Exitus - Painajainen - Toni Aho

 Lind& Co 2019
Exitus osa 2
Storytel äänikirja
Kesto  5h 58 min
Lukija Hanna Saari

Exitus- Painajanen jatkaa sarjaa siitä mihin viimeksi jäätiin. 
Oudot kuolemantapaukset Nälviän terveyskeskuksen vuodeosastolla ihmetyttävät Millaa. Hän alkaa tutkia niitä tarkemmin ja huomaa niiden lisääntyneen tiettynä ajanjaksona. Samalla häntä mietityttää omituinen symboli, johon hän on pari kertaa törmännyt työpaikallaan. 
Onko kuolemilla ja symbolilla jotain tekemistä lahkon kanssa, joka toimi paikkakunnalla vuosia sitten? Ja jos on, niin mitä? Ja keneltä Milla voisi asiaa kysellä, kun tuntuu että asioista halutaan vaieta.. 
Stressi ja kiire väsyttävät Millaa ja hän joutuu jopa epäilemään omaa mielenterveyttään. Asioita ei suinkaan helpota alkoholisoitunut äiti, joka säntää juovuksissa Millan työpaikalle... 
Onneksi apua on tarjoamassa komea kollega, jonka kanssa Millan on helppo jutella. Pääsisikö hän viimeinkin eksästään yli ja olisiko hän valmis hyväksymään myös onnea elämäänsä?

Ihan mielenkiintoinen jatko-osa. 
Nyt päästiin jo vähän syvemmälle Millan elämään ja muutkin tarinan henkilöt kävivät tutummiksi. Sama mielenkiintoinen lääkäritermistö pysyi ja onkin mukava päästä sairaalamaailman arkeen mukaan. 
Minulla on jokin aavistus, mitä tässä seuraavaksi tapahtuu - saa vain nähdä onko tarina niin ennalta-aavistettava kuin kuvittelen vai piileekö tässä jokin juju. 
Ei tämä vieläkään maailman säväyttävin ole, mutta ihan viihdyttävä kyllä. Tämän olisi kyllä ihan hyvin voinut tehdä yhdeksi pitkäksi teokseksi, en ymmärrä miksi se on pitänyt jakaa kolmeen osaan. 

3/5

Exitus - Ensimmäinen kuolema - Toni Aho

 Atrain& Nord 2017
Sivumäärä 378
Exitus osa 1
Storytel äänikirja
Kesto 5h 34min
Lukija Hanna Saari

Nuori lääkärikandi Milla Vartiainen saa kesätyöpaikan pienen Nälviän kunnan terveyskeskuksesta. Työ on rankkaa, eikä asiaa helpota lainkaan koppava seniorikollega joka neuvomisen sijaan lyttää Millan toimintaa. 
Myös Millan henkilökohtaisessa elämässä kuohuu; Milla on mielenterveyskuntoutuja, jolla on takanaan rankka osastojakso. Terapia kaksi kertaa viikossa auttaa, mutta entisen poikaystävän paluu sekä kovasti alkoholiin menevän äidin arvostelu ottaa koville. 
Kun työpaikalla sitten sattuu kuolemantapaus, joka ei voi Millan mielestä olla luonnollinen, on vyyhti valmis. Onko uravalinta sittenkään järkevä?

 Otin tämän kuunteluun lähinnä kirjan pituuden (lyhyyden) vuoksi. Nopeasti kuunneltu, mutta tarina jäi tosiaan aivan kesken ja sarjaan on vielä kaksi osaa.
Pidin kirjassa siitä, että siinä oli paljon teoriaa ja tietoa ja asiat oli selitetty selkeästi. Ehkä paikoin vähempikin olisi riittänyt, mutta tietyissä kohdissa se vain lisäsi mielenkiintoa. 
Tämä ensimmäinen osa ei muutoin tehnyt sen suurempaa vaikutusta, tavalliset henkilöhahmot, hippunen jännitystä, tarkkoja lääketieteellisiä kuvauksia. Kuitenkin pieni koukku jäi ja olen jo aloittanut sarjan toisen osan kuuntelun. Minua ehkä eniten kiinnostaa päähenkilö Millan mielenterveysongelmat ja se, pystyykö tähän lopulta luottamaan. 

3/5

Penikka - Henry Aho

Atrain& Nord 2020

Sivuja 256

Kirjasto

"-Missä vitun korvessa se oikein on? 

- Ei ole enää pitkä. Puolisen kilometriä. Ja voisit vähän siistiä tuota suutasi, mies vastasi ja potkaisi polulla lojuvaa käpyä. Käpy osui kuusen kylkeen ja sai aikaan pienen kolahduksen, jonka ympäröivä metsä pehmensi. Kenkien alla rapisivat neulaset ja kuivuneet oksat."

Lyhyesti:

Tomppa on juuri vapautunut vankilasta, jossa hän on istunut seitsemän vuotta. Häntä on odottamassa vaimo Sari sekä teini-ikäiset kaksostytöt Tiina ja Liina. Sari on perinyt kuolleen veljensä mökin Vaasan saaristossa ja perhe aikoo muuttaa sinne. Tomppa aikoo hyvittää toilailunsa ja viinankin hän on jättänyt. Nyt on aika viettää aikaa perheen kanssa. 

Mökin naapurissa asuu omituinen mies. Mies yrittää elää mahdollisimman luonnollisesti, syö metsän antimia ja vieroksuu kaupassa käyntiä. Mies ei pidä ulkopuolisista ja häiriintyy uuden perheen läsnäolosta. Hän tekee kiusaa ja ärsyttää lyhytpinnaista Tomppaa tahallaan. 

Tompan pinna on kireällä, eikä mene kauaakaan, kun korkki napsahtaa taas auki. 

Tilanne muuttuu todella pahaksi, kun Sari saa työtarjuksen ulkomaille...

"Minä raivosin, huusin ja itkin. Avasin tuuletusikkunan, että vaimoni varmasti kuulisi solvaukseni. Miksi hän oli palannut, näin pitkän ajan jälkeen? Olin luullut päässeeni hänestä lopullisesti eroon. Niinhän minä tosin olin luullut jo silloin, kun olin muurannut hänet grilliin. "

Mielipide:

Olen lukenut muitakin Henry Ahon kirjoja ja pitänyt niistä. Olin siis aika innoissani, kun huomasin tämän uutukaisen kirjastossa ja nappasin sen heti luettavakseni. 

Kirjan takakannessa kuvataan kirjaa "vahvatunnelmaiseksi ja juonenkäänteillään yllättäväksi kauhuromaaniksi". Nyt olen kyllä eri mieltä. 

Vahvatunnelmainen, joo. Mutta yllättävä? Kauhu? Ei, ei. 

Minun oli pakko ottaa tämä kirja vitsinä, huumorilla. Muuten en oikein osaisi olla tästä mitään mieltä. 

Mitään yllättävää tässä siis ei ollut, kaikki paljastettiin sitä mukaa kun tarina eteni. Mitään pelottavaakaan tässä ei ollut. Naapuri olisi voinut olla pelottava, jos koko ajan ei olisi kuvattu hänen ulostusreissujaan kompostilla tai masturbointejaan milloin millekin. 

Samaten olin kyllä pettynyt muihinkin kirjan hahmoihin. 

Onneksi tämä oli nopea lukea. Ja kai tän oli tarkoitus olla... tämmöinen vitsi, jota en ihan älynnyt? Olen hieman pettynyt.

Plussaa kiehtovasta kannesta. 

2/5

Tutkimattomilla vesillä & Paluu Uppelukseen - Henry Aho

Tutkimattomilla vesillä
Reuna kustantamo 2017
Sivuja 119

Paluu Uppelukseen
Reuna kustantamo 2019
Sivuja 131

Molemmat kirjat sopivat Merikirjahaasteeseen.

Tutkimattomilla vesillä käynnistää Hukkunuiden laakso- sarjan. Päähenkilönä on 12-vuotias Roni, joka rakastaa kirjoittamista ja elämää mökillä meren lähellä.
Roni on hieman erilainen kuin muut. Lapsuudessaan hän joutui onnettomuuteen, jonka seurauksena hänen liikkumisensa ja puheensa takkuilevat. Muutoin hän on sama reipas ja rohkea poika kuin aina ennenkin.
Eräänä päivänä Roni lähtee etsimään edesmenneensä vaarin vanhaa katiskaa. Myrsky yllättää ja hän ajautuu pienelle saarelle. Saarella on omituinen pajukaari, joka on portti toiseen maailmaan.
Roni joutuu Hukkuneiden laaksoon. Hän on Kulkija, elävä hukkuneiden joukossa. Hän saa ystäväkseen merikapteeni Simin sekä tämän kauniin tyttären Sateen. He ajautuvat hurjiin seikkailuihin ja mikä parasta - tässä toisessa maailmassa Roni on taas täysin terve.

"Roni sulki vihon ja katsoi merta. Oli jännittävää kuvitella, mitä vesi saattoi tuoda mukanaan. Merenpinta oli pelkkää vellovaa liikettä, mutta koskaan ei voinut tietää mitä oli pinnan alla, piilossa kaikkien muiden paitsi kalojen katseilta. Roni oli usein kuvitellut erilaisia otuksia vaanimaan aivan pinnan tuntumaan. "

Sarjan toinen osa, Paluu Uppelukseen, jatkaa Ronin tarinaa. Edellisen kirjan lopussa Roni palasi takaisin omaan maailmaansa. Nyt hänellä on kova kaipuu takaisin Uppelukseen, hukkuneiden ystäviensä luo.
Roni täyttää 13 vuotta ja toivoo vanhemmiltaan lahjaksi retkeä pikku saarelle, jossa salaperäinen pajukaari sijaitsee. Vanhemmat lähtevät mukaan ja he kulkevat kaaren läpi - he eivät tosin pääse ystäviensä luo, vaan vaaralliselle Luurankosaarelle.
Sateen lahjoittaman korun avulla Roni ja Sade löytävät taas toisensa. Retki Hukkuneiden laaksoon muuttuu koko ajan hurjemmaksi ja jännittävämmäksi. Kuinka Ronin vanhemmat suhtautuvat paikkaan ja sen asukkaisiin? Kuinka Ronin ja Sateen suhde kehittyy? Mitä taikaa laaksossa on, kun Ronin vaivat paranevat myös oikeassa maailmassa?

"Kapteenin tytär Sade seisoi suuren purjelaivan keulassa ja tähysi merelle. Aluksessa oli upea keulakuva, mutta sen kauneus kalpeni Sateen rinnalla. Hänellä oli valkoinen mekko yllään, silmät olivat sirrillään, huulet tiukkana viivana. Silmistä kuvastui rohkeus ja päättäväisyys. Sen vuoden aikana, kun he olivat olleet pois kotoaan, Sade oli oppinut paljon. Hänestä oli tullut urhea. "

Mielipide:

Olen elämäni aikana lukenut paljon nuorten, erityisesti nuorten aikuisten kirjoja. Nämä kirjat listaan itse ihan puhtaasti nuorten kirjoiksi, alle 15- vuotiaille sopiviksi. Kirjojen pituus, kielen yksinkertaisuus ja tapahtumien nopea tahti sopivat hyvin nuorille lukijoille. Jos siis kaipaat tai haluat vinkata jollekin seikkailusta, fantasiasta ja hitusen nuorten romantiikasta, nappaa nämä :)
Pidin kovasti kirjan aiheesta - nuori, vammautunut poika joutuu uskomattomiin seikkailuihin ja saa kokea olevansa taas kunnossa. Uusi, salaperäinen maailma kuolleille. Merirosvoja, merenneitoja ja merihirviöitä. Jännittävää!
Juonipaljastus!
(Itse hieman petyin, kun Roni parani yhtäkkiä vammoistaan käytyään Uppeluksessa. Itse olin jotenkin ajatellut sen olevan sarjan yksi tärkeistä kantavista tekijöistä - nuorten erilaisuus, hyväksyminen, sopeutuminen. Että erilaisuutta olisi käsitelty jotenkin lisää - tosin Paluu Uppelukseen loppui siten, että jatkoa on todennäköisesti luvassa, joten sitähän ei yhtään tiedä mihin suuntaan tarina taas kääntyy)
Tutkimattomilla vesillä oli paikoin mielestäni hieman tönkkö. Paluu Uppelukseen oli siihen verrattuna paljon sulavampi, sujuvampi. En osaa sanoa, mikä eron teki. Muuttuinko kirjoitustyyli vai oliko kyse vain erilaisesta kerronnasta? Helpottiko se, että taustatarina oli jo tuttu?
Ja yksi kritiikki; 12- vuotiaalle juotetaan olutta! Ei, ei, ei... Itse toivoisin aina nuorten kirjoilta sitä, että niissä kannatettaisiin viisaita valintoja. Olisipa Roni ollut viisas ja kieltäytynyt... Vaikka tämä on vain kirja, niin millaisen kuvan se antaa vaikkapa sille 12- vuotiaalle nuorelle lukijalle?
Noh, jos ei anneta pikkuasian häiritä, kirjat olivat oikein mukavia. Kyllä minä näitä uskaltaisin suositella nuorille lukijoille :)

Tutkimattomilla vesillä 3/5
Paluu Uppelukseen 4/5

Arvet - Henry Aho

Reuna kustantamo 2015
Sivumäärä 302

"Raskaat kyyneleet sulattivat mustan ripsivärin ja kuljettivat sitä vaaleita poskia pitkin muumityynyliinaan painettujen sadepisaroiden joukkoon. Pienet muumipeikot torjuivat sadepisaroita keltavihreillä sateenvarjoilla, mutta kyyneleitä ne eivät pystyneet torjumaan. "


Lyhyesti:

Romaani kiusatuista.
Laila muuttaa Vaasasta pikkukylä Teuvalle. Kaikki tuttu jää taakse, ystäviä on ikävä. Hänellä on kuitenkin hyvät välit vanhempiinsa, vaikka isä tekeekin paljon töitä ja äiti on välillä ajatuksissaan bonsai- puiden keskellä. Uuteen yläkouluun tutustuminen ei olekaan niin mutkatonta, kuin hän oli kuvitellut. Lailan erilainen mutta kaunis ulkonäkö aiheuttaa kateutta ja kiusaamista. Haukkumista, tavaroilla heittelyä, tönimistä, nolaamista... Iloinen ja aurinkoinen Laila muuttuu entisen itsensä varjoksi..
Jarkko on sietänyt kiusaamista jo kaksi vuotta. Hän jaksaa sillä ajatuksella, että on viimeinen vuosi yläkoulussa ja sitten hän pääsee lukioon pakoon kiusaajaansa. Kotonakaan ei ole helppoa - isä vertaa häntä jatkuvasti menehtyneeseen veljeen, joka loisti urheilusuorituksillaan. Jarkon hyvä koulumenestys ja kiinnostus kirjoittamiseen eivät auta missään mielessä.
Milla on vasta aloittanut yläkoulun. Hän tulee uskovaisesta perheestä, eikä aina ihan ymmärrä mitä ympärillä tapahtuu. Hänellä on kuitenkin ulkonäköpaineita ja ajautuu kokeilemaan äärimmäistä keinoa laihduttaakseen.
Tomilla menee lujaa. Hän on koulun kingi, jota pelätään ja kunnioitetaan. Häntä ei kannata ärsyttää, sillä hän osaa tehdä toisten elämästä yhtä helvettiä. Kotioloissa ei ole kehumista, kun ottovanhemmat ryyppäävät kaikki rahat ja Tomi on oman onnensa nojassa.
Tarina etenee vuorotellen näiden hahmojen kertomana.

"Hän mietti kaiken lopullisuutta. Sitä, että pieni asia voi kasvaa niin suureksi, että se muuttaa kaiken. Pahimmassa tapauksessa muutos on niin suuri, että se on lopullinen. Kuolemasta kun ei ole paluuta takaisin. "

Mielipide:

Todella hieno kirja, todella tärkeästä aiheesta.
Toivon todella, että moni nuori tarttuisi tähän ja miettisi, miten kohtelee muita. Miten se yksi pieneltä tuntuva sana tai teko voi muuttaa toisen elämää. Kuinka se voi jättää jälkeensä monenlaisia arpia.
Tässä oli käsitelty monipuolisesti kiusaamisen eri muotoja, sekä henkilöiden selviytymiskeinoja. Henry Aho oli kuvannut hyvin nuorten elämää ja tunteita ja teksti kosketti ja upposi myös tällaiseen vähän alle 3-kymppiseen lukijaankin. Vaikka henkilöitä oli monta ja välillä asioita tuli kerrattua jokaisen henkilön näkökulmasta, en minä ainakaan siitä häiriintynyt.
En itseasiassa nyt äkkiseltään edes muista lukeneeni muita kirjoja aiheesta. Toki monissa (etenkin nuorten-)kirjoissa kiusaaminen on osa muuta tarinaa, mutta tämä oli todella vahva tarina juuri kiusaamisesta.
Lukekaa :)
4/5

Ukko ja Hyrrä - Henry Aho

Arvostelukappale, Reuna Kustantamo
Sivumäärä 460

Pohjoinen lukuhaaste kohta 23: muistelmateos tai elämänkerta (otan hieman vapauksia tämän kohdan kanssa. Kirjassa on siis fiktiivisen hahmon elämäntarina. Oikeat elämänkerrat eivät oikein uppoa :)
Helmet 2019 kohta 39: Ihmisen ja eläimen suhteesta kertova kirja

Lyhyesti: 

"Ukko menee kiikkustuoliin, istuu, lataa piipun. Raapaisee, sytyttää, tuprauttaa, kiikuttaa.
Tiedätkös, on hyvä että elämässä on suruja. Ilman suruja ei olisi ilojakaan, tai jos olisi, ne olisivat arkipäivää, eivätkä sen vuoksi tuntuisi miltään. Elämä olisi kuin ilmapallo vailla ilmaa. Ilman vaihtelua ei ole riemua. En tiedä, onko tämä mitenkään yleinen mielipide, mutta se on minun. "

Ukko eli Viljasen Lauri on satavuotias mies, joka asustaa omassa kodissaan kaksin kissansa Hyrrän kanssa. Elämä on rauhallista, tasaista, yksinäistäkin. Onneksi on Hyrrä, jolle Ukko alkaakin kertoa elämäntarinaansa. On vuosi 1915 kun Lauri syntyy Luusinloukolle maataloon. Elämä siellä on karua, ei köyhää kuitenkaan. 
Ukko kertoo ensimmäisestä ystävästään Pekasta, vähäisestä koulunkäynnistään, maatalon töistä, armeijasta, sodista, naisista, laivaelämästä, ulkomaanmatkoista, kotiinpaluista. Tupruttelusta, viskistä, kirjoittamisesta, Luusinloukon lotinasta. Kertusta, Rakelista, Oscarista. Iloista, suruista, rakkaudesta, kuolemasta. 

"Siinä meinasikin nousta oikein kunnon tappelu, kun löin yhtä tielläni ollutta lehmää takapuolelle, kuten meillä täällä tapana on. Jumalauta mikä huuto alkoi kuulua. Miehet tulivat luokseni ja olivat hyvin uhkaavan näköisiä. Onneksi onnistuin poistumaan paikalta ennen kuin mitään ehti sattua. Kyllähän minä jo nykyisin tiedän, että Intiassa ei pidä missään tapauksessa mennä lyömään lehmää"

Mielipide:

Olin hyvin otettu, kun Henry Aho pyysi minua lukemaan kirjansa. En olisi muutoin luultavasti osannut tähän tarttua. 
Kirja oli hauska ja Ukko hahmona hyvin todellinen - pystyin niin kuvittelemaan vanhan miehen taloonsa kissan kanssa. Siellä se sinnikkäästi keittelee pannukahvia, tupruttelee piippua ja vastustaa hoivakotiin menoa. Tuuskaa tulen kanssa puusaunassa (ja toki sytyttää sen tuleen) ja sanailee kodinhoitajien kanssa. Kuitenkin niin leppoisa ja sympaattinen ukkeli :)
Olen positiivisesti yllättynyt, kuinka paljon huumoria ja tunteita kirjaan oli saatu. Ja kuten yleensäkin, loppua kohden tarina vain paranee ja hahmoihin pääsee syvemmälle. Etenkin Laurin perhe-elämä ja sen ilot ja surut koskettivat minua.
Suosittelen tutustumaan, itse ainakin aion seuraavalla kirjastokäynnilläni etsiä käsiini lisää Ahon tuotantoa :)
4/5