Malorie- Älä katso, älä kosketa - Josh Malerman

 Englanninkielinen alkuteos 2020 Malorie
Bird Box 2
Karisto 2021
Suomentanut J. Pekka Mäkelä
Sivumäärä 319
Kirjasto

"Malorie puristautuu luokkahuoneen tiiliseinää vasten. Ovi on lukossa. Hän on yksin. Valot on sammutettu. Hänellä on side silmillään. Ulkopuolella, käytävällä, on alkanut riehua väkivalta. Kyllä hän tämän metelin tietää, hän on kuullut sitä painajaisissaan, kuullut sitä kaikuina särkyneestä yhteisöstä, jossa järkevät ihmiset alkoivat repiä toisiaan riekaleiksi samalla kun hän synnytti poikaansa."

Lyhyesti:

Jatkoa Lintuhäkille. 
Malorie ja hänen kaksi lastaan ovat eläneet jonkin aikaa sokeainkoululla, kun yhtäkkiä väkivalta pääsee valloilleen. He pakenevat ja asettuvat asumaan Camp Yadinissa, kesäleirialueella. Aika kuluu ja lapset varttuvat teini-ikäisiksi. Heillä on siellä kaikki hyvin, kunhan he vain noudattavat Malorien laatimia tiukkoja sääntöjä - ole varuillasi, pidä side silmilläsi ja ihosi peitettynä. Maailma on täynnä olioita, joiden katsominen tai koskettaminen saa ihmiset sekoamaan ja tappamaan itsensä ja toisensa. 
Eräänä päivänä heidän ovellensa koputtaa mies, joka väittää olevansa väestönlaskennasta. Hän jättää portaille nipun papereita, joissa on nimiä ja ihmeellisiä selviytymistarinoita. Selviytyjien joukosta löytyy Malorien vanhempien nimet. Voivatko he olla yhä elossa?
Malorie päättää ottaa riskin ja lähtee lapsiensa kanssa kohti sokeaa junaa sekä kaupunkia, josta hän toivoo löytävänsä vanhempansa. Matka ei ole vaaraton ja yllätyksiä riittää. 

"Hän katsoo vielä kerran lattialla lojuvia liuskoja. Hänen katseensa erottaa nimet nytkin, vaikka hän seisoo kaukana niistä, oven luona, käsi kahvalla. Aivan kuin nimet olisi kirjoitettu jollakin teräksen kaltaisella, jota ei voi pyyhkiä olemattomiin, joka on kestävämpää kuin hän itse. Aivan kuin nimillä itsellään olisi silmät sidottuina ja ne pysyisivät siksi hengissä tässä uudessa maailmassa vielä kauan sen jälkeen, kun Malorie lopulta sortuu... Hän palaa junaa käsittelevälle liuskalle."

Mielipide:

Josh Malermanin kirjat ovat olleet minun mieleeni, eikä tämäkään ollut pettymys. 
Alkuun epäilin, voiko tästä samasta aiheesta saada enää mitään uutta irti, onko sillä enää muuta annettavaa? Mutta pidin tästä ehkä jopa ensimmäistä osaa enemmän. 
Loppu sisälsi mielenkiintoisia paljastuksia, oli toiveikas ja jätti pieniä kysymyksiä auki. 
Kirjan henkilöt olivat mielenkiintoisia ja omanlaisiaan. Varovainen, omien sääntöjensä mukaan elävä Malorie sekä hänen kaksi lastaan, jotka olivat aivan omanlaisiaan. Kiltti, tottelevainen Olympia sekä idearikas, kekseliäs Tom, joka halusi nähdä ja kokea uutta ja uhmasi ajoittain Malorien sääntöjä. Vaikka maailma olisi kuinka romuttunut, teinit ovat teinejä, elämä kulkee silti eteenpäin. 
Kirjan oliot ovat kiehtovia ja salamyhkäisiä. Nyt niistä kerrottiin hieman enemmän kuin aiemmassa osassa, mutta paljon jätettiin myös lukijan mielikuvituksen varaan. Itseäni nämä jäivät mietityttämään, niiden perimmäinen tarkoitus, mistä ne ovat tulleet. 
Ihailen suuresti kirjailijoiden mielikuvitusta ja taitoa kuvata asioita sanoin, lausein, tarinoin. Tällaiseen kirjallisuuteen on niin jännittävää sukeltaa ja se vie mukanaan. 

4/5

Punainen piano - Josh Malerman

                                                                      Englanninkielinen alkuteos 2017 Black Mad Wheel

Karisto 2020

Suomentanut J. Pekka Mäkelä

Sivuja 326

Kirjasto

"Potilas on herännyt. Hänen säveltämänsä melodia on hiipumassa kuulumattomiin, aivan kuin se olisi hänen nukkuessaan soinut soimistaan hänen uskomattoman unensa taustamusiikkina. 

Hän muistaa aavikolta joka ikisen yksityiskohdan. "

Lyhyesti:

Muusikko ja sotilas Philip Tonka herää oltuaan puoli vuotta koomassa. 

Hänen kehonsa lähes jokainen luu on murtunut. Yhtäaikaa. Hän on pirstaleina ja on ihme, että hän on ylipäätänsä elossa. 

Alkaa toipuminen, joka etenee yllättävällä tavalla. Mutta mitä varten hänen halutaan toipuvan?

Puoli vuotta sitten Philip bändikavereineen otti vastaan rahakkaan tehtävän armeijalta. Heidät lähetettiin Afrikkaan, Namibin aavikolle etsimään salaperäistä ääntä, joka saa kuulijansa mm. voimaan pahoin, hallusinoimaan sekä saattamaan aseet toimintakyvyttömiksi. 

Aavikolla he näkevät palasia historiasta, menneestä. Aaveita, kuolleita. Mutta mikä lopulta löytää heidät?

"Hän katsoo ruumista, littumiestä, vääristyneitä pitkiä sormia, jotka yhä tavoittelevat, nahkamaista aavikkoihoa, muumiota joka on siteiden sijaan pellavavaatteissa. Venynyttä ja levinnyttä leukaa, suun nelikulmaista aukkoa. Munakokkelisimiä. 

Ääni kuuluu nyt kovaa. Päänsärky kehittyy räminäksi. Hän kuulee väpätystä, väreiden ääniä, mahdollisen tasaisen tauon signaalissa ja hän ajattelee; se on sarja... äänien sarja.. ei vain yksi... "

Mielipide:

Malermanin Lintuhäkki oli mielestäni ihan ok. 

Punainen piano on kauhistuttava. 

Tykkäsin tästä ihan hurjan paljon. Harvoin koen kirjoissa oikeasti jännitystä, saati sitten pelkoa, mutta tämä jännitti ja kauhistutti välillä oikeasti. 

Ajatus tuollaisesta äänestä, hurjasta lääketieteestä ja sen väärinkäytöstä, aseista sekä salailusta... Huh. 

Todella hienosti kirjoitettu, eteni sopivalla tahdilla. Tärkeässä osassa musiikki, ystävyys sekä rakkaus. 

Lopussa tuntui hieman, että olisi kiirehditty, ettei kerrattaisi samaa. Mutta salaperäisyys ja jännitys säilyi loppuun asti 

Voi että, kun aina saisi lukea näin hyviä kirjoja. 

5/5

Lintuhäkki - Josh Malerman

Englanninkielinen alkuteos Bird Box 2014
Karisto kustannus 2019
Suomentanut J.Pekka Mäkelä
Sivuja 316
Helmet 2019 lukuhaaste kohta 50: kirjaston henkilökunnan suosittelema kirja

"Malorie seisoo keittiössä ja miettii. Hänellä on kosteat kädet. Hän vapisee. Hän rummuttaa hermostuneesti varpaillaan halkeilleita lattialaattoja. On aikaista, aurinko on varmaankin vasta kurkistamassa taivaanrannan takaa. Hän katselee, kuinka sen vaatimaton valo muuttaa ikkunaa peittävävät paksut verhot pehmeämmän sävyiseksi mustaksi, ja ajattelee: -Siellä on sumua."

Lyhyesti:

Malorie saa tietää olevansa raskaana samoihin aikoihin, kun maailmalla alkaa tapahtua kummia. Ihmiset alkavat käyttäytyi mielipuolisesti lähinnä itseään kohtaan ja puhutaan, että he näkevät jotain juuri ennen sekoamistaan. Ihmiset alkavat naulata ovia ja ikkunoita umpeen, peittää silmiään ja lukittautua koteihinsa.
Tarina etenee kahdessa aikatasossa, toisella kuvataan tapahtumia kaiken alkaessa.
Toisessa ajassa Malorie on lasten kanssa veneessä 5 vuotta myöhemmin - hän etsii turvapaikkaa, josta hän kuuli puhelimessa 4 vuotta aiemmin. Pystyvätkö he taittamaan pitkän ja vaarallisen jokimatkan silmät sidottuina, pelkän kuulo- ja tuntoaistinsa varassa?
Kirja on hurja selviytymistarina maailmasta, joka ajaa ihmiset mielipuolisuuden valtaan. Pystyykö kukaan elämään tässä tuhoutuvassa maailmassa ilman näköaistia?

"Hän nostaa kättään ja tuo sormensa mustalle kankaalle. Hetken aikaa sekä hän että olio pitelevät samaa sidettä. Tämä olio, tai joku sen kaltainen, varasti häneltä Shannonin, äidin, isän ja Tomin. Tämä jokin, ja sen kaltaiset, ovat varastaneet lapsilta lapsuuden. "Ei" hän sanoo ja vetää kankaasta. "Tämä on minun."

Mielipide:

Kirjasta on tehty myös Bird Box- niminen elokuva Netflixiin.
Itse yleensä luen kirjan ensin. ja katson sitten elokuvan. Tällä kertaa tein poikkeuksellisesti toisinpäin - enkä pysty olemaan vertaamatta kirjaa elokuvaan (suosittelen siis tutustumaan kirjaan ensin).
Pidin molemmista. Elokuva oli dramaattisempi ja aika montaa asiaa oli muutettu - se oli toisaalta hyvä, sillä ei tuntunut liikaa siltä että tiedän kirjan tapahtumat (paitsi loppuratkaisun, mikä vei osan kirjan viehätyksestä).
En kokenut kirjaa tai elokuvaa pelottavaksi, saati kovin jännittäväksi. Hyvät pelon ainekset olivat molemmissa ja molemmat olivat viihdyttäviä. Moni asia (etenkin kirjassa) tuntui minusta kuitenkin tapahtuvan liian helposti (esimerkiksi Tomin ja Julesin tavarankeruumatkat, vedenhaku, jopa venematka).
Pisteitä annan 3/5