joka kerta Hucklen halutessa jutella ja kuinka hän teki asioita, joita ei oikeasti olisi halunnut. Ihana jouluinen tarina kärsi turhasta lapsellisesta draamailusta. Ja tosiaan, kaipasin sitä jouluista tunnelmaa enemmän. Olin valmistautunut kuvittelemaan piparin tuoksun pienessä leipomossa, aistimaan upean joulutunnelman - mutta se kaikki jäi. 
Mistä sitten pidin?
Kirjan helppoudesta ja kepeydestä, tutuista hahmoista (Huckle ja Ruben ovat huippuja) sekä tutusta ympäristöstä. Kyllä tätä silti mielellään kuunteli, vaikka paikoin aiheuttikin tympääntymistä. Mutta kyllä Pollyn tarina on nyt taputeltu loppuun, en odota enää yhtään enempää. Colganin muuta kirjallisuutta voisin kyllä kuunnella lisää. 

3/5

Taikuri ja taskuvaras - Anniina Mikama

 WSOY 2018
Sivumäärä 413
Storytel äänikirja
Kesto 13h 48min
Lukija Maija Lang

"Mina oli nähnyt nuoren miehen Rautatientorin nurkalla ja lähtenyt seuraamaan. Hän käveli miehen perässä yliopiston kortteliin ja Senaatintorin loskaisen aukion ohitse keskustan ostoskadulle. Miehellä oli siniset silmät ja oljenvaalea tukka, ja hän oli ryhdikäs kuin kuvapatsas."

Mina on menettänyt molemmat vanhempansa ja asuu vuotavassa halkoliiterissä, elättäen itsensä varastelemassa. Eräänä päivänä hänen elämänsä muuttuu. Hän luulee varastavansa taskukellon, mutta viekin jotain paljon ihmeellisempää. 
Mies saa kuitenkin Minan kiinni. Sen sijaan, että Mina joutuisi poliisien juttusille, Tom tarjoaa hänelle kodin ja työpaikan. Vaikka Minan on vaikea luottaa ihmisiin, hän lähtee Tomin mukaan. 
Tom on ihmeellinen taikuri, joka osaa upeita temppuja. Sen lisäksi hän rakentaa eläviä koneita, jotka vaikuttavat täysin aidoilta. Mina pääsee osaksi tätä ihmeellistä uutta maailmaa, mutta samalla menneisyys vaivaa häntä. Hänen isänsä kuolema ei nimittäin ollut onnettomuus, vaikka niin väitetään. 
Mina kamppailee myös omien tunteidensa kanssa - voiko tuo komea taikuri koskaan tuntea samoin kuin hän?

"Kuinka toisenlaista kaikki olisikaan ollut, jos äiti ja isä olisivat eläneet. Mutta silloin en olisi tässä. En olisi koskaan tavannut Tomia. Kaikesta huolimatta Mina teki itselleen lupauksen. Jonakin päivänä hän vielä ottaisi selville, mitä isälle oli todellisuudessa tapahtunut."

Nuorten kirjaksi oikein mainio teos. 
Kirjan henkilöt olivat huippuja, etenkin professori oli minulle mieleen. Mina oli päähenkilönä ihan mukava, sopivan tavallinen, mutta rohkea. Tom jäi minulle hieman etäiseksi. 
Ympäristö oli kiehtova ja pidin kovasti taikuri- teemasta sekä elävistä koneista. 
Kirjan loppu oli sopivan yllättävä, enpä osannut arvata. Kirjassa oli mukavasti tapahtumia ja vauhtia, mutta jossain vaiheessa alkoi hieman puuduttamaan. En tiedä, olivatko Joelin sinnikkäät liehittelyt ne mistä en niin välittänyt vai ihan vain jotkin arjen asiat. Aloin jo odottaa, milloin oikeasti mennään eteenpäin. 
Mukavasti tämä jätti myös asioita auki, kirjahan aloittaa trilogian. Toinen osa paljastaisi asioita Tomin menneisyydestä. Kirja ei kuitenkaan tehnyt niin suurta vaikutusta minuun, että ainakaan ihan lähiaikoina olisin jatko-osiin tarttumassa. 

3/5

Jopa taivas on meidän - Paolo Giordano

 Italiankielinen alkuteos 2018 Divorare il cielo
Aula& Co 2021
Suomentanut Leena Taavitsainen- Petäjä
Sivumäärä 586
Kirjasto

"Näin heidät pulikoimassa uima-altaassa, oli yö. Heitä oli kolme ja he olivat hyvin nuoria, lähestulkoon lapsia, kuten minäkin silloin olin. Kuulin jonkin liikkuvan pihamaalla, mutta en noussut heti sängystä. Spezialessa monenlaiset, minulle ennestään tuntemattomat äänet keskeyttivät uneni vähän väliä: sadettimen suhina, nurmella tappelevat villikissat, samaa säettä kerta toisensa perään toistava lintu."

Lyhyesti:

Nuori Teresa on viettämässä kesää isänsä kanssa tämän lapsuudenkodissa Apuliassa. Eräänä yönä hän huomaa kolmen pojan uivan luvatta heidän uima-altaassaan. Hän ehtii tarkkailla poikia hetken, ennen
kuin hänen isänsä häätää pojat pois. 
Pojat ovat Teresan ikäisiä ja asuvat viereisellä maatilalla. He ovat Bern, Nicola ja Tommaso. He eivät ole veljeksiä, vaikka siteensä onkin vahva. 
Teresa tutustuu poikiin, maatilan elämään sekä Cesareen, uskonnolliseen kasvatti-isään, jonka omanlaiset näkemykset ohjaavat maatilan arkea. 
Teresa ja Bern rakastuvat, mikä aiheuttaa poikakolmikon välille pieniä säröjä. Elämä kuluu, vuodet vierivät, haaveet ja unelmat muuttuvat. Asiat eivät suju suunnitelmien mukaan ja välillä ne menevät pieleen pahemman kerran. 

"Toisinaan pojat seurasivat Cesarea, yksi kerrallaan, suuren rautatammen luo, jonka varjoon he istuutuivat juttelemaan. Myös noiden kahdenkeskeisten juttutuokioiden aikana äänessä oli enimmäkseen Cesare; Bern tai Tommaso tai Nicola lähinnä nyökyttelivät päätään. Yhtenä päivänä Cesare sanoi, että minäkin olin tervetullut, jos minua halutti rupatella hetki hänen kanssaan. Kiitin häntä, mutta en koskaan rohjennut seurata häntä puun alle."

Mielipide:

Paolo Giordano, yksi suosikkikirjailijoistani. Alkulukujen yksinäisyys on ikiaikainen lempparini, joka koskettaa joka lukukerralla. Joten odotukset Jopa taivas on meidän- kirjaa kohtaan olivat suuret. Hyvin suuret. 
Pidin kyllä kirjasta, mutta se ei tehnyt niin suurta vaikutusta kuin olin odottanut ja toivonut. Tarinan upea ympäristö ja henkilöt olivat kyllä omaa luokkaansa. Luonnon kuvaukset olivat kauniita, tarinaan upposi ja sitä janosi lisää. Halusi tietää, kuinka tässä oikein käy. Juoni oli dramaattinen, mutta ihan täysin sen koskettavat juonenkäänteet eivät minuun uponneet. Jotain jäi puuttumaan, jokin ei koskettanut minua. 
Tarina etenee alkuun melko hitaasti ja minä mietinkin, mikä on tämän kirjan tarkoitus, mitä tässä haetaan. Loppua kohden vauhti kiihtyy ja asiat selviävät kyllä. Vaikka alku olikin hidas, se oli silti kiinnostava, eikä kirjaa halunnut jättää kesken. 
Kaunis, surullinen, tarkkanäköinen kuvaus ihmissuhteista ja elämän eri vaiheista. Lukemisen arvoinen, vaikka itse jäinkin kaipaamaan lisää tunnetta. 

4/5

Saarto ja myrsky - Leigh Bardugo

 Englanninkielinen alkuteos 2013 Siege and Storm
Aula & co 2020
Suomentanut Meri Kapari
Sivumäärä 427
Grishaversumi 2
Storytel äänikirja
Kesto 12h 22min
Lukija Anna-Riikka Rajanen

"Aikoinaan poika ja tyttö olivat unelmoineet laivoista, kauan sitten, ennen kuin he olivat edes nähneet Tosimerta. Ne kuljettivat tarinoita, taikalaivat, joiden mastot oli veistetty tuoksuvasta setripuusta ja joiden purjeet neidot olivat kutoneet langasta, joka oli puhdasta kultaa. "

Lyhyesti:

Alina Starkov, Ravkan ainoa aurongonkutsuja, on paennut yhdessä Malin kanssa. He yrittävät pysytellä piilossa Varjolta sekä muilta, jotka haluavat hyötyä Alinan voimista. 
Pakomatka kuitenkin katkeaa Varjon löydettyä heidät ja he päätyvät Sturmhond- nimisen kaapparin laivalle. 
Alina tajuaa, ettei pakeneminen ole enää vaihtoehto. Hänen on hyödynnettävä voimiaan Varjoa vastaan. 
Kasvavat voimat, suuri, uusi vastuu painavat Alinaa ja hänen on jatkuvasti tehtävä vaikeita valintoja - samaan aikaan hän tahtomattaan työntää rakastamaansa Malia kauemmas itsestään. Luvassa on romantiikkaa, hurjia taisteluita ja kieroa juonittelua. 

"Varjo tietäisi, mistä löytää minut, ja kun hän olisi tarpeeksi vahva, hän tulisi etsimään minua. Meillä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin vastustaa häntä, olimme valmiina tai emme. Se oli hirvittävä ajatus, mutta olin yllättynyt huomatessani, että se myös helpotti oloani. Minä kohtaisin hänet. Ja tavalla tai toisella tämä tulisi päätökseen."

Mielipide:

Grishaversumi- sarjan toinen osa ei ollut ihan yhtä jännittävä ja vetävä kuin edeltäjänsä. 
Tässäkin osassa tapahtui paljon, mutta noin puolessa välissä kirjaa oli paljon sodan suunnittelua ja valmistelua, palavereja ja poliittisia kuvioita, jotka eivät olleet niin mielenkiintoisia. 
Parasta tässä kirjassa olivat sen hahmot - Sturmhond, joka osoittautukin joksikin ihan muuksi, oli mielenkiintoinen, sympaattinen ja miellyttävä tyyppi (joka kyllä yritti olla ärsyttävä, etenkin Alinalle, mutta tätä lukijaa hän vain miellytti). Alina kehittyi hahmona todella paljon ja vaikka hänen harteillaan oli paljon, ei hän käynyt ärsyttävän dramaattiseksi. Mal puolestaan ei tehnyt vaikutusta tässä osassa, hän jäi jotenkin etäiseksi ja sitä kautta hänen reaktionsa olivat ikäviä - hänen kantaansa ei päässyt ymmärtämään. Varjo jäi myös harmillisen vähäiseksi tässä, odottelin edellisen kirjan loputtua että saisin seuraavassa osassa jotain uutta hänestä. 
Romantiikkaa oli vähemmän kuin odotin, sitä olisin kaivannut jossain muodossa lisää. Jonkinlaista kolmiodraaman yritystä tässä oli, mutta se ei käynnistynyt kunnolla. Toisaalta tämän kirjan ihmissuhdesotkuissa ärsytti se, että kun olisi vain avattu suu ja puhuttu, niin monilta vaikeuksilta olisi vältytty. Toki se olisi sitten taas vienyt tarinan ihan eri raiteille. 
Kyllä kolmaskin osa lukuun tulee, kunhan ilmestyy suomeksi. Pakkohan tämä sarja on saada päätökseen. 

4/5

Sinä - Caroline Kepnes

 Englanninkielinen alkuteos 2014 You
Tammi 2019
Suomentanut Ilkka Rekiaro
Sivuja 408
Storytel äänikirja
Kesto 13h 42min
Lukija Toni Kamula

"Sinä astut kirjakauppaan ja pitelet kahvasta, jottei ovi paukahda. Hymyilet, sinua nolottaa olla kiltti tyttö, ja kyntesi ovat lakkaamattomat ja v- kaulainen neulepaitasi on beesinvärinen, ja on mahdotonta tietää onko sinulla rintaliivit, mutta en usko, että sinulla on. Olet niin puhtoinen, että olet tuhma, ja mumiset ensimmäisen sanasi minulle - hei- vaikka useimmat vain kulkisivat ohi, mutta sinä et kulje, väljissä vaaleanpunaisissa farkuissasi, joiden väristä tulee mieleen Lotta ystäväni- kirjan hämähäkinseitti, ja mistä sinä siihen tupsahdit?"

Lyhyesti:

Guinevere Beck, nuori kirjallisuuden opiskelija, astuu Mooneyn kirjakauppaan. Kaupassa työskentelee Joe- niminen mies, jonka huomio kiinnittyy Beckiin. Joe uskoo, hän on kohdannut elämänsä rakkauden. Uskoo siihen niin kovin, että alkaa seurata Beckiä. Hän saa selville tämän nimen, etsii somesta, löytää osoitteen. Seuratessaan Beckiä, hän tulee pelastaneeksi tämän hengen - ja samalla varastaneeksi tämän puhelimen. Beck nauttii saamastaan huomiosta, mutta hänelle ei tahdo riittää yhden miehen huomio. Mustasukkainen Joe päättää raivata tieltä epämiellyttävän poikaystävän ja myös Beckin paras ystävä Peach aiheuttaa hänelle päänvaivaa. 
Kuinka pitkälle Joe on valmis menemään rakkauden vuoksi? 
Kirjasta on tehty myös samanniminen tv- sarja Netflixiin. 
Kirjalle on jatko-osa Tosirakkaus. 

"Sinä tykkäsit siitä ja sain hymiön ja meillä on tänä iltana treffit -jes!- ja olen toiminut juuri oikein -jes!- ja vein sänkyyn ottamani kirjoituskoneen takaisin paikalleen ja tukkani näyttää tänään hyvältä jes!- ja Curtis on töissä tänä iltana, joten minun ei tarvitse sulkea kauppaa -jes!- ja Peach on poissa kuvioista -jes!- ja minulta tulee valtavasti kun runkkaan ajatellen sinua, Beck. Mistä sen tietää? Ehkä se tapahtuu tänä iltana."

Mielipide:

Kuuntelin kirjaa työmatkoilla ja iltaisin seurasin sarjaa Netflixistä. 
Sarja myötäili kirjaa aika hyvin, pienin eroavaisuuksin. Pidin sekä kirjasta, että sarjasta. 
Kirjassa mielenkiintoista oli se, että tämä oli kerrottu juuri Joen, stalkkerin, näkökulmasta. Oli välillä vaikea muistaa, että hän oli loppuunsa paha tyyppi. Joen perustelut itselleen (ja lukijalle) olivat hyvin vakuuttavia. Joe oli toisaalta todella sympaattinen ja välillä minua jopa harmitti hänen puolestaan (etenkin kun Beck ei ollutkaan niin puhtoinen kuin Joe oletti). Toisaalta hänen pakkomielteensä oli hyvin häiritsevää ja ahdistavaa. Kirjan hahmot olivat hyvin ristiriitaisia. Itse en pitänyt Beckistä, enkä hänen teoistaan. Joesta toisaalta pidin, mutten hänen teoistaan. 
Jotkin kirjan tapahtumat eivät olleet kovin realistisia (esim. mies varastaa puhelimen, eikä liittymää suljeta - varas voi seurata huoletta kulkevia viestejä), mutta se ei häirinnyt lukukoemusta. 
Pakko myöntää, että pidin tässä tapauksessa tv- sarjasta hieman enemmän. Joen näyttelijä oli aivan loistava, sarjassa oli sopivasti huumoria ja dramaattisia käänteitä. 
Loistava trilleri siis kaikin puolin, aiheeltaan vakava, mutta viihteellinen toteutus. 
Suosittelen, sekä kirjaa että sarjaa. 

4/5

Lauluja variksille - Ruth Hogan

 Englanninkielinen alkuteos 2017 The Wisdom of Sally Red Shoes
Bazar kustannus 2020
Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings
Sivuja 367
Kirjasto

"Vanha nainen vetää keuhkonsa täyteen kirpeää syysilmaa, heilauttaa kätensä sivuilleen ja kajauttaa täydellisen ylä- C:n. Sävel kohoaa puhtaana ja kirkkaana yli edessä levittäytyvän hautakivien kirjoman rinteen. Kukaan ei ole kuulemassa äänen hämmästyttävää voimaa eikä ihailemassa absoluuttista sävelkorvaa, jos ei lasketa korkeissa männyissä kököttäviä variksia ja oravaa, joka kaivaa tammenterhoja piilostaan kallellaan olevan kiviristin takaa."

Lyhyesti:

Masha on kohdannut pahimman surun mitä kuvitella saattaa - hänen poikansa on kuollut ja se on hänen syytään. Joka aamu hän rankaisee itseään hukuttautumalla, ainakin melkein. Hän haluaa tietää, miltä se tuntuu. Hän kuljeskelee myös hautausmaalla koiransa Haizumin kanssa, osaa kivien tekstit ulkoa. Hän saa outoa lohtua variksia ruokkivasta Sallysta, joka laulaa kauniisti. 
Alice on yksinhuoltaja, jolla ei ole tukiverkostoa ja jonka poika oireilee murrosikäänsä. Tämä on kuitenkin pientä verrattuna siihen, kuinka suuria salaisuuksia Alice kantaa ja salaa muilta. 
Mutta kuten yleensä, sateen jälkeen paistaa aurinko ja elämä alkaa voittaa. Masha kokee vihdoin heräävänsä surustaan ja kykenee ajattelemaan hyviä hetkiä. 

"Tänään uima-altaan lämpötila on 6,3 astetta, ja tänä aamuna minä uin enkä huku. Uin kymmenen altaanmittaa ja palkitsen sitten itseni maitokahvilla ja mustikkamuffinilla ennen töihin lähtöä. Epiphanyn juhlissa kokemani epifanian (päivän sana - äkillinen ilmestyksen kaltainen oivallus jonkin asian todellisesta luonteesta) jälkeen olen yrittänyt muuttua. "

Mielipide:

Toinen suomennettu teos Ruth Hoganilta. Hänen aiempi kirjansa Kadonneiden tavaroiden vartija oli ihan mukava lukukokemus. 
Lauluja variksille oli samantyylinen, vaikkakin aiheeltaan erilainen. Siinä missä Kadonneiden tavaroiden vartija oli kevyt ja romanttinen ripauksella taikaa, Lauluja variksille oli surumielinen, mutta toiveikas. Ei liian raskas, vaikka aihe on surullinen.
Ruth Hoganin kirjoissa pidän erityisesti hänen henkilöhahmoistaan. Ne ovat mukavan sympaattisia ja mukana on aina joku hyvin persoonallinen tyyppi. Tässä se oli punakenkäinen Sally, joka ruokki variksia, lauloi hautausmaalla ja puhui muuta kuin tarkoitti. Silti hänessä oli paljon viisautta. 
Kirjassa on rauhallinen tahti, mikä välillä väsytti ja toivoin nopeampaa etenemistä. Kirjan alun luin pienissä pätkissä arkikiireiden vuoksi, mikä vaikutti lukukokemukseeni. Kirjan lopun luin pidemmissä pätkissä ja paremmin keskittyen, joten vasta loppua kohden pääsin kirjaan kunnolla sisään. Tämä vaatii hieman vaivaa ja ajatusta, minä en ainakaan pystynyt täysin sulavasti tätä lukemaan. 
Pidin kuitenkin loppujen lopuksi kirjasta, vaikka alkuun luulin ettei se tekisi vaikutusta. Yllättämään se ei päässyt, mutta nautin kirjan kielestä ja tunnelmasta. 

4/5

Poika, myyrä, kettu ja hevonen - Charlie Mackesy

 Englanninkielinen alkuteos The Boy, the Mole, The Fox and the Horse 2019
Nemo 2020
Suomentanut Juhani Lindholm
Kirjasto

"-Olen kauhean pieni, Myyrä sanoi. 
- Niin, sanoi poika, mutta sitäkin tärkeämpi."

Lyhyesti:

Yksinkertaisen upea, kaikenikäisten kuvitettu kirja ystävyydestä, rakkaudesta ja hyvyydestä. 
Poika, myyrä, kettu ja hevonen. Jokainen on erilainen, vahvuuksineen ja heikkouksineen. 

Mielipide:

Henkeäsalpaavan kaunis teos. 
Yksinkertaisuudessaan koskettava ja lumoava. Rakastettava. 
Kuvat ovat kauniita, tekstit ja tarina samaten. Niin pieni, mutta samalla suuri. 
Tässä on varmasti jokaiselle jotakin. 
Tämä olisi ihana saada omaan kirjahyllyyn.  

5/5

Pionin rakkaus - Lisa See

Englanninkielinen alkuteos 2007 Peony in love

WSOY 2009

Suomentanut Hanna Tarkka

Sivumäärä 417

Kirjasto

"Kaksi päivää ennen kuudettatoista syntymäpäivääni heräsin aamulla niin varhain, että palvelustyttöni nukkui vielä lattialla vuoteeni päässä. Minun olisi pitänyt torua Pajua, mutta en tehnyt sitä, koska halusin vielä hetken nautiskella mieleni kiihtymyksestä. Pääsisin illalla katsomaan Pionipaviljonki- oopperan esitystä, joka pantaisiin pystyyn meidän omassa puutarhassamme. "

Lyhyesti:

Pioni, arvostetun perheen ainoa tytär, täyttää kuusitoista ja pääsee seuraamaan suosikkioopperansa esitystä omaan puutarhaansa. Tilanne on poikkeuksellinen ja naisille on tehty sermeistä oma katselualueensa. Pionipaviljonki- niminen esitys on rakkaustarina, joka on lumonnut Pionin ja monet muut nuoret. Pioni rikkoo monia sääntöjä nähdessään esityksessä sermin raosta nuoren miehen. He tapaavat kolmena iltana salaa pihalla. Miehen ja esityksen aiheuttamat tunteet, sekä lähestyvä avioliitto tuntemattoman miehen kanssa saavat Pionin sairastumaan ja kuihtumaan. 

Hän kuolee, mutta hän jää vaeltamaan maan päälle Nälkäisenä aaveena. Häntä ei haudattu oikein, joten hän ei pääse lopulliseen lepoon. Aaveena hän seuraa ja vaikuttaa, niin hyvässä kuin pahassakin, vielä elävien elämään. Kuolema ei olekaan aina tarinan loppu. 

"Kuolin seitsemäntenä tuntina kahdennentoista kuukauden seitsemäntenä päivänä keisari Kangxin hallituskauden kolmantena vuonna. Häihini olisi ollut enää viisi päivää. Noina kuolemani ensi hetkinä minulle vasta oikeastaan valkeni, mitä kuluneina viikkoina ja päivinä oli tapahtunut. Mitä ilmeisemmin en ollut lainkaan aavistanut, että tein kuolemaa, mutta äiti oli tajunnut sen heti tullessaan huoneeseeni sen jälkeen, kun ei ollut nähnyt minua pitkään aikaan. "

Mielipide:

Pidin todella paljon Lisa Seen kirjasta Lumikukka ja salainen viuhka. Nyt vihdoin sain napattua mukaani hänen toisen kirjansa ja tämäkin oli todella mieltä avartava lukukokemus. Aivan yhtä tunteikas tai shokeeraava tämä ei ollut, mutta kuitenkin hieno ja kaunis teos. Lisäksi se tarjoaa mahtavan matkan Kiinan kulttuuriin, etenkin kuolemaan ja uskomuksiin sen jälkeisestä elämästä. 

Kirja pohjautuu tositapahtumiin, mikä tuntuu myös todella uskomattomalta. 

Tätä lukiessa tuli monta kertaa olo; miten tämä voi tästä enää jatkua? Mutta lopulta tuntuva hetki ei aina olekaan loppu. Eikä tunne siis ollut negatiivinen, en toivonut kirjan loppuvan. Kirjassa vain tapahtui niin lopullisia asioita, että tuntui omituiselta, että tarina pystyi vielä jatkumaan järkevästi. 

Kirjan loppu oli kaunis. 

Tykkäsin tässä ehkä kaikesta. 

5/5

Murha leikkaussalissa - Tess Gerritsen

Englanninkielinen alkuteos Under the Knife 1990

Harlequin 2011

Suomentanut Viivi Vainonen

Sivuja 313

Kirjasto

"Luoja, miten menneisyys voikaan palata vainoamaan ihmistä. Tohtori Henry Tanaka tuijotti ulos työhuoneestaan sateen raiskaamaa pysäköintialuetta ja mietti, miksi yhden onnettoman ihmisen kuolema oli palannut tuhoamaan hänet vuosien jälkeen."

Lyhyesti:

Kate Chesne, anestesialääkäri, saa syytteen hoitovirheestä. Hänen työtoverinsa Ellen on tullut aivan rutiininomaiseen leikkaukseen, joka päättyy katastrofiin. Ellenin sydänsähkökäyrässä näkyi poikkeavuus, jota Kate ei ollut huomannut. Oikeastaan hän on varma, että käyrä oli normaali. Hän ei tekisi niin yksinkertaista virhettä. 

Asianajaja David Ransom saa jutun hoitaakseen. Homma näyttää selvältä ja helpolta. Kunnes Kate paukkaa hänen toimistolleen ja vakuuttaa syyttömyttään. 

Pian esille nousee toinenkin sairaalakuolema ja David uskoo Katea. Mikä yhdistää kaikkia kuolleita ja onko Kate seuraavana listalla? Tietääkö hän jo liikaa?

"Todistit väitteesi perustelluksi, David sanoi asettaessaan kaksi kuumaa maitolasia keittiönpöydälle.

 - Siitä, että murha leikkaussalissa on mahdollinen. 

- Emme todistaneet mitään. Kate tuijotti höyryävää lasia. 

- Paitsi sen, että anestesian ylilääkärillä on sairas koira. Hän huokaisi. - Avery parka. Taisin säikäyttää hänet toden teolla."

Mielipide:

Tess Gerritsen osaa kyllä kirjoittaa viihdyttäviä kirjoja. 

Harlequin kirjaksi tässä oli minusta aika vähän romantiikkaa, mutta se ei oikeastaan haitannut - pidänkin Gerritsenin kirjoissa enemmän jännityksestä ja rikoksista. 

Ihan viihdyttävä, nopealukuinen ja paikoin jännittäväkin. Kirjan henkilöistä tykkäsin, kukaan ei ärsyttänyt ja jokainen oli realistinen. Henkilöitä ei ollut liikaa ja jokaisen muisti (tarpeeksi persoonallisia).

Loppuratkaisukin pääsi hieman yllättämään, tosin jäin miettimään kuka Katelle soitti varoituspuhelun. Murhaaja se ei ollut, eikä käsittääkseni toinen epäiltykään (sihisevä ääni olisi tunnistettu). Kertokaa, jos olette lukeneet ja tiedätte :)

Ei tämä Gerritsenin parhaimmistoon nouse, mutta sopiva kevennys tähän väliin. 

3/5

Huolet pois, elämä on helppoa - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 La vie est

facile, ne t'inquiéte pas

Bazar kustannus 2019

Suomentanut Päivi Pouttu- Deliére

Sivumäärä 316

Storytel äänikirja

Kesto 6h 51min

Lukija Anu Vilhunen

"Miten olin voinut taas antaa Felixille periksi? Hän onnistui jollakin ihmeen kaupalla vedättämään minua, ja keksi aina jonkin syyn tai rohkaisevan ajatuksen, jolla taivutti minut puolelleen. Joka kerta antauduin hänen suostuteltavakseen ja ajattelin, että ehkä jokin saattaisi saada minut tällä kertaa jopa ihastumaan. Tunsin Felixin läpikotaisin, mutta makumme oli aivan erilainen. "

Lyhyesti:

Jatkoa kirjalle Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia. 

Diane on palannut Pariisiin ja päättänyt unohtaa elämänsä Irlannissa. Hän on onnellinen pienessä turvallisessa yksiössään ja pyörittäessään omaa kirjakahvilaansa Felixin kanssa. Hän käy surkeilla treffeillä Felixin valitsemien tyyppien kanssa ja uskaltaa jo haaveilla rakkaudesta. 

Eräänä päivänä kirjakahvilaan saapuu Olivier. Olivier on huomaavainen, ystävällinen ja lempeä. Diane on onnellinen hänen kanssaan ja he alkavat seurustella. Olivier ei lähde karkuun kuullessaan Dianen menneisyydestä, vaan auttaa ja tukee häntä. 

Dianen onnelliseen elämään tulee kuitenkin särö tämän törmätessä sattumalta Edwardiin, jolla on valokuvanäyttely Pariisissa. Vanhat tunteet uhkaavat nousta pintaan ja sen lisäksi hän saa kuulla Abbyn sairastuneen vakavasti. Tulee jälleen aika matkustaa Irlantiin...

"Kahden seuraavan viikon ajan Olivier kävi melkein joka päivä kahvilassa katsomassa minua. Joskus hän kävi vain moikkaamassa, tai sitten hän jäi juomaan kupillisen kahvia tai lasillisen viiniä illalla töiden jälkeen. Näillä käynneillä hän ei kertaakaan pyytänyt minua treffeille tai lähestynyt minua fyysisesti. Hän antoi minun tottua läsnäoloonsa ja kesytti minua, ja se toimi; tarkkailin kaiken aikaa kuumeisemmin katua ja oikein odotin hänen tuloaan."

Mielipide:

Täytyy sanoa, etten ole pitänyt tämmöistä kevyttä, romanttista kirjallisuutta omana lajinani, mutta tästä tykkäsin. Ensimmäinen osa ei ollut yhtä vetävä kuin tämä, mutta tämä piti saada kuunneltua mahdollisimman nopeasti loppuun. Yleensä kuuntelen vain lenkkeilessä äänikirjoja, mutta tätä piti kuunnella ruokaa laittaessa ja mansikoita perkatessa. 

Diane kehittyi hienosti hahmona, aikuistui, eikä ollut enää niin surkea. Sähköinen jännite hänen ja Edwardin välillä toimi tässä hienosti, ja vaikka loppuratkaisun pystyi arvaamaan jo hyvissä ajoin, oli mielenkiintoista seurata, miten siihen päädyttiin. 

Huomasin muuten, että Onnellisilla ja tällä kirjalla oli eri suomentajat, en tiedä johtuiko kirjan vetovoima siitäkin, tämä ei ollut niin tönkkö kuin edellinen. Toki tässäkin tupakkaa (huom. tupakkaa, ei savukkeita) sytyteltiin tiuhaan tahtiin, mutta ei yhtä ärsyttävän usein - tai sitten siihen vain tottuu. 

Tämäkin siis oli mukavan lyhyt ja nopea kuunneltava, sopii pieneen romantiikan nälkään oikein hyvin. Kevyttä hyvänmielen kesälukemista. 

4/5

Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia - Agnés Martin- Lugand

Ranskankielinen alkuteos 2015 Les gens heureux lisent et boivent du café

Bazar kustannus 2018

Suomentanut Kirsi Tanner

Sivumäärä 336

Storytel äänikirja

Kesto  5h 4min

Lukija Anu Vilhunen

"Lähtiessään he metelöivät portaissa. Myöhemmin minulle kerrottiin, että he olivat hassutelleet autossa vielä silläkin hetkellä, kun kuorma-auto törmäsi heihin. Ajattelin, että he olivat kuolleet nauraen. Ajattelin, että olisin halunnut olla heidän kanssaan."

Lyhyesti:

Dianen aviomies, sekä tytär kuolevat auto-onnettomuudessa. Siitä on kulunut jo vuosi, mutta Diane on surun lamaannuttama. Hänen kahvilansa Onnelliset ihmiset lukevat ja juovat kahvia, on hänen parhaan ystävänsä, mutta surkean liikekumppaninsa Félixin harteilla. 

Eräänä päivänä Diane kyllästyy toisten paapomiseen ja vahtimiseen ja ottaa itseään niskasta kiinni. Sen sijaan, että hän lähtisi Félixin kanssa rentouttavalle lomamatkalle, hän pakkaa laukkunsa ja matkustaa yksin Irlantiin. 

Kolea ja sateinen Irlanti tuntuu ensin oudolta ja epäystävälliseltä. Hän ei myöskään tule yhtään toimeen mökkinaapurinsa Edwardin kanssa. Hän jopa pelkää tätä hieman. 

Pikku hiljaa Diane alkaa saada elämästä jälleen kiinni, eikä Edwardkaan ole niin pelottava, kuin hän aluksi kuvitteli...

"Olin juuri tullut suihkusta. Se oli ollut pitkä, tulikuuma ja rentouttava. Seisoin alasti peilin edessä ja tarkastelin vartaloani. Siitä oli jo pitkä aika, kun olin viimeksi kiinnittänyt siihen huomiota. Se oli sammunut Colinin kuollessa. Edward oli saanut sen eilen heräämään lempeästi. "

Mielipide:

Mukavan leppoisa, lyhyt ja nopeasti kuunneltu kirja. 

Varsin surullisen alun jälkeen tarina lähti rullailemaan mukavasti eteenpäin. Persoonalliset henkilöt, vaihtuvat maisemat ja etenevä kerronta takasivat sen, että tämän parissa viihtyi. 

Se, mikä minua tässä häiritsi, oli Dianen jatkuva riitely Edwardin kanssa. Alusta asti sen arvasi, että heidän välilleen kehkeytyy jotain, mutta se turhanpäiväinen riitely oli lapsellista ja hieman itseään toistavaa ja alkoi jossain vaiheessa kyllästyttää. Jonkinlaista jännitettä heidän välilleen yritettiin rakentaa, mutta minä en ihan saanut siitä kiinni. 

Samaten muutamaa muutakin asiaa toistettiin turhan usein (jatkuva savukkeiden sytyttely, suukottelu ohimoille...). 

Minusta oli myös hassua, että kirjan nimi oli sama kuin Dianen kahvilalla, mutta kahvila olikin sitten hyvin pienessä roolissa. Vasta lopussa se pääsi oikeuksiinsa. 

Huomasin myös, että tälle kirjalle on jatko-osa, Huolet pois, elämä on helppoa. Voi olla, että kuuntelen sen jossain vaiheessa, sillä Dianen ja Edwardin tarina jäi kesken. Tässä siis kirja, kun kaipaat nopsaa ja helppoa luettavaa. 

3/5

Kellontekijän tytär - Kate Morton

Englanninkielinen alkuteos 2018 The Clockmaker's Daughter

Otava 2019

Suomentanut Hilkka Pekkanen ja Tuukka Pekkanen

Sivumäärä 556

Kirjasto

"Tulimme Birchwood Manoriin, koska Edward sanoi, että siellä kummitteli. Ei siellä vielä silloin kummitellut, mutta vain ikävystyttävä ihminen antaa totuuden estää häntä kertomasta hyvää tarinaa, eikä Edward suinkaan ollut ikävystyttävä. Rakastuin hänessä osittain juuri kiihkeään ja sokeaan uskoon kaikkeen, mitä hän teki. "

Lyhyesti:

Elodie on nuori arkistonhoitaja Lontoossa. Työssän hän törmää vanhaan nahkalaukkuun, jonka sisältö kiehtoo häntä suunnattomasti. Laukussa on kuva kauniista, nuoresta naisesta ja taiteilija Radcliffen luonnosvihko. Vihkosta löytyy kuva talosta, joka on Elodielle tuttu häen edesmenneen äitinsä tarinoista. 

Elodien pitäisi olla kiinnostunut tulevista häistään, mutta hän tempautuu selvittämään laukun ja sen sisällön historiaa. Hän saa kuulla enoltaan, että kuvan talo on olemassa ja matkustaa sinne. Siellä hän tapaa Jackin, joka jostain syystä haluaa auttaa häntä. Jackilla on oma tehtävänsä, hän etsii arvokasta korua, joka katosi kauan sitten...

Samaan aikaan kerrotaan tarinaa menneisyydestä. Taiteilijasta ja hänen muusastaan. Tapahtuu vain jotain kauheaa, joka muuttaa kaiken...

"Sataa, ja he ovat tulleet sisään. Tämä ei ole mikään pieni kuuro vaan myrskyn alkusoittoa. Olen katsellut koko iltapäivän, kuinka se on kerännyt voimaa joen yläjuoksulla kaukaisten vuorten yllä. Minun aikanani Birchwood Manorissa on ollut monta myrskyä. Olen tottunut siihen, miten latautuneeksi ilma muuttuu, kun säärintama vetää sitä puoleensa. Tämä myrsky tuntuu kuitenkin erilaiselta. Tuntuu siltä, kuin pian tapahtuisi jotain."

Mielipide:

Ensimmäinen Kate Mortonilta lukemani kirja. 

Toisaalta tykkäsin ihan todella paljon, toisaalta tässä oli ehkä vähän liikaa jo mutkia ja sivutarinoita (vaikka kaikki tietysti nivoutui lopulta yhteen, eikö muka yhtään mitään olisi voinut karsia?)  Sivuja kuitenkin oli ihan kiitettävästi. 

 Tarina oli kuitenkin todella kaunis, ihanan maalaileva ja tunnelmallinen. Salaisuuksia riitti loppuun asti. Henkilöt olivat hyviä, vaikka heitä olikin paljon. Tykkäsin todella, todella paljon siitä, että kertoja oli kummitus. 

Vauhdikas kirja ei ollut, mutta sen ei tarvinutkaan olla. Se kulki mukavan leppoisasti eteenpäin. 

Romantiikkaa oli sopivasti, enimmäkseen kuitenkin hieman rivien välissä. 

Mukavan rauhallinen, rento kesälukeminen, upea tunnelma. 

Pisteitä pudotti kuitenkin tarinan hidas eteneminen, sekä se, ettei se ihan täysin saanut minua imaistua mukaansa. 

3/5

Kaviopolkka - Mari Timonen

Karisto 2005
Sivuja 213
(Kirjasto)

"Rakennukset näyttivät häpeileviltä kuin ihmiset pelastusarmeijan ruokajonossa. Päärakennus oli joskus ollut siniseksi maalattu, mutta maali oli lohkeillut ja talon pääväri oli nykyisin likaisen harmaa. Tiilikatto kasvoi sammalta, ränni repsotti osittain irti. Katolla oli kaksi piippua, joista toinen oli pahasti rapautunut ja kallellaan, harmaita laastinkimpaleita oli rapissut kattotiilien päälle. "

Lyhyesti:

Lilja, eli Lilli vuokraa yhdessä ystävänsä Pian kanssa huonokuntoisen Kyyhkysvuoren ratsastuskoulun. Koulun omistaja on päästänyt paikat rempalleen erottuaan ja alkoholisoiduttuaan. Lilli sitä vastoin näkee paikan potentiaalin ja haluaa toteuttaa unelmansa.
Hevosten lisäksi Lillin jaloissa pyörii 2- vuotias tyttö Veera, joka on seurausta romanssista Lontooseen lähteneen Ralen kanssa. Rale pitää yhteyttä lähinnä sähköisesti, kunnes ilmoittaakin eräänä päivänä tulevansa viikoksi Suomeen.
Talliarki ei pyöri ongelmitta. Raha on tiukassa, harmaita hiuksia aiheuttavat hölmöilevät ponit sekä juopunut paikan omistaja, joka uhkailee viikoittain häädöllä. Mieshuolilta ei myöskään voi välttyä. Sydän sykkii yhä villille Ralelle, eikä kukaan tunnu yhtä hyvältä yrityksistä huolimatta.

"Yritimme paahtaa voltteja ja laukannostoja parhaamme mukaan. Girgiisi tuntui luottavan minuun ja oli nykyisin erittäin oppivainen ja yhteistyöhaluinen. Se osasi pian nostaa myötälaukan ja volteistakin tuli joskus pyöreitä. Kesken ratsastuksen se ei riehaantunut edes tammoista. Ainoastaan korvan heilautus kertoi, että kiinnostava tapaus oli juuri menossa ohi."

Mielipide:

Heppatyttönä hevoskirjat kiinnostavat aina! Ja aikuisten hevoskirjoja on ihan liian vähän...
Kaviopolkassa tapahtumat etenivät nopeasti, välillä turhankin nopeasti. Monista asioista olisi voinut kertoa enemmän ja tarkemmin. Lisäksi välillä tuntui, että hevosten sijaan haikailtiin vain Ralen perään. Lilli itsessään oli ihan ok päähenkilö, tosin hänkin jäi aika pintapuoliseksi. Pia puolestaan oli hersyvän positiivinen hahmo, Alviina (juopunut tallinomistaja) aika turha ja Ralekin jäi etäiseksi.
Plussaa huumorista ja muutenkin iloisuudesta, vaikka kaikki ei helppoa ollutkaan.
Mitään suuria tunteita kirja ei herättänyt, eikä sisältänyt isompia juonenkäänteitä.
Helppo, leppoisa, mukava kirja. Hyvää vaihtelua dekkareiden jälkeen :)
3/5

Finale - Stephanie Garber (Caraval 3)

Englanninkielinen alkuteos 2019 Finale
WSOY 2019
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 403
E- kirja Storytel

"Jokaisessa tarinassa on neljä osaa: alku, keskikohta, melkein- loppu ja todellinen loppu. Ikävä kyllä kaikki ihmiset eivät saavuta todellista loppua. Useimmat antavat periksi silloin, kun tarina on kauheimmillaan ja kun tilanne tuntuu toivottomalta, vaikka juuri silloin toivoa tarvitaan kipeimmin. Ainoastaan sinnikkäimmät saavat todellisen loppunsa."

Lyhyesti:

Caravalin päätyttyä Valendassa Kohtalot vapautuivat korttipakasta ja Legend julistautui Valendan uudeksi hallitsijaksi.
Tella sai vapautettua äitinsä, joka nukkuu sikeää unta vankeutensa jäljiltä. Hän ja Scarlett odottavat kovasti äidin heräämistä ja vahtivat häntä vuorotellen. Heillä molemmilla on myös sydänsuruja, sillä Scarlettin Julian lähti antaakseen hänelle tilaa, eikä ole palannut. Tella puolestaan sai tietää, ettei mies, johon hän rakastui, olekaan todellinen. Silti he tapaavat unissa joka yö, kunnes tapahtuu jotain, mikä saa Tellan epäilemään miehen olevan pulassa.
Äidin herättyä myös Kohtalot heräävät ja alkavat havitella voimiaan takaisin. Tytöt eivät enää tiedä, keneen voivat luottaa, mikä on totta ja mikä ei. Kaikista uskomattomista salaisuuksista ja paljastuksista huolimatta tytöt taistelevat sinnikkäästi toistensa, totuuden sekä rakkauden puolesta ja ovat valmiita mittaviin uhrauksiin pelastaakseen sen, mikä on oikeasti tärkeää.

"Ihmiset synnyttävät meissä pakkomielteitä, omistushalua, himoa. Joskus hyvin harvoin kohtaamme ihmisiä, jotka herättävät meissä houkutuksen rakastua. Ne tarinat päättyvät aina huonosti. Rakkaus on meille myrkkyä. On mahdotonta yhtä aikaa rakastaa ja olla kuolematon. "

Mielipide:

Suosin yleensä fyysisiä kirjoja, mutta tämä sarja oli pakko saada päätökseen ja se onnistui E- kirjan muodossa.
Pidin sarjan lopetusosasta kovasti ja jännitystä kyllä riitti. Pienenä kritiikkinä sanottava, että vaatteiden kuvailua oli ehkä jo liikaa (kävi hyvin seläksi, että esimerkiksi Jacks pukeutui huolimattomasti, eikä olisi ollut joka kerta tarpeen kuvata hänen ryppyisiä housujaan ja kierossa olevia solmioita) sekä Tellan tiuskiminen ja kiukuttelu tuntui jo hieman lapselliselta. Plus että välillä itse ajattelin, että jos he vain puhuisivat toisilleen totta, asiat olisivat menneet paljon helpommin (sisarusten välistä rakkautta, luottamusta ja suhdetta kuvattiin paljon, mutta silti he valehtelivat toisilleen paljon). Ja toki onnellinen loppu täytyy olla, mutta nyt jäi vähän pliisuksi.
Mutta edelleen upean maaginen, Kohtalokkaan mielenkiintoinen, romanttisen kutkuttava sekä sopivan jännittävä teos. Tykkäsin ja nyt on oma mielikin rauhassa, kun sai sarjan päätökseen. Tyhjä olokaan ei jäänyt, vaan nyt voi hyvillä mielin aloittaa uutta kirjaa.
5/5

Valenda - Stephanie Garber (Caraval 2)

Englanninkielinen alkuteos 2018 Legendary
WSOY 2018
Suomentanut Kaisa Kattelus
Sivuja 376
(Kirjasto)

"Joissakin huoneissa piileskeli vuoteiden alla hirviöitä, mutta Tella oli varma, että äidin huoneessa lymysi lumous. Ilmassa väreili smaragdivaloa, aivan kuin siellä olisi kisaillut keijuja äidin ollessa poissa. Huoneessa tuoksuivat salaisista puutarhoista poimitut kukat, ja tuulettomanakin päivänä mahtavan katosvuoteen ohuet verhot leyhyivät. Katon sitriinikruunu tervehti Tellaa sointuvasti helisten, ja niinpä oli helppo kuvitella, että huone oli noiduttu portti toiseen maailmaan."

Lyhyesti:

Caraval järjestetään yleensä vain kerran vuodessa, mutta nyt edellisestä pelistä ei ole ehtinyt kulua kauaakaan. Uusi peli pelataan Valendassa, Meridiaanin keisarikunnan pääkaupungissa hallitsijan syntymäpäivän kunniaksi. Tällä kertaa peli on erilainen - se on nimittäin täyttä totta, ainakin Donatella Dragnalle.
Tella haluaa löytää vuosia sitten kadonneen äitinsä ja saadakseen lisätietoja hänen on voitettava Caraval ja paljastettava häntä auttaneelle rikolliselle salaperäisen Legendin henkilöllisyys. Tehtävä on kaikkea muuta paitsi helppo. Pakkaa sekoittavat myös murhanhimoinen kruununperijä, synkkä Dante sekä kostonhimoiset Kohtalot, jotka haluavat tulla vapautetuiksi. Lopulta Tellan harteilla onkin suuria päätöksiä ja uhrauksia, jotka voivat viedä hänen tai jonkun muun rakkaan hengen - tai tuhota Legendin ja Caravalin sekä vapauttaa jotain, jonka kuuluisi pysyä vangittuna.

"Tella väitti, ettei kaivannut rakkautta, sanoi mielellään, että rakkaus ottaa ihmiset vangiksi, hallitsee heitä, repii heidän sydämensä riekaleiksi. Mutta itse asiassa hän tiesi myös, että rakkaus parantaa ja liittää ihmisiä yhteen, ja kaipasi sitä syvällä sisimmässään enemmän kuin mitään muuta. Tella oli ottanut vastaan kortit, jotka hänelle oli jaettu, ja tehnyt niistä oman kohtalonsa, koska se oli ollut ainoa suojautumiskeino äidin lähdettyä. Mutta jos hän päättäisi hylätä korttien povaaman tulevaisuuden, hän voisi ehkä luoda itselleen toisenlaisen kohtalon. Sellaisen, missä hänen ei tarvitsisi pelätä rakkautta."

Mielipide:

Ihan mieletöntä. Rakastin sarjan ensimmäistä osaa ja rakastin tätä kakkososaa vielä enemmän!
Ihan huikeaa. Henkilöt olivat jo pääosin tuttuja, joten tarinaan sukeltaminen oli vaivatonta. Caravalin maagisuus ja salamyhkäisyys imaisi minut heti mukaansa ja tarinaa oli vain pakko ahmia eteenpäin. Pelottavat kohtalot toivat huimaa lisämakua tarinaan ja kiihkeää romantiikka ei puuttunut - tämä sopii hyvin myös aikuiselle lukijalle, sillä päähenkilöistä ei huomaa heidän olevan nuoria. Olin jotenkin kuvitellut Tellan täysi-ikäiseksi, mutta kirjan lopussa hänen mainittiin olevan vasta 16- vuotias. Olisin ollut kyllä tyytyväinen, jos ikää ei olisi mainittu, se hieman muutti suhtautumistani henkilöihin ja tarinaan.
Pidin kaikista henkilöistä ja jokainen kehittyi mukavasti. Dantesta paljastui uusia puolia, joita kaipasinkin jo ykkösosan lopussa. Tella oli mielenkiintoinen ja rohkea päähenkilö, Scarlett pyöri tässä kirjassa taustalla, mutta kuitenkin mukana ja kehittyneenä.
Pidin kirjassa kaikesta, taas. Värit, tuoksut, tunteet - kaikki välittyivät upeasti tekstistä ja jäivät kaipaamaan lisää. Hyvän kirjan loppuminen jättää tyhjän olon - nyt uuden kirjan aloittaminen on vaikeaa ja sarjan kolmas- ja viimeinen osa on vielä ulottumattomissani. Kunpa saisin sen pian hyppysiini!
Aivan ihana, en voi muuta sanoa.
5/5

Kadonneiden tavaroiden vartija - Ruth Hogan

Englanninkielinen alkuteos 2017 The Keeper of Lost Things

Bazar kustannus 2020

Suomentanut Susanna Tuomi- Giddings

Sivuja 355

Arvostelukappale, kiitos!

"Charles Bramwell Brockley matkusti yksin ja ilman lippua London Bridgen asemalta kello 14.42 lähteneessä junassa kohti Brightonia. Junan jarruttaessa Haywards Heathin asemalla Huntley & Palmers- keksipurkki, jonka sisällä hän matkusti, liukui vaarallisesti kohti penkin reunaa. Mutta juuri kun purkki oli pudota vaunun lattialle, huomaavainen käsipari nosti sen turvaan. "

Lyhyesti:

Nelikymppinen Laura työskentelee iäkkään kirjailijan, Anthony Peardewin, apuna. Samalla hän pakenee itseään ja entistä elämäänsä. 

Anthonylla on kirjallisuuden lisäksi toinenkin työ - hän kerää löytämiään, toisten kadottamia tavaroita ja säilöö ne tarkasti työhuoneeseensa. Hän on joskus kadottanut itse jotain todella tärkeää ja toivoo tällä tavoin auttavansa sekä itseään että muita. 

Samalla kerrotaan tarinaa nuoresta Eunicesta, neljäkymmentä vuotta sitten.  Hän on menossa työhaastatteluun, muttei voi kuvitellakaan, kuinka tuo haastattelu tulee vaikuttamaan hänen elämäänsä. 

"Laura oli tullut töihin tavalliseen aikaan, ja koska talo oli ollut tyhjä, hän oli olettanut Anthonyn lähteneen kävelylleen. Outo tunne ei kuitenkaan jättänyt häntä rauhaan vaan koputti häntä vähän väliä olkapäähän. Hän meni keittiöön laittamaan kahvia ja koetti olla kiinnittämättä tunteeseen huomiota. Koputus kävi kuitenkin nopeammaksi, äänekkäämmäksi, kovemmaksi. "

Mielipide:

Mukava ja leppoisa kirja.
Ei nyt mitenkään hurjan erityinen tai mieleenpainuva, mutta kokonaisuutena viihdyttävä lukukokemus. Hippunen taikaa ja ripaus romantiikkaa. Kaikki kietoutui lopulta hempeällä tavalla yhteen ja jätti hyvän mielen. Feel good- romaani kuvaa tätä kyllä oikein hyvin.
Kirjan henkilöt olivat ihan ok, mikään ei ärsyttänyt, mutta ei oikein jäänyt mieleenkään. Poikkeuksena Päivänpaiste. Downin syndrooma tai kehitysvammat yleensäkään eivät ole tulleet kovin usein vastaan niissä kirjoissa, mitä olen lukenut. Mukavaa vaihtelua ja Päivänpaisteen nimi oli oikein osuva iloiselle neidille.
Ehkä olisin kaivannut tällaiseen romanttiseen kirjaan hitusen enemmän sähköä Lauran ja uuden miehen välille. Romantiikkaa sinänsä oli sopivasti ja oli mukava, ettei sitä oltu liioiteltu - mutta silti lukijalle (tai ainakaan minulle) ei ihan välittynyt se rakkaus, joka heidän välillään vallitsi. Se vain oli.
4/5

Viesti mereltä - Nicholas Sparks

Englanninkielinen alkuteos 1998 Message in a bottle
Suomentanut Arja Kantele
WSOY 1999
Sivumäärä 327

Kirja sopii Merikirjahaasteeseen. 
Pohjoinen lukuhaaste kohta 24: umpimähkään valittu kirja (kirpparilöytö nimen perusteella)

"Pullo heitettiin veneestä leppeänä kesäiltana muutama tunti ennen sateen alkua. Se oli helposti särkyvä, niin kuin pullot yleensäkin ja olisi pirstoutunut pudotessaan maahan jo alle metrin korkeudelta. Mutta tiiviisti suljettuna ja vesille laskettuna tästäkin pullosta tuli yksi merikelpoisimmista ihmisen tuntemista esineistä. "

Lyhyesti:

Theresa on yli kolmikymppinen yksinhuoltaja, joka kirjoittaa kolumneja lehtiin. Hän lähtee hyvän ystävänsä Deannan kanssa lomalle Cape Codiin, kun hänen poikansa Kevin viettää useamman viikon kesästä isänsä kanssa. Theresa on eronnut miehestään Davidista pari vuotta sitten ja vaikka miehen petos kirpaiseekin yhä, ovat he nykyään ihan ok väleissä.
Theresa on aamulenkillä rannalla, kun hän löytää rantaan ajautuneen pullon. Pullossa on kirje, jonka sisältö saa Theresan kyyneliin.
Mutkien kautta Theresa löytää muitakin koskettavia kirjeitä ja Deannan yllyttämänä hän lähtee etsimään kirjeiden salaperäistä kirjoittajaa, Garrettia.
Theresa ei aavistakaan, kuinka kirjeet mullistavat hänen elämänsä...

"Mies hikoili aamupäivän kuumuudessa, ja kosteus oli paikoin imeytynyt hänen paitansa läpi. Sen hihat oli revitty pois, joten käsivarren tiukat lihakset näkyivät paljaina. Miehen kourat olivat tuhriintuneet johonkin mustaan, kaiketi öljyyn, ja sukeltajankello hänen ranteessaan oli naarmuinen ja kulunut. Hän näytti mieheltä, joka vietti melkein kaiken aikansa veden äärellä. "

Mielipide:

Tällainen "pelkkä romantiikka" ei ehkä ole ihan minun kirjallisuudenlajini.
Pidän romantiikasta, mutta mukana täytyy olla jotain muutakin.
Viesti Mereltä oli kauniisti kirjoitettu, kohtalokas tarina, jota oli helppo ja nopea lukea. Odotin kuitenkin koko ajan, että tapahtuisi jotain enemmän. Vaikka kirja omalla tavallaan pitikin otteessaan, ei se vanginnut minua kokonaan tai saanut omia tunteitani vietyä mukanaan.
Olen ehkä lukenut liikaa jännäreitä, kun odotin koko ajan miehen olevan joku mustasukkainen takertuva sekopää 😂 Minua nimittäin välillä todella ärsytti Garrettin takertuvuus ja "en voi elää ilman sinua" meininki. Se kaikki oli tarkoitettu romanttiseksi, mutta...
Theresa oli ihan ok hahmo, pääosin järkevä ja tavallinen tyyppi, jonka sydän on kertaalleen särjetty. Pieni epäluottamus ja epävarmuus oli kuvattu aidosti.
Millaisen arvosanan antaisin kirjalle, joka on ihan ok luettavaa, mutta ei kuitenkaan herätä sen suurempia tunteita? Kirja ei ole huono, mutta ei mielestäni loistavakaan.
3/5

Seitsemän sisarta- Lucinda Riley

Englanninkielinen alkuteos 2014 The Seven Sisters
Bazar 2017, suomentanut Hilkka Pekkanen
Sivuja 678

"Muistan aina, missä olin ja mitä tein, kun sain kuulla isäni kuolleen. Istuin vanhan koulutoverini Jennyn kaupunkitalon kauniissa puutarhassa Lontoossa Margaret Atwoodin Penelopeia avattuna mutta lukemattomana sylissämi ja nautin kesäkuisesta auringonpaisteesta sillä aikaa, kun Jenny oli hakemassa poikaansa lastentarhasta. "

Lyhyesti:

Maia D'Aliése on vanhin kuudesta sisaruksesta. Hän on vierailulla Lontoossa ystävänsä luona, kun hän saa kuulla adoptioisänsä menehtyneen. Hän palaa kotiinsa Atlantikseen, jonne saapuvat myös hänen siskonsakin. Miljonääri Papa Saltin kuolema surettaa ja järkyttää tyttöjä, etenkin kun hänet on jo haudattu kaikessa hiljaisuudessa kenellekään kertomatta. Maia ja muut adoptoidut tyttäret saavat kirjekuoret, jotka sisältävät vihjeen heidän alkuperästään.
Kirje ja muutama muu sattuma vievät Maian Rio de Janeiroon. Hän tapaa vanhuksen, joka todennäiköisesti on hänelle sukua mutta ei suostu kertomaan Maialle mitään. Avukseen Maia saa kirjailijan, jonka teoksen Maia on kääntänyt. Yhdessä he alkavat selvittää Maian tarinaa - ja tarina viekin heidät 1920- luvun Rioon sekä Pariisiin. Tarinan keskiössä on kuvankaunis Izabela, joka on isänsä tahdosta kihlautunut miehen kanssa jota ei rakasta.

"Jätin omani viimeiseksi, sillä minua melkein pelotti saada tietää, mitä siinä luki. Kun sain käännöstyön valmiiksi, vedin syvään henkeä ja luin koko lauseen kerralla. 
- Älä koskaan anna pelon päättää kohtalostasi. 
Nämä kuusi Papa Saltin sanaa osuivat naulan kantaan kuvauksessaan minusta ja luonteestani."

Mielipide:

Minäkin tartuin kirjaan, joka on jakanut hurjasti mielipiteitä. Toiset ovat rakastuneet sarjaan suuresti, toisen ovat ihmetelleet sen suosiota - minä kuulun jälkimmäisiin.
Toki kirjan idea on upea, kaunis ja salaperäinen. Hieman epämääräinen kuolema, mahdollisuus selvittää oma sukunsa, kaunis historiallinen tarina... Mutta totetus? Ennalta-arvattavaa viihdekirjallisuutta.
Kieli oli ihan kaunista, kevyttä ja helppoa. Eniten pidin Izabelan elämästä kertovista osuuksista, vaikkakin sieltä se ennalta-arvattavuus ponnahti esiin (jos kaunis nuori nainen, joka on kihlautunut vasten tahtoaan, lähtee matkalle Pariisiin, mitä luulette tapahtuvan? No rakastuvan tietysti... Ja mitä siitä seuraa? No arvaatte varmasti). Maia oli henkilönä ihan ok.. Elämän kolhima, varautunut nainen, joka on tottunut pitämään siskoistaan huolta.. Ei mitenkään hurjan mielenkiintoinen tyyppi, vaikka pieni paljastus hänestäkin lopussa tuli.
Sarjan aloitusosa jätti kuitenkin vielä paljon auki (Papa Saltin todellinen kohtalo, seitsemäs sisar sekä minua kiinnostaa Cecen ja Tähden välinen yhteys), joten voi olla että sopivan hetken tullen tartun seuraavaankin osaan. Nyt välissä täytyy kuitenkin lukea jotain muuta.
3/5

Ikuisesti, siskoni - Katri Alatalo

Gummerus 2019
Sivumäärä 471
Arvostelukappale, kiitos!

"Tässä lehdossa tammet ovat valtavia ja ikivanhoja. Niiden rungot kaartuvat kuin pyöreät linnantornit, jotka kohoavat taivasta kohti. Oksat työntyvät kauas joka suuntaan, puiden painavat käsivarret, joista alimmat iskevät kyynärpäänsä maahan asti. Jokainen tammi on kuin oma metsänsä, kokonainen maailma, jota ruskea kyhmyinen runko kannattelee ja tummanvihreä lehvästö suojelee taivaan kupolina. Kaarnassa on kämmenensyvyisiä halkeamia, ja sammal kiipeää verhoksi runkojen alaosaan niin että on vaikea sanoa, missä puu loppuu ja missä maa alkaa."

Lyhyesti:

Caitriona, uuden ajan druidi, vaeltaa oppilaansa Gillyn kanssa. He saapuvat Dun Eirichiin ja pyytävät kuninkaalta lupaa auttaa kuolettavaan Varjotautiin sairastuneita ihmisiä. He joutuvat lopulta pakenemaan ja kohtaamaan totuuksia, pahimpia pelkojaan.
Samalla kerrotaan tarinaa Caitrionan lapsuudesta ja menneisyydestä. Perheen suuresta salaisuudesta, kateudesta, toiveista, petoksesta, kirouksesta. Jumalista, druideista, samhnaista. Peloista ja rakkaudesta.
"Voiko totuuden selvittämisestä sairastua? hän mietti sinä iltana viltin alla maatessaan. Mutta hän ei puhunut ajatuksiaan ääneen, ei sanaakaan Cynbelistä. Ehkä jos hän olisi huutanut kaiken ääneen heti silloin, puhuminen olisi ollut helpompaa. Mutta hän ei puhunut, ja salaisuus alkoi saman tien tehdä pesää hänen sisälleen."
Juonta on hyvin vaikea kuvata paljastamatta liikoja. Kirjan takakansi kertookin mielestäni kaiken oleellisen: "Kelttiläisistä myyteistä ammentava Ikuisesti, siskoni on huikaiseva kertomus sisaruudesta, aikakausien kuohujen yli kantavasta rakkaudesta ja kohtalokkaasta petoksesta, joka saa kuolemankin sijoiltaan."

"Viileinä iltoina Cat vetää druidin kaavun ylleen, vaikka hän ei ole varma mikä on: druidi, samhnai vai pelkkä luonnoton kuolematon olento, joka on leikelty palasiksi liian monta kertaa. Näkymättömät arvet kutisevat hänen ihollaan, ja levottomat kädet eksyvät rinnalle tunnustelemaan sydämen iskuja. Onko se tosiaan hänen sydämensä, onko tämä enää hänen kehonsa, edes hänen mielensä, vai onko hän muuttunut jo liikaa ja vaihtunut kokonaan toiseksi?"

Mielipide:

En ole lukenut Katri Alatalon tuotantoa aiemmin, mutta Ikuisesti, siskoni teki suuren vaikutuksen.
Todella kauniisti kirjoitettu, ihanan haikea, mukaansatempaava tarina jossa kaikki oli kohdallaan.
Kirja lumosi minut heti ensimmäisellä sivulla, imaisi mukaansa ja viipyi ajatuksissa silloinkin, kun piti tehdä jotain ihan muuta. Tämän halusi ahmaista heti kerralla, täytyi saada tietää mitä seuraavaksi tapahtuu.
Mielenkiintoinen, tunteikas, täydellisen upea lukukokemus. Tämä pääsee ehdottomasti omien suosikkieni joukkoon, kärkipäähän. Tämä on kirja, joka tekee lukemisesta seikkailun.
Pidin jokaisesta kirjan hahmosta. Vaikka Cat kantoi mukanaan valtavaa syyllisyyden taakkaa, se ei mennyt liiallisen itsesäälin puolelle vaan tunteet kuvattiin hyvin osuvasti, koskettavasti.
En keksi kirjasta mitään kritisoitavaa, pidin ihan kaikesta.
Jos siis pidätte fantasiasta, joka vie jalat alta, pihistää yöunet ja saa ajatukset palaamaan tarinaan uudestaan ja uudestaan - lukekaa Ikuisesti, siskoni.
5/5